Heinolan Perhepäivähoito 40 vuotta Juhlajulkaisu
Satu muurahaiskeosta Olipa kerran pieni perhepäivähoito. Se oli yhden muurahaisen kokoinen ja se oli syntynyt vähän ennen aikojaan, ennen kuin mikään laki ehti sitä suojelemaan. Muurahainen kantoi muutamat kortensa pienen pieneksi keoksi ja alkoi hoitaa kahta muurahaislasta. Ja niin kuin elämässä usein käy, se sai seuraavana vuonna yhden kaverin. Kaverikin toi omat kortensa kekoon. Kolmantena vuotena ilmaantui kolmas kaveri ja neljäs kaveri ja jokainen heistä hoiti kahta tai kolmea muurahaislasta. Välillä joku muurahainen lähti pois ja vei omat kortensa toiseen kekoon. Mutta uusia muurahaisia ilmaantui tilalle ja muurahaiskeko kasvoi kasvamistaan. Kymmenen vuoden päästä keko oli jo melko suuri ja siellä hoidettiin 80 muurahaislasta. Kului vielä kymmenen vuotta ja muurahaiskeko oli kasvanut suuren suureksi. Hoitajamuurahaisia oli 66 ja hoidettavia muurahaislapsia yli kaksisataa. Osia suuresta keosta erkani pienemmiksi ryhmäkeoiksi. Touhua ja vilinää ja iloista leikkiä ja puuhaa riitti joka puolella. Muutaman vuoden kuluttua alkoi maassa puhaltaa kylmä tuuli. Se oli laman tuuli. Se kaatoi isiltä ja äideiltä työpaikkoja ja puhalsi muurahaiskeon yli niin vinhasti, että neulasia lenteli tuulen mukana sinne tänne. Muurahaiskeko pieneni, mutta suurin osa siitä jäi jäljelle. Muurahaiset korjasivat vahinkoja minkä ennättivät. Vähitellen laman tuuli hiljeni. Muurahaiskeko alkoi rauhoittua. Osa muurahaisista siirtyi talomuurahaisiksi, mutta jäljelle jäi melko suuri keko. Sitten toinen melko suuri keko maalaiskunnasta liittyi yhteen muurahaiskeon kanssa Opeteltiin elämään yhdessä. Jälleen keko oli suuri. Jälleen riitti touhua ja vilinää ja iloista leikkiä ja puuhaa. Tänä päivänä muurahaiskeko on taas pienentynyt jonkin verran ja on melko suuri. Osa hoitajamuurahaisista on tullut vanhoiksi ja jäänyt eläkkeelle. Mutta muurahaiskeossa vallitsee lämmin ja iloinen tunnelma ja siellä on hoidossa yli sata muurahaislasta. Mitä muurahaiskeolle tapahtuu tulevaisuudessa, ei kukaan tiedä eikä arvaakaan. Me toivotamme sille onnea ja menestystä!
PERHEPÄIVÄHOIDON JUHLAVUOSI ALKAA Vuonna 2008 tuli 40 vuotta siitä, kun kunnallinen perhepäivähoito alkoi Heinolan kaupungissa. Vietimme siis juhlavuotta. Heinolan maalaiskunnassa kunnallinen perhepäivähoito alkoi kolme vuotta myöhemmin, v. 1971. Perhepäivähoidon juhlavuotta suunnittelemaan perustettiin toimikunta, johon valittiin perhepäivähoitajat Sirkku Alanko, Mirja Lahtinen, Liisa Ylönen, Sirkka Viinikainen, Leila Viitakangas, Terttu Lehtonen ja perhepäivähoidon ohjaaja Laura Ilomäki. Syksyllä Terttu Lehtonen jäi pois, kun Satulinnan ryhmäperhepäiväkodista tuli Kettukallion päiväkodin osasto. Toimikunta aloitti työnsä 23.1.2008 ja kokoontui yhteensä 11 kertaa. Toimikunta oli innostunut ja teki loistavaa yhteistyötä. Toimikunnassa sovittiin, että juhlavuoden pitää koskea lapsia, vanhempia ja perhepäivähoitajia, myös eläkkeelle siirtyneitä perhepäivähoitajia. Toimikunta suunnitteli tapahtumien sarjan, jota kuvataan tässä juhlajulkaisussa. Juhlavuoteen varauduttiin budjetissa ja juhlatoimikunta hankki lisää resursseja. Lahjoittajia olivat Marjatta ja Eino Kollin säätiö, Lions Club Heinola ja Kunnossa pienestä pitäen eli KPP. Heille kiitokset lahjoituksista. Juhlavuotta varten tilasimme t-paidat, joiden logo saatiin Raili Ollilan piirtämää perhepäivähoidon logoa mukaillen. Paitoja myytiin lapsille, vanhemmille ja perhepäivähoitajille omakustannushintaan. T-paidat ehtivät käyttöön Potkulautaritarin konserttiin 8.5.2008. Lasten suusta: Neljävuotiaalla tytöllä oli takissaan sivuilla tampit. Hän sanoi: kato, minulla on sivuvimpaimet. Konsertissa Potkulautaritari esitti uusia ja vanhoja lauluja, suosituin oli Puuha-Pete! Ritari sai lapset mukaan menoon ja muutamat pääsivät avustajiksi liikenneopetukseen. 1
Toukokuun 16.-17. päivänä osallistuimme Perhetsydeemiin - Heinolan perhemessuihin muiden päivähoidon ja lapsiperheiden kanssa toimivien yhteisöjen kanssa. Esittelimme toimintaamme ja perhepäivähoitajan ammattia. Lasten suusta: Kolmevuotias poika kysyi äidiltään, miksi toisilla on yksi sormus ja toisilla kaksi sormusta. Äiti selitti, että kun on yksi sormus, on kihloissa ja kun on kaksi sormusta, on naimisissa. No missä se täti on vielä käynyt, kun sillä on kolmaskin sormus? Perhepäivähoidon osasto sai kiitosta kodinomaisuudestaan. ARKEA vuonna 2008 Vuoden aikana elettiin myös tavallista arkielämää. Joka päivä ruokailtiin, ulkoiltiin, nukuttiin päiväunet tai levättiin ja hoidettiin vessa-asiat ja pukemiset. Arki on tärkeää ja arvokasta. Arjen rutiinit, jokapäiväiset toistuvat asiat luovat lapsille turvallisuutta, kun he osaavat ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lasten suusta: Lapset olivat syömässä. Kerroin lapsille, että kun syö hyvin, niin jaksaa ja kasvaa. Kolmivuotiaalla pojalla oli pikkuisen ruokaa lautasella. Kysyin, jaksaako syödä kaikki. Vastaus: En, minä kasvoin jo. 2
Lisäksi se tuottaa iloa ja nautintoa. Tärkeänä osana perhepäivähoidon arkea on leikki. Osa siitä on ohjattua leikkiä, mutta suurin osa lasten omaehtoista leikkiä. Leikki kehittää lasten mielikuvitusta ja taitoja. Leikissä lapset oppivat monia asioita; asettumista toisen asemaan, sopimusten tekoa leikin rooleista ja säännöistä, omaa kulttuuria ja arjen hallintaa. Leikki edistää kielen kehitystä ja ajattelua ja harjaannuttaa tietoisten valintojen tekemiseen. Metsämörri toiminta oli suosittua monilla alueilla. Arvokkaaseen arkeen kuuluu myös kasvatuskumppanuus - niin hoitajien kesken kuin ennen kaikkea vanhempien kanssa. Kasvatuskumppanuutta toteutettiin laatimalla vanhempien kanssa lapsikohtaiset vasut jokaiselle lapselle ja päivittäisin keskusteluin. Rukkasia palelee, sanoi 2-vuotias Mika, kun olimme pihassa ja oli 14 astetta pakkasta. 3
Jotta perhepäivähoito pysyisi ajan tasalla nopeasti muuttuvassa maailmassa, järjestettiin vuoden aikana täydennyskoulutusta. Maritta Opas koulutti tammikuussa erilaisista kasvatus- ja yhteistyökysymyksistä. Huoli puheeksi koulutuksen tarjosi Proomu-hanke. Ensiapu- ja alkusammutuskoulutukset pyörivät toistuvina kierroksina. Syksyllä saatiin tietoa lastensuojelusta, opittiin ergonomisia työasentoja ja otteita sekä palautumistapoja ja kuultiin omista oivalluksista elämänilon lähteenä. Perhepäivähoitajat lokakuun täydennyskoulutuksessa Työhyvinvointia edistimme rentoutusterapialla arjessa jaksamisen tukena. Lisäksi hankittiin esiintyjiä yhteenkuuluvuutta edistävälle juhlaillalliselle. Lasten suusta: Kolmevuotias tyttö heräsi päiväunilta, oli hyvin mietteliäs ja lopulta kysyi: Onkohan nyt päivän etu- vai takaosa? 4
KESÄN JÄLKEEN JUHLAVUOSI JATKUU Syyskuun 3. päivänä pidettiin koko perheen liikuntatapahtuma Vierumäen opistolla illalla klo 18-19. Alun perin oli tarkoitus liikkua ulkona, mutta sään epävakaisuuden takia tapahtuma toteutui kupolihallissa. Eläinhahmoiset liikunnanopiskelijat ohjasivat aluksi yhteisjumppaa. He olivat myös valmistaneet tehtäväradan, jonka kiertämiseen osallistuivat lapset, isät ja äidit sekä perhepäivähoitajat. 5
Radalla mm. hypittiin lumpeenlehdeltä toiselle, käveltiin käärmettä pitkin, ryömittiin tunnelista ja kerättiin linnunmunia ketunpesään. Innostus oli hurja, kun alkuun päästiin! Lopuksi nautittiin pillimehut ja heitettiin tyhjät pakkaukset puhuvaan roskikseen. Heinolan ensimmäinen puhuva ja naurava roskis nähtiin liikuntatapahtumassa 6
JUHLA WPK TALOLLA Varsinaisen 40-juhlan pidimme syyskuun 17. päivänä 2008 WPKtalon hienossa salissa samana päivänä, jolloin Heinolan ensimmäinen kunnallinen perhepäivähoitaja Tyyne Pitkälahti aloitti työnsä 40 vuotta sitten. Juhlaan kutsuttiin kirjeellä lasten perheet ja nykyiset perhepäivähoitajat ja lehtiilmoituksella entiset ja nykyiset perhepäivähoitajat ja perhepäivähoidon yhteistyökumppanit ja ystävät. Noin 170 henkeä osallistui juhlaan. Heinolan seurakunta lahjoitti kaikille perhepäivähoitajille kirjat Rakkaimmat Raamatun kertomukseni. Juhlassa oli lasten ohjelmaa, vanhempien puheenvuoro, perhepäivähoitajien esittäytyminen vuosikymmenittäin ja päivähoidon johtajan katsaus kuluneiden vuosikymmenten kehitykseen sekä yhteislauluja. Lopuksi juotiin kakkukahvit ja mehut. Lapset esittivät innolla Peikkojumppaa 7
Juhlaohjelmasta on seuraavana kuluneiden vuosikymmenien yleisiä tapahtumia kuvaava teksti. Se luettiin vuosikymmen kerrallaan ja sillä vuosikymmenellä työnsä aloittaneet perhepäivähoitajat esittäytyivät kertomalla nimensä ja alueen, millä työskentelivät. 1960-luku oli radikaali vuosikymmen Hippiliike kukoisti, Beatlesit villitsivät ja Arja-täti veti Tenavatuokiota Presidenttinä oli Kekkonen 1968 Suomessa tapahtui Vanhan ylioppilastalon valtaus, Kaustisen kansanmusiikkijuhlat alkoivat ja saatiin peruskoululaki Seuraavana vuonna keskiolut tuli ruokakauppoihin 1970-luku oli jatketta 1960-luvun radikalismille, joskin laimentuneena Presidenttinä Kekkonen Eduskuntavaaleissa tapahtui unohdetun kansan nousu Vaihtoehtoliikkeitä ympäristöliike, New Age ja punk-rock - ympäristöaktivistit kahlehtivat itsensä kaivinkoneisiin Koijärvellä 1979, mukana mm. Ville Komsi ja Osmo Soininvaara Vuosikymmenen alkupuolella saatiin uusia lakeja: kansanterveyslaki ja päivähoitolaki Liikenteeseen tuli ajovalopakko ja turvavyöpakko ETYK (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous ) pidettiin Helsingissä 1975 Lasse Viren kaatui Münchenin olympialaisissa ja voitti siitä huolimatta kaksi kultamitalia Ensimmäinen Uuno Turhapuro elokuva valmistui Kuningas Kaarle XVI Kustaa ja Silvia avioituvat 8
Kevyen musiikin suosikkeja olivat mm. Abba, Erkki Junkkarinen (Ruusuja hopeamaljassa) ja Armi Ja Danny (Tahdon olla sulle hellä) TV-kokit Kolmonen ja Vanamo ilmestyivät ruutuihin Suosituimmat automerkit olivat Datsun 100A, Saab 96, Lada ja Rättisitikka Muotia olivat leveät lahkeet, paksupohjaiset kengät, terävät kaulukset, maksitakki, mikrosortsit, suuret kuviot ja kirkkaat värit, suurilinssiset paksusankaiset silmälasit. Lastenohjelmat olivat ennen kaikkea kasvattavia: käsittelivät esim. demokratiaa, alkoholin käyttöä yms. - viihdyttäminen oli karsittu; ohjelmia mm. Noppa, Hyrrä Tuolloin oli vielä harvinaista, että isät osallistuivat lasten hoitoon ja niinpä psykologi Kirsti Kivinen kertoi Hyrrä-ohjelmassa, mitä isät voivat tehdä lasten kanssa: esim. viedä puistoon kävelemään, kaupungille katsomaan näyteikkunoita tai kantaa selässään pitkin olohuoneen lattiaa Pikku Kakkonen alkoi tammikuussa 1977 ja Ransu - koira syntyi seuraavana vuonna 1980-luku Kekkonen erosi presidentinvirasta 1981 ja kuoli viisi vuotta myöhemmin Kesäaika otettiin käyttöön 1981 Tsernobylin ydinvoimala räjähti Matti Nykänen oli maailman paras mäkihyppääjä Marjo Matikainen sai lisää kuuluisuutta - muiden ansioidensa ohella -vaatiessaan Obertsdorfissa havuja ladulle voimasanan kera Tampereella avattiin Suomen ensimmäinen Mac Donalds Vuosikymmenellä yleistyivät CD-levyt, kotivideot, korvalappustereot, sähköhammasharja, ja vohvelirauta Mikroaaltouuni muutti ruoanvalmistusta ja matkapuhelin syntyi Kuntosalit, solariumit ja laskettelukeskukset löivät itsensä läpi Pukeutumisella ilmaistiin, mihin ryhmään haluttiin kuulua; mm. punkkarityyli, juppityyli Suosikkivaatteita olivat collegepaidat, kivipestyt tai revityt farkut, kansi- ja untuvatakit, ja asusteita Ray Ban - aurinkolasit, sifonkihuivit ja rihkamakorut. Muotiin kuuluivat myös valkaistut permanenttihiukset tai lyhyet hiukset, joissa yksittäinen rotanhäntä niskassa sekä solariumrusketus Kevyessä musiikissa suosikkeja mm. Dingo, Pobeda, Eppu Normaali, Irwin, Leevi and the Leavings, TV-sarjoja mm. Ritari Ässä, Dallas, Dynastia, Smurffit Ensimmäinen Rölli - metsän TV-ohjelma lähetettiin 1987 1990-luku Vuosikymmenen alussa Neuvostoliitto lakkasi olemasta ja muuttui Venäjäksi, jonka ensimmäinen presidentti oli värikäs Boris Jeltsin, Pankkikriisi ja lama koettelivat kansaamme Ahtisaari valittiin presidentiksi laman aikana 1994 Samana vuonna oli ennätystyöttömyys, 500 000 työtöntä Suomi liittyi EU:hun Estonia upposi Itämerellä 9
Matkapuhelimet, tietokoneet ja internet yleistyivät WWW eli Word Wide Web kehitettiin Ruokolahdella nähtiin leijona ja Hausjärvellä Liekki-sonni oli paossa alkukesästä syksyyn Muumilaakson tarinoita alettiin esittää TV:ssä Kotikatu alkoi vuosikymmenen puolivälissä 1998 ensimmäinen Harry Potter - kirja ilmestyi suomeksi ja Lipponen sai Päivinsä Heinolan kaupunki ja maalaiskunta liittyivät yhdeksi kunnaksi 2000-luku Suomi sai ensimmäisen naispresidentin Tarja Halosen v. 2000 Kari Pekka Kyrön nimi tuli tutuksi Lahden MM-hiihtojen dopingskandaalissa Eurot otettiin käyttöön v. 2002 Arvi Lindin viimeinen uutislähetys oli 15.10.2003 Tsunami vaati kuolonuhreja seuraavan vuoden lopussa Lintuinfluenssa aiheutti pelkoja Suomessa parin ministerin tekstiviesteistä syntyi suuri kohu Päivähoidossa laadittiin varhaiskasvatussuunnitelmat kunnalle, päivähoitoyksiköille ja jokaiselle lapselle henkilökohtaisesti. Suurin osa perhepäivähoitajista on aloittanut työnsä 70- ja 80-luvulla 10
Päivähoidon johtaja Sirkka Sokka esitti juhlassa seuraavan katsauksen perhepäivähoidon vuosikymmeniin. ARVOISA JUHLAYLEISÖ Minä sain erittäin mieluisen tehtävän muistella tässä juhlassa perhepäivähoitotyön kuluneita vuosikymmeniä. Muistini tueksi kaivoin arkistoistani esille perhepäivähoidon ohjaaja Laura Ilomäen tekemän ansiokkaan historiikin vuodelta 1994, jolloin Heinolan perhepäivähoito täytti 26 vuotta. Näen nämä kuluneet vuosikymmenet selkeästi 10-vuotiskausina, jolla kullakin on oma erityinen piirteensä. 70-luku merkitsi perhepäivähoitajien työn tunnustamista ammatiksi. 60-luvun loppupuolella päivähoitopaikoista alkoi olla kova pula, joten kaupunki ryhtyi miettimään muitakin vaihtoehtoja kuin seimi- ja tarhahoidon. Päiväkodeista tuolloin ei vielä puhuttu. Kunnallinen perhepäivähoito aloitettiin syyskuussa 1968 yhdessä kodissa, Tyyne ja Vilho Pitkälahden kodissa. Perhepäiväkodiksi voitiin hyväksyä koti, missä lapsi saa tarvitsemansa hoidon, eikä joudu ympäristön taholta terveydelliseen vaaraan. Kotien valvonnasta vastasivatkin terveyssisaret ja sosiaalitarkkaaja. Tarkastukset oli tehtävä riittävän usein, mutta vähintään kerran kuukaudessa. 70-luvun merkittävin vuosi on 1973, jolloin päivähoitolaki tuli voimaan. Se antoi perhepäivähoidolle lakisääteisen, tasavertaisen aseman päiväkotihoidon rinnalla ja oikeutti kunnat saamaan toimintaan valtionapua. Tämä merkitsi päivähoitopalvelujen voimakasta kasvua. Heinolassakin päivähoitopaikkoja lisättiin rakentamalla uusia päiväkoteja ja lisäämällä perhepäivähoitopaikkoja. Vuonna 1974 perhepäivähoitajia oli jo 32. Tämän lisäksi oli saman verran yksityisiä perhepäivähoitajia. Tämä määrä pysyi vakiona 70-luvun loppuun asti. Laki edellytti perhepäivähoidon ohjausta ja määritteli ohjaajan pätevyysvaatimukset. Näin päivähoitoon tuli uusi ammattiryhmä. Ensimmäiset perhepäivähoidon ohjaajat joutuivat useissa kunnissa yksin tulkitsemaan uutta lakia ja luomaan toimintamallin. Tämän ajan muisteleminen toi kuvan oman työni alkuajoista. Varmaan täälläkin ohjaaja kuten minäkin selvitti hoitajien monimutkaista palkan määräytymistä, piti hoitajille kuukausikokouksia ja askarteluiltoja sekä vanhemmille vanhempainiltoja ja kävi tiuhaan hoitajien kotona. Hoitajille 11
ohjaaja oli tuolloin tärkeä työehtojen selvittelijä. Tällaiset muistot minulla on ensimmäisestä työpaikastani Keski-Suomesta. 80-lukua leimasi kova vauhti ja tekemisen meininki. Koko vuosikymmenen sosiaalipalveluja lisättiin, niin myös päivähoitopalveluja. Uusien virkojen ja toimien lisääminen oli jokavuotista. Perhepäivähoitoon uutena työmuotona tuli vuorohoito. 80-luku merkitsi myös ohjaustyön kehittymistä. Tuolle vuosikymmenelle ajoittuu myös ainutlaatuinen tilanne, kun kaksi nuorta miestä toimi Heinolassa perhepäivähoidon ohjaajina. Puhumme poikien ajasta, joka merkitsi laajaa yhteistyötä päiväkotien ja kulttuuritoimen kanssa. 80-luvun loppupuolella pojat olivat jättäneet meidät, mutta kehitys jatkui. Aloitettiin alueelliset perhepäivähoitajien ryhmäkokoontumiset. Hoitajat otettiin mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen ja vastuuta näin jaettiin. Vanhemmat otettiin myös mukaan ja perustettiin vanhempainneuvosto. Perhepäivähoitajia myös koulutettiin eli järjestettiin niin ammatillista peruskoulutusta kuin täydennyskoulutustakin. 80-luvun lopulle ajoittuu myös uuden toimintamuodon syntyminen eli ensimmäinen ryhmäperhepäiväkoti perustettiin elokuussa 1989. Vuorohoitoa tekevien hoitajien työtaakka oli tullut aivan liian suureksi, joten uusi hoitomuoto tuli tarpeeseen. 90-luvulle voisi antaa monta nimeä kuten: laman vuosikymmen, subjektiivisen oikeuden vuosikymmen, palvelujen sopeuttamisen vuosikymmen, mutta näen sen myös kehittämisen vuosikymmenenä Alle 3-vuotiaille tuli subjektiivinen oikeus päivähoitoon v. 1990. Muistan hyvin, miten meilläkin mietittiin miten tästä selviämme. Pystymmekö järjestämään kaikille halukkaille päivähoitopaikan. Tähän varauduttiin ottamalla käyttöön kunnallinen kotihoidon tuki ja lisäämällä perhepäivähoitajien toimia peräti 15, mutta todellisuudessa kaikkia näitä ei tarvittu, sillä 90-luvun alkuun ajoittuu vaikea lamakausi, joka vähensi rajusti päivähoidon kysyntää. 90-luku on ollut varmaan rankinta aikaa perhepäivähoitajien ammattiryhmälle. Päivähoitotarpeiden vähentymisen ja säästövaatimusten vuoksi jouduttiin lakkauttamaan ryhmäperhepäiväkoteja ja hoitajia siirrettiin uusiin tehtäviin päiväkoteihin. Ratkaisut tehtiin toimintakausi kerrallaan ja jatkuva epävarmuus oli läsnä. Tuohon aikaan kävimme kaikki yhdessä ns. tujo-koulutusta (tulosjohtamiskoulutus) ja se varmaan auttoi meitä ymmärtämään, että toimenpiteet ovat välttämättömiä ja meidän kannattaa itse yhdessä luoda selviytymiskeinot, jotta sitä ei tee kukaan ulkopuolinen. Ihailin silloin ja ihailen edelleen perhepäivähoitajien kykyä joustaa ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Voitte olla ylpeitä itsestänne, sillä kaikilta se ei onnistu. Tämän uuden vuosituhannen ensimmäiset 8-vuotta ovat olleet monin tavoin sisällön kehittämisen vuosia. 90-luku opetti meille selviytymiskeinot: yhdessä tekemisen voiman, joustavuuden, kehittämisen mahdollisuuden pieninkin resurssein. Kesäkuussa 2003 Itä-Häme lehdessä komeili otsikko Heinolassa laadukasta perhepäivähoitoa. Sosionomi Pirjo Kansalahti teki opinnäytetyön selvittämällä asiakkaiden näkemyksen perhepäivähoitotyöstä. Kysely osoitti, että perheet ovat todella tyytyväisiä hoitoon ja hoitomuotoon. Eniten arvostettiin yksilöllisyyttä ja kodinomaisuutta. Suurimman tyytyväisyytensä perheet osoittivat perhepäivähoidon perushoitoon eli terveelliseen ravintoon, riittävään lepoon, ulkoiluun ja siisteyskasvatukseen. Perheet kokivat saavansa myös tukea kasvatustyöhön. Hoitajan ja vanhempien väli- 12
nen suhde on hyvin kiinteä ja siten luo hyvät mahdollisuudet hyvään kasvatuskumppanuuteen. Nämä seikat ovat aina olleet ja ovat varmasti jatkossakin perhepäivähoidon arvokkaat vahvuudet. Tuloksista oltiin tosi ilahtuneita, mutta ei kuitenkaan jääty paikalleen, vaan perhepäivähoito lähti innolla mukaan vasu-työhön (varhaiskasvatussuunnitelman tekemiseen). Heinolassa tehtiin ensin koko päivähoidon kattava varhaiskasvatussuunnitelma (V 2005) ja sitten yksikkövasut ja lapsikohtaiset vasut. Perhepäivähoito on ollut tässäkin aivan samanarvoinen keskustelukumppani päiväkotien kanssa. Miltä perhepäivähoito näyttää vaikka 10 tai 20 vuoden kuluttua. Nykyajalle on tyypillistä entistä nopeammat muutokset, joten on erittäin vaikeaa kuvitella kovin pitkälle tulevaisuutta. Usein tulee esille, että perhepäivähoitajia on vaikea saada ja nuoret eivät ole halukkaita tekemään kotona työtä. Minunkin on vaikea uskoa, että tulisi enää sellaista työhönsä lujasti sitoutunutta sukupolvea kuin nykyinen perhepäivähoitajien joukko on. Tätä ei tulisi vaatiakaan, koska elämme toisenlaisessa yhteiskunnassa. Eihän tänä päivänä muuhunkaan työhön ja työpaikkaan sitouduta kuten ennen. Olen tällä hetkellä ihan luottavaisin mielin ja haluan tehdä teidän kanssa työtä sen eteen, että perhepäivähoito säilyy Heinolassa. Se on osoittanut 40-vuoden aikana kykynsä muuttua nopeasti tilanteiden mukaan, mutta säilyttänyt tärkeät erityispiirteensä, kuten yksilöllisyys ja kodinomaisuus, joita tämän päivän ja tulevaisuudenkin vanhemmat arvostavat. Lopuksi haluaisin vielä kiittää teitä kaikkia perhepäivähoitajia. Olette tehneet ja teette arvokasta työtä pienten lasten ja lapsiperheiden hyväksi. Parhaan ja aidoimman palautteen te saatte kuitenkin joka päivä työssänne tyytyväisiltä vanhemmilta ja pieneltä lapselta, joka näyttää hyvän olonsa aidosti valloittavalla hymyllä ja halauksella. Se on varmasti yksi syy siihen, miten hyvin olette jaksaneet tehdä työtänne vuosia ja useimmat teistä vuosikymmeniä. Lasten suusta: Naapurin täti ihmetteli: Vai on Olivia jo viisi vuotta. Olivia vastasi: Sellaista elämä on! --- 13
Syyskuun 17.päivänä päivänä avautuivat lasten töiden näyttelyt pääkirjastossa ja kirkonkylän kirjastossa. Näyttelyt kestivät kaksi viikkoa. Kaikilta lapsilta oli mukana ainakin yksi työ. Töiden aihe oli vapaa. Kuvamme on kirkonkylän kirjastosta Eikä riemu tähän loppunut. Lokakuisena tiistaina 14.10.2008 taikuri Luttinen saapui WPKtalolle. Opimme taikasanan: Tsädämm! - Ja mitä tapahtuikaan! Liinat katosivat ja löytyivät ihan eri paikasta jne. Taikurin kustansi meille Lions Club Heinola. Lasten suusta: Oltiin katsomassa taikuri Luttisen esitystä, jossa taikuri sirotteli hölynpölyä. Kolme ja puolivuotias tyttö tuumasi jälkeenpäin: Meillä ei ainakaan ole hölynpölyä, meillä on vaan tavallista suolaa. 14
JUHLAILLALLISET Juhlavuotemme päättyi perhepäivähoitajien juhlaillallisiin 19.11.2008 WPK-talolla. Silloin saimme istahtaa rauhassa huokaisemaan ja nauttimaan ruoasta, ohjelmasta ja leppoisasta yhdessäolosta. Illallisiin osallistui 31 henkeä. Ohjelma Serenaadit Sua vain yli kaiken mä rakastan ja Tein lasinkuultavan laulun Antti Knuutila ja Ville Kuusela Ruokalista Salaatit, graavilohi, keitetyt perunat, Kalkkunapihvit, wokkikasvikset, riisi, leivät, levitteet, maito, kotikalja, vesi Täytekakku, kahvi tai tee Juhlaluento Lasse Kantola Lasse Kantola piti hauskan luennon, jonka humoristisesti käsitteli vuorovaikutuksen kiemuroita. Hauskuuden seassa tuli myös asiaa. Kaikesta viestinnästämme puheen merkitys on vain 7 % ja koko olemuksemme, ilmeemme, eleemme, asentomme, pukeutumisemme eli kaikki sanaton merkitsee yli 90 %. Lasse valotti myös naisen ja miehen ajattelun eroa. Kun miehelle sanoo: Älä ajattele! hän lakkaa ajattelemasta ja aivotoiminta lakkaa yhtä aluetta lukuun ottamatta ja se alue liittyy suvunjatkamiseen. Kun naiselle sanoo: Älä ajattele! hän miettii, miten niin älä ajattele, kuinka sitä voi olla ajattelematta, pakkohan on ajatella sitä ja tätä ja tuota, ja aivotoiminta jatkuu vilkkaana. 15
Lopuksi juhlatoimikunta kukistettiin ruusuin. Kiitämme kaikkia lahjoittajia, ohjelmansuorittajia, perhepäivähoitajia, lasten perheitä, tarjoilun järjestäjiä ja muita mukana olleita juhlavuoden onnistumisesta. Juhlajulkaisu: Teksti: perhepäivähoidon ohjaaja Laura Ilomäki Juhlapuhe: päivähoidon johtaja Sirkka Sokka Valokuvat: perhepäivähoitaja Liisa Ylönen, perhepäivähoitaja Raili Ollila, päivähoitaja Liisa Torniainen, perhepäivähoitaja Anja Järvinen, vanhempi Juha Repo Kansikuvan Logo ja Muurahaiset piirros: perhepäivähoitaja Raili Ollila Taitto: päiväkodin johtaja Hannele Tuusjärvi 16 Heinola 18.12.2009