Ihmisen mittainen työura? SAK:n näkemyksiä työurien pidentämisestä ja kestävästä eläketurvasta

1 2012 Ihmisen mittainen työura? SAK:n näkemyksiä työurien pidentämisestä ja kestävästä eläketurvasta

Tammikuu 2012 Lisätiedot: Kaija Kallinen kaija.kallinen@sak.fi puhelin 020 774 0154 Tilaukset: SAK puhelin 020 774 000

SAK Ihmisen mittainen työura? 1 SISÄLLYS 1 UUSI VAIHE TYÖURANEUVOTTELUISSA... 3 Hallitusohjelmassa neuvottelusitoumus... 3 Eläkeneuvottelut aloitettu... 4 2 TYÖURIEN PITUUS, ELÄKETURVAN TASO JA ELÄKKEIDEN RAHOITUS LIITTYVÄT YHTEEN... 5 3 TYÖURIEN PITUUS: TAVOITTEET JA TOTEUTUNUT KEHITYS... 6 Eläkeikäkiistasta työurien pidentämiseen... 6 Työurat ovat pidentyneet myös loppupäästä... 6 Ikääntyvien työllisyysasteet nousussa jo pitkään... 7 Nuorempien ikäluokkien työllisyysasteissa laskua... 9 Pitkäaikaistyöttömyys lisää työkyvyttömyysriskiä... 9 Elinajanodotteissa isot erot väestöryhmien välillä... 10 Opintojen aloittamisessa viiveitä ja koulutuksessa keskeytyksiä... 10 4 MIKSI TYÖELÄKETURVAN RAHOITUKSESTA SOPIMINEN ON TÄRKEÄÄ?... 11 Mistä rahat eläkkeisiin?... 11 Rahastointi ei ole itsetarkoitus... 11 Työeläkemaksuista tarvitaan sitova sopimus... 13 Miten varmistetaan julkisten alojen työeläkkeiden rahoitus?... 14 Kaikki työeläkerahastot luetaan osaksi julkista taloutta... 15 5 SAK:N KEINOT TYÖURIEN PIDENTÄMISEKSI... 16 Työllisyys on ykkösasia... 16 Kaikille oikeus koulutukseen ja osaamisen päivittämiseen... 16 Nuorten yhteiskuntatakuu vihdoin todeksi... 17 Työkyvyttömyyttä ehkäistävä varhaisella puuttumisella... 17 Työterveys on työpaikkojen asia... 18 Terveyseroja kavennettava... 19 Kuntoutusprosessit toimiviksi... 19 Työttömät työnhakijat ajoissa terveystarkastuksiin... 20 Työaika joustamaan työntekijöiden tarpeiden mukaan... 20

2 SAK Ihmisen mittainen työura? Työnantajille enemmän vastuuta työurien pidentämisestä... 21 Eläkeuudistuksen innovaatiot tuottavat tulosta... 22 Miten työurien pidentämisessä pitäisi edetä?... 23 6 MITEN SAK PARANTAISI ELÄKETURVAN TASOA?... 25 Kaikilla ei ole mahdollisuutta jatkaa työssä... 25 Työkyvyttömien eläkkeitä parannettava... 25 Eläke kertymään jo 15-vuotiaana... 25 Eläkkeiden piiloleikkauksesta luovuttava... 26 7 ELÄKETURVAN LAKISÄÄTEISYYDESTÄ JA KATTAVUUDESTA PIDETTÄVÄ KIINNI... 27 8 KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA... 28 LIITE 1 Työmarkkinajärjestöjen laajennetun eläkeneuvotteluryhmän kokoonpano... 32 LIITE 2 Työuraväännön lyhyt historiikki... 33

SAK Ihmisen mittainen työura? 3 IHMISEN MITTAINEN TYÖURA? SAK:n näkemyksiä työurien pituudesta ja kestävästä eläketurvasta Tämä puheenvuoro esittelee SAK:n näkemyksiä kolmesta toisiinsa liittyvästä kokonaisuudesta: Millä keinoilla työuria voidaan pidentää? Miksi yksityisten ja julkisten alojen työeläkkeiden rahoituksesta sopiminen on tärkeää? Miten työntekijöille voidaan turvata riittävä eläketaso? 1 UUSI VAIHE TYÖURANEUVOTTELUISSA Työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet työurien pidentämiseen ja keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän myöhentämiseen jo 1990-luvulta lähtien. Työurien pidentämisen parhaista keinoista ay-liikkeellä ja työnantajajärjestöillä on ollut erilaisia näkemyksiä. Siitä huolimatta työmarkkinaosapuolet ovat tehneet monia yhteisiä esityksiä työurien pidentämisestä. Hyviä esimerkkejä ovat vuoden 2005 eläkeuudistus ja Ahtelan työelämätyöryhmän esitykset osaamisen ja työkyvyn ylläpitämiseksi vuonna 2010. Siitä lähtien, kun pääministeri Matti Vanhanen helmikuussa 2009 esitti vaatimuksensa joustavan eläkeiän alarajan nostamisesta 63 vuodesta 65 vuoteen, kysymys eläkeiästä on hallinnut työurakeskustelua. Näin siitä huolimatta, että asiantuntijat pitävät työelämän kehittämistä sekä työkyvyn ja ammattitaidon ylläpitämistä työurien pidentämisen kannalta ensiarvoisina keinoina. Työnantajapuolelle lakiin kirjatun eläkeiän nostaminen tuntuu olevan tärkein yksittäinen kysymys. Ay-liikkeessä katsotaan, ettei yksioikoinen eläkeiän liikuttelu ole ratkaisu työurien pidentämiseen. Hallitusohjelmassa neuvottelusitoumus Työmarkkinaosapuolet esittivät itse Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan kirjaukset eläkeasioista. Niinpä hallitusohjelman mukaan ay-liike ja työnantajajärjestöt ovat sitoutuneet neuvottelemaan ratkaisut työurien pidentämisestä, työeläkkeiden rahoituksen turvaamisesta ja riittävän eläketurvan varmistamisesta. Kirjauksen mukaan myös julkisten alojen eläketurvan rahoitus on varmistettava. Hallitusohjelmassa toistetaan jo maaliskuussa 2009 sovittu tavoite keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän (eli 25-vuotiaan eläkkeelle siirtymisiän odotteen) noususta 62,4 vuoteen 2025 mennessä. Sen sijaan lakiin kirjatun joustavan 63 68 vuoden eläkeiän muutoksista ei hallitusohjelmassa sanota mitään. Hallitusohjelmassa katsotaan työurien pidentämistä laajasti ja toistetaan tavoite pidentää työuria alusta, keskeltä ja lopusta. Erityistä huomiota halutaan kiinnittää työkyvyttömyyden syiden torjuntaan ja ammattitaidon kehittämiseen läpi koko työuran.

4 SAK Ihmisen mittainen työura? Hallitusohjelman talouspoliittisessa osassa työeläketurvan rahoituksen vahvistaminen mainitaan useaan otteeseen. Se on kytketty hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja julkisen talouden kestävyyteen eli samaan kokonaisuuteen kunta- ja valtiontalouden kanssa. Eläkeneuvottelut aloitettu Syyskuun 2011 lopulla sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko lähetti kirjeen työmarkkinaosapuolille. Siinä hän esitti, että työmarkkinajärjestöt laatisivat eläkeneuvotteluryhmässään mahdollisimman nopeasti ehdotukset toimenpiteiksi, joilla hallitusohjelman tavoitteet työurien pidentämisestä, eläketurvan riittävyydestä ja sen rahoituksen kestävyydestä toteutettaisiin. Lisäksi ministeri esitti, että tähän eläkeneuvotteluryhmän työhön osallistuisivat myös sosiaali- ja terveysministeriön, valtionvarainministeriön ja kuntien eläkevakuutuksen edustajat. Ministeri Risikon toiveen mukaisesti työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluryhmä on aloittanut hallitusohjelmassa määritellyn tehtävänsä. Työryhmän koollekutsuja on Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala (ryhmän kokoonpano liitteessä 1). SAK, STTK ja Akava ovat painottaneet, että eläkeneuvotteluryhmän rinnalla on välttämätöntä edistää määrätietoisesti osaamista, työkykyä ja työelämän kehittämistä koskevia työurien pidentämisen edellytyksiä. Näitä asioita koskevia hankkeita sisältyy hallitusohjelmaan ja raamisopimukseen, ja niiden seuranta on sovittu tehtäväksi työmarkkinajärjestöjen työelämätyöryhmässä (Ahtelan työryhmä). Lisäksi työelämäryhmässä etsitään uusia, erityisesti työpaikkatason toimia, joilla voidaan parantaa mahdollisuuksia pidentää työuria.

SAK Ihmisen mittainen työura? 5 2 TYÖURIEN PITUUS, ELÄKETURVAN TASO JA ELÄKKEIDEN RAHOITUS LIITTYVÄT YHTEEN Työeläke karttuu ja kustannetaan työn tuloksista. Työtä tekemällä työntekijä tienaa sekä palkkaa että eläkettä. Työeläkettä onkin osuvasti nimetty jatkopalkaksi. Jokainen ansaittu ja työeläkevakuutettu euro kartuttaa työeläkettä. Työeläkkeen tasoon vaikuttaa palkan ohella työvuosien määrä ja se, miten yhtenäinen työhistoria on. Mitä useampina vuosina ja mitä vähemmin katkoksin työntekijällä on mahdollisuus tehdä palkkatyötä, sitä paremman työeläkkeen hän saa kartutetuksi. 1) Työntekijällä on siis myös eläketurvansa takia syy tavoitella pitkää ja mahdollisimman ehyttä työuraa. Tärkein edellytys työurien pitenemiselle on se, että työtä on tarjolla mahdollisimman monelle työikäiselle. Työurien pidentäminen ja työikäisten työllisyysasteen nostaminen ovat itse asiassa sama asia. Korkea työllisyysaste ja pitemmät työurat vahvistavat muun muassa julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitusta: mitä useampi työllinen, sitä enemmän kertyy verotuloja ja sosiaalivakuutusmaksuja. Hyvä työllisyys ja pidemmät työurat ovat siis sekä työntekijöiden että julkisen talouden etu. Jos työmahdollisuuksia on kaikille ja jos työhön osallistumisen aika elinajasta lisääntyy, kuntien ja valtion taloutta on helpompi pitää tasapainossa. Työeläketurvan rahoitukselle parantuvat työllisyysasteet ja pitemmät työurat ovat sekä vahvistus että haaste. Jos yhä useampi Suomessa asuva on palkkatyössä ja jatkaa työuraansa, myös palkkasumma nousee ja sen perusteella maksettava työeläkemaksutulo kasvaa. Näin ollen lyhyellä aikavälillä työeläkerahoitus vahvistuu. Pidentyvät työurat merkitsevät tekijöilleen myös parempia eläkkeitä, ja aikanaan siis myös kasvavia eläkemenoja. Jos työntekijät laajassa mitassa pystyvät jatkamaan työuraansa täytettyään 63 vuotta, se nostaa pitkällä aikavälillä entisestään työeläkemaksujen kustannuksia ja nousupainetta. 1) Myös joidenkin työnteon katkosten kuten sairaus- ja työttömyyspäivärahakausien ajalta karttuu eläkekettä, mutta ei täyden palkan mukaan. Äitiys- ja vanhempainvapaat, joilta maksetaan ansiosidonnaisia päivärahoja, eivät nykyisin heikennä eläketurvaa.

6 SAK Ihmisen mittainen työura? 3 TYÖURIEN PITUUS: TAVOITTEET JA TOTEUTUNUT KEHITYS Ratkaisua työurien pidentämisen ja keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän nousun keinoista on etsitty jo useassa työryhmässä. Tavoite on kaikkien tahojen hyväksymä, mutta keinoista väännetään edelleen. Työryhmien työn aikana työurat ovat edelleen pidentyneet, todellinen eläkkeelle siirtymisen ikä noussut ja työkykyisten halu jatkaa töissä vahvistunut. Mutta vielä riittää parannettavaa. Eläkeikäkiistasta työurien pidentämiseen Keväästä 2009 jatkunut työuravääntö ei ole mennyt hukkaan, päinvastoin. Ensinnäkin keskustelu työurien pidentämisestä on laajentunut: nyt ymmärretään, että työurien pidentämisen avaimet ovat työelämän kehittämisessä sekä työkyvyn ja ammattitaidon ylläpitämisessä ja että työuran viimeiset vuodet ja eläkeikä ovat liian kapea näkökulma työura-asiassa. Toiseksi on syytä huomata, että työkykyä ja osaamista koskevissa asioissa on myös tehty konkreettisia muutosesityksiä, joista osa on edennyt lainsäädännöksi ja osan jatkovalmistelu on käynnissä hallitusohjelmaan pohjautuen. Myös raamisopimukseen sisältyy useita työurien pidentämistä edistäviä hankkeita. Kolmanneksi on tärkeää, että eläkeneuvotteluihin on työurien pidentämisen ja keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän rinnalle nostettu tavoitteeksi varmistaa riittävä eläketurva ja työeläkkeiden rahoitus. Työurat ovat pidentyneet myös loppupäästä Kun eläkeikäkeskustelu lähes kolme vuotta sitten alkoi, keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä (oikeammin 25-vuotiaan eläkkeelle siirtymisiän odote) oli 59,4 vuotta. Vuonna 2010 se oli 60,4 vuotta. Kehitys on siis ollut ennakoitua suotuisampaa. Kuvassa 1 on 25-vuotiaalle lasketun eläkkeelle siirtymisiän odotteen kehitys vuoden 2010 loppuun. Todellinen eläkkeelle siirtymisiän odote on viime vuosina kehittynyt odotuksia ja tavoitteita paremmin. Eläkkeelle siirtymisiän odote voidaan laskea minkä ikäiselle tahansa. Vuonna 2008 50-vuotiaan odote oli 61,4 vuotta ja vuonna 2010 jo 62,3 vuotta.

SAK Ihmisen mittainen työura? 7 Kuva 1 Eläkkeelle siirtymisiän odote on kehittynyt odotettua paremmin 63,0 Vuoden 2009 yhteisymmärrys: 62,5 tavoitteeksi 62,4 vuoteen 2025 62,0 61,5 25 vuotiaan odotteen nousu (musta viiva): mennessä (punainen viiva) 61,0 25 vuotiaan odotteen 2008 59,4 v. arvioitu nousu vuoden 60,5 2010 60,4 v. 2005 uudistuksessa 60,0 (sininen viiva) 59,5 59,0 58,5 58,0 2002 05 08 11 14 17 20 23 26 29 32 35 38 41 44 47 2050 Lähde: Työuratyöryhmän raportti, Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 4/2011 Tilastokeskuksen työvoimatutkimusten perusteella on mahdollista laskea eriikäisten miesten ja naisten niin sanottu työajan odote, jolla mitataan työmarkkinoilla olon pituutta. Eläketurvakeskuksen mukaan Suomessa on tapahtunut 2000- luvun taitteessa merkittävä käänne työurien pidentymisessä. Vuosituhannen alusta lähtien työajan odotteet ovat pidentyneet sekä naisilla että miehillä, mutta erityisesti 40 vuotta täyttäneillä naisilla ja 50 vuotta täyttäneillä miehillä. Vuosina 2000 2009 eliniän odote piteni miehillä 2,6 vuotta ja naisilla 2,4 vuotta. Samaan aikaan työssäolovuosien määrä lisääntyi miehillä kaksi vuotta 35,2 vuoteen ja naisilla 3,6 vuotta 34,6 vuoteen (ks. Finnish Centre for Pensions, Working Papers 06/2011). Ikääntyvien työllisyysasteet nousussa jo pitkään Ikääntyvien, yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä työllisyysasteet ovat nousseet selvästi jo 1990-lvun puolivälistä lähtien. Edes vuosien 2008 2010 taantuma ei juuri tuonut takapakkia ikääntyvien hyvään työllisyyskehitykseen.

8 SAK Ihmisen mittainen työura? Kuva 2 Ikääntyvien työllisyysasteet ovat nousseet vuosina 2000 2010 Lähde: Eläketurvakeskus Kuva 3 Ikääntyvien työllisyysasteet ovat kehittyneet paremmin kuin kaikkien työikäisten Lähde: Eläketurvakeskus

SAK Ihmisen mittainen työura? 9 Nuorempien ikäluokkien työllisyysasteissa laskua Vaikka ikääntyneiden työllisyysaste on noussut, alusta ja keskeltä työurat ovat lyhentyneet. On huolestuttavaa, että nuoremmissa ikäluokissa työllisyysasteet ovat laskeneet selvästi vuodesta 1989 (kuva 4). Osa laskusta selittyy sillä, että koulutusajat ovat pidentyneet ja työntekijät päivittävät osaamistaan myös myöhemmin työurallaan sekä hoitavat aiempaa enemmän lapsiaan ja muita omaisiaan. Yksi syy on myös 1990-luvun lamavuosista lähtien korkeaksi jäänyt pitkäaikaistyöttömyys. Tarkempi tutkimus ja analyysi työllisyysasteiden laskun syistä olisi enemmän kuin tarpeellinen. Kuva 4 Ikääntyvien työllisyysaste on noussut alusta ja keskeltä työurat ovat lyhentyneet Pitkäaikaistyöttömyys lisää työkyvyttömyysriskiä Joka neljättä työkyvyttömyyseläkettä edeltää pitkäaikainen työttömyys. Tämä käy ilmi Eläketurvakeskuksen ja Kelan rekisterien pohjalta tehdystä tutkimuksesta. 2) Pitkäaikainen työkyvyttömyyseläkepäätöstä edeltänyt työttömyys on yleisintä 35 45-vuotiaiden ikäryhmässä ja harvinaisinta yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä. Työttömyystaustaisten osuus oli suuri hermoston sairauksien sekä mielenterveyden häiriöiden perusteella eläkkeelle siirtyneillä. 2) Kelan tutkimusosasto, nettityöpapereita 26/2011. Tutkimusaineisto muodostui vuonna 2004 työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä.

10 SAK Ihmisen mittainen työura? Elinajanodotteissa isot erot väestöryhmien välillä Kokonaisuutena Suomessa asuvan väestön terveydentila on parantunut, ja keskimääräinen elinikä on pidentynyt. Ei pidä kuitenkaan sulkea silmiä siltä, että väestöryhmien väliset terveyserot ovat viime vuosikymmenien aikana jopa kasvaneet. Elinajan odote on alhaisin työntekijämiehillä. Kun 35-vutoiailla ylemmillä toimihenkilöillä oli 1980-lvuun puolivälissä odotettavissa elinaikaa lähes viisi vuotta enemmän kuin työntekijämiehillä, ero oli vuoteen 2005 mennessä kasvanut kuuteen vuoteen. Samana ajanjaksona ylempien toimihenkilönaisten ja työntekijäryhmään kuuluvien naisten ero kasvoi runsaasta kahdesta vuodesta lähes kolmeen ja puoleen vuoteen. Elinajan odotteiden erot näkyvät vielä selvemmin vertailtaessa eri tuloryhmiä. Ylimpään tuloviidennekseen kuuluvalla 35-vuotiaalla miehellä oli vuonna 2007 odotettavissa 12,5 vuotta pitempi elinaika kuin samanikäisellä alimpaan tuloviidennekseen kuuluvalla miehellä. Naisilla vastaava ero oli lähes seitsemän vuotta. Opintojen aloittamisessa viiveitä ja koulutuksessa keskeytyksiä Suomessa korkeakouluopinnoista valmistutaan myöhemmin kuin monissa vertailumaissa. Yksi syy on se, että opintojen aloittaminen viivästyy. Reilusti alle puolet (40 %) ylioppilastutkinnon suorittajista aloittaa samana vuonna tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Lisäksi aloitettuja opintoja keskeytetään, kun opiskelijat saavat mieleisensä opiskelupaikan vasta usean yrityksen jälkeen. Myös ammatillisissa opinnoissa keskeyttäminen on iso ongelma, ja sekin johtuu usein siitä, että opiskelija ei ole päässyt ensisijaisesti haluamalleen opintolinjalle. Vuosittain ammatillisen koulutuksen keskeyttää lähes 10 000 opiskelijaa, mikä on johtanut siihen, että noin 17 prosentilla 25-vuotiaista ei ole mitään perusasteen jälkeistä tutkintoa.

SAK Ihmisen mittainen työura? 11 4 MIKSI TYÖELÄKETURVAN RAHOITUKSESTA SOPIMINEN ON TÄRKEÄÄ? Mistä rahat eläkkeisiin? Suomessa on etuusperusteinen eläketurva. Se tarkoittaa, että eläketurvan sisältö on laissa määrätty, ja sitä varten on kerättävä riittävä rahoitus. Työeläkkeet rahoitetaan työeläkevakuutusmaksuilla. Työ- ja virkasuhteen palkkojen perusteella suoritettava työeläkemaksu jakautuu nykyään työnantajan ja työntekijän osuuteen. Työeläketurva rahoitetaan siis työn tuloksista. Suurin osa vuosittain kerättävästä työeläkemaksusta käytetään jo eläkkeellä olevien työntekijöiden eläkkeisiin. Yksityisillä aloilla on 1960-luvun alkupuolelta lähtien toteutettu niin sanottua osittaista rahastointia. Se tarkoittaa, että osa työntekijän palkan mukaan kerättävästä työeläkemaksusta rahastoidaan ja sijoitetaan hänen tulevaa eläkettään varten. Rahastoinnin takia eläkemaksuina on kerätty enemmän kuin jo maksussa oleviin eläkkeisiin on tarvittu. Lähivuosina eläkemeno näyttäisi ylittävän maksutulon, eli rahastojen purkaminen on kiihtymässä. Osittainen rahastointi muodostaa yksityisen sektorin työntekijöiden työeläkkeiden rahoitukseen jatkumon, jossa jokainen työtä tekevä sukupolvi rahoittaa sekä jo eläkkeellä olevien että oman sukupolvensa eläketurvaa. Tämä merkitsee myös sitä, että rahastoja sekä kartutetaan että puretaan koko ajan. Tällä hetkellä noin neljäsosa maksussa olevista eläke-euroista rahoitetaan rahastoista ja kolme neljäsosaa kunakin vuotena kerättävillä työeläkemaksuilla Yksityisten alojen palkansaajien eläketurvassa ei merimiesten eläketurvaa lukuun ottamatta ole valtion rahoitusosuutta. Sen sijaan yrittäjien ansioeläkkeiden rahoitukseen valtio on osallistunut alusta saakka. Julkisten alojen eläketurva rahoitettiin pitkään kädestä suuhun eli niin sanotulla jakojärjestelmällä. Siinä kunakin vuotena kerättiin maksuja niin paljon, että maksussa olevat eläkkeet saadaan kustannetuksi. Valtio- ja kuntatyönantajien työeläkemaksuosuudet kustannetaan viime kädessä verovaroin. 1980-luvun lopulta lähtien myös kuntien ja valtion eläketurvan rahoittamiseksi ryhdyttiin keräämään rahastoja. Julkisten alojen työeläkkeissä rahastointi on kuitenkin erityyppistä kuin työntekijän eläkelaissa (TyEL). Kuntien ja valtion eläkejärjestelmissä rahastot ovat vain puskureita, joiden avulla maksukehitystä voidaan tasoittaa. Rahastointi ei ole itsetarkoitus Eläkerahastot eivät ole itsetarkoitus. Työikään tulevat ikäluokat ovat kuitenkin jo useita vuosia olleet pienempiä kuin työelämästä eläkkeelle siirtyvät ikäluokat. Näin ollen työikäinen väestö supistuu ja vanhuuseläkkeellä oleva väkimäärä kasvaa ainakin seuraavien parinkymmenen vuoden ajan. Rahastoinnilla on varauduttu ikärakenteen muutoksen aiheuttamaan eläkemenon kasvuun.

12 SAK Ihmisen mittainen työura? Toinen haaste työeläketurvan rahoitukselle on se, että suomalaisten naisten ja miesten odotettavissa oleva eläkkeellä oloaika on pidentynyt, ja sen oletetaan pidentyvän edelleen. Koska vanhuuseläkkeellä olevien määrä kasvaa ja eliniät pitenevät, työeläketurvan rahoittamiseen tarvitaan tulevina vuosikymmeninä rahaa enemmän kuin vielä 10 20 vuotta sitten arvioitiin. Jos rahastojen purkautumista tässä tilanteessa kiihdytetään, kasvatetaan samalla maksunkorotustarvetta pitkällä aikavälillä. Rahastoitavat eläkevarat on lain mukaan sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti. Rahastoissa olevien eläkevarojen sijoitusten tuotolla on mahdollista alentaa tulevien eläkemaksujen nousua. Nyrkkisääntö on, että jos sijoitusten reaalituotto pitkällä aikavälillä nousee yhdellä prosenttiyksiköllä, se alentaa työeläkemaksun nousupainetta kahdella prosenttiyksiköllä. Työeläkevarojen sijoitustoimintaa tulee arvioida useamman kuin yhden vuoden ajanjaksoissa. Pitkällä aikavälillä (vuodesta 1997) työeläkesijoitukset ovatkin tuottaneet hyvin, mutta väliin mahtuu myös takapakkeja. Esimerkiksi vuonna 2009 työeläkelaitokset saivat sijoituksilleen ennätyshyviä reaalituottoja, ja myös vuonna 2010 sijoitustulokset olivat hyviä. Vuoden 2011 aikana myös työeläkealan sijoitukset ovat ennen näkemättömän finanssikriisin takia painuneet miinukselle. Tämä ei kuitenkaan vaaranna maksussa olevia eläkkeitä. Kuva 5 Yksityisten alojen työeläkesijoitukset ovat pitkällä aikavälillä tuottaneet hyvin (1997 2011 kolmas kvartaali, % sitoutuneelle pääomalle) Lähde: Työeläkevakuuttajat TELA

SAK Ihmisen mittainen työura? 13 Työeläkemaksuista tarvitaan sitova sopimus Yksityisten alojen työeläkemaksujen kehityksestä vuosina 2011 2014 on sovittu ns. sosiaalitupossa (2009). Sopimuksen mukaan sekä työnantajien että työntekijöiden maksuosuus nousee mainittuina vuosina 0,2 prosenttiyksikköä. Näin ollen kokonaismaksu nousee kyseisten neljän vuoden jaksolla yhteensä 1,6 prosenttiyksikköä. 3) Tämä sopimus koskee myös julkisia aloja sitä kautta, että lain mukaan työntekijän maksuosuus on sama riippumatta siitä, minkä työeläkelain mukaan työntekijä on vakuutettu. Sosiaalitupossa sovittujen maksunkorotusten jälkeen työntekijän ja työnantajan työeläkemaksu on yhteensä 23,6 prosenttia. Ei kuitenkaan riitä, että turvataan jo maksussa olevien eläkkeiden ja lähivuosina alkavien eläkkeiden rahoitus. Myös nuorten, työuraansa vasta aloittavien tulee voida luottaa siihen, että hekin saavat aikanaan laissa nyt luvatun eläketurvan. ETLAn toimitusjohtaja Sixten Korkman esitti muutama vuosi sitten yksityisten alojen työeläkemaksujen (TyEL-maksu) nostamista jopa kertarysäyksellä reippaammin eli ns. tasapainotasolle. Esityksen perustelu oli järkeenkäypä: rohkealla maksunnostolla ja rahastojen lisääntyvillä sijoitustuotoilla kutistettaisiin pitkän aikavälin maksunkorotustarvetta. Nopeampi eteneminen tulisi näin ollen pitkällä aikavälillä halvemmaksi. Ay-liikkeessä Korkmanin ajatukselle löytyi kannatusta, mutta työantajapuolelta se torjuttiin suoralta kädeltä. Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmien mukaan tasapainotasoinen TyEL-maksu on oletuksista riippuen 25 26 prosenttia. Uusimman, syksyllä 2011 valmistuneen maksulaskelman mukaan maksutaso, joka suurella todennäköisyydellä turvaisi nykyiset eläke-edut myös tulevina vuosikymmeninä vuodesta 2012 lähtien, olisi 25,9 prosenttia. 3) Vuonna 2012 alle 53-vuotiaan työntekijän työeläkemaksu nousee yhteensä 0,45 prosenttiyksikköä. Siitä 0,2 prosenttiyksikköä on sosiaalitupon mukaista korotusta. 0,25 prosenttiyksikköä taas johtuu siitä, että vuonna 2012 ei enää tehdä pienten ja keskisuurten työnantajien ja työntekijöiden maksuun tilapäistä maksun alennusta aiempina vuosina liikaa peritystä työkyvyttömyysmaksuosasta. Lain mukaan 53 vuotta täyttäneen työntekijän työeläkemaksu on 19/15 alle 53-vuotiaan maksusta. Näin ollen yli 53-vuotiaiden työntekijöiden maksu nousee vuonna 2012 kuudesta prosentista 6,5 prosenttiin.

14 SAK Ihmisen mittainen työura? Kuva 6 havainnollistaa maksun etupainotteisen korottamisen vaikutuksia. Katkoviiva kuvaa kehitystä, jossa TyEL-maksun korottamista jatkettaisiin ripeästi vuodesta 2015 lähtien, ja maksu saavuttaisi näin ollen nopeammin tasapainotason. Ripeät korotukset TyEL-maksuun siis ehkäisisivät tulevaisuuden maksupaineita. Kuva 6 Ripeät korotukset TyEL-maksuun ehkäisevät tulevaisuuden maksupaineita On tärkeää, että TyEL-maksujen kehityksestä myös vuoden 2014 jälkeiselle ajalle sovitaan sitovasti, ja siten, että maksut nostetaan mahdollisimman pian tasapainotasolle. Samalla olisi järkevää tehdä päätöksiä rahastoinnin vahvistamisesta, jolloin sijoitustuottojen avulla voidaan rahoittaa osa maksusta. Näillä keinoilla voidaan ehkäistä eläketurvan leikkauksia ja samalla pienentää pitkän aikavälin maksujen korotustarvetta eli keventää nuorempien ikäluokkien maksuja. Miten varmistetaan julkisten alojen työeläkkeiden rahoitus? Julkisten alojen kokonaismaksutaso on jo nyt korkeampi kuin työntekijän eläkelain (TyEL) mukaisessa eläkevakuutuksessa. Kunnallisen eläkevakuutuksen maksutaso on nyt 28,7 prosenttia. Näin korkea maksutaso johtuu muun muassa siitä, että kunnallisessa eläkejärjestelmässä on täl-

SAK Ihmisen mittainen työura? 15 lä hetkellä vielä runsaasti maksussa aiemmin voimassa olleita nykyistä parempia eläke-etuja. Kuntien palveluksesta on näinä vuosina siirtymässä eläkkeelle paljon työntekijöitä, eli edunsaajien joukko kasvaa voimakkaasti. Samaan aikaan kuntien työntekijöiden määrä supistuu myös kuntarakenteiden muutosten ja yksityistämisten takia, joten kuntien eläkevakuutuksen maksupohja rapautuu. Kevan mukaan työntekijöiden väheneminen 10 prosentilla nostaisi maksutason lähes 31 prosenttiin, ja väheneminen 20 prosentilla johtaisi jo yli 32 prosentin maksutasoon. Valtion eläkkeiden rahoitusta vaivaa myös vakuutettujen piirin supistuminen: valtion eläkkeensaajia on jo nyt yli kaksinkertainen määrä vakuutettuihin verrattuna. Valtion eläkkeet maksetaan valtion talousarvion kautta. Valtion eläkerahasto on budjetin ulkopuolinen puskurirahasto. On välttämätöntä, että myös julkisten alojen palveluksessa olevat voivat luottaa siihen, ettei heidän eläketurvaansa heikennetä nykytasosta. Hallitusohjelmassa onkin painotettu, että myös julkisten alojen eläketurvan rahoitus on varmistettava. Voidaanko edelleen luottaa siihen, että julkisten alojen eläkemeno henkilöpiirin kaventuessa kustannetaan kuntien ja valtion talousarvion kautta verovaroista? Kaikki työeläkerahastot luetaan osaksi julkista taloutta Edellä on todettu, että nostamalla työeläkemaksuja mahdollisimman nopeasti ja vahvistamalla rahastointia myös nuorten sukupolvien eläkkeet pystyttäisiin maksamaan luvatun tasoisina. Näin vahvistuisi työeläkejärjestelmän kestävyys. Toiseksi työllisyysasteen paraneminen ja työurien pidentyminen parantavat julkisen talouden kestävyyttä, koska palkkasumman kasvaessa kuntien ja valtion verotulot nousevat ja sosiaalivakuutusrahastot vahvistuvat. Yksityisten alojen palkansaajien työeläkkeet eivät suoraan rasita julkista taloutta, koska niihin ei (merimiesten eläkkeitä lukuun ottamatta) käytetä verovaroja. Välillistä vaikutusta on sikäli, että maksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Vaikka työeläkemaksut ovat vakuutusmaksuja eivätkä veroja, ne useimmiten rinnastetaan veroihin ja lasketaan mukaan kokonaisveroasteeseen. Lisäksi työntekijän maksuosuus on sama sekä yksityisten että julkisten alojen työeläkemaksuissa, joten työntekijämaksun nousu pienentää julkisten työnantajien maksuosuutta. Työeläkerahastoilla on ollut ja on edelleenkin iso merkitys julkisen talouden kestävyyden kannalta. Myös yksityisen sektorin eläkerahastot katsotaan kansantalouden tilinpidossa julkisen talouden varallisuudeksi. Näin ollen ne on johdonmukaisesti sisällytetty valtionvarainministeriön tekemiin julkisen talouden kestävyyttä koskeviin laskelmiin. Se merkitsee, että työeläkerahastoinnin vahvistaminen parantaa paitsi työeläkejärjestelmän omaa myös julkisen talouden kestävyyttä.

16 SAK Ihmisen mittainen työura? 5 SAK:N KEINOT TYÖURIEN PIDENTÄMISEKSI Työurien pidentäminen on laajasti hyväksytty tavoite, mutta tuijottaminen vain työuran loppuvuosiin ja eläkeikään on liian kapea näkökulma. Tämänkin useimmat tunnustavat. Myös hallitusohjelma toistaa tavoitteen, jonka mukaan työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta. Työllisyys on ykkösasia Ensimmäinen ja tärkein edellytys työurien pidentämiselle on se, että työtä on tarjolla. Jos työvoiman kysyntä taantuu ja työttömyys lisääntyy, se heikentää työpaikkansa menettäneiden mahdollisuuksia työuriensa pidentämiseen. Erityisen kohtalokasta työn menettäminen on työuran loppupuolella, jolloin uudelleen työllistyminen avoimille työmarkkinoille on harvinaista. Yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä työllisyysasteet ovat nousseet tasaisesti 1990-lvun puolesta välistä lähtien. Sen sijaan on huolestuttavaa, että kaikissa nuoremmissa ikäluokissa työllisyysasteet ovat selvästi alentuneet. Työurien pidentämisen kannalta on tärkeää, että kaikkien työikäisten ikäluokkien työllisyysasteet voisivat nousta nykyisestä. Tärkeintä on, että pitkäaikaistyöttömyyttä ja nuorisotyöttömyyttä vähennetään ja ehkäistään määrätietoisesti. Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on nostaa kokonaistyöllisyysaste 72 prosenttiin. Tavoite on oikea, mutta talouden näkymien ja epävarmuuden oloissa myös hyvin kunnianhimoinen. Kaikille oikeus koulutukseen ja osaamisen päivittämiseen Työmarkkinoilla on enää hyvin vähän työtehtäviä, joihin ei vaadita vähintään ammattilista peruskoulutusta. Työpaikkoja syntyy ja häviää, toimialoja nousee ja laskee, ja sen seurauksena työelämässä tarvittavat tiedot ja taidot muuttuvat. Suomessa on edelleen yli 400 000 työikäistä aikuista, joilta puuttuu ammatillinen koulutus. Nuoria peruskoulun päättäviä jää ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle, ja lähes 10 000 opiskelijaa keskeyttää ammatillisen koulutuksen joka vuosi. Jokaiselle työikäiselle on saatava ammatillinen koulutus. Se edellyttää niin nuorten kuin aikuistenkin koulutuksessa uusia toimia ja koulutusmahdollisuuksien lisäämistä. Työelämän muutoksissa on ensiarvoisen tärkeää, että työikäiset voivat huolehtia omasta osaamisestaan läpi työuran. Tarvitaan toimia työpaikoilla, riittävästi oppisopimuskoulutusta ja muuta tutkintoon johtavaa koulutusta sekä riittävästi koulutusmahdollisuuksia työttömille. Myös työntekijöiden mahdollisuuksia ammattitaidon päivittämiseen on parannettava. Raamisopimuksen pohjalta on käynnistymässä uudistuksia, jotka voivat parantaa työikäisten mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen. Pitkällä aikavälillä koulutukseen ja ammattitaitoon liittyvät asiat ovat ratkaisevassa asemassa työurien pidentämisen kannalta.

SAK Ihmisen mittainen työura? 17 Nuorten yhteiskuntatakuu vihdoin todeksi Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa luvataan toteuttaa nuorten yhteiskuntatakuu niin, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Kaikkein tärkeintä on, että jatkossa kaikki nuoret saavat kunnollisen koulutuksen ja ammattitaidon, jotta työllistyminen on mahdollista. On ensiarvoisen tärkeää turvata peruskoulun voimavarat, koska hyvillä perusopinnoilla luodaan pohja elinikäiselle oppimiselle. Jatkossa on huolehdittava siitä, että perusopetuksen päättävät nuoret pääsevät suoraan jatkamaan opintojaan lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Jonkun viranomaisen on kannettava vastuu myös siitä, että nuoret saavat neuvontaa ja ohjausta, jos opiskelupaikkaa ei löydy. Aivan liian moni nuori myös keskeyttää opintonsa ja jää ilman ammatillista tutkintoa. Suunta on nyt muutettava lisäämällä opetusta, ohjausta ja muuta opiskelijoiden tukea ammatillisessa koulutuksessa. Ammattitaidon omaaville nuorille tarvitaan työtä. Nuorille, jotka eivät löydä työtä avoimilta työmarkkinoilta, tarvitaan palkkatukea työllistymisen tueksi. Siirtymistä korkea-asteen opintoihin toisen asteen koulutuksen jälkeen on nopeutettava uudistamalla opiskelijavalintoja. Erityisesti yliopistoissa tarvitaan toimia, joilla edistetään opiskelijoiden valmistumista tavoiteajassa. Opintojen ohjausta on lisättävä. Opintotukea on uudistettava tukemaan päätoimista opiskelua ja tavoiteajassa valmistumista. Yksi keino on myös helpottaa mahdollisuuksia koulutusohjelman vaihtamiseen kandidaatintutkinnon jälkeen. Työkyvyttömyyttä ehkäistävä varhaisella puuttumisella Työkyvyttömyyseläkkeelle on joutunut 23 000 25 000 työntekijää vuodessa jo keskimäärin 52-vuotiaana. Alkavien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on ollut laskussa, mutta silti liian moni joutuu työkyvyn menetyksen takia syrjään työelämästä ennenaikaisesti. Se merkitsee myös eläketurvan jäämistä riittämättömäksi. Työ- ja toimintakyky ja niiden säilyminen ovat yksilöllisiä. Työkyvyttömyysriski vaihtelee kuitenkin ammatin ja sukupuolen mukaan. Terveyden vahvistumiseen tai murtumiseen vaikuttavat vahvasti perimä ja kasvuolot, mutta myös se, millaisissa oloissa työtä tehdään. Uhka joutua työkyvyttömyyseläkkeelle tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia on työntekijäammateissa yli kaksinkertainen verrattuna asiantuntija-ammatteihin. Masennukseen sairastumisen riski on suurin asiantuntija-ammateissa toimivilla naisilla ja toiseksi suurin työntekijäammattien naisilla. Työkyvyttömyyseläkkeitä ei Suomessa myönnetä kevein perustein. Lääketieteellisen näytön riittävyys on ratkaisussa tärkein kriteeri, mutta kokonaisharkinnassa

18 SAK Ihmisen mittainen työura? myös muilla tekijöillä kuten iällä ja työn kuluttavuudella on ratkaisua tukevaa merkitystä. Työkyvyttömyyseläkkeiden ratkaisulinjan tai lainsäädännön kiristäminen eivät ole mahdollisia. Työkyvyttömyyseläkkeiden hakemuksista hylätään jo tällä hetkellä lähes 30 prosenttia. Sen sijaan on tehostettava toimia, joiden avulla työkyvyn heikkenemistä ehkäistään ajoissa, jotta pystyttäisiin vähintäänkin lykkäämään joutumista työelämästä pois työkyvyn menettämisen takia. Työterveyshuollon vaikuttavuutta on parannettava, ja työnantajien on käytettävä hyväksi työterveyshuollon asiantuntemusta työn ja työaikojen järjestämiseksi ja siten työssä jatkamisen tukemiseksi. Hoitoketjut on saatava toimimaan siten, että asianmukainen hoito saadaan alkamaan mahdollisimman nopeasti. Nykyinen hoitotakuuaika julkisessa terveydenhuollossa on liian pitkä, joten sitä olisi lyhennettävä asteittain. Vuoden 2012 kesällä on tulossa voimaan sairausvakuutuslain ja työterveyshuoltolain muutoksia, jotka tukevat varhaista puuttumista, selkeyttävät työnantajan, työntekijän työterveyshuollon ja Kelan vastuita sekä velvoittavat yhteistyöhön. Esitykset ovat lähtöisin työmarkkinajärjestöjen työelämäryhmästä (Ahtelan työryhmä). Muutosesitykset pähkinänkuoressa ovat seuraavat: Työnantajan tulee ilmoittaa työntekijän sairauspoissaolosta työterveyshuoltoon viimeistään silloin, kun poissaolo on kestänyt kuukauden ajan. Työterveyshuollon tulee arvioida työntekijän jäljellä oleva työkyky. Työnantajan on selvitettävä yhdessä työntekijän ja työterveyshuollon kanssa työntekijän mahdollisuudet jatkaa työssä. Työterveyshuollon velvollisuus on laatia lausunto työntekijän jäljellä olevasta työkyvystä ja hänen mahdollisuuksistaan jatkaa työssä. Työntekijän on toimitettava työterveyshuollon lausunto Kelalle viimeistään silloin, kun sairauspäivärahaa on maksettu 90 päivältä. Työterveys on työpaikkojen asia Uuden lainsäädännön mukaisen käytännön oikea juurruttaminen on iso tehtävä. Hyvin onnistuessaan se voi parantaa työterveyshuollon laatua ja kattavuutta sekä patistaa työnantajia toimimaan vastuullisesti ja käyttämään työterveyshuollon asiantuntemusta työntekijän työssä jatkamisen tukemisessa. Ennen kaikkea se voi auttaa ehkäisemään ja lykkäämään työkyvyttömäksi joutumista. Työterveyshuolto on asiantuntija työkyvyttömyyden ehkäisyssä, sairausloman jälkeisessä työhön paluun tukemisessa ja ammatillisen kuntoutuksen suunnittelussa. Jotta tämän asiantuntijuuden hoitaminen olisi tuloksellista, työterveyshuollon tulee tuntea jokainen asiakasyritys, sen työolot, työkyvyttömyysriskit ja henkilöstö. Työterveyshuollon tehtäviin kuuluu työpaikkaselvitysten tekeminen. Ne ovat oleellinen osa työpaikan oloihin perehtymistä. Työterveyshuollon on rohkaistuttava tekemään konkreettisia korjausesityksiä havaitsemiinsa epäkohtiin ja siten toteuttamaan ehkäisevää työterveyshuoltoa. Työnantajien taas pitäisi osata vaatia laadukasta työterveyshuoltoa, käyttää työterveyshuollon asiantuntemusta ja tehdä ehdotettuja parannuksia työoloihin.