KIRJALLINEN KYSYMYS 199/2003 vp Työeläkemaksujen valvonta Eduskunnan puhemiehelle Työeläke on yksi suomalaisen hyvinvointivaltion tärkeimpiä turvajärjestelmiä. Se kattaa lähes koko väestön. Se turvaa suomalaisen toimeentulon jatkuvuuden, kun työansio vanhuuden, työkyvyttömyyden, pitkäaikaisen työttömyyden tai perheenhuoltajan kuoleman vuoksi lakkaa. Suomen kansantaloudessa työeläkejärjestelmä merkitsee huomattavia rahavirtoja. Joka kymmenes kansantaloudessa kiertävä euro on eläkeeuro. Pääomamarkkinoilla vaikuttavat yli 70 miljardin euron (yli 400 mrd. markan) eläkerahastot. Summana 70 mrd. euroa on esimerkiksi kaksinkertainen verrattuna valtion budjettiin vuonna 2002. Työeläketurva on lakisääteinen ja pakollinen. Työeläkemaksuja maksetaan suhteessa henkilön työansioihin. Työeläke lasketaan työansioista. Lakisääteisyydestä ja pakollisuudesta huolimatta on kuitenkin käynyt ilmi, ettei työeläkemaksujen valvonta toimi siltä vaadittavalla tavalla. Esimerkkitapauksessa henkilön selvitellessä omaa eläkepalkkaansa on käynyt ilmi, että kuudestatoista työnantajasta kuusi oli ilmoittanut oikein työntekijän palkkatiedot työeläkevakuutusyhtiöön. Samalla myös TEL-maksut oli maksettu virheellisen ilmoituksen perusteella. Osa yrityksistä on valtakunnallisia suuryrityksiä, osa yrityksistä on mennyt konkurssiin. Asian selvittely on vienyt aikaa jo puolitoista vuotta, eikä kaikkia virheitä ole vieläkään korjattu. Törkeimmissä tapauksissa todellisuudessa maksetun palkan ja työeläkelaitokselle ilmoitetun palkan ero oli jopa yli tuhat euroa kuukaudessa. Kaiken kaikkiaan tähän mennessä henkilön eläkkeen määrä on noussut alun perin ilmoitetusta 780 eurosta 1 280 euroon. Mielestäni tapaus on pöyristyttävä esimerkki työeläkkeiden valvonnan tasosta. Onneksi kyseessä oleva henkilö on arkistoinut kaikki palkkakuitit ja muut tarvittavat asiakirjat koko yli kolmenkymmenen vuoden työhistoriansa ajalta. Ainoastaan arkistoitujen dokumenttien perusteella henkilö pystyi osoittamaan eläkevakuutusyhtiöille tapahtuneet virheet ja laiminlyönnit, eivätkä eläkevakuutusyhtiöt samoin kuin Eläketurvakeskuskaan ole olleet kovin aktiivisia virheiden selvittämisessä. Henkilöä pyydetetiin palaamaan asiaan vasta sitten, kun eläkkeelle jääminen on ajankohtaista. Yhtiöiden ja Eläketurvakeskuksen intressissä luulisi olevan virheiden mahdollisimman pikainen selvittämien, sillä yli 10 vuotta vanhemmat eläkemaksut jäävät eläkevakuutusyhtiöiden vastattaviksi ja samalla tappioiksi. Tämänhetkisen tilanteen mukaan työntekijällä on vastuu oman eläkkeensä oikeellisuuden valvonnasta. Kuitenkin tarvittavia tietoja eläkepalkan oikeellisuudesta on vaikea saada. Jos eläkkeen perustana olevan palkan virheellinen ilmoittaminen ja työeläkemaksujen laiminlyönti on nyt ilmi tulleen tapauksen kaltainen useissa yrityksissä, vaarantaa se koko eläkejärjestelmämme uskottavuuden. Eläketurvakeskukselta saatujen tietojen mukaan eläkevakuuttamisen maksatuksen valvonta kuuluu Eläketurvakeskukselle, joka vertaa verotietoja ja maksettuja TEL-maksuja. Maksujen oikeellisuuden valvonta kuuluu sen sijaan eläkeva- Versio 2.0
kuutuslaitokselle. Kuitenkaan valvonta ei näytä toimivan. Eläkevakuutuslaitoksen rooli valvonnan toteuttajana on ristiriidassa markkinaehtoisessa toiminnassa. Mielestämme lainsäädännössä tulisikin selventää ja lisätä Eläketurvakeskuksen roolia valvonnassa ja lisätä sen resursseja valvonnan toteuttamisessa. Nyt työnantajien ilmoittamien työeläpalkan ja työeläkemaksujen oikeellisuuden valvonta näyttää jäävän jokaisen vakuutetun omalle vastuulle. Eläketurvakeskuksen työsuhderekisteristä on saatavilla tiedot yksityisen työnantajan palveluksessa tai yrittäjänä tehdystä työstä. Rekisteristä löytyvät tiedot työssäoloajasta sekä keskimääräinen eläkepalkka tai työtulo kuukaudessa sekä työeläkelisään oikeuttavat etuuspäivät vuosittain. Esimerkkitapauksessamme vakuutetun pyytäessä selvitystä työeläkelaitoksilta työnantajien maksamista työeläkemaksuista sekä työnantajan ilmoittamista palkoista ja palkkioista hänelle annettiin vain yleinen selvitys ja sekin vasta tiukan vaatimisen jälkeen. Yksilöityjä tietoja ei annettu vakuutetulle itselleen kirjallisina. Asiaa perusteltiin sillä, että kysyjän henkilöllisyyttä ei voida todeta. Perustelu on nykyaikana täysin kestämätön ja perusteeton. Esimerkkitapauksemme osoittaa, että työnantajan maksamien työeläkemaksujen ja ilmoittamien palkkojen oikeellisuutta on vakuutetun itse vaikea valvoa. Harvalla työntekijällä on arkistoituna kaikkien työnantajien antamat palkkatodistukset tai tilinauhat, joten esimerkiksi eläketapahtuman sattuessa on vaikea osoittaa mahdollinen virhe tai laiminlyönti tapahtuneeksi. Samoin ongelmallinen tilanne työeläkkeen perustana olevien palkkojen oikeellisuuden tarkistuksessa syntyy usein työntekijän työhistorian koostuessa useista määräaikaisista tai osa-aikaisista työsuhteista. Vakuutetun todellinen valvontamahdollisuus toteutuisi vasta, kun vakuutettu voisi esimerkiksi vuosittain tarkistaa työnantajan ilmoittamat palkkasummat ja maksamat työeläkemaksut. Työeläkelaitokset tai Eläketurvakeskus tulisikin velvoittaa lähettämään vakuutetulle vuosittain ajantasaiset ohjeet työeläkkeiden kertymisestä eri elämäntilanteissa sekä yksilöity selvitys työnantajien maksamista vakuutusmaksuista ja ilmoittamista palkoista. Tällöin vakuutetulla olisi mahdollisuus ilmoittaa mahdollisesta virheestä ja työeläkelaitoksilla olisi mahdollisuus välittömästi korjata virheet ja periä maksamatta jääneet TEL-maksut työnantajalta. Samalla tulisi työeläkelaitokset velvoittaa antamaan vakuutetulle oikeaa ja ajantasaista tietoa mm. työttömyyden, lomautusten ja vuorotteluvapaan vaikutuksista eläkkeeseen. Aivan liian usein työeläkelaitosten ja Eläketurvakeskuksen antamat vastaukset vakuutettujen kysymyksiin ovat vajavaisia tai jopa virheellisiä. Tästäkin löytyy jopa kirjallisia esimerkkejä. Virheitä löytyy myös työttömyysjaksojen ilmoittamisesta ja kirjaamisesta. Näilläkin virheillä on vaikutusta eläkkeen määrään. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä työeläkkeiden oikeellisuuden varmistamiseksi ja valvonnan parantamiseksi sekä kansalaisten oikeusturvan ja työeläkejärjestelmän uskottavuuden säilyttämiseksi? Helsingissä 16 päivänä kesäkuuta 2003 Anne Huotari /vas Mikko Immonen /vas Iivo Polvi /vas Jaakko Laakso /vas 2
Ministerin vastaus KK 199/2003 vp Anne Huotari /vas ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Anne Huotarin /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 199/2003 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä työeläkkeiden oikeellisuuden varmistamiseksi ja valvonnan parantamiseksi sekä kansalaisten oikeusturvan ja työeläkejärjestelmän uskottavuuden säilyttämiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työntekijäin eläkelain (395/1961; jäljempänä TEL) mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijöilleen pakollinen eläketurva laissa säädetyin edellytyksin. Eläketurvakeskuksen tehtäviin kuuluu valvoa, että työnantajat ottavat työntekijöilleen TEL:n mukaisen vakuutuksen. Eläketurvakeskus tekee jatkuvaa valvontatyötä eläkelaitosten kanssa. Valvontatyön tavoitteena on, että työntekijöiden työsuhteet tulevat oikein rekisteröidyksi tulevaa eläkettä varten. Jos työnantaja Eläketurvakeskuksen kehotuksesta huolimatta kieltäytyy vakuutuksen ottamisesta, Eläketurvakeskus ottaa sen työnantajan kustannuksella jostakin eläkevakuutusyhtiöstä. Menettelystä käytetään nimitystä pakkovakuuttaminen. Jos työnantajalla on eläkevakuutus, työnantajan vakuuttamisen valvonta kuuluu ensisijaisesti asianomaiselle eläkelaitokselle. Eläkelaitokset harjoittavat vakuuttamisen valvontaa työeläkevakuutuksia hoitaessaan, esimerkiksi työnantajien vuosi-ilmoitusten ja vakuutusmaksujen perinnän yhteydessä. Eläkelaitokset käyttävät tarvittaessa Eläketurvakeskuksen valvontaosaston tarkastusyksikköä valvontansa apuna. Eläketurvakeskus lähettää vuosittain noin 400 000 500 000 työntekijälle rekisteriotteen, josta ilmenee työntekijän eläkkeeseen oikeuttava työhistoria. Eläketurvakeskus lähettää otteita TEL:n mukaan vakuutettujen työsuhteiden päättymisen tai työntekijän pyynnön perusteella sekä erikseen kohdennettuina tietyille työntekijäryhmille. Jos otteen saanut työntekijä havaitsee otteessa puutteita, hän ilmoittaa asiasta Eläketurvakeskukselle, joka selvittää asian, jos työnantajalta puuttuu vakuutus. Muussa tapauksessa jatkoselvityksen tekee eläkelaitos. Otteen saaneista työntekijöistä vuosittain noin kaksi prosenttia ilmoittaa Eläketurvakeskukselle virheistä. Työntekijöiden virheilmoituksia on vuosittain noin 10 000 kappaletta. Eläketurvakeskuksen valvonnassa selvitetään vuosittain noin 25 30 miljoonaa euroa työeläkevakuutuksista puuttuneita palkkoja. Lisäksi Eläketurvakeskuksen valvontaosastolla suoritetaan vuosittain noin 4 000 kappaletta muita työnantajiin kohdistuvia valvontaselvityksiä. Useat työnantajat käyttävät nykyään koneellisia palkkajärjestelmiä, jotka tuottavat myös koneellisesti palkkailmoitukset eläkelaitokselle. Palkkailmoitusten virheiden vähentämiseksi eläkelaitokset tekevät yhteistyötä palkkajärjestelmien rakentajien kanssa. Lisäksi eläkelaitokset järjestävät sekä asiakaskohtaisia että kaikille asiakkailleen yhteisiä koulutuspäiviä, joiden aiheisiin säännönmukaisesti kuuluu eläkevakuuttamisen ilmoitusliikenne. Työeläkelaitosten liitossa on yhteisesti sovittu järjestelmästä, jonka perusteella eläkelaitokset lähettävät vakuutetuille vuosittain niin sanottuja ikäluokkalaskelmia. Nämä laskelmat lähete- 3
Ministerin vastaus tään viisivuotisikäluokittain iästä 30 ikään 60. Laskelmat sisältävät arvion tulevan eläkkeen suuruudesta, tiedot päättyneistä työsuhteista ja tiedot viimeisistä vuosiansioista. Työntekijän eläketurvan oikein karttumisella on keskeinen merkitys vuoden 2005 alusta voimaan tulevan lainmuutoksen johdosta. Tällöin työeläkejärjestelmässä siirrytään työsuhdekohtaisesta eläketurvasta ansioperusteiseen eläkkeiden laskemiseen. Uudistus korostaa työuran aikaisten lyhyidenkin työsuhteiden ansioiden merkitystä lopullisen eläkkeen määrän kannalta. Kun työntekijän eläketurva lasketaan koko hänen työssäoloaikaisten palkkojensa perusteella, on erittäin tärkeää, että palkat rekisteröidään luotettavasti ja työnantajat täyttävät heille laissa säädetyt velvollisuudet. Kun sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan yksityisten alojen työeläkelakien yhdistämistä lähivuosina yhdeksi työeläkelaiksi (TYEL), ollaan myös valvontaa koskevaa lainsäädäntöä tehostamassa. Tarkoituksena on, että Eläketurvakeskus yhdessä eläkelaitosten kanssa suorittaisi edelleen työnantajavalvontaa. Esillä on ollut muun muassa kysymys työnantajan rikosvastuun tehostamisesta eläkevakuuttamisen laiminlyönnin yhteydessä. Lisäksi Eläketurvakeskuksen rekisteriotepalvelua on tarkoitus kehittää siten, että työntekijällä itselläänkin olisi mahdollisuus seurata, onko eläkevakuuttaminen toteutunut oikein. Tässä yhteydessä on ollut esillä vakuutettujen rekisteripalvelun tehostaminen ja työnantajarekisterin perustaminen. Helsingissä 10 päivänä heinäkuuta 2003 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 4
Ministerns svar KK 199/2003 vp Anne Huotari /vas ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Anne Huotari /vänst m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 199/2003 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för säkerställande av att arbetspensionerna är korrekta och för förbättrande av övervakningen samt för bevarande av medborgarnas rättsskydd och arbetspensionssystemets trovärdighet? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt lagen om pension för arbetstagare (395/1961; nedan APL) är en arbetsgivare, enligt de villkor som anges i lagen, skyldig att anordna obligatoriskt pensionsskydd för sina arbetstagare. Till Pensionsskyddscentralens uppgifter hör att övervaka att arbetsgivarna tecknar APL-försäkring för sina anställda. Pensionsskyddscentralen utför kontinuerlig övervakning i samarbete med pensionsanstalterna. Målet för övervakningen är att arbetstagarnas arbetsförhållanden blir korrekt registrerade med tanke på den framtida pensionen. Om en arbetsgivare, trots Pensionsskyddscentralens uppmaning, vägrar att teckna försäkring gör Pensionsskyddscentralen detta på arbetsgivarens bekostnad i något pensionsförsäkringsbolag. Detta förfarande går under benämningen tvångsförsäkring. Om en arbetsgivare har tecknat pensionsförsäkring, är det i första hand pensionsanstalten i fråga som skall övervaka hur arbetsgivaren fullgör sin försäkringsskyldighet. Pensionsanstalterna utövar denna övervakning när de handhar arbetspensionsförsäkringar i samband med t.ex. arbetsgivarnas årsanmälningar och uppbörden av försäkringspremier. Om pensionsanstalterna behöver hjälp i samband med övervakningen kan de vid behov anlita kontrollenheten vid Pensionsskyddscentralens övervakningsavdelning. Pensionsskyddscentralen skickar årligen ut ett registerutdrag till ca 400 000 500 000 arbetstagare. Av utdraget framgår den arbetshistoria som ger arbetstagaren rätt till pension. Pensionsskyddscentralen skickar utdrag till dem som har avslutat ett enligt APL försäkrat arbetsförhållande samt till de arbetstagare som begär ett utdrag och, i form av specialutskick, dessutom till vissa arbetstagargrupper. Om den som får ett utdrag upptäcker brister i utdraget anmäler han eller hon detta till Pensionsskyddscentralen, som utreder ärendet ifall arbetsgivaren inte har tagit försäkring. I övriga fall handhar pensionsanstalten den fortsatta utredningen. Av de personer som fått ett utdrag, anmäler årligen ca två procent att de upptäckt något fel i utdraget. Årligen lämnar arbetstagarna in ca 10 000 anmälningar om fel. Vid Pensionsskyddscentralens övervakning utreds årligen ca 25 30 miljoner euro i fråga om löner som saknas i arbetspensionsförsäkringarna. Dessutom utför Pensionsskyddscentralens övervakningsenhet årligen ca 4 000 andra utredningar som gäller övervakningen av arbetsgivarnas åtgärder. Många arbetsgivare använder sig numera av maskinella lönesystem, som producerar bl.a. maskinella löneanmälningar för pensionsanstalterna. För att minska felen i löneanmälningarna samarbetar pensionsanstalterna med dem som skapar lönesystemen. Dessutom arrangerar pensionsanstalterna utbildningsdagar för både enskilda kunder och samtliga kunder kollektivt 5
Ministerns svar denna utbildning inkluderar i regel alltid information om anmälningstrafiken i samband med pensionsförsäkringarna. Vid Arbetspensionsanstalternas Förbund har man gemensamt kommit överens om ett system, på basis av vilket pensionsanstalterna årligen skickar s.k. åldersklassberäkningar till de försäkrade. Dessa beräkningar skickas med fem års mellanrum fr.o.m. det år då den försäkrade fyllt 30 år tills han eller hon fyller 60 år. Beräkningarna innehåller en uppskattning av beloppet av den framtida pensionen, uppgifter om de avslutade arbetsförhållandena och uppgifter om de senaste årsinkomsterna. Mot bakgrunden av den lagändring som träder i kraft vid ingången av år 2005 är det av central betydelse att arbetstagarnas pensionsskydd tillväxer på ett korrekt sätt. I och med den förestående lagändringen övergår man inom arbetspensionssystemet från det anställningsspecifika pensionsskyddet till ett inkomstbaserat system för uträkning av pensionerna. Reformen innebär att inkomsterna också i fråga om korta anställningar under arbetshistorian får ökad betydelse när det gäller det slutliga pensionsbeloppet. När arbetstagarens pensionsskydd räknas ut på basis av lönerna under hela hans eller hennes tid i arbete, är det synnerligen viktigt att lönerna registreras på ett tillförlitligt sätt och att arbetsgivarna uppfyller de skyldigheter som påförts dem i lag. När man i social- och hälsovårdsministeriet bereder ett sammanförande av den privata sektorns arbetspensionslagar till en enda arbetspensionslag (ARPL) detta avses ske inom de närmaste åren kommer också lagstiftningen om övervakningen att effektiveras. Avsikten är att Pensionsskyddscentralen tillsammans med arbetspensionsanstalterna fortfarande skall handha arbetsgivarövervakningen. Man har bl.a. diskuterat frågan om en effektivering av arbetsgivarens straffrättsliga ansvar i samband med försummelse att teckna pensionsförsäkring. Vidare har man för avsikt att utveckla Pensionsskyddscentralens registerutdragsservice så, att arbetstagarna själva skall ha möjlighet att kontrollera om pensionsförsäkringen är ombesörjd på ett korrekt sätt. I detta sammanhang har man dryftat en effektivering av den registerservice som betjänar de försäkrade samt ett inrättande av ett arbetsgivarregister. Helsingfors den 10 juli 2003 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 6