KIRJALLINEN KYSYMYS 996/2008 vp Terveydenhuollon apuvälinepalvelut Eduskunnan puhemiehelle Usein ikääntyneiden kohdalla kotona asumista halutaan jatkaa mahdollisimman pitkään. Monin paikoin kotona-asumisaikaa voidaan jatkaa ja näin laitostumista välttää merkittävästi tietyillä apuvälineillä, kuten hoivasängyillä. Laitostumiseen verrattuna kotona asumista tukevia toimenpiteitä voidaan pääosin pitää sekä ikääntyneen oman elämänlaadun kannalta positiivisina että hoivan kustantamisesta vastaavien kuntien kannalta edullisina. Apuvälineet auttavat kotona asumista, mutta myös helpottavat usein esimerkiksi omais- tai kotihoitajan tekemää hoivatyötä. Väestön ikääntyessä ja kotihoidon tarpeiden kasvaessa on olennaista turvata tarvittavien apuvälineiden saatavuus. Se kuitenkin vaihtelee paljon kunnittain. Siksi apuvälineiden osalta lainsäädäntöä ja ohjeistuksia tulisi tiukentaa. Näin taattaisiin kansalaisten yhdenvertainen kohtelu koko maassa. Samalla tulee tietenkin huolehtia siitä, että kunnilla on taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa lain kirjainta käytännössä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo kehittää terveydenhuollon apuvälineiden ohjeistusta ja lakeja, että apuvälineiden saatavuus turvataan kaikkialla Suomessa? Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 2008 Katja Taimela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Katja Taimelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 996/2008 vp: Miten hallitus aikoo kehittää terveydenhuollon apuvälineiden ohjeistusta ja lakeja, että apuvälineiden saatavuus turvataan kaikkialla Suomessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Terveydenhuolto vastaa suurimmasta osasta apuvälineistä, jotka kuuluvat lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin. Vastuu lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden järjestämisestä on perus- ja erikoistason terveydenhuollolla eli terveyskeskuksilla ja keskussairaaloilla, siltä osin kuin sitä ei ole säädetty Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Asiakkaalle maksuttomien apuvälineiden saamisen edellytyksenä on lääkärin toteama sairauden tai vamman aiheuttama apuvälineen tarve. Lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetun asetuksen 2 :n mukaan kunnan on huolehdittava riittävistä lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista ja ne on järjestettävä sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin kuntoutuksen tarve kunnissa edellyttää. Kuntoutus vaatii monialaista ja moniammatillista yhteistyötä. Laki kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä 497/2003 edellyttää, että paikallistasolla kunnan tai kuntayhtymän on huolehdittava siitä, että sen alueella toimii asianmukaisesti kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmä. Asiakasyhteistyöryhmän tehtävänä on yhteistyössä kuntoutujan kanssa suunnitella, seurata ja edistää asiakkaan kuntoutuksen ja siten myös tarvittavien apuvälineiden saatavuuden toteutumista. Aluetasolla lääninhallitus asettaa kutakin sairaanhoitopiirin aluetta varten asiakasyhteistyötoimikunnan, jonka tehtävänä on läänin alueen toimikuntien työn yhteensovittaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivan valtioneuvoston asettama kuntoutusasiain neuvottelukunnan tehtävänä on ohjata, kehittää ja sovittaa yhteen viranomaisten, yhteisöjen ja laitosten yhteistyötä sekä alueellisten kuntoutuksen asiakasyhteistyötoimikuntien toimintaa. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton julkaisemassa Apuvälinepalvelujen laatusuosituksessa (2003) edellytetään sairaanhoitopiirejä sopimaan alueellaan apuvälinepalvelujen keskittämisestä, työn- ja vastuunjaon sopimisesta sekä toimintatapojen yhtenäistämisestä. Soveltamiskäytäntöjä yhtenäistämällä taataan kuntalaisten yhdenvertaisuus. Vuonna 2008 käynnistynyt sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelmassa (KASTE) on strateginen kuntien toimintaa ohjaava väline. Sen tavoitteena on uudistaa toimintatapoja suuntaamalla olemassa olevia voimavaroja uudelleen sekä kehittämällä vaikuttavampia toimintatapoja ja palveluita sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Kehittämisohjelman painopistealueena ovat mm. vanhuspalvelut, ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen sekä alueellisten erojen kaventuminen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa mm. Paras -uudistuksen avulla vuosina 2008 2011. Apuvälineiden tarve, merkitys ja mahdollisuudet kasvavat tulevaisuudessa väestön ikääntymisen ja teknologian kehittymisen myötä. Vuonna 2012 Suomessa on arviolta 600 000 yli 65- vuotiasta apuvälineiden tarvitsijaa. Vuonna 2005 terveydenhuolto käytti yhteensä noin 59 miljoonaa euroa apuvälinehankintoihin. Nykyisen hal- 2
Ministerin vastaus KK 996/2008 vp Katja Taimela /sd litusohjelman mukaisesti vanhustenhuoltoon osoitetaan lisää voimavaroja. Lisäksi kuntien vanhustenhuollon kehittämiseksi on annettu vuonna 2008 uusi Ikäihmisten palvelujen laatusuositus, jonka linjausten mukaisesti palvelujen sisältöä ja rakenteita uudistetaan kunnissa. Kunnille maksettavat sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet kasvavat kehyskaudella 2008 2011. Vuonna 2008 korotukset kohdistuivat ensisijaisesti mm. kuntien vanhusten kotipalvelun ja laitoshoidon henkilöstölisäyksiin sekä perusterveydenhuollon vahvistamiseen. Vuonna 2009 korotukset kohdistetaan ikäihmisten laatusuositusten palveluiden mukaisen toiminnan käynnistämiseen, vammaislainsäädännön uudistamiseen sekä sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnin ikärajan alentamiseen 75 vuotta täyttäneisiin. Lainsäädäntöuudistuksilla 2008 2011 tuetaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksia. Laki terveydenhuollosta ottaa huomioon myös lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet. Lisäksi kuntoutuksen järjestämisvastuuta ja koordinointia ollaan selkeyttämässä. Vuonna 2004 hoitoon pääsyä koskevien lainmuutosten yhteydessä lisättiin erillinen velvoite siitä, että potilaalle on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa ja lääkinnällistä kuntoutusta koskeva suunnitelma. Hallitus pyrkii toteutetuilla ja tulossa olevilla lainsäädännön muutoksilla, meneillään olevilla sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksilla, annetuilla laatusuosituksilla sekä valtionosuuden korotuksilla turvaamaan riittävällä ja yhdenmukaisella tavalla apuvälineiden saatavuuden Suomessa. Helsingissä 8 päivänä tammikuuta 2009 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 996/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Katja Taimela sd: På vilket sätt tänker regeringen utveckla anvisningar och lagar som gäller hjälpmedel inom hälso- och sjukvården för att trygga tillgången till hjälpmedel i hela Finland? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Hälso- och sjukvården ansvarar för största delen av de hjälpmedel som hör till den medicinska rehabiliteringen. För tillhandahållandet av hjälpmedel för medicinsk rehabilitering svarar den primära och den specialiserade hälso- och sjukvården, dvs. hälsovårdscentraler och centralsjukhus, så vitt det inte enligt lag hör till Folkpensionsanstaltens uppgifter. Förutsättningen för att en klient ska ha rätt till gratis hjälpmedel är att hjälpmedelsbehovet har orsakats av en sjukdom eller en skada som konstaterats av läkare. Enligt 2 i förordningen om medicinsk rehabilitering ska kommunen sörja för att det finns tillräckligt med medicinska rehabiliteringstjänster och att tjänsterna till sitt innehåll och sin omfattning ordnas så att de motsvarar behovet av rehabilitering i kommunen. Rehabilitering kräver multiprofessionellt och sektorsövergripande samarbete. Enligt lagen om klientsamarbete inom rehabiliteringen 497/2003 ska kommunen eller samkommunen på lokal nivå se till att en rehabiliteringssamarbetsgrupp är verksam på behörigt sätt i kommunen. Rehabiliteringssamarbetsgruppen har som uppgift att planera, följa och främja klientens rehabilitering i samarbete med rehabiliteringsklienten och således också sörja för tillgången till nödvändiga hjälpmedel. På regional nivå ska länsstyrelsen för varje sjukvårdsdistrikt tillsätta en rehabiliteringssamarbetskommission, vars uppgift är att samordna de inom länet verksamma kommissionernas arbete. Vid social- och hälsovårdsministeriet finns en delegation för rehabiliteringsärenden som tillsätts av statsrådet. Delegationen har till uppgift att styra, utveckla och samordna samarbetet mellan myndigheter, sammanslutningar och inrättningar samt verksamheten i de regionala rehabiliteringssamarbetskommissionerna. Enligt den kvalitetsrekommendation om hjälpmedelstjänster som har getts ut av social- och hälsovårdsministeriet och Finlands Kommunförbund (2003) ska sjukvårdsdistrikten på sina områden komma överens om centraliseringen av hjälpmedelstjänsterna, arbets- och ansvarsfördelningen och samordningen av strategierna. Enhetliga tillämpningsrutiner garanterar att kommuninvånarna bemöts jämlikt. Det nationella utvecklingsprogram för socialoch hälsovården (KASTE) som inleddes 2008 är ett strategiskt redskap som styr kommunernas verksamhet. Det har som mål att förnya verksamhetsstrategierna genom att omallokera befintliga resurser och utveckla effektivare strategier och tjänster för social- och hälsovården. Till utvecklingsprogrammets tyngdpunktsområden hör bl.a. tjänster för äldre, förebyggande och tidigt ingripande samt en minskning av de regionala skillnaderna när det gäller tjänster inom social- och hälsovården t.ex. med hjälp av Paras-reformen 2008 2011. Behovet och betydelsen av hjälpmedel och de möjligheter som de innebär kommer att öka i 4
Ministerns svar KK 996/2008 vp Katja Taimela /sd framtiden i takt med att befolkningen åldras och teknologin utvecklas. Man uppskattar att det i Finland år 2012 kommer att finnas runt 600 000 personer över 65 år som är i behov av hjälpmedel. År 2005 använde hälso- och sjukvården sammanlagt cirka 59 miljoner euro för inköp av hjälpmedel. Enligt programmet för den nuvarande regeringen ska det anvisas mer resurser för äldreomsorgen. År 2008 utgavs dessutom en ny kvalitetsrekommendation om tjänster för äldre med tanke på utvecklingen av äldreomsorgen i kommunerna. Tjänsternas innehåll och strukturer kommer att förnyas i överensstämmelse med riktlinjerna i rekommendationen. De statsandelar för social- och hälsovården som betalas till kommunerna kommer att öka under ramperioden 2008 2011. År 2008 ska höjningarna i första hand inriktas bl.a. på en ökning av personalstyrkan inom den kommunala hemtjänsten och institutionsvården för äldre och på åtgärder som stärker primärvården. År 2009 kommer höjningarna att inriktas på att starta sådan verksamhet som avses i kvalitetsrekommendationen om tjänster för äldre, förnya handikapplagstiftningen och sänka åldersgränsen för bedömningen av servicebehovet till personer som har fyllt 75 år. De lagstiftningsreformer som genomförs 2008 2011 stödjer reformerna inom social- och hälsovården. I lagen om hälso- och sjukvård beaktas också hjälpmedlen för medicinsk rehabilitering. Dessutom håller man på att klarlägga vem som ska ansvara för tillhandahållandet och samordningen av rehabiliteringen. År 2004 i samband med de lagändringar som gällde möjligheterna att få vård och behandling lade man till en särskild skyldighet om att för patienten vid behov upprätta en plan för undersökning, behandling, vård och medicinsk rehabilitering. Genom redan genomförda och kommande lagändringar, pågående reformer inom social- och hälsovården, utfärdade kvalitetsrekommendationer och höjningar av statsandelen vill regeringen trygga en tillräcklig och enhetlig tillgång till hjälpmedel i Finland. Helsingfors den 8 januari 2009 Omsorgsminister Paula Risikko 5