VÄESTÖNKEHITYS JA ASUNTOTUOTANTO ESPOOSSA JA HELSINGIN SEUDULLA Tietoisku 3/2008 Sisällys 1. Väestönmuutokset 2. Espoolaiset maahanmuuttajat 3. Asuntotuotanto Helsingin seudulla ja Espoossa 4. Pääkaupunkiseudun rajan ylittävä työmatkaliikenne Kuva: Teija Jokiranta Tiivistelmä Vuosina 2006-2007 Espoon muuttovoiton supistuminen johtui kuntaan tulleiden määrän vähenemisestä. Muutto väheni eniten 20-29 - vuotiaiden ikäryhmässä. Espoon muuttotase oli voitollinen ainoastaan siirtolaisuuden ansiosta. Espoo kärsii muuttotappiota erityisesti Kirkkonummelle. Espoossa asuvista ulkomaan kansalaisista 55 % oli eurooppalaisia, 27 % aasialaisia ja 12 % afrikkalaisia. Ulkomaalaistaustaisista 51 % kuului työvoimaan vuonna 2004. Espoon vieraskielinen väestö vuoden 2007 alussa oli 15 742 asukasta. Se kasvaa 25 600 asukkaalla vuoteen 2025 mennessä eli lähes kaksinkertaistuu. Teija Jokiranta, Arja Munter Keskushallinnon Kehittämis- ja tutkimusryhmä Espoon asuntotuotanto vuosina 2006-2007 jäi alle keskiarvon. Tuotannosta pientaloasuntojen osuus 2001-2005 oli reilusti alle puolet, vuonna 2006 pientaloasuntojen osuus nousi yli puoleen. Asuntojen neliöhinta Espoossa on vähintään 500 korkeampi kuin kehyskunnissa. Työssäkäyntialue on kasvanut vuodesta 1980 vuoteen 2004 kaksinkertaiseksi, noin 50-75 kilometristä 100-150 kilometriin ja ylikin. Espooseen tullaan töihin pääasiassa naapurikunnista ja muualta Uudeltamaalta noin 50-75 kilometrin säteellä.
1. VÄESTÖNMUUTOKSET 1.1 Väestönmuutokset kehys- ja kuusikkokunnissa Kehyskuntien väestö kasvoi pääasiassa muuttovoiton ansiosta, kun taas suurten kuntien väestöä kasvatti eniten syntyneiden enemmyys. Lähes 90 % Helsingin väestönlisäyksestä oli maahanmuuttoa. Vuonna 2007 kehyskuntien kasvu on ollut ennakkotietojen mukaan voimakkaampaa kuin väestönkasvu suurissa kaupungeissa, mikä saattaa viitata siihen, että pääkaupunkiseudun suuremmista kaupungeista muutetaan pienempiin ympäristökuntiin. Syitä tähän voi olla useita, esimerkiksi asuntotuotannon määrä ja laatu ja asuntojen hinnat. Arvioitu väkiluku 31.12.2007 Lopullinen väkiluku 31.12.2006 Arvioitu muutos 2007 Arvioitu muutos 2007 % Kunta Kerava - Kervo 33 198 32 305 893 2,8 Vihti - Vichtis 27 065 26 427 638 2,4 Kirkkonummi - Kyrkslätt 35 187 34 389 798 2,3 Sipoo - Sibbo 19 462 19 060 402 2,1 Mäntsälä 18 971 18 650 321 1,7 Nurmijärvi 38 636 38 006 630 1,7 Tuusula - Tusby 35 975 35 434 541 1,5 Vantaa - Vanda 192 391 189 711 2 680 1,4 Espoo - Esbo 237 983 235 019 2 964 1,3 Järvenpää - Träskända 37 989 37 629 360 1,0 Oulu - Uleåborg 131 447 130 178 1 269 1,0 Pornainen - Borgnäs 4 900 4 851 49 1,0 Hyvinkää - Hyvinge 44 728 44 310 418 0,9 Helsinki - Helsingfors 568 402 564 521 3 881 0,7 Tampere - Tammerfors 207 801 206 368 1 433 0,7 KOKO MAA - HELA LANDET 5 299 969 5 276 955 23 014 0,4 Kauniainen - Grankulla 8 504 8 469 35 0,4 Turku - Åbo 175 396 175 354 42 0,0 Lähde:Tilastokeskus 1.2 Väestönmuutokset väestönmuutososa-alueittain Kehyskuntien väestönkasvu muodostuu pääasiassa kuntien välisestä muuttovoitosta. Kirkkonummella ja Nurmijärvellä kuntien välinen muuttovoitto ja syntyneiden enemmyys lisäävät väestöä lähes yhtä paljon. Maahanmuutto on kehyskunnissa pientä. Suurissa kaupungeissa syntyneiden enemmyys ja maahanmuutto lisäävät väestöä eniten. Kuntien välinen muuttovoitto on vähäistä tai kuntien välisestä muutosta tulee muuttotappiota. Helsingissä ja Turussa ulkomainen maahanmuutto on suurin väestöä lisäävä tekijä. Tampereella syntyneiden enemmyys ja maahanmuutto lisäävät väestöä yhtä paljon. Koko maan maahanmuutosta puolet tulee yli 100 000 asukkaan kaupunkeihin. 2 Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008
Kunta Lähde:Tilastokeskus Syntyneiden enemmyys Kuntien välinen nettomuutto 1.3 Kuntien välinen muuttoliike ja siirtolaisuus Nettomaahanmuutto Väestönlisäys Kerava - Kervo 231 537 106 874 Vihti - Vichtis 160 413 45 618 Kirkkonummi - Kyrkslätt 337 295 108 740 Sipoo - Sibbo 100 296 7 403 Mäntsälä 118 202 9 329 Nurmijärvi 299 305 16 620 Tuusula - Tusby 207 289 41 537 Vantaa - Vanda 1 535 487 666 2 688 Espoo - Esbo 2 334-378 993 2 949 Järvenpää - Träskända 214 123 9 346 Oulu - Uleåborg 1 066 73 241 1 380 Pornainen - Borgnäs 48 15-3 60 Hyvinkää - Hyvinge 128 159 51 338 Helsinki - Helsingfors 1 220-724 3 344 3 840 Tampere - Tammerfors 562 282 568 1 412 KOKO MAA - HELA LANDET 9 811 0 12 962 22 773 Kauniainen - Grankulla -7 40 9 42 Turku - Åbo 62-664 527-75 Vuoden 2006 aikana espoolaisten määrä kasvoi 3 315 hengellä. Lisäyksestä muuttovoittoa oli vain 886 henkilöä, mikä oli vain 27 % koko väestömäärän kasvusta. Muuttovoiton supistuminen johtui Espooseen tulleiden määrän vähenemisestä, ei Espoosta poismuuton kasvusta. Tulomuuttoja tuhatta kantaespoolaista kohti oli 69, kun luku edellisvuotena oli 73. Lähtömuuttojen suhteellinen määrä oli laskenut 66:sta 65:een. Tulomuutto muualta Suomesta Espooseen kasvoi 2000-luvun alkuvuosina yli 15 000:een, mutta alkoi laantua vuosina 2006-07. Mutta kun Espoosta pois muuttojenkin määrä kohosi vuosikymmenen alussa ja on pysynyt ennallaan vuodesta 2004, joten kunnan saama muuttovoitto muualta Suomesta supistui ja kääntyi tappiolliseksi vuosina 2006-07. Ulkomailta Suomeen muutto vilkastui koko 2000-luvun ja ennakkotietojen mukaan vuonna 2007 Espooseen muutti 2 300 henkeä ulkomailta. Ulkomaille muutto on vaihdellut tällä vuosikymmenellä 1 100:sta 1 500 henkeen. 3000 2500 2000 1500 1000 Siirtolaisuus netto 500 0 Kokonaismuuttovoitto -500 Maassamuutto netto -1000 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007* Kuva 1. Espoon muuttovoitto muualta Suomesta ulkomailta ja kokonaisuudessaan Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008 3
Vuosituhannen vaihdetta lukuun ottamatta Espoo on saanut muuttovoittoa muista maista, mutta varsinkin kahtena viime vuotena, jolloin maan sisäinen muuttoliike oli tappiollinen. Vuosina 2006-07 Espoon kokonaismuuttotase oli voitollinen ainoastaan siirtolaisuuden ansiota. Vastaava tilanne oli viimeksi ennen 1990 -luvun alun lamaa. 1.4 Muuttoliike Espoossa Helsingin seudulla Vuonna 2006 Espoo menetti väestöä kaikille muille Helsingin seudun kunnille, Järvenpäätä lukuun ottamatta. Tappio oli noin 880 henkeä. Erityisen suuri muuttotappio oli Kirkkonummelle. Järvenpään muuttotappio oli kääntynyt muuttovoitoksi. Myös seudun ulkopuoliselle Uudellemaalle kärsitty muuttotappio oli kasvanut noin 440 henkeen. Kuva 2. Espoon muuttovoitot ja tappiot muualle Suomeen ja ulkomaille 2006 Vaikka lähikuntiin kärsittiinkin muuttotappiota, kauempaa muualta Etelä-Suomesta Espoon saama muuttovoitto oli lähes kaksinkertaistunut. Etelä-Suomen ulkopuolelta saatu muuttovoitto oli supistunut selvästi, mutta muuttovoitto ulkomailta oli lisääntynyt yli 200 hengellä 900 henkeen. 4 Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008
3936 Yhteensä 1836 Ulkomaat 1175 Muut läänit 411 Muu Etelä-Suomi -1261 Muu Uusimaa -470-231 -86-452 Vihti Tuusula Sipoo Nurmijärvi -1610 Kirkkonummi -117-100 -91 Kerava Järvenpää Hyvinkää 189 330 Kauniainen Vantaa 4413 Helsinki -2500-1500 -500 500 1500 2500 3500 4500 Kuva 3. Espoon muuttovoitot ja -tappiot muualle maahan ja ulkomaille 2004-06. Kun tarkastellaan kolmen vuoden ajanjaksoa, vuosia 2004-06, niin lähikunnista Espoon muuttotappio on suurin juuri Kirkkonummelle, yli 1600 henkeä. Toiseksi eniten muuttoliike oli vienyt väestöä Helsingin seudun ulkopuoliselle Uudellemaalle ja kolmanneksi eniten Vihtiin ja Nurmijärvelle. Kaiken kaikkiaan Espoo menetti muuttoliikkeen kautta kehyskunnille lähes 3 200 henkeä vuosina 2004-06 ja sen lisäksi muulle Uudellemaalle lähes 1 300 espoolaista. Suurimman muuttovoiton Espoo keräsi kolmena vuotena Helsingistä ja ulkomailta. 1.5 Muuttoliike iän mukaan Espoon muuttoliikkeelle on vuosien ajan ollut tyypillistä se, että Espoo kärsii muuttotappiota yli 40- vuotiaista asukkaista. Vuonna 2006 Espoo sai muuttovoittoa vain 13-44 -vuotiaista. Lapsia menetettiin muuttoliikkeen kautta lähes 200 ja 45 vuotta täyttäneitä yli 300 henkeä. Muuttotappio alle kouluikäisistä kasvoi selvästi edellisestä vuodesta, samoin muuttotappio eläkeikäisistä tai sitä lähestyvistä espoolaisista. Ikä 0-4 5-9 -24-138 -79 0 2006 2005 10-14 -34-24 15-19 244 400 20-24 278 739 25-29 472 660 30-34 312 320 35-39 40-44 33 48 18 75 45-49 50-54 -50-8 0 38 55-59 -106-55 60-64 -100-88 65+ -49 8-400 -200 0 200 400 600 800 Kuva 4. Espoon muuttovoitot ja -tappiot ikäryhmittäin 2005 ja 2006 Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008 5
Kolmen vuoden aikana Espoo on menettänyt muuttoliikkeessä lähes 300 alle kouluikäistä ja runsaat 200 alakouluikäistä muualle maahan tai ulkomaille. Moni näistä lapsista on saanut päivähoitopalveluja ja osa koulupalveluja Espoossa asuessaan. Näiden lasten vanhempia ja muita aikuisia Espoo menetti muualle noin 650 kolmessa vuodessa. Erityisen muuttotappiollinen oli eläkeikää lähestyvien ryhmä eli 55-64 - vuotiaat. -49 65+ -206 55-64 -50 45-54 81 35-44 784 25-34 403 19-24 111 13-18 -104-84 7-12 0-6 -400-200 0 200 400 600 800 1 000 Kuva 5. Espoon muuttovoitot ja -tappiot ikäryhmittäin 2004-2006 Kun muuttotappiota ja -voittoa katsotaan ikäryhmittäin ja kohdekunnittain on selvää vaihtelua ikäryhmissä. Pääkaupunkiseudulle, lähinnä Helsingille, kärsitään muuttotappiota nuorista 15-24 -vuotiaista. Sen sijaan naapurikuntiin menetetään asukkaita lähes kaikista ikäryhmistä, eniten pieniä lapsia ja 25-39 -vuotiaita. Myös muulle Uudellemaalle menetetään lapsia ja nuoria aikuisia. 6 Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008
Taulukko 1. Espoon saama muuttovoitto ja -tappio ikäryhmittäin vuonna 2006 Ikä Hel- Van- Kau- PKS Muu Hgin Muu Uusi- Muut Muut Ulko- Suomi Suomi Suomi Suomi Nettom. sinki taa niai- yht. Hgin seutu Uusi- maa ES:n läänit maat Esp. PKS:n seud. Um:n yht. nen seutu yht. maa yht. läänit ulkop. ulkop. ulkop. ulkop. 1) 2) 3) 4) Yht. 886 1028-88 -5 935-1028 -93-443 -536 232 304 904-18 -953 75 518 0-4 -24 376-9 -8 359-231 128-77 51-43 -72 40-64 -423-192 -115 5-9 -138 55 2-10 47-99 -52-69 -121-5 -30 19-157 -204-105 -36 10-14 -34 13-7 -9-3 -39-42 -35-77 -4 1 49-83 -80-41 -6 15-19 244-137 5 2-130 75-55 49-6 85 109 58 186 316 241 192 20-24 278-493 -13 22-484 58-426 79-347 201 241 184 94 578 520 441 25-29 472 317-16 19 320-204 116-99 17 132 162 163 309-11 193 292 30-34 312 497-9 5 493-232 261-66 195 7-26 136 176-317 -85-19 35-39 33 285-7 -2 276-161 115-90 25-12 -55 76-43 -319-158 -68 40-44 48 96-4 -7 85-73 12-33 -21-8 -2 80-32 -117-44 -11 45-49 0 26-22 -7-3 -31-34 -17-51 4 21 28-28 -25 6 23 50-54 -50 4-6 -3-5 -21-26 -27-53 -13-6 22-72 -67-46 -19 55-59 -106-17 -2-2 -21-26 -47-25 -72-41 -20 27-133 -112-86 -61 60-64 -100 6 3-1 8-17 -9-18 -27-70 -14 12-112 -120-103 -85 65+ -49 0-3 -4-7 -27-34 -15-49 -1-5 10-59 -52-25 -10 1) Uusimaa ja Itä-Uusimaa 2) Varsinais-Suomi, Satakunta, Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-karjala 3) Suomi Helsingin seudun ulkopuolella 4) Suomi Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan ulkopuolella Muulle Uudellemaalle Espoon muuttotappio on erityisesti 0-4 -vuotiaissa lapsissa ja heidän vanhemmissaan ja myös yli 40-vuotiaissa. Muualle Etelä-Suomeen ja muualle maahan suuntautuvassa muuttoliikkeessä Espoo menettää kouluikäisiä, heidän vanhempiaan ja eläkeikäisiä. Ulkomailta Espoon kaupunki sai muuttovoittoa kaikissa ikäryhmissä, eniten muuttoalttiimmista 20-34 -vuotiaista. Espooseen muuttaneista oli ruotsinkielisiä 5,6 % ja Espoosta lähteneistä 7,2 %. Ruotsinkielisten osuus tulomuutosta oli kasvanut hieman, lähteneistä taas hieman supistunut. Vuonna 2006 ruotsinkielisten muuttotase oli Espoolle tappiollinen 142 hengen verran, mikä oli hieman edellisvuotta vähemmän. Muuttovoittoa saatiin pääasiassa ikäryhmästä 25-34 vuotiaat. 2. ESPOOLAISET MAAHANMUUTTAJAT Väestöryhmää maahanmuuttajat voidaan tarkastella monen eri käsitteen avulla. Ryhmän rajauksessa voidaan käyttää käsiteittä ulkomaan kansalainen, ulkomaalaistaustainen ja vieraskielinen. Vuoden 2007 Espoossa oli 235 019 asukasta. Heistä ulkomaan kansalaisia oli 11 600 eli 4,9 % Ulkomaalaistaustaisia oli enemmän, noin 17 600 henkeä eli 7,5 % espoolaisista. Vieraskielisiä oli lähes 15 800 (6,7 %). Espoossa asuvista ulkomaan kansalaisista 55 % oli eurooppalaisia (ml. entinen Neuvostoliitto), noin 4 % amerikkalaisia, 12 % afrikkalaisia ja 27 % aasialaisia. Yksittäisistä maista eniten oli virolaisia, joita oli 14 % ulkomaalaisista. Lähes yhtä paljon oli venäläisiä. Kolmanneksi suurin ryhmä oli kiinalaiset lähes 7 % osuudellaan ja neljänneksi suurin somalialaiset, 670 henkeä ja 6 %. 2.1 Maahanmuuttajien sukupuoli ja ikä Espoolaiset ulkomaalaiset ovat kokonaisuudessaan miesvoittoinen ryhmä (54 %), mutta joidenkin kansalaisuusryhmien enemmistö on naisia. Naisvaltaisia eurooppalaisista olivat virolaiset, venäläiset, liettualaiset, tsekinmaalaiset, valkovenäläiset ja entisen Neuvostoliiton kansalaiset. Afrikkalaisista naisvaltaisia ryhmiä olivat libyalaiset ja Kongon demokraattisen tasavallan kansalaiset. Latinalaisen Amerikan kansalaisista erityisen naisvoittoisia olivat brasilialaiset ja argentiinalaiset. Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008 7
Aasialaisista eniten naispuolisia oli intialaisissa, vietnamilaisissa ja varsinkin thaimaalaisissa. Myös japanilaiset, filippiiniläiset ja srilankalaiset ryhmät olivat naisvaltaisia. 40 37 35 30 25 27 24 23 26 26 20 19 19 Asukkaat yht. Suomen kansal. 15 10 10 10 12 12 9 9 15 Ulkomaalaiset 5 6 6 4 4 2 1 0 0-6 7-15 16-29 30-44 45-64 65-74 75+ Kuva 6. Ulkomaalaisten ja kaikkien espoolaisten ikäjakauma 2006/07 Ulkomaalaisten ikärakenne on huomattavasti nuorempi kuin kaikkien espoolaisten. Alle 16-vuotiaiden osuus ulkomaalaisista on alhaisempi kuin muiden espoolaisten, mutta jo 16-29 -vuotiaiden määrä on selvästi suurempi kuin espoolaisilla yleensä. Ulkomaalaisissa oli huomattavasti enemmän parhaassa työiässä olevia, 30-44 -vuotiaita, mutta tätä vanhempiin ikäluokkiin kuuluvien osuus ulkomaalaisissa oli jo pienempi kuin muista espoolaisista. Kun vertaa kaikkien espoolaisten ja espoolaisten Suomen kansalaisten ikäjakaumaa, on jo havaittavissa ulkomaalaisten nuorentava vaikutus väestön ikärakenteeseen. 2.2 Maahanmuuttajien asuinpaikka Espoossa Koko väestön ja ulkomaalaisten asuinpaikat vaihtelivat hieman toisistaan. Suur-Leppävaarassa asuu lähes neljännes espoolaisista ja ulkomaalaisista hieman enemmän. Suur-Matinkylään ja erityisesti Vanha-Espoon alueelle oli asettunut suurempi osa ulkomaalaisista kuin Espoon suomalaisista. Sen sijaan Suur-Tapiolaan, Pohjois-Espooseen ja Suur-Espoonlahteen oli asettunut asumaan harvempi ulkomaalainen kuin Suomen kansalainen. Suur-Kauklahdessa osuudet olivat yhtä suuret. Pohjois-Espoo Vanha-Espoo Suur-Kauklahti Suur-Espoonlahti Suur-Matinkylä Suur-Tapiola 4,2 4,0 2,3 2,6 2,5 2,4 14,3 13,3 19,5 20,7 19,8 17,2 14,2 13,5 15,6 17,8 17,2 13,3 24,7 Kaikki Suomen kansal. Ulkomaalaiset Suur-Leppävaara 23,4 25,6 0 5 10 15 20 25 30 Kuva 7. Kaikkien espoolaisten, espoolaisten Suomen kansalaisten ja ulkomaalaisten jakautuminen alueittain 2006/07 8 Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008
Kun tarkastellaan ulkomaalaisväestön sijoittumista alueen väestörakenteen kannalta, eniten ulkomaalaisia oli Vanha-Espoossa, lähes 7 % väestöstä. Seuraavaksi yleisimpiä ulkomaalaiset olivat Suur-Matinkylässä ja Suur-Leppävaarassa. Vähiten ulkomaalaisia oli pientalovaltaisessa Pohjois-Espoossa. 2.3 Vieraskieliset alueittain Vuoden 2007 alussa espoolaisista lähes 15 700 henkeä eli 6,7 % puhui äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Yleisimpiä äidinkielenä puhuttuja vieraita kieliä ovat venäjä, viro, somali, englanti ja kiina, joiden osuus koko väestöstä vaihteli 0,5:stä 1,1, %:iin. Vieraskielisten ryhmästä venäjänkielisiä oli joka kuudes ja vironkielisiä oli kymmenesosa. Somalin - ja englanninkielisiä oli noin 8 %. Alueittain tarkasteltuna venäjänkielisiä oli erityisen paljon Suur-Espoonlahden ja Suur-Kauklahden alueilla, joissa heidän osuutensa oli noin viidennes vieraskielisistä. Pohjois-Espoossa ja Suur-Kauklahdessa vironkielisten kieliryhmä oli venäjänkielistä suurempi. Pohjois-Espoo 15 19 3 6 20 6 Vanha-Espoo 14 14 9 6 4 10 5 Suur-Kauklahti Suur-Espoonlahti Suur-Matinkylä Suur-Tapiola 20 21 18 15 7 1 11 11 12 26 9 6 8 7 17 1 6 5 5 4 2 3 5 8 1 2 5 3 Venäjä Viro Somali Englanti Kiina Albania Arabia Suur-Leppävaara 15 8 10 8 7 4 6 Espoo 16 11 8 8 7 5 5 0 10 20 30 40 50 60 70 Kuva 8. Seitsemän suurimman kieliryhmän osuudet vieraskielisistä suuralueittain 2006/07 Suur-Tapiolan vieraskielisten kielijakauma poikkesi selvästi Espoon yleisestä kielijakaumasta. Alueella oli huomattavasti enemmän kiinan- ja englanninkielisiä ja vähemmän venäjän- ja vironkielisiä kuin muualla. Vanha-Espoossa oli poikkeuksellisen suuri albaniankielisten ryhmä ja Pohjois-Espoon vähistä vieraskielisistä joka viides oli vironkielinen. Suurin vironkielisten osuus oli Suur-Kauklahden vieraskielisissä. Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008 9
2.4 Ulkomaalaistaustaiset ja taloudellinen toiminta Tilastokeskuksen määritelmän mukaisen ulkomaalaistaustaisen väestön määrä Espoossa ja Kauniaisissa oli vuoden 2004 lopussa noin 15 400 henkeä. Koska pelkkää Espoon tietoa yhdistettynä työllisyyteen ei ole käytettävissä, lukua voidaan pitää Espoon ulkomaalaistaustaisten likiarvona. Espoon ulkomaalaistaustaisista 51 % kuului työvoimaan. Osuus oli pääkaupunkiseudun yleistä tasoa, mutta alhaisempi kuin koko maan ulkomaalaistaustaisten asukkaiden. Kaikkiin espoolaisiin verrattuna ulkomaalaistaustaisista työvoimaan kuuluvuus oli hieman vähäisempää. 100 % 4,3 16,3 18,9 15,4 13,1 80 % 60 % 40 % 4,8 7,4 5,8 10,5 11,4 9,3 14,9 15,0 18,4 11,8 11,4 9,5 7,9 20,6 3,4 Muut Eläkeläiset Opiskelijat 0-14 -vuotiaat Työttömät Työlliset 20 % 38,1 39,7 41,4 50,5 0 % Maan ulkom. PKS :n ulkom.. Espoo-Kauniainen ulkom. Koko Espoo Kuva 9. Ulkomaalaistaustaisen väestön ja Espoon koko väestön pääasiallinen toiminta 31.12.2004 Espoon ulkomaalaistaustaisista oli suurempi osuus työllisiä kuin pääkaupunkiseudulla yleensä ja enemmän kuin koko maassa. Työttömien osuus taas oli pienempi kuin koko seudun ulkomaalaistaustaisilla. Myös eläkeläisten osuus oli pienempi kuin koko maassa ja pääkaupunkiseudulla. Kokonaisuutena ottaen Espoossa asuvien ulkomaalaisten taloudellisen toiminnan rakenne on edullisempi kuin maamme ulkomaalaistaustaisilla yleensä. Verrattuna kaikkiin espoolaisiin Espoossa asuvien ulkomaalaistaustaisten työllisyys oli alhaisempi ja työttömyys korkeampi. Ulkomaalaistaustaisilla lasten osuus oli hieman pienempi kuin kaikilla, mutta toisaalta opiskelijoiden osuus korkeampi. Eläkeläisiä oli vähemmän ulkomaalaistaustaisten nuoremman ikärakenteen vuoksi. Sen sijaan ryhmään muut kuuluvia oli selvästi enemmän, mikä johtunee ulkomaalaistaustaisten naisten suuresta kotiäitien määrästä. 2.5 Vieraskielisten ennuste vuoteen 2025 Espoon väestö vuoden 2007 alussa oli 235 019 asukasta ja vuoden 2025 alussa sen arvioidaan olevan noin 291 700 asukasta. Tällöin Espoon väestö kasvaa vuosina 2007-2025 kaikkiaan lähes 60 000 asukkaalla. Suomenkielinen väestö kasvaa 34 800 ja vieraskielinen 25 600 asukkaalla, sen sijaan ruotsinkielinen väestö vähenee lähes 400 asukkaalla (kuva 10). Vieraskielisten määrä ylittää Espoossa ruotsinkielisten määrän vuonna 2010 (kuva 11). 10 Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008
asukasta 350000 Toteutunut Espoon väestö kieliryhmittäin 1995-2025 Ennuste 300000 250000 200000 150000 100000 50000 vieraskieliset ruotsinkieliset suomenkieliset 0 Kuva 10. Espoon väestö kieliryhmittäin 1995-2025 asukasta 45 000 40 000 Toteutunut Espoon ruotsin- ja vieraskielisten määrä 1995-2025 Ennuste 35 000 30 000 25 000 20 000 Ruotsinkieliset Vieraskieliset 15 000 10 000 5 000 0 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2025 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2025 Kuva 11. Espoon ruotsin- ja vieraskielisten määrä 1995-2025 Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008 11
3. ASUNTOTUOTANTO HELSINGIN SEUDULLA JA ESPOOSSA 3.1 Helsingin seudun asuntotuotanto laskenut Helsingin seudun asuntotuotannon pitäisi olla vähintään 11 000 asuntoa vuodessa, jotta väestönkasvu säilyisi vuoden 2006 tasolla eli 13 400 asukkaassa. Vuonna 2006 Helsingin seutukunnan väestö kasvoi 13 400 henkeä ja asuntoja valmistui 8 000 eli vain 60 asuntoa 100 asukasta kohden. Väestönkasvun pysyminen vuoden 2006 tasolla edellyttäisi 10 500-11 000 asunnon vuosituotantoa. Jos tuotanto jää liian vähäisen tonttitarjonnan tai rakennusmarkkinoiden toimintatapojen vuoksi selvästi tämän tason alapuolelle, väestönkasvu hidastuu väistämättä ja vakaan taloudellisen kasvun edellyttämä työvoiman tarjonta ehtyy, mikä vaikuttaa seudun ja koko maan hyvinvoinnin kehitykseen. Taulukko 2. Valmistuneiden asuntojen lukumäärä 1995-2006 Alue 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Koko maa 25 031 20 837 26 854 29 844 29 367 32 740 30 592 27 171 28 101 30 662 34 177 33 885 Espoo 2 207 1 474 1 994 1 980 2 531 2 267 2 742 2 387 2 246 2 486 2 511 1 911 Helsinki 4 766 2 614 2 934 3 912 3 030 4 722 4 431 3 064 3 569 3 116 2 793 2 251 Vantaa 1 173 956 1 223 1 493 1 410 1 709 1 310 1 785 2 036 2 004 1 747 1 538 Kauniainen 31 5 70 36 4 30 46 20 33 19 23 39 Oulu 998 917 1 269 1 328 1 718 1 429 1 365 1 081 1 188 1 916 1 918 1 573 Tampere 1 390 1 370 2 092 1 656 1 570 2 152 2 094 2 238 1 520 1 973 1 375 1 768 Turku 1 337 1 090 1 288 1 505 1 107 980 1 312 711 448 555 491 714 Hyvinkää 103 110 280 197 203 258 275 231 343 295 320 315 Järvenpää 148 123 197 202 303 323 292 225 511 371 248 163 Kerava 109 137 167 117 348 223 299 410 378 273 254 531 Kirkkonummi 140 92 141 185 174 231 233 122 159 87 435 362 Mäntsälä 51 37 33 77 139 119 146 83 150 195 223 192 Nurmijärvi 114 108 150 196 324 334 352 350 498 391 425 312 Pornainen 20 8 34 26 25 18 22 18 19 31 70 74 Sipoo 96 94 64 184 161 1 108 114 107 70 108 186 Tuusula 115 238 274 239 378 402 429 310 307 353 269 349 Vihti 114 47 154 120 78 200 190 230 207 279 323 334 Lähde: Kaupunki-indikaattorit Pääkaupunkiseudun kuntien suurimmat asuntotuotantovuodet tarkastelujaksolla 1995-2006 eivät osu jakson loppupuolelle, vaan ovat olleet aiemmin. Helsingin asuntotuotanto on ollut suurimmillaan vuosina 1995 ja 2000 yli 4 700 asuntoa vuodessa, kun se vuonna 2006 oli vain vajaat 2 300 asuntoa eli vajaat puolet tästä. Espoon asuntotuotanto on vastaavana ajanjaksona ollut korkeimmillaan yli 2 700 asuntoa vuodessa vuonna 2001 kun se vuonna 2006 oli vain 1 900 asuntoa. Vantaalla on valmistunut yli 2 000 asuntoa korkeimmillaan, mutta vain 1 500 vuonna 2006. Myös muissa suurissa kaupungeissa asuntotuotanto on jäänyt korkeimpia tuotantovuosia selvästi alemmalle tasolle vuonna 2006. Sen sijaan lähes kaikissa kehyskunnissa asuntotuotannon huippuvuosi on 2006 tai se sijoittuu tarkasteltavan jakson loppupuolelle. Suurten kaupunkien asuntotuotanto oli vuonna 2006 lähes kolmasosa koko maan asuntotuotannosta. Kunnan kokoon nähden Turkuun valmistui vähän uusia asuntoja, kun taas Keravalle valmistui paljon. 3.2 Kehyskunnissa pientaloasuntoja Kehyskuntien asuntotuotanto on pääsääntöisesti pientalovaltaista, mutta Kerava kasvaa, vaikka sen asuntotuotannosta reilusti yli puolet on kerrostaloasuntoja. Asuntotuotanto on ollut hyvin pientalovaltaista kehyskunnissa tarkasteltavana ajanjaksona 1995-2006. Niissä peräti 60-100 % uudesta asuntotuotannosta on valmistunut pientaloihin. Ainoa poikkeus voimakkaasti kasvavien kehyskuntien joukossa on Kerava, jonka asuntotuotannosta yli puolet on valmistunut kerrostaloihin, vuonna 2006 peräti 74 %. Kerava kasvaa ja saa muuttovoittoa, joten kerrostaloasunnotkin vetävät asukkaita. 12 Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008
Taulukko 3. Pientalojen osuus asuntotuotannosta 1995-2006, % Alue 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Koko maa 48 53 52 52 54 52 51 54 55 58 62 65 Espoo 44 43 53 62 55 63 41 39 34 42 38 54 Helsinki 9 17 17 14 18 17 15 29 18 20 22 19 Vantaa 31 52 52 45 56 50 49 39 38 48 48 53 Kauniainen 100 100 67 100 100 50 57 50 33.. 100 74 Oulu 34 27 32 44 21 24 36 35 43 22 33 46 Tampere 36 37 28 35 28 21 17 15 20 27 24 21 Turku 22 35 36 32 27 43 32 49 31 45 52 52 Hyvinkää 68 87 30 45 67 78 46 62 71 63 71 72 Järvenpää 86 35 48 93 50 56 72 55 41 70 78.. Kerava 45 25 28 62 44 37 33 22 32 44 48 26 Kirkkonummi 83 100 92 100 87 88 93 83 85 86 100 98 Mäntsälä 61 100 100 73 85 100 73.. 86.. 87 88 Nurmijärvi 74 93 100 91 88 77 91 86 85 76 74 79 Pornainen 100 100 100 100 100 100 100...... 100.. Sipoo 90 100 100 100 89 100 100 93.... 100.. Tuusula 86 63 50 100 70 89 62 66 71 80 90 79 Vihti 74 100 35 58 78 52 77 74 72 75 86 75 Lähde: Kaupunki-indikaattorit Asuntotuotanto ja väestönkehitys ovat tiiviisti sidoksissa keskenään. Espoon asuntotuotanto oli vuonna 2006 noin 1 900 uutta asuntoa, eli keskimääräistä (keskimäärin 2 500 asuntoa vuodessa 2000-luvulla) vähemmän. Vuonna 2007 Espoon asuntotuotanto oli 2 200 asuntoa, eli jäi hieman alle 2000-luvun keskiarvon. Keskimääräistä matalammalla asuntotuotannolla väestönlisäys jää pääsääntöisesti myös keskimääräistä pienemmäksi. Vähäinen tai riittämätön asuntotuotanto kysyntään ja tarpeeseen nähden myös nostaa asuntojen hintoja, jolloin ihmiset muuttavat sinne, missä asuntoja on tarjolla heidän maksukykyynsä nähden sopivaan hintaan. Tämä johtaa pidentyviin matkoihin ja kasvaviin liikennemääriin, mistä seuraa mm. ilman laadun ongelmia. 3.3 Syitä alhaiseen asuntotuotantoon Pääkaupunkiseudun asuntotuotanto on nykyisellään riittämätöntä, koska kaavoitettu tonttivaranto tulee liian hitaasti rakennustuotantoon. Tonttivarannon noin 10 prosentin vuosittainen käyttöönottoaste on liian alhainen, jolloin kaavoitetun tonttivarannon hyödyntäminen on vajavaista ja tehotonta. Pääkaupunkiseudun kunnat eivät käytä läheskään kaikkia lain niille suomia keinoja asuntotuotannon vauhdittamiseen. Asuntomarkkinoiden kysyntää kasvavilla keskusalueilla lisäävät työpaikkojen lisäksi myös asuntokuntien jatkuva pienenemien ja tulotason kohoaminen. Toisaalta asuntotuotannon liian pieni määrä rajoittaa asuntojen tarjontaa ja muuttajien mahdollisuutta sijoittua kasvualueiden työmarkkinoille. Ongelma painottuu Helsingin seudulle, jossa erityisesti pääkaupunkiseudun asuntotuotannon taso on painunut alas suhteessa työpaikkojen ja väestön kasvuun. Syitä asuntotuotannon liian pieneen volyymiin pääkaupunkiseudulla on esitetty useita mm. kaavoituksen hitaus. Se ei kuitenkaan ole ainoa eikä edes pääasiallinen syy asuntotuotannon vähäisyyteen viime vuosina. Keskeinen ongelma on se, että kaavoitettu tonttivaranto tulee hitaasti rakennustuotantoon. Pääkaupunkiseudulla, jonne riittämättömän asuntotuotannon ongelmat ovat kasautuneet, kaavoitus on tuottanut viime vuosina tonttivarantoa enemmän kuin on rakennettu. Aloitettu tuotanto oli pääkaupunkiseudulla alle 10 prosenttia tonttivarannon mahdollistamasta kerrosalasta vuosina 2005 ja 2006. Tonttivarannon noin 10 prosentin vuosittaista käyttöönottoastetta on perusteltua pitää liian alhaisena, etenkin kuin kaavoitus tuottaa rakentamismahdollisuuksia enemmän kuin niitä käytetään. Se osoittaa, että kaavoituksen hitauteen liittyvien ongelmien rinnalla vielä keskeisempi ongelma on jo kaavoitetun tonttivarannon vajavainen hyödyntäminen. Yhteiskunnan kannalta toteutuvan asuntotuotannon ja tonttivarannon suhde on pääkaupunkiseudulla tehoton ja merkitsee sitä, että tehdyt investoinnit kaavoitukseen ja perusrakenteeseen hyödynnetään hitaasti ja epätaloudellisesti. Kannustimet ovat liian vähäiset ja sanktiot liian heikot tonttivarannon nopean käyttöönoton edistämiseksi. Nykyinenkin tonttivaranto koostuu todellisista, aidosti rakennettavissa olevista kohteista, joita varten yhteiskunta on rakentanut tai rakentamassa perusrakenteen. Niiden rakentamista on perusteltua vauhdittaa poistamalla rakentamisen kitkatekijöitä, lisäämällä tontin rakentamattomana pitämisen kustannuksia ja joissain tapauksissa lisäämällä rakentamisen kannustimia. Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008 13
Pääkaupunkiseudun kunnat, Espoo mukaan lukien, eivät ole käyttäneet läheskään kaikkia lain niille suomia mahdollisuuksia asuntotuotannon vauhdittamiseen. Näitä keinoja ovat mm. - maanhankinta (raakamaan ostaminen, kunnan etuosto-oikeus, maan lunastaminen) - kaavan toteuttamisen edistäminen (maankäyttösopimus, kehittämiskorvaus, kehittämisaluemenettely, rakennusmaan järjestely, rakentamiskehotus, korotettu kiinteistövero rakentamattomalle rakennuspaikalle) - tonttien (kunnan omistamien) luovuttaminen rakennettavaksi (myyminen, vuokraaminen). Näiden edellä mainittujen, nyt jo käytössä olevien keinojen, lisäksi lainsäädäntöä voidaan kehittää. Takalo- Eskola esittää raportissaan (2005) seuraavia perusteltuja kehittämisehdotuksia lainsäädäntöön: - kiinteistöverotuksen painotuksen siirtäminen rakennuksista maapohjaan - maapohjan kiinteistöveron nostaminen asuntorakentamiseen kaavoitetuilla tyhjillä tai merkittävästi vajailla tonteilla - kunnan etuosto-oikeuden laajentaminen - kehittämismenettelyn muokkaaminen käyttökelpoiseksi kunnan maapolitiikan välineeksi. 3.4 Asuntojen hintojen kehitys Pääkaupunkiseudulla asuntojen korkeat hinnat, vähäinen pientaloasuntotuotanto ja perheiden asumistarpeisiin sopimaton kerrostaloasuntotuotanto saavat lapsiperheet muuttamaan kehyskuntiin. Helsingissä asuntojen hintataso on kaksinkertainen muuhun maahan nähden. Vastikään valmistuneen tutkimuksen mukaan perheellisen muuttajan bruttopalkan täytyy olla selvästi yli 3 000 kuukaudessa ja perheettömän noin 2 600 ennen kuin muuttaminen Helsingin seutukuntaan kannattaa taloudellisesti. Euroa 3500 Vanhojen kerrostalohuoneistojen hinnat vuosina 1980-2007, /m 2 (deflatoitu vuoden 2007 hinnoiksi Elinkustannusindeksillä) 3000 2500 2000 1500 Helsinki Espoo+ Kauniainen Vantaa Muu Suomi 1000 500 0 1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 2001 2004 2007* VUOSI * = Ennakkotieto Kuva 12. Vanhojen kerrostalohuoneistojen hinnat vuosina 1980-2007, /m 2 14 Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008
Vuonna 1980 asuntojen hintaerot pääkaupunkiseudun ja muun Suomen sisällä ja välillä olivat hyvin pienet, noin 200 neliöltä. Tämä tarkoittaa sitä, että oli samantekevää, miltä paikkakunnalta osti asunnon, hinta oli lähes sama. Mutta hinnat nousivat ennen 1990-luvun alun lamaa 1980-luvun lopussa ja samanaikaisesti erkanivat toisistaan eri paikkakunnilla, syntyi hintahaitari. Lamaa ennen ja sen aikana hinnat laskivat ja jälleen yhdenmukaistuivat, kunnes sitten myöhemmin 2000-luvulle tultaessa pääkaupunkiseudun kaupunkien ja muun Suomen asuntojen hinnat ovat jälleen eriytyneet, nyt enemmän kuin ennen lamaa. Helsingin hintataso ylitti ennen 1990-luvun alun lamaa olleen korkean asuntojen hintatason vuonna 2005. Espoo on ylittämässä sen vuonna 2007 ja Vantaa ja muu Suomi lähestyvät sitä. Helsingissä sai maksaa vanhasta kerrostalohuoneistosta 2007 syksyllä keskimäärin lähes 3 500 neliöltä, kun taas muun Suomen hintataso oli vain puolet siitä eli noin 1 500 neliöltä. Tällöin muusta Suomesta voi samalla rahalla ostaa yli kaksi kertaa suuremman asunnon kuin Helsingistä. Tunnetusti lapsiperheet tarvitsevat useamman huoneen perheasuntoja, jotka ovat kalliimpia kuin pienet. Pääkaupunkiseudun korkea hintataso, vähäinen pientalotuotanto ja perheiden asumistarpeisiin sopimaton kerrostaloasuntotuotanto saa lapsiperheet muuttamaan kehyskuntiin. 3500 Asunto-osakehuoneistojen keskimääräiset hinnat 2004-2006, /m 2 (deflatoitu vuoden 2006 hinnoiksi Kuluttajahintaindeksillä) 3000 2500 2000 2004 2005 2006 1500 1000 500 0 Helsinki Kauniainen Espoo Vantaa Sipoo Järvenpää Tuusula Tampere Kirkkonummi Nurmijärvi Kerava KOKO MAA Vihti Turku Hyvinkää Mäntsälä Oulu Pornainen Kuva 13. Asunto-osakehuoneistojen keskimääräiset hinnat 2004-2006, /m 2 Lähde: Altika Asuntojen hintakehitys muutaman viime vuoden aikana on ollut erilaista pääkaupunkiseudun suurissa kunnissa, Suomen muissa suurissa kunnissa ja kehyskunnissa. Eniten asuntojen euromääräiset hinnat ovat nousseet vuosien 2004 ja 2006 välillä Sipoossa, 483 neliöltä. Suurista kaupungeista asuntojen neliöhinta nousi Helsingissä ja Espoossa yli 350, samoin Kauniaisissa. Tampereella neliöhinta nousi 295, Turussa 225 ja Oulussa vain 97. Vantaalla neliöhinnan nousu on ollut maltillisempaa, vain 204 neliömetriltä. Kehyskunnissa tätä enemmän asuntojen neliöhinnat nousivat Tuusulassa, Järvenpäässä, Mäntsälässä, Kirkkonummella, Keravalla ja Hyvinkäällä. Asuntojen hinnat Turussa ja Oulussa ovat keskimäärin alhaisemmat kuin koko maassa ja joissain pääkaupunkiseudun kehyskunnissa. Pornaisissa asunto-osakehuoneistojen keskimääräinen neliöhinta jäi alle 1 500. Suhteellisesti eniten asunto-osakehuoneistojen hinnat nousivat suurista kaupungeista Tampereella, kahdeksantoista prosenttia, Espoossa yli kuusitoista prosenttia ja Turussa yli viisitoista prosenttia. Asunto-osakehuoneistojen hinnat nousivat eniten Sipoossa, lähes 32 prosenttia. Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008 15
3 500 Vanhojen vapaarahoitteisten rivi- ja pientaloasuntojen keskimääräiset kauppahinnat, /m 2 (deflatoitu vuoden 2006 hinnoiksi Kuluttajahintaindeksillä) 3 000 2 500 2 000 1 500 2004 2005 2006 1 000 500 0 Kauniainen Helsinki Espoo Vantaa Tuusula Järvenpää Kirkkonummi Sipoo Kerava Turku Nurmijärvi Tampere Hyvinkää Vihti Mäntsälä KOKO MAA Oulu Pornainen Kuva 14. Vanhojen vapaarahoitteisten rivi- ja pientalojen keskimääräiset kauppahinnat, /m 2 (deflatoitu vuoden 2006 hinnoiksi Kuluttajahintaindeksillä) Lähde: Altika Ajanjaksolla 2004-2006 vanhojen pientaloasuntojen euromääräiset hinnat ovat nousseet suurista kaupungeista keskimääräistä enemmän yli 300 neliöltä Helsingissä ja Turussa. Kehyskunnista suurin vanhojen pientaloasuntojen hinnannousu oli myös yli 300 neliöltä Tuusulassa. Oulussa ja Pornaisissa vanhojen pientaloasuntojen euromääräiset hinnat ovat nousseet vähiten, noin 100 neliöltä. Suurista kaupungeista suhteellisesti eniten vanhojen pientaloasuntojen hinnat nousivat Turussa lähes 19 prosenttia, Tampereella ja Helsingissä noin 13 prosenttia. Kehyskunnista suhteellisesti suurin hinnannousu oli Tuusulassa ja Sipoossa noin 16 prosenttia ja Hyvinkäällä yli 15 prosenttia. Pienintä vanhojen pientaloasuntojen hinnannousu oli suurista kaupungeista Oulussa ja Espoossa sekä kehyskunnista Nurmijärvellä ja Pornaisissa. 16 Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008
4. PÄÄKAUPUNKISEUDUN RAJAN YLITTÄVÄ TYÖMATKALIIKENNE Pääkaupunkiseudulle sukkuloi vuonna 2007 jo noin 115 000 työmatkalaista päivittäin, heistä 50 000 tulee Helsingin seudun 14 kunnan ulkopuolelta. Työpaikkojen määrä kasvoi runsaan neljänneksen vuosina 1996-2007, kun samaan aikaan väestö kasvoi vain noin 8 prosentilla - työntekijöitä ei löydy paikan päältä. Määritelmän mukaan henkilö pendelöi (sukkuloi) silloin, kun hänen asuinpaikkansa on eri seutukunnassa kuin työpaikka. Pendelöijät ovat aina työllisiä, sen sijaan muuttaja voi olla työllinen, työtön tai työmarkkinoiden ulkopuolella oleva henkilö. Kuva 15. Sukkuloijien osuus kunnan työllisistä vuosina 1980, 1990 ja 2004 (Lähde: YTV) Työssäkäyntialue on laajentunut paljon pääkaupunkiseudulla muutaman viime vuosikymmenen aikana. Työmatkojen pituus on kasvanut merkittävästi 1980-luvulta 1990-luvulle tultaessa. Vuonna 1980 suurin osa sukkuloijista tuli korkeintaan noin 50-75 kilometrin päästä, kun taas 1990 työmatka-alue oli laajentunut jo yli 100 kilometrin vyöhykkeelle ja vuoden 2004 sukkulointikartasta näkee, että työmatka-alue on laajentunut edelleen yli 150 kilometriin ja lähestyy 200 kilometriä. On odotettavissa, että tämänsuuntainen kehitys jatkuu myös tulevina vuosina, jolloin 200 km ylittävät työmatkat muuttuvat yhä yleisemmiksi. Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008 17
Kuva 16. Työmatkasukkulointi Espooseen 31.12.2004 (Lähde: YTV) Espooseen tullaan töihin pääasiassa naapurikunnista, kehyskunnista ja muualta Uudeltamaalta noin 50-75 kilometrin säteellä. Pendelöijät asuvat pääosin Espoon länsipuolisissa kunnissa. Vuoden 2004 lopussa Espooseen sukkuloi noin 50 000 työntekijää muualta. 160 Väestön ja työpaikkojen ja sukkuloinnin kehitys 1997-2007 indeksi 1996=100 150 140 130 120 110 YTV-alueen väestö YTV-alueen työpaikat Kehysalueen* väestö YTV-alueelle sukkulointi 100 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Lähde: Tilastokeskus, otospohjainen työvoimatutkimus ja väestömuutosten ennakkotiedot, liukuvat vuosikeskiarvot III neljännes 2007 --- *) Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula ja Vihti Kuva 17. Väestön ja työpaikkojen ja sukkuloinnin kehitys 1997-2007 (Lähde: YTV) 18 Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008
YTV-alueen ulkopuolelta tulevien työmatkojen määrän kasvu YTV-alueelle sukkuloivia nyt yht.115 000, joista kehysalueelta 64 000 (2007/III) YTV-alueella työssäkäyviä 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 1997 1999 2001 2003 2005 2007 Helsingin seudun kehyskunnissa* asuvat Helsingin seudun ulkopuolella asuvat YTV-alueen ulkopuolella asuvat yhteensä *) Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula ja Vihti - - - - - Lähde: Tilastokeskus, otospohjainen työvoimatutkimus, liukuvat vuosikeskiarvot III neljännes 2007 Kuva 18. YTV-alueen ulkopuolelta tulevien työmatkojen määrän kasvu 1997-2007 (Lähde: YTV) Vuodesta 1996 vuoteen 2007 mennessä pääkaupunkiseudulle sukkuloivien työntekijöiden määrä on kasvanut yli 50 prosenttia ja alueen työpaikkamäärä on kasvanut noin 30 prosenttia. Viime vuonna (2007) pääkaupunkiseudulle syntyi vajaat 20 000 uutta työpaikkaa, jotka houkuttelivat uusia työntekijöitä sukkuloimaan pääkaupunkiseudulle entistä kauempaa. Nyt seudulle sukkuloi kaikkiaan jo 115 000 työmatkalaista (kuva 16), jotka eivät asu Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa ja noin 50 000 työntekijää matkustaa töihin 14 kunnan muodostaman Helsingin seudun ulkopuolelta, usein sadan ja joskus jopa parinsadan kilometrin päästä (kuva 16). Yhä pitemmät työmatkat johtuvat siitä, että pääkaupunkiseudulla työpaikkojen määrä kasvoi runsaan neljänneksen vuosina 1996-2007. Nyt Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa on yhtensä noin 630 000 työpaikkaa. Työntekijöitä ei löydy paikan päältä, koska samaan aikaan kaupungeissa väestö lisääntyi vain noin kahdeksalla prosentilla. Ilmiö alkoi voimistua 2006, kun työpaikkojen kasvu kiihtyi. Sukkuloijien määrä kasvoi yli 7 000:lla viime vuonna edellisvuodesta. Pääkaupunkiseudulle syntyvät työpaikat vetävät puoleensa sekä muuttajia että pendelöijiä. Muuttajien ja pendelöijien välillä on joitain eroja, mm. sukupuoli ja ikä vaikuttavat. Naisten ja miesten muuttoalttiudessa ei ole kovin merkittävää eroa. Sen sijaan miehet pendelöivät selvästi enemmän kuin naiset. Miehistä muuttaneita on reilut kolme prosenttia ja pendelöiviä reilut yhdeksän prosenttia. Työssä olevien pendelöintialttius näyttää myös olevan melko riippumaton henkilön iästä, muuttoalttius sen sijaan on voimakkaasti ikäriippuvainen. Nuorista 18-24-vuotiaista noin 12 prosenttia muuttaa vuosittain. Muuttoalttius laskee noin viiteen prosenttiin 25-34-vuotiaiden ryhmässä ja noin kahteen prosenttiin yli 35-vuotiaiden ryhmässä. Pendelöinti keskittyy muuttamista enemmän tietyille toimialoille. Teollisuudessa, rakentamisessa ja kuljetusalalla pendelöinti näyttää olevan suhteellisesti selvästi tärkeämpi työvoiman liikkuvuuden muoto kuin muuttaminen. Liike-elämän palveluissa, terveydenhuollossa ja kaupassa muuttaminen on tärkeämpi työvoiman liikkuvuuden muoto kuin pendelöinti. Toimialoittain eriytyvä työvoiman liikkuvuus heijastelee osittain toimialan työntekijöiden sukupuolijakautumaa. Miehet pendelöivät suhteellisesti enemmän kuin naiset. Naisille sen sijaan on tyypillisempää muuttaa. Työntekijöiden saaminen tulevaisuudessa esimerkiksi terveydenhuoltoon edellyttää sopivien asuntojen löytymistä riittävän läheltä työpaikkaa. Työ terveydenhuollossa on usein vuorotyötä, jota on vaikeaa sovittaa yhteen pendelöinnin kanssa. Väestönkehitys ja asuntotuotanto Espoossa ja Helsingin seudulla / Tietoisku 3/2008 19
BEFOLKNINGSUTVECKLINGEN OCH BOSTADSPRODUKTIONEN I ESBO OCH HELSINGFORSREGIONEN Sammandrag Åren 2006 2007 Att Esbos flyttningsöverskott minskade berodde på att färre personer flyttade till kommunen. Inflyttningen minskade mest i åldersgruppen 20 29 år. Esbo uppvisade positiv flyttningsbalans endast tack vare migrationen. Esbo förlorade invånare särskilt till Kyrkslätt. Av de personer med utländsk nationalitet som bodde i Esbo var 55 procent européer, 27 procent asiater och 12 procent afrikaner. Av personer med utländsk bakgrund ingick 51 procent i arbetskraften år 2004. Esbo hade i början av 2007 sammanlagt 15 742 invånare med utländskt modersmål. Antalet ökar med 25 600 invånare före utgången av 2025, vilket innebär att antalet nästan fördubblas. Bostadsproduktionen i Esbo åren 2006 2007 underskrider medelvärdet. Av produktionen var andelen småhusbostäder 2001 2005 klart mindre än hälften; år 2006 steg andelen småhusbostäder till över hälften. Bostadspriserna per kvadratmeter är minst 500 euro högre i Esbo än i kranskommunerna. Pendlingsområdet har från 1980 till 2004 vuxit till det dubbla, från ca 50 75 kilometer till 100 150 kilometer till och med över. Folk kommer på jobb till Esbo huvudsakligen från grannkommunerna och det övriga Nyland på en radie av ca 50 75 kilometer. Lähteet: Jo 50 000 työmatkalaista sukkuloi Helsingin seudun ulkopuolelta töihin. Marja Salmela, Helsingin Sanomat, julkaistu 7.1.2008. Takalo-Eskola, T. (2005): Kunnan maapolitiikan keinojen vaikuttavuus ja kehittämistarpeet. Suomen ympäristö 786. Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto. Helsinki. Edita. Työvoiman alueellisen liikkuvuuden esteet ja kannustimet (2008). Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/ 2008. Holm Pasi, Nivalainen Satu ja Volk Raija - OSA 1. Laakso Seppo ja Kähkönen Liisa - OSA 2. Julkaisun jakelu ja yhteystiedot: www.espoo.fi/tieto Kehittämis- ja tutkimusryhmä PL 12, 02070 ESPOON KAUPUNKI Jakelu: puh. (09) 8162 2309 ISSN 1239-9752 Lisätietoja: Arja Munter, puh. 816 22317 Teija Jokiranta, puh. 8162 2316 Kehittämis- ja tutkimusryhmä etunimi.sukunimi@espoo.fi www.aluesarjat.fi