1(13) Tapio Yli-kovero Kantelu Torikatu 27 13130 Hämeenlinna puh. 050-61 331 tapio.yli-kovero@saunasampo.fi 1.9.2009 KOUVOLAN HOVIOIKEUDELLE Tuomio Kantelija Riihimäen käräjäoikeuden 5.12.2007 törkeätä velallisen epärehellisyyttä ym. koskevassa asiassa R07/428 antama tuomio 07/815 Risto Tapio Yli-Kovero Hämeenlinna Vastapuolet Kihlakunnansyyttäjä Teuvo Lehikoinen Kanta-Hämeen syyttäjävirasto Pl6,13101 Hämeenlinna Takahattelmalan Lämmönvaihdinliike Oy:n (entinen Saunasampo Oy) konkurssipesä, c/o Asianajaja Leena Kenttämies Temppelikatu 10 A, 11100 Riihimäki Takahattelmalan Hoitotarvike Oy:n (entinen Suomen Kylmäpussi Oy) konkurssipesä, c/o Asianajaja Markku Raimi Asianajotoimisto Portaanpää Oy Raatihuoneenkatu 8, 13100 Hämeenlinna KANTELU Vaatimukset Vaadin kyseessä olevan tuomion poistamista kokonaisuudessaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 :n 3) kohdan perusteella, koska tuomio on niin sekava ja epätäydellinen, ettei siitä käy selville, miten asiassa on tuomittu. Tuomio on ristiriidassa mm. Euroopan Neuvoston Ihmisoikeussopimuksen 7. artiklan kanssa, jonka mukaan tuomioiden on perustuttava voimassa olevaan lakiin.
2(13) Tuomio on tullut lainvoimaiseksi 5.3.2009 Korkeimman oikeuden päätöksellä R2008/1122 nro 0443, kopio liitteenä. Yhteenveto tuomion pääpiirteistä Minut on tuomittu törkeästä kirjanpitorikoksesta, koska en ollut aloittanut poistojen tekemistä keskeneräisestä kiukaan tuotekehitysprojektista. Tuomion mukaan kiuasprojektista olisi pitänyt tehdä poistot, minkä seurauksena hypoteettisten poistojen jälkeen Saunasampo Oy:n väitettiin olleen tappiollinen, arvoton, ylivelkainen ja maksukyvytön. Suomen Kylmäpussi Oy oli rahoittanut Saunasampoa liiketaloudellisin perustein turvatakseen saatavansa ja saadakseen jakajan kiinteille kuluilleen. Kun Saunasammon väitettiin olleen arvoton, niin Suomen Kylmäpussin saatavan Saunasammolta väitettiin olevan arvoton. Tämän seurauksena Suomen Kylmäpussistakin saatiin hypoteettisesti tappiollinen, ylivelkainen ja maksukyvytön. Tämä siitä huolimatta, että Kylmäpussilla ei ollut ongelmia velkojen hoidossa, joiden osalta Nordean ja sen edeltäjien kanssa oli sovittu lainojen lyhennysten alkamisesta sen jälkeen kun kiuasprojekti saadaan valmiiksi. Kun molemmista yhtiöistä oli tehty hypoteettisesti ylivelkaisia ja maksukyvyttömiä katsottiin Tapio Yli-Koveron syyllistyneen t törkeään velallisen epärehellisyyteen, koska hän oli Suomen Kylmäpussin toimitusjohtajana rahoittanut Saunasampoa ja maksanut kiukaan kehittämisestä aiheutuneita kuluja Nordealle, Finnveralle ja Janakkalan Osuuspankille. Tapio Yli-Kovero tuomittiin törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja korvaamaan Suomen Kylmäpussi Oy:n konkurssipesälle Saunsampo Oy:n rahoittamiseen ja kiukaan kehittämisestä syntyneiden velvoitteiden hoitamisesta rahalaitoksille vuosina 2000-2002 maksetut suoritukset. Tapio Yli-Koveroa ei ole syytetty eikä tuomittu mistään sellaisesta teosta että hän olisi ottanut Suomen Kylmäpussilta varoja itselleen tai läheisilleen ilman hyväksyttävää syytä. Tuomiolauselmassa tuomio törkeästä kirjanpitorikoksesta on piilotettu sivulauseeseen ja kirjanpitorikoksen törkeyttä ei perustella millään tavalla. Tuomioon on kirjoitettu tuomio kirjanpitorikoksesta. Kirjanpitorikos sinänsä on vanhentunut. Tuomion mukaan tekoon voidaan soveltaa tekohetken lakia kirjanpitorikoksesta, koska teko täyttää
3(13) myös uuden lain mukaisen törkeän kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön, jolloin teko ei ole vanhentunut. Törkeän kirjanpitorikoksen tunnusmerkistön täyttymistä ei ole eikä perusteltu millään tavoin, joten tuomion perusteluista ei käy ilmi mihin oikeudelliseen harkintaan ja mihin tosiasioihin tuomio perustuu. Kirjanpitorikoksen törkeys on tuomion kannalta avainasia. Jos kirjanpitorikos ei ole törkeä, on kirjanpitorikos vanhentunut. Tällöin putoaa pohja pois myös syytteeltä velallisen epärehellisyydestä. Jos ei ole tuomiota törkeästä kirjanpitorikoksesta ei voida myöskään väittää, että Kylmäpussi ollut ylivelkainen ja maksukyvytön, mikä puolesta vie pohjan pois syytteiltä velallisen epärehellisyydestä. Yleiset perustelut Lain soveltamisala Tekohetkellä voimassa oleva laki velallisen epärehellisyydestä kuului: Rikoslaki 39 luku. Velallisen rikoksista 1. (31.1.12003/61) Velallisen epärehellisyys. Velallinen, joka tietäen jo olemassa olevien tai odotettavissa olevien taloudellisten vaikeuksiensa perusteella tekonsa voivan vahingoittaa velkojiensa taloudellista etuja 1) hävittää omaisuuttaan 2) Ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa sitä, 3) siirtää omaisuuttaan ulkomaille saattaakseen sen velkojiensa ulottumattomiin taikka 4) lisää perusteettomasti velvoitteitaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä sakkoon taikka vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 1 a. (29.4.1994/317) Törkeä velallisen epärehellisyys. Jos velallisen epärehellisyydessä 1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä, 2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa velkojille tai 3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja velallisen epärehellisyys on kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä velallisen epärehellisyydestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Lain mukaan velallisen epärehellisyyteen voi syyllistyä siirtämällä omaisuuttaan velkojien ulottumattomiin tai lisäämällä
4(13) perusteettomasti velvoitteitaan. KKO on laajentanut velallisen epärehellisyyden tulorahoitukseen niin, että suurituloisen velallisen on ajateltava velkojien etua niin, ettei velallinen kevytmielisesti tuhlaa tulojaan kohtuuttoman suureen kulutukseen. Laissa ja sen esitöissä ei sanallakaan mainita, että normaali tulorahoituksen käyttö voitaisiin rinnastaa omaisuuden hävittämiseen kuten käräjäoikeus on tehnyt. Tulorahoituksen käyttö lukuun ottamatta ym. tuhlaamista ei voi olla velkojien kannalta vahingollista. Tulorahoitus on korvausta tehdystä työstä ja toiminnan jatkamisesta. Jos työtä ei tehdä tai toimintaa ei jatketa, ei synny tulorahoitusta. Näin ollen velallisen varallisuusasema ei heikkene velkojat eivät voi kärsiä vahinkoa. Toiminnan jatkaminen ja velkojen hoito tulorahoituksella ei lisää velkojen määrää mutta antaa mahdollisuuden velkojen hoitamiseen myöhemmin joten tulorahoituksen käyttö toiminnan jatkamiseen on kokonaisuutena arvostellen velkojien etujen mukaista ja ei heikennä velallisen varallisuusasemaa, mikä esitöissä asetetaan velallisen epärehellisyyden kriteeriksi. Tuomion perusteluista ei mitenkään käy ilmi, millä perusteella käräjäoikeus rinnastaa tulorahoituksen käytön toiminnan jatkamiseen omaisuuden hävittämiseen. Käräjäoikeuden tuomio on ristiriidassa lainsäätäjän tahdon kanssa. Hallituksen esityksen HE 66/1988 sivulla 161 käydään läpi velallisen epärehellisyyden tekotavat. Esityksessä eikä sen perusteluissa ei sanallakaan mainita, että tulorahoitus on omaisuutta tai siihen rinnastettavaa. Tämä on niin suuri periaatteellinen kysymys, että se olisi varmasti mainittu, jos se olisi ollut lainsäätäjän tahto. Näin ollen tuomio ei perustu lakiin ja tuomiossa ei ole perusteltu, mihin lainsäädäntöön perustuen tulorahoitus rinnastetaan omaisuuteen. Tässä yhteydessä ei voida vedota takaisinsaantilain tulkintoihin, joissa tulkinnoissa on kyse yksityistä riita-asiaa koskevista yksinkertaistetuista pelisäännöistä. Takaisinsaantilain esitöissä todetaan, etteivät laissa olevat objektiiviset takaisinsaantiperusteet välttämättä johda oikeaan lopputulokseen, mutta ovat välttämättömiä yksinkertaistuksia, koska tosiasioihin perustuvaa näyttöä on hankala löytää.
5(13) On huomattava, että takaisinsaantilaki ei ole rikoslaki ja että takaisinsaantilaissa käsiteltävät, tähän syytteeseen verrattavat oikeustoimet eivät ole rikoksia. Syyllisyysolettama Rikoslain 3 luvun 1 : Laillisuusperiaate. Rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Tekohetkellä voimassa olleen lain 1 :ssä (24.8.1990/769) velallisen epärehellisyys edellytti tahallisuutta: Hallituksen esityksessä HE66/1988 korostetaan tahallisuusvaatimusta: Tämän vuoksi säännöksessä nimenomaan mainitaan, että velallisen tekohetken tilanteessa on tiedettävä jo olemassa olevien tai odotettavien taloudellisten vaikeuksiensa perusteella tekonsa voivan vahingoittaa velkojiensa taloudellisia etuja. Teon edellyttämään tahallisuuteen siis kuuluu, että velallinen on tekoajankohtana tietoinen kaikista tekonsa tunnusmerkeistä. Tuomion perusteluista ei millään tavalla käy ilmi että kyse on ollut tahallisesta toiminnasta tai perustelua sille, että minun olisi pitänyt tietää tekeväni rikoksen. Kyseessä oli vuonna 1993 tehdyn järjestelyn toimeenpano, josta oli sovittu velkojien kanssa. Oikeus ei ole perustellut sitä, miten velkojien kanssa sovittu järjestely olisi voinut olla velkojien kannalta vahingollinen. Tuomion logiikan mukaan päävelkoja Nordea ei ole ymmärtänyt tekevänsä itselleen vahingollisen sopimuksen. Tehdyt järjestelyt mukaan lukien Saunasampo Oy:n rahoittaminen ja kiukaan kehittämisestä aiheutuneiden velvoitteiden hoitaminen rahalaitoksille oli Nordean ja Finnveran tiedossa ja ollut olleet esillä vuosia 1997-1998 koskevassa verotarkastuksessa. Lisäksi verottaja oli vuonna 1996 erikseen kysynyt asiasta ja tyytynyt annettuun selostukseen. Tuomiosta e i mitenkään käy ilmi, kuinka olisin voinut tietää syyllistyväni rikokseen, kun alan asiantuntijat eivät nähneet niissä moitittavaa eivätkä millään tavalla kyseenalaistaneet järjestelyn laillisuutta tai edullisuutta velkojien kannalta. Tuomiossa ei mitenkään perustella miten oikeus päätyy siihen, että Nordea tekee itselleen vahingollisia sopimuksia.
6(13) Tuomiosta ei mitenkään käy selville se, miten päävelkoja Nordea on kärsinyt siitä, että se on saanut pääosan kyseessä olevista suorituksista. Rikoksen kohde Tuomion mukaan olen syyllistynyt törkeään kirjanpitorikokseen merkitsemällä harhaanjohtavia tietoja kirjanpitoon. Tilinpäätöksiä ei oltu toimitettu kaupparekisteriin ja ainoat tilinpäätöksen saanet olivat verottaja, Nordea ja Finnvera, joiden kykyä ymmärtää tilinpäätöksiä on vaikea kyseenalaistaa. Näin ollen jää näyttämättä ketä harhautettiin tilinpäätöksillä ja myös se minkälaista rikollista hyötyä on voitu tavoitella pöytälaatikossa lojuvilla tilinpäätöksillä. Törkeä kirjanpitorikos edellyttää huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelua tai suuren vahingon aiheuttamista velkojille. Oikeus ei ole mitenkään perustellut, miten pöytälaatikossa lojuvalla tilinpäätöksellä voidaan tavoitella suurta hyötyä tai aiheuttaa vahinkoa suurta vahinkoa velkojilla, joiden kanssa tehtyyn sopimukseen tilinpäätöskäytäntö perustuu. Myöskään rikoksen suunnitelmallisuutta ei ole perusteltu, mikä olisikin vaikeaa, kun on yksitoikkoisesti noudatettu vuodesta toiseen samaa vuonna 1993 aloitettu käytäntöä. Näyttö Tuomiota on yritetty perustella niin kuin kyseessä olisi ollut yksityisoikeudellinen riita-asia, mistä itse asiassa on kysekin eli takaisinsaannista konkurssipesään menetetyn määräajan kiertämisestä velallisen epärehellisyyslain avulla. Erikoistilintarkastuskertomukset Tuomion perusteluista ei miltään osin käy ilmi, että kyseessä on rikossyyte, jossa syyttäjällä on näyttövelvollisuus tehdyistä rikoksia. Perusteluista ei miltään osin käy ilmi, mitä lain kohtaa on rikottu ja millä perusteella. Syytteet ja tuomio perustuvat Takahattelmalan Lämmönvaihdinliike Oy:n (entinen Saunasampo Oy) ja Takahattelmalan Hoitotarvike Oy:n (entinen Suomen Kylmäpussi Oy) konkurssipesien teettämiin erityistilintarkastuskertomuksiin. Kummankin tilintarkastuksen tavoitteeksi määriteltiin kertomuksessa: 4.1. Tavoitteet Tarkastuksen tavoitteena oli suppealla erityistilintarkastuksella selvittää mahdolliset olennaiset takaisinsaannit ja rikollinen toiminta
7(13) Tuomiossa ei mitenkään perustella, miksi minun olisi pitänyt ymmärtää syyllistyneeni rikoksiin, kun erityistilintarkastuksen tehnyt KHT tilintarkastaja ei löytänyt rikollista toimintaa. Tuomiossa ei myöskään mitenkään perustella miksi tuomioistuin piti tekoja rikoksina vastoin tilintarkastajan näkemystä. Todistajana kuultunakaan tilintarkastaja ei sanonut tekojen olleen rikoksia. Ylivelkaisuus Liiketaloustieteessä samoin kuin lain esitöissä määritellään velallinen ylivelkaiseksi, kun se ei odotettavissa olevilla tuloillaan pysty selviytymään velvoitteistaan. Lain esitöissä todetaan ylivelkaisuuden selvittämisen edellyttävän tulo-odotusten selvittämistä. Minkäänlaista selvitystä ei ole tehty. Tuomiossa ylivelkaisuus perusteellaan tekemällä mielivaltaiset laskennalliset poistot keskeneräisestä tuotekehitysprojektista. Näin ollen ei ole mitään tosiasioihin perustuvaa näyttöä siitä, että yritykset olisivat olleet ylivelkaisia ennen likviditeettikonkurssia vuonna 2002. Maksukyvyttömyys Lain esitöissä maksukyvyttömäksi määritellään velallinen, joka ei kykene selviytymään erääntyvistä maksuista kohtuullisessa ajassa. Tilintarkastuskertomuksessa ei esitetä minkäänlaista näyttöä maksukyvyttömyydelle. Myöskään tuomion perusteluista ei selviä, mitä erääntyneitä maksuja ei oltu hoidettu kohtuullisessa ajassa. Syyttäjä ja tuomioistuin ovat laiminlyöneet maksukyvyttömyysselvityksen, joten maksukyvyttömyysväitteet eivät perustu tosiasioihin. Sekä ylivelkaisuuden että maksukyvyttömyyden osalta näkyy selvästi, että tuomioistuin on toiminut ikään kuin olisi käsitellyt yksityisoikeudellista riita-asiaa takaisinsaannista konkurssipesään sen sijaan että käsitteli rikosasiaa, jossa syytetylle vaadittiin vankeusrangaistusta ja liiketoimintakieltoa. Kun lain esitöissä esitetään selvät kriteerit ylivelkaisuuden ja maksukyvyttömyyden määrittämiseksi, täytyy tuomio perustella nämä kriteerit huomioon ottaen.
8(13) Yksityiskohtaiset perustelut Kohta 1 Palkan maksu ajalta 1.1.-30.4.2002. Velallisen epärehellisyyttä koskevan esitöissä HE 66/1988 määritellään rangaistavaksi vastikkeettomat omaisuuden siirrot ja että vastikkeellisiin omaisuuden siirtoihin on olemassa hyväksyttävä syy. Syyttäjä eikä tuomioistuin ole paljoksunut palkkaa, 2.000 euroa kuukaudessa, eikä myöskään kiistänyt työn tekemistä. Laissa ja sen esitöissä ei aseteta minkäänlaisia lisävaatimuksia vastikkeellisten omaisuuden luovutusten hyväksyttävyydelle toisin kuin takaisinsaantilaissa on säädetty. Tuomioistuin on perustellut syyksilukemista takaisinsaannista konkurssipesään annettuun lakiin liittyvään oikeuskäytäntöön vedoten, joka laki on säädetty yksityisoikeudellisen riita-asian ratkaisemista varten. Tässä laissa ja sen perusteluissa käsitellään samankaltaisia asioita, mutta edes sen perusteluissa ei vihjata, että kyseessä voisivat olla rikokset. Syyksilukeminen ei perustu velallisen epärehellisyyttä koskevaan lakiin eikä sen esitöissä esitettyihin lainsäätäjän kannanottoihin. Tuomion perusteluista ei käy ilmi miten teko on ollut rikoslain 39 luvun 1 :n mukaan rikollinen. Tuomion loukkaa kansalaisen perustuslaillista oikeutta työhön ja siitä maksettavaan palkkaan. Oikeus työhön sisältää myös oikeuden työstä maksettavaan palkkaan. Tuomiossa ei millään tavalla käy ilmi, millä perusteella minulta on kielletty oikeus työhön ja siitä maksettavaan palkkaan. Kohta 2.2 a) Kirjanpitoon aktivoidut kehittämis- ja perustamismenot Poistojen tekeminen keskeneräisestä tuotekehitysprojektista. Rikoslain 30 luku 9. (12.7.2003/61) Kirjanpitorikos. Jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu, 1) laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännönmukaisia velvollisuuksia, 2) merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka 3) hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista
9(13) kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 9 a. 31.1.2003/61) Törkeä kirjanpitorikos. Jos kirjanpitorikoksessa 1) liiketapahtumien kirjaaminen tai tilinpäätöksen laatiminen laiminlyödään kokonaan tai olennaisilta osiltaan, 2) väärien ja harhaanjohtavien tietojen määrä on huomattavan suuri, ne koskevat suuria summia tai ne perustuvat sisällöltään vääriin tositteisiin taikka 3) kirjanpito hävitetään tai kätketään olennaisilta osiltaan taikka sitä vahingoitetaan olennaisilta osiltaan ja kirjanpitorikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kirjanpitorikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Kyseessä oleva poistojen tekemättä jättäminen ei miltään osin täytä kirjanpitorikoksen tai törkeän kirjanpitorikoksen tunnusmerkkejä. Minut on tuomittu törkeästä kirjanpitorikoksesta, koska en ollut tehnyt poistoja keskeneräisestä tuotekehitysprojektista, vaikka tilinpäätöksen liitetiedoissa erikseen mainittiin ettei poistoja oltu tehty. Kun todistajana kuullulta KHT Ari Pakarilta kysyttiin harhauttiko tilinpäätös kirjanpitoon perehtynyttä henkilöä, niin hän samoin kuin todistajana kuultu Janavalo Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja omistaja Erkki Huopainen sanoivat että ei harhauttanut. Pakari sanoi käsityksenään, että poistot olisi pitänyt tehdä, mikä on eri asia kuin harhaanjohtava tieto. Tuomion perusteluista ei käy ilmi, mihin perustuu väite harhaanjohtavista tiedoista, joka väite on kuultujen asiantuntijoiden lausumien vastainen. Kuten tuomiossa olevasta selostuksestakin käy ilmi, myytiin ensimmäiset kiukaat 1993. Toin oikeudessa esille, että jos poistoja olisi pitänyt tehdä, niin poistot olisi pitänyt tehdä 1993-1997 välisenä aikana. Tällöin vuosina 1998-2001 ei olisi ollut mitään poistettavaa ja yritysten tulokset olisivat olleet samat kuin kirjanpidossa on esitetty. Tuomion perusteista ei käy ilmi, mihin lainsäädäntöön ja kirjanpitosäännöksiin perustuu täysin mielivaltainen vaatimus poistojen tekemisestä vuosina 1998-2001. Kun kehitystoimintaa on koko ajan rahoitettu pienimuotoisella kehitysversioiden myynnillä, niin tuomioistuimen logiikkaan nojaten poistojen olisi
10(13) pitänyt alkaa vuonna 1993 ja olla täysin poistettu vuoden 1997 tilinpäätöksessä. Väitettä kiukaan valmistumisesta perustellaan myös sillä, että tuotekehitys ei voinut olla kesken, koska kirjanpitoon ei ollut ilmaantunut lisää tuotekehityskuluja. Tällaisen väitteen voi esittää vain käytännön liiketoimintaa ymmärtämätön henkilö. Se, että aktivointeja ei ollut, ei todista muuta kuin sen, että mahdolliset tuotekehityskulut on tuloslaskelmassa vähennetty ao. vuoden kuluina. Käytännön liiketoiminnassa tuotekehityskulut vähennetään ao. vuoden kuluina ja aktivointia käytetään vain silloin kun yrityksen tulos ei kestä suoraa vähentämistä. Tältäkin osin tuomion perustelut ovat niin virheellisiä ja epäselviä, ettei niistä saa selville mihin lainsäädäntöön ja tosiasioihin tuomio perustuu. Kirjanpitolaissa pidetään itsestään selvänä, että poistojen tekeminen aloitetaan vasta hankkeen valmistuttua, mistä syystä poistojen aloittamisajankohdasta ei ole laissa eikä kirjanpitoasetuksessa tarkempia säädöksiä. Näin ollen poistojen tekemisen aloittaminen on yrityksen toimivan johdon harkintavaltaan kuuluva asia. Tuomioistuimen mukaan tilintarkastajan mainitsema muutamien kymmenien kiukaiden vuosittainen myynti tarkoittaa sitä, että kiuas olisi valmis. Tämä on vastoin liike-elämässä yleisesti tunnettua ja suositeltavaakin tapaa rahoittaa tuotekehitystä protoja välivaiheversioiden myynnillä. Yritystoiminnassa mukana olevat tietävät, että pienyrityksen ainoa mahdollisuus selvitä kokoonsa nähden suuresta hankkeesta on hankkia myyntituloja niin aikaisessa vaiheessa kuin mahdollista. Tuomion näyttö perustuu tilintarkastajan muisteluihin viisi vuotta aikaisemmin tekemänsä tilintarkastuskertomuksen laatimisesta. Tuomioistuimella ei ole minkäänlaista asiallista näyttöä kiukaan valmiusasteesta. Asiallinen näyttö edellyttää sitä, että vuoden 1999 kiuasta verrattaisiin aiempiin ja nykyiseen kiukaaseen. Ainoastaan tällainen vertailu voisi antaa pohjaa tuomiolle. On muistettava, että kyseessä on rikossyyte, jossa syyttäjällä on näyttövelvollisuus. On oikeusturvan kannalta kammottavaa, että ihminen tuomitaan 10 kuukauden ehdolliseen vankeuteen tilintarkastajan 5 vuotta vanhojen muistiinpanojen laatimiseen liittyvien arveluiden
11(13) perusteella ilman, että oikeus edellyttäisi syyttäjältä asian oikean laidan selvittämistä, mikä olisi ollut mahdollista, jos syyttäjällä halua olisi ollut. Tuomiosta ei käy myöskään ilmi, mikä tekee teosta törkeän. Mikään laissa mainittu kirjanpitorikoksen tunnusmerkki ei täyty. Päin vastoin. Kuten tilintarkastuskertomuksesta käy ilmi oli kirjanpito ajan tasalla ja selkeä. Tämä kirjanpitorikos on koko tuomion perusta. Jos kirjanpitorikosta ei ole tapahtunut, niin ei ole myöskään annettu väärää kuvaa velallisen taloudellisesta asemasta eikä syyllistytty velallisen epärehellisyyteen. On huomattavaa, että kyseessä on mikroyritysten kirjanpito. Voimassa olevan lain mukaan tällaiset yritykset eivät tarvitse edes tilintarkastusta. 2.2. b) Patentin arvostaminen Tekoajankohtana omaisuuserät arvostettiin hankintahintaansa. Patentti oli osa aktivoitua tuotekehityskulupottia, joka suunnitelman mukaan poistetaan kun kiuas valmistuu. Patenttia olisi voitu poistaa kirjanpidossa ja tehdä vastaavalla summalla arvonkorotuksia, jolloin aineettomien oikeuksien kokonaismäärä olisi pysynyt muuttumattomana. Oleellista koko asiassa on se, että aktivoitujen aineettomien oikeuksien kokonaisarvo vastasi yrityksen johdon käsitystä niiden arvosta. Tämä vastaa nykyään voimassa olevan lain mukaista omaisuuden arvostussäännöstöä. Miten olisi käynyt, jos aineettomat oikeudet olisi nollattu ja kannattavaksi osoittautunut kiuasprojekti olisi myyty eurolla yrityksen ulkopuolelle. Nyt olisi tullut syyte omaisuuden aliarvostamisesta ja hukkaamisesta. Teet niin tai näin, aina tulee häkkiä. Kirjanpitolain 3 luvun 3 Yleiset tilinpäätösperiaatteet Tilinpäätöstä ja toimintakertomusta laadittaessa ja tilinavausta tehtäessä noudatettaviin periaatteisiin kuuluvat: (30.12.2004/1304) 1) oletus kirjanpitovelvollisen toiminnan jatkuvuudesta; 2) johdonmukaisuus laatimisperiaatteiden ja -menetelmien soveltamisessa tilikaudesta toiseen;
12(13) 2 a) huomion kiinnittäminen liiketapahtumien tosiasialliseen sisältöön eikä yksinomaan niiden oikeudelliseen muotoon (sisältöpainotteisuus); (30.12.2004/1304) Saunasampo Oy:n tilinpäätöksissä noudatettiin samoja periaatteita tilinpäätöksistä toiseen ja tilinpäätöstä vähääkään ymmärtävä näki edellisen vuoden vertailuluvuista, että poistoja ei tehty. Jos joku olisi saanut nähdäkseen kyseiset taseet, ei hänelle mitenkään olisi voinut syntyä väärää käsitystä yrityksen taloudellisesta tilasta. Jos poistot olisi tehty ja vastaavalla summalla olisi tehty uusia aktivointeja tai arvonkorotuksia, olisi tällä teoreettisella lukijalla saattanut olla vaikeuksia ymmärtää mitä kikkailuja oltiin tehty. Kirjanpitolaki vaatii huomion kiinnittämisen liiketapahtumien tosiasialliseen sisältöön eikä yksinomaan niiden oikeudelliseen muotoon. Kun kiuasprojektin arvo oli tosiasiallisesti vähintään taseessa aktivoitujen arvojen suuruinen on sisältöpainotteisuuden periaatteen mukaan vähemmän tärkeää se onko poistoja tehty ja aktivoinneilla ja arvonkorotuksilla pidetty tasearvo samana vaiko se, että poistoja ei ole tehty ja tasearvot ovat olleet muuttamattomia tilikaudesta toiseen. Missään tapauksessa kyseessä ei voi olla kirjanpitorikos. Tuomion perusteluista ei käy ilmi, millä tavalla voi syyllistyä kirjanpitorikokseen kun kirjanpidossa noudatetaan kirjanpitolain 3 luvun 3 :ssä säädettyjä yleisiä tilinpäätösperiaatteita. Saunasammon liiketoiminta ja nimen käyttöoikeus ostettu on konkurssipesältä ja liiketoimintaa on jatkettuu sellaisenaan. Oikeudelle toimitettiin uuden yhtiön tuloslaskelmat vuosilta 2006 ja 2007, joista kiistatta käy ilmi, että Saunasampo ei ollut arvoton 2.2. d) Kaurialan Saunatarvike Oy:n lainojen hoitokulut Kyseessä olevat hoitokulut kuuluvat liittyvät vuonna 1993 tehtyyn järjestelyyn, jossa Saunasampo Oy sai haltuunsa kiuasprojektin tuotekehityksen ja patenttioikeudet ja otti vastineeksi vastatakseen kiukaan kehittämisestä syntyneistä velvoitteista. Hoitokulut on kirjanpidossa jätetty saamisiksi konkurssiin menneeltä yritykseltä, mikä on esitetty taseen liitetiedoissa. Oikeampi menettely olisi ollut aktivoida kulut taseeseen ym. sopimukseen liittyvinä menoina. Taseen loppusumma olisi ollut sama. Ero on kirjanpidon sisältöpainotteisuuden näkökannalta merkityksetön.
13(13) Kohta 2.2 Törkeä kirjanpitorikos Teko ei täytä yhdenkään laissa mainitun teonkuvauksen tunnusmerkkejä. Tuomion perusteluista ei mitenkään selviä, mikä tekee teosta törkeän. Kohdat 3. ja 4 Kun Saunasampo Oy:n kirjanpidon ei voida todeta olleen virheellinen, ei myöskään Suomen Kylmäpussi Oy:n kirjanpito ole virheellinen Saunasampoa koskevin osin. Tällöin Suomen Kylmäpussi Oy ei ole ennen vuotta 2002 ollut velallisen epärehellisyyttä koskevan lain tarkoittamassa taloudellisessa kriisitilassa. Tällöin Tapio Yli-Kovero ei ole voinut syyllistyä velallisen epärehellisyyteen ja tuomio on poistettava. Vaatimus Edellä esitettyyn perustuen vaadin kyseessä olevan tuomion poistamista kokonaisuudessaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 :n 3) kohdan perusteella, koska tuomio on niin sekava ja epätäydellinen, ettei siitä käy selville, miten asiassa on tuomittu. Hämeenlinnassa 3.9.2009 Tapio Yli-Kovero Liitteet -Kantelun sivu 13 allekirjoitettuna -Riihimäen käräjäoikeuden tuomio 07/815 5.12.2007 -Takahattelmalan Lämmönvaihdinliike Oy:n (entinen Saunasampo Oy) erityistilintarkastuskertomus -Takahattelmalan Hoitotarvikeliike Oy:n (entinen Suomen Kylmäpussi Oy) erityistilintarkastuskertomus -KKO:n päätös R2008 1122 5.3.2001