KIRJALLINEN KYSYMYS 365/2004 vp Kuluttajansuoja tv-hankinnoissa Eduskunnan puhemiehelle Kun tällä hetkellä ostaa uuden televisiovastaanottimen, jolla on tarkoitus katsoa analogisia lähetyksiä mutta jota on ajateltu hyödyntää myös digitaalisena aikana analogisten lähetysten loputtua, saatu informaatio televisiovastaanottimen ominaisuuksista vaihtelee suuresti. Tämä on kuluttajansuojan kannalta ongelmallista. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mikä on valtioneuvoston näkemys ja mahdolliset tehdyt toimenpiteet tai toimenpide-ehdotukset seuraavaan asiakokonaisuuteen: Kun kuluttaja on hankkimassa analogisia lähetyksiä välittävän televisiovastaanottimen, jota hän on ajatellut hyödyntävänsä myös analogisten lähetysten päätyttyä, hän saa myyjältä usein vastauksen, jonka mukaan kyseisellä vastaanottimella on digivalmius. Tällaisessa tilanteessa kuluttaja saattaa kuitenkin olla ostamassa ns. sikaa säkissä, koska digivalmius tarkoittaa sitä, että televisiovastaanottimeen on hankittava "digiboxi", ennen kuin digitaaliset lähetykset näkyvät. Tästä lisähankinnasta televisiovastaanottimien myyjät eivät kuluttajaa useinkaan informoi. Tällaisessa tilanteessa kuluttaja joutuu tekemään valintansa faktoja tietämättä. Tilannetta kärjistää edelleen se, että usein televisiovastaanottimien takuuksi luvataan jopa viisi vuotta, vaikka analoginen laite ei pysty toteuttamaan alkuperäistä käyttötarkoitustaan 31.8.2007 jälkeen ilman lisäinvestointia. Markkinoilla on ollut jo noin vuoden ajan varsinaisia digitelevisioita, jotka eivät myöhemminkään tarvitse toimiakseen lisälaitetta, "digiboxia". Kyseiselle ongelmalle löytyy kuluttajansuojalaista linjaus, jonka mukaan "markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien terveyden tai taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana". Samassa laissa todetaan myös, että "markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja". Perustavaa laatua oleva kysymys kuuluu: onko kuluttajalla tämän lain hengen mukaan oikeus vaatia myyjän väittämään "digikelpoiseen" vastaanottimeensa maksutta "digiboxia" varsinkin, jos vastaanottimen takuu on edelleen voimassa? Kyseinen ongelmakokonaisuus koskee koko kansaa ja ei ole taloudellisilta vaikutuksiltaan mitätön. Jotta kuluttajat, laitevalmistajat ja yritykset eivät joudu kohtuuttomiin tilanteisiin, niin miten hallitus suhtautuu kyseiseen ongelmaan? Versio 2.0
Lain mukaan asetuksella voidaan antaa "tarpeellisia säännöksiä" muun muassa "tuotemerkintöjen" liittämisestä "kulutushyödykkeeseen sekä muiden kulutushyödykkeen laatua, ominaisuuksia ja käyttöä koskevien tietojen antamisesta markkinoinnissa". Onko valtioneuvosto miettinyt kuluttajansuojalain sisältämää asetusvaihtoehtoa ongelman ratkaisemiseksi? Pitääkö siis ne myytävät televisiovastaanottimet, jotka tarvitsevat 31.8.2007 jälkeen toimiakseen lisäinvestoinnin "digiboxin" velvoittaa varustamaan valmistajan tai maahantuojan toimesta "linssitarralla", jolla muutenkin mainostetaan erilaisia asioita, kuten muun muassa palamattomuutta? Tarrassa asia todettaisiin selkokielisesti tyyliin: "Tämä vastaanotin ei toimi ilman lisävarusteena hankittavaa digiboxia 31.8.2007 jälkeen televisiokuvan vastaanottamiseen". Lisäksi tämän viestin olisi oltava mukana myös mainonnallisessa ja muussa toiminnassa ja kohdistua kyseisen tuotteen markkinointiin. Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2004 Marjukka Karttunen /kok 2
Ministerin vastaus KK 365/2004 vp Marjukka Karttunen /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Marjukka Karttusen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 365/2004 vp: Mikä on valtioneuvoston näkemys ja mahdolliset tehdyt toimenpiteet tai toimenpide-ehdotukset seuraavaan asiakokonaisuuteen: Kun kuluttaja on hankkimassa analogisia lähetyksiä välittävän televisiovastaanottimen, jota hän on ajatellut hyödyntävänsä myös analogisten lähetysten päätyttyä, hän saa myyjältä usein vastauksen, jonka mukaan kyseisellä vastaanottimella on digivalmius. Tällaisessa tilanteessa kuluttaja saattaa kuitenkin olla ostamassa ns. sikaa säkissä, koska digivalmius tarkoittaa sitä, että televisiovastaanottimeen on hankittava "digiboxi", ennen kuin digitaaliset lähetykset näkyvät. Tästä lisähankinnasta televisiovastaanottimien myyjät eivät kuluttajaa useinkaan informoi. Tällaisessa tilanteessa kuluttaja joutuu tekemään valintansa faktoja tietämättä. Tilannetta kärjistää edelleen se, että usein televisiovastaanottimien takuuksi luvataan jopa viisi vuotta, vaikka analoginen laite ei pysty toteuttamaan alkuperäistä käyttötarkoitustaan 31.8.2007 jälkeen ilman lisäinvestointia. Markkinoilla on ollut jo noin vuoden ajan varsinaisia digitelevisioita, jotka eivät myöhemminkään tarvitse toimiakseen lisälaitetta, "digiboxia". Kyseiselle ongelmalle löytyy kuluttajansuojalaista linjaus, jonka mukaan "markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien terveyden tai taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana. Samassa laissa todetaan myös, että "markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja". Perustavaa laatua oleva kysymys kuuluu: onko kuluttajalla tämän lain hengen mukaan oikeus vaatia myyjän väittämään "digikelpoiseen" vastaanottimeensa maksutta "digiboxia" varsinkin, jos vastaanottimen takuu on edelleen voimassa? Kyseinen ongelmakokonaisuus koskee koko kansaa ja ei ole taloudellisilta vaikutuksiltaan mitätön. Jotta kuluttajat, laitevalmistajat ja yritykset eivät joudu kohtuuttomiin tilanteisiin, niin miten hallitus suhtautuu kyseiseen ongelmaan? Lain mukaan asetuksella voidaan antaa "tarpeellisia säännöksiä" muun muassa "tuotemerkintöjen" liittämisestä "kulutushyödykkeeseen sekä muiden kulutushyödykkeen laatua, ominaisuuksia ja käyttöä koskevien tietojen antamisesta markkinoinnissa". Onko valtioneuvosto miettinyt kuluttajansuojalain sisältämää asetusvaihtoehtoa ongelman ratkaisemiseksi? Pitääkö siis ne myytävät televisiovastaanottimet, jotka tarvitsevat 31.8.2007 jälkeen toimiakseen lisäinvestoinnin "digiboxin" velvoittaa varustamaan 3
Ministerin vastaus valmistajan tai maahantuojan toimesta "linssitarralla", jolla muutenkin mainostetaan erilaisia asioita, kuten muun muassa palamattomuutta? Tarrassa asia todettaisiin selkokielisesti tyyliin: "Tämä vastaanotin ei toimi ilman lisävarusteena hankittavaa digiboxia 31.8.2007 jälkeen televisiokuvan vastaanottamiseen". Lisäksi tämän viestin olisi oltava mukana myös mainonnallisessa ja muussa toiminnassa ja kohdistua kyseisen tuotteen markkinointiin. Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Voimassa oleva kuluttajansuojalainsäädäntö on riittävää kuluttajien taloudellisen turvallisuuden takaamiseksi analogisten televisioiden, digisovittimien ja digitelevisioiden kaupassa. Kuluttajansuojalain 2 luvun markkinointisäännösten nojalla kuluttaja-asiamiehellä on valtuudet ryhtyä toimenpiteisiin sopimattoman, hyvän tavan vastaisen tai harhaanjohtavan markkinoinnin kieltämiseksi. Lisäksi, kuten kysymyksessäkin todetaan, kulutustavaran kauppaa koskevassa kuluttajansuojalain 5 luvussa on säännöksiä tavaran virheestä. Virheen arviointiin vaikuttavat sen mukaisesti muun muassa tiedot, jotka on annettu tavaran markkinoinnissa tai muutoin ennen kaupantekoa. Kuluttajien taloudellisen, terveydellisen ja oikeudellisen aseman turvaamista sekä kuluttajapolitiikan toteuttamista varten on Kuluttajavirasto, jonka johdossa on kuluttaja-asiamies. Kuluttajavirasto on jo vuonna 2003 kiinnittänyt huomiota digisovittimien ja digitelevisioiden kauppaan ja siihen, annetaanko tämän kaupankäynnin yhteydessä laitteista kuluttajien kannalta olennaiset tiedot. Viraston työsuunnitelmassa kuluvalle vuodelle on kuluttajien taloudellinen turvallisuus digisovittimien ja digitelevisioiden kaupassa erityisenä kohteena. Tavanomaisen markkinavalvonnan ohella Kuluttajavirasto myös seuraa asiaa koskevaa keskustelua ja kirjoituksia tiedotusvälineissä sekä kerää kootusti aiheeseen liittyviä kuluttajien tekemiä ilmoituksia. Kuluttajaviraston edustajat ovat hiljattain tavanneet kodinelektroniikan maahantuojien ja laitekauppiaiden edustajia. Näissä keskusteluissa on nimenomaisesti ollut esillä televisioiden ja sovittimien markkinointi sekä niistä liikkeessä annettavat tiedot kaupantekovaiheessa. Esillä on ollut, mitä tietoja kirjallisessa mainonnassa on annettava, millä tavoin voidaan välttää harhaanjohtavien ilmaisujen käyttämistä sekä millaisia tietoja kuluttajalle tulee antaa kaupantekotilanteessa liikkeessä samoin kuin mahdollisuudet muutoin parantaa kuluttajien tietämystä näiden laitteiden hankintaan liittyvistä seikoista. Kuluttaja-asiamiehen ja kodinelektroniikkaalan edustajien tapaamisia on tarkoitus järjestää myös vastaisuudessa noin puolen vuoden välein. Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 2004 Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen 4
Ministerns svar KK 365/2004 vp Marjukka Karttunen /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 365/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Marjukka Karttunen /saml: Vilken syn har regeringen på följande sakhelhet och vilka åtgärder har regeringen möjligtvis vidtagit eller ämnar vidta med anledning av den: När en konsument ämnar skaffa sig en analog TV-apparat som han har tänkt använda också efter det att TV-sändningarna med analog teknik slutar, får han ofta ett svar av försäljaren att apparaten i fråga har digital beredskap. I en dylik situation kan det hända att konsumenten så att säga köper grisen i säcken eftersom digital beredskap innebär att man måste skaffa en s.k. "digibox" för TV-mottagare innan de digitala sändningarna kan följas. Försäljarna av TVmottagare informerar dock inte ofta köparen om att dylik tilläggsutrustning behövs. I en dylik situation blir kunden tvungen att träffa sitt val utan att känna till alla fakta. Saken ställs på sin spets av det faktum att garantin på en TV-apparat ofta löper på fem år trots att den analoga TV-apparaten inte kommer att fylla sitt ursprungliga syfte efter den 31 augusti 2007 utan ytterligare investeringar i tilläggsutrustning. Sedan ett drygt år tillbaka finns det digitala TVapparater på marknaden som inte kräver någon tilläggsutrustning, dvs. "digibox". Med tanke på det ovannämnda problemet innehåller konsumentskyddslagen bestämmelser som anger att "marknadsföring, vari ej ingår uppgifter, som är av behovet påkallade med hänsyn till konsumenternas hälsa eller ekonomiska trygghet, skall alltid anses otillbörlig". I nämnda lag konstateras också att "vid marknadsföring får ej lämnas osanna eller vilseledande uppgifter". Den grundläggande frågan lyder nu: Har konsumenten i linje med lagens anda rätt att av försäljaren kräva en "digibox" för sin TV-apparat med digital beredskap utan extra kostnad, särskilt om apparatens garanti fortfarande gäller? Problemkomplexet berör hela det finska folket och har således inte alldeles obetydliga ekonomiska verkningar. Hur ämnar regeringen förhålla sig till detta problem för att konsumenterna, apparattillverkarna och företagen inte skall hamna i orimliga situationer? Enligt den ovan nämnda lagen kan "erforderliga stadganden" utfärdas genom förordning bl.a. "om bifogandet av produktmärkning och bruksanvisningar till konsumtionsnyttighet samt om lämnande av andra uppgifter, som rör konsumtionsnyttighetens kvalitet, egenskaper och användning, vid marknadsföring". Har regeringen övervägt den möjlighet som medges i konsumentskyddslagen att utfärda en förordning för att lösa problemet? 5
Ministerns svar Bör alltså tillverkarna och importörerna av TV-mottagare, som efter den 31 augusti 2007 kräver en tilläggsinvestering en "digibox" för att fungera, åläggas att förse de saluförda apparaterna med ett klistermärke av samma typ som för övrigt också används för att göra reklam för vissa egenskaper såsom obrännbarhet? På klistermärket skulle saken kunna uttryckas i klartext, t.ex. så här: "Denna TV-mottagare fungerar inte utan tilläggsutrustning i form av "digibox" för mottagning av TV-sändningar efter 31.8.2007." Detta meddelande bör dessutom användas i reklamen och i andra dylika sammanhang och särskilt i marknadsföringen av produkten i fråga. Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den gällande konsumentskyddslagstiftningen erbjuder tillräckligt skydd för att konsumenternas ekonomiska trygghet skall kunna säkerställas vid anskaffning av TV-apparater med analog teknik, digital-tv-boxar och digitala TV-apparater. Konsumentombudsmannen har befogenhet att med stöd av bestämmelserna om marknadsföring i 2 kap. konsumentskyddslagen vidta åtgärder för att förbjuda marknadsföring som är otillbörlig, stridande mot god sed eller vilseledande. Som det konstateras i spörsmålet innehåller dessutom 5 kap. i konsumentskyddslagen, som handlar om konsumentköp, bestämmelser om fel i varan. Bedömningen av felet påverkas således bl.a. av vilka uppgifter som har lämnats vid marknadsföringen av varan eller på annat sätt före köpslutet. För att konsumenternas ekonomiska, hälsomässiga och rättsliga ställning skall kunna tryggas och konsumentpolitiken verkställas finns Konsumentverket, som leds av konsumentombudsmannen. Konsumentverket har redan år 2003 fäst uppmärksamhet vid handeln med digital-tv-boxar och digitala TV-apparater och vid den omständighet huruvida de uppgifter som lämnas i samband med köpet är väsentliga ur konsumenternas synvinkel. Konsumentverkets verksamhetsplan för det innevarande året innehåller en särskild punkt som handlar om konsumenternas ekonomiska trygghet vid köp av digital-tv-boxar och digitala TV-apparater. Utöver den normala marknadsövervakningen följer Konsumentverket dessutom den debatt som förs kring saken och de artiklar som publiceras i media samt samlar på centraliserad basis in sådana anmälningar från konsumenterna som rör ämnet. Konsumentverkets representanter har nyligen sammanträtt med representanter för importörer och försäljare av hemelektronik. Vid mötet togs särskilt upp marknadsföringen av TV-apparater och digital-tv-boxar samt de uppgifter som lämnas av försäljaren vid köptillfället. Dessutom diskuterades vilka uppgifter som skall lämnas i den tryckta reklamen, hur man kan undvika användning av vilseledande uttryck samt vilka uppgifter som skall lämnas konsumenten vid köptillfället i affären samt möjligheterna att annars öka konsumenternas kunskap om omständigheter i anslutning till anskaffningen av dylika apparater. Avsikten är att det också i fortsättningen ordnas sammanträden mellan konsumentombudsmannen och representanter för hemelektronikbranschen med ca sex månaders intervaller. Helsingfors den 19 maj 2004 Handels- och industriminister Mauri Pekkarinen 6