Kuntien erityisliikunta lainsäädännön näkökulmasta Saku Rikala, LTS Erityisliikunnan Symposio kunnissa ja järjestöissä toimiville 29.5.2012
1. Taustaa Esityksen rakenne 2. Kuntien erityisliikunnan lainsäädäntö 3. Liikunta on jokaisen perusoikeus 4. Liikunta on jokaisen peruspalvelu 5. Liikunnallinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus 6. Liikuntalain vastuut ja yhteistyövelvoitteet 6.1. Liikunnan järjestäminen ja erityisryhmien liikunta 6.2. Muut velvoitteet 7. Tulevaisuuden kysymyksiä
1. Taustaa Lainsäädäntö luo kuntien liikuntapalveluille väljät velvoitteet: Kunnalta edellytetään laajoille käyttäjäryhmille ja erityisryhmille suunnattuja tavanomaisia, mutta monipuolisia terveyden edistämiseen tähtääviä liikunnan harrastamismahdollisuuksia, joita jokainen voi hyödyntää omista lähtökohdistaan. Kunnilla on laaja kunnallinen itsehallinto Kunnat voivat hyvin pitkälle itse määritellä liikuntapalvelujen sisällön, tason sekä tavat, joilla ne huolehtivat velvoitteiden toteutumisesta. Korostaa kunnan omaa strategista näkemystä liikunnan hyvinvointimerkityksestä, eri väestöryhmien palvelutarpeista sekä palveluiden tuottamistavoista. (STM 2010) Tärkeää myös muistaa, että liikuntakulttuurin todellinen arvopohja määrittyy poliittisen ohjauksen ja hallinnon, kansalaistoiminnan ja kansalaisten toiminnan yhteistuloksena. (Marja Kokkonen 2012)
1. Taustaa Kuntien erityisliikunta on kehittynyt vuosikymmenten aikana, mutta edelleen erityisliikunnalla ei ole tarpeeksi vahvaa asemaa kunnallisessa päätöksenteossa. Kunnat käyttävät erityisliikuntaan toimintakuluina vuodessa n. 5 milj. eli noin prosentin kuntien liikuntapalveluiden kokonaisbudjetista. (Erityisliikunnan perustiedosto) Kaksi kolmasosaa erityisliikuntajärjestöistä pitää kuntien erityisryhmille tarjoamia liikkumismahdollisuuksia liian vähäisinä. (Peruspalveluiden tila 2012) Erityisliikunnalla on kuitenkin vahva lainsäädännöllinen tuki: Lailla säädettävä liikunnan julkinen tuki edistää kaikkien kansalaisryhmien mahdollisuuksia harjoittaa liikuntaa. Erikseen on painotettu lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä liikunnan avulla, terveyttä edistävää liikuntaa sekä erityisryhmien liikuntaa. (Liikuntalaki) Onko lainsäädännöllistä tukea kuitenkaan huomioitu riittävästi esimerkiksi kuntien erityisliikunnan kehittämissuunnitelmissa?
2. Kuntien erityisliikunnan lainsäädäntö Kuntien erityisliikunta kiinnittyy lainsäädännössä erityisesti seuraaviin kohtiin: 1) Liikunta on jokaisen perusoikeus 2) Liikunta on jokaisen peruspalvelu 3) Liikunnallinen tasa-arvo ja yleinen yhdenvertaisuus 4) Liikuntalain vastuut ja yhteistyövelvoitteet 5) Muu normisto a) Kuntalaki b) Kansanterveyslaki c) Terveydenhuoltolaki d) Vammaispalvelulaki e) Maankäyttö- ja rakennuslaki jne.
3. Liikunta on jokaisen perusoikeus Perustuslain sivistykselliset oikeudet määrittelee liikunnan perusoikeudeksi sekä luo perustelun ja velvoitteen erityisliikunnalle: Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Liikunta ei ole kuitenkaan subjektiivinen perusoikeus. Säännös ei määritä tarkkoja tavoitteita ja vähimmäistasoa vaan edellyttää, että itsensä kehittämisen mahdollisuuksia on riittävästi olemassa. Perusoikeuden sisältö lähtee yksilön tarpeista, ja lainsäädännön sijaan sen rajat määritellään poliittisissa prosesseissa. Perusoikeuden on katsottu toimivan kunnissa priorisoinnin välineenä resurssien kohdentamisessa ja takaavan mahdollisuuden itsensä kehittämiseen varallisuuden sitä estämättä. Kunnan oma strateginen näkemys korostuu.
4. Liikunta on jokaisen peruspalvelu Liikuntalain perusteluissa liikuntapalvelut määritellään peruspalveluiksi: Oikeus liikuntaan on nähtävä osana kansalaisten peruspalveluja. Peruspalveluiden sisältöä ei ole määritelty vaan sisältö on riippuvainen kulloinkin yhteiskunnassa vallitsevasta arvoperustasta. Peruspalveluiden järjestämisessä tulee ottaa huomioon kunnan koko, palvelutarpeen erilaisuus ja kuntien toimintavapaus. Ylialueellinen käsite: velvoittava vaikutus kohdistuu lähinnä valtiovaltaan. Kyseessä arvovalinta eikä selvä käsite määrittelemään liikuntapalveluiden järjestämistä kunnissa. Tässäkin kunnan oma strateginen näkemys korostuu
5. Liikunnallinen tasa-arvo ja yleinen yhdenvertaisuus Liikuntalain tavoitteena ei ole vain liikunnallinen tasa-arvo, vaan tasaarvon edistäminen myös liikunnan avulla. (Liikuntalain perustelut) Erityisryhmien liikunnalla keskeinen merkitys tasa-arvoisissa liikuntapalveluissa: Liikunnalliseen tasa-arvoon sisältyy myös erityisryhmien oikeus harrastaa liikuntaa. Lain tavoitteena on se, että mahdollisimman moni voisi harrastaa liikuntaa omista lähtökohdistaan. (Liikuntalain perustelut) Erityisryhmien liikunnan edistämistä tukee myös yleinen yhdenvertaisuuslainsäädäntö: Julkisella vallalla on velvoite, ei vain kohdella kansalaisia tasa-arvoisesti, vaan myös positiivisesti toimia tasa-arvoisuuden lisäämiseksi yhteiskunnassa. (Yhdenvertaisuuslaki 4 ) Erityisliikuntaan panostaminen lisää tasa-arvoa yhteiskunnassa.
6. Liikuntalain vastuut ja yhteistyövelvoitteet Paikallinen ja alueellinen yhteistyö Terveyttä edistävä liikunta Kansalaistoiminnan tukeminen Liikuntapaikkojen tarjoaminen KUNNAN VASTUU EDELLYTYSTEN LUOMISESTA Liikunnan järjestäminen huomioiden erityisryhmät
6.1. Liikunnan järjestäminen ja erityisryhmät Valtio ja kunta luovat edellytyksiä ja liikunnan järjestämisestä vastaavat pääasiassa liikuntajärjestöt. Myös kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät. Vai ensisijaisesti järjestää liikuntaa erityisryhmille ja toissijaisesti muille? Kunnan tehtävänä on edellytysten luominen paikallistason liikuntatoiminnalle sekä liikunnan järjestäminen erityisryhmille ja tarvittaessa myös muulle väestölle. (Liikuntalain perustelut) Liikuntalain perusteluiden mukaan osalle väestöstä liikunnan harrastaminen omista lähtökohdista on mahdollista vain yhteiskunnan tuen turvin. Suurin osa väestöstä liikkuu yleisten liikuntapalveluiden puitteissa ja julkisen vallan tehtäviin sopii hyvin huolehtia niiden ulkopuolelle jäävien mahdollisuuksista.
6.2. Muut velvoitteet Liikuntapaikkojen tarjoaminen Kuntien on taattava liikuntapaikkojen rakentamisella ja ylläpidolla kuntalaisille mahdollisuus liikunnan harrastamiseen. Laajojen käyttäjäryhmien tarpeisiin tarkoitettujen tiloja. Lisäksi liikuntapaikkojen tulee turvata väestölle tasa-arvoiset mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen. Liikkumisesteisten huomioon ottaminen on tärkeä osa tasa-arvoisten liikuntapalvelujen toteuttamista. Terveyttä edistävä liikunta Yhtenä osana terveysliikuntaa on erityisryhmien liikunta. Paikallinen ja alueellinen yhteistyö Keskeisiä yhteistyöalueita ovat liikunnan vaikutukset lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen, liikunnan sosiaaliset ja terveydelliset vaikutukset, erityisryhmien liikunta Kansalaistoiminnan tukeminen Kunnat harjoittavat tuen jakamisessa itsenäistä politiikkaa. Tuen saajien ei tarvitse olla liikuntajärjestöjä vaan tukea voidaan myöntää laajalle kansalaistoiminnan kentälle.
7. Tulevaisuuden kysymyksiä Määritelläänkö laissa tulevaisuudessa liikunnan peruspalvelu-käsite? OKM toi vuonna 2008 esille tavoitteen määritellä laintasoisesti liikunnan peruspalveluluonne sekä siihen kuuluvat ydintehtävät. Esimerkiksi Kimmo Suomi on esittänyt liikunnan peruspalvelun sisältävän kuntoja terveysliikunnan, erityisryhmien liikunnan ja lasten ja nuorten kilpaurheilun. Vahvistaisiko erityisliikunnan asemaa kunnissa? Tulisiko laissa määritellä erityisliikunnan käsitteen sisältö? Voitaisiinko lainsäädäntöä edelleen kehittää, jotta erityisryhmät huomioitaisiin vieläkin paremmin liikuntapaikkarakentamisessa? Miten saadaan yhtenäistettyä vammaispalvelulain erilaisia tulkintakäytäntöjä kunnissa?