Hyvinvoinnin edistäminen keskeinen kestävyystavoite HVYINVOIPA-hankeen loppuseminaari 7.2.2014 Helsinki Helmi Risku-Norja, MTT Taloustutkimus
NELJÄ YDINVIESTIÄ 1. Väestön hyvinvoinnin edistäminen on kestävyystavoitteiden ytimessä 2. Kestävien valintojen tulee olla itsestäänselvyys 3. Kuluttajuuskasvatuksen rinnalle tarvitaan kansalaiskasvatusta 4. Varovaisuusperiaate mukaan päätöksentekoon
1. HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN ON KESTÄVYYSTAVOITTEIDEN YTIMESSÄ Kestävä kehitys ja kestävyys ovat ympäristö- ja yhteiskuntapolitiikan keskeisiä teemoja Kestävyys: ihmisen ja ympäristön hyvinvointia siten, että kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet kohtuulliseen elämään sekä yhteiskunnalliseen osallistumiseen on turvattu ekosysteemien kantokyvyn puitteissa. Ei staattinen tila, vaan rakentuu jatkuvasti uudelleen olosuhteiden muuttuessa ja uuden tietämyksen myötä, dynaaminen tasapaino Kestävä kehitys on pyrkimystä tavoitteeseen so. poliittista ohjausta ja käytännön toimia, joiden avulla yhteiskunta pyrkii kohti kestävyyttä Kestävyys on ihmistoiminnan sopeuttamista luonnon asettamiin reunaehtoihin ja luonnon sopeutumista ihmistoimintaan Ihmiskeskeinen käsite
Kestävyyden reunaehto? Talous ikärakenteesta johtuva kestävyysvaje => talouden kasvu => kulutuksen kasvu => ympäristöongelmien kasvu Ympäristö ihminen tarvitsee nykyisenlaiset ekosysteemit, asioita katsotaan ihmisen aikaikkunasta käsin ekosysteemien toimivuus turvataan neuvottelemalla ja sopimalla asioista ihmisten kesken tarvitaan tietoa, oppimista, vuorovaikutusta, kulttuurista ja ymmärrystä & kommunikointia Yhteiskunnan merkitys yhteiskunta luo edellytykset hyvinvointiin ja osallisuuteen turvaamalla ihmisten TSS-oikeudet, henkisen ja fyysisen terveyden
2. KESTÄVÄT VALINNAT ITSESTÄÄNSELVYYS Tarjolla on runsaasti tuotekohtaista tietoa kuluttajien valintojen ohjaamiseksi Tietoa hyödynnetään valikoivasti: Terveyttä koskeva tieto on omaksuttu Ajallisesti tai maantieteellisesti etäällä olevat ympäristö- ja yhteiskunnalliset asiat ohitetaan helposti Kestävät valinnat eivät saa eriarvoistaa, niiden tulee olla helpoin, houkuttelevin ja edullisin vaihtoehto. Vastuuta ei voi jättää pelkästään kuluttajille Taloudelliset kannustimet, suositukset, lainsäädäntö ja sääntely, yhteiskunnan palvelut, julkisen tilan muuttaminen kestäviä valintoja suosivaksi vaikuttamalla tuotteiden ja palveluiden tuotantoon, tarjontaan, näkyvyyteen ja mainontaan.
3. KULUTTAJUUS- JA KANSALAISKASVATUS Jatkuvasti lisääntyvä tuoteinformaatio on kuluttajuuskasvatusta. Mainonnan tavoin sekin tähtää menekinedistämiseen, mutta vetoaa mielikuvien sijaan tutkittuun tietoon Tarjolla olevien tuotteiden tarpeellisuutta ei kyseenalaisteta Runsas valikoima esitetään kuluttajien etuna Rinnalle tarvitaan kansalaiskasvatusta, joka rohkaisee kulutuskriittisyyteen onko kaikkea oltava tarjolla 24/7/365? onko kyse tarpeista vai mielihaluista? miten jatkuva uutuuksien virta vaikuttaa elämyksiin? Julkinen ateria on myös kansalaiskavatusta: 12 vuoden mahdollisuutta ei ole varaa hukata
4 VAROVAISUUSPERIAATE Kestävyyskeskustelussa etusijalla on kestävyysvajeen paikkaaminen talouskasvulla = kulutusta lisäämällä Heikko varovaisuusperiaate: toimintaa voidaan rajoittaa, jos siitä voi aiheutua vahinkoa, vaikka ei olisikaan aukotonta tutkimusnäyttöä => päättäjien harkinnan varassa Vahva varovaisuusperiaate: jos ei voida todistaa, että toiminta on haitatonta, sitä pitää rajoittaa kunnes turvallisuus on todistettu Tulevaisuuteen kohdistuva todistaminen ei ole mahdollista Yksittäisten toimien yhteiskunnallisten ja ympäristövaikutusten pitkän aikavälin vaikuttavuutta on myös mahdotonta arvioida Varovaisuusperiaatetta tarvitaan silti. Nyt sitä sovelletaan hyvin varovaisesti esim. tupakkalaki
Me olemme kerran nyt päällä maan ja täällä meidän on eläminen, miten taidamme parhaiten. Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois. Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! niin suuri, suuri on maa. Eino Leino: Hymyilevä Apollo