Kimmo Kiljunen Eläkeläisten taitettu itsetunto - Seniorikansalaisena nyky-suomessa Minerva, Helsinki 2015 Kirjalla embargo 4.2.2015 klo 13 tapahtuvaan julkistukseen saakka YHTEENVETO 1. Ikäihmisten syrjäytyminen Suomen historia ei tunne toista väestöryhmää, jolta olisi yhtä systemaattisesti heikennetty etuuksia kuin eläkkeensaajilta viimeisen parin vuosikymmenen aikana. 1. Harjoitetun politiikan tuloksena Suomessa koetaan outo ilmiö: ikääntyminen korreloi suoraan suhteellisen köyhtymisen kanssa. Yli 90-vuotiaista lähes 30 % elää kansainvälisesti määritellyn köyhyysrajan alla ja pysyvästi! (Kaavio 15, s. 196) Tällaista tilannetta ei ole muissa Länsi-Euroopan maissa. 2. Yksinäisyys on mittavin ja vakavin kansantautimme. Yksin asuvien köyhyys Suomessa on EU-maiden toiseksi suurinta Bulgarian jälkeen. Yksin asumisella on kasvot vanhuksen kasvot. (Kaavio 20, s. 307) Suurin sinkkuryhmä Suomessa ovat yli 65-vuotiaat naiset. Heidän osuutensa kaikista yksinelävistä on 25 %. Leipäjonoissa seisovista 40 % on eläkeläisiä. (Kaavio 21, s. 317) Jok'ikinen ruokaavussa eläkeläiselle jaettu reikäleipä kertoo karua kieltä eläkejärjestelmämme epäonnistumisesta. 3. Sen sijaan, että kantaisimme vastuumme vanhemmasta sukupolvesta, olemme ottaneet käyttöön heitä leimaavia nimityksiä. Puhumme passiiviväestöstä, ikääntymisen aiheuttamista uhista, huoltosuhteen heikkenemisestä, eläkepommista ja sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Yli 75-vuotiaista 90 % asuu edelleen omassa kodissaan ja vain joka neljäs on säännöllisten vanhuspalvelujen piirissä. (Taulukko 8, s. 62) Valtaenemmistö ikäihmisistä tulee toimeen omin voimin. 4. Syyllistämme ikäihmisiä sosiaali- ja terveydenhuollon karkaavista kustannuksista ja julkisen talouden kestävyysvajeesta. Terveysmenot asukasta kohden nousevat ikääntymisen myötä, ja hyvin voimakkaasti 80 ikävuoden jälkeen. Samasta iästä eteenpäin vanhusväestön aiheuttamat terveyshuollon kokonaismenot kuitenkin laskevat, ja lopulta hyvin jyrkästi. (Kaaviot 4 ja 6, s. 43 ja 52) 5. Lapset (alle 15-vuotiaat) vievät Suomen terveysmenoista 8 %, työikäinen aikuisväestö (elinkaaren seuraavat 50 vuotta) 46 % ja ikäihmiset (viimeiset 45
vuotta) samoin 46 %. Yli 65-vuotiaiden väestöosuus on kuitenkin vain 19 %, joten terveysmenojen osalta epäsuhta vaikuttaa ilmeiseltä. 6. Terveyskuluihin luetaan vanhusten laitoshoito, kotihoito ja omaishoito, mutta ei vammaispalveluja, päihdehuoltoa, lastensuojelua ja päivähoitoa. Miksi terveydenhuollon tilastoinnissa vanhuutta pidetään sairautena? Jos kaikki sosiaalija terveyspalvelut huomioidaan, niin ikäihmisten osuus kuluista on enää 34 %. Jos tähän lisätään vielä koulutusmenot, putoaa yli 65-vuotiaiden osuus kaikista kuluista 23 %:iin, eli vastaten heidän väestöosuuttaan. (Taulukot 6 ja 7, s. 54 ja 55) 7. Enemmistö (60 %) sopimusomaishoitajista on eläkeläisiä. Omaishoidon tukeen kunnat käyttävät vajaan 200 miljoonaa euroa ja erilaiset tukipalvelut mukaan luettuna 450 miljoonaa euroa. Jos omaishoidon tukea ei olisi käytössä, kunnat olisivat joutuneet maksamaan erilaisesta korvaavasta laitos- ja muusta hoidosta 1,7 miljardia euroa. Jos kaikki omaishoitoon rinnastettava työ huomioidaan, niin vaihtoehtoisten palvelujen kustannukset olisivat 3,4 miljardia euroa. "Passiiviväestön" antama työpanos on enemmän kuin mitä kunnat käyttävät vuodessa ikäihmisten kaikkiin sosiaali- ja terveyspalveluihin (2,8 miljardia euroa) yhteensä. 8. Ikäsyrjintä näkyy sekä arkielämän käytänteinä, jotka eivät huomioi ikääntyvien toimintakykyä, että eräinä ikäsidonnaisina palveluina. Tilastokeskus ja Eurostat eivät kerää monissa kysymyksissä tilastotietoja yli 75-vuotilaista. Gallupeissa ei kysytä heidän mielipiteitään. Kelan kuntoutustuissa on 65 vuoden yläikäraja. Samoin vakuutusyhtiöillä on yläikärajat jatkuvissa matkavakuutuksissa sekä henki-, tapaturma- ja sairasvakuutuksissa. (Taulukko 29, s. 301) 2. Taitetusta indeksistä luopuminen Työeläkeindeksi on ansiosidonnainen etuus, joten ainoa perusteltu tapa ylläpitää eläkkeen arvo on sitoa se palkkaindeksiin. Perusteet: 1. Alun perin työeläkkeissä oli käytössä puhdas ansiotasoindeksi. Eläkemenojen kasvun hillitsemiseksi siirryttiin ensin puoliväli-indeksiin ja sitten taitettuun indeksiin. (Taulukko 16, s. 170) 2. Lopputuloksena on järjestelmä, jossa keskimääräinen eläke pienenee eläkeläisen vanhetessa. Ikäluokasta toiseen suhteelliset tulot laskevat. Yli 90- vuotiaana keskimääräinen eläke on kolmasosan alle eläkkeelle siirtyvän eläkkeen. Tilanne on rakenteellinen taitetusta indeksistä johtuen. (Kaavio 11, s. 181)
3. Neljässä EU-maassa on lakisääteisissä työeläkkeissä täysi palkkaindeksi ja useimmissa palkkapainotteinen indeksi. Kuudessa maassa on puhdas hintaindeksi. Suomi on heikoin niistä EU-maista, joissa palkkakehitys otetaan huomioon. (Taulukko 19, s. 209) 4. Eläkkeet ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 1995 vuoteen 2013 ollen nyt 26 miljardia euroa. Eläkerahastot ovat yli nelinkertaistuneet samana aikana ylittäen 2014 jo 170 miljardia euroa, lähes bruttokansantuotteen suuruinen varanto. (Kaavio 17, s. 281) Rahastojen tuotto oli 11,8 miljardia euroa 2013. 5. Alun perin tavoitteena oli rahastoida muutaman vuoden eläkemeno ja sittemmin varauduttiin suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymiseen. Nyt eläkevaroja on seitsenkertaisesti suhteessa vuoden eläkemenoihin ja suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä. On aika alkaa hillitä eläkkeiden sijasta eläkerahastojen kasvua. 6. Indeksitarkistuksilla on suuri merkitys eläketurvassa. Vuonna 2014 maksetussa eläkkeessä, joka on alkanut 30 vuotta aikaisemmin, indeksin osuus on kaksi kolmannesta ja vain kolmas osa on alkuperäistä eläkettä. (Kaavio 8, s. 165) 7. Palkkakehitykseen sidottu indeksiuudistus maksaisi vuositasolla 294 miljoonaa euroa ja puoliväli-indeksi 110 miljoonaa euroa, jos reaalipalkat kasvavat 1,6 % vuodessa, kuten viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Palkkaindeksin kumulatiivinen hinta 30 vuoden kuluttua on 3 680 miljardia euroa ja puoliväliindeksin hinta 1 380 miljardia euroa. (Taulukko 20, s. 225) Edellinen on 31 % ja jälkimmäinen 12 % eläkerahastojen tuotoista vuonna 2013. 8. Mutta eläkkeiden tavoin myös palkat, kansantuote, eläkerahastot ja niiden tuotot kasvavat korkoa korolle kumulatiivisesti. Jos ne eivät nouse reaalisesti, eivät nouse indeksillä palkkoihin sidotut eläkkeetkään. Toisin sanoen varat, joista eläkkeet maksetaan kasvavat vähintään samaa rataa kuin itse eläkkeet. 9. Eläkerahastojen tuotto on viimeisen 15 vuoden aikana ollut keskimäärin 5,5 % vuodessa. Samalla kasvulla rahastot ovat 30 vuoden kuluttua paisuneet yli 800 miljardin euron jättikeskittymäksi. Niiden pelkkä tuotto olisi silloin 44,5 miljardia euroa. Tästä summasta palkkaindeksin hinta on 8 %. Nykyeläkkeensaajat eivät ole eläkkeidensä korotusvaatimuksilla syömässä pikkulasten pöydästä, kuten elinkeinoelämän edustajat niin herkästi väittävät. 10. Taitetusta indeksistä luopuminen paikkaisi valtion kassaa eläkkeensaajien asumis- ja toimeentulotukien vähentyessä. Vuonna 2013 eläkeläisten asumistukeen käytettiin 445 miljoonaa euroa ja toimeentulotukeen 15 miljoonaa euroa (summa olisi huomattavasti suurempi, jos kaikki 11. oikeutetut vanhukset sitä hakisivat). Verotuloissa valtio hyötyisi
palkkaindeksistä vuositasolla lähemmäs 100 miljoonaa euroa 30 vuoden päässä verotulojen lisäys olisi miljardin euron verran. 11. Taitetun indeksin purku voidaan maksaa eläkerahastojen tuotoista nipistämällä. Ei tarvitse koskea eläkevarantoihin tai nostaa eläkemaksuja. 3. Uudistusehdotuksia Useimmat kirjassa ehdotetut ikäihmisten elinoloja parantavat uudistusehdotukset eivät edellytä määrärahojen kasvattamista, vaan olemassa olevien voimavarojen käyttöä toisin. Sitä paitsi ennaltaehkäisy on aina kaikkien halvinta. (Taulukko 34, s. 329) 1. Suomessa tarvitaan valtakunnallista vanhusasiavaltuutettua ikäihmisten puolestapuhujana aivan samoin kuin meillä on lapsiasiavaltuutettu, tasaarvovaltuutettu ja vähemmistövaltuutettu. 2. Ikäihmisten neuvola on yhtä tarpeellinen ennaltaehkäisevän terveydenhuollon väline kuin äitiysneuvola. Kaikille ikäihmisille tarjottaisiin määräaikainen, vähintään kerran viidessä vuodessa tehtävä terveyden ja elämäntilanteen seuranta. 3. Kaikille yli 85-vuotiaille olisi taattava subjektiivinen oikeus viikoittaiseen kotipalveluun, samalla tavoin kuin lapsilla on subjektiivinen oikeus päivähoitoon. 4. Vanhusten hoivabisnestä tehdään sosiaali- ja terveyspalveluissa julkisin varoin, mutta veroparatiiseissa operoivien kansainvälisten pääomasijoittajien omistamien yritysten toimesta. Olisi perustettava eettinen rekisteri, johon hyväksytyistä yrityksistä julkinen sektori voi ainoastaan hankkia sotepalveluja. 5. Työeläke on ansiosidonnainen etuus, joten ainoa perusteltu tapa ylläpitää eläkkeen arvo on sitoa se palkkaindeksiin. 6. Eläkerahastojen tavoitellessa maksimituottoja ovat riskit kasvaneet ja sijoituksia on kasvavassa määrin tehty osakkeisiin ja jopa julkisuutta ja valvontaa karttaviin hedge-rahastoihin. Eläkerahastoille olisi luotava vastuullisen sijoittamisen säännöstö. 7. Työeläkkeet pitäisi antaa yhden julkisen eläkeyhtiön hoidettavaksi. Sen ei kuitenkaan pitäisi toimia osana valtionhallintoa. Eläkevarat ovat työntekijöiden säästöön pistettyä palkkaa eivätkä valtion budjetin osia tai muuhun kuin eläkkeisiin tarkoitettuja.