Tulisijojen testaaminen
Tulisijojen testaaminen Voimassa olevat tulisijojen standardit ovat SFS-EN 13240 (kamiinat), SFS-EN 13229 (takkasydämet), SFS-EN 15250 (varaavat uunit), SFS-EN 15821 (saunan kiukaat), SFS-EN 14785 (pellettikamiinat), SFS-EN 12815 (liedet) ja SFS-EN 12805 (residential independent boilers) (ei Suomessa). Standardit ovat kuitenkin uusiutumassa ja ne julkaistaan lähivuosina.
Standardit koskevat EU-maita ja joitakin EU:n ulkopuolisia maita CEN-järjestelmään kuuluvat maat ovat Belgia, Bulgaria, Espanja, Hollanti, Irlanti, Islanti, Iso- Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovenia, Slovakia, Sveitsi, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari ja Viro.
Standardien sisältö Standardit sisältävät vaatimukset suunnittelulle, valmistukselle, rakenteelle, turvallisuudelle sekä hyötysuhteelle ja CO-päästölle. Näissä tulisijoissa voidaan polttaa kiinteitä, fossiilisia polttoaineita, turvebrikettejä, klapeja tai teollisesti valmistettuja klapeja tai niissä voidaan polttaa useita polttoaineita tulisijan valmistajan ohjeiden mukaisesti. Saunan kiuasstandardi sallii vain puupolttoaineen ja pellettistandardi puupelletin. Useimmissa laitteissa voi olla myös veden lämmitystä.
Testauksen suoritus Testauksissa mitataan yleensä laitteen lämmitysteho, mutta varaavasta uunista varautunut energiamäärä. Savukaasuista mitataan lämpötila sekä savukaasun pitoisuudet, joita käytetään savukaasujen lämpöhäviöiden määrittämiseen. Käyttöturvallisuustestissä poltetaan laitetta kovemmalla teholla. Ympäröivien, palamiskelpoisten materiaalien lämpötila ei saa nousta liian korkeaksi (65 astetta + ympäristön lämpötila). Saunoilla oma testinsä, joka poikkeaa muiden laitteiden testistä.
Päästöjen mittauksissa on eroja Varaavien uunien ja saunan kiukaiden päästöjen mittaaminen aloitetaan polttoaineen sytyttämisestä lähtien, mutta muut laitteet lämmitetään ensin käyttölämpötilaan. Päästöjen mittauksissa on siis suuria eroja.
Savupiipun veto testauksen aikana Testauksen aikana savupiipussa pidetään koneellinen veto. Tällä saatetaan eri testilaitosten olosuhteet vertailukelpoisiksi. Testaustilan olosuhteissa on muitakin vaatimuksia.
Käyttöturvallisuustestistä Suojaetäisyydet palaviin materiaaleihin mitataan standardissa määritellyllä trihedron rakenteella. Mittaus tehdään sekä normaalitestin että käyttöturvallisuustestin aikana. Uusittavana olevaan standardiin tulee parannuksia tulisijan etupuolen osalta.
CE merkintä ei välttämättä riitä ulkomailla Monissa maissa (esim. Saksa, Itävalta, Tanska, Iso-Britannia jne.) vaaditaan standardien edellyttämän hiilimonoksidipitoisuuden (CO) mittaamisen lisäksi mm. hiilivetyjen, hiukkasten ja typen oksidien mittaustietojen antamista ja annettujen rajojen alittamista. Hiukkasmittausmenetelmiä on useita ja poikkeavat toisistaan antaen erilaisia tuloksia. Kun uudet standardit (16510-1-1 ja 2-x) tulevat voimaan muutaman vuoden kuluttua, ne tulevat sisältämään myös em. päästöjen mittausmenetelmät.
Savukaasujen lämpötila Standardit eivät edellytä savukaasun lämpötilan mittaamista käyttöturvallisuustestin aikana. Suomessa ohjeelliseen kansalliseen soveltamisstandardiin SFS 7021 on kirjattu, että savukaasuista pitää mitata korkein lämpötila käyttöturvallisuustestin aikana. Ja sitä käytetään savupiipun T-luokan valinnan perusteena. Tulisijoissa savukaasujen piikkilämpötilat ovat kuitenkin lyhytaikaisia, joten on ehdotettu myös turvallisuustestin keskimääräistä lämpötilaa savupiipun T-luokan määräämiseksi.
EcoDesign direktiivi 1.1.2022 Ecodesign-direktiivin vaatimusten voimaantulo koko EU-alueelle vuoden 2022 alusta alkaen tuo erittäin tiukat vaatimukset päästöille ja hyötysuhteelle (ei koske kiukaita). Monissa maissa siirrytään tiukkoihin vaatimuksiin jo ennen tuota päivämäärää. Suomessahan ei toistaiseksi ole mitään vaatimuksia.