KIRJALLINEN KYSYMYS 610/2002 vp Hirvieläinvahinkojen vähentäminen Eduskunnan puhemiehelle Viime vuosina hirvieläinkannat ovat maassamme voimakkaasti kasvaneet. Yhteiskunnalle ja yksityisille ihmisille aiheutuu vuosittain liian tiheistä kannoista kymmenien miljoonien eurojen vahingot. Esimerkiksi liikenteessä hirvieläinkolareiden määrä kasvaa vuosittain. Samanaikaisesti metsille vahingoista aiheutuvia kustannuksia korvataan entistä huonommin. Aikaisemmin hirvivahinkojen korvauskynnys oli 1 000 markkaa eli 168 euroa. Nyt omavastuuta on nostettu lähes 50 % 250 euroon. Näin useat pienet taloudelliset tappiot jäävät kokonaan metsänomistajien maksettaviksi. Lisäksi yli kolme vuotta vanhempia vahinkoja ei enää nykyisten säädösten mukaan korvata. Pelkästään kolmen vuoden kummallinen sääntö aiheuttaa vahinkoja arvioitaessa suuria käytännön ongelmia. Säädösten mukaan on tarkkaan selvitettävä, mitkä ovat uusia syönnöksiä ja mitkä yli kolme vuotta vanhoja. Aikisempien säädösten mukaan riitti havainto siitä, onko tuhot aiheuttanut hirvieläin. Ongelmia muodostaa myös uusi tulkinta esimerkiksi koivun viimeisimmän latvakasvaimen napsaisusta. Tulkinnan mukaan napsaisua ei korvata, ellei latvan kasvu pysähdy ja koivu pensastu. Toisin sanoen metsänviljelijän on tilattava toinen arviointi pensastumisen havaitsemiseksi. Vaikka periaatteessa laatu- ja kasvutappiot korvataankin metsänomistajille, joutuvat useat viljelijät nykytilanteessa luopumaan myös parhaasta mahdollisesta puulajista. Esimerkiksi haapojen viljeleminen on käymässä lähes mahdottomaksi nykyisen hirvitiheyden aikana. Laskennallisesti hirvien aiheuttamat tuhot metsätaloudelle vuonna 2001 olivat noin 3,5 miljoonaa euroa, joka on vähän verrattuna hirvikolareiden aiheuttamiin yhteiskunnallisiin tappioihin. Laskelmien mukaan viime vuodelle saatiin hirvieläinonnettomuuksien yhteiskunnallisiksi kokonaiskustannuksiksi kaikkiaan 192 miljoonaa euroa. Summaan on otettu mukaan toki sekä välittömät että välilliset kustannukset. Hirvieläinkolareiden määrä on jyrkästi noussut vuodesta 1994 lähtien. Viime vuonna onnettomuuksia oli kaikkiaan jo 5 269 eli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Nousua vuodesta 2000 kirjattiin 680 kolaria. Tilastollisesti voidaan osoittaa, että hirvikannan kasvu näkyy suoraan onnettomuuksien lisääntymisenä. Vaikka tutkijoiden mukaan maamme hirvikanta ei ole lähelläkään luonnon maksimikantokykyä, ihmisten sietokyky alkaa olla koetuksella. Tutkijoiden mukaan hirvikanta maassamme on niin vahva, ettei tulevan syksyn arvioitu noin 85 000 hirven kaato laske hirvikantaa riittävästi. Jotta hirvien aiheuttamia suuria kustanuksia yhteiskunnallemme voitaisiin rajoittaa, tarvittaisiin selkeää ja johdonmukaista hirvipolitiikkaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä hirvieläinten aiheuttamien liikenneonnettomuuksien ja metsätuhojen vähentämiseksi sekä ko. metsävaurioiden arviointi- ja korvauskäytäntöjen uudistamiseksi? Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2002 Pekka Ravi /kok 2
Ministerin vastaus KK 610/2002 vp Pekka Ravi /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pekka Ravin /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 610/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä hirvieläinten aiheuttamien liikenneonnettomuuksien ja metsätuhojen vähentämiseksi sekä ko. metsävaurioiden arviointi- ja korvauskäytäntöjen uudistamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Hirvikantaa säädellään metsästäjien hakemuksista riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla tapahtuvan metsästyksen avulla. Tarkoituksena on, että kullekin alueelle sopivasta hirvikannasta sovitaan metsästäjien ja vahingonkärsijöitä edustavien eri intressitahojen kesken. Valtion viranomaisilla ei ole asiassa päätäntävaltaa lupapäätöksiä koskevaa valitusmenettelyä lukuun ottamatta. Maa- ja metsätalousministeriö on antanut riistanhoitopiireille tulostavoitteeksi vuodelle 2002, että vahinkonäkökohtien huomioon ottamiseksi metsästyksen mitoituksessa jatketaan yhteistyötä alueellisten sidosryhmien kanssa ja että riistanhoitopiirien tulee jatkaa tehokkaita vahinkojen estämistoimenpiteitä. Hirvikannan tiheytenä pyritään pitämään maan kaikilla alueilla hirvitalousalueittain metsästyksen jälkeen 2 5 hirveä/ 1000 ha lukuun ottamatta Keski- ja Pohjois-Lappia, jossa kanta pyritään pitämään 0,5 3,0 hirveä/1000 ha. Lisäksi ministeriö tukee käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa hankkeita, joissa selvitetään hirvieläinkantojen runsautta ja eläinten käyttäytymistä sekä vahinkojen estämistoimenpiteiden kehittämistä. Pyyntilupamäärät hirvien metsästämiseksi ovat viime vuosina kasvaneet merkittävästi. Vuonna 2001 myönnettiin peräti 51 716 pyyntilupaa. Tavoitteena on ollut määrätietoisesti leikata hirvikantaa nykyistä pienemmäksi. Tätä jatketaan myös tulevana syksynä, jolloin hirviä metsästettäneen jopa vuotta 2001 enemmän. Tarkoitus on, että pyyntilupien käytössä on aikaisempaa enemmän joustavuutta. Täten metsästyksen kohdentamisella alueellisesti ja määrällisesti oikeisiin yksilöihin vähennettäisiin syntyviä vahinkoja ja helpotettaisiin vahinkojen ennaltaehkäisyä. Oheiset tavoitteet perustuvat tällä hetkellä käytettävissä oleviin kanta-arvioihin. Pyyntilupamäärien oikeaa mitoittamista on vaikeuttanut luotettavien arviointimenetelmien puuttuminen. Myös vuosien erilaiset sääolosuhteet ja hirvikannan tuottavuuden vaihtelut ovat vaikeuttaneet pyyntilupien tarvearviointia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on kehittänyt metsästäjien omista arvioista riippumatonta hirvikannan laskentamenetelmää. Tämän odotetaan antavan lisätietoa myös metsästyksen oikeaa mitoittamista varten. Hirvieläinten vahingot voidaan korvata hirvieläinvahinkojen korvaamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1162/2000) nojalla talousarvion rajoissa valtion varoista. Korvausmenettelyn tarkoituksena on ollut sellaisen perusturvan järjestäminen, ettei kukaan joudu vahinkojen vuoksi kärsimään kohtuuttoman suuria menetyksiä. Uuden hirvieläinvahinkoasetuksen käyttöönotossa on korostetusti tullut esille yhteistyön tarve metsäkeskusten ja riistanhoitoyhdistysten 3
Ministerin vastaus kanssa. Tätä kautta hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitetut varat menevät oikeaan tarkoitukseen eli todellisten hirvivahinkojen korvaamiseen. Uuden asetuksen myötä kaikki lomakkeet ja ohjeet on uusittu. Näillä tarkennuksilla vältetään aiemmin esille tulleita soveltamisongelmia. Korvausjärjestelmään ei tässä vaiheessa ole suunnitteilla muutoksia. Helsingissä 11 päivänä heinäkuuta 2002 Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen 4
Ministerns svar KK 610/2002 vp Pekka Ravi /kok Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pekka Ravi /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 610/2002 rd: Vilka åtgärder har regeringen för avsikt att vidta för att de trafikolyckor och skogsskador som orsakas av hjortdjur skall minska samt för att praxis för värdering och ersättning av nämnda skogsskador skall revideras? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Älgstammen regleras med hjälp av jakt som sker med stöd av jaktlicenser som beviljas av jaktvårdsdistrikten på ansökan av jägarna. Avsikten är att överenskommelser träffas om en för respektive region anpassad lämplig älgstam mellan jägarna och olika intressegrupper som representerar de skadelidande. Med undantag för det besvärsförfarande som gäller för besluten om jaktlicenser har statens myndigheter inte beslutanderätt i denna fråga. Jord- och skogsbruksministeriet har gett jaktvårdsdistrikten som resultatmål för 2002 att fortsätta samarbetet med de regionala intressegrupperna för att skadesynpunkterna därigenom skall kunna beaktas vid dimensioneringen av jakten samt att jaktvårdsdistrikten skall fortsätta tillämpandet av effektiva åtgärder för att förebygga uppkomsten av skador. Målet är att hålla älgstammens täthet inom alla regioner i landet på nivån 2 5 älgar/1000 ha i respektive älghushållningsområde, förutom i mellersta och norra Lappland där målet är att hålla stammens täthet på nivån 0,5 3,0 älgar/1000 ha. Inom ramen för disponibla anslag stöder ministeriet dessutom projekt som utreder hjortdjursstammarnas omfattning och djurens beteendemönster, samt utveckling av åtgärder som förebygger skador. Antalet jaktlicenser för jakt på älg har under de senaste åren ökat drastiskt. År 2001 beviljades hela 51 716 jaktlicenser. Avsikten är att målmedvetet decimera älgstammen. Denna linje fortsätter även under kommande höst. Det torde då fällas ännu fler älgar än 2001. Meningen är att vara flexiblare än tidigare vid utnyttjandet av jaktlicenserna. Genom att inrikta jakten regionalt och kvantitativt på rätta individer kan uppkomsten av skador minskas och förebyggandet av dem underlättas. Nämnda mål grundar sig på de uppskattningar av stammarna som i dag finns att tillgå. På grund av avsaknaden av tillförlitliga uppskattningsmetoder har en riktig dimensionering av antalet jaktlicenser försvårats. Även från år till år växlande väderleksförhållanden och varierande produktivitet av älgstammen har försvårat bedömningen av jaktlicensbehovet. Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet har nu utvecklat en metod som är oberoende av jägarnas egna uppskattningar för beräkning av älgstammen. Metoden förväntas även ge information som är användbar för en riktig dimensionering av jakten. Av hjortdjur orsakade skador kan ersättas med stöd av statsrådets förordning om ersättning för skador som orsakats av hjortdjur (1162/2000) inom ramen för statsbudgeten av statens medel. Syftet med ersättningsförfarandet har varit att ordna ett sådant grundskydd, att ingen på grund av avsedda skador skall behöva lida oskäliga förluster. I anslutning till att den nya förordningen om hjortdjursskador togs i bruk har också beho- 5
Ministerns svar vet av samarbete mellan skogscentralerna och jaktvårdsföreningarna accentuerats. På så sätt styrs de för ersättning av hjortdjursskador avsedda medlen till rätt ändamål, d.v.s. till ersättning av verkliga älgskador. I och med den nya förordningen har alla blanketter och anvisningar förnyats. Genom denna justering kan problem som förekommit tidigare undvikas. I detta skede är någon ändring av ersättningssystemet inte under planering. Helsingfors den 11 juli 2002 Jord- och skogsbruksminister Jari Koskinen 6