-sarja Opettajan sivut

-sarja Opettajan sivut Sarjan periaatteita Millaisia oppimisstrategioita Minä ja SUOMI -sarjassa painotetaan? Kirjojen kuvituksesta Jaksojen suunnittelusta Oppimista tukevia ratkaisuja Ymmärtämistä tukeva tekstin käsittelytapa Tehtäväkirjat E erityisopetukseen ja yleisopetukseen Tehtäväkirjat M suomi toisena kielenä -opetukseen ja yleisopetukseen Eriyttämisen keinoja Miten Minä ja SUOMI -oppimateriaali eriyttää? Miten jokainen oppilas voi onnistua ja osallistua? Miten eriyttäminen onnistuu kirjojen avulla? Jaksojen tavoitteita ja kuuntelutehtäviä Suomen kielen tavoitteiden painottuminen ja syventyminen Minä ja SUOMI -sarjassa Ovi seikkailuun Matkalippu tarinoihin Sankareiden matkassa Löytöretkiä kieleen 1

Millaisia oppimisstrategioita Minä ja SUOMI -sarjassa painotetaan? Perustaitoja Minä ja SUOMI -sarjassa on paneuduttu monin tavoin tekstin ymmärtämistä tukevien ja lukemista helpottavien oppimisstrategioiden käyttöön. Keinoja esitellään tässä opettajanmateriaalissa, ja ne ovat mukana toistuvasti myös tehtävissä. Tekstin ymmärtämistä tukevat myös kertomusten aihepiirien nivoutuminen oppilaiden omaan elämänpiiriin, seikkailuun ja juonen jännittävyyteen. Kertomukset ovat kokonaisuuksia, joilla on kiinnostusta herättävä alku ja positiivinen loppuratkaisu. Toisena perustavoitteena on oppilaiden lausetajun kehittäminen ja oikeinkirjoituksen tukeminen. Se näkyy tehtäväkirjoissa eritasoisina kirjoitusharjoituksina. Kolmantena tavoitteena painotetaan kielen rikkautta ja sanavaraston kartuttamista. Nämä tavoitteet on kytketty tiiviisti kertomuksiin, joiden kielen rakenne on helppoa mutta sanasto rikasta. Kertomuksissa on pyritty näin välttämään selkokielen tylsyys. Tiedon etsimistä ja käsittelyä Tiedonhankinta ja -käsittelytaitoja opitaan kädestä pitäen. Jokaiseen oppikirjaan on suunniteltu kokonainen jakso näiden taitojen kehittämistä varten. Viestintätaitoja Oppilaita ohjataan ymmärtämään viestinnän keinoja ja myös käyttämään niitä. Perinteisten kirjallisten tekstien lisäksi oppimateriaali painottaa suullista ja kuvallista viestintää. Kuvien merkityksien ja sisältöjen tajuaminen on nykyihmiselle yhä tärkeämpää. Kirjojen kuvitus on pedagogisesti tarkkaan suunniteltu oppimisen tueksi. Opiskelun suunnittelua ja arviointia Jokaiseen jaksoon kuuluvilla suunnittelu sivuilla ohjataan oppilaita ymmärtämään oman opis ke lun suunnittelun merkitys. Sivuille kootuista nuortenkirjojen kansikuvista saa jakson teemaan sopivia kirjallisuusvihjeitä. Jakso päättyy helposti toteutettavaan ja samalla kannustavaan itsearviointisivuun. Harkittuja työtapoja Kuva on Matkalippu tarinoihin -kirjan kertomuksesta Haltijan salaisuus. Kirjasarjassa on panostettu sellaisiin työtapoihin, jotka helpottavat luetun tekstin ja tehtävien ymmärtämistä sekä pyrkivät osaltaan auttamaan uuden tiedon omaksumista. Tavoitteena on myös kehittää tiedonhankinnan ja ajattelun taitoja. Työtapoja ovat esimerkiksi ennakointi ennen kertomukseen tutustumista ja yhteistoiminnalliset työtavat. 2

joitussivuja, joiden apu kohdentuu käyttäjäryhmän tarpeisiin, esimerkkeinä käsialaharjoitukset, päättöarvioinnit tai tietokarttamallit. Kuva Ovi seikkailuun -oppikirjan jaksosta Miten kirja viihdyttää? Elämyksen avulla oppimista Oppikirjan kertomuksissa tutustutaan fiktiivisen luokan oppilaisiin ja heidän elämäänsä. Teksteihin on samalla sisällytetty myös opittavat asiat. Vaikeiden asioiden oppiminen on usein esitetty kertomuksessa niin, että juoni ja dialogi toimivat työtavan mallina lukijoille. Elämyksen ja oppimisen raja hämärtyy. Romaani, oppikirja ja hakuteos samoissa kansissa Oppikirja sisältää luku- ja opetustekstiosaston, kielentuntemuksen tietopankin sekä opittavien asioiden aakkosellisen hakemiston. Näiden lisäksi eri tehtäväkirjoissa on omia tieto- ja har- Tehtäväkirjat opastavat opiskeluun Oppilaan työskentelyä ja oppimista ohjataan ja eriytetään tehtäväkirjojen avulla. Tehtäväkirja E sopii erityisopetukseen ja myös yleisopetukseen silloin, kun luokan oppilaat ovat eritasoisia tai luokkaan on integroitu erityis- ja suomi toisena kielenä -oppilaita. Tehtäväkirja M soveltuu sekä suomi toisena kielenä -opetukseen että samoille oppilaille omassa luokassa äidinkielen tunneilla käytettäväksi. Tehtävät näissä kirjoissa ovat osittain samanlaisia, mutta eriytyvät sitten opiskelijoiden taitojen mukaan. Ei siis ole tarkoitus jokaisen tehdä kaikkia tehtäviä. Opettaja valitsee, karsii tai muuttaa tehtäviä omien tavoitteidensa lisäksi tietenkin erityisesti oppilaan kielitaidon tai muiden taitojen mukaan. Erikoistehtävät ovat jokaisen jakson lopussa ja ne voidaan valita jo jaksoa suunniteltaessa. Ne eivät ole lisätehtäviä, vaan niihin voidaan keskittyä kokonaisten oppituntien tai oppijaksojen ajan. Erikoistehtävissä korostuu yhteistoiminnallisuus ja niitä voidaan valita myös perustehtävien sijaan. Ajankäytön joustavuutta Jaksojen aiheet eivät ole tuntisuunnitelmia vaan kokonaisuuksia, joihin opettaja käyttää aikaa harkintansa mukaan. Painotukset ja ajankäyttö päätetään luokan tason tai yksittäisen oppilaan tason mukaan. Ks. Eriyttämisen keinoja. 3

Kirjojen kuvituksesta Kuvilla omat tavoitteensa Kuvituksen tavoitteena on tukea luetun ymmärtämisen lisäksi myös kuvalukemista. Toisinaan kuvassa on tärkeä opittava asia tai ohje. Kuvat eivät ole siis sivuilla turhina koristuksina, ja siksi oppilaita on ohjattava niiden tarkasteluun ja tulkintaan. Kirjasarjassa Minä ja SUOMI on kolme kuvittajaa. Ovi seikkailuun ja Matkalippu tarinoihin -oppikirjojen kuvittaja on Riikka Juvonen. Hänen kuvansa antavat vihjeitä kertomusten tapahtumista ja tunnelmista. Kuvituksen tavoitteena on alussa mainittujen tavoitteiden lisäksi iloisuus ja värikkyys. Ne viestittävät, että opiskelu on positiivinen ja hauska tapahtuma. Sankareiden matkassa ja Löytöretkiä kieleen -oppikirjoissa kuvittajana on Varpu Riihimäki. Hänen kuviensa tavoitteena on herättää ensisijaisesti mielikuvia kertomuksen sisällöstä, mutta sen lisäksi niissä on usein opittavaa asiaa. Oppikirjojen kuvia käytetään kertomuksen sisällön ennakoimisen lisäksi myös kuvalukemiseen ja -tehtäviin. Kolmantena kuvittajana on Martti Sirola, jonka käsialaa ovat humoristiset sarjakuvat. Hänen tyylinsä on tuttu mm. Hölmöläistarinoista ja Jukka Vihi -albumeista. Sarjakuvissa opetettava asia on sisällytetty juoneen ja kuvien yksityiskohtiin. Pedagogisen sarjakuvan tavoitteena on vaihtelun ja huumorin avulla saada myös heikommat lukijat opiskeluun mukaan. Sarjakuvan mahdollisuuksia hyödynnetään kuvalukemisessa ja tehtävissä. Tehtäväkirjojen kuvitus on Varpu Riihimäen ja Martti Sirolan käsialaa. Kuvat ja tehtävät liittyvät saumattomasti toisiinsa. Kuva Ovi seikkailuun -oppikirjan jaksosta Miten hankimme tietoa? Kuvat Löytöretkiä kieleen -oppikirjan jaksosta Uusia lainoja ja sivistyssanoja. Ken ei käy miekan mittelöhön, lähe ei kalvan katselohon, sen minä siaksi laulan. Kuva on Sankareiden matkassa -oppikirjan sarjakuvasta Kalevalan tarinoita. 4

Kuva on Löytöretkiä kieleen -kirjan jaksosta Tiedonhankinnasta tekstinkäsittelyyn. Ennakoiva kuunteluteksti sarjakuvaan Opettaja lukee kuuntelutekstin silloin, kun sarjakuvaa ensimmäisen kerran aiotaan käsitellä. Kuuntelun jälkeen esitetään kysymykset. Tavoitteena on luoda myönteinen salapoliisin asenne suomen kieleen/äidinkieleen. Kuka on Väinö Lakeus? Uudessa oppikirjassasi tulet tutustumaan moniin henkilöihin. Eräs sivuhenkilöistä on Vennun Kari-eno, joka suunnittelee harrastuksenaan sarjakuvia. Hänen ystävänsä Martti piirtää ne. Sarjakuvaa julkaistaan Kotikulma-nimisessä paikallislehdessä. Sarjakuvan sankari on Väinö Lakeus. Sankari muistuttaa hyvin paljon kirjoittajaansa eli Kari-enoa. Väinön tapaat aina uudestaan monissa kirjan jaksoissa. Väinö Lakeus on tehokas salapoliisi, joka tutkii monenlaisia juttuja ja onnistuu myös ratkaisemaan ne. Väinön lempinimi on Väiski. Väinön sisarenpoika ja kaveri on Petteri, joka suhtautuu Väinön tempauksiin ymmärtäväisesti. Väinön äiti, siis Petterin mummo, on molemmille tärkeä henkilö. Uteliaalla ja toimeliaalla mummolla on seuranaan papukaija, jonka nimi on Kaija. Kaija osaa puhua ja aiheuttaa siksi monesti hauskoja tilanteita ja huvittavia väärinymmärryksiä. Näiden henkilöiden mukana sinäkin pääset selvittämään monta visaista ongelmaa. Kysymyksiä kuuntelun jälkeen 1. Kuka kirjoittaa sarjakuvan käsikirjoituksen? 2. Kuka piirtää sarjakuvan? 3. Kuka on sarjakuvan sankari? Ketä hän muistuttaa? 4. Keitä muita sarjakuvassa esiintyy? 5. Kuka on Kaija? 5

Jaksojen suunnittelusta Oppikirjojen jaksot alkavat suurella kuvalla, joka liittyy opiskeltavan jakson aihepiiriin. Kuvan käsittely toimii jaksoon virittelynä ja sen kokoaja na. Aloitussivuilla on pääotsikkona jakson nimi, joka vihjaa kertomusten aihepiiriin, sekä pedagoginen otsikko, joka kertoo jaksossa opittavan tavoitteen. Kahdessa ensimmäisessä oppikirjassa on myös jakson aiheeseen viittaava runo. Jaksojen aloitussivujen käsittelyvihjeitä 1. Keskustellaan oppikirjan runosta Jokaisen jakson aloitusaukeamalla on kuvaan ja jaksoon virittävä runo tai runon osa. Se voidaan lukea yhdessä ja pohtia: Mistä runo kertoo? Miten se sopii kuvaan tai jaksoon? Miten se pitäisi esittää (yksin, vuorolukuna, puhekuorona)? 2. Ennakoidaan kuvasta ja otsikoista Kun oppilaan kieli- tai lukutaito on heikko, on erityisen tärkeää keskustella jakson tai aiheen sisällöstä jo ennen varsinaista jakson tai tekstin Kuva on Matkalippu tarinoihin -kirjan jaksosta Satuklassikkoja. lukemista. Keskustelemalla otsikoista ja kuvista oppilaat kykenevät liittämään aiheen omiin kokemuksiinsa ja palauttamaan mieleensä aiemmin opitut asiat. Tekstin ymmärtäminen helpottuu olennaisesti. Samaan asiaan liittyvät moniin kertomuksiin kirjoitetut ennakoivat tekstit, joita löytyy näiltä sivuilta myöhemmin. Kysymykset aloitussivuilla voisivat olla seuraavanlaisia: Mitä otsikot kertovat mielestäsi jakson sisällöstä? Mitä kuva tuo mieleesi? Mitä tiedät ennestään tästä asiasta? 3. Tutustutaan jaksoon ja kuvaan tehtävien avulla Ovi seikkailuun ja Matkalippu tarinoihin -tehtäväkirjojen suunnitteluaukeaman kuvissa on jakson tunnuseläin, joka esiintyy koko jakson kuvituksessa. Tunnuseläimet puuhailevat malliksi samoja asioita kuin oppilaatkin. Toisinaan eläimet antavat puhekuplissa apua tehtävien ratkaisuun. Kuvan tilanteet tukevat jakson tavoitteita. Aluksi aukeamalla esitellään jakson sisältö ja tavoitteet. Oppilaat tutustuvat jaksoon selailemalla (usein tehtävä 1). Seuraavissa tehtävissä oppilaat pohtivat ja arvioivat aiheita omalta kannaltaan eli kartoitetaan aikaisemmin opittuja tietoja, taitoja ja asenteita. Sitten ohjataan oppilaita aset ta maan opiskelulleen selkeitä tavoitteita. Jaksoon sopivia kirjoja esitellään joko suunnittelusivuilla tai myöhemmin jaksossa. Toivottavaa olisi, että oppilas lukisi ainakin yhden kirjan kunkin jakson aikana tai edes osan siitä. Kirjaehdotukset auttavat valintaa vaikkapa kirjastossa käydessä. 6

Kertomuksista Oppimista tukevia ratkaisuja 1. Otsikointi ja ennakoiminen Kertomukset on kirjoittanut työryhmän tavoitteiden mukaan kirjailija Kari Vaijärvi vartavasten oppikirjoja varten. Pääotsikon avulla herätellään oppilaan kiinnostus tekstiin. Mitähän tässä kerrotaan? Pedagoginen otsikko kertoo sekä oppilaalle että etenkin opettajalle, mikä on opiskelun tavoite. Otsikoinnin ja kuvituksen avulla ennakoidaan jo kertomuksen sisältöä, jolloin luetun ymmärtäminen helpottuu. 2. Väliotsikot ja reunalauseet Tekstimassa on taitettu kapeaksi palstaksi ja jaettu välistyksillä kappaleiksi. Kappaleet alkavat joko väliotsikolla tai reunalauseella. Näiden tarkoituksena on ilmaista kertomuksen juoni, jolloin heikosti lukeva oppilas pystyy saamaan käsityksen tapahtumista, ottamaan osaa yhteiseen keskusteluun ja tekemään ensimmäiset tehtävät. Toisinaan väliotsikot ovat kysymyksiä, joilla lukijan huomio suunnataan kappaleen pääasiaan. Tällöin tavoitteena on parantaa luetun ymmärtämistä. Joskus reunalauseisiin on liitetty opittavaa asiaa tai korostettu tehtäviin tarvittavia vastaus- tai esimerkkisanoja, jolloin asian ymmärtäminen ja tehtävien tekeminen helpottuvat. 3. Kertomuksen lukutapoja Kertomukset on usein kirjoitettu ainakin osittain vuoropuheluksi, jolloin oppilaat lukevat kertomuksen vuorolukuna. Tekstimäärä on silloin lukijaa kohden kohtuullinen, mutta juttuun saadaan kuitenkin mielenkiintoinen ja jännittävä juoni. Opettaja voi jakaa tekstin henkilöiden ja kertojan kesken niin, että pidemmät vuorosanat sattuvat paremmille lukijoille. Jos opetettava ryhmä on kielitaidoiltaan tai oppimiskyvyiltään heikko, on monenlaisia muita keinoja pitää mielenkiinto kertomukseen yllä. Esimerkiksi oppilaat ja opettaja lukevat tekstin vuorotellen tai oppilaat lukevat sen kumppanilukuna. Oppilaat lukevat vain ensimmäisen kappaleen ja opettaja tai hyvä lukija lukee loput, jolloin kertomusta voidaan hyödyntää kuuntelutehtävänä. 7

4. Kirjallisuuden opetuksesta Sarjaa varten on kuhunkin jaksoon etsitty helppolukuista ja ikäkauteen sopivaa kirjallisuutta. Kirjat näkyvät tehtäväkirjoissa kansikuvina. Näitä vihjeitä voidaan hyödyntää sitten kirjastokäynneillä tai hankkia kirjoja luokkaan luettaviksi. Koska nuoria kiinnostavien kirjojen kieli ja teksti ovat usein liian vaikeita, on oppikirjoihin lainattu lyhyitä näytteitä alkuperäisestä tekstistä ja juonen helppo kuljettelu on kirjoitettu lainattujen tekstien väleihin. Tällöin heikommat lukijat ovat edes osittain tasavertaisia paljon lukevien kanssa. Potterit ja Taru sormusten herrasta ovat kuitenkin kaikkien huulilla ja pelikoneissa. Opettajan lukemat kirjat, kirjastokäynnit, kirjavinkkaukset ja kirjoista tehdyt elokuvat täydentävät kirjallisuuden opetusta. Ei pidä unohtaa kuitenkaan Suomeen muuttaneiden oppilaiden oman kielen kirjallisuuden käsittelyä. Monet näistä oppilaista lukevat paljon myös esimerkiksi englanninkielistä kirjallisuutta. Kertominen kirjasta suomeksi on hyödyksi kertojan lisäksi myös niille, jotka pystyvät vähäisempiin lukuponnistuksiin. Hyvä tarina kerrottuna antaa kuulijalle myös paljon tietoa ja elämyksiä, vaikkei kirjallisuutta paljoa itse kykenisikään vielä lukemaan. Samalla voidaan yhdessä selittää outoja sanoja. Esimerkkinä on aukeama oppikirjasta Ovi seikkailuun. 8

Ymmärtämistä tukeva tekstin käsittelytapa 1. Silmäillään ja ennakoidaan Tekstiin orientoidutaan tarkastelemalla ensin kertomuksen kuvaa/kuvia ja otsikkoa. Niiden avulla ennakoidaan, mistä tekstissä voisi olla kysymys. Opettaja lukee ennakoivan tekstin. Ennakoivat tekstit löytyvät näiltä sivuilta kohdasta Jakson tavoitteita ja kuuntelutehtäviä. Juuri ennen kertomuksen lukemista kiinnitetään huomio myös orientoivaan alkukysymykseen, jonka tarkoituksena on suunnata lukijan ajatukset olennaiseen. Sivu on Löytöretkiä kieleen -kirjan jaksosta Puhetaitoja ja puheen kielioppia. 2. Tutustutaan tekstiin Ensin luetaan marginaalissa olevien reunalauseiden tai väliotsikoiden avulla kertomuksen juoni. Marginaalissa olevilla reunalauseilla tai väliotsikoilla on monta tarkoitusta: Ne toimivat heikkojen ja hitaiden lukijoiden tukena. Ne houkuttelevat lukijaa ottamaan selvää, mistä oikein on kysymys. Niistä selviävät kertomuksen rakenne, juoni ja keskeiset tapahtumat. Ne auttavat löytämään nopeasti tehtäviä varten oikean kohdan tai ratkaisun. Ne toimivat alkuun luettuina metatekstin tavoin eli herättävät kiinnostuksen ja suuntaavat ajatukset tekstin tapahtumiin. Niitä voi käyttää kotikirjoituksena tai lisätehtävänä. Reunalauseet tai väliotsikot auttavat myös opettajaa nopeasti selvittämään, mistä kertomuksessa on kysymys. Seuraavaksi luetaan kertomus hiljaa itsekseen tai parin/ryhmän kanssa vuorolukuna ääneen. Osa kertomuksista voidaan lukea parin kanssa vuorokeskusteluna. 3. Keskustellaan tekstin merkityksestä Tekstin alussa ja lopussa olevia kysymyksiä pohditaan yhdessä. Vaihtoehtoisesti silloin tällöin voidaan tietenkin kysymyksiin vastata kirjallisestikin, mutta erityisesti heikoille oppilaille tekstin sisältö aukeaa paremmin, kun he kuulevat, mitä muut ovat saaneet selville. 9

Tehtäväkirjat E erityisopetukseen ja yleisopetukseen Tehtäväkirjoissa on paneuduttu erityisesti eriyttämiseen. Ei siis ole tarkoitus, että oppilaat tekevät kaikki tehtävät. Eriyttämisen keinoihin paneudutaan enemmän seuraavilla sivuilla. Tehtäväkirja E on tarkoitettu hitaasti oppiville sekä lukemis- ja kirjoitusvaikeuksista kärsiville oppilaille niin erityis- kuin yleisopetuksessakin. Sitä voidaan käyttää yleisopetuksessa myös luokan kaikille oppilaille, jos luokkaan on integroitu erilaisia oppilaita, äidinkielen tunteja on minimimäärä tai opettaja haluaa enemmän aikaa näyttelemiseen, kirjojen lukemiseen, kirjoittamiseen ja tietoverkkojen hyödyntämiseen. Tehtävissä painotetaan luetun ymmärtämistä, lausetajun harjoittamista ja oikeinkirjoitusta. Kolmessa ensimmäisessä osassa harjoitellaan myös sekä lukemaan että kirjoittamaan käsialakirjoitusta. Opettaja harkitsee, miten hän aikoo hyödyntää käsialatekstejä. Jos käsialakirjoitukseen ei ole vielä paneuduttu, voi opettaja käyttää lauseita kuuntelutehtävinä. Kuvatehtävät opettavat kuvalukemisen lisäksi lauseiden muodostamista. Kirjan kertomukset ovat tekstirakenteeltaan selkeitä ja holistisia. Oppilaat, joilla on erilaisia kielellisiä oppimisvaikeuksia, hyötyvät tästä kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Samaan pyritään myös tehtävissä. Luetun ymmärtämiseen liittyvät tehtävät sisältävät sekä pinta- että syvätasoista luetun ymmärtämistä. Pintatason tehtävissä vaaditaan sanatarkkaa ja asioita toistavaa tekstin hallintaa, syvätasolla oppilas keskittyy tekstin sisältöön ja joutuu tekemään päätelmiä ja arvioimaan tekstiä eri näkökulmista. Voidaan puhua toistavasta, päättelevästä ja arvioivasta tasosta. Näistä alimmalla eli toistavalla tasolla lukija vastaa esimerkiksi kysymyksiin kuka? ja mitä?. Päättelevällä tasolla haetaan vastauksia esimerkiksi kysymykseen miksi?. Arvioi- Kuva on Ovi seikkailuun -tehtäväkirjoista ja liittyy kertomukseen Kesämuistoja Kerro meille. valla tasolla lukija joutuu pohdiskelemaan asioita omakohtaisemmin vastaten esimerkiksi sellaisiin kysymyksiin kuin mitä mieltä olen? ja mitä itse olisin tehnyt vastaavassa tilanteessa?. Tehtävissä kulkee punaisena lankana yhteistoiminnallinen työskentelytapa. Ryhmässä keskusteleminen auttaa osaltaan lukustrategioiden oppimista. Tehtävät pyrkivät johtamaan aidosti oppilasta kiinnostaviin pohdiskeluihin. Erittäin tärkeätä olisi, että opettaja löytäisi myös autenttisia tekstejä luettavaksi ja autenttisia kirjoitustehtäviä, joissa oppilas olisi mukana subjektina, ei tarkkailijana ja opetuksen objektina, ja joissa oppilas tuntisi oppivansa elämää varten, voimaantuvansa. Tehtävät vaikeutuvat loppua kohden tai harjoittavat perusteellisemmin opittavaa asiaa. Jaksojen erikoistehtävillä saadaan tekemistä nopeimmille. Lisätehtäviä voi etsiä WS:n Suomi-sarjan vastaavasta jaksosta ja Opettajan kirjasta. Tekemistä riittää näin yllin kyllin myös yleisopetuksessa koko luokalle silloin, kun luokassa opiskelee hyvin erilaisia oppilaita. Kuitenkin koko luokka voi työskennellä sama lukukappale lähtökohtanaan. 10

Tehtäväkirjat M suomi toisena kielenä -opetukseen ja yleisopetukseen Tehtäväkirjoissa on paneuduttu erityisesti eriyttämiseen. Ei siis ole tarkoitus, että oppilaat tekevät kaikki tehtävät. Eriyttämisen keinoista kerrotaan enemmän seuraavalla sivulla. Oppilaille, joiden äidinkieli ei ole suomi, valitaan työkirjaksi Tehtäväkirja M. Kirjat soveltuvat sekä yleisopetuksen äidinkielen tunneille että suomi toisena kielenä -opetukseen. Suomen kielen oppimista lähestytään kielen sisältöjen ja aktiivisen käytön avulla. Oppiminen tapahtuu elämysten ja kielenkäyttötilanteiden kautta. Näin pyritään herättämään opiskelijan kiinnostus ja innostus suomen kieleen. Kun kirjasarja etenee ja oppilaat varttuvat ja kielitaidot lisääntyvät, alkaa kielen systemaattisempi tarkastelu ja analysointi. Tavoitteet ovat koko sarjassa samat, mutta keinot niiden saavuttamiseen muuttuvat ikäkauden mukaan. Tehtävissä painotetaan suomalaiseen kulttuuriin ja identiteettiin tutustumista opiskelijan oman kulttuurin ja kielen pohjalta. Marginaalissa annetaan apua tehtäviin (pelastusrengassymboli), lisätietoa opittavasta asiasta (kirja), sanastoa tai sanontoja (sana-arkku) ja vihjeitä tai kysymyksiä keskusteluun (kysymysmerkki). Kun opetellaan uusia sanoja, lukemisen lisäksi niitä selitetään suullisesti esimerkiksi parille tai ryhmälle. Sanaselityksissä on pyritty antamaan sanasta useampi vaihtoehto, jotta sanan merkitys täsmentyy. Opittuja sanoja käytetään myös tehtävissä. Keskustelukysymykset antavat opettajalle vihjeitä siitä, mihin suuntaan opittavaa asiaa voidaan laajentaa. Usein niillä pyritään ottamaan huomioon oppilaiden oman kulttuurin ja kielen merkitys ja arvo. Yleisopetuksen tunneilla nämä keskustelut rakentavat maahanmuuttajan omaa identiteettiä, mutta auttavat myös suomenkielisiä oppilaita ymmärtämään erilaisuutta ja hyväksymään vieraan kulttuurin piirteitä. Sinä syöt. Minä syön. Me syömme yhdessä. Kuvat ovat Sankareiden matkassa Tehtäväkirja M:n kohdasta Verbit taipuvat persoonamuodoissa. Kirjan reunasymbolit tarkoittavat: 3. Uusia verbejä Saat apua tehtäviin. Keskellä oleva numero viittaa tehtävään. Mietit vastauksia kysymyksiin. Saat lisätietoa asioista. Opit uusia sanoja sanaarkun avulla. 11

Eriyttämisen keinoja Miten Minä ja SUOMI -oppimateriaali eriyttää? Koska luokissa ja ryhmissä toimitaan kieli- tai opiskelutaidoiltaan hyvin monenlaisten oppilaiden kanssa, oppimateriaalin suurin haaste on eriyt täminen. Minä ja SUOMI -sarjassa on kehitelty monenlaisia pedagogisia ratkaisuja tähän ongelmaan: 1. Ymmärtämistä helpottavia keinoja Tutkitaan yhdessä kertomuksen kuvia ja otsikoita. Mitä niistä saadaan selville? Mitä opiskelija itse tietää aiheesta tai on samassa tilanteessa kokenut? Asioiden kytkeminen omaan kokemuspiiriin helpottaa ymmärtämistä. Alkukysymys vihjaa, mitä kertomuksesta pitäisi saada selville. 2. Lukemista helpottavia keinoja Oppikirjan kertomukset on kirjoitettu nimenomaan tätä kirjasarjaa varten. Niiden teksti on selkeää ja ne tukevat opittavia asioita. Sivujen taitto on pedagogisesti harkittua. Kertomuksen juoni selviää jo väliotsikoiden tai reunalauseiden avulla, jolloin hitaammatkin lukijat saavat käsityksen juonesta. Nopeat lukijat ehtivät lukea kertomuksen kokonaan. 3. Opiskelua helpottavia keinoja Tekstissä on usein alleviivattu tai painettu eri värillä esimerkkejä opittavista asioista. Näistä erityisesti painotetuista kohdista löytyvät myös vastaukset ensimmäisiin tehtäviin. Opittavat asiat on vielä kiteytetty kertomusten jäljessä oleviin selkeihin opetusruutuihin. Kielentuntemusasiat on koottu oppikirjan loppuun Kielenkäyttäjän oppaaksi. Tehtäväkirjoissa tehtävät etenevät helpoista haastavampiin. Usein kertomuksen henkilöt antavat opiskelijalle omalla toiminnallaan mallin tai avun asian ymmärtämiseen. Miten jokainen oppilas voi onnistua ja osallistua? Opiskelun motivaatio säilyy, kun oppilas tuntee kuuluvansa joukkoon ja selviytyvänsä yhteistoiminnallisissa ja elämyksellisissä oppimistilanteissa ja opetuskeskusteluissa. Sen jälkeen hän on valmis myös yksilöllisiin ja haastavampiin tehtäviin. 1. Mukana pysymisen taso Oppilas osallistuu keskustelutehtäviin otsikoiden ja kuvien pohjalta. Hän lukee kertomuksen juonen reunalauseista tai väliotsikoista ja onnistuu näin suorittamaan osan tehtävistä. Oppilas kuuntelee toveriensa (tai opettajan) lukeman kertomuksen kokonaan ja osallistuu kuullun ymmärtämistehtäviin. 2. Yhteistoiminnallinen taso Oppilas osallistuu myös tekstin lukemiseen kumppanilukuna tai vuorolukuna ainakin osittain. Hän suoriutuu useimmista tehtävistä parin, ryhmän tai opettajan tukemana. 3. Itsenäisen opiskelun taso Oppilas selviytyy tekstistä ja tehtävistä yhdessä parin/ryhmän kanssa tai myös täysin itsenäisesti. Hän paneutuu opiskelunsa suunnitteluun ja itsearviointiin. 12

4. Luovan, syventävän ja soveltavan opiskelun taso Oppilas työskentelee muiden tehtävien lisäksi koko jakson kestävän oman projektinsa parissa. Hän osallistuu myös tehtäväkirjan erikoistehtäviin yhdessä muiden kanssa. Nämä tehtävät harjoittavat tiedonhankintataitoja, luovuutta ja pitkäjänteisyyttä. S2-oppilas pohtii asioita ja selkiinnyttää ajatuksiaan syventävien marginaalikysymysten pohjalta. Miten eriyttäminen onnistuu kirjojen avulla? Eriyttämisen onnistumisen perustana on, että opettaja osaa valita oppilasryhmälleen oikeat kirjat. Vaikka Minä ja SUOMI -sarjassa kaikki opiskelevat samat asiat, Tehtäväkirjat E ja M eriyttävät ja helpottavat opiskelua. 3. Määrällinen eriyttäminen Sarja toimii erilaisissa opetustilanteissa ja -ryhmissä, kun valitaan oikeantasoinen oppikirja kaikille mutta tehtäväkirja oppilaan mukaan. Yleisopetuksen luokissa, joihin on integroitu erilaisia oppijoita, voidaan käyttää kaikilla samaa oppikirjaa, samoin yhdysluokissa. Edistyneimmät löytävät tehtäväkirjojen E ja M lisäksi ylimääräisiä tehtäviä esimerkiksi WSOY:n SUOMI-sarjan tehtävistä ja Opettajan kirjoista, sillä kertomukset ovat sarjoissa osittain juoneltaan ja aiheeltaan samoja. Yhteistoiminta luokanopettajan ja S2-opettajan kanssa on hedelmällistä, jos oppikirja on molempien tunneilla yhteinen. Näin S2-tunneilla voidaan keskittyä harjoittelemaan paremmin kielenoppimisen solmukohtia. Opetushallituksen verkkoon ollaan myös laatimassa sarjan jaksoihin ja aihepiireihin sopivia lisätehtäviä. 1. Kirjoissa ei ole luokkanumeroita Numeroimaton oppikirja tehtäväkirjoineen mahdollistaa valinnan luokan tai oppilasryhmän tason mukaan. Sarja soveltuu kolmannesta luokasta eteenpäin aina yhdeksännelle luokalle saakka. Kuvituksen, tekstisisältöjen ja kirjallisuusjaksojen perusteella kirjat Ovi seikkailuun ja Matkalippu tarinoihin soveltuvat nuoremmille (3. 6. luokat) sekä Sankareiden matkassa ja Löytöretkiä kieleen taas varttuneemmille oppilaille (5. 9. luokille). Yleisopetuksessa kirjat ovat 3. 6. luokkien oppimateriaalia. 2. Ajallinen eriyttäminen Yhtä oppikirjaa tehtäväkirjoineen voi käyttää useammankin vuoden opiskelijoiden tason ja käytettävissä olevan tuntimäärän mukaan. Kertomukset ja kirjallisuuslainaukset muodostavat itsenäisiä jaksoja, joiden järjestystä voidaan vaihdella tai joita voidaan jättää käsittelemättäkin. Menettely helpottaa koulun opetussuunnitelman noudattamista ja mahdollistaa muiden aineiden aihepiirien huomioon ottamisen. Kuvat ovat Löytöretkiä kieleen -kirjan kohdasta Kielikuvia ja sanontoja. 13

Suomen kielen tavoitteiden painottuminen ja syventyminen Minä ja SUOMI -sarjassa Kieli tiedon jäljillä Kieli tarkastelun kohteena Tiedon hankinta- ja käsittelytaitoja Opiskelutaitoja ja työtapoja Kehyskertomus Suomen kieli Kielen analysointia, luokittelua ja merkitystehtäviä Puheen kielioppia Ovi seikkailuun Miten hankimme tietoja? Opiskelu- ja yhteistyötaitoja Samastuminen ja ystävyys Sanavaraston kartuttamista Sanojen ryhmittelyä Miten sanoista tulee lause? Kohteliaisuus kielessä 3. Matkalippu tarinoihin Mistä hankimme tietoja? Opiskelun suunnittelu- ja arviointitaitoja Minä yhdessä muiden kanssa Kielen rikastamista Sanaluokkien tutkimista Vertailua ja ajan ilmaisemista Erilaisia lauseita ja lauseiden yhdistämistä Puheen ja kirjoituksen vertailua 4. Sankareiden matkassa Tiedonkäsittelytaitoja Yhteistoiminnallisia työtapoja Itsetuntemus ja oma identiteetti Suvaitsevaisuus Kieli vaikuttajana Verbien taivutusta Lauseista tekstiksi Erilaista puhetta eri tilanteissa ja paikoissa 5. Löytöretkiä kieleen Tiedon valtateillä Työn arvostus ja vastuun kantaminen Yhteishengen vahvistaminen Suomi muiden kielten joukossa Nominien taivutusta Sanojen tehtäviä lauseessa (lauseenjäsenet) Puhekielen ominaisuuksia 6. Kieli kulttuuriperinnön siirtäjänä Kieli viestinnän välineenä Perinne Sadut Kirjallisuus Juhlat Ilmaisutaitoja Viestintätaitoja Joukkoviestintää Ovi seikkailuun Lasten perinne Eläinsadut Miten kirja viihdyttää? Huumori ja jännitys Miten valmistaudumme juhliin? Yhdessä esiintymään Arkipäivän viestintätilanteita Kuva ja teksti, sarjakuva ja uutinen 3. Matkalippu tarinoihin Kansanperinne Satuklassikot Totta ja tarua Pohjoismaista kirjallisuutta Suomalaisia juhlia ja juhlatapoja Rohkeutta mielipiteen ilmaisemiseen Suullisia ja kirjallisia viestejä Liikkuva kuva, televisioviestintää 4. Sankareiden matkassa Kielen historiaa Satumaailmat Suosikkisarjoja ja sankareita Mielikuvituksen merkitys Kansalliseepoksesta kansalliskirjailijaan Harkittuja puheenvuoroja ja perustelutaitoja Keskustelu- ja väittelytaitoja Elokuvan tarina 5. Löytöretkiä kieleen Juhlaperinne Seikkailusadut Kirjallisuutta moneen makuun, kauhusta huumoriin Kansallisia juhlia ja merkkihenkilöitä Neuvottelu- ja puhetaitoja Suullista ja kirjallista asioimista Viihdettä viestinnässä 6. 14