AMMATILLISEN KOULUTUKSEN SEMINAARI Kuopio 12.-13.11.2013 Suomi 2.0: Tulevaisuuden muuttuva työelämä ja oppimisen uudet keinot Risto Linturi, Sovelto Oyj Arvoisa seminaarin kuulijat, Puhun usein maailman muutoksesta. Historian kuluessa maailma on muuttunut enimmäkseen hitaasti. Isoisän koulussa oppimilla taidoilla saattoi lapsenlapsikin selvitä töistään kuolemaansa asti. Minun isoisäni meni veljiensä kanssa Köyliöstä Raumalle, kaupunkiin kouluun. He ottivat lehmän mukaansa. Lehmä kulki siihen aikaan helpommin mukana kuin maito. Työt olivat kovin erilaisia silloin. Satusetä Topeliuksen joulusatua on luettu perheessämme isoisäni lapsuudesta alkaen. Topelius kirjoitti 1800-luvun lopulla satujen lisäksi tiedemaailmaa järkyttäneistä Michelson- Morley kokeista. Hänen sivistykseensä kuului tieteen viimeinen sana. Humanismin ja teknologian kuilu ei vielä ollut revennyt ammolleen. Vanha tieto oli huonoa. Nyt maailma muuttuu nopeasti. Grafeeni, joka keksittiin vain yhdeksän vuotta sitten on yksi tulevista mullistajista. Tuhannet laboratoriot tutkivat jo sen sovelluksia miljardeilla euroilla. Verrataan vanhaan tahtiin: Einstein keksi suhteellisuusteorian Michelson-Morley kokeiden Topeliukselle ja koko tiedemaailmalle käsittämättömän ristiriidan selitykseksi yli 15 vuotta sen jälkeen, kun Topelius oli kokeita ihmetellyt. Siitä kului vielä toiset 15 vuotta, kunnes tiedemaailma oli selityksen hyväksynyt. Nyt näin hitaasti on edennyt vain ilmastonmuutoksen vaatimien toimien hyväksyntä ja useimpien koulutuksen sisältöjen uudistaminen. Liian harva ajaa uudistuksia. Internetin nopeuttamasta maailmasta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi, uudet mahdollisuudet avautuvat eteemme paljon nopeammin kuin niitä ehdimme omaksua. Kouluissa lapsia opettaville opin ovat usein tarjonneet minun isoisäni aikalaiset. Monet sisällöt ainakin ovat isoisäni ajoilta kotoisin, vaikka kosmeettisia muutoksia olisi tehty. Koskaan ei kehittyneessä maailmassa ei ero tiedollisten mahdollisuuksien mahdollisuuksien ja käytännön välillä ole ollut näin suuri. Kuilu kasvaa koko ajan.
Valitettavan suuri osa hitaudesta on uponnut meidän rakenteisiimme. Uudet tekemiset keinot ovat tyypillisesti kiellettyjä tai ne vaatisivat täysin uudenlaisia organisaatiorakenteita ja prosesseja. Valmiin maailman muuttaminen ei ole helppoa. Tämä esitykseni perustuu osin Soveltossa tehtyyn Suomi 2.0 työhön ja toisaalta minun yhdessä Osmo Kuusen ja Toni Ahlqvistin kanssa Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamaan raporttiin Suomen sata uutta mahdollisuutta. Suomessa oli tapana innostua teknologiasta. Lentämistä ja monia muita kokeiltiin ensimmäisten joukossa. Puhelimia kehiteltiin ja itsenäisiä puhelinyhdistyksiä alkoi syntyä heti Bellin saatua puhelimelleen patentin. Nopea uudistuminen nosti meidät kehitysmaan tasolta vauraaksi hyvinvointivaltioksi. Nyt muistamme Suomen tietoliikenteen kärkimaana. Siihen 90-luvun saavutukseen meillä oli vahva pohja. Puhelinten luvattu maa olimme jo Topeliuksen eläessä. Laaja tietotekniikan ja tietoliikenteen yliopistokoulutus alkoi 1960-luvulla. Teleoperaattorit alkoivat varautua digitaalisiin puhelinkeskuksiin 70-luvun lopulla. Poliitikot ja teollisuusjohtajat puhuivat silloin television keskusteluohjelmissa, kuinka Suomen tulisi suhtautua tietotekniikan jatkossa aiheuttamaan teollisen rakenteen murrokseen. 1990-luvulla Suomi oli maailman näyteikkuna omaksuttuaan muita nopeammin internetin ja mobiilin teknologian varhaisen käytön. Presidentti Martti Ahtisaari käsitteli puheissaan internetin mahdollisuuksia ja edisti eurooppalaisen GSMstandardin vakiintumista. Lukuisat ministerit perustivat ryhmiä ja tietotekniikan mahdollisuudet olivat kaikkien niistä kiinnostuneiden tietoisuudessa. 2000-luvun alun olemme kylpeneet menneessä loisteessa. Teknologiaa kehitetään vientiyrityksissä, mutta yhteiskunta ei tunnu enää Suomessa uskovan teknologian voivan meitä laajemmin auttaa. Menestyksen huumassa näkökulma teknologiaan ja sen mahdollisuuksiin on kaventunut ja monelta on jäänyt huomaamatta, kuinka nopeasti teknologinen kehitys edelleen etenee maailman eri kolkissa. Suomi on nyt pudotuksessa. Vientiyrityksemme ovat jatkuvasti menettäneet markkinaosuuksiaan ja olemme jääneet kelkasta monilla teknologian osa-alueilla. Kotimarkkinoilla tehokkuutta lisäävät lähinnä ulkomaiset yritykset mm. verkkokaupan ja muun teknologian avulla. Mahdollisuuksia on kuitenkin hyvin runsaasti tarjolla kehitys etenee maailmalla yhä kiihtyvällä nopeudella ja voimalla, vaikka me putoaisimme kelkasta. Koulutuksen tehtävänä lienee tarjota työelämään virkeitä ja uudistushaluisia nuoria, jotka syrjäyttävät vanhoihin malleihin takertuneet kalkkeutuneet jäärät paikoiltaan ja ajavat Suomen taas kohti uutta.
Otetaan aluksi pari esimerkkiä niistä muutoksista, joita teknologia tarjoaa. Ekonomistit ja poliitikot tuskailevat pohtiessaa, kuinka Suomessa säästetään yksi miljardi. Robottiliikenne säästäisi vuosittain kymmenen miljardia ja vapauttaisi sadan miljardin pääomat jo 2020-luvulla, jos autoilu robotisoitaisiin palveluksi. Japani, USA ja monet muut maat ovat jo sallineet robottiautojen kokeilut yleisillä teillä. Googlen robotit ovat ajaneet Kalifornian kaupungeissa ja moottoriteillä jo lähes miljoona kilometriä ilman ainoatakaan robotin aiheuttamaa onnettomuutta. Nissanin, Mercedeksen ja Audin johtajat ovat ilmoittaneet täysin autonomisten autojen olevan sarjatuotannossa vuonna 2020. Google lupaa omansa markkinoille vuonna 2018. Kuvitelkaa maailma, jossa kuka tahansa saa auton ovelleen viidessä minuutissa, auto vie perille tai joukkoliikenteen ääreen. Parkkipaikkaa ei tarvitse etsiä, autosta ei tarvitse huolehtia. Tähän riittää miljoona autoa nykyisten kolmen miljoonan sijaan. Autoilun kustannukset puoliintuvat ja ratinpidosta vapautuu noin miljardi tuntia vuosittain. Parkkiluolat, autotallit ja tienvarret vapautuvat, ja kahden miljoonan auton pääomat voidaan käyttää hyödyllisempiin koneisiin. Tämä tietysti muuttaa monet ammatit. Autonkuljettajia ei enää kannattaisi kouluttaa, eikä parkkiluolien rakentajia. Robotisoitu logistiikka uudistaaa lisäksi kaupan rakenteen sähköisen kaupan aiheuttamaa muutosta paljon syvemmällä tasolla. Otetaan toinen konkreettinen esimerkki. Tyhjiöputkeen laitettu maglev-sukkula voisi laskelmien mukaan saavuttaa 6.000 kilometrin tuntinopeuden. Tuolla vauhdilla etäisyys Tampereelta Pariisiin taittuisi kahdessakymmenessä minuutissa ja matka Pekingiin veisi tunnin. Tyhjiöputkessa ja suprajohteissa on vielä haasteita. Huomattavasti käytännöllisempi on Teslan, Paypalin ja SpaceX n perustajan, Elon Muskin tukema Hyperloop. Siinä periaatteelliset ongelmat on ratkottu ja loppu vain normaalia insinöörityötä. Nopeus on 1200 kilometriä tunnissa ja investointikustannus jää puoleen moottoritien kustannuksista. Käyttökustannukset ovat olemattomat. Matka Tampereelta Helsinkiin taittuisi kymmenessä minuutissa. Samassa ajassa pääsee pääkaupunkiseudun parkkiluolasta maanpinnalle. Jos Tampere, Turku ja Helsinki yhdistettäisiin Hyperloopilla, niistä syntyisi yksi metropoli, ja Suomen kansantuote kasvaisi kymmenen prosenttia. Muskin kaskelmia soveltaen, Olkiluoto 3:n hinnalla mahtuisivat mukaan vielä Lahti, Jyväskylä, Kuopio ja Oulu. Hajasijoitus kadottaisi etäisyytensä. Osaamisen tarpeisiin ja oppilaitosrakenteeseen tällä voisi olla vaikutuksensa. Opiskelijaelämään ja -asumiseen vaikutukset olisivat valtavat.
Vaihdetaan aihetta! Asennetun aurinkosähkön hinta on laskenut 7% vuodessa viimeiset 30 vuotta. USAn energiaviranomaisen mukaan aurinkosähkön hinta 2018 valmistuvissa laitoksissa on vain hieman ydinsähköä kalliimpi. Aurinkosähkön hinta puoliintuu 7% vuositahdilla kymmenen vuoden välein. Aurinkosähkön hinta putoaa kymmenesosaan nykyisestä ennen kuin Olkiluoto 3 on maksettu takaisin, ja ennen kuin nyt koulunsa aloittanut on päättävässä asemassa. Onneksi Ruukki jo harjoittelee kattojen ja seinien pinnoitukseen aurinkopaneeleita. Puu ja maalit kannattaa säästää sisäverhoiluun, ulkopintoihin niitä ei jatkossa enää tarvita. Puhuin tästä kehityksestä sähköalan ammattilaisten kanssa. Kaavoittaja on nykyään yksi aurinkoenergian este. Seinät eivät kuulemma saisi olla aurinkopaneelin harmaita. Kaavoittajat, arkkitehdit ja rakentajat pitää varmaan kouluttaa uudestaan, jos haluamme rakennuten tuottavan itse tarvitsemansa energian. Jos energiaa on riittävästi, kaupungit voisivat tuottaa kaiken ruokansa. Jätetään se kuitenkin nyt. Tuulivoiman ammattilaisille pitäisi jatkossa opettaa lentokonetekniikkaa. Tuulivoimaan kehitellään puolen kilometrin korkeudella lentäviä siipiä. Meidän koiramme painoinen kahdeksanmetrinen siipi tuottaa testeissä 20 kilowattia sähköä. Tarpeeksi keskimäärin kymmenen sähkölämmitteisen omakotitalon tarpeisiin. Googlen ostama yhtiö lupaa laitteiden tuottaman sähkön kilpailevan hiilivoimaloiden kanssa. Leijaenergiaa kehitellään ympäri maailmaa, myös Suomessa. Aurinkolämpökeräimien teho on kasvanut nopeasti. Jokaiselle neliömetrille lankeaa kilowatin verran tehoa keskipäivällä. Jos se varastoidaan eristettyihin rakennuksen perustuksiin tai porakaivoihin, saadaan kesän lämpö varastoitua talvikäyttöön yli 50% hyötysuhteella. Uusia keinoja on paljon, mutta lähes aina päätökset perustuvat vanhaan ajatteluun. Investointien kannattavuus lasketaan tuleva kehitys unohtaen. Palataan hetkeksi Suomen talouden tilanteeseen. Meidän huoltosuhteemme on nyt historiallisen hyvä. Yksi työllinen elättää 1.1 muuta. Vuoteen 2030 mennessä työllisen reppuun laitetaan 50% lisää kuormaa. Yksi työllinen elättää tuolloin jo 1.6 muuta. Muutos on valtavan nopea. Suomi on Euroopan ikääntymislaboratorio. Samaan aikaan BRIC maat, Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina kasvattavat talouttaan. Niiden pelkkä kasvu tulee vuoteen 2030 mennessä olemaan suurempi kuin, mikä on G7-maiden nykyinen koko. Maapallon rajallisiin resursseihin tulee kohdistumaan kaksinkertainen kysyntä ja meidän suhteellinen ostovoimamme putoaa puoleen. Päädymme maksamaan vähemmästä paljon enemmän.
Sovelton Suomi 2.0 ohjelmassa suoritimme karkeita laskelmia tästä haasteesta. Me selviämme kurjistumatta, jos henkilötyön tuottavuus kasvaa 4% vuodessa vuoteen 2030 saakka. Teknologinen kehitys on ainoa, joka tarjoaa pitkän tuottavuuskasvun. Vuoteen 2030 mennessä tuottavuus nousee tuolla tahdilla kaksinkertaiseksi. Kaikki nykyiset työtehtävät tulee tehdä miljoonaa työntekijää vähemmällä. Selkänahasta repimällä tai laatua laskemalla se ei onnistu. Työvoima vähenee 2030 mennessä 200 tuhannella hengellä.saman verran työllistyy sote-sektorilla tehostamisesta huolimatta, mutta 600 tuhannelle tulisi löytää uusi työmaa. Mikäli tämä ei onnistu, olemme Kreikan tiellä. Jos emme sinne halua, osaamista pitää uudistaa. Pienet parannukset eivät auta. Säilytämme hyvinvoinnin tekemällä 90-luvun pankkialan kaltaisen radikaalin uudistuksen jokaisella toimialalla. Terveydenhuolto on yksi suurimpia kansallisia kustannuseriä. Teknologia kehittyy nyt nopeasti lisäten kustannuksia yhä arvokkaampien hoitojen suuntaan, mutta ennakkoluulottomalla etenemisellä kustannukset voivat myös radikaalisti laskea. Tiedätte hyvin, että astronomit havaitsevat satojen valovuosien etäisyydellä, minkälaista sokeria kaasupilvessä on, tai mihin muotoon hiiliatomit ovat järjestyneet. Elektroniikka ja optiikka halventuvat ja nopeutuvat jatkuvasti. Yhdysvalloissa tavallinen kännykkä lisälaitteineen on jo hyväksytty lääketieteelliseksi laitteeksi. Femtolaserin, terahertsiaaltojen ja spektroskopian avulla nähdään ihmiseen koskematta, mitä lääkkeitätämä on syönyt. Keho piirtyy mikrometrin tarkkuudella siten, että jokainen aine jättää oman sormenjälkensä. Poliisi Yhdysvalloissa selvittää laitteita, joilla voisi katseluetäisyydeltä nähdä, käyttääkö kadullakulkija huumeita. Ihmisen genomin lukeminen maksoi 12 vuotta sitten sata miljoonaa dollaria. Kuusi vuotta sitten hinta oli laskenut 10 miljoonaan dollariin. Nyt perimän lukeminen maksaa tuhat euroa, ja näköpiirissä on taskukokoinen laite, jolla ohikulkijan perimän voi lukea 30 solusta. Muistakaa, että perimä määrää kasvonpiirteet. Laite voi siis piirtää perimän perusteella kuvan. Jotkut taiteilijat jo käyttävät tätä tekniikkaa. X-prize säätiö on luvannut 10 miljoonan dollarin palkinnon sille, joka vuoteen 2015 mennessä kehittää parhaan kannettavan laitteen, joka maallikon käsissä tunnistaa vähintään 15 erilaista tautiakeskimääräistä lääkäriä paremmin. Kisaan on ilmoittautunut yli 300 tutkimusryhmää, joista meitä lähimmät Tukholmassa ja Pietarissa. Edellinen X-prize palkinnon voittaja, SpaceX sai voittonsa jälkeen 400 miljoonan dollarin tilauksen ja käynnisti kaupallisen avaruustoiminnan.
Tulevaisuudessa yhä useampi tauti voidaan tunnistaa luotettavasti jo kotona, mutta lääketiede kehittyy monella muullakin tavalla. Maksa ja perna on valmistettu kantasoluista 3D-tulostimella. Aivot on kasvatettu elatusmaljassa. Robotit suorittavat leikkauksia ja rollaattorin tai pyörätuolin saa heittää nurkkaan, jos ostaa robottijalat. Uutisissa oli juuri isä, joka oli itse tulostanut lapselleen robottikäden halvalla 3Dtulostimella, kun ammattilaisten tekemään 20.000 euron proteesiin ei ollut varaa. Palataan Tulevaisuusvaliokunnalle tehtyyn Suomen sata uutta mahdollisuutta raporttiin. Raportti uskaltautui laittamaan teknologiat tärkeysjärjestykseen. Tätä pidin vielä vuosi sitten mahdottomana tehtävänä, mutta löysimme uskottavan tavan. Keräsimme mahdollisimman monesta lähteestä teknologisia uudisteita. Listalle pääsy edellytti tieteellistä julkaistua läpimurtoa tai tieteellisiltä perusteiltaan tunnettua prototyyppiä, mutta jo markkinaleviämisen alkaneet ratkaisut kelpasivat joukkoon, jos niiden leviämisen tai hintakehityksen uskottiin johtavan laajoihin radikaaleihin seuraamuksiin vuoteen 2030 mennessä. Nämä koottiin sataan ryhmään lähinnä sovellusten tai ratkaisutavan mukaan. Kukin näistä sadasta arvioitiin sitten 25 eri kriteerillä usean henkilön toimesta. Potentiaalista arvoa tarkasteltiin 20 eri arvonluontiverkostossa, joiden dynamiikkaa raportissa on analysoitu. Arvonluontiverkostot kattavat ihmisen tarpeet ravinnon, terveyden, liikkumisen, asumisen, logistiikan, turvallisuuden, oppimisen, havainnoinnin, taloudellisen organisoitumisen, tavaroiden ja palveluiden tuottamisen, energian, viihteen, vaikuttamisen, identiteetin luonnin ja demokratian alueilla. Arvonluontiverkostot vastaavat väljästi eri ammattialoja. Muutospotentiaalien lisäksi arvioitiin kehitykseen liittyviä epävarmuuksia ja Suomessa valmiiksi olevaa osaamista. Tarkastellaan vielä muutamia yhteiskuntaa muuttavia teknologia-alueita. Grafeeni ja nanosellu ovat materiaalitekniikan kuumia aiheita. Akateemisen tutkimuksen lisäksi esimerkiksi IBM, Samsung ja Nokia tutkivat nanohiilien eri sovelluksia. Grafeeni on kahdellakymmenellä ominaisuudella supermateriaali. Tutkijat kaatoivat grafeenipulloon olutta. Vesi valui ulos. Suolan ja bakteerien suodattaminen vedestä on yksi tutkimuskohteista. Sopivasti reijitetty grafeeni erottelee heliumin eri isotoopit toisistaan. Hyvin vähäinen määrä grafeenia tekee kuparista ja nikkelistä teräksenlujaa. Hiilinanoputkista punottu köysi kantaa oman painonsa maan kiertoradalle asti. Reijitetty grafeeni on voimakkaasti piezosähköinen. Kosketusnäyttöjen, haptisten pintojen ja energiakeräinten sovellukset ovat ilmeisiä.
Styroksia lujuudeltaan vastaava aerografiitti painaa neljäsosan ilman painosta. Akut ja suurtehokondensaattorit, femtolasersovellukset, uudet lujitemuovit, erotustekniikan suotimet, piiperustaista tiheämpi digitaalitekniikka, optinen manipulaatio, kvanttilaskenta! Ei tunnu olevan aluetta, johon nanohiilillä ei olisi vaikutusta. Muutos voi olla rautakauden tai sähkön keksimiseen verrattava. Opettaako aihetta kukaan? Muistakaa, että tietoliikennettä ja tietotekniikkaa Suomessa opetettiin etunojassa. Nanosellu on ihmeaine sekin. Selluloosamolekyyylien pilkkominen saa aikaan materiaalin, joka lujuudeltaan ja sitkeydeltään vastaa kevlaria. Nanosellu on läpinäkyvää, haluttaessa hyvin huokoista, optisesti ja sähköisesti aktiivista. Sitä voidaan jo tuottaa tonneittain ja käyttää sellaisenaan tai seoksina muissa materiaaleissa. Suomi on melko hyvin asemoitunut sekä tutkimusosaamisensa että StoraEnson ja UPM:n osallisuuden vuoksi, mutta laajassa tietoisuudessa asia ei ole. Materiaalit siis muuttuvat ja saattavat uudistaa teollisuutta ja sen tuotteita raudan tai muovien tavoin. Materiaalien lisäksi myös valmistustavat ovat muuttumassa. Jeremy Rifkin puhuu kolmannesta teollisesta vallankumouksesta. Hän näkee paikallisen uusiutuvan energian lisäksi muutoksen syntyvän lähivalmistuksen uusista työkaluista. Robotiikka, joustavat tuotantolinjat ja erityisesti 3D-tulostimet vähentävät suuruuden ekonomiaa. Tällä on valtava työllistävä vaikutus tulevaisuudessa länsimaissa, ja nyt kysytään täysin uudenlaisia osaamisia. Tulostin muutamia kännykän kuoria ja lataustelineitä noin tuhannen euron hintaisella laitteella. Latausteline ja kuori maksavat Stockmanilla 57 euroa. Väri ja tyyli olivat epäsopivia. Netistä löytyi hetkessä kymmenittäin malleja, ja bussilipun hinnalla sain molemmat tulostettua kaupassakäyntiä nopeammin. Omaa aikaa meni noin viisi minuuttia koneen raksuttaessa pari tuntia. Kuukaudessa saisin kymppitonnin laitteilla tulostettua viisi tuhatta yksilöllistä kännykänkuorta. Samalla kymppitonnilla saa vaihdettua muovituotelinjan yhden puristusmuotin. Suuruuden ekonomia hajoaa pala palalta. Se moponvirittäjä, joka on syrjäytymisvaarassa, kun teolliset työpaikat karkaavat Suomesta hänen osaamisensa on kullan arvoinen näissä töissä. Valmistus siirtyy ostokeskuksiin, kerhotiloihin, huoltoliikkeisiin ja jakelukeskuksiin. Nyt olemme alussa. 2020-luvulla 3D-tulostus on jo suurta liiketoimintaa ja kasvaa 20 vuoden sisällä autoteollisuuden kokoon. Onneksi koulut ja ammattioppilaitokset ovat jo liikkeellä 3D-tulostuksen opetuksessa. Voimme kuvitella lasten ja nuorten ajatuksia, kun he vievät kotiin valmistamiaan tavaroita, joiden valmistustavasta heidän vanhemmillaan on tuskin aavistusta. Monet 80-luvun alussa mikrotietokoneen eteensä saaneet nuoret ovat nyt miljonäärejä. Tässä on samanlainen rajaseutu.
Nyt tulostetaan jo koruja, kenkiä, muotivaatteita, kuulokojeita, silmälasinkehyksiä, varjostimia, robottien, autojen, lentokoneiden ja rakettien osia, rakennusten sisäverhoilua ja kokeillaan kokonaisten rakennusten tulostamista. Toimiva pieni maksa ja perna on jo onnistuttu myös tulostamaan sekä paljon erilaisia proteeseja. Stradivarius-viulu tulostettiin kokeeksi muutama vuosi sitten, ja se soi paljon omaa viuluani paremmin, vaikka oli lajinsa ensimmäinen. Itse tulostan vain nokkahuiluja. Siirrytään oppimisen keinoihin. Me haemme verkosta sen, mitä tarvitsemme, jos tunnistamme tarpeen ja tilanteen, ja osaamme hakukoneita käyttää. Koulussa opimme edelleen enimmäkseen niitä asioita, joita opettajille ja heidän opettajilleen opetettiin siihen aikaan, kun hakukoneita ja älypuhelimia ei ollut ja asiat piti muistaa. Sisällöt vaativat siis paljon kehittämistä, mutta koulutusjärjestelmälle tämä on suuri haaste. Khan Academy on hyvä oppimisen malli. Luennot katsotaan kotona, kotitehtävät tehdään koneen avulla koulussa. Opettaja näkee ruudultaan kunkin oppilaan etenemisen ja voi kiinnittää huomiota niihin, jotka sitä tarvitsevat. Sal Khan on yksin tehnyt matematiikan, kemian ja fysiikan peruskurssien luennot ja niitä on katsottu jo satoja miljoonia kertoja. Kyse ei tässä tekniikassa siis ole kustannuksista. Tällä tavalla lapsille ja nuorille voi opettaa sellaisiakin asioita, joita oma opettaja ei osaa. Oppimiseen tai pikemmin osaamisen siirtoon liittyy myös laajennettu todellisuus. Googlen laseissa on kamera, paikannin, mikrofoni, kuuloke, nettiyhteys ja silmäprojektori. Lasit voivat tunnistaa käyttäjän näkökentässä olevia tavaroita tai ihmisiä ja nimetä heitä. Käyttäjä voi myös kilauttaa kaverille, joka näkee saman kuin soittaja, ja voi neuvoa tätä. Kehittyneemmässä sovelluksessa huoltomies voi esimerkiksi kilauttaa asiantuntijalle ja asiantuntijan tai opetusohjelman haamukädet näyttävät huoltomiehelle, mihin kädet tai työkalu tulee laittaa. Googlen lisäksi laajennetun todellisuuden laseja kehittävät nyt myös Microsoft ja Samsung. Maailmaa muuttaa jatkuvasti myös pilvilaskenta, avoimiksi muuttuvat massiiviset datavarastot, sosiaalinen media, joukkorahoitus, yhteiskunnan ja elämän pelillistäminen, etätyö ja avatar-robotit, bitcoin ja muu verkkoraha, uudenlaiset käyttöliittymät, reaaliaikainen 3D mallinnus, linssitön kuvantaminen, eliniän pidentäminen, radioaaltojen laittaminen kierteelle, sarjavalmisteiset pienet ydinvoimalat, ajatusten lukeminen, emotionaaliset robotit, nanosatelliitit, keinotekoiset lihakset, ruiskutettavat vaatteet, keinotekoiset lehdet, DNA-muisti, nanoradio, led-radio, kyberhyönteiset ja suurteholaserit. Näillä ja muilla uudisteilla on omat vaikutuksensa siihen kasvavaan osaamisvajeeseen, jonka edessä olemme.
Oletteko esimerkiksi koskaan ihmetelleet, miksi suomalaiset kauko-ohjaavat satamanostureita Suomessa. Kiinalaiset tekisivät sen halvemmalla? Avatar-robotin avulla ihmisen ei tarvitse mennä sinne, missä hänen työkalunsa ovat. Verkkoraha sallii maksut valtioiden huomaamatta. Jatkuvasti ilmassa lentävät laitteet valvovat vieraiden valtioiden alueellakin. Osaamisen ei tarvitse olla siellä, missä työ on. Mitä meidän tulisi osaamisellemme tehdä? Uudelle pitäisi raivata tilaa. Me kiusaamme lapsia ja nuoria opettamalla heille tarpeettomia tietoja ja taitoja, joista meidän isoisillemme vielä oli hyötyä. Minä esimerkiksi opiskelin TKK:lla matemaatikoksi ja kirjoitin pääsykokeissa virheettömän kokeen. Uskallan siksi sanoa, että differentiaali- ja integraalilaskentaa kannattaisi opettaa historian tunnilla. Tietokoneiden aikakaudella tulisi keskittyä matematiikassa sarjakehitelmiin, simulointiin, diskreettiin matematiikkaan ja logiikkaan. Näistä saa valloittavan hauskoja oppitunteja ja intuitiivista ymmärrystä. Kielet tulisi opettaa koneiden avulla, jotka korjaavat virheet välittömästi. Välitön palaute on paras opettamisen keino. Nykyään kielten opetukseen laitetaan valtavasti aikaa. Useimmille Googlen kääntäjä päihittää omat toisen tai kolmannen kielen taidot kirkkaasti ja tarjoaa saman kyvyn kymmenille kielille. Kynän ja paperin sijaan tulisi opettaa niiden työkalujen käyttöä, joita kotona ja työelämässäkin käytetään. Opetuksen sisällöissä on raivattavaa niin perusopetuksen kuin ammatillisen koulutuksen alueella. Kehityksen uhreiksi joutuvia ammatteja ei saisi opettaa. Opettajien tulisi käyttää aikansa asioihin, joita kone ei kykene korvaamaan. Taidoiltaan vanhentuneet opettajat tulisi siirtää opettamaan toisiaan nuorten sijaan. Ensimmäinen askel hyvään opetukseen on Don Normanin ehdotus lunttaamisen sallimisesta. Jos netin ja älypuhelinten käyttö sallittaisiin kaikissa kokeissa, olisi pakko opettaa sellaisia asioita, joita oppilaat eivät vilauksessa löydä netistä. Kokeiden tulisi olla sellaisia, että ne mittaavat niitä taitoja, joilla on oikeasti merkitystä. Tutkinnoissa tulisi myös kelvata oppilaitoksen ulkopuolella itse hankittu osaaminen. Pääsin Unescon pääjohtajan visionääriryhmään pohtimaan Kronbergin julkilausumaa. Pohdin osaamisen siirtoa ja oppimista silloin tosissani. Yhteiskunnan lisäarvo syntyy oikeanlaisesta erikoistumisesta ja vaihdannasta. Rooman valtakunnassa ymmärrettiin vielä, mikä osaamisen rooli on erikoistumisessa ja vaihdannassa. Ymmärrettiin, mitkä asiat kuuluvat yleissivistykseen. Suomessa asiaa ei edes pohdita. Lobataan kyllä,mutta ei kunnolla pohdita. Jokainen kiivailee oman aiheensa tärkeyden puolesta, mutta puheella ei ole liittymää osaamisen merkitykseen.
Nyt Tulevaisuusvaliokunnalle kirjoittamamme raportti on raportti radikaaleista teknologioista. Mutta vielä enemmän se on raportti erilaisista osaamisista ja merkityksenluonnin alueista. Yhteiskunnasta ja siitä, mitä hyötyä uusista osaamisista on hyvinvoinnille, identiteetille, demokratialle, turvallisuudelle ihmisten kannalta tärkeille arvonluonnin alueille. Raportin ote on konkreettinen, kovin erilainen verrattuna vaikkapa hallituksen tulevaisuusselontekoon. Toivottavasti mahdollisimman monella on intoa katsoa, mitä mahdollisuuksia tulevaisuus avaa. Viimeaikoina tehostamiseen ja automaatioon on suhtauduttu kielteisesti. Robottien puhutaan vähentävän työtä. Kysymys on monimutkainen. Kaikilla asioilla on ääretön määrä syitä ja robotit varmasti vähentävät työtä, jos muut asiat pysyvät entisellään. Toisaalta Kreikassa tai kehitysmaissa voimme tutustua siihen, minkälaista elämä on, kun automaatio on kehittynyt hitaasti. Kreikassa on suurtyöttömyys ja kehitysmaiden töitä ja palkkatasoa emmme tänne halua. Marjoja on kyllä metsässä jokaiselle, joka työtä kaipaa. Kyse ei ole työstä vaan työn hedelmistä. Meidän hyvinvointimme perustuu korkeaan teknologiaan. Ilman teknologiaa eläisimme kivikautta. Työ ei lopu niin kauan, kun tiet ovat kuoppaisia, koulut homeessa ja vanhukset sidotaan sänkyihinsä, kun heidän hoitamiseensa ei ole aikaa. Työ ei siis ole loppumassa Suomesta. Monet ammatit ovat kyllä tiensä päässä, ja kilpailukyky saattaa loppua. Meidän tulee ryhdistäytyä riittävän suuriin teknologialoikkiin ja katsoa, etteivät työkalut ja oikeus tuottavaan työhön ajaudu liian harvoihin käsiin. Meidän pitää hullaantua teknologiasta samalla viisaalla tavalla, jolla presidentti Ahtisaari ja monet johtavat ministerit hullaantuivat 90-luvun puolivälissä internetistä ja kännyköistä. Teknologian hyödyt tulee kuvata ja Suomen täytyy palata nopeaksi omaksujaksi. Jos me emme itse käytä uusinta teknologiaa täydestä sydämestämme, kuinka voimme kuvitella myyvämme sitä muille. Nykyinen hyvinvointivaltiomme perustuu siihen, että tuotamme enemmän arvoa muulle maailmalle kuin muu maailma meille. Perässäkulkija ei ansaitse meidän nykyistä palkkatasoamme. Näytän vielä jonkun demon, jotta uskoisitte paremmin. Kiitos tarkkaavaisuudesta.