KANTELU Valtioneuvoston oikeuskanslerille (kirjaamo@okv.fi) 1. TOIMINTA, JOTA KANTELU KOSKEE Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan puheenvuorot eduskunnan täysistunnossa torstaina 17.3.2016 ajalla 16-17 (kyselytunti). 2. KANTELUN PERUSTEET Ikääntyneiden vammaispalveluista käytiin keskustelua eduskunnan täysistunnossa kyselytunnilla torstaina 17.3.2016 klo 16.02 alkaen. Ministeri Rehula toi keskustelussa esiin kaksi asiaa, jotka nähdäkseni eivät pidä paikkaansa tai ovat ainakin omiaan johtamaan kuulijoita eli kansanedustajia ja yleisöä harhaan. Alla olevat lainaukset ovat asiakirjasta PTK 26/2016 vp. korostukset lisätty kantelun osalta relevantein osin. 2.1. Ministeri antoi ymmärtää, että tausta ikärajan asettamisesta olisi peräisin jo viime vaalikauden vammaispalvelulainsäädäntövalmistelussa 16.02KristiinaSalonensd Arvoisa puhemies! Suomessa elää tuhansia sokeita ja näkövammaisia ihmisiä. He ovat koko elämänsä, tai koko vammaisuutensa ajan, tarvinneet erilaista apua ja tukea pärjätäkseen arjessaan. Näkövammaisten lisäksi meillä on muun muassa liikuntavammaisia tai kuulovammaisia, jotka hekin kaikki tarvitsevat erityispalveluita juuri vammansa takia. Vammaiset tarvitsevat avustajaa kotiinsa saadakseen hoidettua aivan arkiset asiat tai kun he lähtevät harrastuksiin, teatteriin tai vaikka asioille kauppaan. Nyt hallitus on ryhtynyt ajamaan lakimuutosta. Sen mukaan nämä vammaiset ihmiset eivät enää 75 vuotta täyttäessään saisi samanlaisia palveluita vammansa perusteella, ei siis avustajaa kotiinsa tai kuljetuspalvelua päästäkseen vaikkapa viikoittain kansalaisopistoon kuoroon laulamaan. Ministeri Rehula, onko hallitus todella sitä mieltä, että esimerkiksi sokea täyttäessään 75 vuotta ei enää näitä aikaisemmin saamiaan palveluja tarvitse? 16.06Perhe- ja peruspalveluministerijuharehula(vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Viime vaalikaudella huhtikuussa, viime vuonna, on valmistunut vammaislainsäädännön kehittämiseen liittyvä työ, jonka yhtenä osana on muun muassa arvioitu sitä, mikä elämänvaiheen tilanne riippuu iästä ja mikä riippuu esimerkiksi vammaisuudesta ja vammautumisesta. Tämä ikäraja on aina ongelmallinen, jokainen määrä, on se ryhmäkoko tai joku, niin kuin tässäkin tapauksessa esimerkiksi kuljetuspalvelujen osalta, jota tämä muutos tulee osaltaan koskemaan: on rajattu esimerkiksi 18 kyytiin kuukaudessa ja on ihmisiä, jotka tarvitsisivat 25 kyytiä kuukaudessa, ja on ihmisiä, joille riittäisi 10. Tämä työ, jota ollaan tekemässä: voitte olla ihan varma, että ne ihmiset, jotka 75 vuotta täytettyäänkin tarvitsevat nykyisen lainsäädännön mukaisia palveluja, tulevat ne saamaan, mutta luotetaan (Puhemies koputtaa) nyt kuntiin ja voimassa olevaan muuhun lainsäädäntöön, että asiat tulee hoidettua. 1 VALAS-raportin 2 mukaan: Säännöksen mukaan lakia ei sovellettaisi henkilöön, jonka toimintakyky on heikentynyt pääasiassa ikääntymiseen liittyvien sairauksien ja toimintarajoitteiden johdosta. Ikääntymiseen liittyvä rajaus koskisi kaikkia esitetyn lain mukaisia palveluja. Kategorista ikärajaa ei asetettaisi, vaan ikääntymiseen perustuva rajaus sidottaisiin toimintarajoitteen objektiiviseen syyhyn vastaavasti kuin nykyisessä vammaispalvelulain 8 c :n 3 momentissa on tehty 1 Ks. myös samasta teemasta lainaus kohdasta klo 16.16 alla. 2 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125919/urn_isbn_978-952-00-3582- 2.pdf?sequence=1. 1
henkilökohtaisen avun soveltamisessa (s. 89). ( ) Kuten hallituksen esityksessä vammaispalvelulain muuttamiseksi (HE 166/2008 vp) on perusteltu henkilökohtaisen avun soveltamisalan rajauksen osalta, olisi myös ehdotetun säännöksen soveltamisalarajauksen lähtökohtana se, että ikääntyneillä vammautuneilla henkilöillä olisi oikeus palveluihin samoin perustein kuin muillakin vammaisilla henkilöillä. Pääasiassa ikääntymiseen liittyvästä toimintakyvyn heikentymisestä johtuviin avuntarpeisiin palvelut järjestetään yleisen sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön perusteella siten kuin vanhuspalvelulaissa on säädetty. (s. 90) VALAS-raportissa otetaan vielä erityisesti kantaa tilanteeseen, jossa vammainen henkilö ikääntyy: Vammaisen henkilön ikääntyessä olisi arvioitava, liittyykö lisääntynyt tai uusi toimintarajoite jo olemassa olevaan vammaan tai sairauteen vai onko kyseessä ikääntymiseen liittyvästä sairaudesta ja toimintarajoitteesta seuraava toimintakyvyn heikkeneminen. Vammaisella henkilöllä ikääntyminen voi kuitenkin vaikuttaa pitkäaikaisen vamman tai sairauden pahenemiseen tai heikentää toimintakykyä entisestään tai normaalia ikääntymistä aiemmin. Henkilö olisi tällaisessa tilanteessa edelleen oikeutettu ehdotetun lain mukaisiin erityispalveluihin. Vammaisen henkilön ikääntyminen ei siten sulje automaattisesti vammaista henkilöä ehdotettujen erityispalvelujen ulkopuolelle. (s. 90) Vieläkin VALAS-raportissa painotetaan: Ehdotettuun lakiin vammaisuuden perusteella järjestettävistä erityispalveluista ei sisälly ikärajaa eikä sitä ole vanhuslaissakaan. Vanhuspalvelulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 160/2012 vp) todetaan, että yleensä ihmisten toimintakyky alenee ja palvelujen tarve kasvaa merkittävästi 80-85-vuotiaana. (s. 91) VALAS-raportissa on pohdittu vammaisten yhdenvertaisuuden suhdetta muihin ihmisiin: Vaikka ehdotettu laki korostaakin vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen ja elämäntilanteen huomioon ottamista lain mukaisia palveluja järjestettäessä, olisi huomioon otettava myös se, millaiset toiminnot ja osallistumisen aste on muulle samaan ikäryhmään kuuluvalle väestölle mahdollista. Yhdenvertaisuuden suhteessa muihin ihmisiin tulisi toteutua kulloinkin kyseessä olevan ikäluokan mukaisesti. (s. 91) VALAS-raportin jaksossa Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys todetaan seuraavaa: Esityksen suhdetta perustuslakiin on tarpeen arvioida eräiden lakia koskevien ehdotusten suhteen. Perus- ja ihmisoikeuksien kannalta kysymys on ehdotusten suhteesta perustuslain turvaamaan yhdenvertaisuuteen sekä välttämättömään huolenpitoon. ( ) Ehdotetun lain 1 :n 2 momentti sivuaa ikään perustuvan syrjinnän kieltoa. Lain 1 :n 2 momentissa määriteltäisiin lain soveltamisalan ulkopuolelle henkilö, jonka toimintakyky on heikentynyt pääasiassa ikääntymiseen liittyvien sairauksien ja toimintarajoitteiden johdosta. ( ) Kategorista ikärajaa ei asetettaisi ( ) Rajaus ei sulje henkilöit iän perusteella ehdotetun lain soveltamisalan ulkopuolelle ( ) Merkitystä ei ole sillä, missä elämän vaiheissa henkilö on vammautunut tai sairastunut ( ) Siten myös ikääntyneillä vammaisilla henkilöillä on oikeus lain mukaisiin palveluihin samoin perustein kuin muillakin vaikeavammaisilla henkilöillä. Koska ( ) lain soveltamisen rajaus ei tarkoita kategorista ikärajausta, tämän rajauksen ei voida katsoa olevan ristiriidassa perustuslain 6 :n kanssa. (s. 143-144) VALAS-raportin kohdassa Taloudelliset vaikutukset todetaan: Lakiesityksen 1 1 momentissa olevalla vammaisen henkilön määrittelyllä ei ole tarkoitus muuttaa olennaisesti vammaisten sosiaalihuollon erityispalvelujen piirissä olevien henkilöiden määrää (s. 73). Ikääntymisrajauksen ( ikääntymisestä johtuva ), ei siis absoluuttiseen ikärajaan, liittyvän soveltamisalarajauksen vuoksi raportissa katsotaan aiheutuvan vähennyksiä kustannuksiin kuljetuspalveluissa ja asumispalveluissa (s. 73-74). Ikääntymiseen liittyvän rajauksen ja osan asiakkaista siirtymisen sosiaalihuoltolain piiriin yhteistalousvaikutukseksi on VALAS-raportissa arvioitu vuonna 2017: -0,6 miljoonaa euroa, vuonna 2018: -0,7 miljoonaa euroa, vuonna 2019: -4,9 miljoonaa euroa ja 2010 eteenpäin: -4,9 miljoonaa 2
euroa. Ikääntymisen liittyvän rajauksen talousvaikutuksia ei ole nimenomaisesti mainittu asumispalvelujen osalta, mitä voidaan pitää erikoisena. Kehitysvammalain piiristä sosiaalihuoltolain mukaiseen asumiseen siirtyvien henkilöiden osalta luvut ovat (miljoonia euroja) 2017: -1,7, 2018: - 3,3, 2019: -5,0, 2020 eteenpäin: -6,7. (s. 75). Mainitut ikääntymisrajauksesta arvioidut säästöt muodostavat vain pienen osan raportissa esiin tuoduista säästöistä. Suurimmat säästöt on arvioitu saatavan liikkumista tukeviin palveluihin tehtävistä muista muutoksista (esim. matkojen yhdistäminen). Kuitenkin, ottaen huomioon hallituksen nyt esittämä säästötavoite yli 60 miljoonaa ja uusi ajatus absoluuttisesta ikärajasta, ja asiasta käyty julkinen keskustelu, voidaan olettaa, että absoluuttisen ikärajan kautta ollaan hakemassa suurempaa säästöä. Ikärajasta on siis tosiaankin käsitelty VALAS-hankkeessa, se pitää paikkansa. Edellä kuvatun perusteella katson, että viime kevään VALAS-valmistelussa on kuitenkin nimenomaan otettu kanta, että absoluuttista ikärajaa ei aseteta. Myös esityksen perustuslainmukaisuutta on perusteltu sillä, että absoluuttista ikärajaa ei säädettäisi. Aiemmassa valmistelussa on näin ollen käsitelty ikäraja-asiaa. Katson, että ministerin vastaukset antavat ymmärtää, että tausta absoluuttisen ikärajan mahdollisuudesta olisi peräisin aiemmasta valmistelusta. Tällainen käsitys syntyy, kun tarkastellaan kyselytuntien kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia. Katson, että ministerin olisi pitänyt tuoda asia esiin siten, että ikärajaa on käsitelty aiemmin valmistelussa ja on päädytty siihen että absoluuttinen ikäraja ei ole mahdollinen, ainakin kun huomioidaan perustuslain reunaehdot. Katson, että ministeri ei ole antanut riittäviä tietoja valmistelusta vaan päinvastoin antanut niistä harhaanjohtavan kuvan. Ikärajan tausta ei ole vuoden takaisessa VALAS-raportissa sillä tavoin, millainen kuva asiasta vastausten perusteella muodostui. 2.2. Ministeri antoi ymmärtää, että hänellä olevan tiedon mukaan vastaava ikäraja on Ruotsin vammaispalvelulainsäädännössä yleisesti käytössä (alhaisempi tosin) 16.15Anna-MajaHenrikssonr(vastauspuheenvuoro) Värderade herr talman! Jag förstår att det är många som är oroliga i dag som får service enligt handikappservicelagen. För det regeringen nu säger är att när man har fyllt 75 år har man inte längre samma behov av service. Man har på gång ett sparförslag, 60 miljoner euro ska sparas in, och frågan är hur det ska göras utan att det syns i människornas vardag. Arvoisa puhemies! On kyllä erittäin huolestuttavaa, että hallitus tekee tällaisen linjan, että kun henkilö on täyttänyt 75 vuotta, hän on jotenkin erilaisessa asemassa kuin päivää ennen kuin hän täytti 75 vuotta elikkä että hänen palvelutarpeensa tulee lähtemään siitä, onko hän täyttänyt 75 vai ei. Minä haluaisin tietää, mistä tämä ikäraja tulee. Mikä on se (Eduskunnasta: Hatusta! Eduskunnasta: Hihasta!) perustelu sille, että nähdään, että vammainen henkilö, joka on tarvinnut apua siihen asti, kunnes hän täyttää 75, ykskaks on sitten toisen lainsäädännön alla ja joutuu taas hakeutumaan palveluihin? Arvoisa puhemies! Katson niin kuin ministeri Rehula, että kaikkien turvallisuus on tärkeää, myös vammaisten turvallisuus, ja sen takia pitäisi saada selkeitä vastauksia. 16.16Perhe- ja peruspalveluministerijuharehula(vastauspuheenvuoro) Arvoisa herra puhemies! Se tausta on valmistelussa, joka asiakirja näiltä osin on valmistunut viime vaalikaudella, vuoden 2015 huhtikuussa. Siinä on muun muassa arvioitu sitä, mikä merkitys on palvelujen tarpeeseen normaalilla, luonnollisella, itse kullekin meistä joka päivä tapahtuvalla ikääntymisellä ja sitten sillä, onko ollut syntymästään asti sokea tai onko ollut syntymästään asti erityisten palvelujen piirissä. Mistä se tulee tämmöisen valmistelutyön kautta se tulee. Ja kun kysymys oli på svenska, niin esimerkiksi Ruotsissa tämä ikäraja minulla olevan tiedon mukaan on alhaisempi kuin se, mitä tähän nyt ollaan esittämässä. 3
VALAS-raportissa selvitetään Ruotsin vammaispalvelulainsäädäntöä (Lagen om stöd och service till vissa funktionshindrade (LSS): Yli 65-vuotiaat on rajattu henkilökohtaisen avun ulkopuolelle, paitsi jos henkilökohtaisen avun tarve on ilmennyt vuotta ennen kuin henkilö täyttää 65 vuotta. Tarkalleen ottaen Ruotsin lainsäädäntö ko. osin kuuluu: 9 b Insatser enligt 9 2 avser tid efter det att den insatsberättigade har fyllt 65 år endast om 1. insatsen har beviljats innan han eller hon har fyllt 65 år, eller 2. ansökan om sådan insats inkommer till kommunen senast dagen före 65-årsdagen och därefter blir beviljad. Insatser enligt 9 2 får dock inte utökas efter det att den insatsberättigade har fyllt 65 år. Lag (2000:1030). Ikärajarajaus-säännös viittaa vain henkilökohtaisen avun palveluun (9 2 kohta). Näin ollen, henkilö on oikeutettu henkilökohtaiseen apuun 65 vuotta täytettyään, jos palvelu on myönnetty ennen, kuin hän täyttänyt 65 vuotta tai jos hakemus palvelusta on jätetty kunnalle ennen 65-vuotispäivää. Ruotsin vammaispalveluissa pääsääntö vammaispalveluissa on, että ikärajaa ei ole ja henkilökohtaisen avun osaltakin se on tässä kuvatunlainen eli erilainen kuin absoluuttinen ikäraja. Ministeri käytti puheenvuorossaan sanavalintaa Ruotsissa tämä ikäraja, joka antaa kuulijan ymmärtää, että Ruotsissa olisi yleinen ja absoluuttinen ikäraja vammaispalveluille (jollainen hallituksen suunnitelma tällä hetkellä vaikuttaa olevan). Tämä ei pidä paikkaansa ja on omiaan johtamaan kansanedustajia ja yleisöä harhaan. Se, että ministeri viittaa hänellä tiedossa olevaan ei poista harhaanjohtavuutta. Nähdäkseni ministerin pitää kyselytunnilla vastatessaan eduskunnalle joko esittää oikeita ja asianmukaisia tietoja ja tai tehdä selväksi, että hän ei tiedä jotain asiaa. Termin tietojeni mukaan käyttö ei mielestäni ole asianmukaista tällaisessa yhteydessä, jossa kyse on varsin keskeisestäkin elementistä käsittelyssä olevan asian kannalta. Mainittakoon, että sosiaali- ja terveysministeriön aiempi kommunikaatio asiassa vahvistaa väärän käsityksen syntymisen mahdollisuutta ikäraja-asiassa. Vammaispalvelujen neuvottelupäivillä 18.2.2016 STM neuvotteleva virkamies Jaana Huhta (puheenvuoro: Lainsäädännön antamat mahdollisuudet vammaissosiaalityössä) antoi ymmärtää, että ikäraja Ruotsissa koskee yleisesti vammaispalveluja (joskin hän totesi ansiokkaasti, että kyse ei ole absoluuttisesta ikärajasta vaan että ennen ikärajaa myönnetyt palvelut jatkuvat ikärajan jälkeen, samoin hän totesi, että ikärajauksesta on monia variaatioita, joista tullaan keskustelemaan, mutta tähän nyt on tuotu tämä kaikesta selkein esille ). https://www.youtube.com/watch?v=ugw1hxfxl0u&feature=youtu.be, kohta alkaen 31:18). 4
3. PYYNTÖ Sinänsä kannatan ja arvostan hallituksen ponnisteluja vammaispalvelujen kehittämiseksi. Käsillä olevalla asialla on kuitenkin nähdäkseni erittäin laajat yhteiskunnalliset vaikutukset, erityisesti vaikeavammaisten vanhusten palveluihin ja elämään. Asia on saavuttanut myös mittavan julkisuuden sekä vammaispalvelujen ollessa kyseessä nähdäkseni poikkeuksellisen suuren mielenkiinnon päättäjien keskuudessa. Tämän vuoksi olisi keskeistä, että ministerin taholta annetut tiedot asian valmistelusta ja toimintaympäristöstä olisivat korostuneesti oikeita ja paikkansapitäviä. Koska näin ei nähdäkseni kohdassa 2 esittämilläni perusteilla kantelunalaisen toiminnan osalta ole, katson välttämättömäksi saattaa asian valtioneuvoston oikeuskanslerin käsittelyyn pyytäen, että valtioneuvoston oikeuskansleri tutkisi ministeri Rehulan toiminnan laillisuuden tässä kantelussa mainituilta osin. Pidän tärkeänä, että kun vammaispalvelulainsäädännön valmistelua jatketaan, tehtäisiin valmistelevat toimet huolellisesti ja että ministeri olisi yleisissä esiintymisissä paremmin tietoinen valmis Turku, 18.3.2016 Jukka Kumpuvuori Verkatehtaankatu 4, as. 227 20100 TURKU 050 552 0024 jukka.kumpuvuori@kumpuvuori.fi 5