KIRJALLINEN KYSYMYS 470/2010 vp Lasten ja nuorten puheterapiapalvelujen saatavuus Eduskunnan puhemiehelle Noin viidenneksellä lapsista on jonkinlainen puheen kehitykseen vaikuttava häiriö. Puolet heistä jää vaille hoitoa, vaikka puheterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, johon lapsella on lakisääteinen oikeus. Vuodenvaihteessa esimerkiksi Mikkelissä oli lähes tuhat puheterapiapalveluja tarvitsevaa lasta. Vain osa heistä pääsi terapiaan. Puheterapiaa joutuu jonottamaan jopa puoli vuotta. Lastenneurologian poliklinikan havainnon mukaan valitettavan moni lapsi saa apua liian myöhään. Tilanne Etelä-Savossa on Mikkelin lisäksi huono ainakin Suomenniemellä, Puumalassa, Ristiinassa ja Hirvensalmella. Kielen ongelmilla on tutkimusten mukaan selkeä yhteys myöhempiin oppimisvaikeuksiin. Varhainen ohjaus ja kielellinen kuntoutus edistävät riskilasten kielellisten taitojen ja käyttäytymisen suotuisaa kehitystä. Oikea-aikaisen puheterapian avulla voidaan ehkäistä psykososiaalisia haittoja ja ehkä jopa vähentää myöhempien lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta. Viime vuosina Kela on tiukentanut vaikeavammaisuuden tulkintarajaa erityisesti puhehäiriöisten kohdalla. Puheterapian tarpeessa olevat ovat saaneet aiempaa enemmän hylkääviä päätöksiä korotetusta vammaistuesta ja sitä myötä puheterapiasta. Valtion jatkuvat säästötoimenpiteet ovat ajaneet kuntatalouden liian tiukoille, mikä näkyy käytännössä esimerkiksi siinä, että puheterapeutin virkoja kuntien sosiaalitoimessa jätetään täyttämättä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen sen, että puheterapian tarpeessa olevat lapset kaikkialla maassa pääsevät puheterapiaan sitä tarvitessaan? Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 2010 Pauliina Viitamies /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pauliina Viitamiehen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 470/2010 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen sen, että puheterapian tarpeessa olevat lapset kaikkialla maassa pääsevät puheterapiaan sitä tarvitessaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kansaneläkelaitos järjestää puheterapiaa osana vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) perusteella. Vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuva yleinen lääketieteellinen ja toiminnallinen haitta, josta aiheutuu vähintään vuoden kestävä kuntoutustarve, ja haitta on niin suuri, että hänen on huomattavan vaikeaa tai rasittavaa selviytyä jokapäiväisistä toimistaan kotona, koulussa, työelämässä ja muissa elämäntilanteissa julkisen laitoshoidon ulkopuolella. Kansaneläkelaitos ei ole tiukentanut kuntoutuksen myöntämisedellytyksiä minkään asiakasryhmän kohdalla eikä tilastojen perusteella ole nähtävissä merkittävää muutosta vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen myöntämiskäytännössä. Kansaneläkelaitoksen järjestämän vaikeavammaisen lääkinnällisen kuntoutuksen myöntämisen edellytyksenä on, että kuntoutuja saa korotettua tai ylintä vammaisetuutta. Vammaisetuuksista annetun lain (570/2007) perusteella alle 16- vuotiaan vammaistukeen on oikeus lapsella, jonka sairauteen, vikaan tai vammaan liittyvästä hoidosta, huolenpidosta ja kuntoutuksesta aiheutuu vähintään kuuden kuukauden ajan tavanomaista suurempaa rasitusta ja sidonnaisuutta verrattuna vastaavanikäiseen terveeseen lapseen. Korotettua vammaistukea myönnetään, jos rasitus ja sidonnaisuus on vaativaa tai päivittäin huomattavasti aikaa vievää ja ylintä vammaistukea, jos rasitus ja sidonnaisuus on vaativaa ja ympärivuorokautista. Tilastoiden perusteella sekä hakemusten määrä että hylkäävät päätökset ovat lisääntyneet, mutta lainsäädännössä tai Kansaneläkelaitoksen ohjeissa ei ole viime vuosina tapahtunut muutoksia, joilla vammaisetuuksien saamisedellytyksiä olisi tiukennettu. Yhdenmukaisen menettelyn ja ratkaisujen laadun edistämiseksi Kansaneläkelaitos otti vuoden 2008 alusta alkaen käyttöön vammaisetuuksien valtakunnallisen hakemusten käsittelyä kuvaavan prosessin. Myös vammaisetuuksien ratkaisijoille ja palveluneuvojille suunnattua koulutusta on pyritty lisäämään. Kansaneläkelaitokselta saadun tiedon mukaan ratkaisukäytännössä puheterapian myöntämiseksi ei ole viime vuosina tapahtunut tiukentamista. Puheterapiaa saavien asiakkaiden määrissä ei myöskään ole tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka osoittaisivat ratkaisukäytännön muuttuneen. Kansaneläkelaitos on päinvastoin etuusohjeessa ja koulutuksissa pyrkinyt määrittelemään aiempaa laajemmin ja selkeämmin puheterapiasta saatavaa hyötyä ja puheen kehityksen häiriöiden tunnistamista. Kaikkiaan Kansaneläkelaitoksella on tällä hetkellä 452 voimassa olevaa sopimusta puheterapiasta vastaavien palveluntuottajien kanssa. Alueellisesti sopimukset jakautuvat seuraavasti: Pohjois-Suomi 129, Länsi-Suomi 50, Itä-suomi 31, Lounais-Suomi 62, Etelä-Suomi 180. Par- 2
Ministerin vastaus KK 470/2010 vp Pauliina Viitamies /sd haillaan Kansaneläkelaitoksessa on käynnissä tarjouskilpailu puheterapiapalvelujen hankkimiseksi vuosille 2011 2014. Kansaneläkelaitoksen mukaan tarjouskilpailussa palvelujen saatavuutta on pyritty parantamaan mm. ryhmämuotoisten palvelujen lisäämisellä. Vaihtoehtoisten terapiamuotojen tavoitteena on mahdollistaa puheterapian järjestyminen aiempaa useammalle asiakkaalle. Kielellisen kehityksen viivästymään ei aina tarvita lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettävää terapiaa. Kielen kehitystä tuetaan osana muita lasten palveluja ja toiminnalla on vahva ennaltaehkäisevän työn luonne. Puheterapeuttien työhön kunnissa kuuluu suunnitella järjestelmä, jolla riskiryhmiin kuuluvat lapset löydetään ja ohjataan päivähoidosta, lastenneuvolasta, koulusta ja kouluterveydenhuollosta puheterapeutin arvioitavaksi luotettavasti ja oikeaan aikaan. Riskiryhmiin kuuluvat lapset, joilla on häiriöitä esimerkiksi varhaisen vuorovaikutuksen, oraalimotoriikan, puheen, kielen tai kommunikaation alueella. Kunnissa on tehty myös hyvää kehitystyötä, mm. Vantaalla on jo usean vuoden ajan ohjattu pienten änkyttävien lasten perheitä ns. perhekursseilla. Toimintaperiaatteena on sekä perheiden ohjaus ja vertaistuen tarjoaminen että ammatillinen näkökulma puheterapeuttisen ammattitaidon ylläpitämiseksi. Vantaan mallissa lapset ohjataan puheterapiaan lastenneuvolan kautta ja perhe- ja ryhmäkursseilla tehdään harjoituksia puheterapeutin ohjauksessa. Terveyskeskus voi järjestää puheterapian omana toimintanaan tai ostaa puheterapeutin palvelut. Jos terveyskeskuksessa ei ole lainkaan puheterapeuttia, tulee muulla tavoin varmistua lasten puheterapiatarpeen asianmukaisesta arvioinnista, esimerkiksi luomalla lähetekäytäntö keskussairaalan puheterapeuttien vastaanotolle. Kunta saa valtiolta tukea toiminnan järjestämiseen laskennallisena valtionosuutena aivan kuten muuhunkin sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Puheterapeutin virkojen täyttämättä jättäminen ei ole järkevää, koska tällöin lasten oireet pitkittyvät ja lapselle aiheutuu turhaa kehityksen viivästymistä. Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2010 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 470/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Pauliina Viitamies /sd: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att säkerställa att alla barn i landet som behöver talterapi får tillgång till terapi när de behöver det? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Folkpensionsanstalten ordnar talterapi med stöd av lagen om Folkpensionsanstaltens rehabiliteringsförmåner och rehabiliteringspenningförmåner (566/2005) inom ramen för den medicinska rehabiliteringen för personer med grava funktionshinder. En person anses ha grava funktionshinder om han eller hon har ett allmänt medicinskt och funktionellt men som orsakas av en sjukdom, ett lyte eller en kroppsskada och som kräver rehabilitering i minst ett år, och det men som han eller hon har är så stort att det medför betydande svårigheter eller ansträngningar för honom eller henne att klara sina dagliga funktioner i hemmet, skolan och arbetslivet samt i andra livssituationer utanför offentlig slutenvård. Folkpensionsanstalten har inte skärpt villkoren för beviljande av rehabilitering för någon klientgrupp och statistiska uppgifter tyder inte på någon avsevärd förändring i praxisen för beviljandet av medicinsk rehabilitering för personer med grava funktionshinder. Villkor för beviljandet av den medicinska rehabilitering för personer med grava funktionshinder som ordnas av Folkpensionsanstalten är att rehabiliteringsklienten får handikappförmån med förhöjt eller högsta belopp. Rätt till handikappbidrag för personer under 16 år har enligt lagen om handikappförmåner (570/2007) barn i fråga om vilka vården, omvårdnaden och rehabiliteringen i anslutning till sjukdom, lyte eller skada i minst sex månader innebär större belastning och bundenhet än vad som är vanligt jämfört med friska barn i samma ålder. Handikappbidrag med förhöjt belopp beviljas om belastningen och bundenheten är krävande eller upptar avsevärd tid varje dag. Handikappbidrag med högsta belopp beviljas om belastningen och bundenheten är krävande och pågår dygnet runt. Statistiken visar att såväl antalet ansökningar som avslag har ökat, men varken i lagstiftningen eller i Folkpensionsanstaltens anvisningar har det under de senaste åren skett några förändringar som skulle innebära att villkoren för beviljade av handikappförmåner har skärpts. I syfte att främja ett enhetligt förfarande och kvaliteten på besluten införde Folkpensionsanstalten i början av 2008 en rikstäckande och deskriptiv process för handläggning av ansökningarna om handikappförmåner. Man har också försökt att öka den utbildning som riktar sig till personer som beslutar om handikappförmåner och till servicehandledare. Enligt de uppgifter som Folkpensionsanstalten fått har den praxis som tillämpas vid beviljandet av talterapi inte skärpts. Det har inte heller skett några sådana förändringar i antalet klienter som får talterapi som skulle tyda på att beslutspraxis har ändrats. I sina anvisningar som gäller förmåner och i samband med utbildningar har Folkpensionsanstalten tvärtom i högre grad och mer uttryckligt än tidigare försökt framhålla nyttan av talterapi och vikten av att identifiera störningar i talutvecklingen. För närvarande har Folkpensionsanstalten totalt 452 giltiga avtal med serviceproducenter som 4
Ministerns svar KK 470/2010 vp Pauliina Viitamies /sd ansvarar för talterapi. Avtalen fördelar sig regionalt på följande sätt: norra Finland 129, västra Finland 50, östra Finland 31, sydvästra Finland 62, södra Finland 180. Vid Folkpensionsanstalten pågår som bäst en anbudstävling om upphandlingen av talterapitjänster för 2011 2014. Enligt Folkpensionsanstalten har man inom ramen för anbudstävlingen försökt förbättra tillgången till tjänster bl.a. genom att öka andelen tjänster som ordnas för grupper. Syftet med de alternativa terapiformerna är att göra det möjligt att ordna talterapi för fler klienter än tidigare. Vid försenad språkutveckling är det inte alltid nödvändigt med terapi i form av medicinsk rehabilitering. Språkutvecklingen stöds genom andra tjänster för barn och verksamheten har en starkt förebyggande karaktär. I talterapeutens arbete i kommunerna ingår det att utforma ett system som gör det möjligt att upptäcka de barn som hör till riskgrupperna så att de hänvisas från barndagvård, rådgivningsbyråer, skola och skolhälsovård till en talterapeut för tillförlitlig och rättidig bedömning. Till riskgrupperna hör barn med störningar exempelvis på områdena tidig interaktion, oralmotorik, tal, språk eller kommunikation. Kommunerna har också gjort ett gott utvecklingsarbete. Bl.a. i Vanda har man redan i flera års tid gett familjer med små stammande barn handledning på s.k. familjekurser. Principen i verksamheten är att såväl ge familjerna handledning och stöd från andra i samma situation som tillföra en yrkesaspekt för att upprätthålla talterapeutens yrkeskompetens. I modellen i Vanda hänvisas barnen till talterapi via rådgivningsbyråerna och på de kurser som ordnas för familjer och grupper görs övningar under handledning av en talterapeut. Hälsovårdscentralerna kan orda talterapi som egen verksamhet eller köpa talterapitjänster. Om det inte finns någon talterapeut vid hälsovårdscentralen, bör man på annat sätt säkerställa en ändamålsenlig bedömning av barns behov av talterapi, till exempel genom att skapa ett förfarande med remisser till en talterapeuts mottagning vid centralsjukhuset. På samma sätt som för den övriga social- och hälsovården får kommunerna statligt stöd i form av en kalkylerad statsandel för att ordna verksamheten. Det är inte ändamålsenligt att låta bli att tillsätta talterapeuttjänster, eftersom barnens symtom då blir långvariga och deras utveckling försenas i onödan. Helsingfors den 18 juni 2010 Omsorgsminister Paula Risikko 5