KKO 2010:85. Velallisen epärehellisyys

Transkriptio

1 1 KKO 2010:85 Velallisen epärehellisyys Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 39 luvun 1 :n (769/1990) mukaan velallisen epärehellisyydestä tuomittiin muun muassa sellainen velallinen, joka tietäen jo olemassaolevien tai odotettavien taloudellisten vaikeuksiensa perusteella tekonsa voivan vahingoittaa velkojiensa taloudellisia etuja hävittää omaisuuttaan ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään. Asiassa on tältä osin kysymys siitä, onko A hävittämällä Tulitukku Oy:n nimissä olleen omaisuuden syyllistynyt Fontal Finland Oy:n velkojien taloudellisia etuja vahingoittavaan velallisen epärehellisyyteen sen vuoksi, että Tulitukku Oy:n perustamisessa ja toiminnassa on ollut kyse Fontal Finland Oy:n velkojien kannalta sellaisesta keinotekoisesta järjestelystä, jonka johdosta Tulitukku Oy:n nimissä ollutta omaisuutta on pidettävä tosiasiallisesti Fontal Finland Oy:n omaisuutena. Se, kumman yhtiön omaisuutena sanottua omaisuutta on pidettävä, määräytyy yleisten omistusoikeutta koskevien periaatteiden

2 1 VAASAN HOVIOIKEUS , TUOMIO NRO 82, DNO R 05/1538 On todettu, että A Oy:n B Oy:n liikearvosta maksama markan kauppahinta ja varaosista maksamasta markan kauppahinnasta markan ylittävä osuus on ollut A Oy:n näkökulmasta vailla liiketaloudellisesti hyväksyttävää perustetta. Maksulle olisi ollut liiketaloudellisesti hyväksyttävät perusteet ainoastaan siinä tapauksessa, että kauppahinta olisi vastannut kaupan kohteen arvoa tai varojen luovutuksen on voitu perustellusti olettaa koituvan myös A Oy:n eduksi. Näin ei ole ollut asianlaita. Kaupan kohteet ovat olleet arvottomia ja kauppahinta on määräytynyt yksinomaan B Oy:n tarpeesta lähtien. A Oy on siten luovuttanut kaupassa omaisuuttaan markan edestä ilman hyväksyttävää syytä. Asiassa ei ole ollut erimielisyyttä siitä, etteikö A Oy:n keväällä 2001 ilmennyt maksukyvyttömyys olisi jälkikäteen tarkasteltuna ollut seurausta juuri puheena olevasta tehdystä kaupasta. C on itsekin kertonut, että A Oy:n vuokrausliiketoiminta olisi jatkunut entisellään ja että kaupan tekemättä jättämisen ainoa seuraus olisi ollut se, että B Oy olisi mennyt konkurssiin ja tämä olisi vain pienentänyt A Oy:n liiketoimintaa. Asiassa ei ole ollut erimielisyyttä

3 2 siitäkään, että A Oy:n taloudellinen tilanne on ollut niin tiukka, että sillä ei ole ollut varaa liiketaloudellisesti huonoihin ratkaisuihin. Ryhtymällä kerrotussa taloudellisessa tilanteessa puheena olevaan kauppaan C on aiheuttanut A Oy:ssä sen taloudellisen kriisitilan, jota tunnusmerkistössä edellytetään. Taloudellista kriisitilaa koskevaa tunnusmerkistötekijää on velkojien etujen vuoksi perusteltua tulkita siten, että mainitun kaltaisessa taloudellisessa asemassa olevalta velalliselta edellytetään velkojien etuja vaarantavista liiketoimista pidättäytymistä. A Oy on siten ollut tunnusmerkistön tarkoittamassa kriisitilassa ryhtyessään puheena olevaan kauppaan. C on tiennyt kummankin yhtiön taloudellisen tilanteen. Hän on tiennyt, että B Oy on toiminut alle kannattavuusrajan ja sen, että A Oy:llä ei ole ollut varaa tehdä liiketaloudellisesti huonoja ratkaisuja. Sillä seikalla, että puheena olevaan kauppaan on vaikuttanut A Oy:n ja B Oy:n rahoittajien HSOP:n ja Finnvera Oyj:n näkemykset, ei ole merkitystä arvioitaessa C:n tahallisuutta. C on tiennyt yhtiöidensä taloudellisen tilanteen ja tulevaisuudennäkymät paremmin kuin yhtiöiden rahoittajat.

4 1 VAASAN HOVIOIKEUS , TUOMIO NRO 307, DNO R 08/612 Asiassa on näiden kohtien osalta kysymys siitä, onko A tiennyt tekonsa voivan vahingoittaa velkojiensa taloudellisia etuja ja siitä, onko varojen siirroilla aiheutettu yhtiön maksukyvyttömäksi tuleminen tai oleellisesti pahennettu maksukyvyttömyyttä. Asiassa on riidatonta, että varat on siirretty A:lle siten, että 8.814,72 euroa on tullut A:n tilille ja ,96 euroa Syyttäjän mukaan tilikauden voitto on jaettu kokonaan jo tilikauden aikana ja samaan aikaan yli markan omaisuuden siirrot A:lle ovat aiheuttaneet maksukyvyttömyyden tai oleellisesti pahentaneet sitä. A on ostanut perustettavan yhtiön (X Oy, josta tuli myöhemmin Y Oy) nimiin Kiinteistöhuolto Z Oy:n osakkeet markan kauppahinnalla. Yhtiö on myynyt Kiinteistöhuolto Z Oy:n osakkeet T Oy:lle markan

5 2 kauppahinnalla. Konkurssipesän mukaan A on tiennyt kaupasta aiheutuvasta myyntivoittoverosta ja sen vuoksi varojen ottaminen on aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömyyden tai pahentanut sitä. Verotarkastuskertomuksen mukaan yhtiön osakepääoma on perustamisvaiheessa ollut markkaa. A on sijoittanut yhtiöön markkaa osakepääoman korotuksena päättyneen tilikauden voitto on ollut markkaa päättyneen tilikauden aikana on annettu Y Oy:lle ennakko-osinkoa markkaa ja tilikauden voitto on ollut markkaa. B:n lausunnon mukaan yhtiö ei ole ollut tunnuslukujen perusteella maksukyvytön eikä maksukyvyttömyyden uhkaa ole välittömästi ollut. Hovioikeus katsoo, että osingonjaosta huolimatta päättyneen tilikauden tulos on ollut vielä hyvä. Yhtiön ei siten voida katsoa olleen tekoaikana maksukyvytön. Hovioikeus katsoo lisäksi, että esitetyn selvityksen perusteella myöskään rahasiirtojen ei voida katsoa aiheuttaneen yhtiön maksukyvyttömyyttä. Yhtiö on puheena olevien rahasiirtojen jälkeen harjoittanut liiketoimintaa vielä lähes kahden tilikauden ajan. Se on asetettu konkurssiin Sen vuoksi hovioikeus katsoo, että myyntivoittoverosta huolimatta yhtiöllä ei ole ollut vuodenvaihteessa odotettavissa

6 3 sellaisia taloudellisia vaikeuksia, että teon voitaisiin katsoa vahingoittaneen velkojien taloudellisia etuja. Näin ollen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen.

7 1 TURUN HOVIOIKEUS , TUOMIO NRO 2102, DNO R 07/975 A on myöntänyt nostaneensa syytteessä mainitut rahat yhtiön tililtä vajaan kahden vuoden aikana yhteensä euroa. Samaan aikaan A on nostanut yhtiöstä palkkaa runsaat euroa sekä luontaisetuja ja päivärahoja runsaat euroa. Yhtiö on mennyt konkurssiin ja konkurssi on rauennut varojen puutteessa. Yhtiön ainoa varallisuus on ollut mainittu saatava A:lta. Saatava on osoittautunut arvottomaksi. Todistajana kuullut tilintarkastajan mukaan yhtiön on ollut taloudellisessa kriisitilassa vuonna 2003 päättyneen tilikauden aikana ja tämä tila pääosin johtunut syytteessä kerrotuista yhtiön varojen nostosta A:n omaan käyttöön. A:n yksityisotoille ei ole esitetty liiketaloudellista perustetta. Tilintarkastaja on todennut yhtiön liiketoiminnan sinänsä olleen vuosina 2002 ja 2003 kannattavaa.

8 2 Kerrotuin ja kirjallisista todisteista ilmenevin perustein A:n on näytetty ilman hyväksyttävää syytä luovuttaneen itselleen yhtiön varoja euroa. Harkitessaan, onko kysymys törkeästä velallisen epärehellisyydestä vai velallisen epärehellisyydestä, käräjäoikeus toteaa A:n menettelyllään tavoitelleen huomattavaa hyötyä, kun hän yhtiön ollessa maksuvaikeuksissa on jättänyt ottamatta huomioon velkojista ainakin verottajan ja vakuutuksenantajan edut. Toisaalta todistajan eli tilintarkastajan mukaan yhtiön kirjanpito on asianmukaisesti hoidettu eikä yksityisnostoja ole pimitetty vaan ne on sittemmin myös velkakirja laatien kirjattu yhtiön kirjanpitoon. Johtopäätös edellä kerrotusta on, että A:n syyksi luettava velallisen epärehellisyys ei ole kokonaisuutena arvostellen törkeä, joten syyte tältä osin hylätään. Kerrottua rajanvetoa harkitessaan käräjäoikeus on tukeutunut myöskin Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2004:89 ilmenevään tosiseikastoon ja oikeusohjeisiin. Harkitessaan seuraavaksi liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksiä käräjäoikeus toteaa, että liiketoimintakielto on määrätty vakiintuneesti, kun velallinen on tuomittu törkeästä velallisen

9 3 epärehellisyydestä. Näin ei ole nyt asian laita ja edellä kerrotuin perustein liiketoimintakieltoa ei määrätä, vaikkakin A:n toiminta edellä mainittujen velkojien sekä terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta on ollut vahingollista.

10 1 TURUN HOVIOIKEUS , TUOMIO NRO 2102, DNO R 07/975 A on myöntänyt nostaneensa syytteessä mainitut rahat yhtiön tililtä vajaan kahden vuoden aikana yhteensä euroa. Samaan aikaan A on nostanut yhtiöstä palkkaa runsaat euroa sekä luontaisetuja ja päivärahoja runsaat euroa. Yhtiö on mennyt konkurssiin ja konkurssi on rauennut varojen puutteessa. Yhtiön ainoa varallisuus on ollut mainittu saatava A:lta. Saatava on osoittautunut arvottomaksi. Todistajana kuullut tilintarkastajan mukaan yhtiön on ollut taloudellisessa kriisitilassa vuonna 2003 päättyneen tilikauden aikana ja tämä tila pääosin johtunut syytteessä kerrotuista yhtiön varojen nostosta A:n omaan käyttöön. A:n yksityisotoille ei ole esitetty liiketaloudellista perustetta. Tilintarkastaja on todennut yhtiön liiketoiminnan sinänsä olleen vuosina 2002 ja 2003 kannattavaa.

11 2 Kerrotuin ja kirjallisista todisteista ilmenevin perustein A:n on näytetty ilman hyväksyttävää syytä luovuttaneen itselleen yhtiön varoja euroa. Harkitessaan, onko kysymys törkeästä velallisen epärehellisyydestä vai velallisen epärehellisyydestä, käräjäoikeus toteaa A:n menettelyllään tavoitelleen huomattavaa hyötyä, kun hän yhtiön ollessa maksuvaikeuksissa on jättänyt ottamatta huomioon velkojista ainakin verottajan ja vakuutuksenantajan edut. Toisaalta todistajan eli tilintarkastajan mukaan yhtiön kirjanpito on asianmukaisesti hoidettu eikä yksityisnostoja ole pimitetty vaan ne on sittemmin myös velkakirja laatien kirjattu yhtiön kirjanpitoon. Johtopäätös edellä kerrotusta on, että A:n syyksi luettava velallisen epärehellisyys ei ole kokonaisuutena arvostellen törkeä, joten syyte tältä osin hylätään. Kerrottua rajanvetoa harkitessaan käräjäoikeus on tukeutunut myöskin Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2004:89 ilmenevään tosiseikastoon ja oikeusohjeisiin. Harkitessaan seuraavaksi liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksiä käräjäoikeus toteaa, että liiketoimintakielto on määrätty vakiintuneesti, kun velallinen on tuomittu törkeästä velallisen

12 3 epärehellisyydestä. Näin ei ole nyt asian laita ja edellä kerrotuin perustein liiketoimintakieltoa ei määrätä, vaikkakin A:n toiminta edellä mainittujen velkojien sekä terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta on ollut vahingollista.

13 1 TURUN HOVIOIKEUS , TUOMIO NRO 1654, DNO R 06/2427 Riidatonta on ollut, että A on kuitannut osakaslainaansa ,83 euroa ja maksanut 1.899,03 euroa henkilökohtaisia verojaan. Osakaslaina on kuitattu ja vero maksettu A:n sanottuna päivänä allekirjoittamalla yhtiökokouksen päätöksellä, jolla tilikausilta ja on päätetty maksaa osinkoa. Ennen puheena olevaa osingonjakopäätöstä on tilikaudella muodostunut vapaata omaa pääomaa vähentävä ,01 euron suuruinen myyntitappio. Myyntitappio on syntynyt yhtiön käyttö- ja vaihto-omaisuuden myymisestä allekirjoitetulla kauppakirjalla. A on esitutkinnassa kertonut, että yhtiön vaihto-omaisuus on ollut yliarvostettu aikaisemmissa tilinpäätöksissä, jotta kirjanpito on saatu näyttämään yrityksen omistavan omaisuutta.

14 2 Yhtiön voitonjakokelpoisten varojen määrää ovat vähentäneet A:lle myönnetyt ,83 euron määräiset osakaslainat. A on tehnyt osingonjakopäätöksen ja sitä seuranneet toimenpiteet Yhtiö on tuolloin ollut maksukyvytön. Sen käyttö- ja vaihto-omaisuus on myös tuolloin jo myyty. Näissä olosuhteissa päätöstä maksaa A:lle osinkoa jo ja päättyneiltä tilikausilta on pidettävä poikkeuksellisena järjestelynä. A on vedonnut siihen, että hän ei ole ymmärtänyt muun muassa kirjanpitoon liittyviä asioita, vaan on luottanut asiantuntijoihin. Kuitenkin molemmat vastaajat ovat kertoneet, että järjestely, jolla on maksettu A:lle osinkoa aikaisemmilta tilikausilta ja kuitattu niillä hänen osakaslainaansa, on toteutettu A:n itsensä ehdotuksesta. Osingonjakopäätökselle ja sitä seuranneelle osakaslainojen kuittaukselle sekä veron maksulle ei ole ollut hyväksyttävää syytä. A:n on näissä olosuhteissa täytynyt ymmärtää menettelynsä asianomistajaa yhtiön velkojana loukkaava luonne. Kun A on ollut

15 3 tietoinen yhtiön taloudellisesta tilasta ja toimiensa merkityksestä, ei hän voi tehokkaasti vedota syyllisyytensä poistavana taikka sitä vähentävänä seikkana siihen, että hän on saanut asiantuntija-apua. A on ryhtynyt menettelyyn tahallaan vähentääkseen henkilökohtaista maksuvelvollisuuttaan. Rikoksen kohteena olleiden varojen määrän huomioon ottaen teolla on oleellisesti pahennettu yhtiön maksukyvyttömyyttä. Sillä tavoiteltua hyötyä ja aiheutettua vahinkoa on pidettävä huomattavana. Rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Se seikka, että A:n osakaslainat on aikanaan nostettu osakeyhtiölain 12 luvun 7 :n vastaisesti ilman turvaavaa vakuutta ei itsessään osoita A:n syyllisyyttä käsillä olevaan epärehellisyysrikokseen. Tässä asiassa ei ole ollut riitaa siitä, etteikö osakaslainoja olisi aikanaan nostettu, vaan tehdystä osingonjakopäätöksestä.

16 1 TURUN HOVIOIKEUS , TUOMIO NRO 453, DNO R 06/904 A:n hallussa ollut kirjanpitomateriaali on ollut erityistarkastusta laadittaessa vuonna 2003 kirjanpitolain edellyttämällä tavalla puutteellista. Kysymys on siitä, mikä merkitys on todisteena annettava B:n jälkikäteen vasta käräjäoikeusvaiheessa esittämälle kirjalliselle todistusaineistolle. Hovioikeus katsoo, että B:n jälkikäteen ja näin myöhään toimittamaan kirjanpitomateriaaliin on lähtökohtaisesti suhtauduttava kriittisesti. B:n kulukorvauksista esittämä näyttö ei riitä osoittamaan, että kysymys oli ollut yhtiön todellisista menoista. C:lle ja D:lle käteisellä väitetyiksi tehdyistä suorituksista ei ole vieläkään esitetty kuittia tai muuta luotettavaa selvitystä maksutapahtumista. Sen sijaan B on näyttänyt, että X Oy:n shekkitililtä on maksettu suoraan Luottokunnalle C:n Luottokunnan laskun osoittama määrä 1.482,48 euroa, mikä ei tue edellä kerrottua väitettä käteissuorituksista C:lle tai D:lle. Mainittu 1.482,48 euroa on kirjattu väärin kirjanpidossa kassaan tulleena suorituksena, joten se on otettava huomioon kirjanpidollisen kassan vähennyksenä. Luottokunnalle tehdyn euron suorituksen osalta ei kirjanpidollista virhettä ole näytetty toteen. B:n esittämät pelkät laskut eivät osoite niiden määriä suoritetuiksi kassasta, kun kuitteja ei ole esitetty. Tavanomaisessa liiketoiminnassa kuitit olisi

17 2 ollut helposti saatavissa. Tarkempaa selvitystä X Oy:n ja Y Oy:n keskinäisistä velka- tai liikesuhteista ei ole esitetty, vaikka sellaista näyttöä olisi ollut kohtuudella esitettävissä. B on toimittanut Z Ltd:n laskuja kirjanpitoon, vaikka ne ovat jo olleet C:n hallussa. Tämä on johtanut laskujen kirjaamiseen kirjanpidossa kahteen kertaan. Hovioikeus ei pidä uskottavana B:n selitystä siitä, että kysymys oli ollut vahingosta. Hovioikeus katsoo, että B:n edellä esittämä selvitys on kaiken kaikkiaan epäluotettava eikä se mainittua 1.482,48 euron määrää lukuun ottamatta selitä yhtiön puuttuvia kassavaroja. Näin ollen B on X Oy:n hallituksen jäsenenä ja yhtiön toiminnasta vastaavana henkilönä tietäen yhtiön odotettavien tai jo olemassa olevien taloudellisten vaikeuksien perusteella tekonsa voivan vahingoittaa yhtiön velkojien taloudellisia etuja ilman hyväksyttävää syytä luovuttanut yhtiön omaisuutta ottamalla itselleen yhtiön kassavaroja ,67 euroa ja siten oleellisesti pahentanut X Oy:n maksukyvyttömyyttä. B:n tavoitteleman hyödyn määrä ,67 euroa on rikoslain 39 luvun 1 a :n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla huomattava. Kokonaisarvostelussa on kuitenkin otettava huomioon, että kassavajaus on syntynyt usean vuoden aikana. B on säilyttänyt yhtiön kirjanpitomateriaalia sekä huolehtinut siitä, että kirjanpito on saatu tehtyä, joskin myöhässä. Näillä perusteilla tekoa ei voida

18 3 kokonaisuutena arvostellen pitää törkeänä. B on syyllistynyt velallisen epärehellisyyteen.

19 1 ROVANIEMEN HOVIOIKEUS , TUOMIO NRO 1096, DNO R 06/1103 Rikoslain 36 luvun 5 :n mukaan luottamusaseman väärinkäyttöön syyllistyy henkilö, jonka tehtävänä on hoitaa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita, jos hän väärinkäyttää luottamusasemaansa muun muassa ryhtymällä sellaiseen toimeen, johon hänellä ei ole oikeutta, ja siten aiheuttaa vahinkoa sille, jonka asioita hänen tulee hoitaa. Holhoustoimesta annetun lain 37 :n mukaan edunvalvojan on hoidettava päämiehensä omaisuutta sillä tavoin, että omaisuus ja sen tuotto voidaan käyttää päämiehen hyödyksi ja tyydyttämään hänen henkilökohtaisia tarpeitaan. Tässä tehtävässään edunvalvojan tulee tunnollisesti pitää huolta päämiehen oikeuksista ja edistää hänen parastaan. Edunvalvojan tehtävästä seuraa, että hänellä on velvollisuus pitää päämiehen varat erillään omista varoista. Holhoustoimesta annetun lain 39 :n 2 momentin mukaan omaisuus, jota ei ole käytettävä elatukseen tai muihin päämiehen tarpeisiin, on sijoitettava siten, että sen säilymisestä on riittävä varmuus ja että sille saadaan kohtuullinen tuottu.

20 2 A:n kertomuksesta ilmenee, että hänen tarkoituksenaan on ollut nopeiden voittojen saaminen kurssilaskujen ja nousujen avulla. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että A on myynyt ja ostanut osakkeita B:n varoilla lähes päivittäin. Tämäntyyppinen toiminta on riskialtista. Sijoitetulla omaisuudella tai sen tuotoilla on pystyttävä kattamaan myös toimintaan liittyvät korkeat kulut. Tässä tapauksessa riskinottaminen ei ole kannattanut, vaan B:n osakkeisiin sijoitettu omaisuus on kokonaisuudessaan menetetty tappioiden ja kaupankäynnin kulujen vuoksi. Edellä lausutut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että A on sijoittanut B:n rahavarat siten, että niiden säilymisestä ei ole ollut riittävää varmuutta. A on siten ryhtynyt toimeen, johon hänellä ei holhoustoimesta annetun lain 39 :n 2 momentin nojalla ole ollut oikeutta. Vaikka toiminta on osoittautunut tappiolliseksi, A on jatkanut B:n varojen sijoittamista osakkeisiin. A:n on B:n edunvalvojana täytynyt ymmärtää, että toiminnan jatkaminen ei ole ollut B:n edun mukaista, ja että tämäntyyppisillä osakekaupoilla kohtuullisen tuoton saamisesta B:n varoille tai edes niiden säilymisestä ei ole ollut todellisista todellisia takeita. Näissä olosuhteissa A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että B:n taloudellinen asema vaarantui osakekauppojen johdosta. Edellä mainitut seikat

21 3 huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että A on menetellyt tahallisesti. C:llä on yhdessä A:n kanssa ollut holhoustoimesta annetun lain 30 :ään perustuva vastuu hoitaa B:n taloudellisia asioita. C on tiennyt, että A on sijoittanut B:n omaisuutta osakkeisii sekä sallinut A:n käyttää nimissään olevaa arvo-osuustiliä. C on asioista selkoa ottamatta luottanut A:n kykyyn sijoittaa B:n varallisuutta. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo selvitetyiksi, että C on toiminut yksissä tuumin yhdessä A:n kanssa.

22 1 ROVANIEMEN HOVIOIKEUS , TUOMIO NRO 477, DNO R 06/308 Yhtiön omaisuuden hävittäminen A on kiistänyt hävittäneensä yhtiön omaisuutta. A on hovioikeudessa kertonut, että hän oli käyttänyt vastaanottamansa yhtiölle osoitetut rahavarat yhtiön menoihin. A oli käynyt kauppaa Venäjällä, jossa yhtiön menoja oli jouduttu maksamaan käteisellä. Käräjäoikeudessa A on kertonut maksaneensa vastaanottamistaan yhtiölle osoitetuista varoista myös yhtiön velkaa itselleen. A:n kertomuksen perusteella on pidettävä uskottavana, että A on joutunut jonkin verran maksamaan yhtiön menoja käteisellä Venäjällä.

23 ROVANIEMEN HOVIOIKEUS , TUOMIO NRO 211, DNO R 07/196 Syyttäjän mukaan A oli ulosottomiehen toimittamassa ulosottoselvityksessä salannut olevansa B Oy:n omistaman omaisuuden todellinen ja määräysvaltaa käyttävä omistaja yhdessä vaimonsa C:n kanssa ja jättänyt tällöin myös ilmoittamatta yhdessä vaimonsa kanssa omistamansa syytekohdassa 6 luetellun omaisuuden. Haapajärven kihlakunnanviraston ulosotto-osasto on ulosmitannut kyseisen omaisuuden A:n ja C:n velkojien saamisten suorittamiseen. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2003:13 todennut, että kysymystä siitä, onko ulosottovelvollinen laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa siten, että hän on syyllistynyt rikoslain 39 luvussa rangaistavaksi säädettyyn velallisen petokseen, ei voida ratkaista välittömästi niiden sääntöjen mukaan, joita sovelletaan harkittaessa sitä, voidaanko jonkun muun henkilön tai yhteisön nimissä oleva omaisuus ulosmitata ulosottovelallisen velkojen suoritukseksi ja käyttää niiden maksamiseen.

24 B Oy:n liiketoiminta on myyty perustettavalle D Oy:lle. B Oy on liiketoiminnan myynnin jälkeen jatkanut toimintaansa rekisteröiden nimekseen E Oy. Haapajärven kihlakunnanviraston ulosotto-osasto on samaistamispäätöksen perusteella ulosmitannut osakeyhtiön liiketoiminnan kaupasta saadun kauppahinnan A:n ja C:n velkojien saamisten suorittamiseen. B Oy on harjoittanut koko toimintansa ajan kannattavaa liiketoimintaa. Liiketoiminnasta saadut varat ovat mahdollistaneet sen, että yhtiö on hankkinut nimiinsä ja omistukseensa omaisuutta. Koska yhtiön omaisuus on sen laillisesti omistamaa, A:lla ei ole ollut velvollisuutta ilmoittaa syytteessä mainittua osakeyhtiön omaisuutta omanaan ulosottoselvityksessä

25 1 KOUVOLAN HOVIOIKEUS , TUOMIO NRO 322, DNO R 06/158 A on toimiessaan X Oy:n hallituksen jäsenenä ja toimitusjohtajan tehnyt seuraavat oikeustoimet: antanut Y Oy:n veloista anteeksi 36 prosenttia eli euroa vastaavan määrän sekä muuttanut Y Oy:ltä olevia X Oy:n saatavia pääomalainaksi euroa ja antanut Y Oy:lle muuta lainaa euroa, ottanut itselleen korottomana osakaslainana tilikauden aikana X Oy:stä nostamansa euroa ja muuttanut Y Oy:ltä olevia saataviaan pääomalainaksi euroa ja antanut Y Oy:lle muuta lainaa euroa. Asiassa on kysymys siitä, onko A edellä mainituilla oikeustoimilla ilman hyväksyttävää syytä lahjoittanut tai muuten luovuttanut X Oy:n omaisuutta ja siten aiheuttanut X Oy:n maksukyvyttömäksi tulemisen tai ainakin pahentanut sitä.

26 2 Omaisuuden lahjoittaminen tai luovuttaminen X Oy:n saamisen arvo on anteeksiannetulta osalta lopullisesti menetetty. Ennestään olleiden saatavien muuttamisella pääomalainoiksi on huononnettu saatavien etuoikeusasemaa ja käytännössä pidennetty saamisten maksuaikaa. Myös nämä saamiset ovat sittemmin muuttuneet arvottomiksi Y Oy:n lopetettua liiketoimintansa. Osakaslainaksi kirjatulla yhtiön varojen nostamisella on luovutettu yhtiön omaisuutta A:lle. Näin ollen velkojen anteeksiantamista, saamisten muuttamista pääomalainoiksi ja osakaslainan antamista voidaan lähtökohtaisesti pitää rikoslain 39 luvun 1 :n mukaisena omaisuuden lahjoittamisena tai luovuttamisena, joka saattaa tulla rangaistavaksi velallisen epärehellisyytenä, jos rikoksen muut tunnusmerkistöt täyttyvät.

27 1 ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS , TUOMIO NRO 1525, DNO R 06/1380 Arvioitaessa sitä, onko A suosinut vanhempiaan muiden velkojien kustannuksella maksamalla heille liikkeen myynnistä saamansa euroa, tulee ottaa huomioon velkamäärien muutokset hovioikeudessa. Uuden selvityksen perusteella A:n vanhempien saatavien suhteellinen osuus on lisääntynyt ja verovelkojen suhteellinen osuus on vähentynyt A:n kokonaisveloista. A:n vanhempien saatavien kokonaismäärän on hovioikeudessa selvitetty olleen ,38 euroa eli 42,63 prosenttia A:n kokonaisveloista. A:n vanhempien erääntyneiden saatavien määrä on ollut ,71 euroa eli 34,64 prosenttia A:n erääntyneistä kokonaisveloista ,29 eurosta. A:n vanhempien saama määrä erääntyneistä saatavista on ollut euroa. A:n vanhempien laskennallinen osuus varoista ,73 eurosta olisi ollut ,63 euroa ja veroviraston ,75 euroa. Näin ollen A:n vanhemmat eivät ole saaneet heille erääntyneistä saatavistaan kuuluvaa laskennallista jako-osaa enempää suorituksia. Muut velkojat kuin A:n vanhemmat ovat saaneet yhteensä enemmän kuin laskennallisen jako-osuutensa saatavilleen. A ei ole rikoslain 39 luvun 6 :ssä tarkoitetulla tavalla suosinut vanhempiaan muiden

28 2 velkojiensa kustannuksella. Sen vuoksi hän ei ole syyllistynyt rikokseen.

29 1 ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS , TUOMIO NRO 907, DNO R 06/951 Käräjäoikeuden arvio A:n ostamien osakkeiden käyvästä arvosta on perustunut laskennalliseen osuuteen B Ky:n, C Oy:n ja D Oy:n omasta pääomasta. Hovioikeus toteaa, että arvioitaessa osakkeiden ostamisen merkitystä velkajärjestelyssä olleen A:n maksukyvyn kannalta on lähtökohdaksi otettava osakkeista rahaksimuutettaessa saatava tuotto. Arvioitaessa A:n ostamien osakkeiden rahaksimuutettaessa saatavaa tuotto on otettava huomioon C Oy:n yhtiöjärjestyksessä oleva lunastuslauseke. Lunastuslausekkeen mukaan, jos osake siirtyy ulkopuoliselle uudelle omistajalle, on siirronsaajan viipymättä ilmoitettava siitä hallitukselle ja osakkeenomistajalla on oikeus lunastaa osake. Lunastushinta on osakkeen viimeinen verotusarvo taikka siirronsaajan tarjoama hinta, mikäli se on sanottua verotusarvoa alhaisempi. Joensuun verotoimiston verovuotta 1999 koskevasta verolipusta ilmenee, että C Oy:n osakkeen verotusarvo on ollut 500 markkaa. A on ostanut kymmenen C Oy:n osaketta, joiden verotusarvo on ollut yhteensä markkaa. Asiassa on näin ollen jäänyt näyttämättä, että A:n maksukyvyssä tai muissa velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa olisi tapahtunut olennainen paraneminen, jonka vuoksi hänen maksuvaransa olisi siinä määrin kasvanut, että siitä olisi

30 2 tullut ilmoittaa velkojille. A ei ole syyllistynyt velallisen petokseen. A:n viaksi jää, ettei hän ole ilmoittanut velkajärjestelyä hakiessaan velkaansa X ja Y E:lle eikä saatavaansa D Oy:ltä. A:n viaksi jääviltä osin velallisen petoksessa ei ole tavoiteltu huomattavaa hyötyä eikä velallisen petos ole kokonaisuutena arvostellen törkeä.

31 2 mukaan. Yhtiöiden toimintaa koskevien järjestelyjen keinotekoisuutta arvioitaessa huomiota on puolestaan kiinnitettävä edellä kohdissa esitettyihin näkökohtiin. Yhtiöiden välistä ilotulitekauppaa ei voida pitää valeoikeustoimena, josta puuttuisi luovutustarkoitus, eikä Tulitukku Oy:lle toiminnastaan kertyneitä tuloja tällä perusteella Fontal Finland Oy:lle kuuluneina. Tähän johtopäätökseen ei vaikuta se, että A on ollut sekä Fontal Finland Oy:ssä että Tulitukku Oy:ssä tosiasiallisen määräysvallan käyttäjä ja voinut määrätä molempien yhtiöiden varoista. Näin ollen on jäänyt näyttämättä, että kyse olisi ollut sellaisesta keinotekoisesta järjestelystä, jonka johdosta Tulitukku Oy:n nimissä ollutta omaisuutta olisi pidettävä tosiasiallisesti Fontal Finland Oy:n omaisuutena ja että syytteessä kuvatuilla Tulitukku Oy:n nimissä olleen omaisuuden luovutus- ja hävittämistoimilla eli Tulitukku Oy:n markan kassavarojen hävittämisellä, internet-sivujen hankkimisella Tulitukku Oy:lle markan ylihintaan sekä Tulitukku Oy:lle kauppahintana maksetun markan hävittämisellä olisi aiheutettu Fontal Finland Oy:n maksukyvyttömyyttä tai olennaisesti pahennettu sitä. A ei siten ole syyllistynyt syytteessä tältä osin kuvattuun tekoon.