KIRJALLINEN KYSYMYS 451/2001 vp Avoimessa yliopistossa opiskelevien henkilöiden yhteiskunnallisen aseman selkeyttäminen Eduskunnan puhemiehelle Avoin yliopisto -järjestelmä luotiin Suomeen Ison-Britannian Open University -mallin mukaisesti edistämään koulutuksellista tasa-arvoa. Suomessa avoimen yliopiston korkeakouluopintoja tukevia mahdollisuuksia ei ole kuitenkaan osattu täysin hyödyntää. Avoin yliopisto tarjoaa yliopisto-opintoja kaikille niistä kiinnostuneille. Avoimeen yliopistoon pääsemisessä ei ole ikärajoja eikä pohjakoulutusvaatimuksia, vaikka sen opetus vastaakin laadultaan ja vaatimuksiltaan varsinaista yliopisto-opetusta. Avoimessa yliopistossa ei voi suorittaa tutkintoa. Siellä suoritetut opinnot voidaan kuitenkin liittää yliopistossa suoritettavaan tutkintoon, mikäli opiskelija saa tutkinnon suorittamisoikeuden yliopistoon tai hänellä jo sellainen on. Suorittamisoikeuden voi saada joko pääsykokeen, johon avoimen yliopiston opinnoista voi tietyissä aineissa saada lisäpisteitä, tai ns. avoimen yliopiston väylän kautta. Väylä on suora reitti avoimesta yliopistosta korkeakouluun. Opiskeltuaan avoimessa yliopistossa yleensä vähintään 50 60 opintoviikkoa opiskelija voi hakeutua yliopiston varsinaiseksi opiskelijaksi. Vaatimukset vaihtelevat yliopistoittain ja tiedekunnittain. Avoimen yliopiston opintoihin osallistuu Suomessa vuosittain noin 77 500 opiskelijaa. Heistä valtaosa on ylioppilastutkinnon suorittaneita nuoria, käytännössä päätoimisia opiskelijoita, jotka tähtäävät yliopistotutkinnon suorittamiseen. Opiskelu luokitellaan kuitenkin osa-aikaiseksi, joten avoimen yliopiston opiskelija ei ole oikeutettu opintotukeen. Avoimessa yliopistossa opiskelevista reilu kolmannes ilmoittautuukin työttömäksi työnhakijaksi päästäkseen työttömyysturvan ja yleisen asumistuen piiriin. Tämä nostaa aiheettomasti erityisesti yliopistokaupunkiemme työttömyyslukuja. Oikeus työttömyysturvaan määräytyy sen mukaan, katsotaanko opiskelu sivu- vai päätoimiseksi. Sivutoiminen opiskelu ei ole yleensä esteenä työttömyysturvan saannille, mutta opiskelu katsotaan sivutoimiseksi ainoastaan silloin, kun opiskelun laajuus on vähemmän kuin 3 opintoviikkoa opiskelukuukautta kohti. Nämä rajat tosin vaihtelevat paikkakunnittain merkittävästi. Tämä lisää opiskelevien "työttömien" eriarvoisuutta: toiset voivat opiskella työttömyysturvan avulla ilman rajoituksia, toiset taas eivät. On selvää, että kaikki yliopistotutkintoon tähtäävät "työttömät" haluaisivat suorittaa opintokokonaisuuksia ilman keinotekoisia rajoituksia. Useimmat heistä varmasti myös pystyisivät tehostamaan, ja myös haluaisivat tehostaa opiskeluaan. On syytä muistaa, että tiivis opiskelu avoimessa yliopistossa hyödyttää myös yliopistoja, sillä suoritetut opinnot nopeuttavat varsinaisen yliopistotutkinnon valmistumista. Tämäkin parannus tulisi tarpeeseen, sillä Suomen korkeakouluista valmistutaan ja siirrytään työelämään myöhemmin ja lähdetään eläkkeelle aikaisemmin kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa. Puolitehoisesta opiskelusta on kustannuksia myös korkeakouluille. Versio 2.0
Avoimessa yliopistossa opiskelevien, yliopistotutkintoon tähtäävien henkilöiden yhteiskunnallista asemaa onkin selkeytettävä. Heidät on siirrettävä työttömyysturvan piiristä opintotuen tai muun opintotukea vastaavan uuden tukimuodon piiriin. Samalla heille on annettava opiskelijakortti, joka oikeuttaa täysimääräisiin opiskelijaetuihin. Tämän ratkaisun voisi olettaa olevan myös työministeriön intressissä, sillä edellä mainitut yliopistotutkintoon tähtäävät henkilöt eivät todellakaan ole työttömiä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan opiskelijoita, joista suurin osa haluaisi myös opiskella kokopäiväisesti. Uudistus siis parantaisi oikeutetusti myös maamme työttömyyslukuja. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä avoimessa yliopistossa opiskelevien, yliopistotutkinnon suorittamiseen tähtäävien ja työttömyyskorvausta saavien henkilöiden aseman selkeyttämiseksi muita opiskelijoita vastaavaksi? Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2001 Petri Neittaanmäki /kesk 2
Ministerin vastaus KK 451/2001 vp Petri Neittaanmäki /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Petri Neittaanmäen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 451/2001 vp: Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä avoimessa yliopistossa opiskelevien, yliopistotutkinnon suorittamiseen tähtäävien ja työttömyyskorvausta saavien henkilöiden aseman selkeyttämiseksi muita opiskelijoita vastaavaksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työttömyysturvajärjestelmämme tarkoituksena on turvata työttömän henkilön työnhaun aikainen toimeentulo. Työttömyysturvaa ei sen sijaan voida maksaa esimerkiksi päätoimisen opiskelun ajalta. Päätoimisesti opiskelevan henkilön toimeentulo turvataan lähtökohtaisesti opintososiaalisten etuuksien avulla. Viime vuosikymmenen suurtyöttömyyden aikana opintotuen ja työttömyysetuuksien väliseen rajanvetoon liittyvät kysymykset korostuivat. Käytännössä ilmenneiden epäkohtien johdosta työttömyysturvan päätoimista opiskelua koskevat säännökset siirrettiin työttömyysturvalain uuteen 5 b :ään, joka tuli voimaan elokuun 1997 alusta. Muutoksella sovitettiin yhteen päätoimisen opiskelun käsite työttömyyspäivärahassa ja työmarkkinatuessa ja toisaalta edellä mainitsemissani etuuksissa. Muutoksella pyrittiin saattamaan päätoimisen opiskelun käsite kaikissa järjestelmissä riippuvaiseksi pikemminkin opiskelun tosiasiallisesta työmäärästä ja vaativuudesta kuin opintojen nimikkeestä tai organisointitavasta, kuten esimerkiksi siitä, mihin vuorokauden aikaan oppilaitos opetusta antaa. Kuitenkin korkeakoulututkintoon tähtäävä opiskelu korkeakoulussa ja tutkintotavoitteinen opiskelu ammattikorkeakoulussa on vuorokauden ajasta riippumatta päätoimista. Muu kuin edellä mainittu opiskelu on päätoimista, jos opintojen laajuus oli vähintään 25 viikkotuntia tai kolme opintoviikkoa kuukaudessa. Myös tämä linjaus on kirjattu työttömyysturvalain 5 b :ään. Periaatteena on, että opiskelu on työttömyysturvajärjestelmässä päätoimista, jos sen laajuus ja sitovuus on niin merkittävä, että opiskelu on esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Sitovuutta ja laajuutta arvioitaessa otetaan luonnollisesti huomioon myös henkilön aiempi opiskelu ja työhistoria. Sinänsä olen kansanedustaja Neittaanmäen kanssa samaa mieltä tarpeesta nostaa työllisyysastetta toisaalta nopeuttamalla esimerkiksi korkeakouluista valmistumista ja toisaalta pyrkimällä korottamaan työelämästä poistumisikää. Nuorisotyöttömyyden taso ja sen kehitys eivät tue väitteitä työttömyysturvan tai työmarkkinatuen laajamittaisesta käytöstä "opintotukena". Työvoimapolitiikan panostukset nimenomaan nuoriin työttömiin takaavat, että heille on tarjolla työllistymisvaihtoehtoja varsin lyhyen työttömyyden jälkeen. Tätä kehitystä vahvistaa kuntouttavaa työtoimintaa koskevan lainsäädännön voimaantulo kuluvan vuoden syyskuun alussa. Työttömyysturvalaissa omaksuttu periaate pää- ja sivutoimisen opiskelun välillä on yhdenmukainen opintotukijärjestelmän, koulutus- ja erorahajärjestelmän sekä työttömien omaehtoisen opiskelun tuesta annettujen lakien kanssa. Opiskelun muodot samoin kuin työttömien elämäntilanteet poikkeavat toisistaan merkittävästi. 3
Ministerin vastaus Avoimessa korkeakoulussa opiskelee huomattava määrä henkilöitä, myös työttömiä, nimenomaan alkuperäisen Open University -periaatteen mukaisesti. Tätä taustaa vasten on vaikea nähdä, miten lain tasolla päätoimista opiskelua avoimessa korkeakoulussa tai eri etuuksien yhteensovitusmekanismia voitaisiin nykyisestä täsmentää. Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 2001 Työministeri Tarja Filatov 4
Ministerns svar KK 451/2001 vp Petri Neittaanmäki /kesk Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Petri Neittaanmäki /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 451/2001 rd: Vilka åtgärder ämnar statsrådet vidta för att situationen för personer som erhåller arbetslöshetsersättning och studerar vid öppet universitet med avsikt att avlägga en högskoleexamen klarläggs och fås att motsvara den för andra studerande? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Syftet med vårt utkomstskydd för arbetslösa är att trygga den arbetslösas utkomst under den tid denne söker arbete. Däremot kan arbetslöshetsförmåner inte betalas till exempel under tiden för heltidsstudier. Utkomsten för en person som bedriver heltidsstudier tryggas i princip med hjälp av studiesociala förmåner. Under det senaste decenniets massarbetslöshet fästes uppmärksamhet vid frågor i samband med gränsdragning mellan studiestöd och arbetslöshetsförmåner. På grund av uppdagade missförhållanden fördes bestämmelserna om studier på heltid i lagen om utkomstskydd för arbetslösa över till en ny 5 b, som trädde i kraft i början av augusti 1997. Genom ändringen samordnades begreppet studier på heltid å ena sidan i fråga om arbetslöshetsdagpenning och arbetsmarknadsstöd och å andra sidan i fråga om studiesociala förmåner. Avsikten med ändringen var att göra begreppet studier på heltid i alla systemen beroende av snarare den faktiska arbetsmängd som studierna kräver och annan kravnivå än det sätt på vilket studierna benämns eller organiseras, till exempel det vilken tid på dygnet en läroanstalt ger undervisning. Studier som går ut på avläggande av högskoleexamen liksom också examensinriktade studier vid en yrkeshögskola betraktas dock som studier på heltid, oberoende av vilken tid på dygnet utbildningen sker. Andra studier än ovan nämnda anses ske på heltid, om utbildningen omfattar minst 25 undervisningstimmar i veckan eller minst tre studieveckor i månaden. Också denna linjedragning är inskriven i 5 b lagen om utkomstskydd för arbetslösa. Enligt systemet för utkomstskydd för arbetslösa gäller principen att studier betraktas som heltidsstudier, om studiernas omfattning och bindande natur är så stor att studierna utgör hinder för mottagande av heltidsarbete. När man bedömer studiernas omfattning och bindande natur tar man naturligtvis också hänsyn till personens tidigare studier och arbetshistoria. I och för sig delar jag riksdagsledamot Neittaanmäkis åsikt om behovet att höja sysselsättningsgraden genom att dels förkorta den tid som högskolestudierna tar och dels genom att höja den ålder då arbetstagare lämnar arbetslivet. Ungdomsarbetslöshetsnivån och dess utveckling stöder inte påståenden om att arbetslöshetsdagpenning eller arbetsmarknadsstöd i omfattande utsträckning skulle användas som "studiestöd". Det att man inom arbetskraftspolitiken uttryckligen satsat på unga arbetslösa tillförsäkrar att de erbjuds sysselsättningsalternativ efter en rätt kort arbetslöshet. Denna utveckling stärks genom den lagstiftning om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte som träder i kraft i början av september i år. 5
Ministerns svar Den principiella skillnad mellan heltids- och deltidsstudier som görs enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa går i linje med den som gäller i de lagar som föreskriver om studiestödssamt utbildnings- och avgångsbidragssystemet och om stödjande av arbetslösas frivilliga studier. Studieformerna liksom också de arbetslösas livssituationer avviker markant från fall till fall. Vid öppen högskola studerar en ansenlig mängd personer, också arbetslösa, uttryckligen enligt den ursprungliga Open University-principen. Mot denna bakgrund är det svårt att se hur heltidsstudier vid öppen högskola eller samordning av olika förmåner skulle kunna ytterligare preciseras på lagnivå. Helsingfors den 27 april 2001 Arbetsminister Tarja Filatov 6