KIRJALLINEN KYSYMYS 11/2008 vp Elinaikakertoimen vaikutukset eläkkeisiin Eduskunnan puhemiehelle Hallituksen esityksen (HE 242/2002 vp) mukaan vuoden 2005 alussa voimaan tulleeseen eläkeratkaisuun sisältyi uutena alkaviin eläkkeisiin vaikuttavana tekijänä elinaikakerroin. Tämän mukaan alkavien eläkkeiden alkumäärä alennetaan elinaikakertoimella sen mukaan, miten paljon väestön yleinen elinajan odote kasvaa. Elinaikakerroin on keino tasapainottaa elinajan pitenemisestä aiheutuvia kustannuspaineita. Elinaikakerroin alkavia eläkkeitä pienentävänä tekijänä olisi esityksen perustelujen mukaan yksi kannustin jatkaa työelämässä mahdollisimman pitkään aleneman kompensoimiseksi. Elinaikakerroin ei koske ennen 1.1.2005 eläkkeelle jääneitä. Se on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2009 jälkeen. Elinaikakerrointa ei sovelleta myöskään lain 11 :ssä tarkoitettuun vapaaehtoiseen lisäeläkevakuutukseen. Eläketurvakeskus antaa eläkelaitoksille tarkemmat ohjeet elinaikakertoimen soveltamisesta. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta edellytti mietinnössään (StVM 58/2002 vp), että ennen elinaikakertoimen soveltamisen alkamista erikseen tarkastellaan, ovatko ne tekijät toteutuneet, jotka puoltivat kertoimen käyttöönottoa oletusten mukaisesti ja onko kertoimen käytölle siten riittävät perusteet. Asiasta on virinnyt julkisuudessa keskustelu, joka viittaa eräiden eläkkeiden tason laskuun vuoden 2009 jälkeen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus selvittää eduskunnan hyväksymän sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön (StVM 58/2002 vp) mukaisesti, onko elinaikakertoimen käytölle vielä riittävät perusteet ja miten elinaikakertoimen käyttöönotto tulee vaikuttamaan tuleviin eläkkeisiin? Helsingissä 7 päivänä helmikuuta 2008 Valto Koski /sd Jacob Söderman /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Valto Kosken /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 11/2008 vp: Aikooko hallitus selvittää eduskunnan hyväksymän sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön (StVM 58/2002 vp) mukaisesti, onko elinaikakertoimen käytölle vielä riittävät perusteet ja miten elinaikakertoimen käyttöönotto tulee vaikuttamaan tuleviin eläkkeisiin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Elinaikakerroin otettiin uutena vanhuuseläkkeiden suuruuteen vaikuttavana tekijänä lakisääteisiä työeläkkeitä koskeviin lakeihin vuoden 2005 alusta. Elinaikakerrointa koskevat säännökset liittyvät vuosien 2005 2007 laajaan työeläkeuudistukseen. Uudistuksen tavoitteena oli hallitusohjelman mukaisesti myöhentää pitkällä aikavälillä eläkkeelle siirtymistä 2 3 vuodella ja pitää vakuutusmaksutaso kohtuullisena. Uudistus muodosti harkitun kokonaisuuden, joka sisälsi eläkeikää, eläkkeen karttumista, indeksiturvaa, palkattomien aikojen eläketurvaa ja työeläkemaksuja koskevia lukuisia muutoksia. Elinaikakertoimen käyttöön ottamista perusteltiin sillä, että tavoitteena on tulevaisuudessa hallita eläkkeelle siirtymisen ikärajojen nostamisen tarvetta tekniikalla, jossa osa elinajan odotteen kasvusta ohjautuu aktiivivuosiin. Eläkkeelle siirtymisen kehitystä mitataan eläkkeellesiirtymisiän odotteella. Eläketurvakeskuksen selvityksen mukaan 2000-luvulla mainittu odote on noussut 50-vuotiailla lähes vuodella ja 25-vuotiailla 0,7 vuodella. Viime vuonna eläkkeellesiirtymisiän odote oli yksityisellä sektorilla 59,7 ja julkisella sektorilla 60 vuotta. Tilastokeskuksen työvoimatutkimusten mukaan 60 64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut vuodesta 2004 alkaen noin 10 prosenttia. Elinaikakerroin lasketaan Tilastokeskuksen kulloisenkin käytettävissä olevan viimeisen viiden vuoden kuolevuustilastojen perusteella. Vuonna 2009 elinaikakerroin, joka perustuu vuosien 2003 2007 kuolevuustilastoihin, on 1 ja vuonna 2010 se lasketaan vuosien 2004 2008 ja 2003 2007 kuolevuustilastojen välisen muutoksen perusteella. Kuolevuustilastojen mukaan esimerkiksi miesten elinikä on pidentynyt neljän viimeisen vuoden aikana noin vuodella. Tilastokeskuksen vuoden 2007 väestöennusteen mukaan elinajan odote kasvaa edelleen jopa ripeämmin kuin aikaisemmin on ennustettu. Jos nykyinen kuolevuuden alenemisvauhti jatkuu, tämä tarkoittaa, että 62-vuotiaiden elinajan odote nousee vuodesta 2005 vuoteen 2075 mennessä arviolta 8 9 vuodella. Elinaikakerroin koskee vuonna 1948 ja sen jälkeen syntyneitä henkilöitä. Elinaikakerrointa käytetään ensimmäisen kerran vuonna 2010 myönnettäviin vanhuuseläkkeisiin sekä leskeneläkkeisiin, joihin tehdään eläkesovitus. Ennen vuotta 2006 myönnettyihin työkyvyttömyyseläkkeisiin ei sovelleta elinaikakerrointa. Elinaikakerroin vaikuttaa eläkkeiden tasoon vähitellen. Vuonna 1948 syntyneillä, jotka jäävät vuonna 2010 tai sen jälkeen vanhuuseläkkeelle, elinaikakerroin alentaa maksettavaa kuukausieläkettä noin prosentin. Vastaavasti vuonna 1958 syntyneiden kuukausieläke alenisi noin 7,5 prosenttia ja vuonna 1968 syntyneillä noin 12 prosenttia. Toisaalta, jos vuonna 1948 syntyneet 2
Ministerin vastaus KK 11/2008 vp Valto Koski /sd ym. jatkaisivat noin 1 2 kuukautta, vuonna 1958 syntyneet noin yhden vuoden ja vuonna 1968 syntyneet noin puolitoista vuotta nykyistä pidempään työelämässä, tästä työnteosta karttuva eläke kattaisi edellä tarkoitetun eläkkeen aleneman. Pidentyvästä elinajasta johtuen eläkekustannukset kasvaisivat huomattavasti, jos työeläkejärjestelmässä ei olisi elinaikakertoimen kaltaista sopeutusmekanismia. Eläketurvakeskuksen nykylaskelmien mukaan keskimääräinen työeläkevakuutusmaksu nousee vielä muutaman prosenttiyksikön eli noin 25 prosenttiin pitkällä aikavälillä. Kun otetaan huomioon sekä elinajan odotteen kasvu, parantuneet mahdollisuudet jatkaa työelämässä nykyistä pitempään ja paineet vakuutusmaksutason kasvun hillitsemiseksi, perusteet elinaikakertoimen käyttöönottamiselle ovat edelleen olemassa. Sosiaali- ja terveysministeriön tarkoituksena on perustaa ministeriövetoinen eläkefoorumi, jossa olisivat muun muassa mukana työnantajien, työntekijöiden ja Eläketurvakeskuksen edustajat. Eläkefoorumin tarkoituksena olisi muun muassa seurata vuosien 2005 ja 2007 työeläkeuudistuksen toteutumista ja pohtia eläkepoliittisia linjauksia pitkällä aikavälillä. Työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmä, jossa on mukana keskeisten työmarkkinajärjestöjen lisäksi työeläkejärjestelmän edustajia, seuraa myös tiiviisti vuoden 2005 työeläkeuudistuksen toteutumista. Helsingissä 4 päivänä maaliskuuta 2008 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 11/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Valto Koski /sd m.fl.: Har regeringen för avsikt att i enlighet med social- och hälsovårdsutskottets betänkande (ShUB 58/2002 rd) som har godkänts av riksdagen undersöka om det ännu finns tillräckliga grunder för användningen av en livslängdskoefficient och hur införandet av en sådan koefficient kommer att påverka framtida pensioner? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: En livslängdskoefficient är en ny faktor som i början av 2005 infördes i de lagar som gäller lagstadgade arbetspensioner. Koefficienten påverkar storleken på ålderspensionerna. Bestämmelserna om livslängdskoefficient anknyter till den omfattande arbetspensionsreform som genomfördes 2005 2007. Syftet med reformen var att enligt intentionerna i regeringsprogrammet på lång sikt senarelägga pensionsuttaget med 2 3 år och hålla försäkringsavgifterna på en skälig nivå. Reformen bildade en genomtänkt helhet som omfattade ett flertal förändringar som gällde pensionsåldern, intjäningen av pension, indexskyddet, pensionsskyddet under perioder utan lön och arbetspensionspremierna. Livslängdskoefficienten motiverades med att man i framtiden vill ha kontroll över behovet att höja åldersgränserna för uttag av pension med en teknik där en del av ökningen av den förväntade livslängden kan styras till de aktiva åren. Utvecklingen av pensionsåldern mäts i ålder för förväntad pensionsavgång. Enligt en utredning från Pensionsskyddscentralen har den förväntade åldern under 2000-talet ökat med nästan ett år för 50-åringar och med 0,7 år för 25-åringar. I fjol var den förväntade pensionsåldern i den privata sektorn 59,7 år och i den offentliga sektorn 60 år. Enligt Statistikcentralens arbetskraftsundersökningar har sysselsättningsgraden hos 60 64-åringar ökat med cirka 10 procent sedan 2004. Livslängdskoefficienten räknas ut på basis av Statistikcentralens dödlighetsstatistik för en femårsperiod enligt den nyaste statistikperiod som finns tillgänglig. År 2009 är livslängdskoefficienten ett och koefficienten motsvarar då dödlighetsstatistiken för perioden 2003 2007. År 2010 räknas koefficienten ut på basis av förändringarna i dödlighetsstatistiken mellan perioderna 2004 2008 och 2003 2007. Enligt dödlighetsstatistiken har livslängden till exempel hos män ökat med cirka ett år under de senaste fyra åren. Enligt Statistikcentralens befolkningsprognos för 2007 ökar den förväntade livslängden till och med snabbare än vad man tidigare har förutspått. Om dödligheten fortsätter att sjunka i nuvarande takt innebär det att den förväntade livslängden för 62-åringar kommer att öka med 8 9 år mellan 2005 och 2075. Livslängdskoefficienten berör personer som är födda 1948 och senare. Koefficienten kommer att användas för första gången 2010 vid beviljandet av ålderpensioner och änkepensioner på vilka tillämpas pensionsjämkning. Livslängdskoefficienten påverkar inte invalidpensioner som har beviljats före 2006. 4
Ministerns svar KK 11/2008 vp Valto Koski /sd ym. Livslängdskoefficienten har en successiv inverkan på pensionsnivån. När det gäller personer som är födda 1948 och går i ålderspension 2010 eller senare sänker livslängdskoefficienten den månatliga pensionen med cirka en procent. För personer som är födda 1958 sjunker den månatliga pensionen på motsvarande sätt med cirka 7,5 procent och för personer födda 1968 med cirka 12 procent. Om däremot de som är födda 1948 fortsätter att arbeta cirka 1 2 månader, de som är födda 1958 cirka ett år och de som är födda 1968 cirka ett halvår längre än nu, kommer den pension som då intjänas att täcka den ovan angivna sänkningen. Till följd av den ökade livslängden skulle pensionskostnaderna stiga betydligt om arbetspensionssystemet inte innehöll någon anpassningsmekanism som livslängdskoefficienten. Enligt Pensionsskyddscentralens nuvarande beräkningar kommer den genomsnittliga arbetspensionspremien att stiga ytterligare några procentenheter på lång sikt, dvs. till cirka 25 procent. Om man beaktar den förväntade ökade livslängden, förbättrade möjligheter att fortsätta längre i arbetslivet och trycket på att dämpa höjningen av nivån på försäkringspremierna, finns det fortfarande anledning att ta i bruk livstidskoefficienten. Social- och hälsovårdsministeriet har för avsikt att inrätta ett pensionsforum som leds av ministeriet och där företrädare för bland annat arbetsgivare, arbetstagare och Pensionsskyddscentralen ska ingå. Pensionsforumets syfte skulle bland annat vara att följa genomförandet av 2005 och 2007 års pensionsreform och utforma långsiktiga pensionspolitiska riktlinjer. Även arbetsmarknadsorganisationernas pensionsförhandlingsgrupp, där det förutom företrädare för centrala arbetsmarknadsorganisationer också ingår företrädare för arbetspensionssystemet, följer noga genomförandet av 2005 års pensionsreform. Helsingfors den 4 mars 2008 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 5