Lähettäjä: Petra Wikström-Van Eemeren <Petra.Wikstrom@mtv.fi> Postitettu: 4. syyskuuta 2015 9:48 Keskustelu: Tekijänoikeuskäyttäjien neuvottelukunnan lausunto tekijänoikeuksien yhteishallinnoinnista Postituskansio: : Vietävä HAREen Aihe: Tekijänoikeuskäyttäjien neuvottelukunnan lausunto tekijänoikeuksien yhteishallinnoinnista Opetus- ja kulttuuriministeriölle, Ohessa tekijänoikeuskäyttäjien neuvottelukunnan kanta liitteineen hallituksen esitykseen tekijänoikeuksien yhteishallinnoinnista. Ystävällisin terveisin, Petra Wikström neuvottelukunnan puheenjohtaja Tekijänoikeuskäyttäjien neuvottelukunnan jäsenet: Almamedia FiCom ry Finnet-Liitto EK Elisa Erikoiskaupan liitto Suomen Hiusyrittäjät Viestinnän keskusliitto Radiomedia Matkailu- ja ravintolapalvelut Yleisradio SBS Finland Oy Sanoma DNA TeliaSonera Microsoft MTV Oy Taksiliitto Teknologiateollisuus Mainostajien liitto Digita Suomen kustannusyhdistys SATU (Suomen AV-alan tuottajat) Suomen yrittäjät Suomen ev. lut. kirkko
Opetus- ja kulttuuriministeriölle 4.9.2015 Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunnan lausunto oikeuksien yhteishallinnon HE-luonnoksesta Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta edustaa kattavasti tekijänoikeuksien käyttäjiä sekä talouden että yhteiskuntaelämän eri sektoreilla. Neuvottelukunta on pyrkinyt edistämään tekijänoikeuksien käyttäjien näkökulmaa lainvalmistelussa mm. toimittamalla kirjallisia näkökohtia yhteishallinnon direktiivin lisensointia, riidanratkaisua, koelupia ja järjestöjen valvontaa koskevien säännösten täytäntöönpanosta. Valitettavasti neuvottelukunnan huomioita ei ole riittävästi huomioitu lainvalmistelussa. Muutoinkin esitysluonnos on kunnianhimoltaan vaatimaton ja perustuu direktiivin minimiimplementointiin. Esitys ei nykyisellään vastaa paremman sääntelyn periaatteita. Neuvottelukunnan päähuomiot jatkovalmistelua varten Markkinanäkökulman huomiointi esityksessä Tekijänoikeusjärjestöjen uskottava ja riippumaton valvonta Toimiva riidanratkaisumekanismi Kahdesta viimeisestä huomiosta neuvottelukunta viittaa aiemmin toimitettuihin kirjallisiin kommentteihin. Markkinanäkökulman huomioimisesta neuvottelukunta korostaa seuraavia seikkoja. Esitysluonnoksessa ei anneta päätöksentekijälle riittäviä ja oikeita tietoja tekijänoikeusjärjestöjen toiminnasta ja suhteista käyttäjiin markkinoilla. Kilpailu- ja kuluttajavirasto teki kattavan ja puolueettoman selvityksen kesällä 2014 teosmarkkinoiden ongelmista (KKV selvityksiä 2/2014). Selvityksessä esiin nostetut ongelmat ovat edelleen ajankohtaisia ja sellaisia, joiden ratkaisemiseen nyt annettavalla lainsäädännöllä on syytä pyrkiä. Näin ollen esityksessä on käsiteltävä mainitussa selvityksessä olevat teosmarkkinoiden ongelmat ja kuvattava miltä osin esimerkiksi AV-teosten osalta kollektiivihallinto pyritään ulottamaan yhteyksiin, joista tähän saakka on pystytty sopimaan suoraan. Viime vuosien kehitys on kuvattava esityksessä ja arvioitava sen merkitys teosmarkkinan toiminnan kannalta. Toimiva tekijänoikeusmarkkina antaa kotimaiselle sisällöntuotannon ja -jakelun arvoverkolle mahdollisuuden kasvaa ja parantaa sisällöntuotannon edellytyksiä.
Markkinanäkökulman asianmukaisen huomioinnin turvaamiseksi lakiesityksen 1 :ään on lisättävä tavoitteeksi tekijänoikeusmarkkinan toiminnan edistäminen. Lisäksi esitykseen tulisi lisätä sopimuslisenssijärjestöjen hyväksymispäätösten valmisteluun asianmukainen prosessi, joka antaisi viranomaisille asianmukaiset keinot jo ennalta käsin ohjata järjestöjen toimintaa. Järjestöjen hyväksymispäätöksistä tulee aina järjestää lausuntokierros ja erityisesti ministeriön tulee kuulla kilpailu- ja kuluttajavirastoa, jotta hyväksymispäätöksiin voidaan ottaa ehtoja, jotka ohjaavat oikeuksien hallintoa ja lisensointiehtoja markkinan toimintaa kehittävään suuntaan. Markkinanäkökulma tulee huomioida hallitusohjelmassa tarkoitetun sääntelyn sujuvoittamisen vaatimusten vuoksi. Lisensointia ohjaavia säännöksiä, riidanratkaisua ja järjestöjen valvontaa tulee kehittää tämän lausunnon liitteinä olevien erillismuistioiden osoittamaan suuntaan. Erityisesti ehdotettujen lisenssiehtojen nopeutettu ja edullinen käsittely on esityksessä turvattava. Koelisenssejä koskeva artikla on esitysluonnoksessa implementoitu hyvin. Neuvottelukunta toteaa, että ehdotus, jossa tekijänoikeusjärjestöjä valvoisi opetus- ja kulttuuriministeriö on ongelmallinen valtiovallan jakoa koskevien oppien kannalta. Taho, joka valmistelee lain, hyväksyy järjestöt sopimuslisenssiasemaan ja vieläpä neuvottelee hyväksymänsä järjestön kanssa korvauksista ei voi toimia järjestöjen uskottavana ja riippumattomana valvojana. Valvovaksi viranomaiseksi on syytä ottaa Patentti- ja rekisterihallitus. Vähintään kaikki oikeuksien käyttäjiin ja markkinoihin vaikuttavat asiat tulee aina ohjata KKV:n ratkaistaviksi. Helsingissä, 1.9.2015 Petra Wikström, MTV neuvottelukunnan puheenjohtaja Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta on avoin yhteenliittymä yrityksille ja yhteisöille, jotka käyttävät toiminnassaan tekijänoikeuden suojaamia luovia sisältöjä. Tavoitteenamme on toimia mahdollistajina luovien sisältöjen markkinoilla. Turvaamme jäsentemme liiketoimintaedellytyksiä edistämällä tapoja tarjota luovaa sisältöä tekijöiden oikeudet ja kuluttajien tarpeet huomioiden. Toteutamme tavoitteemme avoimessa ja aktiivisessa vuorovaikutuksessa luovien sisältöjen tekijöiden ja tuottajien sekä viranomaisten kanssa. Liitteet: Neuvottelukunnan kanta lisensoinnista, riidanratkaisusta ja valvonnasta.
Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta 1/2 Teosmarkkinoiden viranomaisvalvonnan järjestäminen Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta on aiemmin ottanut kantaa tekijänoikeusjärjestöjen valvontaan seuraavasti: Tekijänoikeusjärjestöjen toimintaa sekä tekijöiden että oikeuksien käyttäjien intressien turvaamiseksi on voitava valvoa nykyistä kattavammin ja tehokkaammin. Valvoja ei voi olla sama taho, joka valmistelee tekijänoikeuslainsäädännön ja antaa hyväksymispäätökset sopimuslisenssijärjestöille, toisin sanoen valvontaa ei voida suorittaa opetus- ja kulttuuriministeriössä. Valvonnan kilpailuoikeudellisen luonteen vuoksi tehtävä on perustelua osoittaa kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta lausuu valvonnan järjestämisestä tarkemmin seuraavaa: Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava, että yhteishallinnointiorganisaatiot noudattavat tämän direktiivin nojalla annettuja kansallisia säädöksiä. Käytössä on oltava menettelyt joiden avulla direktiivissä mainitut tahot, käyttäjät mukaan lukien, voivat ilmoittaa viranomaisille lain säännösten vastaisesta toiminnasta. Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava mahdollisuus määrätä asianmukaisia (hallinnollisia) seuraamuksia rikkomustapauksissa. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia. Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta katsoo, että kollektiivihallinnointia koskevan viranomaisvalvonnan järjestämisessä on pyrittävä kustannustehokkuuteen. Direktiivin implementoinnin vuoksi Suomeen ei tule perustaa uutta viranomaista vaan implementoinnissa on hyödynnettävä olemassa olevia viranomaisrakenteita. Kansalliselle viranomaiselle voidaan antaa valvontatehtäviä sellaisissa direktiivin asiakokonaisuuksia, jotka sopivat viranomaiselle sen nykyiset tehtävät ja toimivalta huomioiden. Samalla on turvattava viranomaisosaamisen keskittäminen ja kehittäminen tekijänoikeusasioissa. Tekijänoikeuksien käyttäjien näkemyksen mukaan Suomessa ei ole tällä hetkellä viranomaista, jolle olisi perusteltua keskittää kaikki direktiivin edellyttämät valvontatehtävät. Valvonta on tästä syystä jaettava kahden viranomaisen välillä, minkä myös direktiivi sallii. Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta katsoo, että perustelluin ratkaisu olisi, että direktiivin 4 lukua koskevien säännösten valvonta annetaan kilpailu- ja kuluttajavirastolle ja muissa kuin markkinavalvontaa koskevissa asioissa valvonta kuuluisi patentti- ja rekisterihallitukselle. Kilpailu- ja kuluttajavirasto valvoo jo tällä hetkellä määräävässä markkina-asemassa olevien tekijänoikeusjärjestöjen toimintaa teosmarkkinoilla kilpailuoikeudellisen valvonnan osana. Tekijänoikeusjärjestöjen on lisensiointitoiminnassaan otettava huomioon kilpailuoikeudelliset velvoitteet lisensiointiehdoissaan ja hinnoittelussaan. Näin ollen olisi perusteltua, että kilpailu- ja kuluttajavirasto valvoisi jatkossa tekijänoikeusjärjestön ja käyttäjien välisiä suhteita koskevien säännösten noudattamista. Nämä koskevat etenkin lisensointia ja neuvotteluvelvoitetta, kohtuullista hinnoittelua sekä lisensiointiin liittyviä muita asioita (kuten direktiivin edellyttämää raportointia).
Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta 2/2 Muissa kuin lisensiointia koskevissa säännöksissä on pitkälti kyse tekijänoikeusjärjestöjen sisäisen hallinnon järjestämisestä sekä direktiivissä vaadittujen muodollisuuksien ja toimintatapojen noudattamisesta. Näiden säännösten valvonta olisi tarkoituksenmukaista sälyttää patentti- ja rekisterihallitukselle. Tämä sopii patentti- ja rekisterihallituksen nykyiseen tehtäväkuvaan ja tukee myös viraston osaamisen kehittämistä IPR-asioissa. Valvovan viranomaisen on oltava tekijänoikeusjärjestöistä ja käyttäjistä riippumaton viranomaistaho. Direktiivin säännöksiä valvovalla viranomaisella ei voi olla muita tehtäviä, jotka ovat ristiriidassa valvontatehtävän kanssa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tehtäviin kuuluu tekijänoikeuslainsäädännön valmistelu ja sopimuslisenssijärjestöjen hyväksyminen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on lisäksi yksi tekijänoikeusjärjestöjen tärkeistä asiakkaista oppilaitosten tarvitsemien käyttölupien osalta. Direktiiviin perustuvien säännösten noudattamisen valvontaa ja toimivaltaa langettaa hallinnollisia seuraamuksia säännösten vastaisesta toiminnasta ei voida antaa ministeriön tehtäväksi. Teosmarkkinoiden ja direktiivin tehokas valvonta vaarantuisi, jos tekijänoikeuslainsäädännön valmistelusta vastaava ministeriö vastaisi myös direktiivin edellyttämästä viranomaisvalvonnasta ja voisi antaa markkinaosapuolten toimintaan vaikuttavia ja niitä ohjaavia seuraamuspäätöksiä.
Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta 1/3 Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta haluaa antaa rakentavan panoksensa kollektiivihallintodirektiivin kansallisessa voimaansaattamisessa. Käyttäjien kannalta merkityksellisiä ovat säännökset tekijäoikeusjärjestön suhteesta käyttäjiin, riitojen ratkaiseminen vaihtoehtoisessa riitojenratkaisumenettelyssä ja miten viranomaisvalvonta järjestetään. Suhteet käyttäjiin; neuvotteluvelvoite oikeuksien kollektiivisessa lisensioinnissa Tekijänoikeusjärjestöt toimivat tekijänoikeusmarkkinoilla määräävässä markkinaasemassa, mikä antaa niille huomattavasti vahvemman aseman suhteessa oikeuksien käyttäjiin. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on todennut selvityksessään, että neuvotteluvoima on epätasapainossa ja epätasapainoa lisää informaation epäsymmetria. Kollektiivihallinnointidirektiivi velvoittaa tekijänoikeusjärjestöt neuvottelemaan käyttäjien kanssa oikeuksien lisensioinnista ja tämä velvoite on kirjattava lakiin. Neuvotteluvelvoite pitää sisällään korvausten tasosta, hinnoitteluperusteista sekä lisensioinnin ehdoista sopimisen. Suomessa tekijänoikeusjärjestöt ovat vakiintuneesti käyneet neuvottelut käyttäjiä edustavien toimialajärjestöjen kanssa. Neuvottelujen lopputuloksena syntyvän tariffin perusteella käyttäjät maksavat korvauksia tekijänoikeusjärjestölle oikeuksien käytöstä. Toimialajärjestön neuvotteluvoima vähentää neuvotteluaseman epätasapainoa, jolloin käytöstä perittävät korvaukset voivat muodostua myös käyttäjien kannalta kohtuullisiksi. Toimialajärjestön lisäksi luontevana neuvotteluosapuolena voi olla esimerkiksi oikeuksia laajasti käyttävä yksittäinen käyttäjä, kuten valtakunnallinen televisio- tai radioyritys tai valtionhallinnon toimija. Lisensiointiehtojen on perustuttava objektiivisiin ja syrjimättömiin kriteereihin. Järjestön on otettava huomioon määräävästä markkina-asemastaan johtuvat kilpailuoikeudelliset velvoitteet. Lain perusteluissa olisi hyvä todeta, että järjestöjen on huomioitava toiminnassaan myös oikeustoimilain 36 ja laki elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä, mikä ehkäisee käyttäjien kannalta kohtuuttomien ehtojen käyttöä. Suhteet käyttäjiin; korvausten kohtuullisuus Direktiivin perusteella korvauksen on oltava sekä oikeudenhaltijoiden että käyttäjien kannalta kohtuullisessa suhteessa muun muassa oikeuksien käytön taloudelliseen arvoon liiketoiminnassa. Laissa tulee olla yleisluonteinen viittaus direktiivissä mainittuun asianmukaiseen ja kohtuulliseen korvaukseen. Laissa ei saa antaa yksityiskohtaisia määräyksiä hinnoittelumalleista, -perusteista taikka hintatasosta. Kohtuullinen korvaus voi jatkossakin perustua oikeuden hyödyntämisen laajuuden (käyttöperiaate) tai siitä saatavien tulojen (rojaltiperiaate) perusteella. Oikeuksien käytöstä perittävät korvaukset kuuluvat sopimusvapauden piiriin. Korvauksen kohtuullisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös käyttäjien panos ja luoma hyöty oikeudenhaltijoille. Saattaessaan teoksia yleisön saataviin oikeuksien käyttäjä samalla markkinoi aineistoa joko suoraan markkinointitoimenpitein tai välillisesti teke-
Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta 2/3 mällä oikeudenhaltijaa ja teosta tunnetuksi. Tämä lisää oikeuksien käyttöä ja siitä saatavia tuloja. Laissa tulisi asettaa hinnoittelun avoimuus korkeammalle tasolle kuin direktiivissä edellytetään. Hinnoitteluperusteiden tulisi olla julkisia. Käyttäjän tekijänoikeusjärjestölle maksamia korvauksia ei voi julkistaa, koska kyse on korvauksen maksajan liikesalaisuuksista. Tekijänoikeusjärjestön on direktiivin perusteella julkistettava vuotuinen raportti, jossa tekijänoikeustulot on eriteltävä käyttötyypeittäin (esimerkiksi lähetystoiminnan harjoittaminen, verkkokäyttö, julkinen esittäminen ja muu vastaava eroteltavissa oleva käyttötyyppi). Lisensiointia koskevassa artiklassa mainittu yhteishallinnointiorganisaation tarjoaman palvelun arvo tarkoittanee nimenomaan käyttäjälle tarjottua lisäpalvelua. Oikeuksien hankinta tekijänoikeusjärjestöltä vähentää transaktiokustannuksia verrattuna siihen, että käyttäjä joutuisi hankkimaan oikeudet useasta lähteestä. Etenkin teosten massakäyttötilanteissa tekijänoikeusjärjestö toimii välttämättömänä linkkinä oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien välillä. Tämä tehokkuushyöty on jo otettu huomioon järjestöjen voimassaolevissa tariffeissa eikä direktiivillä voi perustella korvausten tason nousua. Suhteet käyttäjiin; käyttäjien raportointivelvoite Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttäjät toimittavat yhteishallinnointiorganisaatiolle hallussaan olevat yhteishallinnointiorganisaation edustamien oikeuksien käyttöä koskevat asiankuuluvat tiedot, jotka ovat tarpeen tekijänoikeustulojen keräämiseksi ja tilittämiseksi oikeudenhaltijoille. Tietojen raportointivelvoitetta säädettäessä on otettava huomioon käyttäjien hallinnollisen taakan ja kustannusten minimointi. Käyttäjiltä vaadittavan raportoinnin on oltava välttämätöntä, jotta tekijänoikeusjärjestö voi tilittää korvaukset oikeudenhaltijoille kohtuullisen oikeasuhtaisesti. Kaikenkattavaa täydellistä raportointia ei ole järkevää vaatia. Lain säännöksessä on huomioitava, että direktiivi velvoittaa käyttäjiä luovuttamaan vain hallussaan olevat tiedot. Käyttöolosuhteilla on myös keskeistä merkitystä. Olisi kohtuutonta velvoittaa esimerkiksi kymmeniätuhansia yrityksiä keräämään ja raportoimaan tietoja musiikin esittämisestä asiakastiloissaan. Kustannustehokas ja riittävän tarkka tilitys toteutuu hyödyntämällä muista lähteistä kuten radiosoitosta ja musiikkijärjestelmätoimittajilta saatavia tietoja. Useimmissa tapauksissa oikeuksien käytöstä voidaan saada riittävän tarkka tieto myös otantamenetelmällä, jossa tiedot kerätään relevantilta käyttäjäjoukolta. Tekijänoikeusjärjestöt ja käyttäjät voivat tukeutua myös teknologian kehitykseen tilityksen tarkkuutta lisätäkseen. Uusia teknologiaratkaisuja on esimerkiksi musiikin automaattisen tunnistamiseen kykenevät sovellukset. Käyttäjiltä vaadittavasta raportoinnista tulee lisenssineuvottelujen tapaan sopia tekijänoikeusjärjestön ja käyttäjien välisissä neuvotteluissa. Yksipuolisesti asetetut raportointivelvoitteet voivat muodostua käyttäjien kannalta kohtuuttomiksi. Jos sopimukseen ei päästä, voidaan raportointia koskeva asia ratkaista sovellettavassa riitojenratkaisumenettelyssä.
Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta 3/3 Suhteet käyttäjiin; kollektiivihallinnon asiakassopimukset ja oikeuksien laajuus Viime vuosien käytäntö AV-alan oikeuksien kollektiivihallinnossa on osoittanut, että kollektiivihallintoa pyritään laajentamaan myös sellaisiin käyttöyhteyksiin ja sopimusrelaatioihin, joissa oikeuksista pystytään sopimaan suoraan oikeudenhaltijoiden ja oikeuksien käyttäjien välillä. Tähän epäkohtaan on kiinnitetty huomiota myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston tekijänoikeusmarkkinoita käsittelevässä selvityksessään 2/2014. Direktiivin 5 artiklan täytäntöönpanossa tulee huolehtia siitä, että oikeudenhaltijalla on oikeus päättää siitä, mitä oikeuksia hän antaa kollektiivihallintoon ja mitä oikeuksia hän hallinnoi itse. Edellä todetun perusteella neuvottelukunta ehdottaa seuraavia säännöksiä lainvalmistelun pohjaksi: X Oikeuksien lisensiointi Yhteishallinnointiorganisaation on sovellettava oikeuksien lisensioinnissa syrjimättömiä ehtoja, jotka perustuvat organisaation ja oikeuksien käyttäjän tai käyttäjiä asianmukaisesti edustavan yhteisön tai yhteisöjen välisiin neuvotteluihin. Oikeuksien hintojen tulee olla perusteiltaan selkeitä ja avoimia sekä tasoltaan asianmukaisia ja kohtuullisia, ottaen erityisesti huomioon oikeuksien taloudellinen arvo liiketoiminnassa. Y Käyttäjien velvoitteet Käyttäjän tulee luovuttaa yhteishallinnointiorganisaatiolle hallussaan olevat asianmukaiset tiedot oikeuksien käytöstä edellyttäen, että tietojen luovutus on välttämätöntä korvausten oikeasuhtaiseksi tilittämiseksi oikeudenhaltijoille. Tiedot on luovutettava yhteishallinnointiorganisaation ja käyttäjän tai käyttäjiä edustavan yhteisön tai yhteisöjen sopimassa muodossa ja laajuudessa.
Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta 4/3 Z Avoimuusraportti Yhteishallinnointiorganisaation on vuotuisessa avoimuusraportissa annettava seuraavat tiedot: taloudelliset tiedot tekijänoikeustuloista kussakin hallinnoitujen oikeuksien luokassa ja käyttötyypissä sekä tiedot tekijänoikeustulojen sijoittamisesta saatavista tuloista ja näiden tulojen käytöstä.
Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta 1/2 Kollektiivihallinnointidirektiivin perusteella jäsenvaltioiden on luotava vaihtoehtoista riidanratkaisua koskeva mekanismi yhteishallinnointiorganisaatioiden rajat ylittävien musiikkiteosten verkko-oikeuslisensseistä syntyviä riitoja varten. Muissa tapauksissa vaihtoehtoisen riidanratkaisumekanismin järjestäminen on jäsenvaltioiden harkinnassa. Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta pitää tärkeänä, että kaikentyyppiset tekijänoikeusjärjestön ja käyttäjien väliset lisensiointia koskevat riidat voidaan saattaa tuomioistuimen sijasta ratkaistavaksi myös vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä direktiivin 34 artiklan perusteella. Vaihtoehtoinen riidanratkaisu Jotta tekijänoikeusmarkkinoilla voidaan synnyttää uusia kaupallisia sisältöjä ja luoda innovatiivisia liiketoimintakonsepteja sekä vastata kehittyvien ja nopeasti muuttuvien markkinoiden tuomiin haasteisiin tekijänoikeusjärjestön ja käyttäjien välille syntyvät erimielisyydet korvaustasoista, korvausperusteista tai lisenssiehdoista on pystyttävä ratkaisemaan mahdollisimman nopeasti, asiantuntevasti ja kustannustehokkaasti. Tuomioistuinprosessin aloittaminen ei useinkaan ole käyttäjien intressissä sen vaatiman pitkän ajan ja korkeiden kustannusten takia. Välimiesmenettely on tuomioistuintietä nopeampi sekä joustavampi ja välimiehellä on myös asian edellyttämää erityistä asiantuntemusta. Välimiesmenettelyn käyttökelpoisuutta tekijänoikeuksien yhteishallinnointia koskeviin riitoihin kuitenkin rajoittaa riitojen intressiin nähden korkeat kustannukset. Sen enempää tuomioistuin- kuin välimiesprosessikaan eivät myöskään tarjoa sovittelun kaltaista joustavuutta erilaisten ratkaisujen etsimiseen. Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta katsoo, että direktiivin implementoinnin yhteydessä tulisi säätää mahdollisuudesta saattaa kollektiivihallinnointijärjestön ja käyttäjien välisiä suhteita koskevat erimielisyydet lisensiointiehdoista, korvauksista sekä käyttäjien raportointivelvoitteista vaihtoehtoisen riitojenratkaisuelimen ratkaistavaksi. Vaihtoehtoiselle menettelylle asetettavista vaatimuksista: - Mekanismin on palveltava teosmarkkinoita ja kaikkia sen osapuolia. Markkinoita palvelevana ja tukevana instrumenttina se tulisi vähentämään kalliita ja aikaa vieviä tuomioistuinprosesseja. Vaihtoehtoisessa riidanratkaisussa tulisi voida käsitellä moninaisia ja erivaiheessa olevia lisensiointiin liittyviä erimielisyysasioita - Osapuolina voi olla tekijänoikeusjärjestö ja riidan kannalta relevantti käyttäjätaho tai -joukko. Mekanismi voisi olla käyttökelpoinen myös käyttäjiä edustavan toimialajärjestön ja tekijänoikeusjärjestön välisissä tariffineuvotteluissa syntyneiden kiistojen ratkaisemisessa. - Riidanratkaisu perustuisi vapaamuotoiseen ja sovittelevaan riitojenratkaisuun (mediation). Osapuolet nimittäisivät sovittelijan niiden henkilöiden joukosta, jotka on toimivaltaisen tahon toimesta hyväksytty toimimaan tässä tehtävässä. Sovittelijan kelpoisuusvaatimuksissa tulisi antaa merkitystä oikeudelliselle ja kaupalliselle asiantuntemukselle sekä käytännön kokemukselle riitojen ratkaisemisesta. - Prosessin kulku olisi mahdollisimman pitkälti osapuolten määritettävissä. Menettely olisi joustavaa ja poikkeaisi määrämuotoisesta tuomioistuinprosessista. Osapuolten ei täytyisi esimerkiksi kohdistaa toisiinsa yksilöityjä ja tarkkoja kannevaatimuksia. Se soveltuisi myös sellaisten riitakysymysten käsittelyyn, joita ei voitaisi tuo-
Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta 2/2 mioistuimessa asian keskeneräisyyden tai muun syyn takia käsitellä. Sovittelijan tehtävänä olisi pyrkiä löytämään osapuolten myötävaikutuksella ratkaisu erimielisyyteen. Sovittelijalla voi olla hyvinkin aktiivinen ja luova rooli sovintoratkaisun hakemisessa osapuolten välillä. - Menettelyssä saatetaan käsitellä aineistoa, johon liittyy molempien tai toisen osapuolten osalta salassapitointressi (esimerkiksi liikesalaisuus). Osapuolten tulee käsitellä näitä tietoja luottamuksellisesti sekä menettelyn aikana että sen päätyttyä. Myös sovittelijan on pidettävä luottamukselliset tiedot salassa. - Osapuolten ei tarvitsisi turvautua menettelyssä oikeudellisiin asiamiehiin. Tämä osaltaan lisäisi sovinnon todennäköisyyttä ja vähentäisi myös menettelystä aiheutuvia asianosaiskustannuksia. - Vaihtoehtoisessa riitojenratkaisussa ei annettaisi osapuolia velvoittavia päätöksiä vaan suositusluonteisia ratkaisuja, jotka osapuolten päätöksellä olisivat joko julkisia tai luottamuksellisia Osapuolet voisivat tahdonilmauksin sitoutua ratkaisuun, jolloin se tulisi heitä juridisesti sitovaksi. - Menettelystä perittävien käsittelymaksujen tulisi kohtuullisia ja etukäteen tiedossa. Kustannusten määrä riippuisi sovitteluun käytetyn tuntimäärän ja intressin suuruuden mukaan. Kohtuullisten kustannusten turvaamiseksi sovittelumekanismiin tarvitaan myös valtion panosta. Vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta syntyisi kustannuksia, mutta ratkaisu toisi valtiolle kokonaissäästöjä, koska tuomioistuimia työllistävät pitkät ja kalliit tuomioistuinprosessit todennäköisesti vähenisivät. Edellä todettu sovittelumalli perustuu Iso-Britanniassa käytössä olevaan tulokselliseen mediation tyyppiseen vaihtoehtoiseen riidanratkaisumalliin. Siihen voi perehtyä osoitteessa https://www.gov.uk/intellectual-property-mediation Riitojenratkaisu tuomioistuimessa Pakollista riitojenratkaisua koskevan 35 artiklan implementointi edellyttää muutoksia kansallisiin prosessuaalisiin sääntöihin siltä osin kuin se koskee kollektiivihallinnointiorganisaatioiden lisensiointiin liittyvien riitajuttujen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Jatkossa myös ehdotettuja lisenssiehtoa koskevat riidat tekijänoikeusjärjestön kanssa voidaan kanneteitse saattaa tuomioistuimen tai soveltuvissa tapauksissa tekijänoikeuksiin ja teollisoikeuksiin erikoistuneen erityistuomioistuimen käsiteltäväksi. Suomessa näitä lisenssiehtoja koskevia riitoja käsittelisi toimivaltansa perusteella markkinaoikeus. Muita muutoksia ei tarvitse eikä pidä tehdä kansallisiin toimiviin prosessuaalisiin sääntöhin, jotka koskevat esimerkiksi asialegitimaatiota eli sitä ketkä voivat omissa nimissään prosessata jutun kohteena olevassa asiassa.