KIRJALLINEN KYSYMYS 793/2005 vp CP-vammaisten aikuisten kuntoutus Eduskunnan puhemiehelle CP-vammaliiton mukaan sen jäsenistöltä on viimeisen vuoden aikana tullut yhä enemmän yhteydenottoja siitä, että vuosia jatkunut kuntoutus lopetetaan Kelan toimesta. CP-vamman luonteesta johtuen kuntouttaminen ei johda parantumiseen, mutta kuntoutuksella on suuri merkitys toimintakunnon ylläpitäjänä ja kunnon huononemisen estäjänä. Puutteellinen kuntoutus saattaa aiheuttaa CP-vammaiselle kunnon nopean heikkenemisen. Vääränlainen kuntoutus voi puolestaan johtaa esimerkiksi pysyvään raajojen jäykistymiseen ja voimakkaisiin kiputiloihin. Yksilötasolla tarvittaisiin aikaista puuttumista ja kuntoutuksen oikea-aikaista toteuttamista, jotta ongelmat eivät muuttuisi pysyviksi. Neurologisten potilaiden kuntoutus ja kuntoutuksen tarpeen arvioiminen vaatii erikoisosaamista ja kokemusta. CP-vamma on neurologinen, mutta siitä huolimatta kuntoutussuunnitelman tekee yleensä terveyskeskuksen yleislääkäri. Ongelmana on tiedon puute aikuisten CPvammaisten kuntoutuksen tarpeesta ja toteuttamisesta. Erityisesti pienten kuntien terveydenhuoltohenkilökunta ei välttämättä kohtaa CPvammaisia potilaita usein, ja asiantuntemus saattaa tästä syystä olla puutteellista. CP-vammaisia lapsia ja heidän kuntoutustaan on tutkittu paljon, mutta CP-vammaisten aikuisiästä ja vanhenemisesta on vähän tutkimustietoa. CP-vammaisten aikuisten tulisi päästä määräajoin kuntoutusjaksoille kuntoutuskeskuksiin, joissa on kokemusta ja asiantuntemusta kuntouttamisesta. Näin potilaan tilannetta voitaisiin asianmukaisesti seurata ja hän voisi toimia tiedonvälittäjänä myös kotikuntansa kuntoutuksen toteuttajalle. Määräaikaiset jaksot kuntoutuskeskuksissa ovat tarpeellisia myös apuvälinetarpeen seurannan vuoksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Kuinka hallitus aikoo parantaa aikuisten CP-vammaisten kuntoutustilannetta? Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 2005 Päivi Räsänen /kd Versio 2.1
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 793/2005 vp: Kuinka hallitus aikoo parantaa aikuisten CP-vammaisten kuntoutustilannetta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollolla, sosiaalivakuutuksella ja työhallinnolla on kullakin oma kuntoutustehtävänsä. Kansaneläkelaitos järjestää lääkinnällistä kuntoutusta sekä vaikeavammaisille lakisääteisen järjestämisvelvollisuutensa perusteella että harkinnanvaraisena etuutena myös muille kuntoutuksen tarpeessa oleville henkilöille vuosittaisen määrärahan puitteissa. Harkinnanvaraisena kuntoutuksena järjestettäviä yksilöllisiä laitoskuntoutusjaksoja myönnetään ensisijaisesti työikäisille, jolloin tavoitteena on työkyvyn parantaminen tai palauttaminen. Laitoskuntoutusta järjestetään myös pienessä määrin työelämästä poissaoleville. Kuntoutuslaitoshoitojakso myönnetään, jos avoterapiaa voidaan pitää työ- ja toimintakyvyn tavoitteiden saavuttamisen kannalta riittämättöminä. Muille kuin Kansaneläkelaitoksen kuntoutukseen oikeutetuille järjestetään tarpeellinen kuntoutus kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain perusteella. Tällöin lääkinnällisen kuntoutuksen järjestää terveyskeskus tai sairaanhoitopiiri. Sekä Kela että kunta selvittää henkilön kuntoutustarpeen, jonka tulee perustua lääketieteellisiin kriteereihin perustuvaan arviointiin. Vamman vaikeusasteesta ja siitä aiheutuvista erilaisia haitoista johtuen kuntoutuksen tarve, intensiteetti ja ajoitus sekä toteuttamismuoto ovat aina yksilöllisiä ja edellyttävät asiantuntijan arviota yhdessä kuntoutujan kanssa. Kansaneläkelaitos järjesti vuonna 2004 lakisääteistä lääkinnällistä kuntoutusta 21 300 vaikeavammaiselle henkilölle, kustannukset olivat runsaat 95 miljoonaa euroa. Kuntoutujien määrä nousi edellisestä vuodesta 2,6 %:lla eli 530 kuntoutujalla ja kustannukset 15,2 %:lla. Lisäksi Kansaneläkelaitos järjestää harkinnanvaraisena kuntoutuksena vammaisille henkilöille sairausryhmäkohtaisia kuntoutuskursseja ja sopeutumisvalmennuskursseja (noin 13 000 henkilölle vuonna 2004) ja kuntoutuslaitosjaksoja (noin 4 200 henkilölle vuonna 2004). Kuntoutuksen määrä on kokonaisuutena kasvanut edelliseen vuoteen nähden. CP-vammaisia henkilöitä on arviolta noin 6 500. Myönteisiä Kelan kuntoutuspalvelupäätöksiä tehtiin CP-vammaisille 5 525 (94 % hakemuksista) vuonna 2004. Kelan kuntoutuspalveluja sai arviolta kolmasosa (2 062 henkilöä) CPvammaisista vuonna 2004. Kuntoutus painottuu lapsuuteen, jolloin henkilö on myös neurologisen erityisasiantuntemusta edellyttävän seurannan ja kuntoutuksen piirissä. Aikuisuuteen siirtymävaiheessa, työelämässä ja ikääntyessä pitää panostaa enenevässä määrin tuki- ja kuntoutuspalveluihin, kuten kysyjä toteaa. Kelan kustantamasta 11 miljoonan euron määrärahasta CP-vammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen käytettiin vuonna 2004 vajaa 10 miljoonaa euroa ja ammatilliseen kuntoutukseen 270 000 euroa. Ammatin saatuaan aikuisten ja työikäisten kuntoutusta tuleekin kehittää ja erityisesti työssä pysymistä kannattaa tukea. Ongelmana saattaa olla enemmänkin työllistyminen kuin kuntoutuksen puute- Raha-automaattiyhdistyksen tukemat järjestöjen 2
Ministerin vastaus KK 793/2005 vp Päivi Räsänen /kd hankkeet tähtäävät kuntoutuksen sisällölliseen kehittämiseen. Kuntoutuksen edellytys on kokonaisvaltainen kuntoutussuunnitelma. Kelan kuntoutus- ja kuntoutusrahaetuuksia koskeva lainsäädäntö uudistui lokakuun alusta 2005. Säännöksiä on täsmennetty nykyisestä. Kela järjestää edelleen julkisen laitoshoidon ulkopuolella oleville, alle 65-vuotiaille, lain edellytykset täyttäville vaikeavammaisille muuta kuin sairaanhoitoon välittömästi liittyvää lääkinnällistä kuntoutusta. Kuntoutuksen tulee aina perustua 1 3 vuodeksi tehtyyn kirjalliseen suunnitelmaan. Uutta on lain edellytys, jonka mukaan kuntoutussuunnitelma laaditaan kuntoutujan hoidosta vastaavassa julkisen terveydenhuollon toimintayksikössä, joka on vastuussa vaikeavammaisen hoidon ja kuntoutuksen järjestämisestä. Vaikeavammaiselle henkilölle on myös järjestettävä pitkäaikaiset ja vaativat kuntoutusjaksot, jotka mahdollistavat kysymyksen esittäjänkin toteaman seurannan ja apuvälinetarpeiden kokonaisvaltaisen arvioinnin. Kelan järjestämän kuntoutuksen tulee olla hyvän kuntoutuskäytännön mukaista. Maaliskuussa 2005 voimaan tulleet hoitoon pääsyn enimmäisajat koskee myös kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain mukaan järjestettävää lääkinnällistä kuntoutusta. Hoitotakuu ei sen sijaan koske Kelan järjestämää kuntoutusta, vaikeavammaisen kuntoutus tulee hoitaa kuntoutussuunnitelman mukaisesti kuten tähänkin asti. Hoitoon pääsyä koskevaan lakiuudistukseen sisältyi muitakin potilaan asemaan liittyviä parannuksia. Potilaslakia muutettiin muun muassa siten, että potilaalle on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma, josta tulee ilmetä hoidon järjestäminen ja toteuttamisaikataulu. Kuntoutussuunnitelmasta pitää käydä ilmi myös vuosittaisten kuntoutusjaksojen tarve ja se on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Hoitoon pääsyä tarkentavassa valtioneuvoston asetuksessa velvoitetaan sairaanhoitopiiriä ja sen alueen kuntia laatimaan yhteistyössä alueen terveydenhuollon palvelujen (myös lääkinnällisen kuntoutuksen) järjestämissuunnitelma. Yksityinen ja kolmannen sektorin palvelutuotanto tulisi ottaa myös huomioon suunnitelmassa. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelujen kehittämiseksi sosiaali- ja terveysministeriö on rahoittanut vuosina 2003 2005 kahdeksaa sairaanhoitopiirin apuvälinehanketta, lisäksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntoutuksen kehittämishanketta. Tietoyhteiskuntaohjelmaan liittyvässä ITSE -hankkeessa on lisätty sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ja apuvälineiden käyttäjien sekä heidän omaistensa tietoa uutta teknologiaa hyödyntävistä apuvälineistä. Tässä yhteydessä on valmistunut yhdeksän sairaanhoitopiirin alueelliset apuvälinepalvelujen työn- ja vastuunjakoa koskevat suunnitelmat vuoden 2004 2005 aikana. Vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden kohdalla on tärkeää, että he saavat peruspalvelut omalla paikkakunnallaan ja omiin tarpeisiinsa sovitettuina, jotta heidän selviytymisensä omassa kodissa tai kodinomaisissa pienryhmäkodeissa mahdollistuu. Eri ammattiryhmien yhteistyöhön perustuva moniammatillinen kuntoutus on vaikuttava toimintamalli useissa sairaus- ja ongelmaryhmissä. Hallituskauden aikana on lisäksi tarkoitus yhteensovittaa kehitysvammalaki vammaispalvelulain kanssa yhdeksi vammaispalvelujen erityislaiksi osana sosiaalihuollon lainsäädäntöä. Hallitusohjelman mukaisesti eduskunnalle tullaan hallituskauden aikana antamaan vammaispoliittinen selonteko. Tässä yhteydessä vaikeavammaisten henkilöiden palveluja tarkastellaan laajana kokonaisuutena. Helsingissä 18 päivänä lokakuuta 2005 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 793/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: På vilket sätt ämnar regeringen förbättra rehabiliteringssituationen för vuxna CP-skadade? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den kommunala social- och hälsovården, socialförsäkringen och arbetsförvaltningen har var och en sin egen rehabiliteringsuppgift. Folkpensionsanstalten ordnar medicinsk rehabilitering både för gravt handikappade på basis av sin lagstadgade skyldighet att ordna rehabilitering och för andra personer i behov av rehabilitering som en förmån enligt prövning inom ramen för ett årligt anslag. Individuella rehabiliteringsperioder på institution som ordnas i form av rehabilitering enligt prövning beviljas i första hand personer i arbetsför ålder, och syftet är då att förbättra eller återställa arbetsförmågan. Rehabilitering i anstaltsvård ordnas också i liten utsträckning för personer utanför arbetslivet. En rehabiliteringsperiod på institution beviljas, om terapi i öppenvård kan anses otillräcklig med tanke på möjligheterna att uppnå målen för arbets- och funktionsförmågan. För andra än dem som är berättigade till Folkpensionsanstaltens rehabilitering ordnas behövlig rehabilitering med stöd av folkhälsolagen och lagen om specialiserad sjukvård. Medicinsk rehabilitering ordnas då av hälsovårdscentralen eller sjukvårdsdistriktet. Både FPA och kommunen utreder personens behov av rehabilitering. Bedömningen baserar sig på medicinska kriterier. Av handikappets svårighetsgrad och de olika olägenheter det medför följer att behovet av rehabilitering, rehabiliteringens intensitet och tidsplaneringen för den samt formen för genomförandet alltid är individuella och förutsätter bedömning av en expert i samråd med rehabiliteringsklienten. År 2004 ordnade Folkpensionsanstalten lagstadgad medicinsk rehabilitering för 21 300 gravt handikappade personer. Kostnaderna uppgick till drygt 95 miljoner euro. Antalet rehabiliteringsklienter ökade med 2,6 procent från det föregående året, dvs. med 530 rehabiliteringsklienter, och kostnaderna ökade med 15,2 procent. Dessutom ordnar Folkpensionsanstalten så som rehabilitering enligt prövning för handikappade rehabiliteringskurser och anpassningsträningskurser för bestämda sjukdomsgrupper (för ca 13 000 personer år 2004) och rehabiliteringsperioder på institution (ca 4 200 personer år 2004). Totalt sett ökade antalet personer som fick rehabilitering jämfört med det föregående året. Antalet CP-skadade personer beräknas uppgå till ca 6 500. År 2004 fattades 5 525 positiva beslut om rehabiliteringsservice för CP-skadade i FPA:s regi (94 procent av ansökningarna). År 2004 erhöll uppskattningsvis en tredjedel (2 062 personer) av de CP-skadade rehabiliteringsservice från FPA. Rehabiliteringen koncentreras till barndomen, då personen också omfattas av kontroll och rehabilitering som förutsätter neurologisk särskild sakkunskap. Vid övergången till vuxenlivet, i arbetslivet och i högre ålder bör man i allt större utsträckning satsa på stöd- och rehabiliteringstjänster, så som spörsmålsställaren konstaterar. Av det anslag på 11 miljoner euro som bekostades av FPA användes år 2004 4
Ministerns svar KK 793/2005 vp Päivi Räsänen /kd knappt 10 miljoner euro för medicinsk rehabilitering och 270 000 euro för yrkesinriktad rehabilitering av CP-skadade. Det gäller således att utveckla rehabiliteringen av vuxna och personer i arbetsför ålder som skaffat sig ett yrke. Framför allt bör möjligheterna att fortsätta arbeta stödjas. Problemet består snarare i möjligheterna att bli sysselsatt än i bristen på rehabilitering. De organisationsprojekt som stöds av Penningautomatföreningen siktar till att utveckla innehållet i rehabiliteringen. För rehabilitering förutsätts en övergripande rehabiliteringsplan. Lagstiftningen om FPA:s rehabiliteringsförmåner och rehabiliteringspenningförmåner reviderades vid ingången av oktober 2005. Bestämmelserna har preciserats. För gravt handikappade personer under 65 år som uppfyller villkoren enligt lag och som inte omfattas av offentlig anstaltsvård ordnar FPA alltjämt annan än medicinsk rehabilitering i omedelbar anslutning till sjukvård. Rehabiliteringen skall alltid basera sig på en skriftlig plan som upprättats för ett till tre år. En nyhet är att det i lagen förutsätts att rehabiliteringsplanen skall upprättas vid den verksamhetsenhet inom den offentliga hälso- och sjukvården som svarar för ordnandet av vård och rehabilitering av den gravt handikappade. För gravt handikappade skall också ordnas långvariga och krävande rehabiliteringsperioder som möjliggör sådan uppföljning och övergripande bedömning av behovet av hjälpmedel som också spörsmålsställaren framhåller. Rehabilitering som ordnas av FPA skall vara förenlig med god rehabiliteringspraxis. De bestämmelser om längsta väntetid innan patienten får vård som trädde i kraft i mars 2005 gäller också medicinsk rehabilitering som ordnas enligt folkhälsolagen och lagen om specialiserad sjukvård. Vårdgarantin gäller däremot inte rehabilitering som ordnas av FPA; rehabilitering av gravt handikappade skall liksom hittills ordnas enligt en rehabiliteringsplan. Lagreformen om rätten att få vård innehöll också andra förbättringar av patientens ställning. Lagen om patientens ställning och rättigheter ändrades bl.a. genom en bestämmelse om att det för patienten vid behov skall utarbetas en plan för undersökning, vård och medicinsk rehabilitering eller någon annan motsvarande plan. Av planen skall framgå hur och enligt vilken tidtabell vården ordnas. Av en rehabiliteringsplan skall också framgå behovet av årliga rehabiliteringsperioder, och planen skall utarbetas i samförstånd med patienten. I den förordning av statsrådet som preciserar rätten att få vård förpliktas sjukvårdsdistriktet och kommunerna inom dess område att tillsammans göra upp en plan för ordnande av hälso- och sjukvårdstjänster (även medicinsk rehabilitering). I planen skall också beaktas serviceproduktionen inom den privata och den tredje sektorn. För utveckling av hjälpmedelsservicen inom medicinsk rehabilitering har social- och hälsovårdsministeriet åren 2003 2005 bidragit för åtta hjälpmedelsprojekt i sjukvårdsdistrikten. Dessutom har ministeriet understött ett projekt för utveckling av rehabilitering i Birkalands sjukvårdsdistrikt. Inom ITSE-projektet i anslutning till informationssamhällsprogrammet har anställda inom social- och hälsovården och de som använder hjälpmedel och deras anhöriga fått mera information om hjälpmedel som utnyttjar ny teknologi. I det sammanhanget har det under åren 2004 2005 färdigställts regionala planer för nio sjukvårdsdistrikt, vilka gäller arbets- och ansvarsfördelningen i fråga om hjälpmedelsservicen. För att det skall bli möjligt för handikappade och funktionshindrade att klara sig i sitt eget hem eller i hemliknande smågruppshem är det viktigt att de får basservice på den egna orten och att tjänsterna är anpassade efter deras behov. Yrkesövergripande rehabilitering, som bygger på samarbete mellan olika yrkesgrupper, är en effektiv verksamhetsmodell för många sjukdoms- och problemgrupper. Under regeringsperioden är avsikten också att lagen angående specialomsorger om utvecklingsstörda och lagen om service och stöd på grund av handikapp skall sammanföras till en särskild lag om service för handikappade, vilken skall ingå i socialvårdslagstiftningen. I enlighet med regeringsprogrammet kommer en handikappolitisk redogörelse att avges till riksdagen under regeringsperioden. I det sammanhanget genomförs en 5
Ministerns svar omfattande samlad analys av tjänsterna för gravt handikappade. Helsingfors den 18 oktober 2005 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6