KIRJALLINEN KYSYMYS 552/2010 vp kohtuullista- Liikennerikkomusrangaistusten minen Eduskunnan puhemiehelle Tieliikennelaissa säädetään, että vuoden aikana kolme tai kahden vuoden aikana neljä sakkoa saaneelle määrätään sakkorangaistusten lisäksi 1 6 kuukauden mittainen ajokielto. Ajokielto määrätään automaattisesti erittelemättä, miten pienistä rikkeistä sakot on aikoinaan annettu. Näin toimitaan silloinkin, kun päätöksen aiheuttavat sakot muodostuvat pienistä rikkeistä, jotka eivät vaaranna liikenneturvallisuutta. Kokonaisrangaistuksesta on tullut näin ammatikseen ajavalle kohtuuton. Rangaistusten kohtuullistamiseksi on Suomen Kuorma-autoliiton taholta esitetty, että tehdyt rikkomukset olisi voitava pisteyttää rikkeen vakavuuden perusteella ja vasta pistetilin täytyttyä määrätä ajokielto. Lisäksi on esitetty, että lievien rikkomusten ollessa kyseessä ajokielto voitaisiin määrätä myös ehdollisena. Kun rangaistusjärjestelmä koetaan yleisesti kohtuulliseksi, sääntöjä noudatetaan paremmin ja liikenneturvallisuus paranee. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus aikeissa ryhtyä toimiin liikennerikkomusrangaistusten kohtuullistamiseksi ja onko tarkoitus toteuttaa selvityksiä mahdollisista ratkaisumalleista, kuten pisteytysjärjestelmästä tai ehdollisesta ajokieltomääräyksestä? Helsingissä 21 päivänä kesäkuuta 2010 Outi Mäkelä /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Mäkelän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 552/2010 vp: Onko hallitus aikeissa ryhtyä toimiin liikennerikkomusrangaistusten kohtuullistamiseksi ja onko tarkoitus toteuttaa selvityksiä mahdollisista ratkaisumalleista, kuten pisteytysjärjestelmästä tai ehdollisesta ajokieltomääräyksestä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Viittaan vastauksiini kirjallisiin kysymyksiin KK 904/2009 vp, kansanedustaja Merja Kyllönen /vas, KK 6/2010 vp, kansanedustaja Paula Sihto /kesk ja KK 278/2010 vp, kansanedustaja Mikko Alaltalo /kesk. Suomessa ajokieltoon määrääminen on porrastettu liikennerikosten ja -rikkomusten vakavuuden mukaan samaan tapaan kuin eräissä maissa käytössä olevissa ns. pisteytysjärjestelmissä. Vakavimmat liikennerikokset johtavat ajokieltoon jo yhden teon perusteella, ja lievimmät rikkomukset johtavat ajokieltoon vasta toistuessaan. Tieliikennelaissa on lueteltu ne rikkomukset, jotka toistuessaan otetaan huomioon ajokieltoharkinnassa. Näillä rikkomuksilla on merkitystä liikenneturvallisuudelle. Myös rikkomusten seuraamuksiin sisältyy vaiheittain eteneviä toimenpiteitä ennen ajo-oikeuteen puuttumista. Poliisilla on seuraamusten määräämisessä joustomahdollisuus monessa eri vaiheessa: Rikkomukseen syyllistyneelle kuljettajalle voidaan antaa suullinen tai kirjallinen huomautus kaikkein lievimmistä rikkomuksista. Huomautukset eivät johda ajokieltoon. Rikesakkoylinopeuksien ja sakkorikkomusten kertymisestä lähetetään muistutuskirje ennen ajokieltorajan täyttymistä. Tässä vaiheessa kuljettaja voi vielä itse vaikuttaa siihen, ettei ajokielto tule määrättäväksi. Vaihtoehto ehdottomalle ajokiellolle on varoitus, jonka käytön kriteerit säädetään laissa. Toimeentulo ja välttämätön liikkuminen on otettava huomioon, kun seuraamusta valitaan. Ajokiellon keston arvioinnissa poliisia ohjaa Poliisihallituksen ohje, jonka mukaan rikkomusten erilainen moitearvo otetaan huomioon ja ajokiellon kesto on ryhmitelty rikesakkojen ja päiväsakkojen lukumäärän mukaan kolmeen ryhmään. Ajokiellon kestoonkin vaikuttavat toimeentulon ja liikkumistarpeen riippuvuus ajo-oikeudesta. Lisäksi jokaisesta poliisin määräämästä sakosta voi erikseen valittaa. Myös poliisin ajokieltopäätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Käytännössä seuraamuksia kohtuullistetaan edellä kerrotuissa vaiheissa, ja käytetyt toimenpiteet painottuvat lievimpiin puuttumiskeinoihin. Poliisi antaa ammattikuljettajille hyvin paljon huomautuksia lievistä rikkomuksista. Vuonna 2009 poliisi antoi toistuvien rikkomusten perusteella noin 4 700 varoitusta ajokiellon sijasta. Toistuvista rikkomuksista tehtiin noin 8 000 ajokieltopäätöstä, joista noin 2 000 lyhytaikaisen ajokortin haltijoille. Noin 1 300 ajokielloista oli kestoltaan vähimmäisajan mittaisia, yksi kuukausi. Pääosa ajokielloista oli kestoltaan alle kolme kuukautta, ja vain noin 300 ajokiellon kesto oli yli kolme kuukautta. Mitä tulee ehdollisen ajokiellon määräämiseen, on todettava, että tuomioistuin voi ajokiellon sijasta määrätä ehdollisen ajokiellon, ja vastaavasti poliisi voi ajokiellon sijasta antaa varoi- 2
Ministerin vastaus KK 552/2010 vp Outi Mäkelä /kok tuksen. Nämä toimenpidevaihtoehdot vastaavat toisiaan. Hallituksen esitys ajokorttilainsäädännön uudistamiseksi on parhaillaan työn alla liikenne- ja viestintäministeriössä. Tässä yhteydessä myös ajokorttiseuraamuksia koskevat muutostarpeet arvioidaan. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syyskaudella 2010. Helsingissä 7 päivänä heinäkuuta 2010 Liikenneministeri Anu Vehviläinen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 552/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Outi Mäkelä /saml: Ämnar regeringen vidta åtgärder för att jämka straffen för trafikförseelser och har man för avsikt att utreda möjliga lösningsmodeller, t.ex. ett poängsättningssystem eller utfärdande av villkorligt körförbud? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Jag hänvisar till mina svar på de skriftliga spörsmålen SS 904/2009 rd av riksdagsledamot Merja Kyllönen /vänst, SS 6/2010 rd av riksdagsledamot Paula Sihto /cent och SS 278/2010 rd av riksdagsledamot Mikko Alatalo /cent. I Finland har meddelande av körförbud graderats enligt hur allvarliga trafikbrotten eller trafikförseelserna är på samma sätt som i s.k. poängsättningssystem som används i vissa länder. De allvarligaste trafikbrotten leder till körförbud redan på basis av en gärning, och de lindrigaste förseelserna leder till körförbud endast om de upprepas. I vägtrafiklagen finns uppräknat de förseelser som om de upprepas beaktas då körförbud övervägs. Dessa förseelser inverkar på trafiksäkerheten. Då det gäller förseelsernas påföljder tillämpas också ett system med åtgärder av olika grad innan körrätten påverkas. Vid utfärdande av påföljder har polisen möjlighet till flexibilitet i flera olika skeden. Till en förare som gjort sig skyldig till en förseelse kan man ge en muntlig eller skriftlig anmärkning för de allra lindrigaste förseelserna. Anmärkningarna leder inte till körförbud. Innan gränsen för körförbud har uppnåtts skickas ett brev med en påminnelse om de bötesförseelser och fortkörningar som lett till ordningsböter som föraren har. I detta skede kan föraren fortfarande själv påverka saken så att inget körförbud meddelas. Ett alternativ till ovillkorligt körförbud är en varning, vars användningskriterier det föreskrivs om i lag. Förarens försörjning och behov av att röra sig i trafiken ska tas i beaktande, då påföljd väljs. I bedömningen av körförbudets längd styrs polisen av Polisstyrelsens anvisningar, enligt vilken förseelsernas olika klandervärdhet beaktas och körförbudets längd indelas i tre grupper enligt antalet ordningsböter och dagsböter. Förarens försörjning och beroende av körrätt inverkar också på körförbudets längd. Dessutom kan varje bot som polisen förelagt enskilt överklagas. Ett beslut om körförbud som polisen meddelat kan också överklagas till förvaltningsdomstolen. I praktiken jämkas påföljderna i de ovan beskrivna skedena och valet av använd åtgärd sker med betoning på de lindrigaste åtgärderna för ingripande. Polisen ger yrkesförare väldigt mycket anmärkningar för lindriga förseelser. År 2009 utfärdade polisen ca 4 700 varningar i stället för körförbud på grund av upprepade förseelser. Man fattade ca 8 000 beslut om körförbud för upprepade förseelser, och av dessa drabbade ca 2 000 beslut innehavare av kortvarigt körkort. Ungefär 1 300 av körförbuden varade en månad som är minimitiden för körförbud. Största delen av körförbuden var under tre månader långa och bara ca 300 varade över tre månader. Då det gäller meddelande av körförbud är det skäl att konstatera att en domstol istället för körförbud kan meddela villkorligt körförbud och på motsvarande sätt kan polisen istället för att utfär- 4
Ministerns svar KK 552/2010 vp Outi Mäkelä /kok da körförbud ge en varning. Dessa alternativa åtgärder motsvarar varandra. En regeringsproposition om revidering av körkortslagstiftningen är som bäst under beredning i kommunikationsministeriet. Samtidigt utvärderas också behovet av ändringar i körkortspåföljderna. Avsikten är att regeringens proposition överlämnas till riksdagen under höstsessionen 2010. Helsingfors den 7 juli 2010 Trafikminister Anu Vehviläinen 5