Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 336/2003 vp Potilaiden yhdenmukainen kohtelu paikkakunnasta riippumatta Eduskunnan puhemiehelle Potilasyhdistykset on perustettu hoitamaan sairauksien kohtaamia potilaita ja heidän läheisiään. Yhdistykset mm. neuvovat taudin hoidossa ja toimivat yleisessä edunvalvonnassa. Päijät- Hämeeseen perustettiin huhtikuussa 2003 alopecia (pälvikalju)- ja vitiligo (valkopälvi)-yhdistys. Sen jäsenten ongelmana on, että apuvälinettä varten myönnettävä maksusitoumus on erilainen riippuen asuinpaikkakunnasta ja potilaan hoitajasta. Asianomaiset eivät ole saaneet tasavertaista palvelua, vaan joidenkin kuntien ja terveysasemien asiakkaat ovat paremmassa asemassa kuin toisten. Peruukki on välttämätön apuväline. Jatkuvan käytön ja huollon vuoksi tarvitaan kaksi peruukkia, ja tähän on varattava riittävät resurssit. Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta (1015/1991) ja laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992) takaavat maksuttomat apuvälineet. Stakesin apuvälineluokituksessa peruukki on koodattu numerolla (SFS- EN ISO 99 -standardiluokitus). Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että suomalaiset potilaat saavat tasavertaisesti tarvitsemansa apuvälineet kunnasta riippumatta? Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2003 Tuija Nurmi /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Tuija Nurmen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 336/2003 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että suomalaiset potilaat saavat tasavertaisesti tarvitsemansa apuvälineet kunnasta riippumatta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Suomalainen yhteiskunta tarjoaa lähtökohtaisesti apuvälinepalveluiden toteuttamiselle hyvät yleiset edellytykset. Näitä ovat muun muassa velvoite järjestää maksuttomat apuvälinepalvelut kaikille kansalaisille sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyössä osana palvelujärjestelmää sekä henkilöstön hyvä peruskoulutustaso ja ammattitaito. Apuvälineteknologia on kehittynyt ja markkinoilla on saatavissa hyviä apuvälineitä, joita myönnetään ja hankitaan asiakkaille ja potilaille pääosin tarpeen eikä diagnoosin perusteella. Suomessa tiedostetaan myös esteettömän ympäristön merkitys. Hallitus on tietoinen siitä, että apuvälinepalveluiden järjestämisessä ja toteuttamisessa on paikoitellen puutteita. Apuvälineiden saatavuudessa ja riittävyydessä on kuntakohtaisia eroja (Apuvälineiden saatavuusselvitykset vuosina 1994 ja 2000, sosiaali- ja terveysministeriön ja Stakesin tutkimukset). Apuvälineitä tarvitsevat eivät välttämättä saa apuvälineitä, niiden mahdollisuuksia ei hyödynnetä riittävästi ja niitä luovutetaan vaihtelevin käytännöin. Tästä syystä sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä Suomen Kuntaliiton ja laajan sidosryhmän kanssa käynnisti apuvälinepalveluiden laatusuosituksen valmistelun. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto antoivat Apuvälinepalveluiden laatusuosituksen elokuussa Suositus perustuu valtioneuvoston antamaan sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmaan vuosille Laatusuosituksella on ohjaava merkitys kunnille ja sairaanhoitopiireille, jotka ovat vastuussa julkisten apuvälinepalveluiden järjestämisestä. Tavoitteena on apuvälinepalvelujen ohjaaminen ja kehittäminen siten, että ne toimivat mahdollisimman käyttäjälähtöisesti ja tehokkaasti asuinpaikasta riippumatta. Laatusuositus on jaettu myös kaikille potilas- ja vammaisjärjestöille sekä vammaisneuvostoille, jotta apuvälinepalveluiden käyttäjät voivat sitä hyödyntää. Jokaisen sairaanhoitopiirin tulee tehdä alueellinen suunnitelma yhteisistä toimintalinjoista. Suunnitelman tulee sisältää muun muassa: työnja vastuunjaon kuntien sosiaali- ja terveystoimen välillä, apuvälineiden yhteishankintamenettelyn, tietojärjestelmän ja varastoinnin, odotusajat, toimitilat ja aukioloajat, henkilöstön määrän ja koulutustason, tiedottamisen sekä suunnitelman seurannalle. Stakes on tehnyt suunnitelman maata kattavasta laatusuosituksen toimeenpanosta yhteistyössä lääninhallitusten, sairaanhoitopiirien ja vammaisjärjestöjen kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön lisäämiseen ja tehostamiseen paikallisella ja alueellisella tasolla on kiinnitetty runsaasti huomiota viime vuosina. Käynnissä olevassa Kansallisessa terveydenhuollon hankkeessa on myös tätä koskevia ehdotuksia. Kehittämistyötä on käytännön tasolla suoritettu myös useissa sosiaali- ja ter- 2

3 Ministerin vastaus KK 336/2003 vp Tuija Nurmi /kok veysministeriön tukemissa kuntien yhteistyöhön perustuvissa hankkeissa. Kansallisen terveyshankkeen hankerahoitusta on myönnetty vuodelle 2003 muun muassa seudullisten apuvälinepalvelujen kehittämishankkeelle Pohjois-Suomessa. Lisäksi laadukkaiden apuvälinepalvelujen kehittämistä varten on sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistetty ITSE-hanke vuosille Tässä hankkeessa tähdätään sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön apuvälineosaamisen parantamiseen sekä alueellisen toiminnan kehittämiseen. ITSE-hanke toteutetaan 18 alueellisena hankkeena koko Suomessa joko sairaanhoitopiirien tai ammattikorkeakoulujen toteuttamana. Hanketta koordinoi Stakes ja rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö. Lähtökohtana kehittämistyössä tulee pitää asiakkaan ja potilaan osallisuuden, aseman ja oikeuksien turvaamista ja parantamista. Määrältään pienten ja vaikutusmahdollisuuksiltaan vähäisten asiakasryhmien palveluja voidaan usein tehostaa alueellisen ja seudullisen yhteistyön parantamisella yhteistyössä palvelun tarvitsijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetun asetuksen 2 :n mukaan kunta huolehtii siitä, että lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin kuntoutuksen tarve kunnassa edellyttää. Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992) 3 velvoittaa kuntaa osoittamaan voimavaroja valtionosuuden perusteena olevaan terveydenhuoltoon. Sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuusprosenttia on voitu korottaa vuosina Hallitusohjelman mukaisesti sisäasiainministeriö on asettanut johtoryhmän, jonka tehtävänä on tehdä ehdotus kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamiseksi siten, että se turvaa jokaiselle mahdollisuudet lakisääteisiin palveluihin kohtuullisella maksu- ja verorasitusasteella. Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 2003 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 336/2003 rd undertecknat av riksdagsledamot Tuija Nurmi /saml: Vad ämnar regeringen göra för att ge patienterna i vårt land likvärdig tillgång till hjälpmedel som de behöver oberoende av i vilken kommun de är bosatta? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det finländska samhället erbjuder de facto goda allmänna förutsättningar för tillhandahållandet av hjälpmedelsservice. Här kan man nämna bland annat skyldigheten att i samarbete med socialoch hälsovården som en del av servicesystemet ordna avgiftsfri hjälpmedelsservice för alla landets invånare samt den höga nivån på personalens grundutbildning och yrkesskicklighet. Hjälpmedelsteknologin har gått framåt och på marknaden finns det bra hjälpmedel som förskrivs och köps in i huvudsak på basis av ett konstaterat behov, inte utifrån en diagnos. I Finland är man också medveten om betydelsen av en tillgänglig miljö. Regeringen är medveten om att det på sina håll förekommer brister i organiseringen och genomförandet av hjälpmedelsservicen. Det finns skillnader mellan kommunerna i fråga om tillgången till hjälpmedel och förmågan att i tillräcklig utsträckning tillgodose hjälpmedelsbehovet (utredningar om tillgången till hjälpmedel 1994 och 2000, social- och hälsovårdsministeriets och Stakes undersökningar). De som behöver hjälpmedel får inte nödvändigtvis tillgång till dem, de möjligheter som hjälpmedlen erbjuder utnyttjas inte fullt ut och hjälpmedlen överlåts på varierande grunder. Därför initierade social- och hälsovårdsministeriet, Finlands Kommunförbund och en bred intressentgrupp beredningen av en kvalitetspolicy för hjälpmedelsservicen. Social- och hälsovårdsministeriet och Finlands Kommunförbund utfärdade Riktlinjer för kvalitet inom hjälpmedelsservicen i augusti Riktlinjerna bygger på det mål- och verksamhetsprogram för social- och hälsovården som statsrådet har utfärdat. Riktlinjerna har en riktgivande funktion för kommunerna och sjukvårdsdistrikten, som är ansvariga för organiseringen av den offentliga hjälpmedelsservicen. Syftet med kvalitetspolicyn är styra och utveckla hjälpmedelsservicen så att den fungerar så klientorienterat och effektivt som möjligt oberoende av klientens bostadsort. För att hjälpmedelsanvändarna skall kunna dra nytta av riktlinjerna har dessa delats ut också till alla patientoch handikapporganisationer samt till handikappråden. Varje sjukvårdsdistrikt skall utarbeta en regional plan med gemensamma riktlinjer för verksamheten. I planen skall redogöras för bland annat arbets- och ansvarsfördelningen inom kommunernas social- och hälsovårdsväsende, praxis vid gemensam upphandling av hjälpmedel, datasystem och lagerhållning, väntetider, lokaler och öppettider, antal anställda och deras utbildningsnivå, informationen samt en plan för uppföljningen. Stakes har i samarbete med länsstyrelserna, sjukvårdsdistrikten och handikapporganisationerna utarbetat en plan för genomförandet av den rikstäckande kvalitetspolicyn. Under de senaste åren har man fäst stor vikt vid att öka och effektivera det lokala och regio- 4

5 Ministerns svar KK 336/2003 vp Tuija Nurmi /kok nala samarbetet inom social- och hälsovården. Inom ramen för det pågående nationella hälsovårdsprojektet har man också lagt fram förslag som gäller detta. Även flera projekt som bygger på kommunalt samarbete och som stöds av social- och hälsovårdsministeriet har handlat om samarbete på det praktiska planet. Av de resurser som tilldelats det nationella hälsovårdsprojektet har för 2003 beviljats medel för bland annat ett projekt som syftar till att utveckla den regionala hjälpmedelsservicen i Norra Finland. I syfte att utveckla hjälpmedelsservice av hög kvalitet har social- och hälsovårdsministeriet dessutom startat projektet ITSE som kommer att genomföras Målet för detta projekt är att förbättra hjälpmedelskompetensen hos personalen inom social- och hälsovården och utveckla den regionala verksamheten. Projektet ITSE genomförs i hela Finland i form av 18 regionala projekt med antingen ett sjukvårdsdistrikt eller en yrkeshögskola som huvudman. Projektet samordnas av Stakes och finansieras av socialoch hälsovårdsministeriet. Utgångspunkten för utvecklingsarbetet bör vara att trygga och stärka klientens och patientens delaktighet, ställning och rättigheter. Det är ofta möjligt att effektivera den service som erbjuds mindre grupper av klienter med små möjligheter att påverka sin situation genom att man i samarbete med servicetagarna och olika medborgarorganisationer förbättrar det regionala samarbetet. Enligt 2 förordningen om medicinsk rehabilitering skall kommunen se till att de medicinska rehabiliteringstjänsterna i fråga om sitt innehåll och sin omfattning ordnas så att de motsvarar behovet av rehabilitering i kommunen. Enligt 3 lagen om planering av och statsandel för socialoch hälsovården (733/1992) förpliktas varje kommun att anvisa resurser för den social- och hälsovård som ligger till grund för statsandelen. Statsandelsprocenten för driftskostnaderna inom social- och hälsovården har kunnat höjas under åren Inrikesministeriet har i enlighet med regeringsprogrammet tillsatt en styrgrupp med uppgift att lägga fram ett förslag till reform av kommunernas statsandelssystem. Reformen har som mål att ge alla invånare tillgång till lagstadgad service utan oskäliga höjningar av nivån på avgifterna och skattetrycket. Helsingfors den 8 oktober 2003 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5