Psykologisen omistajuuden ymmärtäminen avainasemassa luontoalan yrityksen menestymisen kannalta Anne Matilainen Merja Lähdesmäki 26.8.2010 Ruralia-instituutti / Anne Matilainen/26.8.2010 3.9.2010 1
Taustaa Luontomatkailu on yksi nopeimmin kasvavista matkailusektoreista tällä hetkellä maailmassa Lisääntyvä virkistys ja matkailukäyttö asettaa paineita metsäalueiden käytölle etenkin matkailu- ja asutuskeskusten läheisyydessä. Matkailu keskittyy sekä valtion että yksityismaille. Osa toiminnasta tapahtuu jokamiehenoikeudella
Taustaa N. 60 % Suomen metsäalasta on yksityisomistuksessa erityisesti Etelä-, Länsi- ja Keski- Suomessa Valtion maa- alueet Yksityismaat (Lähde: Metsähallitus, www. metsa.fi)
Omistajuus Muodostuu kahdesta ulottuvuudesta: Objektiivinen omistajuus todellista sääntöjen määrittelemää, ns. laillinen omistajuus Psykologinen omistajuus omistaminen tunne minun metsäni, liittyy esim. perinteisiin luonnon käyttötapoihin, yhteisöllisyyteen jne. Psykologinen omistajuus ei edellytä objektiivista/laillista omistajuutta Lähde: Rogers and Pierce 2004
Omistajuus Objektiivinen omistajuus: Tämä koko metsäalue kuuluu meidän suvulle, mulle itelleni, sitten siskolle ja joillekin serkuille. Olemme antaneet hirvenmetsästysoikeuden paikalliselle seuralle, mutta pitäneet pienriistan metsästyksen itellä. Se oli alun perin mun ehdotus (yksityinen metsänomistaja, Keski-Suomi)
Omistajuus Psykologinen omistajuus: Miun metsästysalueet ovat tuolla, me ollaan aina metästetty siellä, no, eihän se nyt oikeesti meiän maata ole, valtiolle kuuluu, mutta me on aina metästetty siellä, niin että (paikallinen metsästäjä, Lappi) Minun mielestäni metsästysluvat pitäis enssijaisesti antaa niille, jotka on vakiokävijöitä. Me tullaan tänne joka vuosi ja meillä on mökkikin täällä (lupametsästäjä, Helsinki)
Omistajuus Laillisen omistajuuden loukkaamiseen ja kiistatilanteisiin on olemassa määrätyt ratkaisukeinot. Psykologisen omistajuuden loukkaaminen on omiaan aiheuttamaan konfliktitilanteita maankäytön suhteen. On keskeistä ymmärtää psykologisen omistajuuden ulottuvuuksia ja niiden roolia yhteistyösuhteiden syntymisessä ja ylläpidossa!
Luontomatkailun perustuessa yksityismaihin: Yrittäjällä harvoin tarpeeksi metsää toimintansa pyörittämiseen Omistajuuteen liittyvät seikat muodostavat keskeisen haasteen yritykselle: kuinka toteuttaa kestävää liiketoimintaa silloin kun keskeinen tuotannontekijä on jonkun toisen hallinnassa? Hyvän yhteistyösuhteen ylläpito metsänomistajien kanssa elintärkeää! Rahallinen korvaus usein marginaalinen, metsänomistajat eivät ole yleensä taloudellisesti riippuvaisia yhteistyöstä matkailuyritysten kanssa Yhteistyön syntymisen ratkaisevat usein muut kuin taloudelliset seikat
Luontomatkailun perustuessa valtion maihin: Valtion maa-alueet nähdään yhteisresurssina Valtion maille asetetaan useita, joskus ristiriitaisia tavoitteita. Nämä pohjautuvat usein omistajuuden kokemiseen: valtion maat ovat paikallisten takapihoja perinteiset luonnonkäyttömuodot (esim. paikallisten metsästysoikeus Pohjois- ja Itä-Suomessa, porotalous, perinteiset marja- ja sienimaastot) virkistyskäyttö luonnonsuojelu metsätaloudella hyvinvointia yhteiskunnalle
Luontomatkailun perustuessa valtion maihin: Yrittäjän kannalta myös valtion mailla keskeinen tuotannontekijä on muiden päätäntävallan alla Saavuttaakseen toiminnalleen sosiaalisen kestävyyden ja pitkäaikaiset toimintaedellytykset, yrityksen on tärkeää tunnistaa keskeiset sidosryhmät, jotka mahdollisesti tuntevat omistajuutta aluetta/luonnonresurssia kohtaan laaja sidosryhmäkäsitys Ymmärtää omistajuuden tuntemisen syntymekanismit ja kehittää keinoja sidosryhmähallintaan yhteisistä resursseista puhuttaessa Jokamiehenoikeus aiheuttaa vastaavia haasteita myös yksityismailla.
Luontoyrittäjänä yksityismailla kestävän yhteistyön edellytykset 2008-2009 Tuloksia Psykologinen omistajuus metsäkontekstissa liittyy keskeisesti kahteen tekijään: Identiteetin rakentumiseen Kontrollin kokemiseen Aineistosta löytyi 4 erilaista strategiaa, joiden avulla luontomatkailuyrittäjät ylläpitivät yhteistyötä metsänomistajien kanssa kaikki strategiat toimivia, yritystoimintaan kohdistuvien riskien määrä vaihtelee kaikki kunnioittivat laillista omistajuutta, eroja psykologisen omistajuuden huomioinnissa
Yrittäjien strategioita metsänomistajasidosryhmän hallintaan Ennakoiva strategia Mukautuva strategia Metsänomistajat yksi keskeinen sidosryhmä, liikekumppanuus Metsänomistajien tarpeiden ennakointi ja huomiointi Luvan kysyminen, vaikkei tarvitsisikaan, selkeä kompensaatio Aktiivinen yhteydenpito Omista oikeuksista kiinni pitäminen Vaatii yrittäjältä melko paljon työtä ja panostuksia Yrittäjillä vähemmän aktiivinen ote sidosryhmäsuhteiden hoitamiseen Metsänomistaja nähdään keskeisenä sidosryhmänä, mutta ei vaatimusten ennakointia Pyrkimys välttää kaikin keinoin ristiriitatilanteita, joiden esiintyessä yrittäjä mukautuu Luvan kysyminen tärkeää, vahva luotto metsänomistajan hyväntahtoisuuteen Vaatii vähemmän sidosryhmätyötä kuin ennakoiva strategia, silti säilyttää luottamuksen yhteistyösuhteeseen
Yrittäjien strategioita maanomistajasidosryhmän hallintaan Välinpitämätön strategia Yhteisöllinen strategia Yrittäjällä hyvin passiivinen rooli maanomistajaan nähden, maanomistajaa ei juuri nähdä yrityksen sidosryhmänä Ei lainkaan kommunikointia, toiminta laajennettujen jokamiehenoikeuksien turvin, jonka yrittäjä tiedostaa Yrittäjä valmis ottamaan riskin, sillä korvaavia metsäalueita helposti saatavilla Ei vaadi lainkaan panostuksia sidosryhmätyöhön Mahdollisesti riskialtis Yrittäjä luottaa yhteisön sosiaaliseen paineeseen Metsänomistajat nähdään sidosryhmänä, mutta heillä ei koeta olevan valtaa yrityksen toimintaan Lupa kysytään joka kerran Kylän sisäinen vastavuoroisuus korvauksena alueiden käytöstä Ei vaadi paljon panostuksia sidosryhmätyöhön Altis muutoksille metsänomistajakunnassa
Yhteistyö tasapainoon? Yhteistyöstrategia Ennakoiva strategia Mukautuva strategia Välinpitämätön strategia Yhteisöllinen strategia Työkaluja yhteistyösuhteen tasapainottamiseen Ammattimaiset sopimukset ja muut dokumentit Pr-työ Selkeä kompensaatio Julkisen vallan keinoja elinkeinon turvaamiseksi, lain muutokset Ei varsinaista yritystä tasapainottaa yhteistyösuhdetta Yhteistyösuhde tasapainotettu minimoimalla se olemattomiin Sosiaalinen paine tasapainottaa yhteistyösuhdetta Kyläyhteisön vastavuoroisuus
Yhteenvetoa: Psykologinen omistajuus ei määrittelee uudelleen laillista omistajuutta, mutta se on/voi olla perimmäinen syy moniin maankäyttöön liittyviin konflikteihin, etenkin kun kyse on luontoresursseista, joihin on ollut olemassa perinteisesti laajat nautintaoikeudet (metsä/marjat/riista vs. pelto/kasvimaa) kiinnostuksen näiden kaupallistamista kohtaan kasvaessa ( Kuka hyötyy? ). Omistajuuden kokemisen huomioiminen luontomatkailuyrityksen: yhteistyösuhteissa edesauttaa turvaamaan yrityksen tarvitseman luontoresurssin saatavuutta sidosryhmähallinnassa lisää toiminnan sosiaalista kestävyyttä Riskinhallintakeino!
Lisätietoja anne.matilainen@helsinki.fi merja.lahdesmaki@helsinki.fi Anne Matilainen and Merja Lähdesmäki Nature-based entrepreneurship in private forests -The preconditions for the sustainable co-operation between private forest owners and entrepreneurs Reports 48. 73 p. 2009. /julkaisut/raportteja.htm