Metsätalouden kosteikkojen vesiensuojelullinen ja muu merkitys Metsätalouden vesiensuojelupäivät 9. 10.10.2013 Saarijärvi Samuli Joensuu 10.10.2013
Kosteikkoselvitys Projektiryhmä Samuli JoensuuTapio Maija Kauppila Tapio Tommi TenholaTapio Maria Lindén Tapio Martti Vuollekoski Metla 10.10.2013 2
Projektin tausta, tarkoitus ja tavoitteet Projektin tavoitteena oli saada käsitys, missä ja minkälaisia kosteikoita metsätalouden luonnonhoitohankkeina on syntynyt vuosien saatossa. Kahden metsätalouskosteikon toimivuuden seurannalla saatiin käsitys siitä, minkälaiset kosteikot voisivat olla toimivia. Seurannassa olleet kosteikot olivat Torsanjoen kosteikko (Ruokolahti) ja Pakopirtin kosteikko (Seinäjoki) Projektin tavoitteena oli kartoittaa kosteikkojen käyttö metsätalouden vesiensuojelumenetelmänä. Samoin arvioitiin kosteikkojen rakentamista muuhun käyttöön 10.10.2013 3
Aineisto Kyselyt, haastattelut, kuormitusseuranta Kysymysten räätälöinti yhteistyössä: Suomen metsäkeskus, Antti Leinonen, Matti Seppälä Metsähallitus, Sari Airas Suomen Riistakeskus, Mikko Alhainen 10.10.2013 4
Luonnonhoitohankemateriaali Valtaosa tiedoista saatiin taulukkomuodossa projektissa toteutetun kyselyn avulla, osittain luonnonhoitohankeluettelon perusteella puhelinkyselyjen avulla. Suomen metsäkeskuksen laatimasta luonnonhoitohankkeiden luettelosta saatiin käyttöön 7 kosteikkohankesuunnitelman sisältö ja toteutusasiakirjat 10.10.2013 5
Torsajoen ja Pakopirtin Kosteikkojen seuranta Kosteikkoihin tulevan ja lähtevän kuorman seuranta Virtaaman ja sadannan seuranta Seurannassa muun muassa: Kiintoaine Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori Kokonaistyppi 10.10.2013 6
Kosteikkojen lukumäärä Suomen metsäkeskuksen ilmoittamat; pääosin Kemera rahoituksella suunnitelluista 116 kosteikosta, on toteutettu 92 kpl. Suomen Riistakeskuksen ilmoittamat; 62 kpl, joista noin puolet sijaitsevat metsätalousmaalla. Rahoituslähteitä ovat Kotiseutukosteikko Life+ hanke, Vesijärvisäätiö, MKJ (Metsästäjäin keskusjärjestö), Riistakeskus sekä Leader+ rahoitus Metsähallituksen ilmoittamat; 16 kosteikkoa, jotka kaikki sijaitsevat metsätalousmaalla, Metsähallituksen oma rahoitus 10.10.2013 7
Esimerkki kosteikosta
Kemera varoin toteutetut kosteikot metsäkeskusalueittain Kosteikot metsäkeskusalueittain 30 25 20 15 10 Toteutetut Suunnitellut 5 0 Rannikko Häme- Uusimaa Lounais-Suomi Pirkanmaa Keski-Suomi Etelä- ja Keskipohjanmaa Etelä Savo Pohjois Savo Pohjois Pohjanmaa 10.10.2013 9
Kosteikot perustamis tai suunnitteluvuosittain 25 20 15 10 5 0 10.10.2013 10
Kosteikkojen ensisijainen % käyttötarkoitus 70 60 50 40 30 20 10 0 Metsätalouden vesiensuojelu Yleinen vesiensuojelu Monimuotoisuus Ennallistaminen Linnusto Riista Virkistys 10.10.2013 11
Torsanjoen ja Pakopirtin kosteikot Seurannassa vuodesta 2008 Torsanjoki, Ruokolahti Valuma alue 1600 ha 5 hehtaarin alueelle patoamalla tehty kosteikko Viipymä 10 t Kosteikossa runsaasti kasvillisuutta Maapohja peltoheitto, ei kaivuuta kosteikossa Sisältää syvänteitä ja matalaa osaa Pakopirtti, Seinäjoki Valuma alue 795 ha Vesipinta ala 0,80 ha Viipymä 3 t Kasviton keskisyvyydeltään 1,0 m syvä allas, jossa 1 saareke, ei matalaa osaa Maapohja peltoheitto, toteutus kaivamalla 10.10.2013 12
Torsanjoen kosteikko, Ruokolahti Kuvat: Seppo Repo, Suomen metsäkeskus ja Samuli Joensuu, Tapio
Pakopirtin kosteikko, Seinäjoki Valuma-alueen pinta-ala 795 ha Kiintoainehuuhtouman kehitys 2008-2011 10.10.2013 14
Torsanjoen kosteikko, Pohja Lankila, Ruokolahti Valuma alueen pinta ala 1600 ha Kiintoainehuuhtouma 10.10.2013 15
Pakopirtin kosteikko, Seinäjoki Valuma-alueen pinta-ala 795 ha Fosfaattifosforin huuhtouman kehitys 2008-2011 10.10.2013 16
Torsanjoen kosteikko, Pohja-Lankila, Ruokolahti Valuma-alueen pinta-ala 1600 ha Fosfaattifosforin huuhtouman kehitys 10.10.2013 17
Pakopirtin kosteikko, Seinäjoki Valuma-alueen pinta-ala 795 ha Kokonaisfosforihuuhtouman kehitys 2008-2011 10.10.2013 18
Torsanjoen kosteikko, Ruokolahti Valuma-alueen pinta-ala 1600 ha Kokonaisfosforihuuhtouman kehitys 2008-2012
Pakopirtin kosteikko, Seinäjoki Valuma-alueen pinta-ala 795 ha Kokonaistyppihuuhtouman kehitys 2008-2011 10.10.2013 20
Torsanjoen kosteikko, Ruokolahti Valuma-alueen pinta-ala 1600 ha Kokonaistyppihuuhtouman kehitys 2008-2012
Kosteikkoihin tuleva ja lähtevä keskimääräinen ainekuorma kg/ha/v 3 ensimmäisen vuoden keskiarvo Pakopirtti Valuma alue 795 ha Aine Kosteikkoon tuleva Kosteikosta lähtevä Luonnontilaiset alueet keskimäärin Luonnontilaiset alueet vaihteluväli Kiintoaine 24,5 20,6 5,1 0,92 47,5 Kokonaisfosfori 0,210 0,163 0,049 0,017 0,146 Fosfaattifosfori 0,082 0,155 Kokonaistyppi 3,04 2,89 1,3 0,29 2,3 Torsanjoki Valuma alue 1600 ha Aine Kosteikkoon tuleva Kosteikosta lähtevä Luonnontilaiset alueet keskimäärin Luonnontilaiset alueet vaihteluväli Kiintoaine 162,0 39,4 5,1 0,92 47,5 Kokonaisfosfori 0,250 0,229 0,049 0,017 0,146 Fosfaattifosfori 0,090 0,066 Kokonaistyppi 7,2 7,1 1,3 0,29 2,3 10.10.2013 22
Seurannan yhteenvetoa Kiintoaines pidättyy kosteikoissa parhaiten Seurantakosteikot eivät merkittävästi pysäytä ravinteita Torsanjoen kosteikossa kiintoaineesta pidättyi 80%, Pakopirtissä 10 20% 10.10.2013 23
Kosteikkosuositukset 1. Huoltovapaus 3. Paikan valinta 2. Toimintakyvyn turvaaminen 4. Oikea mitoitus ja rakenne 10.10.2013 24
Kosteikkosuositukset 1. Huoltovapaus Tavoitteena metsätalouden kosteikkojen rakentamisessa on mahdollisimman huoltovapaa rakenne Hyvin matalaa osaa ja syvänteitä sisältävä kosteikko toimii parhaiten. Matalaan osaan kehittyy nopeasti kosteikon rakentamisen jälkeen ravinteita sitovaa kasvillisuutta. Kulkuyhteydet kosteikolle ovat kuitenkin ehdoton edellytys. Kosteikon jatkuva hyvä toimintakunto edellyttää riittävän usein tapahtuvaa huoltoa. Huolto on pääasiassa kuolevan kasvillisuuden poistoa, 5 10 vuoden välein. Talvikorjuun mahdollisuuksia tulisi arvioida ja käyttää hyväksi. 2. Toimintakyvyn turvaaminen Kosteikon ympärivuotinen toimintakyky on haasteellista, voi syntyä paannejäätä kosteikkoon jolloin vesi virtaa jään päällä, mikä heikentää toimivuutta. Kosteikon rakentamisessa veden korkeuden säätelymahdollisuus on toimivuutta edistävä ominaisuus. Vedenkorkeuden säätelyllä edistetään kasvillisuuden kehitystä ja ohjaillaan eri kasvilajeja. Nopeakasvuisen, runsaslajisen kasvillisuuden saanti välittömästi kosteikkoon edistää sen toimivuutta. Virtaamansäätöpadot kosteikkojen yläpuolella muodostavat putouksia ja ilmastavat samalla kosteikkoon tulevia vesiä. 10.10.2013 25
Kosteikkosuositukset 3. Kosteikon paikan valinta Kosteikon paikan valinnalla vältetään ongelmallisimpia hienolajitteisia ja syöpymiselle alttiita maalajeja. Maanpinnan muotojen hyväksikäyttö kosteikon paikan valinnassa vähentää kaivamisen tarvetta. Pengertämällä tehty kosteikko on tässä suhteessa paras ratkaisu. Kosteikon alueella tulisi olla kasvipeitteetöntä maata mahdollisimman vähän. Vanhat kytöheitot ja pakettipellot voivat kosteikkopohjina olla ongelmallisia maanparannuksen ja lannoitusten johdosta varastoituneen fosforin vuoksi Fosfori rautayhdisteet vapautuvat hapettomissa oloissa ja liukoista fosforia saattaa lähteä liikkeelle. 4. Oikea mitoitus ja rakenne Kosteikon tavoitepinta ala on 0,5 % valuma alueen pinta alasta Kosteikon mitoitus edellyttää virtaaman tuntemista. Kosteikot mitoitetaan samoilla periaatteilla kuin laskeutusaltaat Mitoitus ja kosteikon pinta alatarve määräytyvät kevään keskiylivirtaaman mukaan. Kosteikoilla on tiukemmat viipymätavoitteet kuin laskeutusaltailla; ihanneviipymä 24 + tuntia Hienojen ainesten kiinni saamiseksi riittävän kasvillisuuden kehittyminen kosteikkoon edellyttää laajaa matalaa osaa, mikä kasvattaa kosteikon vaatimaa pinta alaa. 10.10.2013 26
Hiukkasen laskeutumisnopeus ja laskeutumisaika Lähde: Paasonen Kivekäs ym. 2009
Yhteenveto suosituksista Hyvän kosteikon edellytyksiä Patoamalla painanteisiin Rajattu valuma alue Mahdollisuus useampiin peräkkäisiin kosteikkoihin tai hajautettu malli Maanpinnan muotojen hyväksi käyttö esimerkiksi järvikuiviot Suunnittelijan paikallistuntemus tärkeä, sitä on hyödynnettävä maaperätutkimus Kosteikon muotoilu nykyteknologialla kasvillisuuden nopean tulon kannalta optimaaliseksi Laserkeilaustekniikka avuksi kohteiden löytämisessä Kasvillisuuden kylvö 10.10.2013 28
Loppupäätelmät 1. Kasvillisuus 3. Tekniikka ja tuntemus 2. Maaperä ja valuma alue 4. Padot ja kosteikon malli 10.10.2013 29
Loppupäätelmät Vesiensuojelukosteikko on kallis, ammattitaitoa vaativa ja haasteellinen investointi Monimuotoisuuden säilyttämisen tai riistan viihtymisen kannalta kosteikon oikealla mitoituksella ei ole niin suurta merkitystä kuin vesiensuojelutarkoituksiin rakennetussa kosteikossa Vesiensuojelukosteikoiden osalta tapauskohtaisesti selvitettävä, onko yhden ison kosteikon sijasta hajautettu malli mitoituksen kannalta parempi vaihtoehto Valuma aluesuunnittelulla jatkossa tärkeä rooli kosteikkojen sijoittamisessa Yhteistoiminta eri sektoreiden välillä tärkeää kosteikkojen suunnittelussa ja rakentamisessa Rahoituksellinen yhteistyö Tiedon kulku Oheistoiminta virkistyskäyttö luontomatkailu 10.10.2013 30
Kiitos! 10.10.2013 31