KIRJALLINEN KYSYMYS 961/2002 vp Suomessa asuvan, Ruotsissa työskentelevän henkilön työsuhdeauton verotus Eduskunnan puhemiehelle Suomen, Ruotsin ja Norjan puoleisella rajaseudulla asuu joukko suomalaisia, jotka käyvät päivittäin töissä Ruotsin tai Norjan puolella. Osalla näistä suomalaisista on käytössään ruotsalainen tai norjalainen työsuhdeauto, jota he käyttävät liikkuessaan työtehtävissään kyseisen maan alueella. Ongelmaksi on Suomen autoverotuksen takia muodostunut se, että kyseiset henkilöt eivät saa suomalaisviranomaisten tulkinnan mukaan ajaa ko. työsuhdeautollaan Suomen puolella edes kotimatkaansa ilman, että autosta peritään heti kertamaksuna autovero ja arvonlisävero. Näiden kustannukset voivat yhdessä kohota auton hinnasta riippuen jopa kymmeniintuhansiin euroihin. Kyseisen veron voi välttää, mikäli auton kyydissä on joku ruotsalainen henkilö, vaikkapa vain lapsi. Ruotsin tai Norjan puolella ei vastaavaa ongelmaa ole, vaan siellä saa Ruotsissa tai Norjassa asuva Ruotsin tai Norjan kansalainen ajaa vapaasti suomalaisella työsuhdeautolla ilman vastaavia veroseuraamuksia. Kohtuullisen pientä erityisryhmää koskevaa, mutta silti raja-alueen elämää merkittävästi haittaavaa ongelmaa kierretään sillä, että ko. henkilöt vuokraavat Ruotsin tai Norjan puolelta asunnon, jossa he ainakin nimellisesti asuvat vähintään puolet vuodesta. Tästä aiheutuu turhia kustannuksia ja perheelliselle henkilölle myös hankaluuksia. Myös Suomessa tulisi edellä olevan ristiriitaisuuden estämiseksi Ruotsin ja Norjan käytäntöjen kanssa sallia vastaavasti verovapaa Ruotsissa tai Norjassa rekisteröidyn ajoneuvon tilapäinen käyttö Suomen puolella silloin, kun henkilö työskentelee Ruotsissa tai Norjassa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä kysymyksessä esiin otetun työsuhdeauton autoverokäytännön muuttamiseksi Ruotsin ja Norjan noudattamaa tulkintaa vastaavaksi? Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2002 Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 961/2002 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä kysymyksessä esiin otetun työsuhdeauton autoverokäytännön muuttamiseksi Ruotsin ja Norjan noudattamaa tulkintaa vastaavaksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Moottoriajoneuvojen verotusta ei ole Euroopan unionissa yhdenmukaistettu, vaan jäsenvaltiolla on edelleen varsin suuri toimivalta päättää tältä osin verotuksestaan. Verotus vaihtelee tästä syystä huomattavasti jäsenvaltioista toiseen. Useissa jäsenvaltioissa on Suomen tavoin kuitenkin lähdetty siitä, että ajoneuvot rekisteröidään ja verotetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa on kuljettajan vakinainen asuinpaikka. Tämä on yleensä myös ajoneuvon pääasiallinen käyttömaa. Myös yhteisöjen tuomioistuin on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään vahvistanut, että jäsenvaltiot saavat jakaa verotusvallan keskenään käyttäen kriteerinä esimerkiksi ajoneuvon kuljettajan vakinaista asuinpaikkaa. Vakinaisen asuinmaan verotusperiaate on tunnustettu myös muualla yhteisön oikeudessa. Neuvoston direktiivissä 83/182/ETY asetetaan ne edellytykset, joiden vallitessa jäsenvaltioiden on myönnettävä ajoneuvon väliaikaisessa maahantuonnissa vapautus ajoneuvoon kohdistuvista veroista. Vapautus myönnetään sekä väliaikaiseen maahantuontiin että yksityis- ja ammattikäyttöön vain sillä edellytyksellä, että ajoneuvon maahantuova luonnollinen henkilö asuu pysyvästi toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, johon ajoneuvo tuodaan tilapäistä käyttöä varten. Direktiivin määritelmän mukaan pysyvä asuinpaikka on se paikka, jossa henkilö asuu pysyvästi eli 185 päivää kalenterivuodessa. Direktiivissä ei edellytetä, että jäsenvaltioiden olisi sallittava omassa maassaan vakinaisesti asuville oikeus toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ajoneuvon käyttöön veroja suorittamatta. Kaikkien vakinaisesti Suomessa asuvien henkilöiden ajoneuvot rekisteröidään ja verotetaan Suomessa yhtäläisin perustein. Ei olisi johdonmukaista eikä perusteltua asettaa Suomessa vakituisesti asuvien henkilöiden ajoneuvoja eri asemaan sen perusteella, onko kysymyksessä työsuhdeauto vai itse hankittu ajoneuvo, koska työsuhdeajoneuvo on työntekijän vapaassa käytössä säännönmukaisesti myös vapaa-ajalla samalla tavalla kuin itse hankittu ajoneuvo. Vastaavasti kaikkien Suomessa vakituisesti asuvien työntekijöiden käyttämiä ajoneuvoja kohdellaan Suomessa samalla tavalla riippumatta siitä, missä maassa tämän työnantaja tai ajoneuvon omistaja on. Ei ole perusteltua asettaa Suomessa vakinaisesti asuvia henkilöitä eri asemaan silläkään perusteella, kuka heidän käytössään olevan ajoneuvon muodollisesti omistaa taikka mihin maahan tämä omistaja on sijoittunut. Toisaalta Suomen rekisteröintisäännösten mukaan ei ole estettä sille, että Suomessa käytettävä ajoneuvo rekisteröidään täällä riippumatta omistajan asuinpaikasta. Siten ei ole estettä sille, että suomalaisen työntekijän käyttöön annettava ajoneuvo rekisteröidään Suomessa. Kuten edellä jo todettiin, ajoneuvoista kannettavat verot vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Esi- 2
Ministerin vastaus KK 961/2002 vp Raimo Vistbacka /ps merkiksi Ruotsissa ei kanneta lainkaan autoveroa. Jos luovuttaisiin vaatimuksesta rekisteröidä ajoneuvo ja maksaa siitä verot vakinaisessa asuinvaltiossa, ajoneuvoja voitaisiin ryhtyä rekisteröimään siihen jäsenvaltioon, jossa on alhaisin ajoneuvoja koskeva verotus. Erityisesti työsuhdeautojen osalta voisi olla varsin helppoa perustaa toimipiste tai tytäryhtiö siihen jäsenmaahan, jossa ajoneuvot tulisivat edullisimmin verotetuiksi. Edellä todetun vuoksi hallitus ei pidä perusteltuna muuttaa autoverotusta kysymyksessä ehdotetulla tavalla niin, että ulkomaisten työnantajien palveluksessa olevien Suomessa vakinaisesti asuvien henkilöiden työsuhdeautot vapautettaisiin verosta. Eri asia on se, että valtiovarainministeriössä tullaan selvittämään, onko mahdollista sallia nykyistä laajemmin Suomessa vakinaisesti asuvan henkilön käyttää ulkomailla rekisteröityä ajoneuvoa tilapäisesti Suomen alueella työtehtävien hoitamiseen. Tämä voisi helpottaa rajaseudulla työskentelevien mahdollisuutta varsinaisiin työhön liittyviin ajoihin rajan molemmin puolin. Tällöin ei kuitenkaan ole kysymys työntekijöiden vapaassa käytössä olevista työsuhdeautoista. Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2002 Ministeri Suvi-Anne Siimes 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf undertecknade skriftliga spörsmål SS 961/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att enligt vad som anförs i spörsmålet ändra praxis gällande bilbeskattningen i fråga om tjänstebilar så att den överensstämmer med den tolkning som iakttas i Sverige och Norge? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Beskattningen av motorfordon har inte samordnats inom Europeiska unionen, utan medlemsstaterna har fortfarande tämligen stora befogenheter att besluta om beskattningen till dessa delar. Därför varierar beskattningen mycket mellan medlemsstaterna. I flera medlemsstater har man dock på samma sätt som i Finland utgått från att fordon registreras och beskattas i den medlemsstat där föraren är varaktigt bosatt. Denna stat är i allmänhet också densamma där fordonet huvudsakligen används. Även EG-domstolen har i sin rättspraxis på sista tiden slagit fast att medlemsstaterna får fördela beskattningsmakten sinsemellan genom att som kriterium använda t.ex. förarens varaktiga boningsort. Principen om beskattning enligt personens varaktiga bosättningsland har även antagits på andra ställen inom gemenskapsrätten. I rådets direktiv 83/182/EEG uppställs de villkor under vilka medlemsstaterna vid tillfällig införsel av fordon skall bevilja skattebefrielse för fordon. Befrielse beviljas såväl för tillfällig införsel som för privat och affärsmässigt bruk endast under förutsättning att den fysiska person som för in fordonet har sin normala hemvist i en annan medlemsstat än den dit fordonet införs för tillfälligt bruk. Enligt definitionen i direktivet avses med normal hemvist den plats där en person stadigvarande vistas, dvs. 185 dygn per kalenderår. I direktivet förutsätts inte att medlemsstaterna skall tillåta att personer som är varaktigt bosatta i den egna staten skall ha rätt att skattefritt använda ett fordon som registrerats i en annan medlemsstat. Alla fordon som ägs av personer som är varaktigt bosatta i Finland registreras och beskattas i Finland enligt lika grunder. Det vore inte ändamålsenligt eller motiverat att försätta fordon som ägs av personer som är varaktigt bosatta i Finland i olika ställning beroende på om det är fråga om en tjänstebil eller ett fordon som personen i fråga skaffat själv, eftersom arbetstagaren regelrätt även på fritiden fritt kan använda ett tjänstefordon på samma sätt som ett fordon som arbetstagaren skaffat själv. På motsvarande sätt behandlas samtliga fordon som används av arbetstagare som är varaktigt bosatta i Finland på samma sätt oberoende av i vilket land arbetsgivaren eller fordonsägaren i fråga finns. Det är inte heller motiverat att försätta personer som är varaktigt bosatta i Finland i olika ställning ens på grundval av vem som formellt äger det fordon som personen i fråga använder eller i vilket land denna ägare finns. Å andra sidan finns det enligt de finska registreringsbestämmelserna inte något hinder för att ett fordon som används i Finland registreras här oberoende av var ägaren är bosatt. Sålunda finns det inget hinder för att ett fordon som ges för en finsk arbetstagares bruk registreras i Finland. Såsom det har konstaterats ovan varierar de skatter som 4
Ministerns svar KK 961/2002 vp Raimo Vistbacka /ps uppbärs för fordon betydligt mellan de olika medlemsstaterna. I t.ex. Sverige uppbärs bilskatt inte alls. Om man frångick kravet på att ett fordon skall registreras och att för det skall betalas skatt i det varaktiga bosättningslandet finns det risk för att fordon registreras i den medlemsstat som har den lägsta fordonsbeskattningen. Särskilt i fråga om tjänstebilar vore det tämligen enkelt att inrätta ett förrättningsställe eller dotterbolag i den medlemsstat som iakttar den förmånligaste beskattningen i fråga om fordon. På grund av vad som anförts ovan anser regeringen det inte vara motiverat att ändra beskattningen av bilar på det som föreslås i spörsmålet, dvs. att tjänstebilar hos personer som arbetar för utländska arbetsgivare och är varaktigt bosatta i Finland befrias från skatt. En sak för sig är att man vid finansministeriet kommer att utreda möjligheten att i större utsträckning än för närvarande tillåta att personer som är varaktigt bosatta i Finland tillfälligt får använda fordon som är registrerade utomlands i samband med skötseln av arbetsuppgifter inom landets gränser. Detta gör det lättare för personer som arbetar i gränstrakterna att sköta körningar som hänför sig till det egentliga arbetet på bägge sidor om gränsen. Detta gäller dock inte tjänstebilar som fritt kan användas av arbetstagarna. Helsingfors den 5 december 2002 Minister Suvi-Anne Siimes 5