1
2
Ekologisen ja turvallisen yleisötilaisuuden järjestämisopas Ekologisen ja turvallisen yleisötilaisuuden järjestämisoppaassa esitetään yleisötilaisuuksien järjestämisessä huomioon otettavia seikkoja mm. tapahtumapaikalle asettavat vaatimukset, esitellään keinoja ympäristölle aiheutuvan kuormituksen vähentämiseksi ja kerrotaan järjestämiseen liittyvistä lainsäädännön asettamista velvoitteista toiminnanharjoittajille. Suurien yleisötilaisuuksien osallistujien määrän vaikutus joukkokäyttäytymiseen ja ympäristökuormitukseen voi muodostua huomattavaksi, jollei näihin ole jo ennalta varauduttu. Oppaassa on vahvasti otettu huomioon ympäristönäkökulma ja kestävä kehitys sekä yleisöturvallisuus. Kaikkien osapuolien välisen yhteistyön merkitys korostuu suurtilaisuuksien ennakkosuunnittelussa sekä tapahtumanaikaisessa valvonnassa. Opas soveltuu mm. suurien yleisötilaisuuksien järjestäjille (massatapahtumat), valvoville viranomaisille ja tapahtumissa toimijoille. Julkaisija: Suomen Ympäristö- ja Terveysalan Kustannus Oy Tilaukset: tilaukset@ymparistojaterveys.fi tai puh. (02) 630 4900 Tilaushinta: 24,00 euroa + toimituskulut (sis.alv.10 %). www.ymparistojaterveys.fi 1
Hallinto uudistuu entä sisältö Ympäristöterveydenhuolto on yhteiskunnan kannalta pienestä koostaan huolimatta vuosikymmenten mittaan kokenut jatkuvia uudistuksia, ilmeisesti ympäristöterveydenhuoltoa on ollut helppo kehittää juuri sen pienuudesta johtuen. Todella pitkä hallinnonuudistuspolku on kuljettu kunnallisesta terveysvalvonnasta, joka toimi työpariperiaatteella terveystarkastaja - eläinlääkäri. Kansanterveystyön kuntainliittojen, sittemmin kuntayhtymien kautta päästiin yhteistoiminta-alueiden muodostamiseen. Yhteistoiminta-alueiden muodostaminen oli paikoin hyvin työläs prosessi ja monen mielestä kehityksen olisi pitänyt pysähtyä tähän. Yhteistoiminta-alueiden perustamisvaiheessa eräissä maakunnissa päädyttiin ennakkoluulottomasti maakunnan kokoiseen alueeseen. Nyt tämä malli on toteutumassa koko Suomessa. Ratkaisu on nähtävä mahdollisuutena kehittää, ei vain hallintoa, vaan myös työn sisältöä. Nyt on oikea hetki pohtia mitä valvonta on, mitä sillä saavutetaan ja miten ympäristöterveydenhuoltoa tulisi sisällöllisesti kehittää. Ympäristöterveydenhuollon tämänhetkiset kuntien tehtävien järjestämisvastuu siirretään tuleville maakunnille. Tämä on alan kannalta ainoa järkevä ratkaisu. Tapio Välikylä Ympäristö ja Terveys-lehti Gallen-Kallelankatu 8 28100 PORI Puh. (02) 630 4900 Faksi (02) 630 4939 etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi Markkinointi/ilmoitukset Eija Lindroos Puh. 040 511 6005 Asiakaspalvelu/tilaukset Eevastiina Veneranta Puh. (02) 630 4900 Toimittaja Pertti Forss Ilmestyy 8 numeroa vuodessa Kestotilaus 67 euroa (sis.alv 10 %) Vuositilaus 72 euroa (sis.alv 10 %) Opiskelijatilaus -50 % norm. tilaushinnasta Irtonumero 10 euroa (sis.alv 24 %) ISSN 0358-3333 Julkaisija Y-tunnus 0366233-3 Suomen Ympäristö- ja Terveysalan Kustannus Oy Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy www.vkp.fi Kirjapainolla ja käytetyllä painopaperilla on ISO 14001 -standardin mukainen ympäristöjärjestelmä, joka on sertifioitu. Toimitusneuvosto Erityisasiantuntija Tarja Hartikainen Suomen Kuntaliitto Johtaja Jari Keinänen sosiaali- ja terveysministeriö Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Anne-Kaarina Lyytinen Itä-Suomen aluehallintovirasto Johtaja Risto Mansikkamäki Keski-Uudenmaan ympäristökeskus Ympäristötarkastaja Sini-Pilvi Saarnio Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2
Ympäristö ja Terveys-lehti 47. vsk 3 2016 Toimitus: Päätoimittaja Tapio Välikylä p. 0400 593 273 Tuottaja Tanja Lohiranta p. 044 526 6552 Hallinto uudistuu entä sisältö Tapio Välikylä...2 Ympäristöterveydenhuolto osaksi uusia maakuntia miten ehdotukseen päädyttiinkään? Jari Keinänen...4 Kuntien viranomaistoiminnot hallinnon myllerryksessä Jarno Parviainen...8 Ympäristöterveysvaikutukset huomioon päätöksenteossa Tarja Hartikainen ja Aila Halonen...12 Katsaus ympäristönsuojelulain uudistamishankkeeseen Oili Rahnasto...16 Uuden edessä Kuluttajapalveluiden valvonta valtiollistetaan Kaarina Kärna...20 Tupakkalain kokonaisuudistus Laura Terho...26 Asiakirjojen oikeaoppinen käsittely ja arkistointi ympäristöterveydenhuollossa Tuula Seppo...30 Modernia viestintää Helsingin ympäristökeskuksessa Johanna Joutsiniemi...36 Asumiskielto annetaan harvoin Saana Pusaa ja Mari Järvenmäki...42 Maailman terveysjärjestön kansainvälinen terveyssäännöstö Alusten saniteettitarkastukset Tomi Jormanainen... 48 METSO Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Jani Seppälä...56 Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti ilmestyy viikolla 21. Lehden teemana on vesiensuojelu. 3
Johtaja Jari Keinänen Sosiaali- ja terveysministeriö Ympäristöterveydenhuolto osaksi uusia maakuntia Miten ehdotukseen päädyttiinkään? 4 Ympäristö ja Terveys-lehden numerossa 1/2015 kirjoitin artikkelin siitä, millä tavalla eduskunnalle vuoden 2014 lopussa annettu SOTE-järjestämislaki vaikuttaisi mahdollisesti ympäristöterveydenhuollon järjestämiseen. Ennen kuin muste oli kuivunut artikkelista, lakiesityksen käsittely raukesi eduskunnassa perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jonka mukaan lakia ei voida perustuslaillisista syistä käsitellä normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Eli se siitä edessä oli kevään 2015 eduskuntavaalit ja uudet suunnitelmat. Sipilän hallitus ei jäänyt tuleen makaamaan vaan linjasi jo 7.11.2015 SOTE-järjestämisestä siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tullaan järjestämään jatkossa kahdeksallatoista (18) itsehallintoalueella. Linjauksen tekee ympäristöterveydenhuollon osalta mielenkiintoiseksi linjauksen perustelut, joiden mukaan itsehallintoalueiden tehtäväksi voidaan sisällyttää sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi myös muita tehtäviä, kuten pelastustoimi ja mahdollisesti ympäristöterveydenhuolto. Perusteluissa velvoitetaan asianosaiset ministeriöt arvioimaan ja selvittämään tarkemmin siirrettävien tehtävien sisältöä ja siirron toteuttamistapaa sekä itsehallintoalueille mahdollisesti siirrettäviä muitakin tehtäviä. Selvitysten pohjalta hallituksen piti tehdä erillinen päätös tammikuussa 2016, mutta päätös on viivästynyt.
Ministeriöiden selvitykset Tarasti kehiin Varsin nopeasti hallituksen annettua linjauksensa STM:n, MMM:n ja Kuntaliiton edustajat kokoontuivat ensimmäisen kerran keskustelemaan linjauksesta ja siitä, miten asiaan suhteuduttaisiin tilanteessa, jossa sana mahdollisesti olisi pois linjauksesta. Ministeriöiden näkemykset olivat varsin yhteneväiset todettiin alustavasti, että ympäristöterveydenhuolto voitaisiin hoitaa myös itsehallinto-alueilla (myöhemmin maakunta) osin samoilla periaatteilla kuin nykyäänkin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla. Kuntaliitto suhtautui ajatukseen skeptisemmin ja piti ympäristöterveydenhuollon, rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun viranomaistehtävien pitämistä samalla organisatorisella tasolla tärkeämpänä kuin viemistä ympäristöterveydenhuoltoa erillään maakuntiin. Yhteydenpitoa sovittiin jatkettavaksi siten, että mukaan tulisivat myös ympäristöministeriön edustajat. Ennen kuin uutta palaveria ehdittiin edes suunnittelemaan valtionvarainministeriö (VM) laittoi tuulemaan ja ministeriöiden kinttuihin tuli vipinää. Kunta ja uudistusministeri Anu Vehviläinen asetti 30.11. selvityshenkilön valmistelemaan valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon uudistamista. Selvityshenkilöksi valittiin ministeri Lauri Tarasti. Hallituksen linjausten mukaisesti selvityshenkilön tuli työssään käsitellä myös ympäristöterveydenhuollon tehtäviä. Toimeksiannon mukaan ministeriöiden piti tukea selvityshenkilön työtä laatimalla siirrettävistä tehtävistä ja tehtävänsiirron toteuttamistavasta taustaselvityksen 20.12.2015. Ministeriöissä alkoi kuhina. Ympäristöterveydenhuollon ja sen keskeisten yhteistyöviranomaisten osalta pidettiin aikaisemmin sovittu palaveri, jossa olivat mukana STM, MMM, YM ja Kuntaliitto. Palaverissa todettiin toimeksianto, ja ministeriöiden linjaukset olivat laajasti, että viranomaistoiminnot (ympäristöterveydenhuolto, rakennusvalvonta ja ympäristönsuojelu) olisi järkevää siirtää kunnista maakuntiin kokonaisuudessaan. Kuntaliitto piti parempana näiden toimintojen pitämistä kunnissa vedoten erityisesti vahvaan yhteyteen alueiden käytön suunnittelun kanssa. Mitä ministeriöt esittivät Tarastille? Yleisesti voidaan sanoa, että ministeriöt esittivät ympäristöterveydenhuollon, ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan osalta lähes kaikkien kuntien vastuulla olevien tehtävien siirtämistä maakuntien vastuulle. Seuraavassa muutamia yksityiskohtia ministeriöiden selvityksistä: Sosiaali- ja terveysministeriö esittää, että kuntien terveydensuojelu- ja tupakkalain mukaiset valvontatehtävät siirretään kokonaisuudessa kunnilta maakuntiin. Tämän lisäksi STM pitää tärkeän ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuden säilyttämistä ja esittää, että MMM:n hallinnonalalta elintarvikevalvonnan ja eläinlääkintähuollon viranomaistehtävät siirrettäisiin myös kunnista maakuntiin. STM ottaa kantaa selvityksessään myös kuntien rakennusvalvontaan ja ympäristönsuojeluun ja esittää, että keskeisinä ympäristöterveydenhuollon yhteistyökumppaneina nekin siirrettäisiin kunnista maakuntiin. Maa- ja metsätalousministeriö esittää, että eläinlääkäripalveluiden järjestäminen, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontatehtävät ja elintarvikevalvonta siirretään kunnilta maakunnille. MMM esittää myös aluehallintovirastojen elintarvikevalvontatehtävien siirtämistä maakuntiin. 5
Ympäristöministeriö esittää, että maakuntiin siirretään kuntien järjestämisvastuu sekä kuntien ympäristötoimen että rakennusvalvontatoimen tehtävistä. Mitä Tarasti esittää Tarasti esittää ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä osalta seuraavaa: Ympäristöterveydenhuollon eläinlääkäripalveluiden järjestämisvastuu siirretään kaikille kahdeksalletoista maakunnalle. Maakunnat voivat palveluiden tuottajina käyttää itsensä lisäksi kuntia ja yrityksiä. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan sekä elintarvikevalvonnan tehtävät siirretään aluehallintovirastoilta ja kunnilta maakuntavirastoille. Seuraavat tehtävät keskitetään Eviran tehtäviksi (2 3 htv): 6 - Eläinlääkäripalveluiden valvonta - Koe-eläintoiminnan valvonnasta mahdollisesti joitakin tehtäviä - Aluehallintovirastojen hoitamat kantelut Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle kuuluvien terveydensuojelu- ja tupakkalain mukaisten tehtävien järjestämisvastuu siirretään maakuntavaltuustoille, mutta säädettävät kriteerit täyttävä kunta tai kunnat voivat ilmoittaa ottavansa nämä tehtävät hoitaakseen. Sosiaali- ja terveysministeriössä esitystä on tulkittu siten, että kaikkien ympäristöterveydenhuollon kuntien tehtävien osalta järjestämisvastuu siirtyy ensisijaisesti ja kattavasti maakuntiin maakuntavaltuustoille (elintarvikevalvonta, eläinlääkintähuolto, terveydensuojelu ja tupakkalain toimeenpano). Tehtävien toimeenpano esitetään siirrettäväksi myös maakuntavirastolle seuraavin poikkeusmahdollisuuksin: - eläinlääkäripalvelut voidaan tuottaa kuntien tai yritysten toimesta - terveydensuojelu- ja tupakkavalvonnan osalta tietyt kriteerit (epäselväksi jää kuka määrittelee) täyttävät kunnat voivat ilmoittaa ottavansa tehtävät hoitaakseen. Esityksestä ei selviä jääkö järjestämisvastuu kuitenkin maakunnille. Aluevalvontavirastojen tehtävien osalta Tarasti esittää, että aluehallintovirastojen elintarvikevalvonnan ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ohjaus ja valvontatehtävät siirretään maakuntahallintoon. Aluehallitovirastojen terveydensuojelu ja tupakkalain mukaisiin valvonnan ohjaustehtäviin Tarasti ei ota kantaa. Esimerkiksi elintarvikevalvonnan osalta tämä tarkoittanee sitä, että maakunnista toimeenpannaan sekä varsinainen elintarvikevalvonta että sen ohjaus ainakin osin, koska viranhaltijat siirretään aluehallintovirastoista maakuntiin eikä Eviraan. Tarastin esityksen vaikutus ympäristöterveydenhuollon järjestämiseen Ympäristöterveydenhuolto on nykyisin lähes kokonaisuudessaan järjestetty ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla ja kaikkien ympäristöterveydenhuollosta tehtyjen selvitysten perusteella kokonaisuus on ollut toimiva ja synergiaedut merkittävät. Erityisesti sekä terveysvalvonnan johtajat että terveysvalvonnan kuntien viranhalijat ovat pitäneet kokonaisuuden säilyttämistä tärkeänä. Tarastin esitys mahdollistaa ympäristöterveydenhuollon paikallistason valvonnan pirstaloitumisen ja erilaisten himmeleiden muodostumisen jopa ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuteen, mikä ei ollut mahdollista aikaisemmin. Ympäristöterveydenhuollon kokonaisuus ja sen tuomat edut vaarantuvat. Jatkossa ympäristöterveydenhuollon toimeenpanotehtäviä voidaan järjestää kuntien ja maakuntien toimesta.
Tarastin esitys merkitsee myös ympäristöterveydenhuollon valvonnan ohjauksen hajaantumisen entisestään. Aikaisemmin valvontaa on ohjattu kansallisesti kahdesta keskusvirastosta Evirasta ja Valvirasta. Aluehallintovirastoissa ympäristöterveydenhuollon valvonnan ohjaus on ollut aluehallintovirastojen PEOL-yksiköissä yhtenäisenä koko ympäristöterveydenhuollon osalta. Elintarvikevalvonnan ja eläinlääkintähuollon osalta valvonnan ohjaus näyttäisi säilyvän Eviralla niiltä osin kuin se ei ole maakunnilla, mutta Valviran osalta Tarasti ei ota asiaan kantaa. Elintarvikevalvonnan ja eläinlääkintähuollon osalta valvonnan ohjaus olisi jatkossa osin maakunnilla sekä osin Eviralla, mutta ei enää Tarastin esittämillä aluehallintovirastoilla. Terveydensuojelulain ja tupakkalain osalta valvonnan ohjaus olisi mitä ilmeisimmin edelleen sekä Valviralla että perustettavilla valtakunnallisilla aluehallintovirastoilla. Tästä seuraa, että valvonnan ohjaus ei olisi miltään osin yhdessä organisaatiossa ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuden osalta. Yhteenvetona voidaan todeta, että Tarastin ehdotus ei sellaisenaan edesauta ympäristöterveydenhuollon tehostumista eikä yhteistyötä terveydenhuollon ja rakennusvalvonnan kanssa, joita toimintoja Tarasti esittää myös maakuntien järjestämisvastuulle. Kuntien ympäristönsuojelutehtävien siirtämistä kunnista maakuntiin Tarasti ei esitä. Odottavan aika on pitkä Ministeriöt ja Tarasti ovat puhuneet. Tiedot hallituksen sisältä ovat kertoneet, että maakuntiin sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen lisäksi siirrettävistä tehtävistä tehdään ratkaisut yhdessä SOTE-ratkaisujen kanssa. Sitä ja kesää odotellessa. Linjaus tuli heti, kun ilmat lämpenivät Kirjoituksen ollessa jo melkein painossa hallitus teki vihdoin linjauksen ympäristöterveydenhuollon tulevaisuudesta maakunnissa. Linjaus on yksinkertaistettuna seuraava: ympäristöterveydenhuollon tämänhetkiset kuntien tehtävien järjestämisvastuu siirretään maakunnille kaikki. järjestämisvastuu on lähtökohtaisesti aina maakunnilla, mutta tehtävän hoitamiseen riittävät voimavarat omaava kunta voi kuitenkin sopia maakunnan kanssa järjestämisvastuun siirtämisestä tältä osin kunnalle. Siirtomahdollisuus edellyttäisi erityislain säännöstä sekä kriteerien määrittelyä laissa. elintarvikevalvonnan sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ja sen valvonnan osalta myös AVIen tehtävät siirretään maakunnille. Terveydensuojelu- ja tupakkalain mukaisiin aluehallintovirastoille kuuluviin tehtäviin hallitus ei ottanut linjauksessaan kantaa. Tehtävien siirtoa kunnista maakuntiin valmistellaan valtiovarainministeriön johdolla, mutta ympäristöterveydenhuollon osalta sosiaali- ja terveysministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö ovat aktiivisesti mukana. Selvityshenkilö Lauri Tarastin ja ministeriöiden selvitykset ovat saatavilla: http://alueuudistus.fi/aluehallintouudistus/ selvityshenkilohanke 7
Projektitutkija Jarno Parviainen Suomen Kuntaliitto Kuntien viranomaistoiminnot hallinnon myllerryksessä Kuntaliitossa selvitetään rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon tulevaisuuden organisointia kokonaisuutena. Kuntaliitossa käynnistyi jo ennen meneillään olevaa maakuntauudistusta Virva-hanke valtioneuvoston kanslian tutkimusrahoituksella. Hankkeessa tarkastellaan ympäristöterveydenhuollon, ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan organisointia. Hankkeen taustalla vaikutti kehityskulku, joka näytti osin johtavan toimialakohtaisiin yhteistoiminta-alueisiin, ja jossa laajemman kokonaisuuden tarkastelu näytti jäävän tekemättä. Selvityksen tarkoituksena on löytää toimialojen organisoimiselle ratkaisuja, joissa saavutettaisiin isomman yksikön hyötyjä ja 8 samalla säilytettäisiin sekä parannettaisiin toimialojen välisiä synergioita. Toimialoihin kohdistuu myös maakuntauudistuksen myötä uudistuspaineita. Rakennusvalvontaa ja ympäristöterveydenhuoltoa on ehdotettu Tarastin raportissa ainakin osin siirrettäväksi maakunnille. Ympäristöministeriö on myös omassa joulun alla tekemässään ehdotuksessa kannattanut ympäristönsuojelun siirtoa tuleville maakunnille. Toimialat organisoitu eri tavoin Virva-hankkeessa käsiteltävät toimialat on organisoitu tätä nykyä eri tavoin. Rakennusvalvonnassa on paljon pieniä yhden henkilön yksiköitä, jotka ovat osin ongelmallisia. Yhden henkilön yksiköt ovat haavoittuvaisia, ja osaamisen varmistaminen on haastavaa. Ympäristönsuojelussa kuntien vapaaehtoinen yhteistyö on lisääntynyt vuosien varrella, ja noin 45 prosenttia kunnista
järjestää ympäristönsuojelun yhteistyönä. Ympäristönsuojelussa on silti myös pieniä yksiköitä jäljellä. Ympäristöterveydenhuolto järjestetään 62 yhteistoiminta-alueella, joissa on vähintään 10 HTV:n henkilöresurssi. Yhteistoimintaalueisiin päädyttiin aikanaan, koska katsottiin, että tehtäviä ei ollut enää mahdollista hoitaa kelvollisesti entisellä rakenteella. Ympäristöterveydenhuollosta tehdyt selvitykset osoittavat, että yhteistoiminta-alueet ovat parantaneet ympäristöterveydenhuollon laatua ja henkilöstö on ollut tyytyväinen muutokseen. Samanlaisia kokemuksia on myös pelastustoimen alueellisesta toiminnasta. Sektorikohtainen alueellistaminen pulmallista Ympäristöterveydenhuolto on mukana Virva-hankkeessa, koska rakennusvalvonnan alueellistamiskeskustelun yhteydessä tehdyissä selvityksissä vahvistui näkemys, että sektorikohtaisella alueellistamiselle on myös selviä haittoja. Sektorikohtainen alueellistaminen ei toimi loputtomasti ratkaisuna tuottavuushaasteisiin, koska yhteistyön järjestäminen monimutkaistuu. Haasteet kasvavat kun tullaan lähelle kunnan ydintehtäviä ja yhteistyöverkostojen määrä kasvaa Viime hallitusohjelmaan sisältynyt kirjaus alueellisista rakennusvalvonnoista olisi toteutuessaan parantanut rakennusvalvonnan resursseja pienimmissä yksiköissä. Erityisesti rakennusvalvonnan alueellistamisen osalta nähtiin kuitenkin, että yhteys kaavoitukseen on niin tärkeä, että erilliset organisaatiot voivat olla este joustavalle yhteistyölle. Kokemukset sektorikohtaisista ratkaisuista ja selvityksistä ovat ohjanneet Virva-hanketta alusta asti keskittymään yhteistyökysymyksiin mittakaavahyötyjen saavuttamisen ohella. Selvityksen kohteena olevilla toimialoilla Hankkeen kyselyaineistoon perustuvassa väliraportissa tärkeimmäksi selvityksen toimialojen yhteistyötarpeeksi tunnistettiin toimialojen välinen yhteistyö. Erityisesti yhteistyö kaavoituksen kanssa nousi esiin, kuten myös vahva yhteys kunnallistekniikkaan. 9
on käyty aika ajoin keskustelua valtiollistamisesta. Viimeksi tätä on selvitetty viime syksynä ympäristöterveydenhuollon osalta. Pääsääntöisesti valtiollistaminen ei ole saanut tukea ja erinäisissä kyselyissä sitä on kannattanut vajaa kolmannes viranhaltijoista. Toimialoilla paljon yhteneviä yhteistyötarpeita 10 Hankkeen kyselyaineistoon perustuvassa väliraportissa tärkeimmäksi selvityksen toimialojen yhteistyötarpeeksi tunnistettiin toimialojen välinen yhteistyö. Erityisesti yhteistyö kaavoituksen kanssa nousi esiin, kuten myös vahva yhteys kunnallistekniikkaan. Ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan yhteistyötarpeet ovat pääsääntöisesti samansuuntaiset. Myös ympäristöterveydenhuollon tehtävistä osa kiinnittyy samoihin asiakokonaisuuksiin rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun tehtävien kanssa. Yleisellä tasolla ympäristönsuojelu kokee vahvimmaksi roolinsa osana kunnan muuta kehittämistoimintaa, ja yhteistyötarpeita on pääosin kunnan sisällä sekä ELY-keskuksen kanssa. Rakennusvalvonta tekee yhteistyötä pääsääntöisesti nimenomaan kunnallisten toimijoiden kanssa, mukaan lukien palo- ja pelastustoimi. Rakennusvalvonnan yhteistyö on kaavoituksen ja rakennusvalvonnan kanssa usein jopa päivittäistä. Väliraportin pohjalta huomattiin, että rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon tehtävät eivät kytkeydy erityisen vahvasti niihin nykyisiin kuntien tehtäviin, joista vallitsee yhteisymmärrys tulevina maakuntien tehtävinä (sosiaali- ja terveys, pelastustoimi, maakuntien kehittämistehtävät) Eräiden rakennusvalvonnan tehtävien, kuten rakennuslupien käsittelyn, yhteistyötahona palo- ja pelastustoimi on kuitenkin aineistossa tunnistettu. Rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon tehtävät eivät myöskään ole tärkeissä yhteistyösuhteissa perusterveydenhuollon kanssa, lukuun ottamatta joitakin ympäristöterveydenhuollon tehtäviä. Tehtävätasoinen tarkastelu antaa mahdollisuuksia Väliraportissa tehty tehtävätasoinen yhteistyötarpeiden tarkastelu mahdollistaisi myös toimialojen sisäisen uudelleenorganisoinnin. Kuntaliitossa on nähty mahdollisena, että nykyinen ympäristöterveydenhuollon kokonaisuus voitaisiin järjestää uudelleen. Virva-hankkeen tulosten pohjalta tämä olisi mahdollista. Ympäristöterveydenhuollon tehtävistä osa kiinnittyy vahvasti kunnan kehittämiskokonaisuuteen mutta osa ei. Eläinten hyvinvointiin liittyvät tehtävät eivät esimerkiksi kytkeydy juuri kunnan muuhun toimintaan. Elintarviketurvallisuudessa yhteydet kunnan muuhun toimintaan ovat myös vähäisiä, mutta valvonnassa on yhteyttä muuhun ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuteen. Näissä tehtävissä entistä suuremmat yksiköt voisivat olla perusteltuja ja vähälukuisempi aluepohja tuoda tarvittua tasalaatuisuutta. Tehtävät näyttäisivät siten sopivan uusille maakunnille. Tehtävät ovat myös niin vahvasti keskusvirastojen ohjauksessa, että niiden kunnallisuuden perään voi kysellä. Ympäristöterveydenhuollon tehtävistä lähinnä terveydensuojelulain mukaiset tehtävät kiinnittyvät kunnan toimintaan rakennusvalvonnan ja kunnallistekniikan kautta. Alkuvuodesta julkaistun Temarahankkeen loppuraportissa on tuotu esiin, että ympäristöterveydenhuollolla olisi moninainen rooli ympäristöterveyshaittojen arvioinnissa osana yhdyskuntarakenteen suunnittelua. Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijat ovat vahvasti jakaantuneet sen suhteen, mi-
kä on yhteistyötarve perusterveydenhuollon kanssa. Virva-selvityksen perusteella se on melko vähäinen. Kentällä ei ole oltu erityisen innostuneita nykyisen ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuden purkamisesta. Myös sosiaali- ja terveysministeriössä tätä on vastustettu. Ilmeisenä huolena on, että tehtävien hoidossa taannuttaisiin yhteistoiminta-alueita edeltävälle tasolle, mikä ei tietenkään voi olla hallinnon uudistuksen tarkoituksena. Kaikkien työ tulee muuttumaan maakuntauudistuksen myötä Ympäristöterveydenhuollossa mahdollisena ratkaisuna olisi kasvattaa yksikkökokoja entisestään eräissä tehtävissä ja toisissa vahvistaa synergiaa tärkeisiin yhteistyötahoihin. Samoja mahdollisuuksia tarkastellaan myös rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun yhteydessä. Väliraportin perusteella ympäristönsuojelulla on runsaasti yhteistyötarpeita ELY-keskusten kanssa. Tämän voi tulkita siten, että tehtävissä on päällekkäisyyttä. Väliraportin pohjalta tunnistettujen yhteistyötahojen haastattelut on aloitettu osana selvityksen jatkoa. Kokonaisuuden kannalta optimaalisten ratkaisujen löytäminen edellyttää yhteistyötahojen näkemyksien laajaa kuulemista. Sinällään nykyisten rakenteiden purkamisen vastustaminen on ymmärrettävää erityisesti ympäristöterveydenhuollossa, koska yhteistoiminta-alueet ovat olleet menestys, ja alan henkilöstö edelläkävijän asemassa niukkenevien resurssien haasteisiin vastaamisessa. Käynnissä on kuitenkin niin suuri hallinnon uudistus, että kaikkien työ tulee muuttumaan. Tässä yhteydessä on järkevää pohtia myös jokaisen tehtävän kannalta optimaalinen organisointitapa. Sosiaali- ja terveydenhuollon organisointi maakuntiin johtaa väistämättä muutostarpeisiin ympäristöterveydenhuollossa, siltä osin kun se on organisoitu samaan hallintorakenteeseen. Lähteet Aronen, Kauko. Valitse keinot tavoitteiden mukaan! Ympäristöterveydenhuollon uudistuksen arviointi IV (2013). Kuntaliitto. http://shop.kunnat.net/product_details. php?p=2923 Halonen, Aila. Ympäristöterveys ja yhdyskunnat. Opas kuntien päättäjille ja valmistelijoille (2016). Kuntaliitto. http://shop.kunnat. net/product_details.php?p=3182 Korpivaara, Aila; Syrjälä, Santeri. Uusimuotoinen rakennusvalvontatoimi (2015). Ympäristöministeriö. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155607/ YMra_9_2015.pdf?sequence=1 Kuntien ympäristönsuojelun hallinto-kysely (2013). Kuntaliitto. http://shop.kunnat.net/product_details. php?p=2917 Nevas, Mari; Lepistö, Outi. Ympäristöterveydenhuollon valtiollistamisen esiselvityshanke (2015). Maa- ja metsätalousministeriö. http://mmm.fi/documents/1410837/ 1720364/MMM-julkaisu-2015-9.pdf/adbcb497-b09d-4ae8-beb0-c9e912960407 Parviainen, Jarno. Rakennusvalvonnan alueellistaminen. Arvio hyödyistä ja haitoista (2015). Kuntaliitto. http://shop.kunnat.net/product_details. php?p=3087 Parviainen, Jarno. VIRVA-hankkeen väliraportti: Suuntaviivoja rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon organisoinnille (2016). Kuntaliitto. http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/ uutisia/2016/sivut/virva-hanke.aspx Tuloksellisuustarkastuskertomus. Ympäristöterveydenhuolto (2014). Valtiontalouden tarkastusvirasto. https://www.vtv.fi/files/4095/7_2014_ymparistoterveydenhuolto.pdf 11
Erityisasiantuntija Tarja Hartikainen Suomen Kuntaliitto Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Aila Halonen Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Ympäristöterveysvaikutukset huomioon päätöksenteossa Elinympäristöön vaikuttava toiminta on suunniteltava ja järjestettävä siten, että väestön ja yksilön terveyttä ylläpidetään ja edistetään. Toimintaa on myös harjoitettava siten, että terveyshaittojen syntyminen mahdollisuuksien mukaan estyy. Tämä on asetettu terveydensuojelulain yleiseksi tavoitteeksi. Tavoitteen saavuttamiseksi Kuntaliitto tuotti yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön kanssa oppaan siitä, miten ympäristöterveysvaikutuksien huomioonottamista kaikessa päätöksenteossa edistetään. ScandinavianStockphoto. 12
Ympäristöterveys ja yhdyskunnat on opas kuntien päättäjille ja valmistelijoille. Oppaan alkupuolella on esitelty ympäristöterveyden näkökulmasta kunnan eri viranomaisten toiminnat sekä suunnittelu- ja lupaprosessit. Elinympäristön eri osa-alueiden huomioiminen päätöksenteossa on jaettu osioihin ilma, maaperä ja vesi. Oppaasta on laadittu päättäjille tiivistelmä Viisaat päättäjät terveemmät kuntalaiset. Opas ja tiivistelmä laadittiin Kuntaliiton TEMARA-hankkeessa, jossa projektipäällikkönä toimi Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Aila Halonen. Opas ja siitä tehty tiivistelmä ovat ladattavissa maksutta kunnat.net verkkokirjakaupasta. Kunta terveyden edistäjänä Kunta voi päätöksillään ja toimillaan luoda terveellisen ja viihtyisän elinympäristön tämä on syytä nostaa tavoitteeksi myös kunnan strategiassa. Elinympäristön terveyttä kokonaisvaltaisesti huomioivilla strategisilla linjauksilla saadaan kaikki toimijat pohtimaan sitä, mitä terveyden edistämiseksi voidaan käytännössä omalla toimialalla kunnassa tehdä. Maankäytön suunnittelussa tavoitteet voidaan asettaa korkeammalle kuin mitä säädösten vähimmäisvaatimukset raja-arvojen näkökulmasta edellyttävät. Kunnat ovat erilaisia ja tavoitteet lähtevät kunnan tarpeista. Ympäristöterveyden näkökulmasta tärkeintä on tunnistaa toimenpiteitä vaativat riskit, jotta strategiatyön kautta riskien hallintaan varataan riittävät resurssit. Saavutettua hyvää tasoa ei kuitenkaan saa pitää itsestäänselvyytenä ja tason säilyttäminen vaatii usein aktiivisia toimia. Tavoitteiden saavuttamisen seurantaan tarvitsemme helposti mitattavia indikaattoreita, joilla elinympäristön terveellisyyttä voidaan seurata kunnassa strategisella tasolla. Kuntastrategiaan ja hyvinvointikertomukseen sisällytettävillä indikaattoreilla nostetaan ympäristöterveyden edistäminen tehokkaimmin näkyväksi kaikille toimialoille. Ympäristöterveydessä edistämistehtävä tarkoittaa aktiivista vaikuttamista varhaisessa vaiheessa, ei pelkästään sitä, että valmiista suunnitelmista annetaan lausuntoja tai epäkohtiin puututaan terveyshaittaepäilyssä tai säännöllisessä valvonnassa. Lausuntovaihe on tärkeä, joskin monissa tilanteissa myöhäinen vaihe vaikuttaa. Ennakoinnissa ja terveyshaittaepäilyjen selvittämisessä tarvitaan samaa osaamista kustannustehokkainta on hyödyntää samoja resursseja. Terveysnäkökohtien huomioiminen ja haittojen ennalta ehkäiseminen on nostettu esiin terveydensuojelulain lisäksi mm. maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä ympäristönsuojelulaissa. Terveysvaikutukset ovat osa vaikutusarviointia. Arvioinnin lähtökohdat on esitetty erityislainsäädännössä. Alueidenkäytön ratkaisuilla ja niihin liittyvillä vaikutusselvityksillä on erityisesti merkitystä elinympäristön olosuhteiden muodostumiselle. Terveydensuojeluviranomaisen asiantuntemus tulisikin olla alueidenkäytön suunnittelussa muiden viranomaisten käytössä. Ympäristöterveys ja yhdyskunnat oppaan kaksi ensimmäistä kappaletta antavat vastauksia kunnille siihen, miten eri päätöksentekovaiheissa ympäristöterveyteen liittyvät asiat voidaan yhteistyössä ja muussa toiminnassa huomioida. Oppaan liitteissä on esitetty tarkemmin vaikutusarviointiin liittyvää lainsäädäntöä sekä eri viranomaisten toimintaa ympäristöterveyden näkökulmasta. 13
Valvonnan vaikuttavuus Ympäristöterveydenhuollossa on viime vuodet panostettu suunnitelmalliseen valvontaan, valvontakohteiden riskinarviointiin sekä valvontatietojen kirjaamiseen ja keräämiseen. Nyt on hyvä hetki syventyä valvonnan vaikuttavuuden arviointiin. Viranomaisen resurssit eivät tule lisääntymään päinvastoin. Yhteiskunnassamme ei ole vara valvoa kaikkea, joten on ensiarvoisen tärkeää suunnata resurssit oikein. Viranomaisen osaaminen on ympäristöterveydenhuollossa lisääntynyt suurempien yksiköiden mahdollistaman erikoistumisen ja toisaalta supistuneen sisällön myötä. Voimavaroja ei enää tarvitse suunnata kemikaali- tai kuluttajaturvallisuuslain valvontaan. Epidemiat ja terveyshaittaepäilyt on selvitettävä ja suunnitelmallista valvontaa on tehtävä. Valvonta tulee nähdä kokonaisuutena, joka pitää sisällään myös ennaltaehkäisevän työn, mikä erityisesti painottuu terveydensuojeluviranomaisen toiminnassa. Ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä olisi syytä luoda mekanismit, joilla rakennetaan toimiva vuorovaikutus alueen kuntien muihin toimialoihin: ympäristönsuojeluun, rakennusvalvontaan ja kaavoitukseen. On vaikuttavampaa pohtia toimintojen terveysvaikutuksia siinä vaiheessa, kun ne sijoitetaan kartalle kuin antaa määräyksiä olemassa olevalle toiminnalle. On vaikuttavampaa korjata koulujen pienet vauriot, siinä vaiheessa, kun ei vielä ole muodostunut laajempaa homeongelmaa. On vaikuttavampaa huolehtia radonturvallisesta rakentamisesta kuin korjata asioita jälkikäteen tai jättää korjaamatta. On vaikuttavampaa olla mukana suunnittelussa kuin antaa lausuntoja valmiista suunnitelmista. 14 Alueidenkäyttö muodostuu maankäytön suunnittelusta, viranomaissuunnitelmista, lupaprosesseista, rakentamisesta ja ylläpidosta. Terveysnäkökohtien tulisi olla mukana linjauksissa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Hankkeen tai prosessin alkuvaiheessa käydyllä eri toimijoiden ja viranomaisten välisellä yhteistyöllä on mahdollista laajentaa näkökulmaa ja ottaa terveysvaikutukset paremmin huomioon. Terveydensuojeluviranomaisen toimintaa ohjaavat yleiset terveyden edistämisen periaatteet ovat ehkä välillä unohtuneet tämän hetken tarkastuskeskeisessä viranomaistoiminnassa, jonka toiminnan tehokkuutta arvioidaan nykyisin pääosin valvontasuunnitelman toteutumisen ja tarkastusmäärien kautta. Suomessa on useita valvontayksiköitä, joissa eri viranomaistoiminnot ovat hakeutuneet hallinnollisesti ja fyysisesti yhteen, jolloin vuorovaikutus ja keskustelu kaikissa valmistelun vaiheissa on luontevaa. Elinympäristön osatekijät Ympäristöterveydessä elinympäristöllä tarkoitetaan lähinnä fyysistä ympäristöä, joka muodostuu ulko- ja sisäympäristön olosuhteista ja tekijöistä, kuten ilman laatu, melu ja tärinä sekä kemialliset haitta-aineet ja säteily. Siihen luetaan kuuluvaksi myös elintarvikkeet ja talousvesi. Ympäristöterveydessä puhutaan usein myös fysikaalisista, mikrobiologisista ja kemiallisista altisteista. Jotta ympäristöterveys ja yhdyskunnat opas palvelisi laajasti kunnan eri toimijoita, jaoteltiin ympäristöterveysvaikutusten tarkastelu ilma-, maaperä ja vesivälitteisiin
Yhteiskunnassamme ei ole vara valvoa kaikkea, joten on ensiarvoisen tärkeää suunnata resurssit oikein. ScandinavianStockphoto. asiakokonaisuuksiin. Tavoitteena on tuoda lukijalle kuva kyseisen osa-alueen eri lainsäädännön asettamista arviointiperusteita terveyden näkökulmasta, keskeisimmistä terveysvaikutuksista sekä niiden huomioimisesta päätöksenteossa. Kappaleiden yhteyteen on lisätty viitteet lisätiedonlähteistä. Oppaan tavoitteena on olla selkeä ja helppo tietolähde kuntien päättäjille ja valmistelijoille arvioitaessa elinympäristöä kokonaisuutena, vaikka asiat on jaoteltu käytännön syistä osa-alueittain. Terveydenhuollon kustannukset siirtyvät maakunnalle kunta vastaa edelleen terveellisestä elinympäristöstä edistää asukkaidensa hyvinvointia tämä sisältää myös terveyden edistämisen. Iso osa toimintaa ollaan siirtämässä maakunnille, mutta silti kunnille jää paljon tehtävää. Kunnassa tehdään edelleen paljon päätöksiä ja valintoja eri vaihtoehdoista ja hintalappua päätöksestä aiheutuville terveysvaikutuksille on valitettavasti vaikea antaa etukäteen. Kunnat eivät todennäköisesti jatkossa vastaa terveydenhuollon kustannuksista, mutta silti siellä tulisi panostaa terveellisen elinympäristön tavoitteluun. Kuntien valtionosuuksiin on alustavasti pohdittu kannustinta myös terveyden edistämiseen panostamiseen. Myös tähän tarvitaan helposti mitattavia indikaattoreita. Kuntalain mukaan kunnan tehtävänä on 15
Hallitusneuvos Oili Rahnasto Ympäristöministeriö Katsaus ympäristönsuojelulain uudistamishankkeeseen Ympäristönsuojelulain uudistus on edennyt sen kolmanteen vaiheeseen. Parhaillaan selvitetään mahdollisuuksia sujuvoittaa lupamenettelyä muun muassa muuttamalla sen vaiheistusta, muuttamalla lupakynnyksiä ja kehittämällä eläinsuojia koskevaa sääntelyä. 16 Ympäristönsuojelulakia uudistetaan vaiheittain Ympäristönsuojelulain kokonaisuudistusta on valmisteltu vuodesta 2011 lähtien. Työ on jaettu eri vaiheisiin ja eri aihesisältöihin. Ensimmäisen vaiheen tuloksena säädettiin uusi ympäristönsuojelulaki (527/2014), joka tuli voimaan 1.9.2014. Ympäristönsuojelulailla saatettiin teollisuuspäästödirektiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä, mikä parantaa ja yhdenmukaistaa ympäristön tilaa turvaavia parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia. Tavoitteena uudessa laissa on myös tehostaa ympäristönsuojelun lupamenettelyä ja lupien valvontaa. Valvonnan suunnitelmallisuutta ja riskiperusteisuutta
vahvistettiin ja muutettiin valvonta laajasti maksulliseksi. Uudistuksen ansiosta myös merkittävät luonnonarvot voidaan ottaa huomioon entistä paremmin turvetuotantoa koskevassa ympäristölupaharkinnassa. Hankkeen toisessa vaiheessa ympäristönsuojelulakia muutettiin siten, että ympäristölupien käsittelyä tehostettiin edelleen muun muassa poistamalla käytännössä automaattiseksi muuttunut lupamääräysten tarkistamismenettely, yhdistettiin ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain mukaisten lupien käsittelyt sekä muutettiin eläinsuojien luvanvaraisuusrajoja, mikä johti 3300 eläinsuojan poistamiseen luvanvaraisuudesta. Toisessa vaiheessa valmisteltu ympäristönsuojelulain muutos (423/2015) tuli voimaan 1.5.2015, kuitenkin siten, että ympäristölupien ja maa-aineslupien yhdennettyä lupamenettelyä koskeva muutos tulee voimaan 1.7.2016. Ympäristönsuojelulain uudistamishanke on edennyt kolmanteen vaiheeseen. Sen ehdotukset ovat valmistuneet tammikuussa 2016 ja olleet lausunnolla, joiden antamisen määräaika on päättynyt maaliskuussa. Lausuntojen analysointi ja jatkotyön organisointi on ympäristöministeriössä paraikaa meneillään. Kolmannen vaiheen tavoitteena sujuvammat lupamenettelyt Hankkeen kolmannessa vaiheessa ympäristönsuojelulain uudistamisen tavoitteena on edelleen sujuvoittaa lupakäytäntöjä muun muassa karsimalla päällekkäisyyksiä ja ottamalla käyttöön yksinkertaisempia menettelyjä. Uudistamishankkeessa valmistellaan lupamenettelyn sujuvoittamistoimia, tarkastellaan laitosten luvanvaraisuutta tavoitteena nostaa luvanvaraisuuskynnyksiä sekä ehdotetaan eläinsuojien osalta vaihtoehtoisia toimia nykyiselle lupamenettelylle. Valmistelutyö on edennyt kolmessa projektissa. Ensimmäinen kokonaisuus (projekti 1) koskee ympäristölupamenettelyn sujuvoittamista. Sujuvoittamisen kannalta keskeisiksi muutostarpeiksi tunnistettiin tarve parantaa lupahakemusten laatua, viranomaisten keskinäistä sekä viranomaisten ja toiminnanharjoittajien välistä yhteistyötä sekä ympäristölupapäätösten ennakoitavuutta ja laatua. Koska käytettävissä ei kuitenkaan ole ollut riittävää arviota siitä, mikä mahdollisten uusien toimintatapojen vaikutus olisi, lupamenettelyuudistuksia ehdotettiin pilotoitavaksi muutamassa eri lupaviranomaisessa. Hankkeessa valmisteltiin useita muutosehdotuksia lupamenettelyn vaiheistukseen. Aloitettavassa pilotissa nimettäisiin käsittelijä heti hakemuksen saapumisen jälkeen. Käsittelijän tulisi tarkistaa hakemus ja pyytää jo tässä vaiheessa mahdollisia lisäselvityksiä. Neuvontaa tehostettaisiin ja uudelleen organisoitaisiin pilotoitavissa tapauksissa. Asianosaiset pääsisivät lausumaan hakemuksen lisäksi suoraan lupapäätösluonnoksesta. Lisäksi pilotoinnin yhteydessä on tarkoitus kokeilla uusia tavoiteaikoja lupakäsittelylle. Pilotointia koskevaa hanketta ollaan paraikaa aloittamassa Etelä-Suomen sekä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoissa. Valtioneuvoston kanslian rahoituksella hankkeeseen voidaan palkata konsultti tehostamaan hankkeen läpivientiä ja tulosten seurantaa. Pilotointiin valitaan suppeahko määrä oikeita lupahakemuksia, joista osa toimii vertailuaineistona ja osaan sovelletaan projektissa 1 suunniteltua lupamenettelyn uutta vaiheistusta. Pilotoinnin on määrä jatkua alkuvuoteen 2017 saakka. Sen jälkeen voidaan arvioida, onko lupamenettelyn vaiheistusta tarkoituksenmukaista muuttaa, ja jos muuttamiseen päädytään, toteutetaanko se muuttamalla käsittelyn käytäntöjä vai tarvitaanko joiltakin osin säännösmuutoksia. 17
Eläinsuojia koskevia säännöksiä kehitetään Toinen uudistamishankkeen kolmannen vaiheen kokonaisuus (projekti 6) käsitteli eläinsuojien ympäristölupamenettelyn sujuvoittamista. Työssä laadittiin ehdotus ympäristölupamenettelyä kevyemmästä ilmoitusmenettelystä. Uudessa kevyemmässä menettelyssä toiminnanharjoittaja ilmoittaisi vakiomuotoisen lomakkeen kautta ne toimenpiteet, joilla se varmistaisi ympäristönsuojeluvaatimusten toteutumisen. Erillinen lupaharkinta tehtäisiin ainoastaan ympäristön kannalta kaikkein herkimpien hankkeiden osalta. Viranomaisen tulisi käsitellä toiminnanharjoittajan tekemä ilmoitus viimeistään 90 vuorokauden kuluessa, ja viranomainen voisi menettelyssä antaa tiettyjä asetuksessa rajattuja täydentäviä määräyksiä, jotta toiminta voitaisiin hyväksyä esitetylle sijoituspaikalle uudessa kevyemmässä menettelyssä. Hankkeista kuultaisiin tarvittaessa asianosaisia haitankärsijöiden oikeusturvan toteutumiseksi ja toimintaan kohdistuvien mahdollisten valitusten ja jälkivalvontailmoitusten välttämiseksi. Ilmoitusmenettelyn käyttöönotto edellyttäisi eläinsuojien ympäristönsuojelussa keskeisten vaatimusten ratkaisemista yhtenäisesti toimialaa koskevassa asetuksessa. Eläinsuojien ympäristölupamenettelyä koskeva ehdotus uudesta menettelystä ja sen edellyttämät lainsäädäntömuutokset (mukaan lukien kyseinen asetus) vaativat kuitenkin lisäselvityksiä ennen kuin sääntelyn jatkotoimista voidaan lopullisesti päättää. Luvanvaraisuuteen ehdotetaan muutoksia Kolmas kokonaisuus (projekti 7) ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen kolmannessa vaiheessa koskee laitosten luvanvaraisuuskynnyksen nostamista. 18 Siinä ehdotetaan, että luvanvaraisuus poistettaisiin eräiltä vähän ympäristövaikutuksia aiheuttavilta toiminnoilta (viilutehdas, makeutusainetehdas, kevytbetonitehdas, yli 50 linja-auton tai kuorma-auton varikko tai vastaavan kokoinen työkonevarikko, kiinteä eläintarha tai huvipuisto, kylmäprosesseista langanveto, valssaus ja syväveto, puupellettien puristaminen sekä pelastustoiminnan helikopterilentopaikka) ja toiminnoilta, joiden ympäristönsuojeluvaatimukset voidaan ottaa huomioon toisessa lupamenettelyssä (muu polttonesteiden tai terveydelle tai ympäristölle vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto, jossa voidaan varastoida tällaista kemikaalia vähintään 100 m 3 ). Lisäksi projektin ehdotuksen mukaan tietyt luvanvaraiset toiminnat siirrettäisiin rekisteröintimenettelyyn (liuottimien käytössä yleiseksi lupakynnykseksi liuottimien kulutus vähintään 50 t/a ja tätä pienemmät toiminnat rekisteröintiin, lisäksi rekisteröintiin loputkin pohjavesialueiden ulkopuolella sijaitsevat nestemäisten polttoaineiden jakeluasemat sekä kiinteät betoniasemat ja betonituotetehtaat). Luvanvaraisuus ehdotetaan poistettavaksi myös niiltä elintarvike- ja rehuteollisuuden toiminnoilta sekä eräiltä muilta toiminnoilta, joiden merkittävin päästö on jätevedet ja jos jätevedet johdetaan ympäristöluvanvaraiselle yhdyskuntajätevedenpuhdistamolle, jonka käsittelykapasiteetti on riittävä. Myös kalankasvatuksen kiertovesilaitosten luvanvaraisuus ehdotetaan poistettavaksi, jos jätevedet johdetaan ympäristöluvanvaraiselle yhdyskuntien tai teollisuuden jätevedenpuhdistamolle. Samoin ehdotetaan, että lupakynnystä nostetaan tai muutetaan merialueiden kalankasvatuslaitoksilla sekä luonnonvaralammikoilla. Projektissa 7 kuten myös eläinsuojia käsitelleessä projektissa 6 tunnistettiin myös mahdollisuus korvata lupamenettelyä eräin osin uudella ilmoitusmenettelyllä.
Toinen uudistamishankkeen kolmannen vaiheen kokonaisuus (projekti 6) käsitteli eläinsuojien ympäristölupamenettelyn sujuvoittamista. Työssä laadittiin ehdotus ympäristölupamenettelyä kevyemmästä ilmoitusmenettelystä. Ilmoitusmenettelyä koskeva jatkoselvitys on tarkoitus saada aloitettua vielä keväällä 2016, jotta johtopäätöksiä ilmoitusmenettelyn käyttökelpoisuudesta voitaisiin tehdä viimeistään vuonna 2017. Selvityksessä tarkastellaan lupamenettelyn tarkempia menettelysääntöjä ja reunaehtoja sekä sitä, mihin toimintoihin ilmoitusmenettelyä voitaisiin soveltaa lupamenettelyn sijaan. Ympäristöluvanvaraisuuden kehityksestä 2000-luvulla Ympäristöluvanvaraisuuteen on tehty useita muutoksia 2000-luvulla. Vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000) uudistamisen yhteydessä vuosina 2007 2010 arvioitiin, että luvanvaraisia toimintoja oli silloin kaiken kaikkiaan noin 21 000, jotka jakaantuivat valtion (7000) ja kunnan (14 000) kesken. Vuonna 2010 noin 3000 lähinnä kunnan luvittamaa laitosta (jakeluasemia, polttolaitoksia ja asfalttiasemia) siirrettiin rekisteröintimenettelyyn, joiden siirtymäkaudet ovat osin vielä meneillään. Vuonna 2015 luvanvaraisuudesta poistettiin 3 300 eläinsuojaa ja turkistarhaa. Näiden muutosten seurauksena luvanvaraisten laitosten määrä aleni noin 14 700:een. Uuden ympäristönsuojelulain yhteydessä myös pienet, alle hehtaarin turvetuotantoalueet säädettiin luvanvaraisiksi. Tällä hetkellä tämän muutoksen merkitystä luvanvaraisten toimintojen kokonaismäärään on vielä kovin vaikea arvioida. Vuonna 2015 poistettiin käytännössä lähes automaattiseksi menettelyksi muotoutunut lupamääräysten tarkistamismenettely, mikä vaikuttaa jatkossa merkittävästi vireille tulevien lupahakemusten kokonaismäärään. Ennen tarkistamismenettelyn poistoa valtion lupaviranomaiset arvioivat, että tarkistamislupahakemusten määrä olisi noin 60 prosenttia kaikista vireille tulevista hakemuksista. Tarkistamismenettelyn poisto korvattiin valvontaviranomaisen tekemällä arvioinnolla ja aloitteella luvan muuttamisesta. Ensitiedot säännöksen soveltamisesta viittaavat siihen, että tätä kautta vireille tulee merkittävästi vähäisempi määrä lupahakemuksia kuin olisi tullut lupamääräysten tarkistamismenettelyn kautta. 19
Ylitarkastaja Kaarina Kärnä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) Uuden edessä Kuluttajapalveluiden valvonta valtiollistetaan Kuvat: Kaarina Kärnä Pian se on totta. Kuluttajaturvallisuuslakiin (920/2011) tehtiin joulukuussa 2015 eduskunnan päätöksellä muutos 1510/2015, jonka mukaisesti kuntien toimivalta kuluttajaturvallisuusvalvontaviranomaisena päättyy ja kuluttajaturvallisuusvalvonta irrotetaan ympäristöterveydenhuollon kokonaisuudesta. Myös aluehallintovirastojen ohjaustehtävä poistuu samassa yhteydessä. Siirtymäaika lain hyväksymisestä sen voimaantuloon oli lyhyt valvonta keskitetään Tukesiin 1.5.2016 alkaen. Tukesissa on vietetty hyvin toiminnan täyteisiä aikoja ja valmistauduttu tulevaan rekrytoimalla uusia ihmisiä ja laatimalla toimintasuunnitelmia. 20 Uuteen ryhmään osaamista monelta taholta Uuteen Tukesiin perustettavaan palveluiden valvontaryhmään on jo valittu ryhmäpäällikkö. Uusi ryhmäpäällikkö on DI Janne Niemelä, joka toimii tällä hetkellä Tukesin kuluttajaturvallisuusryhmässä johtavana asiantuntijana ja on vastannut kulutustavaroiden valvonnan organisoinnista käytännön tasolla sekä ollut mukana palveluiden valvontaa koskevassa yhteistyössä. Tätä valintaa seuraa vielä noin neljätoista asiantuntijaa, joista tämän vuoden aikana rekrytoidaan osa ja loput vuoden 2017 aikana. Oma tehtäväkenttäni on ollut kuluttajaturvallisuusvalvonnassa alue- ja paikallishallinnon ohjaus, ja koska tämä tehtävä päättyy valtiollistamisen tapahduttua, siirryn uuteen palveluvalvontaryhmään ilman eril-
listä rekrytointia. Ryhmällä tulee olemaan tukikohdat kolmella eri paikkakunnalla: Helsingissä, Tampereella ja Rovaniemellä. Vaikka asiantuntijoiden valinta on vielä kesken, on jo hakijajoukon perusteella sanottavissa, että osaamista on luvassa, ja monelta eri taholta. Tarkoitus olisi, että ryhmässä on myös sitä tietotaitoa, jota löytyy kuluttajaturvallisuusvalvontaa tehneiltä terveystarkastajilta. Ylösalaisin Jatkossa kuluttajaturvallisuusvalvonnassa pyritään siihen, että tarkastustoiminta kohdistuu palvelun tarjoajan turvallisuusjohtamisjärjestelmään, turvallisuuskulttuuriin ja omavalvonnan menettelyihin kaikkeen siihen työhön, jolla varmistetaan turvallisen palvelun edellytykset. Palvelun tarjoaja ja valvontaviranomainen käyvät tarkastuskäynnillä läpi keskeiset turvallisuusperiaatteet ja toimintamenetelmät. Keskeistä on selvittää, että palveluntarjoaja on ymmärtänyt ja sisäistänyt kuluttajaturvallisuuslain velvoitteet ja osaa viedä turvallisuusajattelun käytännön tasolle. Tarkastuksessa mennään ylhäältä alaspäin, periaatteista käytännön toteutukseen. Aikaisemmin on tarkastettu enemmän käytännön toteutusta, jolloin tarkastushavaintojen kautta on annettu tietoa, joka palvelun tarjoajan on tullut osata viedä osaksi koko palvelun turvallisuuskulttuuria. Muutos kääntää tarkastusmallin ylösalaisin. Edelleen tarvitaan myös tietoa käytännön ratkaisuista kentältä. Tarkoituksena on huolehtia tiedon virtaamisesta molempiin suuntiin. Turvallisuuskulttuuri ei ole samoin tarkastettavissa kuin uimarannan rakenteet ja opasteet tai leikkikentän laitteiden kunto. Turvallisuuskulttuuri on käytännön tekojen lisäksi asenteita, tietoa, osaamista ja motivaatiota eli sitä turvallisuustyötä, joka on parhaimmillaan palvelun tarjoajan kiistaton kilpailuetu ja pahimmillaan piilevä (tai ilmeinenkin) turvallisuusriski. Yksi valvontakäynti on jatkossa pitempikestoinen, mutta asioissa halutaan päästä syvemmälle, mitä ja milloin -tasolta miten ja miksi -kysymysten äärelle. Jos motivaatio on pelkästään täyttää lainsäädännön asettamat velvoitteet, ei turvallisuus ole palvelun tarjoajan kilpailuetu. Johto määrittelee, mitä turvallisuudella heidän tarjoamassaan palvelussa tarkoitetaan, millaisia tavoitteita turvallisuudelle asetetaan, miten niitä mitataan ja mitä tämä kaikki yksittäiseltä työntekijältä edellyttää. Johdon sitoutuminen on turvallisuustyön perusta. 21
Tukes haluaa myös olla mukana kehittämässä menetelmiä, joilla turvallisuustyö jalkautetaan johdosta käytännön työtä tekevien joukkoon. Kun työntekijät ovat motivoituneita ja heitä palkitaan hyvin tehdystä turvallisuustyöstä, ideoista ja havainnoista, motivaatio onkin kahdensuuntainen liike, sekä johdosta työntekijöille että päinvastoin. Turvallisuus ei ole vain korulauseita, vaan sekä isoja ja pieniä tekoja toimivista strategioista leikkikenttävälineiden korjaustöihin ja valppaaseen uinninvalvontaan. Monta kärpästä yhdellä iskulla Kun tarkastustoiminta kohdistuu ylläpitäjän turvallisuusjohtamisjärjestelmään useiden yksittäisten kohteiden sijaan, voidaan parhaimmassa tapauksessa yhdellä pitemmällä tarkastuskäynnillä korvata 22 monta yksittäistä tarkastusta. Erityisesti kunnallisilla palvelun tarjoajilla on usein paljon erilaisia palveluita hallittavinaan. On sekä tarkastajien että palvelun tarjoajien resurssien käytön kannalta tehokkaampaa, jos yhdellä valvontakäynnillä pystytään käsittelemään palvelun tarjoajan kohteet kokonaisuutena useamman aihepiiriltään suppeamman käynnin sijaan. Myös yhteistarkastukset esimerkiksi pelastuspuolen tai ympäristöterveydenhuollon kanssa ovat edelleen tarpeellisia. Kun valvonnassa havaitaan turvallisuuteen liittyvä riskitekijä, voidaan tästä keskitetysti tiedottaa kaikille saman alan toimijoille. Näin riskin poistamiseksi osataan tehdä tarvittavat turvallistamistoimenpiteet koko Suomen laajuisesti, ei vain siinä kohteessa, jossa vaara havaittiin. Tämä edellyttää, että palvelun tarjoajista muodostetaan eräänlaisia pooleja, joilla on Tukesissa nimetty vastuuasiantuntija, joka huolehtii tiedotuksesta, valvonnasta ja yhteydenpidosta oman poolinsa toimijoiden suuntaan. Poolin sisällä voidaan riskeistä tiedottamisen lisäksi vaihtaa tietoja hyvistä käytännöistä ja edesauttaa palvelun tarjoajien keskinäistä tietojen vaihtoa turvallisuusasioissa. Turvallisuusedun saavuttamiseksi on tärkeämpää, että myös muut saman alan palvelun tarjoajat toimivat oikein, vaikka kyseessä voivatkin olla turvallisuuteen liittyvät kilpailuedut. Turvallisuusasioissa ei kannata jäädä mustasukkaisesti vartioimaan omaa osaamista. Huonosti turvallisuusasiansa hoitanut toimija voi nimittäin viedä muidenkin alalla toimivien maineen. Kuluttaja yleistää, yksi onnettomasti päättynyt moottorikelkkasafari tarkoittaa hyvin nopeasti mielikuvaa vaarallisista moottorikelkkasafareista, joille ei kannata osallistua.