KIRJALLINEN KYSYMYS 763/2005 vp Ammattikorkeakoulujen hakujärjestelmä Eduskunnan puhemiehelle Ammattikorkeakouluihin haettaessa valintaperusteet ovat lain mukaan ammattikorkeakoulukohtaiset. Kuitenkin useat ammattikorkeakoulut käyttävät suosituksia valintaperusteinaan sellaisinaan; näistä huomionarvoiset kohdat ovat: 1) työkokemuspisteet, 2) työkokemuspisteet sosiaali- ja terveysalalle valintakokeisiin valittaessa ja 3) työmarkkinatuki ja ammattikorkeakouluhaku abiturienttien osalta. 1. Työkokemus Kun henkilö hakee toisen asteen ammatillisiin perustutkintoihin, hänen työkokemuspisteensä otetaan huomioon seuraavasti: "Työkokemukseksi hyväksytään kaikkien alojen työkokemus, jonka hakija on hankkinut perusopetuksen oppimäärän suoritettuaan tai 16 vuotta täytettyään. Työkokemusta on oltava vähintään 3 kuukautta." (Koulutusopas 2005, 37, Ammatillinen ja lukiokoulutus sekä vapaa sivistystyö). Kun henkilö hakee ammattikorkeakouluun, voi ammattikorkeakoulu käyttää Ammattikorkeakoulun valintaoppaassa 2005 sivulla 21 olevaa perustetta, jossa sanotaan näin: "Työkokemuspisteitä laskettaessa otetaan huomioon vain työkokemus, joka on kertynyt hakuajan päättymiseen mennessä vähintään 16-vuotiaana. Osa-aikatyö muutetaan kokoaikaiseksi niin, että 150 tuntia vastaa yhtä kuukautta." Herää kysymys, miksi ammattikorkeakoulut eivät voisi käyttää samaa tulkintaa työkokemuspisteitä laskettaessa kuin ammatillinen toinen aste, koska ammattikorkeakoulukäytäntö ei suosi kesällä ja syksyllä syntyneitä ja asettaa hakijat syntymäaikansa takia eriarvoiseen asemaan. Tällainen käytäntö ei tue valtakunnassamme vallalla olevaa 9-luokkalaisten kesätyökäytäntöäkään. 2. Sosiaali- ja terveysalan valintaperusteet Haettaessa ammattikorkeakouluun sosiaali- ja terveysalalle ei hakuvaiheessa merkitä tänä vuonna työkokemusta. Kuitenkin moni hakee esimerkiksi sosionomikoulutukseen tai hoitotyön suuntautumisvaihtoehtoon vanhempana ja joutuu näin ollen hakeutumaan pelkillä opiskelutodistuksilla valintakokeisiin. Nimenomaan sosiaali- ja terveysalalla tarvittaisiin myös työkokemusta omaavia opiskelijoita. Sosiaali- ja terveysalahan on kasvuala. 3. Ammattikorkeakouluhaku ja työmarkkinatuki Työmarkkinatuki vääristää osaltaan ammattikorkeakouluihin hakeutuvien määrää varsinkin abiturienttien osalta suhteessa yliopistoihin hakeneisiin. Kuitenkin ammattikorkeakoulut saavat enemmän valtion rahaa. Tämä on kestämätön tilanne. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä ammattikorkeakoulujen ja ammattikoulujen valintakäytäntöjen oikeudenmukaistamiseksi ja perusteluissa mainittujen ongelmakohtien korjaamiseksi? Helsingissä 23 päivänä syyskuuta 2005 Petri Neittaanmäki /kesk 2
Ministerin vastaus KK 763/2005 vp Petri Neittaanmäki /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Petri Neittaanmäen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 763/2005 vp: Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä ammattikorkeakoulujen ja ammattikoulujen valintakäytäntöjen oikeudenmukaistamiseksi ja perusteluissa mainittujen ongelmakohtien korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnan perusteista päättävät ammattikorkeakoululain (351/2003) mukaan itse ammattikorkeakoulut. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston ARENE ry:n alaisuudessa toimii opiskelijavalintaprojekti, jonka tehtävänä on kehittää ja yhtenäistää valintaperusteita. Projektissa ovat mukana kaikkien ammattikorkeakoulujen ja kaikkien koulutusalojen edustajat. Koulutusalakohtaiset koordinaattorit käyvät keskusteluja saman koulutusalan edustajien kanssa, ja he sopivat valintaperuste-esityksestä seuraavalle vuodelle. Nämä koulutusaloittaiset esitykset kootaan yhteen valtakunnalliseksi valintaperustesuositukseksi, jonka ARENE ry. jakaa kaikille ammattikorkeakouluille. Sen pohjalta ammattikorkeakoulut tekevät valintaperustepäätöksensä, jotka ovat pääosin suosituksen mukaiset, mutta voivat poiketakin siitä. Opetusministeriö on pitänyt tätä yhteistyötä tärkeänä ja tukenut sitä mahdollisimman yhdenmukaisten valintaperusteiden saavuttamiseksi. Tämä työ palvelee kaikkien etua: valintaperusteet ovat hakijalle läpinäkyvämpiä, ohjaushenkilökunnalla (ammattikorkeakoulut, toisen asteen opinto-ohjaajat, työvoimatoimistot jne.) on paremmat mahdollisuudet neuvoa hakijoita oikein ja yhteishakujärjestelmän ylläpitäminen on vähemmän virhealtista kuin jos jokainen ammattikorkeakoulu suunnittelisi omat valintaperusteensa yksin. Kysymyksen mukaan suosituksessa ja siten ammattikorkeakoulujen valintaperusteissa huomionarvoisia kohtia ovat: 1) työkokemuspisteet, 2) työkokemuspisteet sosiaali- ja terveysalalle valintakokeisiin valittaessa ja 3) työmarkkinatuki ja ammattikorkeakouluhaku abiturienttien osalta. Kysyjä herättää kysymyksen, miksi ammattikorkeakoulut eivät voisi käyttää samaa tulkintaa työkokemuspisteitä laskettaessa kuin ammatillinen toinen aste. Hän myös katsoo, että ammattikorkeakoulukäytäntö ei suosi kesällä ja syksyllä syntyneitä ja asettaa hakijat syntymäaikansa takia eriarvoiseen asemaan. Lisäksi hän toteaa, että tällainen käytäntö ei tue valtakunnassamme vallalla olevaa 9.-luokkalaisten kesätyökäytäntöäkään. Ammattikorkeakouluihin hakevat nuoret ovat pääsääntöisesti joko lukion tai ammattikoulun suorittaneita, eivät suoraan perusopetuksen jälkeen koulutukseen hakevia, kuten toisella asteella. Näin ollen ammattikorkeakouluun hakevilla on ollut kolmisen vuotta enemmän aikaa hankkia työkokemusta ja näin mahdollinen alle 16-vuotiaana hankitun työkokemuksen merkitys vähenee. Sosiaali- ja terveysalasta kysyjä toteaa, että tänä vuonna ei hakuvaiheessa merkitä työkokemusta. Kysyjän käsityksen mukaan moni hakee esimerkiksi sosionomikoulutukseen tai hoitotyön suuntautumisvaihtoehtoon vanhempana ja 3
Ministerin vastaus joutuu näin ollen hakeutumaan pelkillä opiskelutodistuksilla valintakokeisiin. Se käytäntö, ettei työkokemuksen määrä vaikuta valintakokeisiin kutsumiseen, on sosiaali- ja terveysalan tietoinen pyrkimys toteuttaa hallituksen tavoitetta nopeuttaa siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluopintoihin. Aikaisemmin monien koulutusohjelmien valintakokeisiin pääsyä eivät taanneet edes täydet koulumenestyspisteet. Siis jos uudella ylioppilaalla ei ollut työkokemusta, hän ei päässyt välttämättä edes valintakokeeseen. Tilanteen korjaamiseksi työkokemuksen pisteittämisestä luovuttiin. Työkokemusta jo hankkineella on mahdollisuus hakea nuorten koulutuksen (jota valintaperustesuositus koskee) lisäksi aikuiskoulutukseen, jossa työkokemuksesta useimmiten saakin pisteitä. Kolmantena kohtana kysymyksessä mainitaan ammattikorkeakouluhaku ja työmarkkinatuki. Kysymyksen mukaan työmarkkinatuki vääristää osaltaan ammattikorkeakouluihin hakeutuvien määrää varsinkin abiturienttien osalta suhteessa yliopistoihin hakeneisiin. Kysyjä myös toteaa, että ammattikorkeakoulut saavat enemmän valtion rahaa. Työttömyysturvalain (1290/2002) ja valtioneuvoston asetuksen työttömyysetuuden työvoimapoliittisista edellytyksistä (1351/2002) mukaan alle 25-vuotiaan ammatillista koulutusta vailla olevan on työmarkkinatukioikeutensa säilyttääkseen hakeuduttava aktiivisesti koulutukseen. Aktiiviseksi koulutukseen hakeutumiseksi katsotaan se, että nuori hakeutuu yhteishaussa vähintään kolmeen tutkintoon johtavaan ammatilliseen koulutukseen. Yhteishaulla tässä tarkoitetaan ammattikorkeakoulujen yhteishakua sekä ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishakua. Kuten kysyjä toteaa, nykyinen lainsäädäntö ohjaa hakeutumaan ammattikorkeakouluihin. Syynä tähän on edellä mainittu työttömyysturvalainsäädäntö, jonka mukaan ylioppilaiden hakeutumista yliopistoihin ei katsota riittäväksi osoitukseksi aktiivisesta koulutukseen hakeutumisesta. Opetusministeriö on viimeksi 5.3.2004 lähettänyt työministeriölle kirjeen, jossa se esittää, että työministeriö muuttaisi työttömyysturvalakia ja asetusta työttömyysetuuden työvoimapoliittisista edellytyksistä siten, että ylioppilastutkinnon suorittaneen henkilön katsottaisiin hakeutuvan aktiivisesti koulutukseen, kun hän hakee vähintään kolmea opiskelupaikkaa joko ammatillisesta koulutuksesta tai korkeakoulusta. Tämä on myös ammattikorkeakoulujen toivomus. Rahoituksen osalta opetusministeriö toteaa, että ammattikorkeakoulut eivät saa perusrahoitusta hakeneiden määrän perusteella eikä ammattikorkeakouluihin hakeneiden määrä näin ollen lainkaan vaikuta perusrahoituksen määrään. Helsingissä 14 päivänä lokakuuta 2005 Opetusministeri Antti Kalliomäki 4
Ministerns svar KK 763/2005 vp Petri Neittaanmäki /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 763/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Petri Neittaanmäki /cent: Vilka åtgärder avser statsrådet vidta för att göra antagningspraxis vid yrkeshögskolorna och yrkesskolorna rättvisare och för att eliminera de problem som nämns i motiveringen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt yrkeshögskolelagen (351/2003) beslutar respektive yrkeshögskola om grunderna för antagning av studerande. Under Rådet för yrkeshögskolornas rektorer ARENE rf arbetar ett antagningsprojekt, vars uppgift är att utveckla och förenhetliga antagningsgrunderna. Alla yrkeshögskolor och alla utbildningsområden är företrädda i projektet. Samordnare för de enskilda utbildningsområdena för diskussioner med företrädarna för utbildningsområdet och kommer överens om förslag till antagningsgrunder för det följande året. Dessa förslag för de enskilda utbildningsområdena samlas till en riksomfattande rekommendation till antagningsgrunder, som ARE- NE rf distribuerar till alla yrkeshögskolor. Utgående från den fattar yrkeshögskolorna sina beslut om antagningsgrunderna. Besluten överensstämmer till största delen med rekommendationen, men kan också avvika från den. Undervisningsministeriet har funnit detta samarbete angeläget och understött det för att uppnå så enhetliga antagningsgrunder som möjligt. Detta arbete är i allas intresse: antagningsgrunderna blir lättare för den sökande att förstå, den handledande personalen (yrkeshögskolorna, studiehandledarna på andra stadiet, arbetskraftsbyråerna osv.) har bättre möjligheter att handleda de sökande rätt och systemet för gemensam ansökan löper mindre risk att drabbas av fel än om varje yrkeshögskola planerade sina antagningsgrunder på egen hand. Enligt spörsmålet bör följande punkter uppmärksammas i rekommendationen och därmed också i yrkeshögskolornas antagningsgrunder: 1) antalet poäng för arbetserfarenhet, 2) antalet poäng för arbetserfarenhet när sökande väljs till urvalsprov inom social- och hälsovårdsbranschen och 3) arbetsmarknadsstödet och ansökan till yrkeshögskolor i fråga om abiturienter. Spörsmålsställaren frågar varför yrkeshögskolorna inte kunde använda samma tolkning vid beräkningen av arbetserfarenhetspoäng som yrkesutbildningen på andra stadiet. Han anser också att yrkeshögskolornas praxis inte gynnar sökande som är födda på sommaren eller hösten och att de sökande särbehandlas på basis av vilken tid på året de är födda. Han konstaterar vidare att en sådan praxis inte heller stöder rådande praxis när det gäller sommararbete bland niondeklassister. De ungdomar som söker till yrkeshögskolorna är i regel sådana som har slutfört gymnasiet eller studier vid yrkesskola, och inte sådana som söker till utbildning direkt efter den grundläggande utbildningen, såsom på andra stadiet. De som söker till yrkeshögskola har alltså haft omkring tre år mer på sig att skaffa sig arbetserfarenhet och sådan arbetserfarenhet som eventuellt skaffats före 16 års ålder får då mindre betydelse. I fråga om social- och hälsovårdsbranschen konstaterar spörsmålsställaren att arbetserfarenhet i år inte noteras vid ansökningsskedet. Enligt spörsmålsställarens uppfattning är det många som söker till exempelvis socionomutbildning el- 5
Ministerns svar ler inriktningsalternativet vårdarbete då de är äldre. De blir då tvungna att söka till urvalsproven med enbart studieintyg. Genom att inte låta arbetserfarenhetens omfattning påverka möjligheterna att bli kallad till urvalsprov försöker social- och hälsovårdsbranschen medvetet uppnå regeringens mål att påskynda övergången från andra stadiet till högskolestudier. Tidigare var inte ens fulla poäng för skolframgång någon garanti för att komma vidare till urvalsproven i många utbildningsprogram. Om alltså en ny student saknade arbetserfarenhet var det alltså inte säkert att han eller hon kom ens till urvalsprovet. För att rätta till situationen frångick man poängsättning av arbetserfarenhet. Den som redan skaffat sig arbetserfarenhet har möjlighet att söka inte bara till utbildning för unga (vilken antagningsrekommendationen gäller) utan också till vuxenutbildning, där de sökande oftast får poäng för arbetserfarenhet. Under den tredje punkten i spörsmålet nämns ansökan till yrkeshögskolorna och arbetsmarknadsstödet. Enligt spörsmålet snedvrider arbetsmarknadsstödet antalet sökande till yrkeshögskolorna, i synnerhet när det gäller abiturienter i förhållande till sökande till universiteten. Spörsmålsställaren konstaterar också att yrkeshögskolor får mer statliga pengar. Enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa (1290/2002) och statsrådets förordning om arbetskraftspolitiska förutsättningar för arbetslöshetsförmåner (1351/2002) skall en person under 25 år som saknar yrkesutbildning aktivt söka in till utbildning för att bevara rätten till arbetsmarknadsstöd. En person anses söka till utbildning aktivt om han eller hon vid gemensam ansökan söker till minst tre sådana yrkesutbildningar som leder till examen. Med gemensam ansökan avses här gemensam ansökan till yrkeshögskolorna samt gemensam ansökan till yrkesutbildning och gymnasieutbildning. Såsom spörsmålsställaren konstaterar får den nuvarande lagstiftningen de unga att söka till yrkeshögskolorna. Orsaken till detta är den ovan nämnda lagstiftningen om utkomstskydd för arbetslösa, enligt vilken det inte anses vara ett tillräckligt uttryck för aktiv ansökan till utbildning när studenter söker till universitet. Undervisningsministeriet har senast den 5 mars 2004 sänt ett brev till arbetsministeriet där det föreslår att arbetsministeriet ändrar lagen om utkomstskydd för arbetslösa och förordningen om arbetskraftspolitiska förutsättningar för arbetslöshetsförmåner så att en person som har avlagt studentexamen skall anses söka aktivt till utbildning när han eller hon söker till minst tre studieplatser antingen inom yrkesutbildning eller vid högskola. Detta är också yrkeshögskolornas önskan. I fråga om finansieringen konstaterar undervisningsministeriet att yrkeshögskolorna inte får basfinansiering på basis av antalet sökande och att antalet sökande till yrkeshögskolorna således inte alls påverkar basfinansieringsbeloppet. Helsingfors den 14 oktober 2005 Undervisningsminister Antti Kalliomäki 6