KIRJALLINEN KYSYMYS 11/2005 vp Pienyritysten veronhuojennukset Eduskunnan puhemiehelle Pienyritysten kasvumahdollisuuksien edistämiseksi arvonlisäverolakiin on vuoden 2004 alusta lisätty säännökset verovelvollisuuden alarajaan liittyvästä asteittaisesta veronhuojennuksesta (AVL 14 a luku Verovelvollisuuden alarajaan liittyvä huojennus). Tilikauden liikevaihdon ylittäessä 8 500 euron rajan yritys joutuisi suorittamaan veroa, mutta veroa huojennettaisiin asteittain alenevasti, kunnes tilikauden liikevaihto on 20 000 euroa tai enemmän. Huojennus määräytyy siis yrityksen liikevaihdon eikä suoritettavan veron perusteella. Tämä huojennusmalli suosii työvaltaisia, yleensä palvelualan yrityksiä, koska niillä on vähemmän vähennyskelpoisia ostoja kuin esim. tavarakauppaa harjoittavilla yrityksillä tai pääomavaltaisilla yrityksillä. Nyt kun huojennusta käytännössä ensimmäistä kertaa sovelletaan (voimassa vuoden 2004 alusta; jos tilikausi päättynyt 31.12.2004, huojennushakemuksen voi nyt tehdä), yritykset joutuvat ratkaisemaan huojennuksen kirjaamisen tilinpidossa. Koska oikeuskäytäntöä ei vielä ole syntynyt ja hallituksen esityksessä (HE 135/2003 vp) ei oteta kantaa asiaan, asiaan on haettu tilitoimiston toimesta ennakkokantaa Kaakkois-Suomen verovirastosta. Veroviraston tulkinnan mukaan huojennus on kirjattava tuloverotuksessa verotettavaksi tuloksi. Tämä verottajan tulkinta tarkoittaa seuraavan esimerkin toteutumista: Yrityksen liikevaihto on 14 000 euroa, josta syntyy tässä esimerkkitapauksessa veronhuojennusta 1 065 euroa. Kun osakeyhtiö maksaa tästä veroa vuonna 2004 29 % eli 309 euroa sekä huojennuksen hakemiskustannukset, käytännössä huojennuksesta häviää 40 %. Kommandiittiyhtiön ollessa kyseessä veronhuojennuksesta maksettava tulovero voi nousta yli viidenkymmenen prosentin. Huojennuksesta säätämisen tarkoituksena oli edistää pienyritysten kasvumahdollisuuksia ohjaamalla huojennus täysimääräisenä yrityksen hyväksi. Verottajan tulkinnan mukaan näin ei ole nyt käymässä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että säännöksiä verovelvollisuuden alarajaan liittyvästä asteittaisesta veronhuojennuksesta tulkitaan siten, että huojennus tulee kokonaisuudessaan verovelvollisen hyväksi ja edistää pienten yritysten kasvumahdollisuuksia ja onko lain valmistelussa ollut tarkoitus, että alv-huojennus on tuloverotuksessa verotettavaa tuloa, ja jos on, niin miksei sitä ole lain perusteluissa mainittu? Helsingissä 3 päivänä helmikuuta 2005 Markku Laukkanen /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Markku Laukkasen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 11/2005 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että säännöksiä verovelvollisuuden alarajaan liittyvästä asteittaisesta veronhuojennuksesta tulkitaan siten, että huojennus tulee kokonaisuudessaan verovelvollisen hyväksi ja edistää pienten yritysten kasvumahdollisuuksia ja onko lain valmistelussa ollut tarkoitus, että alv-huojennus on tuloverotuksessa verotettavaa tuloa, ja jos on, niin miksei sitä ole lain perusteluissa mainittu? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Arvonlisäverolain (1501/1993) mukaan verovelvollisia ovat periaatteessa kaikki verollisia tavaroita ja palveluja liiketoiminnan muodossa myyvät yritykset ja ammatinharjoittajat. Hallinnollisista syitä verosta on vapautettu vähäinen toiminta. Lain 3 :n mukaan myyjä ei ole verovelvollinen, jos kalenterivuoden liikevaihto on enintään 8 500 euroa. Tämän alarajan muodostaman kynnyksen ylittymisestä aiheutuvien velvoitteiden lieventämiseksi vuonna 2004 otettiin käyttöön alarajaan liittyvä veronhuojennus. Alarajan ylittyessä yritys saa liikevaihdon kasvaessa asteittain pienenevän huojennuksen. Vuodesta 2005 alkaen vero muuttuu täysimääräiseksi 22 500 euron vuosiliikevaihdon kohdalla. Tuloverotuksessa yritysten maksamaa arvonlisäveroa käsitellään läpikulkueränä. Kirjanpidossa yritykset käsittelevät veroa yleensä nettoperiaatteella. Verollisista myynneistä arvonlisäveron osuus kirjataan arvonlisäverovelaksi ja myynnin nettohinta liikevaihdoksi. Ostoihin sisältyvää arvonlisäveroa käsitellään vastaavasti arvonlisäverosaatavana. Arvonlisäveron tilityksessä maksetaan arvonlisäverovelat ja -saatavat. Arvonlisävero ei näin ollen vaikuta verotettavaan tuloon. Arvonlisäverolain 149 a :n mukaan verovelvollinen saa liikevaihdon perusteella lasketun huojennuksen tilikaudelta tilitetystä verosta. Verovelvollisille, joiden verokausi on kalenterikuukausi (muut kuin alkutuottajat ja taide-esineen tekijät), verovirasto maksaa 149 b :n nojalla huojennuksen jälkikäteen takaisin. Alkutuottajat ja taide-esineen tekijät vähentävät huojennuksen tilitettävästä verosta. Huojennuksesta seuraa, ettei verovelvollinen lopulta joudu kokonaan maksamaan verollisissa myynneissä laskuttamaansa arvonlisäveroa. Kirjanpidolliselta luonteeltaan huojennusta voidaan pitää myyntituottoja lisäävänä oikaisueränä. Peritystä hinnasta arvonlisäveron osuus on lopulta pienempi ja liikevaihdon osuus suurempi. Toinen mahdollisuus on katsoa, että kysymys on muusta tuotosta. Yksiselitteisen selvää kuitenkin on, että palautus on verovelvolliselle tulosvaikutteinen erä, koska huojennus merkitsee sitä, että alunperin laskutettua arvonlisäveroa ei tarvitse suorittaa veroviranomaiselle, vaikka se on saatu ostajalta. Alkutuottajilla ja taide-esineen tekijöillä tulosvaikutus toteutuu sitä kautta, että tulosta vähennettävä arvonlisävero pienenee, kun tilitettävä määrä pienenee. Huojennuksen määrä lisää tulosvaikutteisena myös yrityksen veronalaista tuloa, kuten kaikki muutkin oikaisuerät tai rahana saadut avustukset. Tämä lopputulos on myös verojärjestelmän 2
Ministerin vastaus KK 11/2005 vp Markku Laukkanen /kesk kannalta johdonmukainen. Kaikki yritysten saamat elinkeinotuet ovat yritysverotuksen laajan veropohjan mukaisesti veronalaisia, mutta toisaalta kaikki yrityksen menot ovat vähennyskelpoisia. Avustus on osa yrityksen mahdollista voittoa, jonka se voi jakaa omistajalle. Huojennusjärjestelmään ei liity mitään sellaisia seikkoja, joiden vuoksi sen tulisi olla verovapaa. Palautuksen tuloverokohtelua ei voida pitää ongelmana. Vastaava järjestely oli käytössä liikevaihtoverotuksessa vuosina 1991 1994, ja tuolloin palautuksen tuloverokohtelu ei ollut erityisesti esillä. Palautuksen tuloverokohtelua ei lain valmisteluvaiheessa pidetty lain tavoitteen kannalta olennaisena seikkana. Esityksen tarkoituksena ei myöskään ollut muuttaa tuloverotuksessa oikaisueriin tai avustuksiin sovellettavaa käytäntöä. Näistä syistä johtuen palautuksen tuloverokohtelua ei mainittu lain perusteluissa. Hallituksen käsityksen mukaan asiassa ei ole tarvetta toimenpiteisiin. Helsingissä 23 päivänä helmikuuta 2005 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 11/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Markku Laukkanen /cent: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att bestämmelserna om gradvis skattelättnad vid den nedre gränsen för skattskyldighet tolkas så att lättnaden i sin helhet kommer den skattskyldige till godo och främjar tillväxtmöjligheterna för små företag och har man vid beredningen av lagen haft för avsikt att mervärdesskattelättnaden betraktas som beskattningsbar inkomst i inkomstbeskattningen, och om så är fallet, varför har detta inte nämnts i motiveringen till lagförslaget? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt mervärdesskattelagen (1501/1993) är i princip alla företag och yrkesutövare som idkar rörelsemässig försäljning av skattepliktiga varor och tjänster skattskyldiga. Av administrativa skäl har verksamhet i liten skala befriats från skatt. Enligt lagens 3 är säljaren inte skattskyldig om kalenderårets omsättning är högst 8 500 euro. I syfte att lindra de förpliktelser som följer av att tröskeln vid den nedre gränsen överskrids infördes 2004 en skattelättnad i anslutning till den nedre gränsen. Då den nedre gränsen överskrids får företaget i och med att omsättningen ökar en gradvis minskande skattelättnad. Från och med 2005 skall skatt uppbäras till fullt belopp vid en årlig omsättning på 22 500 euro. I inkomstbeskattningen behandlas den mervärdesskatt som betalas av företag som en genomgångspost. I bokföringen behandlar företagen skatten i allmänhet enligt nettoprincipen. I fråga om skattepliktig försäljning bokförs mervärdesskattens andel som mervärdesskatteskuld och nettopriset på försäljningen som omsättning. Den mervärdesskatt som ingår i inköp behandlas på motsvarande sätt som en mervärdesskattefordran. Mervärdesskatteskulderna och mervärdesskattefordringarna betalas i samband med mervärdesskatteredovisningen. Mervärdesskatten inverkar således inte på den beskattningsbara inkomsten. Enligt 149 a i mervärdesskattelagen får en skattskyldig en på basis av omsättningen uträknad lättnad i den skatt som skall redovisas för räkenskapsperioden. Till skattskyldiga vilkas skatteperiod är en kalendermånad (andra än primärproducenter och upphovsmän till konstverk) återbär skatteverket med stöd av 149 b i lagen lättnaden i efterskott. Primärproducenter och upphovsmän till konstverk drar av lättnaden från den skatt som skall redovisas. Av lättnaden följer att den skattskyldige i själva verket inte helt behöver betala den mervärdesskatt som uppbärs vid skattepliktig försäljning. Lättnaden kan till sin bokföringsmässiga karaktär betraktas som en rättelsepost som ökar försäljningsintäkterna. I det pris som uppbärs är mervärdesskattens andel sist och slutligen mindre och omsättningens andel större. Ett annat alternativ är att den betraktas som annan avkastning. Det är dock entydigt att återbäringen är en resultatpåverkande post för den skattskyldige, eftersom lättnaden innebär att den mervärdesskatt som ursprungligen debiterats inte behöver betalas till skattemyndigheterna, fastän den har erhållits av köparen. I fråga om primärproducenter och upphovsmän till konstverk förverkligas resultatpåverkan genom att den mervärdesskatt som skall dras av från inkomsten minskar i och med att det belopp som skall redovisas minskar. 4
Ministerns svar KK 11/2005 vp Markku Laukkanen /kesk Skattelättnaden ökar som ett resultatpåverkande belopp även företagets skattepliktiga inkomst på samma sätt som även alla andra rättelseposter eller understöd i form av pengar. Detta är en logisk lösning även med tanke på skattesystemet. Alla näringsunderstöd som betalas till företag är skattepliktiga enligt den breda skattebas som tilllämpas inom företagsbeskattningen, men å andra sidan är företagens alla utgifter avdragsgilla. Understödet är en del av företagets eventuella vinst, som kan delas ut till ägarna. Systemet med lättnader är inte förknippat med några sådana omständigheter på grund av vilka lättnaderna bör vara skattefria. Det sätt på vilket återbäringen behandlas i inkomstbeskattningen kan inte ses som ett problem. Åren 1991 1994 tillämpades ett motsvarande system inom omsättningsbeskattningen och då ägnades behandlingen av återbäringen i inkomstbeskattningen inte någon särskild uppmärksamhet. I lagens beredningsskede ansågs behandlingen av återbäringen i inkomstbeskattningen inte vara någon väsentlig omständighet med tanke på lagens syfte. Propositionen hade inte heller som mål att ändra den praxis som tillämpas på rättelseposter och understöd i inkomstbeskattningen. Därför har behandlingen av återbäringen i inkomstbeskattningen inte nämnts i motiveringen till lagförslaget. Enligt regeringens uppfattning finns det inget behov av åtgärder i saken. Helsingfors den 23 februari 2005 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5