1/06 Tuhdissa talvinumerossa mm. Kiinalainen horoskooppi www.osjh.net on avattu! Bussilla mennään taas! Paljon juttua mm. kääpiöhamstereista Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry:n jäsenlehti 1
2
LEUKAPUSSI lehti päätoimittaja: Anna Takkinen Kolehmaisentie 2 F 47 90240 Oulu p: 044-349 1604 LEUKAPUSSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Seuraavan lehden materiaali on toimitettava 5.5.2006 mennessä. Myöhästynyt materiaali ei ehdi lehteen! Lähetä materiaali osoitteeseen: webmaster@osjh.net Mainoshinnat Leukapussi-lehdessä (koko sivu): -yritykset 17 toistohinta 2 lehdessä 25 -kasvattajat 8 Kirpputori ja muistoissa -sivun ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia. LEUKAPUSSI 1/2006 SISÄLTÖ 3 Leukapussin tiedot 4 Hallitus- ja hoitoneuvontatiedot 5 Puheenjohtajan ja päätoimittajan terveiset 6 Eläinlääkäri-, eläinsuojelu- ja lajiyhdistystiedot sekä tapahtumakalenteri 7 Toimintasuunnitelma 2006 8 Vuoden 2006 Paras Pet-kilpailu 9 Chinchillan kampausohjeita 10 Vuosikokouskutsu 11 Sisin mainos 12 OSJH:n Vuoden Voittaja eläimet 2005 13 Hiiripalsta 15 Marsun hoito-ohje 18 Rottapalsta 20 Rottapalsta 2 22 Gerbiilin hoito-ohje 24 Hamsteripalsta 25 JKJY:n näyttelymainos 26 Bussimatkamainos 27 Kanipalsta 29 SGY:n näyttelymainos 30 20.5.2006 Näyttelymainos 31 Gerbiilipalsta 33 Haukun Paikan mainos 34 Ristikko 35 Kääpiöhamsteripalsta 41 Kasvattajahaastattelu 45 Klaara ja Pörri ne yhteen soppii 46 Pet-näyttelyn kulku 48 Leijonaharjaskani 49 Tulokset Honkapirtti 19.11.2005 51 Muistoissamme ja Kirpputori 52 Kasvattajalista 54 Nettipalsta Etukannen kuva: Bellavillan Fanfanilla, kkh normaali laikukas naaras, kuva & om. Kati Viinikangas Etusisäkannen kuva: maaorava OSJH:n jyrsijämessuilta 16.5.2004, kuva Tommi Takkinen Takasisäkannen kuva: gerbiilin poikasia, kuva Anna Takkinen 3
Yhdistyksen hallitus 2006 Puheenjohtaja Sini Niemisalo, Hillakuja 6, 90460 Oulunsalo. Puh. 040-5373151 e-mail: puheenjohtaja(a)osjh.net Varapuheenjohtaja (infovastaava, tavarat, kaavakkeet) Tiina Polo, Vikiöntie 14, 90650 Oulu. Puh. 040-5002289, e-mail: varapuheenjohtaja(a)osjh.net Sihteeri Tiia Riihimäki, Kenttätie 10 A 10, 90100 Oulu p. 040 719 2798 e-mail: sihteeri(a)osjh.net Rahastonhoitaja (hallituksen ulkopuolinen) Terttu Rousu, Pikkumökintie 12, Ii, p. 040-7317325 tai 08-817 3134, e-mail: rahastonhoitaja(a)osjh.net Jäsensihteeri (hallituksen ulkopuolinen) Suvi Niemisalo, Poppelikuja 1 C 13, 90460 Oulunsalo, e-mail: jasensihteeri(a)osjh.net Jäsen (Puffetti- ja näyttelyvastaava, paikkavaraukset, linja-autot) Sanna Tuomaala, Hintantie 19 A 2, 90500 Oulu p. 040-513 3645 e-mail: nayttelyvastaava(a)osjh.net Jäsen (Leukapussi, nettisivut) Anna Takkinen, Kolehmaisentie 2 F 47, 90240 Oulu, p. 044-349 1604 e-mail: webmaster(a)osjh.net Jäsen (Palkintovastaava) Satu Karjalainen, Riisikuja 9 B, 90460 Oulunsalo. Puh. 044-3789957 e-mail: palkintovastaava(a)osjh.net Varajäsen (Mainosvastaava) Jonna Brandt, Irmantie 3 G 14, 90560 Oulu p. 045-6515461, e-mail: mainosvastaava(a)osjh.net Varajäsen (Pikkukilpailut ja kaniestehyppy) Maria Pietilä, e-mail: estehyppy(a)osjh.net OSJH:n kotisivut www.osjh.net HUOM! Emme vastaa tekstiviesteihin. Soitathan mielellään arkisin vain illalla tai viikonloppuisin. OSJH:n tilinumero: OP Oulu 574136-2170156 Tilille maksaessasi merkitse viesti -kohtaan tieto siitä, kuka maksaa ja mitä maksaa ja toimita kuitti jäsensihteerille! Laita nimesi lisäksi kuittiin myös osoitteesi, niin varmistat, että tieto suorituksestasi menee varmasti tiedostoihin. OSJH:n jäsenmaksut vuodelle 2006: Uudet jäsenet 12 euroa Vuosijäsen 12 euroa, perhejäsen 2 euroa Hoitoneuvojat Tiina Polo (kanit) p. 040-500 2289 tai tiina.polo(a)luukku.com Erika Ristiluoma (kanit) p. 044-5572844 tai epe79(a)suomi24.fi Satu Hirvonen (kanit, minihiiret, chinchillat ja maaoravat) p. 040 5552559 satush(a)hotmail.com Sanna Tuomaala (marsut), p. 040-513 3645 tai sanna.suhmura(a)netti.fi Satu Karjalainen (hamsterit, kääpiöhamsterit, marsut) p. 044-378 9957 tai satulinja(a)luukku.com Terttu Rousu (hamsterit) p. 8173134, 040-731 7325 tai terttu.rousu(a)iiseutu.fi Anu Ronkainen (hamsterit, chinchillat) p. 040-571 0574 tai anuliisa(a)mail.student.oulu.fi Kati Heinonen (kääpiöhamsterit) p. 044-325 3284 tai k5heka01(a)students.oamk.fi Liisa Mikkola (hamsterit, kääpiöhamsterit, rotat, hiiret) p. 041-4699690 tai mikkli(a)luukku.com Elise Eskelinen (gerbiilit, degut), p. 044-578 8369 tai elyseegerbils(a)yahoo.com Anna Takkinen (gerbiilit) p. 044 3491604 tai l3haan00(a)students.oamk.fi 4
Puheenjohtajalta OSJH:n hallitus oli vuosituhannen alussa tapahtuneen edellisen suuremman sukupolvenvaihdoksen jälkeen ehtinyt toimia pääpiirteittäin samalla kokoonpanolla menestyksekkäästi jo vuosia. Yhdistyksen jäsenmäärä on ollut koko 2000-luvun ajan jatkuvassa kasvussa ja toimintakin sen myötä kehittynyt aina vain monipuolisempaan suuntaan. Viime vuonna tapahtumakalenteriin tuli jälleen uusi merkintä, kun kokeiltiin sitä kauan kaivattua jyrsijäleiriä, joka hyvistä kokemuksista innostuneina päätettiin ottaa uusiksi ensi kesänä. Myös toimiva porukka kaipaa silti välillä tuuletusta, jotta kukaan ei pääsisi leipääntymään vapaaehtoistöihinsä, ja viime vuoden syyskokous panikin kuviot melko lailla uusiksi. Vuosikausia mukana olleet vanhat parrat äänestettiin kyllä edelleen hommiin, mutta tehtäviä laitettiin kiertoon jonkin verran, ja saatiinpa joukkoa rikastettua myös monella uudella tekijällä. Allekirjoittaneen siirryttyä puheenjohtajan paikalle saatiin rahastonhoitajaksi viimein houkuteltua täysverinen ammattilainen ja monivuotinen tilintarkastajamme Rousun Terttu, ja jäsensihteerin työt periytyivät sopivasti suvussa eteenpäin pikkusiskolleni Suville. Suvi siis ylläpitää tänä vuonna jäsenrekisteriä ja huolehtii postituksista, joten kaikki yhteystietomuutokset tästä lähtien Suville. Entinen puhiksemme Tiinakaan ei hallituksesta päässyt lipeämään, vaan pitää meikäläistä kurissa ja järjestyksessä ja toimii korvaamattomana henkisenä tukena hallituksen varapuheenjohtajana. Uusina kasvoina hallitukseen tulivat sihteerin duunia hoitamaan Tiia, ja varajäseniksi Jonna sekä Maria. Siinäpä suurimmat muutokset; tarkemmat tiedot hallituksesta ja vastuutehtävistä yhteystietoineen ovat toisaalla tässä lehdessä. Vuoden toimintasuunnitelma on myös nähtävillä lehden sivuilla, ja suunnitteilla on aiemmin mainitun leirin lisäksi ainakin hoitopäiviä, tuomarikoulutusta, näyttelymatkoja, pikkujoulujuhlat sekä tietysti perinteeksi muodostuneet neljä näyttelyä. Vanha ja jo hieman fraasiutunut lause pätee myös yhä: Hallitus ottaa erittäin mielellään vastaan ehdotuksia tapahtumien ja toiminnan kehittämiseksi, joten laittakaa viisaita päitä yhteen ja ilmoitelkaa ideoista meillekin! jyrsimisterkuin Sini Päätoimittajalta Kurkunsyöntikisan kilpailijoita pikkujouluissa 2005, kuva Anna Takkine Heippa kaikille! Vuosi 2006 jatketaan lehden osalta minun johdollani, moni palsta on saanut kuitenkin uuden kirjoittajan. Viime lehdessä olleen kuinka kirjoitan lehteen jutun jälkeen lehden toimitukseen on tullut useampikin kirjekuori, mikä on todella mahtavaa! Kiitos kaikille, jotka lähetitte materiaalia lehteen. Vuoden ensimmäisestä lehdestä saatiinkin ihan kunnon lehti, mikä tietysti pistää päätoimittajan suun virneeseen terveisin Anna 5
Eläinlääkäritiedot Asiansa tuntevan eläinlääkärin löytämisen helpottamiseksi toimitus kokoaa listan OSJH:n toimialueella olevista eläinlääkäreistä, jotka ovat perehtyneet pienjyrsijöiden hoitoon. Jos olet saanut hyvää ja asiantuntevaa palvelua, ilmoita eläinlääkärisi nimi ja yhteystiedot, niin lisäämme sen listaan. Rovaniemen eläinklinikka Rovaniemi, p. 016-365 382 Ulla Eskelinen Rovaniemi, p. 016-313 330 Anne Karttimo-Mäkynen Eläinlääkäriasema Akuutti, Oulu p. 08-881 0800 Riitta-Liisa Rajaniemi Eläinlääkäriasema Lemmikki, Oulu p. 08-311 5866 Ouluvet, Oulu p. 08-5355 200 Eläinsuojelu Jos epäilet eläintä kohdeltavan huonosti, ota yhteyttä paikkakunnalla toimivaan eläinsuojeluvalvojaan, SEY:n toimistoon tai paikkakunnan eläinsuojeluviranomaisiin: kunnaneläinlääkäriin, terveystarkastajaan tai poliisiin. Eläinsuojeluasiat, Oulun kaupungin virkaeläinlääkäri Maija Nurminen p. 08-55846730 Neuvoja ja ohjeita lisäksi: Eläinsuojeluvalvoja Henna Perälä, Rovaniemi helaitin@urova.fi Lajiyhdistystiedot Suomen kani- ja jyrsijäliitto SKJL www.skjl.net Suomen Hamsteriyhdistys SHY www.hamsteriyhdistys.net Suomen Kaniyhdistys SKY www.kaniyhdistys.net Suomen Kesyrottayhdistys SkeY http://personal.inet.fi/yhdistys/skey Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret SNL http://koti.mbnet.fi/haisulit/ Suomen Lemmikkichinchillat SLC http://www.kolumbus.fi/maarit.honkaniemi/ Suomen Marsuyhdistys SMY www.marsuyhdistys.net Suomen Gerbiiliyhdistys SGY www.gerbiiliyhdistys.fi Yhteystiedot löydät sivuilta www.sey.fi Tapahtumakalenteri 25.2.2006 Pet-tuomarikoulutus gerbiileille ja hamstereille 26.2.2006 Pet-show Honkapirtillä 27.3.2006 Vuosikokous Waldalla 22.4.2006 Bussimatka Jyväskylään 20.5.2006 Pet-show Honkapirtillä 19.8.2006 Pet-show Honkapirtillä 18.11.2006 Pet-show Honkapirtillä 6
Toimintasuunnitelma 2006 Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry Yleistä Oulun seudun jyrsijäharrastajat (OSJH) on rekisteröity yhdistys, jonka jäsenet ovat kanien ja jyrsijöiden omistajia, kasvattajia tai ihailijoita. Oulun seudun jyrsijäharrastajat on Suomen kani- ja jyrsijäliiton jäsenyhdistys. OSJH on ennen kaikkea paikallisyhdistys, joka pyrkii kokoamaan jyrsijäharrastajat ja -kasvattajat yhteen omalla alueellaan erilaisten tapahtumien avulla sekä välittämään tietoa eläinten oikeasta hoidosta ja tällä tavoin parantamaan lemmikkieläinten hyvinvointia. Samalla OSJH on lapsi- ja nuorisojärjestö tarjoten lapsille ja nuorille mahdollisuuksia mielekkääseen tekemiseen turvallisesti ja vastuuntuntoisesti. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää toimialueellaan kanija jyrsijäharrastusta ja eläinten hyvinvointia. Tähän kuuluu harrastajien ja kasvattajien yhteenkokoaminen ja neuvonta. Oulun seudun jyrsijäharrastajat, sääntökokoelma 25.2.1997 OSJH:n hallitus kokoontuu tarvittaessa, kuitenkin vähintään jokaisen näyttelyn alla. Jäsenistölle järjestetään vähintään kaksi sääntömääräistä vuosikokousta. Kani- ja jyrsijänäyttelyt Näkyvimpiä toimintatapoja ja jäsenistön kokoontumismuotoja ovat kani- ja jyrsijänäyttelyt. Petluokkien tavoitteita on kannustaa eläintenomistajia suomaan lemmikeilleen runsaasti liikuntaa, turkin- ja kynsienhoitoa, huolellisesti suunniteltua ruokintaa - ja ennen kaikkea totuttamaan eläimensä lempeästi ihmisen käsittelyyn. Ulkomuotoluokkien järjestäminen tukee lisäksi pohjoista kasvatus- ja jalostustyötä. Vuonna 2006 järjestetään neljä näyttelyä. Näyttelypäivämäärät ovat: 26.2., 20.5., 26.8. ja 25.11. Näyttelyihin järjestetään kaikkien lajien lemmikkiluokkien lisäksi hallituksen harkinnan mukaan ulkomuotoluokkia/virallisia luokkia (gerbiileille, hamstereille, kaneille ja marsuille). Hoitoneuvonta ja tietopalvelu OSJH ylläpitää neuvojaverkostoa, joka koostuu kokeneista eri lajien harrastajista ja kasvattajista. Hoitoneuvojat seuraavat myös lajinsa lajiyhdistysten tiedotus- ja julkaisutoimintaa. Hoitoneuvojat ovat tavoitettavissa pääasiassa puhelimitse ja vastaavat eläinten "arkielämää" koskeviin kysymyksiin. Kysymykset voivat koskea ruokintaa, liikuntaa, turkkiongelmia, käyttäytymistä, vitamiineja ja hivenaineita sekä yleensäkin ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Sairastapauksissa hoitoneuvojat suosittelevat aina kääntymistä eläinlääkärin puoleen. Neuvoja ja yhteystietoja löytyy myös eläimen hankintaa suunnitteleville. Hoitoneuvojien yhteystiedot julkaistaan internet-sivuilla sekä jäsenlehdessä. Hoito-ohjemateriaali uusitaan ensi vuoden aikana. Materiaalia jaetaan ilmaiseksi internetissä sekä näyttelyissä. Alueen eläinlääkäriasemille sekä lemmikkieläinkauppoihin toimitetaan ajan tasalla olevan kansio, jossa esitellään OSJH:n toimintaa sekä eri lajien hoito-ohjeet ja hoitoneuvojat. Teemapäivät, kurssit ja muu toiminta Oulun seudun jyrsijäharrastajat järjestää ensi vuonna teemailtoja. Teemailloilla pyritään tavoittamaan jyrsijäharrastajia laajemminkin, ja niissä jaetaan tietoa eläinten hankinnasta, hoidosta ja hyvinvoinnin edistämisestä. Vuonna 2006 järjestetään yhteistyössä lajiyhdistysten kanssa lemmikkituomarikurssi hamstereiden ja gerbiilien lemmikkituomareille. Tuomarikurssilla pyritään vastaamaan alati kasvavien näyttelyiden tuomaripulaan. Lisäksi muiden tuomareiden tietoja päivitetään erillisillä tuomaripäivillä. Toimihenkilökursseja järjestetään tarpeen mukaan. 7
Lisäksi OSJH järjestään 1-2 kertaa vuodessa näyttelymatkan jonkin muun yhdistyksen järjestämään näyttelyyn. Näyttelymatkan avulla mahdollistetaan vuorovaikutus ja tietojen vaihto myös muiden suomalaisten harrastajien kanssa. Lisäksi järjestetään kesäleiri sekä pikkujoulut, joissa jäsenistöllä on mahdollisuus vapaamuotoiseen jutusteluun ja virkistäytymiseen. Leukapussi-lehti ja muu julkaisutoiminta Oulun seudun jyrsijäharrastajat julkaisee neljä kertaa (helmi-touko-elo-marraskuu) vuodessa omaa lehteään, Leukapussia. Leukapussissa on omat palstansa eri eläinlajeille, näyttelytuloksia, ilmoituksia tapahtumista ja kokouksista, kasvattajailmoituksia ja tiedotteita sekä erikoisartikkeleita. Yhdistys pitää internet-sivujaan osoitteessa www.co.jyu.fi/osjhinfo. Internet-sivuilla on esillä hallituksen yhteystiedot, hoito-ohjeet, hoitoneuvojien yhteystiedot, tapahtumakalenteri, kasvattajalista sekä markkinapalsta. Oulussa 18.11.2005 Tiina Polo puheenjohtaja Pupuja OSJH:n jyrsijämessuilla 16.5.2004, kuva Tommi Takkinen Vuoden 2006 Paras pet-eläin kilpailu OSJH:n vuoden neljässä näyttelyssä kerätään OSJH:n Vuoden Paras Pet-eläin kilpailuun. Kilpailussa on luokat jokaiselle lajille sekä kasvattajille. Viime vuoden voittajat ovat esillä tässä lehdessä. Tässä pistelaskusysteemi Eläimiä 1-15 16-30 31- PET1 25 p. 30 p. 35 p. PET2 20p. 25 p. 30 p. PET3 15 p. 20 p. 25 p. PET4-15 p. 20 p. PET5-10 p. 15 p. KUMA 5 p. Tuomarin suosikki (TS) 1 p. Ikäluokkapalkinto 2 p. Erikoispalkinto (EP) 1 p. Eläimen sijoituksia ei tarvitse lähettää erikseen, pisteet lasketaan automaattisesti tuloslistoje perusteella. Vuonna 2006 tulosvastaavana ja pisteiden laskijana toimii Kati Viinikangas. 8
Chinchillan kampausohjeita Chinchillan kampaamista ei ole aikaisemmin pidetty kovin tärkeänä Suomessa. Tärkein näyttelyyn valmistautuminen on ollut ahkerat hiekkakylvyt ja niiden lopettaminen n. 3 päivää ennen näyttelyä, jotta hiekka ehtisi varista turkista pois. Joillakin on omistuksessaan aito chinchilla kampa, joita on käyttetty turkin kampaamiseen. Kammassa on kuitenkin terävät piikit, joilla voi kokematon saada huonoa jälkeä aikaan. Ehkä siksikään kampaus ei ole saavuttanut suurta suosiota. Viime vuonna norjalainen Rebecka Wolden vieraili Suomessa pitämässä kasvattaja kurssin, joka keräsikin paljon innostuneita chinchilla harrastajia mukaan. Rebeckalta saimme uudenlaisia kampaus ohjeita, joista päätin ottaa lisää selvää. Syyskuussa osallistuimme Norjassa kasvattakurssille, jonka yhtenä osa-alueena oli turkin hoito. Paikallisen yhdistyksen aktiivi jäsenet Stina ja Lina esittelivät erilaisia kampoja sekä karstoja ja tekniikkaa kuinka kampaus käytännössä suoritetaan. Norjassa on tapana myös, että chinchilla matkustaa näyttelypaikalle puluboksissa, jossa on vain kylpyhiekkaa ja "kissan helmiä", jotta turkki pysyy puhtaana viime tinkaan saakka. Kissan helmet ovat muovisen näköisiä kuulia, joita käytetään kissojen vessalaatikoissa imemään virtsa. Meidän moka oli tietysti se, että black ebony oli mukavasti hunnutettu kylpyhiekalla, kun pääsimme Norjaan. Tätä tapaa siis suositellaan vain vaalean värisille eläimille. Ennen arvostelua chinchilla "ravisteltiin" napakasti, jolloin irtohiekka lähti turkista. Tekniikkaa emme ole vielä harjoitelleet Norjassa kuulimme myös vinkin, joka sopii valkoisille chinchilloille. Jos chinchillan turkissa on tahra, esim. virtsasta voi kylpyhiekkaan sekoittaa kissojen kuivasampoota. Tämä auttaa turkin puhtaammaksi. Välineitä on todella monenlaisia ja onkin makuasia, mikä sopii parhaiden omaan käteen ja oman chinchillan turkkiin. Ohessa on kuva muutamasta esimerkki kammasta ja karstasta. Nämä tuotteet on ostettu ihan suomalaisesta eläin kaupasta koiran ja kissan turkin hoitohyllystä. Yleisesti kampausta suositellaan tehtäväksi noin kolmen kuukauden välein perusteellisesti karstan kanssa. Kammalla voi sitten viimeistellä lopputuloksen tai käyttää aina tarvittaessa. Kammata voi kyllä liikaakin, joten yleissäännöksi voisi sopia kerran kuussa. Kammalla voi esimerkiksi likaista takapuolta siistiä useamminkin, jolloin saa tuhraantuneen turkin "aukeamaan" ja hiekka pääsee kulkeutumaan paremmin. Kampaus tapahtuu niin, että pidetään chinchillaa hännän tyvestä kiinni ja kammataan vastakarvaan. Päätä ei kammata, eikä vatsaa välttämättä, jos chinchilla ei ole kovin yhteistyö haluinen. Ensimmäisenä välineenä käytetään karstaa, joka ottaa mukaan kaiken irtokarvan turkin sisältä. Nyrkin kokoinen irtokarva tukku on aivan normaali karstan käytön jälkeen, joten ei pidä säikähtää, että chinchilla kaljuuntuu. Jos karvaa ei lähde yhtään, käytät karstaa liian hellästi. On tietysti aluksi hyvä olla hieman varovaisempi, että oppii tekniikan ja huomaa, mikä sopii omalle lemmikille. Toki ensimmäisellä kerralla, kun tilanne on chinchillalle vieras, saattaa kuulua reilua säksätystä ja joku voi pölläyttää karvojansakin, mutta tämä ei ole vaarallista. Kun eläin tottuu kampaukseen, hän saattaa nauttia siitä ummistamalla silmät ja torkkumalla, niinkuin Norjan demossa nähtiin. Kampaus harjoituksia ei siis pidä aloittaa viikkoa ennen näyttelyitä vaan reilusti aikaisemmin. Karstan käytön jälkeen turkki viimeistellään metallisella kammalla, jolla turkki käydään pikkualueittan läpi. Kampa työnnetään turkkiin ja nostetaan ylöspäin. Kampauksen jälkeen eläin aina kylvetetään. On tärkeää, että hiekka on korkealaatuista esim. wittemolen merkkistä. Liian karkealla tai hienolla hiekalla ei saa hyvää lopputulosta. Kylvetyksen jälkeen voit nauttia uudistuneesta chinchillasta. Turkki on nimittäin silminnähden tasaisemman ja paksumman näköinen. Pidemmällä aikavälillä turkki ei vain näytä vaan myös tuntuu paremmalta, sillä sen sisälle ei ole vanuttunut irtokarvaa joka litistää turkin. Hiekka pääsee joka puolelle turkin sisällä ja pitää turkin paremmin puhtaana ja ilmavempana. Turkki kiiltää myös paremmin kampauksen ansiosta. Jos kylvetyksen jälkeen turkissa näkyy irtokarvaa tai pieniä puntteja/takkuja voi niitä nyppiä pois. Napakka ote etusormen ja 9
peukalon väliin ja veto, niin saat pois häiritsevät yksityiskohdat. Kampaukseen tarvittavat välineet siis: pyyhe suojaamaan vaatteitasi metallinen karsta metallinen kampa kylpyastia esim. duna korkealaatuista kylpyhiekkaa tarrarulla omien vaatteidesi siistimiseen kampuksen jälkeen näkkäripala chinchillalle palkkioksi Näyttelyissä ja chinchilla tapaamisissa yhdistyksen aktiivi jäsenet mielellään neuvovat ja opastavat kuinka kampaus tapahtuu. Kannattaa kysyä neuvoa ja katsomalla oppii sekä saa mallia. Onnea matkaan ja kertokaa taas kokemuksianne, kuinka kampaus harjoitukset ovat lähteneet sujumaan. Kirjoittaja Tiina Grönroos/Glamorous chinchillat, http://www.glamorouschinchilla.com/ Chinchilla OSJH:n jyrsijämessuilla 16.5.2004, kuva Tommi Takkinen Vuosikokouskutsu! OSJH ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään 27.3.2006 Waldalla klo 18.30 alkaen. Kokous on yleiskokous, joten koko jäsenistö on tervetullut paikalle! Tule mukaan suunnittelemaan vuoden 2006 toimintaa ja ehdottamaan omia ideoitasi toimintamme parantamiseksi! 10
11
OSJH:n vuoden voittaja eläimet 2005 VUODEN PET ELÄIN 2005 1. Sunny (kani), om. Marja Pekkala, 114 p. 2. Essi (marsu), Elisa Svento, 91 p. 3. SHY VL Bellavillan Eebenin Ensihemmo (kääpiöhamsteri), om. Kati Viinikangas, 82 p. 4. Petteri (marsu), om. Raili Vainikainen, 77p. 5. Akrobat Or What`s My Name is (rotta), om. Jonna Brandt, 72 p. 5. Hui Kauhistus Arnold (gerbiili), om. Jenna Simula, 72 p. 6. Sirius Musta (kani), om. Milka Pietilä, 67 p. 7. SHY VL Bellavillan Dintsessan Dekele (kääpiöhamsteri), om. Kati Viinikangas, 57 p. 8. Mango Meloni, om. Tarja Iljana, 56 p. 8. Soulitary Vice (rotta), om. Tiia Noteva ja Jonna Brandt, 56 p. Vuoden Pet-Kani 2005 1. Sunny, om. Marja Pekkala, 114 p. 2. Sirius Musta om. Milka Pietilä, 67 p. 3. Viljami, om. Heidi Riihola, 52 p. 4. Luupert, om. Venla Jokikokko, 50 p. 5. Safiiri, om. Manda Kosola, 37p. 5. Vilma, om. Heidi Lehtosaari, 37 p. Vuoden pet-marsu 2005 1. Essi, om. Elisa Svento, 91 p. 2. Petteri om. Raili Vainikainen, 77 p. 3. Mango Meloni, om. Tarja Iljana, 56 p. 4. Ilona, om. Saara Heikkilä, 47 p. 5. Anemone`s Vili, om. Petra Hautanen, 42 p. Vuoden Pet-Chincilla 2005 1. Ebony, om. Hely Luhta, 25 p. 1. Ilari, om. Hely Luhta, 25 p. 2. Harlequin`s Pharao, om. Rebekka Harju, 20 p. 2. Pyry, om. Satu Hirvonen, 20 p. Vuoden Pet- Syyrialainen hamsteri 2005 1. Ambrosia Aurinkoprinssi, om. Kati Viinikangas, 50 p. 2. Dalai Luna, om. Elisa Vanhala, 37 p. 3. Arctican Valdorf Astoria, om. Iina Sormunen, 35 p. 4. Arret de Prince, om. Elisa Vanhala, 32 p. 4. Quka Qumma, om. Henna Äijälä, 32 p. Vuoden Pet-Kääpiöhamsteri 2005 1. SHY VL Bellavillan Eebenin Ensihemmo, om. Kati Viinikangas, 82 p. 2. SHY VL Bellavillan Dintsessan Dekele, om. Kati Viinikangas, 57 p. 3. FIN MVA SHY VL Bellavillan Eilisillan Ensisuukko, om. Kati Viinikangas, 52 p. 4. Truefabled Saundra, om. Heini Leskelä ja Teemu Hautamäki, 32p. 5. FIN MVA SHY VL VLH04 JV05 Yökyöpelin Nuru, om. Kati Viinikangas, 30 p. Vuoden Pet-Rotta 2005 1. Akrobat Or What`s My Name is, om. Jonna Brandt, 72 p. 2. Soulitary Vice, om. Jonna Brandt ja Tiia Noteva, 56 p. 2. Mango Meloni, om. Tarja Iljana, 56 p. 3. Crystal Gazing, om. Jonna Brandt, 55 p. 4. Heartshaped Abyss, om. Jonna Brandt, 42p. 5. Divina, om. Heini Leskelä ja Teemu Hautamäki, 35 p. Vuoden Pet-Hiiri 2005 1. Marijanne, om. Paula Latvakoski, 41 p. 2. Nasta, om. Jenna Simula, 37 p. 3. Nappi, om. Saana Lapinkangas, 36 p. 4. Petteri, om. Kaisa Väisänen, 25 p. 4. Pimpula, om. Paula Latvakoski, 25 p. 4. Vasten Mun Kasvojani, om. Venla Jokikokko, 25 p. Vuoden Pet-Degu 2005 1. Tintti, om. Satu Kettukangas, 25 p. Vuoden Pet-Gerbiili 2005 1. Hui Kauhistus Arnold, om. Jenna Simula, 72 p. 2. Nipsu, om. Emmi Tuhkanen, 57 p. 3. Honey, om. Milla Laakkonen, 40 p. 4. Keinwart Quiz Quiz, om. Maija Kovakoski, 31 p. 5. Supernova`s Lovejoy Luinda, om. Jenni Pöykiö 30 p. Vuoden Pet-Kasvattaja 2005 Oulun alueen kasvattajat 1. Bellavillan (kääpiöhamsterit/kati Viinikangas) 243 p. 2. Hui Kauhistus (gerbiilit/marjaana Alamikkelä) 85 p. 3. Pikkumökin (syyrialaiset hamsterit/terttu ja Pirita Rousu) 63 p. 4. de Lioncourt (gerbiilit/anna Takkinen) 62 p. 5. Arctican (syyrialaiset hamsterit/sini Niemisalo) 47 p. 12
Hiiripalsta Hiiripalstalle saatiin tällä kertaa ihan postiakin, mistä olen hyvin kiitollinen Muutkin voivat ihan rohkeasti kirjoitella, jos tulee mieleen kysymyksiä. Hei! Jyrsijänäyttelyssä tuomari sanoi, että hiireni turkki on rasvainen ja se lohkeilee. Mitä asialle voi tehdä? Muutenkin haluaisin tietää näyttelyyn valmistautumisesta: pitääkö hiiri pestä? Täytyykö kynnet ja/tai hampaat leikata? Millainen boksin pitäisi olla? Nimim. Näyttelyistä kiinnostunut Ps: Minihiiristä jos saisi Leukikseen jutun? Rasvaisuutta on helppo poistaa turkista, esimerkiksi koiran kuivapesujauheella, jota saa ainakin eläinkaupoista. Jos sitä ei ole saatavilla, myös perunajauhot käyvät ensihätään. Ripottelet vain hieman hiiren turkille, annat olla vähän aikaa ja sitten varovasti puhaltelet jauheen pois. Itselläni tämä keino on ainakin toiminut, tosin on mainittava, että pitkäkarvaisilta hiiriltä voi olla hyvin vaikea saada lohkeilua pois. Kuivaan ja kuivuudesta johtuvaan lohkeiluun auttaa mm. vehnänalkiot. Lisää puuron tai piltin sekaan vähän niitä, niin turkin kunnon pitäisi parantua. Voit myös kokeilla lisätä hyvin vähän kalaöljyä puuron/piltin joukkoon. Hiirtä ei tarvitse pestä, sillä ne ovat luonnostaan hyvin siistejä eläimiä ja pesemisestä olisi varmaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Ainoastaan tuolla jo mainitsemallani kuivapesujauheella voi pestä hiiren turkista liian rasvaisuuden pois. Yleensä myös kynnet ja hampaat ovat kunnossa, eikä niitä tarvitse leikata. Voisin kuvitella, että korkeintaan vanhoilla hiirillä voivat hampaat kasvaa liian pitkiksi, mutta ainakaan meillä ei ole tätä ongelmaa koskaan ollut. Boksiin kannattaa laittaa korkeintaan puoleen väliin purua/käyttämääsi kuiviketta, sillä jos hiiri on hieman arempi, sitä voi olla vaikea saada esiin ihan täyteen topatusta boksista. Myös jonkin pahvirulla on ihan kätevä olla boksissa: hiiri pääsee sinne piiloon ja tuomari voi helposti sen avulla nostaa hiiren esiin. Myös hieman kuivaruokaa mukaan ja esimerkiksi paperisilppua tai heinää joukkoon. Juomapulloa ei kannata ainakaan kuljetuksen aikana pitää, ettei se vuoda purujen joukkoon. Mitä boksin kokoon taas tulee niin, se kaikkein pienin boksi on kyllä ok kokoinen yhdelle hiirelle, mutta jos vain mahdollista niin se siitä seuraava koko olisi parempi ja ihan sopiva myös kahdelle hiirelle. Liian suurtakaan ei kannata laittaa, sillä pikkuista hiirtä voi olla joskus yllättävän vaikea löytää purun seasta. Tarkoituksena oli kirjoittaa minihiiristä jo tälle palstalle, mutta lahopäänä unohdin täysin haastatella minihiiri-ihmisiä, joten joudun valitettavasti siirtämään sen seuraavalle palstalle Minihiirien sijaan kirjoitan muista hiirilajeista, nimittäin niistä luonnonvaraisista pikkuvipeltäjistä. Aloitetaan vaivaishiirellä Vaivaishiiri (Micromys minutus) Vaivaishiiri on maassamme lähes uusi laji, sillä se levittäytyi Suomeen vasta viimeisen vuosisadan aikana. Sitä tavataan jopa Oulu- Kuusamo korkeudella ja leviämisen keinoksi epäillään olki- ja heinäkuljetuksia, joiden 13
mukana pieni, vain noin 7-11g painava vaivaishiiri on matkannut. Muualla maailmalla sitä voi tavata alueella, joka ulottuu Länsi- ja Keski-Euroopasta Aasiaan aina Koreaan ja Japaniin sekä Etelä- Kiinaan saakka. Väriltään vaivaishiiri on ruskea ja sillä on valkoinen mahanalus. Ravintona se käyttää mm. erilaisia jyviä ja elelee yleensä pelloilla ja heinikoissa, toisinaan myös ruohikkoisissa metsissä. Taitavana kiipeilijänä se rakentaa pesänsä pallomaiseksi heinänkorsien tai ruohojen varaan. Talveksi se yrittää etsiytyä latoihin tai muiden jyrsijöiden tekemiin tunneleihin. Vuonna 2001 Wimbledonin tennisturnauksessa käytetyt tennispallot lahjoitettiin vaivaishiiren tekopesiksi. Kyseessä oli Iso-Britannian Wildlife Trustin hoitama vaivaishiiren suojeluohjelma. Talven tullen metsähiirikin kuitenkin lopettaa nirsoilun ja hakeutuu ihmisasutuksiin. Kaikkiruokainen vipeltäjä aiheuttaa usein tuhoja viljavarstoihin ja lisääntyy yleensä vain lumettomana kesäkautena. Koivuhiiri (Sicista betulina) Koivuhiiri poikkeaa muista hiirilajeista mm. hieman pitemmän elinikänsä ja hitaamman lisääntymistahtinsa vuoksi. Sen ravintoa ovat mm. siemenet, marjat ja hyönteiset ja kooltaan se on noin 5-7,5cm(häntä 7,5-11cm) ja painaa 5-15g. Sen erikoisuuksia on myös etu- ja takajalkojen uloimman varpaan liikkuminen, jonka koivuhiiri voi tarttuessaan kääntää muita varpaita vastaan helpottaakseen kiipeilyä. Suomessa koivuhiiri on harvinainen, mutta sitä voi onnistua tapaamaan Etelä- ja Keski- Suomessa, joskus jopa Oulun korkeudella. Se on aikaisemmin toiminut uhanalaisten lehtojen bioindikaattorina. Koivuhiiressä on erikoista myös se, että tämä hiiri vaipuu talvella horrokseen ja muinakin vuodenaikoina lämpötilan viilentyessä liikaa se tulee uneliaaksi. Tammihiiri (Eliomys quercinus) Tammihiiri on erittäin uhanalainen laji luonnossamme ja Suomessakin sitä on tavattu vain pienellä neliökilometrin suuruisella alueella Etelä-Suomessa. Myös tammihiiri horrostaa talvisin ja vaipuukin uneen jo syyskuussa herätäkseen jälleen toukokuun tienoilla. Se painaa 25-150g ja on pyöreähkö rakenteeltaan. Sen voi tunnistaa kuvioinnista naamassa sekä tupsupäisestä hännästä. Metsähiiri (Apodemus flavicollis) Etelä- ja Keski-Suomessa sekä suuressa osassa Eurooppaa luonnonvaraisena esiintyvä, hieman kotihiirtä isompi metsähiiri eroaa harmaansävyisestä kotihiirestä myös kellertävän selän ja valkean vatsan avulla. Sillä on myös poikkeuksellisen isot silmät ja mikkihiirimäiset korvat. Metsähiiri vierailee kyllä asuintiloissa, mutta asettuu harvoin asumaan niihin. Se suosii enemmän reheviä kangasmetsiä, pensaikoita sekä myös puutarhoja. Metsähiiren suosima pesäpaikka on yleensä matalalle asetettu linnunpönttö. Peltohiiri (Apodemus agrarius) Peltohiiri on aktiivinen myös päivisin ja asustelee avoimessa maatalousmaisemassa, kosteilla niityillä ja talvisin metsiköiden ja lehtojen suojassa. Se kaivaa käytäväverkoston maahan, josta löytyy mm. pesä- ja varastokammiot. Lisääntymiskausi on huhtikuusta syyskuulle. Ensi kerraksi sitten yritän saada sitä minihiiri juttua aikaiseksi ja muutkin saavat lähetellä postia tänne Liisa*mikkli@luukku.com 14
Marsun hoito-ohje laatinut Sanna Tuomaala Etelä-Amerikasta kotoisin olevalla marsulla ja ihmisellä on takanaan pitkä yhteinen historia; marsuhan kesyyntyi kotieläimeksi jo ajalla 9000-3000 ennen ajanlaskumme alkua. Marsun historia lemmikkinä alkoi sen saapuessa Eurooppaan 1600-luvulla. Marsut ovat erittäin lempeitä ja seurallisia lemmikkejä. Marsujen hyvinvointi edellyttää kuitenkin myös oikein varustettua häkkiä, vaihtelevaa ravintoa ja huolellista hoitoa. Ominaispiirteitä Marsut ovat päiväeläimiä eli niillä on sama päivärytmi kuin ihmisilläkin. Marsut kyllä liikkuvat, syövät ja juovat öisinkin, mutta pääosin lepäilevät ja nukkuvat. Luonnossa marsut elävät aina laumoissa ja niille onkin kehittynyt skaala erilaisia ääniä, joilla kommunikoida. Marsut viihtyvät parhaiten toverin kanssa. Sopivimpia yhdistelmiä ovat yleensä kaksi naarasta, kaksi kastroitua urosta tai kastroitu uros ja naaras. Vaikka marsut ovat sosiaalisia ja tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään eivät jotkut yksilöt siedä toisiaan ja silloin seuraa tappeluita. Aikuiset naaraat painavat noin kilon verran ja urokset jonkin verran enemmän. Marsunaaraalla on kiima n. 14 vuorokauden välein, kantoaika on 68-72 vrk. Poikuekoko vaihteleen 1-5 poikasen välillä, vaikka yli 3 poikasen poikueet eivät ole kovin yleisiä. Nukke, kuva Jaana Räinä Stjärnfallets Denver & Pippi Långstrump, kuva Saana Tyni Marsut ovat melkoisen pitkäikäisiä, ne elävät yleensä 3-6 vuotta, jopa 10 vuotta, joten ennen marsun hankintaa onkin sytä iettiä ollaanko sen hoitoon valmiita sitoutumaan sen koko eliniäksi. Marsut ovat pesäpakoisia eli syntyessään ne ovat karvan peitossa, silmät ovat auki ja ne lähtevät heti kipittämään pikkujaloillaan. Maitohampaat ovaat vaihtuneet pysyviksi ennen syntymää, joten poikaset voivat heti alkaa syömään kiinteää ruokaa. Poikasten luovutusikä on n. 6 viikkoa. Tuolloin poikanen on jo oppinut laumassa selviytymiseen tarvittavat säännöt, eikä leimaudu ihmiseen. Marsuja saa kasvattajilta ja eläinkaupoista. Kasvattajia löytää mm. Paikallisten jyrsijäyhdistysten kautta. Oulun Seudun Jyrsijäharrastajat ry (OSJH) toimii Oulun alueella ja yhdistyksen nettisivut löytyvät osoitteesta www.osjh.net. 15
Asuminen Marsun asumukseksi voi valita joko perinteisen kalterihäkin tai Duna Plast häkin. Häkin tulee olla mahdollisimman tilava, asuuhan marsu siellä suuren osan elämästään (Mitä isompi sen parempi!). Yhden marsun asumuksen minimi koko on 45 cm x 75 cm ja kahden 50 cm x 100 cm. Kuivikkeeksi häkin pohjalle sopii hyvin kutterinpuru tai pölyämätön MörttiRöpö. Marsun pissinurkkiin voi halutessaan laittaa vaikkapa puupellettiä. Sanomalehteä ei saa marsun häkkiin laittaa, sillä sanomalehdellä kävely kuivattaa ja ärsyttää tassuja. Panomuste saattaa aiheuttaa syötynä ongelmia ja liian suuret syödyt paperipalat voivat tukkia suoliston. Marsun vieminen kesämökille tai kotimaan lomakohteisiin ei ole vaikeaa, koska se matkustaa yleensä rauhallisesti kuljetuslaatikossaan. Hoito ja käsittely Marsua nostetaan tukemalla toisella kädellä sen takamusta ja toisella vatsapuolta kainaloista. Marsut tarvitsevat päivittäin liikuntaa häkin ulkopuolella. Sähköjohdot, myrkylliset kasvit ja kaikki muu marsua vahingoittava kannattaa laittaa marsun ulottumattomiin. Jos tuntuu siltä ettei marsu liiku, voi ympäri huonetta piilotella pieniä ruokapaloja, joita etsiessään marsu joutuu lähtemään liikkeelle. Marsuja ei tarvitse pestä. Ainoastaan, jos sillä on ulkoloisia. Suotavaa on myös peseminen ennen näyttelyä esim. eläinshampoolla. Rasvarauhanen, joka sijaitsee kohdalla jossa kuvittelisi marsun hännän olevan, täytyy puhdistaa säännöllisesti esim. Fairylla. Marsu pitää kuivata huolellisesti, jottei se vilustu. Kakkakanjoni, joka on vain urosmarsuilla ja sijaitsee kivesten välissä, täytyy aika-ajoin puhdistaa. Marsun liikkuessa kanjoni kerää puruja ja heinää yms. moskaa, joka kostuu ja alkaa haisemaan sekä sairastuttaa koko marsun tulehtuessa. Pertti (?), kuva Anna Takkinen Häkki tulisi siivota vähintään kerran viikossa. Pohjalaatikko tyhjennetään ja pestään pesuaineella. Huuhdellaan huolellisesti, ettei marsujen ulottuville jää mitään ei-toivottuja aineita. Myös häkin kalteriosa kannattaa silloin tällöin ainakin huuhtoa. Häkki tulee sijoittaa vedottomaan, valoisaan ja rauhalliseen paikkaan. Häkin varustukseen kuuluvat juomapullo heinähäkki ja ruokakuppi, jonka tulee olla tarpeeksi raskas ja paksureunainen, että marsu voi nostaa etutassunsa kupin reunalle kupin kaatumatta. Marsulle ei ole pakollista hankkia pesäkoppia -varsinkaan ennen kesyyntymistä. Erilaisia virikkeitä häkkiin ovat mm. Laatikot, putket, ruukut ja tiiliskivet. Andien Cola, kuva Anna Takkinen Korvat puhdistetaan myös säännöllisesti. Turvallisin ja kätevin tapa on kietaista ruokaöljyyn tai koirien korvaveteen kastettu pumpuli etusormen ympärille ja pyöräyttää sitten muutaman kerran korvassa. Pumpulipuikkoja korvanpuhdistuksessa on syytä välttää. Puikot saattavat mennä liian 16
syvälle ja vahingoittaa marsua esim. marsun kääntäessä äkisti päätään puhdistuksen yhteydessä. Kynnet tulee leikata marsun omilla kynsisaksilla. Leikatessa pitää varoa leikkaamasta verisuoneen. Vaaleakyntisillä marsuilla suoni erottuu vaaleanpunertavana kynnen läpi, mutta tummakyntisillä leikkaaminen perustuu pelkkään kokeilemiseen -lähellä suonta kynsi muuttuu pehmeämmäksi, jopa jauhomaiseksi. Tassunpohjat on hyvä tarkistaa känsien varalta ja rasvata tarvittaessa kynnenleikkuun yhteydessä. Hampaat on hyvä tarkistaa aika-ajoin, jotta ne eivät ole liian pitkät ja vaikeuta syömistä. Tähän hampaiden tarkastukseen on hyvä totuttaa marsu jo pienestä pitäen. on hyvä olla tarjolla heinähäkissä, koska heinä likaantuu helposti häkin pohjalla. Marsulla tulee olla myös kokoajan tarjolla raikasta vettä, mieluiten vesipullosta, koska kupissa vesi likaantuu helposti. Marsuille syötetään heinän lisäksi pellettejä esim. Bello-marsupellettiä ja/tai siemenseosta esim. Supa guinea Pig. Siemenseokset, jotka sisältävät maapähkinöitä ja auringonkukansiemeniä lihottavat marsua eivätkä siksi ole suotavia. Edellisten lisäksi annetaan marsuille tuoretta ruokaa. Tuoretta ruokaa ovat mm. porkkana naatteineen, lanttu, nauris, persilja, varsiselleri jne. Kaalikasveja pitää annostella erittäin varovaisesti, koska ne muodostavat kaasuja marsun vatsassa, eikä marsu osaa poistaa kaasuja. Suositeltavia kaalikasveja ovat parsakaali ja kukkakaali. Kurkkua ja salaattia voi käyttää herkkupaloina silloin tällöin. Kurkku ja salaatti eivät sisällä juurikaan ravintoaineita vaan pelkkää vettä, joten kuumina kesäpäivinä ja automatkoilla ne kuitenkin ovat hyviä nesteyttäjiä. Keräsalaattia kannattaa välttää sen sisältämän suuren nitraatti määrän vuoksi. Marsuilla on ainutlaatuinen ominaisuus, etteivät ne kykene itse tuottamaan C- vitamiinia. Siksi marsuille tulee antaa C- vitamiinia kuten apteekista saatavaa poretablettia tai C-vitamiinijauhetta. Yliannostusta ei tarvitse pelätä, koska C- vitamiini on vesiliukoista eikä kerry elimistöön. Marsu OSJH:n pikkujouluissa 2004, kuva Anna Takkinen Ruokinta Marsu on kasvissyöjä, eikä siedä paastoa. Heinää on marsulla oltava aina saatavilla niin paljon kuin marsu jaksaa syödä. Heinän tulee olla hyväntuoksuista sekä pölytöntä. Heinää Ja lopuksi antoisaa aikaa uudelle marsunomistajalle. Muistathan, että jokainen marsu on persoona! Kysymyksiin vastailee ja hoitoneuvontaa antaa Sanna Tuomaala p. 040-513 3645. En vastaa tekstiviesteihin. 17
Rottapalsta Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin hurjaa vauhtia ja rottapalstan vetovastuukin vaihtunut. Tarkoituksenani olisi valottaa Oulun rottaharrastajille myös hieman tuota etelän ihmeellistä rottamaailmaa, tehdä haastatteluja niin tuomareista kuin kasvattajistakin näyttelyissä käydessäni. Katsotaan mitä kaikkea mieleen juolahtaa! Tietenkin otan myös mielelläni vastaan juttuideoita eli jos teillä lukijoilla on asioita joista haluaisitte kuulla lisää, laittakaa ihmeessä sähköpostia tulemaan minulle päin! Mutta, jorinat sikseen ja asiaan! Koska en varmaankaan ole kaikille tuttu, pieni esittely lienee paikallaan. Nimeni on Jonna Brandt, ikää 22 vuotta ja olen rottaharrastaja noin kolmen vuoden ajalta. Ajallisesti saman verran olen asustellut myös täällä Oulussa. Tällä hetkellä rottalaumani koostuu viidestä siimahännästä, kolmesta naaraasta ja kahdesta uroksesta. Joukon jatkona kujertaa vielä kaksi degu-urosta. Olen aloitellut kasvatusta reilun vuoden verran ja kaksi poikuetta on syntynyt. Tulevaisuus näyttää, miten pitkälle siinä päästään! Alku on ollut todella hankalaa, mutta toivottavasti pääsemme vaikeuksien kautta helpommille vesille. Käsiteltävyys Valmistautuminenhan alkaa siitä päivästä, kun rotta muuttaa luoksesi. Pet-luokassa olennainen asia on rotan käsiteltävyys. Se on olennainen asia vaikka et näyttelyistä olisi kiinnostunutkaan. Rotan tulee olla luottavainen ihmisiä kohtaan ja hyvin käsiteltävissä kaikesta ympärillä olevasta vilinästä ja vilskeestä huolimatta. Rottaa hermostuttaa ympärillä olevat hajut ja meteli ja varsinkin ensimmäisillä näyttelykerroilla kannattaa tarkkailla hieman rotan käytöstä. Akrobat Or What s My Name, om. Jonna Brandt Akrobat Painting Me Blue, om. Jonna Brandt & Heidi Keränen Vähän aikaa sitten Leukapussissa oli artikkeli rottien pet-luokan arvosteluperusteista. Ajattelin, että voisin jatkaa hieman samalla teemalla ja kirjoittaa hieman rotan valmistelusta pet-näyttelyyn. Oma rottahan on aina mitä ihanin lemmikki, mutta petnäyttelyssä sen tulisi olla myös hyvässä kunnossa ja kaikin puolin valmisteltu. Rottaa tulee siis käsitellä pienestä pitäen mahdollisimman paljon ja totuttaa se uusiin hajuihin, ääniin ja ihmisiin. Myös kynsien leikkaamiseen ja pesemiseen rotta on hyvä totuttaa hyvissä ajoin, näin säilytään pahimmilta järkytyksiltä näyttelyä edeltävänä iltana. Tämä ei kuitenkaan poissulje muita valmisteluja jotka tekevät rotastasi näyttelyn parhaan lemmikkirotan! Näistä siis seuraavaksi. 18
Kynsien leikkaaminen Kynnet kannattaa leikata ennen rotan pesemistä, sillä pitkäkyntistä rottaa on ikävä pestä sillä se saattaa raapia. Pet-luokassa kynsien tulisi siis olla leikatut eivätkä ne saisi olla terävät. Huomaa, että myös lyhyet kynnet saattavat olla terävät! Tämä voidaan välttää sillä, että leikkaa kynnet ensimmäisen kerran pari-kolme päivää aiemmin (mikäli näyttely ovat lauantaina, leikkaa kynnet esimerkiksi keskiviikkona) jolloin ne ehtivät kulua ja pyöristyä kauniiksi näyttelypäivään mennessä. Edellisenä iltana tai näyttelyaamuna voi vielä varmistaa, että kynnet ovat kunnossa. Mikäli ne ovat turhan pitkät, voi niitä viilata ihan normaalilla ihmisten kynsiviilalla. Kynsien kasvu on rottakohtaista, joillakin kynsiä ei juurikaan tarvitse leikata, joidenkin kynnet tuntuvat hujahtavan kasvaa yhdessä yössä liian pitkiksi. Peseminen Rotta kannattaa pestä edellisenä iltana. Pesuaineena voi käyttää hajusteetonta astianpesuainetta tai apteekista saatavaa hajusteetonta Hellä Pesu- ainetta. Pesu tulee aloittaa hännästä. Hännän pesussa apuna voi käyttää isompien likojen puhdistamiseen (todella) pehmeää hammasharjaa. Hammasharjaa käytettäessä on ehdottomasti muistettava, että harjataan vain ja ainoastaan häntäsuomujen suuntaisesti eikä harjalla paineta kovasti. Yleensä häntä kuitenkin puhdistuu pelkällä vedellä ja pesuaineella eikä harjoja kaivata sen kummemmin. Muista rasvata häntä aina pesun jälkeen jotta se ei pääse kuivumaan. Rasvaamiseen käy mainiosti perusrasva, esimerkiksi Helosan. Yestas Uhmamieli, kuva Liisa Mikkola Silmät, korvat, nenä, suu Joillakin rotilla kyynelkanavista erittyy punaista kyynelnestettä enemmän kuin toisilla. Itseään sukiessaan rotta saattaa sotkea itseään punertavaan nesteeseen. Usein tätä nestettä siis löytyy silmien ja nenän ympäristöstä. Näyttelypäivän aamuna voit tarkistaa, että rotalla ei ole silmissä rähmää eikä nenän pielusta ole kyynelnesteessä. Silmäkulmat voi puhdistaa ihan omalla sormella pyyhkäisemällä ja jos tarvitset vettä, olisi hyvä käyttää kosteaa vanupuikkoa tai paperia ettei rotan silmiin tai nenään mene roskia tai muuta ylimääräistä. Muistathan myös vilaista tasaisin väliajoin rottasi suuhun. Hampaiden tulisi olla kaikin puolin kunnossa (hyvä kiille, ei purentavikaa) ja rotan tulisi antaa tuomarin katsoa niitä hermostumatta. Perushoidolla on suurin merkitys siihen, miltä rotta näyttää ja millainen se on käsitellä. Tuomari tunnistaa monipuolista ja ravitsevaa ruokaa, paljon liikuntaa ja rakkautta saavan, yksinkertaisesti hyvinvoivan rotan jo ennen kuin sen ottaa boxista käsiinsä. Pidäthän siis huolen, että rottasi perusasiat ovat kaikin puolin kunnossa! =) Huolellisella näyttelyyn valmistautumisella varmistat, että rottasi on priimakunnossa kun sen arvostelun vuoro. ~Jonna~ jonna.bra@luukku.com Valla Caelan, kuva Liisa Mikkola 19
Rottapalsta 2 Niin se alkaa taas pikkuhiljaa talvi taipua kevään edessä, aurinko paistaa ja päivät pitenevät, vaikka pakkanen yrittääkin paukkua vielä viimeisiään. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa horoskoopeista, en tosin eläinradan merkeistä vaan kiinalaisesta horoskoopista. Miten merkit saivat alkunsa? Kiinalainen horoskooppi eroaa hieman länsimaissa käytetystä horoskoopista. Kiinalainen kuukalenteri kestää 60 vuotta ja se jakautuu kahteentoista erilaiseen osioon, jotka sitten toistuvat 5 kertaa tuon 60:n vuoden aikana. Viisi kiinalaisen filosofian alkuainetta, peruselementtiä(metalli, puu, vesi, tuli, maa), määrittelevät ihmisen persoonallisuutta tarkemmin ja jokainen eläinmerkin esiintymiskerta edustaa eri elementtiä. Kaikki kaksitoista hahmoa ovat kiinalaisen horoskoopin eläinhahmoja, jotka voivat olla joko passiivisia tai aktiivisia. Kiinalaiseen kulttuuriin muutenkin liittyvät, toistensa vastakohtaisuudet, Yin ja Yang jakavat hahmot. Yin hallitsee kaikkea tummaa, esimerkiksi yötä, joten yin-ihminen on luonteeltaan varovainen, kun taas yang hallitsee vaaleaa, kuten päivää ja yangihminen onkin useimmiten ulospäinsuuntautunut. Yin-merkkejä ovat härkä, jänis, käärme, vuohi, kukko, sika ja Yang-merkkejä rotta, tiikeri, lohikäärme, hevonen, apina, koira. Viisi kiinalaisen filosofian alkuainetta, peruselementtiä, määrittelevät ihmisen persoonallisuutta tarkemmin. Metalli: itsenäinen, jääräpäinen, itsekäs, lujaluonteinen, Vesi: huomaavaisuus, delegoija, suoriutuja, Puu: Organisoija, luotettava, sitkeä, täsmällinen, Tuli: impulsiivinen, aktiivinen, itsekäs, energinen, Maa: Vakaa, älykäs, organisoija, järjestelmällinen, ahkera. Jokainen esiintymiskerta edustaa eri elementtiä. Vanhan kertomukseen mukaan kiinalaiset eläinmerkit saivat alkunsa, kun Buddha kutsui kaikki eläimet luokseen ollessaan lähdössä Maasta, mutta vain kaksitoista uskollista saapui. Niinpä hän nimitti palkinnoksi näille kahdelletoista vuoden kunkin mukaan, jotta eläimet hoitaisivat vuoron perään Maan ja sen asukkaiden asioita, kukin kykyjensä ja luonteensa mukaisesti. Kiinalaiset horoskoopit painottuvat vuositasolle, eli ne kuvailevat, millaisia ovat tiettynä vuonna syntyneet ihmiset, ja niillä yritetään ennustella millaisia ovat tulevan vuoden tapahtumat. Kuluva vuosi on Koiran vuosi, tarkemmin sanottuna Tulikoiran vuosi (29.1.2006-17.2.2007). Jos olet syntynyt alkuvuodesta, saattaa merkkisi olla taulukkoon merkittyä vuotta edeltävä, sillä vuosi loppuu vasta helmikuuhun. Rotta: 1900, 1912, 1924, 1936, 1948, 1960, 1972, 1984, 1996, 2008 Puhveli: 1901, 1913, 1925, 1937, 1949, 1961, 1973, 1985, 1997, 2009 Tiikeri: 1902, 1914, 1926, 1938, 1950, 1962, 1974, 1986, 1998, 2010 Jänis: 1903, 1915, 1927, 1939, 1951, 1963, 1975, 1987, 1999, 2011 Lohikäärme: 1904, 1916, 1928, 1940, 1952, 1964, 1976, 1988, 2000, 2012 Käärme: 1905, 1917, 1929, 1941, 1953, 1965, 1977, 1989, 2001, 2013 Hevonen: 1906, 1918, 1930, 1942, 1954, 1966, 1978, 1990, 2002, 2014 Vuohi: 1907, 1919, 1931, 1943, 1955, 1967, 1979, 1991, 2003, 2015 Apina: 1908, 1920, 1932, 1944, 1956, 1968, 1980, 1992, 2004, 2016 Kukko: 1909, 1921, 1933, 1945, 1957, 1969, 1981, 1993, 2005, 2017 Koira: 1910, 1922, 1934, 1946, 1958, 1970, 1982, 1994, 2006, 2018 20