Lapua Alahärmä yksityiskohtaiset tulvavaarakartat HW1/20 HW1/1000

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Lapua Alahärmä yksityiskohtaiset tulvavaarakartat HW1/20 HW1/1000 3.2.2012 Insinööritoimisto Pekka Leiviskä Vauhtipyörä 4, 91800 Tyrnävä www.leiviska.fi

2 Sisällysluettelo 1 YLEISTÄ... 3 2 VESISTÖALUEKUVAUS... 4 3 HYDROLOGIA... 5 3.1 Lapuanjoki... 5 3.2 Nurmonjoki... 6 3.3 Kauhavanjoki... 7 3.4 Yhteenveto virtaamatietojen laskelmista... 8 4 KORKEUSAINEISTO... 9 4.1 Korkeusmalli... 9 4.2 Jokipoikkileikkaukset... 9 4.3 Hydrauliset rakenteet... 9 5 LASKENTAOHJELMISTOT... 12 5.1 Korkeusmalli... 12 5.2 Hydraulinen uomamalli... 12 6 KALIBROINTI... 13 6.1 Lapuanjoki... 13 6.2 Nurmonjoki... 14 6.3 Kauhavanjoki... 15 7 LASKENTATULOKSET... 15 7.1 Ylivedenkorkeuden eri toistuvuuksilla... 15 7.2 Tulvavaarakarttaluonnokset... 15 7.3 Vertailuaineisto HW1/50... 15 7.4 Jääpatotilanteen huomiointi... 16 KIRJALLISUUS... 17 LIITTEET 1. Metatietokaavake 2a. Lapuanjoen kalibroinnin pituusleikkauskuva HW1/50 vs. vuoden 1984 havainnot 2b. Lapuanjoen kalibroinnin pituusleikkauskuva HW1/20 vs. vuoden 1982 havainnot 3a. HW1/20 HW1/1000 Lapuanjoki numeerisena 3b. HW1/20 HW1/1000 Nurmonjoki numeerisena 3c. HW1/20 HW1/1000 Kauhavanjoki numeerisena 4a-e. Tulvavaarakarttaluonnokset HW1/20 HW1/1000 5. Tulva HW1/50 (vuoden 1984 aineisto)

3 1 YLEISTÄ Tässä työssä on laadittu vedenkorkeuslaskelmat Lapuanjokeen välille Lapua Alahärmä 414+00 825+00, Kauhavanjoen alaosalla 0+00 50+00 sekä Nurmonjoen alaosalle 0+00 30+80. Korkeusjärjestelmänä tässä työssä on käytetty N60 +. Muunnokset N43+ -> N60+ on tehty käyttäen muutoksena +0,13 m. Tässä työssä käytetty koordinaattijärjestelmä on KKJ Finland UCS (yhtenäiskoordinaatisto). Maanmittauslaitoksen laserkeilatun Las-aineiston koordinaatisto on alun perin ollut ETRS89/ETRSTM35FIN, josta muunnos yhtenäiskoordinaatistoon on suoritettu. Aineiston alkuperäinen N2000+ -> N60+ korkeusjärjestelmään on tehty -0,40 m avulla. Kuva 1. Lapuanjoki Poutun sillalta ylävirran suuntaan. Kuva Pekka Leiviskä 22.11.2005.

4 2 VESISTÖALUEKUVAUS Lapuanjoen vesistöalueen koko on 4 122 km 2 ja järvisyys 2,9%. Lapuan kohdalla vesistöalueen koko on 2 537 km 2. Lapuan kaupungin kohdalla Lapuanjokeen yhtyy Nurmonjoki (F=865 km 2, L= 6,2%). Lapuanjoen vesistöalue on esitetty kuvassa 2. Lapuan kaupungin keskustan alapuoleisella jokiosuudelle on rakennettu Poutun pohjapato vedenkorkeusvaihteluiden tasaamiseksi ja alivedenkorkeuksien nostamiseksi kaupungin keskustan alueella. Ylivirtaamilla pohjapadolla ei ole merkittävää vaikutusta vedenkorkeuksiin. Poutun pohjapadon jälkeen Lapuanjoki on yli 30 km matkalla suvantomainen ja erittäin tulvaherkkä. Mallinnettu alue Kuva 2. Lapuanjoen vesistöalue, kuva Suomen ympäristökeskus 2006.

5 3 HYDROLOGIA 3.1 Lapuanjoki Lapuanjoen virtaamat on laskettu Pappilankarin (F=3 671 km 2 ) asteikon 4400500 avulla. Havaintoajanjakso asteikolla on ollut 1.1.1931-30.9.1993. Aineistoon sisältyy sekä säännösteltyä että säännöstelemätöntä ajanjaksoa. Kuvassa 3 on esitetty ylivirtaaman toistuvuus Pappilankarin asteikolla. Kuva 3. Virtaaman toistuvuus Pappilankarin asteikolla ajanjaksolla 1931-1993. Korjaamalla valuma-alueiden suhteessa Pappilankarin havainnot saadaan Lapuan keskustaan Nurmonjoen yhtymäkohdan alapuolelle virtaamille seuraavat taulukossa 1 esitetyt arvot: Taulukko 1. Lapuanjoen Pappilankarin ja Lapuan keskustan virtaamat eri toistuvuuksilla. Toistuvuus HQ Pappilankari HQ Lapua F= 3 671 km 2 F = 2 537 km 2 HQ1/20 292 m 3 /s 201 m 3 /s HQ1/50 335 m 3 /s 232 m 3 /s HQ1/100 367 m 3 /s 254 m 3 /s HQ1/250 409 m 3 /s 283 m 3 /s HQ1/1000 472 m 3 /s 326 m 3 /s

6 Edellä esitetyllä Pappilankarin asteikolla saatiin Lapuanjoen virtaamat Nurmonjoen yhtymäkohdan alapuoleiselle alueelle. Siitä Lapuanjokivartta ylöspäin eli Nurmonjoen yhtymäkohdan yläpuoleisella osalla Lapuanjokea käytettiin Tampparinkosken asteikon havaintoarvoja. Tampparinkosken havainnot kattavat aikavälin 1980 2011. Kuva 2. Lapuanjoki, Tampparinkoski ylivirtaaman toistuvuus havaintojaksolla 1980 2011. Taulukkoon 2 on koostettu Tampparinkosken ylivirtaamat eri toistuvuuksilla. Arvoja käytettiin Lapuanjoen virtaamina Nurmonjoen yhtymäkohdan yläpuolisella alueella. Taulukko 2. 4400500 Lapuanjoki Tampparinkoski (F = 1 671 km 2, L = 3,7 %), havaintoaika 1980-2011 PL Fkok. HQ1/20 HQ1/50 HQ1/100 HQ1/250 HQ1/1000 Tampparinkoski 819+00 1 671 114.5 130.4 142.2 157.8 181.4 3.2 Nurmonjoki Nurmonjoen alaosan virtaamat on laskettu Suomen ympäristökeskuksen Hipin padolle (F=801 km 2 ) määritettyjen arvojen avulla. Hipin padolle lasketut arvot ovat olleet taulukon 3 mukaiset.

7 Taulukko 3. Hipin padon virtaamat (Suomen ympäristökeskus) Toistuvuus Ylivirtaama HQ1/50 100 m 3 /s HQ1/100 110 m 3 /s HQ1/1000 135 m 3 /s Korjaamalla valuma-alueiden suhteessa arvot Nurmonjoen alaosalle (F=865 km 2 ) saadaan taulukossa 4 esitetyt arvot Nurmonjoen alaosalle. Taulukko 4. Virtaamat eri toistuvuuksilla Nurmonjoen alaosalla. Joki HQ1/20 HQ1/50 HQ1/100 HQ1/250 HQ1/1000 Nurmonjoki alaosa 98 108 119 132 146 3.3 Kauhavanjoki Kauhavanjoki laskee Lapuanjokeen paalun 640+00 kohdalla. Sen vesistöalueen koko on F = 647,9 km 2, L = 0,7 %. Kauhavanjoen virtaamista on aiempia arvioita esitetty mm. Pernaan tulvasuojeluhankkeen yhteydessä (Länsi-Suomen ympäristökeskus 3.4.1998, Pernaan asutuksen ja viljelyksen tulvasuojelu). Tuolloin virtaama HQ1/20 on arvioitu olevan Pernaan sillan kohdalla 86 m 3 /s ja HQ1/50 vastaavasti 100 m 3 /s. Arvot on laskettu Jalas- ja Maalahdenjoen virtaamatietojen avulla. Suunnitelmasta ei kuitenkaan käy ilmi miltä ajanjaksolta arvot ovat. Taulukko 5. Saarimaan pengerryksen jälkeen arvioidut vedenkorkeudet ilman jääpatoja Kauhavanjoen alaosalla. (Länsi-Suomen ympäristökeskus 3.4.1998, Pernaan asutuksen ja viljelyksen tulvasuojelu) Kauhavanjoen virtaamat määritettiin lähialueella sijaitsevien Laihian-, Koskutjoen sekä Maalahden joen havaintotietojen avulla. Taulukossa 6 on esitetty vertailuvesistöjen valuma-alue ja järvisyystiedot. Taulukko 6. Kauhavanjoen läheisyydessä sijaitsevat havaintoasemat ja niiden valuma-alueet. Virtaamahavaintoasema Havaintojen alkuajankohta Valuma-alue [km 2 ] Järvisyys [%] 4100900 Laihianjoki 1972-426 0 % 4200230 Koskutjoki 1984-107 2,8 % 4000910 Maalahdenjoki 1979-489 0,1 %

8 Edellä olevien kolmen aseman avulla laskettuna saadaan Kauhavanjoen virtaama-arvoksi taulukossa 7 esitetyn mukaiset virtaamat. Taulukko 7. Laihian-, Koskut- ja Maalahdenjoen avulla vertailuvesistölaskentana arvioidut Kauhajoen alaosan ylivirtaamat (laskelmat Etelä-Pohjanmaan ELY 2011). Joki HQ1/20 HQ1/50 HQ1/100 HQ1/250 HQ1/1000 Kauhavanjoki 103 121 137 164 192 Eri toistuvuuden mukaisilla virtaamilla on Lapuanjoen vedenkorkeus laskettu olevan Kauhavanjoen risteyskohdassa seuraavan taulukon 8 mukaiset. Taulukko 8. Lapuanjoen pl 639+00 tässä työssä laskettu vedenkorkeus Kauhavanjoen risteyksen kohdalla. Joki HW1/20 N60+ HW1/50 N60+ HW1/100 N60+ HW1/250 N60+ HW1/1000 N60+ Kauhavanjoki 27,52 27,86 28,10 28,39 28,81 3.4 Yhteenveto virtaamatietojen laskelmista Tässä ylivirtaama-arvot on laskettu useassa eri osa-alueessa. Eri osa-alueille on käytetty tarkoituksenmukaisinta havaintoaineistoa, jota alueelta tai sen sopivimmalta vertailuvesistöalueelta, on ollut saatavissa. Liitteessä 1 on esitetty laskentaan liittyvä metatietokaavake, johon on koostettu hankkeen keskeisiä tietoja. Mallinnetulla alueella osa-alueet jakautuvat seuraavasti: Lapuanjoki Nurmonjoen risteyksen alapuolella Pappilankarin havainnot Lapuanjoki Nurmonjoen risteyksen yläpuolisella alueella Tampparikosken havainnot Nurmonjoki Suomen ympäristökeskuksen Hipin padolle laaditut laskelmat Kauhavanjoki Laihianjoen, Koskutjoen sekä Maalahdenjoen virtaamahavaintojen avulla Jos edellä olevista laskelmista muutetaan virtaamat ylivalumiksi vastaaville toistuvuuksille [l/skm 2 ], huomataan että niiden arvot ovat hieman erisuuruiset alueen eri osissa. Tässä työssä on kullekin alueelle pyritty saamaan sen oman valuma-alueen mukaisen ylivirtaamamaksimi määritettyä ja siten syntyvä maksimi veden peittämä alue. Käytännössä vesistön eri osissa tulvan maksimin esiintyminen ajoittuu yleensä hieman eri ajankohtiin. Tyypillisesti rannikkoalueella tulvavirtaaman huippu esiintyy yleensä eri ajankohtana kuin sisämaassa. Siten kaikilla osa-alueilla tulva ei ole huipussaan välttämättä yhdenaikaisesti tässäkään tarkastelluissa vesistönosissa. Tässä on kuitenkin yhtenäisen tulvakartan piirtämiseksi yhdistetty kunkin tarkastellun osa-alueen ylivirtaamat. Näin on saatu samalle kartalle tiedot maksimivedenkorkeuksista ja vastaavista maksimipeittävyyksistä.

9 4 KORKEUSAINEISTO 4.1 Korkeusmalli Maanpinnan korkeusaineisto oli vuoden 2009 MML laserkeilaamaa aineistoa. Käsittelyyn valittiin luokitellut *.las tiedostot. Aineistot olivat N2000+ korkeusjärjestelmässä ja ne muunnettiin tähän työhön N60+ korkeusjärjestelmän mukaisiksi. Aineistojen alkuperäinen korkeustarkkuus on ±0,15 m. Koska kokoalue on hyvin laaja ollen yli 40 km pitkä ja paikoin usean kilometrin levyinen, aineistolle tehtiin 0,15 m korkeuden avulla tasoitus ja luotiin uusi kolmioverkko. Näin aineisto saatiin käsiteltyä merkittävästi kevyempään muotoon. Saadun mallin korkeustarkkuus on tällöin ±0,30 m. Käytössä oleva koko alueen lähtöaineisto on riittävän tarkkaa yksityiskohtaisen tulvakartoituksen laatimiseen. Samalla se mahdollistaa 1:20 000 mittakaavan käytön tulvavaarakarttojen tulosteissa. Yksittäisissä tulosteissa ei karttatarkkuudessa kuitenkaan sallita ohjeistuksen mukaan liian tarkkoja detaljeja kuten yksittäisiä rakennuksia. 4.2 Jokipoikkileikkaukset Poikkileikkaukset Lapuanjoen uoman osalta on otettu käyttöön Länsi-Suomen ympäristökeskuksessa laaditusta Lapuanjoen hydraulisesta mallista. Poikkileikkaukset ovat mitattuja todellisia uoman poikkileikkauksia. Nurmonjoen jokipoikkileikkaukset 0+00 30+80 ovat peräisin Hirvijärven vahingonvaaraselvityksestä. Myös Nurmonjoen uoman tiedot ovat maastossa mitattuja poikkileikkaustietoja. Kauhavanjoen osalta oli käytettävissä peratut poikkileikkaustiedot. Kauhavanjoki mallinnettiin paaluvälille 0+00 50+00. 4.3 Hydrauliset rakenteet Malliin laskennassa otettiin mukaan siltarakenteet sekä pohjapadot. Silta-aukot on kuvattu aukkomitoin ja ne on täydennetty mahdollisten virtauspilaritiedoin. Pohjapatorakenteista lisättiin malliin mukaan Poutun sekä Koveronkosken pohjapato. Valokuva Poutun pohjapadosta on seuraavassa kuvassa 3.

10 Kuva 3. Poutun pohjapato. Kuva Pekka Leiviskä 22.11.2005. Alueella on runsaasti pengerryksin ja pumppukuivatuksin tulvasuojeltuja alueita. Pengerten olemassaolo on huomioitu sallimalla veden virtauksen tapahtuvan vain pengerten välisellä alueella. Tehtyjen laskemien mukaan tulvakynnykset alkavat toimia välillä HQ1/20 HQ1/50. Samoin pengerrysalueiden tulvan leikkauskapasiteettia ei ole näissä laskelmissa hyödynnetty. Tavoitteena on ollut tuottaa tulvakartta-aineisto, jossa vedenkorkeuden maksimipeittävyys tulee esille. Saattaahan esim. HW1/50 mukainen tulvatilanne vallita pari kolme päivää samansuuruisena, jona aikana pengeralueet ehtivät jo täyttyä, eikä niillä enää voida leikata tulvan maksimia. Tällöin vedenkorkeus nousee alueella kuitenkin maksimiin. Tarkastelussa vedenkorkeus, joka uomassa enimmillään vallitsee, on piirretty tulvakartaksi penkereiden suojaaman alueen taustalle jotta voidaan hahmottaa maksimivedenkorkeuden mukainen alue vedenkorkeuden osalta. Lapuan alapuolisten pengerrysten ja tulvakynnysten sijainti on esitetty seuraavassa kuvassa 4.

11 Kuva 4. Lapuanjoen pengerrysalueet. Kuva Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Lapuan alapuoleisella alueella sijaitsee seuraavan taulukon 9 mukaisia kynnyksiä, jotka alkavat päästää vettä pengerrysalueille vedenkorkeuden noustessa riittävästi. Lisäksi Löyhingin ja Itäpuolen tulvapatojen avaus on sidottu Poutun padon ja rautatiesillan vedenkorkeuteen. Seuraavassa taulukossa 9 on esitetty tarkemmin vedenkorkeudet eri kohdissa Lapuanjokea sekä tässä työssä laskettu vedenkorkeus vastaavissa kohdissa. Huomioi taulukossa esiintyvät kaksi eri korkeusjärjestelmää!

12 Taulukko 9. Tulvakynnykset Pato/kynnys Pl Korkeus, N43+ Purkauskyky N43+ Käyttö N43+ Laskettu HW1/20 N60+ Tuomisto 739+00 +28,45-28,71 kiinteä 28,35 Löyhinki, 718+00 +28,30 kiinteä 28,20 kiinteä Löyhingin tulvapato Itäpuolen tulvapato 665+40 HQ=50 m3/s / W=+28,00 joessa 716+40 HQ=50 m3/s / W=+28,30 Avattava niin, että W<+28,40 pl 75990 (Pouttu) ja W<+28,70 pl 79230 (rautatiesilta) Avattava niin, että W<+28,40 pl 75990 (Pouttu) ja W<+28,70 pl 79230 (rauta- 27,73 28,17 joessa tiesilta) Ruhansaari 646+00 +27,78-27,97 kiinteä 27,55 Ämppi 640+00 +27,28 kiinteä 27,53 Haapoja 618+00 +27,36 kiinteä 27,38 5 LASKENTAOHJELMISTOT 5.1 Korkeusmalli Korkeusaineiston kolmiointi, korkeusmuutokset sekä koordinaatistomuunnokset suoritettiin Autodesk Civil 3D 2012 ohjelmistolla. Poikkileikkaukset maastoaineistosta luotiin BOSS Int. RiverCAD 8 Professional version HEC-2 moduulilla. Laskentatulosten esittämisessä tulvakarttamuodossa käytettiin mainitun ohjelmiston Floodplain Mapping Modulea. 5.2 Hydraulinen uomamalli Virtausmallinnuslaskenta suoritettiin HEC-RAS 4.1.0 ohjelmiston stationäärisellä virtaustilanteella. Yläpuoleisena reunaehtona olivat virtaamatiedot Lapuanjoen ylimmän mallinnetun poikkileikkauksen kohdalla. Lapuanjoen alapuolisena reunaehtona oli paalun 400+00 kohdalla pituuskaltevuuden arvo 0,0002. Nurmonjoki sekä Kauhavanjoki huomioitiin sivutulovirtaamina ja niiden virtaamatiedot oli laskettu erikseen.

Mann Wtd Chnl 13 6 KALIBROINTI 6.1 Lapuanjoki Lapuanjoen kalibrointi suoritettiin käyttäen havaintoaineistona sekä vuoden 1982 (HW1/20) että 1984 (HW1/50) ylivirtaamatilanteita. Virtaama-arvona vuodeylivirtaama 1984 ei vastaa kerran viidenkymmenen vuoden toistuvuutta. Koska kyseisen kevään ylimpiin vedenkorkeushavaintoihin vaikutti kevään jäätilanne, käytettiin kyseisen kevään havaintoarvoja kuvaamaan HW1/50 vedenkorkeuksia. Laskemissa Lapuanjoen karkeuskertoimen vaihteluväliksi saatiin 0,025 0,050. Kuvassa 5 on esitetty karkeuskertoimen arvot Lapuanjoen pituusleikkauksessa. Tulvavaara_Lapua_Alaharma Plan: Lapua_Nurmo 12.12.2011 0.065 0.060 0.055 0.050 0.045 Lapuanjoki alaosa L a p u a n j o k i y l a o s a Legend Mann Wtd Chnl HQ20 Mann Wtd Chnl HQ50 Mann Wtd Chnl HQ100 Mann Wtd Chnl HQ250 Mann Wtd Chnl HQ1000 0.040 0.035 0.030 0.025 0.020 0.015 40000 50000 60000 70000 80000 90000 Main Channel Distance (m) Kuva 5. Lapuanjoen käytetyn karkeuskertoimen vaihtelu joen pituusleikkauksessa. Kalibroinnissa käytetty vuoden 1984 havaintoaineisto sekä laskennassa valitulla karkeuskertoimella saavutetut arvot on esitetty taulukossa 10. Taulukko 10. Lasketut HW1/50 vedenkorkeudet sekä vuoden 1984 havaitut vedenkorkeudet. PL HQ1/50 Havaittu 1984 N60+ Laskettu HW1/50 N60+ Erotus 438+60 Pirin silta 329 26,43 26,43 +0,00 507+90 Laiturin silta 326 27,00 27,02 +0,02 540+08 Liinamaan silta 323 27,16 27,21 +0,05 550+10 Tuomisilta 322 27,26 27,24-0,02 665+70 Löyhingin pump. 243 28,12 28,08-0,04 726+50 Kullaan pump. 235 28,22 28,61 +0,39 759+90 Poutun silta 233 28,86 28,89 +0,03 770+18 Vähämäen r.silta 232 28,95 28,98 +0,03 782+40 Jukantuvan silta 232 28,96 29,16 +0,20 787+70 Kirkkosilta 130 29,11 29,24 +0,14 792+30 Rautatiesilta 130 29,28 29,29 +0,01 Edellä olevassa taulukossa 10 oli esitetty Lapuanjoen HQ1/50 mukaisen virtaama-aineiston vertailu vuoden 1984 havaintoaineistoon. Lasketut arvot ovat pääsääntöisesti hyvin lähellä havaittuja. Poik-

14 keuksen muodostaa havainto Kullaan pumppaamon kohdalla, jossa havaintokorkeus poikkesi lasketuista arvoista. Se todettiin muuhun aineistoon verrattuna sen verran epäloogiseksi, että uoman karkeutta ei havaintoarvosta huolimatta muutettu poikkeuksellisen pienelle karkeudelle. Pituusleikkauskuva HW1/50 mukaisesta laskennasta yhdessä vuoden 1984 havaintoaineiston kanssa on esitetty liitteessä 2a. Toinen kalibroinnissa käytetty laskenta suoritettiin vuoden 1982 havaintoarvojen avulla. Vertailu tehtiin lasketun HW1/20 mukaiseen tulvatilanteeseen. Seuraavassa taulukossa 11 on havaitut vedenkorkeudet vuodelta 1982 sekä laskettu HW1/20. Taulukko 11. Lasketut HW1/20 vedenkorkeudet sekä vuoden 1982 havaitut arvot. PL HQ1/20 Havaittu 1982 N60+ Laskettu HW1/20 N60+ Erotus 759+90 Poutun silta 203 28,43 28,39-0,04 770+18 Vähämäen r.silta 201 28,45 28,60 +0,15 792+30, Rautatiesilta 115 28,61 28,89 +0,28 Lapuanjoen yläosan laskennan onnistumista verrattiin Tampparinkosken virtaamahavaintoaseman purkautumiskäyrään pl 819+00 kohdalla. Seuraavassa taulukossa 12 on laskennan tuloksia verrattu havaittuihin arvoihin. Taulukko 12. Tampparinkosken purkautumiskäyrän mukaiset vedenkorkeusarvot sekä lasketut arvot eri ylivirtaamatilanteissa kohdassa pl 819+00. Ylivedenkorkeuden toistuvuus Virtaama Q Tampparinkosken purk.käyrä W laskettu N60+ W erotus N60+ HW1/20 114,5 35,27 35,32 +0,05 HW1/50 130,4 35,38 35,44 +0,06 HW1/100 142,2 35,47 35,52 +0,05 HW1/250 157,8 35,63 35,62-0,01 HW1/1000 181,4 35,86 35,77-0,09 Vaikka lasketut arvot ovat lähellä purkautumiskäyrän vastaavia, se ei sinänsä kerro malli hyvyydestä kovinkaan paljoa tältä osin. Purkautumiskäyrä nimittäin ei hyvin suurilla ylivirtaamilla perustu havaintoarvoihin eikä siten kerro mallin todellista tarkkuutta. Toisaalta tässä laadittu malli ja Suomen ympäristökeskuksen laatima virallinen purkautumiskäyrä tukevat toisiaan tulosten ollessa samansuuruisia. 6.2 Nurmonjoki Nurmonjoen osalta ei ollut käytettävissä vedenkorkeushavaintoja. Tässä laskennassa Nurmonjoen käytetty karkeuskertoimen arvo oli vakio 0,035 koko välillä.

15 6.3 Kauhavanjoki Kauhavanjoen laskenta suoritettiin joen alaosalla poikkileikkausvälille 0+00 50+00. Joen alaosan uoman karkeudeksi n valittiin kerroin 0,036. Uoma on perattu Pernaan asutuksen ja viljelysalueen tulvasuojelu hankkeen yhteydessä (Muilu & Savea-Nukala 1998). Kerroin voisi olla peratulle uomalle hieman pienempikin. Mutta kuten seuraavasta ilmenee, käytettävissä ollut havaintoaineisto vuodelta 1984 ja aiemmat arviot perkauksen vaikutuksesta vedenkorkeuksiin tukivat käytettyä karkeuskertoimen arvoa. Kauhavanjoen Pernaan sillan kohdalla havaittu vedenkorkeus 17.4.1984 on ollut N60+ 29,32 m. Tässä käytetyllä karkeuskertoimen arvolla saatiin Pernaan sillan yläpuoleiselle paalulle 44+00 HW1/50 mukaiseksi lasketuksi korkeudeksi N60+ 28,90 m. Korkeus on 0,42 m alhaisempi kuin havaittu vuoden 1984 mukainen vedenkorkeus. Toisaalta tiedetään, että Saarimaan pengerryksen ja sen yhteydessä toteutetun perkauksen seurauksena Pernaan sillan kohdalla vedenkorkeus on laskenut tulvatilanteessa arviolta 0,3 0,4 m (Muilu & Savea-Nukala 1998). Siten tässä työssä laskettu vedenkorkeus on hyväksyttävissä vertailuaineistoon nähden ja valittu karkeuskertoimen arvo 0,036 siten on perusteltavissa. 7 LASKENTATULOKSET 7.1 Ylivedenkorkeuden eri toistuvuuksilla Liitteessä 3a on esitetty Lapuanjoen, 3b Nurmonjoen ja 3c Kauhavanjoen lasketut vedenkorkeudet sekä laskennassa käytetyt virtaamat HQ1/20 HQ1/1000. 7.2 Tulvavaarakarttaluonnokset Tulvavaarakartat on laadittu toistuvuuksille HW1/20, HW1/50, HW1/100, HW1/250 sekä HW1/1000. Kartoissa on esitetty vedenkorkeuden ääriajan lisäksi veden syvyydet vyöhykkeinä 0,0-0,5 m, 0,5-1,0 m, 1,0-2,0 m, 2,0-3,0 m sekä yli 3,0 m. Tulvavaarakarttaluonnokset HW1/20 HW1/1000 on esitetty liitteessä 4a-e. 7.3 Vertailuaineisto HW1/50 Liitteessä 5 on vuoden 1984 perusteella aiemmin arvioitu HW1/50 mukainen tulva, jota voidaan käyttää vertailuaineistona liitteen 4b lasketun tulvan HW1/50 vertailuun.

16 7.4 Jääpatotilanteen huomiointi Tässä työssä ei ole erikseen laadittu jääpatojen aiheuttaman tulvan tulvavaarakarttoja. Alueelle kuitenkin esim. vuoden 1984 aineistossa jäiden vaikutus vedenkorkeuksiin on ollut merkittävä ja jäätilanteen vuoksi myös alueen rakennuskorkeuksia määritettäessä mahdollinen jääpatojen vaikutus alueen vedenkorkeuksiin tulisi huomioida riittävästi. Tyrnävällä 3.2.2012 Pekka Leiviskä, DI Insinööritoimisto Pekka Leiviskä Vauhtipyörä 4, 91800 Tyrnävä www.leiviska.fi

17 KIRJALLISUUS Insinööritoimisto Reiter Oy, 1989. Lapuanjoen Löyhingin ja Itäpuolen pengerrysten kuntoonpano ja täydennyssuunnitelmaan liittyvät säännöstelylaskelmat. Työ nro 87-04. Helsinki. Kari Rantakokko 24.2.1989. 49 s. + liitteet. Muilu M. ja Savea-Nukala T. 1998. Pernaan asutuksen ja viljelysalueen tulvasuojelu. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Moniste 39 s. + liitteet. Ottavainen P., 1999. Koveronkosken pohjapato. PVO-Yhtiöt/ PVO-Engineering Oy. Helsingissä 19.2.1999. Moniste 16 s. + liitteet. Sane M., Alho P., Huokuna M., Käyhkö J. ja Selin M. 2006. Opas yleispiirteisen tulvavaarakartoituksen laatimiseen. Ympäristöopas 127. Suomen ympäristökeskus. Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2006. 73 s. Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri 1994. Lapuanjoen tulvapengerrysten peruskunnostussuunnitelma/tulvakynnysten muutos. Markku Muilu Lapua 7.12.1994. 57 s.