Liisi Airas URHEILIJAN KAKSOISURA: URHEILU-URAN YHDISTÄMINEN KORKEA- KOULUOPINTOIHIN. ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta

Liisi Airas URHEILIJAN KAKSOISURA: URHEILU-URAN YHDISTÄMINEN KORKEA- KOULUOPINTOIHIN. ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Kasvatustieteen ja psykologian laitos Aikuiskasvatustieteen kandidaatin tutkielma Toukokuu 2014

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Filosofinen tiedekunta Osasto School Kasvatustieteen ja psykologian laitos Tekijät Author Liisi Airas Työn nimi Title Urheilijan kaksoisura:urheilu-uran yhdistäminen korkeakouluopintoihin. Pääaine Mainsubject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Aikuiskasvatustiede Pro gradu -tutkielma 13.4.2014 31 Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma x Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Abstract Tutkielman tavoitteina on selvittää etenevätkö akatemiaurheilijat opinnoissaan tavoiteaikataulun mukaisesti. Onko urheilijoiden opintojen etenemisessä eroja urheilulajin, opiskelualan, sukupuolen tai urheilijan tason mukaan? Entä onko Joensuun ja Pohjois-Savon akatemiaurheilijoissa eroa kyseisten muuttujien osalta? Lisäksi tutkielma kartoittaa akatemiaurheilijoiden sijoittumista oppilaitoksittain ja oppialoittain. Teoriaosa käsittää kappaleet urheilijan kaksoisurasta, sekä urheiluakatemioista. Ensimmäinen osa määrittelee lyhyesti urheilijan kaksoisuran ja käsittelee laajemmin sen tukemisen tarpeellisuutta. Teoriaosan toinen osa esittelee urheiluakatemioita verkostona. Urheiluakatemiat ovat yksi kaksoisurien tukemisen muoto, joten kappaleet liittyvät siten vahvasti toisiinsa. Tutkielman aihe on saatu toimeksiantona Joensuun urheiluakatemialta, jonka kautta olen saanut myös aineiston valmiina käyttööni. Aineistoni kattaa Joensuun ja Pohjois-Savon akatemiaurheilijoista tehdyn selvityksen heidän opintojen etenemisestään. Tutkielma on tehty kvantitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineiston analysoinnissa on käytetty apuna SPSS-ohjelmaa, jonka taulukoita olen muokannut helpommin luettaviksi Excel-taulukoiksi. Tutkielman tuloksista ilmenee että, suurin osa akatemiaurheilijoista opiskelee yliopistossa. Keskimäärin vain 22,6 % akatemiaurheilijoista suorittaa keskimäärin 60 opintopistettä tai enemmän lukuvuodessa. Naiset näyttäisivät suorittavan opintojaan hieman nopeammin kuin miehet, sillä naisten osuus 60 opintopistettä tai enemmän suorittaneista on jo 31,3 %. Ennakko-oletuksista poiketen urheilijan tasolla ei näyttänyt olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta opintojen etenemiseen. Urheilijoiden määrissä oli kuitenkin selvää laskua mitä korkeampaa tasoa tarkasteltiin. Joensuun ja Pohjois-Savon akatemioiden vertailu osoitti, että opintopisteiden kertymisessä ei ole eroa alueittain. Urheilijoiden tason perusteella eroja ei löytynyt olympiatason urheilijoiden määrässä, mutta kansainvälisen tason urheilijoita oli Joensuussa huomattavasti enemmän. Akatemiaurheilijoiden määrät lajien perusteella erosivat osittain toisistaan, mutta siihen näyttäisi vaikuttavan alueiden tarjoamat mahdollisuudet lajin harrastamiselle. Alueen tarjoama koulutustarjonta näytti vaikuttavan akatemiaurheilijoiden oppialoittain sijoittumiseen alueiden välillä. Siitä syystä vertailu oppialoittain sijoittumisestakaan ei ole kovin mielekästä. Tutkielman luotettavuustarkastelu lähtee siitä oletuksesta, että aineiston keräys on tapahtunut asianmukaisesti, eikä aineistossa siten ole virheellistä tietoa. Tähän vaiheeseen en itse voinut vaikuttaa, sillä sain aineiston käyttööni valmiina syötettynä SPSS-ohjelman havaintomatriisiin. Omassa analysoinnissa olen pyrkinyt välttämään tulosten ylitulkintaa ja pyrkinyt ennemminkin antamaan ehdotuksia siitä, mistä tulokset mahdollisesti voisivat kertoa. Analysointivaiheessa tehdyt testit ovat toistettavissa ja antavat saman tuloksen riippumatta testien tekijästä. Avainsanat Keywords: Kaksoisura, dual career, urheiluakatemia, korkeakouluopiskelu, opintojen eteneminen

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 1 1.1 Tutkimuksen taustaa 1 1. 2 Tutkimusongelma ja tutkimuksen tavoitteet 2 1.3 Tutkimuksen rakenne 3 2 URHEILIJAN KAKSOISURA 4 2.1 Tuettu kaksoisura 4 2.2 Kohti tasapainoista kaksoisuraa 7 3 URHEILUAKATEMIAT 9 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 11 4.1 Aineiston esittely 11 4.2 Tutkimusmenetelmä 14 5 TULOKSET 17 5.1 Koulutuskenttään sijoittuminen 17 5.2 Urheilijoiden opinnoissa eteneminen 19 5.3 Joensuun ja Pohjois-Savon vertailu 24 6 POHDINTAA 27 LÄHTEET 30 LIITTEET (1kpl)

1 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen taustaa Huippu-urheilijoista yhä useampi haluaa nykyään suorittaa korkeakoulututkinnon urheilu-uransa ohella. Vaativa urheilijan arki kuitenkin asettaa haasteensa sen yhdistämiseen opiskelun kanssa, kun urheilu-ura on prioriteettina ensimmäisenä. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU ja Itä-Suomen yliopisto toteuttavat yhteistyössä sektoritutkimuksena selvityksen urheilijoiden opintojen etenemisestä. Tutkielman aiheen toimeksiantaja Joensuun urheiluakatemia on tutkimuksessa osallistujaorganisaationa. Kyseessä on valtakunnallinen selvitys, jossa aineisto on kerätty vuosina 2008 2012 korkea-asteella opiskelleilta akatemiaurheilijoilta. Tutkimusraportin on tarkoitus valmistua keväällä 2014. Olen saanut kyseisen aineiston käyttööni tätä tutkielmaa varten. Tässä tutkielmassa keskityn analysoimaan aineistoa tarkemmin Joensuun ja Pohjois-Savon akatemiaurheilijoiden osalta. Otin Pohjois-Savon tarkasteluuni mukaan siitä syystä, että Pohjois-Savon ja Joensuun urheiluakatemiat tekevät keskenään paljon yhteistyötä, koska Itä-Suomen yliopiston kampuksia sijaitsee kummassakin kaupungissa. Yliopistojen rahoitusmalli uudistui vuoden 2013 ja ammattikorkeakoulujen vuoden 2014 alusta alkaen. Siitä lähtien koulutuksen tuottavuuden osalta otetaan suoritettujen tutkintojen lisäksi huomioon vähintään 55 opintopistettä lukuvuodessa suorittaneet

2 opiskelijat. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2012; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2014.) Mitään rekisteriä tai järjestelmää ei ole tällä hetkellä olemassa, jonka avulla kyettäisiin valvomaan akatemiaurheilijoiden opintojen etenemistä. Tämän johdosta kartoitus Itä- Suomen alueen akatemiaurheilijoiden sijoittumisesta oppilaitoksiin ja eri koulutusaloille, sekä selvitys opintojen etenemisestä on siis enemmän kuin tarpeellinen. Näin urheiluakatemioilla ja oppilaitoksilla olisi paremmat valmiudet reagoida urheilijoiden erityisen tuen ja ohjauksen tarpeeseen. 1. 2 Tutkimusongelma ja tutkimuksen tavoitteet Tämän tutkielman yksi tavoitteista on tehdä kartoitus akatemiaurheilijoiden sijoittumisesta koulutuskenttään, eli siitä miten he sijoittuvat oppilaitoksittain ja oppiaineittain. Tavoitteena on myös selvittää etenevätkö akatemiaurheilijat opinnoissaan yleisesti asetetun tavoiteaikataulun mukaisesti, eli valmistuisivat viidessä vuodessa. Lisäksi halusin selvittää nouseeko aineistosta esiin eroja opintopisteiden kertymisessä urheilulajeittain, opiskelualoittain tai urheilijan tasoon liittyen. Näkyykö akatemiaurheilijoiden opintojen etenemisessä eroja sen suhteen onko lajina yksilö- vai joukkuelaji? Löytyykö aineistosta selviä ryhmiä, jotka näyttäisivät olevan suuremman tuen tarpeessa opintojensa kanssa? Tutkimusongelman pyrin ratkaisemaan löytämällä vastaukset asettamiini tutkimuskysymyksiin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Miten akatemiaurheilijat ovat sijoittuneet koulutuskenttään? 2. Miten akatemiaurheilijat etenevät opinnoissaan verrattuna asetettuun tavoiteaikaan? 3. Esiintyykö akatemiaurheilijoiden opintojen etenemisessä eroja urheilulajin, opiskelualan, sukupuolen tai urheilijan tason mukaan? 4. Millaisia eroja Joensuun ja Pohjois-Savon akatemiaurheilijoista löytyy edellisten tutkimuskysymysten perusteella?

3 1.3 Tutkimuksen rakenne Tämä tutkielma sisältää kuusi päälukua. Ensimmäinen luku käsittää johdannon, jossa esittelen tutkimuksen taustaa, tutkimusongelman ja tutkimuksen tavoitteet. Toinen luku pitää sisällään tutkielman teoriaosuuden, jossa esittelen mitä tarkoittaa urheilijan kaksoisura (dual career) ja perustelen sen tukemisen tarpeellisuutta. Kolmannessa luvussa esittelen urheiluakatemioita verkostona ja eräänä kaksoisuran tukijana. Urheiluakatemiat muodostavat myös kontekstin aineistolleni, joten kyseisen verkoston tunteminen on tärkeää. Neljännessä luvussa esittelen tutkimusaineiston ja kerron miten se on hankittu, esittelen käyttämäni tutkimusmenetelmän, ja kerron kuinka analysoin aineistoa. Viidennessä luvussa esittelen aineistosta esiin nostamani tulokset. Tutkielman päättävässä kuudennessa luvussa pohdin ja arvioin tutkielman kulkua, tuloksia, luotettavuutta sekä jatkotutkimusmahdollisuuksia.

4 2 URHEILIJAN KAKSOISURA Tämä luku käsittelee urheilijan kaksoisuraa ja tarkastelee sen tukemisen tarpeellisuutta. Urheilijan kaksoisuraan liittyy monenlaisia mahdollisuuksia, haasteita ja kehittämiskohteita, joita tulen tässä luvussa käymään läpi. Itse terminä urheilijan kaksoisuraa (dual career) ei ole akateemisessa kirjallisuudessa juuri määritelty. Euroopan Neuvoston linjauksen mukaan sitä on kuitenkin alettu käyttämään määritelmänä urheilu-uran yhdistämiselle opiskelu-/työuran kanssa (Korhonen ym. 2014, 5). 2.1 Tuettu kaksoisura Menestyäkseen huipulla urheilijalta vaaditaan paljon aikaa ja omistautumista. Intensiivinen harjoittelu ja kilpaileminen kotimaassa ja mahdollisesti ulkomailla vaativat paljon, puhumattakaan tämän kaiken yhdistämisestä opiskeluun tai työssä käymiseen. Euroopan Unionissakin on havahduttu siihen, ettei lahjakkaiden urheilijoiden haluta joutuvan valitsemaan näiden kahden uran väliltä. Tästä syystä on alettu kehittämään yleistä ohjeistoa, joka auttaisi erityisjärjestelyissä urheilijan muun uran kanssa. (Albrecht ym. 2012, 3.)

5 Urheilija kohtaa kaksoisuransa aikana monenlaisia vaatimuksia sekä urheilu-uraansa, että opiskelu-/työuraansa liittyen. Urheilu-uran tulisi kehittyä jatkuvasti ja päättyä menestyksekkäästi. Tämä kaikki tulisi integroitua sulavasti elinikäisen uran kanssa työuratavoitteineen. Urheilijan kaksoisurat kestävät yleensä noin 15 20 vuotta ja kaiken aikaa taustalla vaikuttavat muut tärkeät yksilön elinaikana kohtaamat tasot ja kehitystehtävät, kuten oman roolin löytäminen yhteiskunnassa, identiteetin kehittyminen, riittävien tulojen varmistaminen ja parisuhteen muodostaminen. (Albrecht ym. 2014, 6.) Wylleman ja Lavallee (2004,11) ovat yhdistäneet urheilu-uran tasoihin ja siirtymiin muita yksilön kehitykseen liittyviä siirtymiä ja kehitystehtäviä, kuten psykososiaalisen tason, koulutuksen vaiheen ja yleisesti yksilön kasvun ja kehityksen vaiheen. Urheilijan kaksoisuran tukitoimissa tulisi siis nähdä yksilö psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena ja pyrkiä tukemaan urheilijoita näillä kaikilla osa-alueilla. Kuviossa 1 selkiytyy Wyllemanin ja Lavalleen ajatus yksilön kasvun ja kehityksen eri vaiheiden päällekkäisyydestä ja siiten miten ne ajoittuvat urheilu-uran eri vaiheisiin. Ylimmässä sarakkeessa on ikä, seuraavassa on kuvattu urheilijan urheilu-uran sen hetkinen taso, joka tosin vaihtelee yksilöstä ja lajista riippuen. Psykologinen taso kuvaa yksilön kasvun ja kehityksen tasoa lapsuudesta aikuisuuteen, joihin liittyy yksilön psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kehitys. Psykososiaalinen taso liittyy sosialisaatioon ja ympärillä vaikuttavaan lähipiiriin. Viimeisin koulutuksen tasoa kuvaava sarake kuvaa yksilöä alakoulutasolta ammatilliseen koulutukseen ja elinkeinon harjoittamiseen.

6 KUVIO 1. Yksilön erilaisia kasvun ja kehityksen vaiheita yhdistettynä ikään ja urheilijan tasoon (Wylleman & Lavallee, 2004,11). Näiden siirtymien lisäksi urheilija kohtaa myös joukon muita ennustamattomissa olevia vaiheita, jotka vaikuttavat elämään kyseisillä tasoilla. Esimerkki tällaisesta odottamattomasta tapahtumasta on urheilijan loukkaantuminen. (Albrecht ym. 2014, 7.) Urheilijan tuetusta kaksoisurasta on hyötyä yksilölle monella eri elämänalueella verrattuna niihin urheilijoihin, joiden kaksoisura kärsii koordinoimattomuudesta. Terveyteen liittyviä hyötyjä ovat esimerkiksi tasapainoinen elämäntapa, lisääntynyt hyvinvointi ja pienentynyt stressin taso. Yksilön kehitykseen liittyviin hyötyihin kuuluvat paremmat edellytykset kehittää niin urheilun, koulutuksen kuin muunkin elämän suhteen tarvittavia elämäntaitoja, yksilön identiteetin kehittyminen sekä urheilijan itsesäätelykyvyn positiiviset vaikutukset. Sosiaalisiin hyötyihin kuuluvat laajentuneet sosiaaliset verkostot ja tukiverkostot, sekä paremmat suhteet vertaisryhmiin. Kilpauran päättämiseen ja sen jälkeiseen elämään sopeutumiseen liittyviin hyötyihin luetellaan parempi urasuunnittelu, lyhyempi sopeutumisaika kilpauran jälkeiseen elämään ja identiteettikriisin ehkäisy. Työllistymismahdollisuuksiin liittyviin hyötyihin luettiin korkeampi työllistyminen ja pääsy parempipalkkaisiin töihin. Yksilöön kohdistuvien hyötyjen lisäksi koordinoidusta kaksoisurasta on todettu olevan hyötyä myös yhteiskunnalle sekä urheilulajille. Koulutetut urheilijat synnyttävät myönteisen mielikuvan, joka tekee urheilulajista houkuttelevamman, nuoret saavat hyviä roolimalleja, sekä urheilijat erinomaisuuden

7 ilmentymänä korostavat erinomaisuuden tärkeyttä yhteiskunnassa. (Albrecht ym. 2014, 7-8.) Urheilijoiden kaksoisurien tukemista kohtaan tarvitaan kipeästi johdonmukaista ja yhtenäisempää lähestymistapaa. Tällä hetkellä kaksoisurien joustava järjestely riippuu usein organisaation/instituution hyvästä tahdosta ja halukkuudesta nähdä vaivaa järjestelyiden eteen. Harjoittelun ja kilpailuiden vaatimat ylimääräiset vapaat tuottavat ongelmia. (Albrecht ym. 2014, 4.) Suomessa urheiluakatemiaverkosto vastaa juuri tähän ongelmaan, mutta akatemioiden toimintatavat voivat olla alueellisesti hyvinkin erilaiset. Yhtenäisyyttä tarvitaan siis lisää Suomenkin urheiluakatemiaverkoston toimintaan. Tämä haaste on kuitenkin jo huomioitu, sillä tällä hetkellä erillinen urheiluakatemiaohjelma pyrkii erilaisten akatemiaverkostojen toimintojen yhtenäistämiseen. Viime vuosina eri urheilun ja koulutuksen parissa vaikuttavat henkilöt ovat alkaneet vaatia Euroopan komissiota kiinnittämään huomiota näihin kaksoisuria koskeviin haasteisiin. Kaksoisurien tukeminen helpottaisi urheilijoiden nousua kansainväliselle huipulle, sekä tukisi Euroopan Unionin vuodelle 2020 asettamia tavoitteita koskien pätevää työvoimaa ja korkeasti koulutettujen määrän kasvua. (Albrecht ym. 2014, 5; Euroopan komissio, 2014.) 2.2 Kohti tasapainoista kaksoisuraa Monelle urheilijalle syntyy tarve tasapainottaa urheilusta johtuvia vaatimuksia muilla virikkeillä, josta koulutuksen hankkiminen urheilu-uran ohella kertoo. Tämä voi jopa edesauttaa tuloksia urheilun parissa. Opiskelun myötävaikutus urheiluun ei kuitenkaan ole todettu olevan syy koulutuksen hankkimiselle. Huippu-urheilijat saavat monenlaista tukea urheilu-uraansa varten osittain siksi, että he edustavat samalla maataan ja ovat siten hyödyksi valtiolle. Valtiolla, kansallisilla urheiluliitoilla, yliopistoilla ja ammatillisilla oppilaitoksilla on erilaisia rooleja, velvollisuuksia ja oikeuksia urheilijan tukemi-

8 seen, menestymiseen ja opiskeluun liittyen, mutta ne eivät saa olla ristiriidassa urheilijan hyvinvoinnin ja yksilöllisten oikeuksien kanssa. (Henry, 2011, 15 16.) Price, Morrison ja Arnold (2010, 69 79) ovat selvittäneet tutkimuksessaan urheilijoiden elämässä vaikuttavien muiden tärkeiden tavoitteiden ja muun merkityksellisen tekemisen tärkeyttä urheilu-uran ohella. Suosituimpia esimerkkejä olivat koulutus, työskentely tai sosiaaliset suhteet. Suurimman osan mielestä oli todella tärkeää päästä välillä keskittymään johonkin muuhun kuin urheilu-uraansa. Tämä tuo elämään tasapainoa, ja siitä on hyötyä urheilu-urankin kannalta, sillä on todettu olevan positiivinen vaikutus urheilusuorituksiin, sekä urheilu-uran kestoon. Monet urheilijat olivat tietoisia yksinomaan urheilu-uraan keskittymisen riskeistä, kuten esimerkiksi motivaatio-ongelmista ja loppuun palamisesta. Heillä tuntui myös olevan pidemmän tähtäimen urasuunnitelma, johon kuului urheilun lisäksi muunkin uran suunnittelua. Pricen ym. (2010, 79) tutkimuksesta saadut tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia siitä, että urheilijat saavuttavat suurimman hyödyn harjoittelustaan, kun kaikki muutkin elämän osa-alueet ovat kunnossa. Tästä syystä on tärkeää tukea urheilijaa muillakin elämän osa-alueilla, sekä kannustaa heitä myös muihin tavoitteisiin kuin urheiluuraansa liittyviin.

9 3 URHEILUAKATEMIAT Tässä luvussa esittelen urheiluakatemioita verkostona. Tavoitteena on selvittää, mitä urheiluakatemiat ovat ja miten ne toimivat. Urheiluakatemioiden taustaan tutustuminen ja toiminnan ymmärtäminen on keskeisessä roolissa tutkielmani sisällössä, sillä urheiluakatemia muodostaa kontekstin kerätylle aineistolleni ja antaa siten raamit koko tutkielmalleni. Urheiluakatemiat ovat konkreettinen esimerkki organisaatioista, joiden pyrkimyksenä on urheilijoiden kaksoisurien tukeminen. Urheiluakatemiat ovat melko uusia, vasta 2000-luvulla kehitettyjä verkostoja urheilijan kehittymisen tukena, joiden tarkoituksena on helpottaa tasapainoilua urheilijan arjen ja opiskelun vaatimusten kanssa. (Suomen olympiakomitea 2014; Urheiluakatemiatoiminnan ohjeisto 2013). Suomen urheiluakatemiaverkostoon kuuluu tällä hetkellä yhteensä 19 urheiluakatemiaa (LIITE 1.), jotka ovat syntyneet urheilu- ja opiskelijapaikkakunnille ympäri Suomen. Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö ja sen Urheiluakatemiaohjelma toimivat akatemioiden koordinaattoreina ja vastaavat niiden kehityksestä valtakunnallisella tasolla. Paikallisella tasolla toiminta jakautuu oppilaitosten, urheiluseurojen, julkisen sektorin ja asiantuntijapalveluiden kesken urheilulajien lajiliittojen vaikuttaessa taustalla. (Korhonen ym. 2014, 6-7.)

10 Urheiluakatemioiden toiminta voidaan jakaa neljään osaan: valmennukseen, opiskeluun, hallintoon ja asiantuntijapalveluihin...tavoitteena on pitää urheilija toiminnan keskiössä, varmistaa yksilön kehittyminen ja menestyminen urheilijana, mahdollistaa urheilun, koulunkäynnin, opiskelun ja työelämän joustava yhdistäminen sekä tukea tasapainoisen elämänuran rakentumista, jossa urheilija kasvaa ottamaan vastuun itsestään. Kohdennetun opinto-ohjauksen ja urheiluakatemian tuen lisäksi tärkeäksi opiskelun ja huippu-urheilun yhdistämisen tekijäksi nousee urheilijan oman aktiivisuus ja opintojen joustavuus. (Korhonen ym. 2014, 6-8.) Valmennuksessa keskeisin tavoite on varmistaa urheilijoille määrältään riittävä, sekä laadukas ja kehityssuuntainen valmentautuminen. Opiskelupaikkaa valitessa urheilulajilla voi olla suurikin vaikutus, sillä joidenkin lajien valmennus keskittyy vain eräisiin valmennuskeskuksiin. Opiskelu taas tulisi nähdä osana yksilön kokonaisvaltaista kehitystä ja tulevaisuuden rakentamista, sillä urheilu-urakin päättyy aikanaan. Avainasemassa opiskeluun liittyen on hyvä suunnitelma uraa ja opintoja silmällä pitäen. Urheiluakatemioista ja yhteistyöoppilaitoksista tarjotaan tähän apua. Urheilijoille suunnatuista asiantuntijapalveluista urheilijat pitävät tärkeimpinä lääkäri- ja fysioterapiapalveluita, laji-, fysiikka- ja ravintovalmennusta, psyykkistä valmennusta, sekä opinto- ja uraohjausta. Hallinnollisesti urheiluakatemiat ovat verkostomainen toimija, jossa urheilija on kaiken keskiössä. Asiantuntijoista ja sidosryhmistä koottu johtoryhmä on päätösvaltaa käyttävä elin, mutta Olympiakomitea hallinnoi taustalla kokonaisuudessaan koko valtakunnallista urheiluakatemiaverkostoa. (Korhonen ym. 2014, 8-10.) Akatemiaurheilijat on luokiteltu heidän tasonsa mukaan kolmeen luokkaan: olympiatason, kansainvälisen tason tai kansallisen tason urheilijoiksi. Luokituksen avulla urheilijoille pystytään paremmin kohdistamaan oikeanlaista tukea ja asiantuntijapalveluita. (Korhonen ym. 2014,10.) Tämä luokittelu on huomioitu myös aineistossani, jossa on erikseen muuttuja urheilijan tasosta. Kuudennessa luvussa, jossa esittelen tutkielmani tuloksia, käy ilmi onko urheilijan tasolla merkitystä opintojen etenemiseen.

11 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tässä luvussa esittelen tutkielmani menetelmällisiä lähtökohtia. Ensimmäinen alaluku selvittää miten olen saanut aineiston käyttööni, miten se on kerätty ja mitä sillä on ollut tarkoitus tutkia, sekä tarkemmat muuttujat joihin perustuen aineisto on kerätty. Ensimmäisen alaluvun lopussa kerron mikä oma fokukseni aineiston suhteen on, ja kuinka sitä on analysoitu. Toinen alaluku keskittyy esittelemään tutkimuksen menetelmällistä viitekehystä. 4.1 Aineiston esittely Tutkielmassa käyttämäni empiirisen aineiston olen saanut käyttööni Joensuun Urheiluakatemian projektikoordinaattorin Anu Korhosen kautta. Kyseinen aineisto on kerätty alun perin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyössä toteuttamaa sektoritutkimusta varten, missä Joensuun urheiluakatemia toimii osallistujaorganisaationa. Tutkimuksen rahoittajana toimi Opetus- ja kulttuuriministeriö. Sektoritutkimuksen tarkoituksena on selvittää urheilijoiden opintojen edistymistä verrattuna muihin tutkinto-opiskelijoihin, koulutuskenttään sijoittumista, mahdollisia esteitä, joita urheilijoiden opintojen etenemiseen liittyy ja ohjaustarpeen kartoittamista. Aineiston avulla on tarkoitus luoda mahdollisimman kattava kuva akatemiaurhei-

12 lijoiden opintojen edistymisestä ja seurannasta sekä olla mukana kehittämässä täysin uutta seurantajärjestelmää. Aluksi on syytä avata sektoritutkimuksen käsitettä, joka ei ole tieteellisessä kirjallisuudessa kovin tuttu. Yleisesti tutkimus- ja kehittämistoiminta voidaan jakaa kolmeen osaan, joista yksi on sektoritutkimus. Perusidea sektoritutkimuksessa on saada selville tietoa jostain asiasta tai ilmiöstä ja sen jälkeen käyttää tätä tietoa jonkin uuden järjestelmän tai idean luomiseksi. Sektori tarkoittaa useimmiten jotakin tiettyä ministeriön toimialuetta, ja tietoa pyritäänkin hyödyntämään juuri sillä alueella. Sektoritutkimuksella on siis vahva pohja yhteiskunnan kehittämisessä. (Opetusministeriö, 2006, 15.) Aineisto on kerätty kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa urheiluakatemioilta pyydettiin tietoa jäsenistään. Tiedoista tuli selvitä urheilijan etu- ja sukunimi, syntymäaika, laji, urheilijan taso, viimeisin korkea-asteen oppilaitos sekä pääaine. Tiedonkeräys oli rajattu syksyn 2007 ja kevään 2013 välisellä ajanjaksolla akatemioiden kirjoilla oleviin urheilijoihin. Tutkimusjoukosta on selvitetty, ettei sama henkilö esiinny aineistossa useampaa kertaa. Tietojen saaminen akatemiaurheilijoista oli osittain puutteellista, ja puutteita esiintyi varsinkin syntymäajoissa. Toisessa vaiheessa akatemiaurheilijoiden oppilaitoksille lähetettiin tutkimuslupaanomukset. Tutkimuslupien hankkiminen oli vaikea ja aikaa vievä prosessi. Se kesti oppilaitoksista riippuen muutamasta viikosta jopa kolmeen kuukauteen. Haasteellisinta oli tutkimuslupa-asioista vastaavien tahojen tavoittaminen, sekä tutkimuslupahakemuksiin liittyvä byrokratia. Tutkimuslupaprosessissa tuli huomioida eettisyys sekä erilaisia lakiperusteisia tekijöitä, koska pyydetyt tiedot sisälsivät henkilötietoja. Tutkimuslupien myöntämisen jälkeen oppilaitoksien opiskelijarekistereistä pyydettiin tietoja lukuvuosittain suoritetuista opintopisteistä, tiedekunnasta ja pääaineesta, poissaoloista lukuvuosittain, vaihto-oppilaana vietetystä ajasta, oppilaitokseen kirjoilletulovuodesta, sekä siitä, onko urheilija suorittanut muita tutkintoja ennen opintojen aloitusta.

13 Joukkoa, josta halutaan kerätä tietoa, kutsutaan tutkimuksen perusjoukoksi. Kun aineisto kerätään koko perusjoukosta, on kyseessä kokonaistutkimus. Otantatutkimukseksi taas kutsutaan tutkimusta kun perusjoukosta erotetaan osa ja vain tämä tietty otos tutkitaan. (Heikkilä, 2002, 14.) Tämän tutkielman empiiristä aineistoa koskeva osa on siis otantatutkimus, joka on erotettu osa kokonaistutkimuksesta. Aineiston sain valmiina havaintomatriisina, joka oli syötetty SPSS-ohjelman datalomakkeelle. Tämän tutkielman fokus aineistoon liittyen oli irrottaa siitä Itä-Suomen alueen (Joensuun ja Pohjois-Savon) akatemiat ja keskittää oma tarkasteluni sekä analysointini niihin. Tämän rajauksen jälkeen tutkielmani havaintoyksiköitä on yhteensä 371 kappaletta, joista Joensuun akatemiaurheilijoita on 246 ja Kuopion 125 kappaletta. Muu osa aineistoa ei ole merkityksellistä tutkielmani kannalta, sillä tarkoituksenani ei ole tehdä vertailua Itä-Suomen alueen ja muiden akatemioiden välillä. Joensuun urheiluakatemian urheilijoiden lisäksi tarkasteluun oli mielekästä ottaa mukaan myös aineisto Pohjois-Savon akatemiaurheilijoiden osalta, sillä alueita yhdistää Itä-Suomen yliopiston kampuksien lisäksi myös yhteistyö akatemioiden välillä. Tutkielman tavoitteet aineiston kannalta ovat siis osittain samat kuin koko aineistosta tehtävällä sektoritutkimuksella. Tarkempi selvitys ja analysointi Itä-Suomen urheiluakatemioiden osalta antaa kuitenkin alueen akatemioille hyödyllistä tietoa urheilijoiden opinnoista ja kartoittaa heidän sijoittumistaan alueen koulutuskenttään niin oppilaitoksittain kuin aloittainkin. Koko aineistosta ei ole resursseja analysoida jokaisen eri akatemian osalta saatavissa olevaa informaatiota, mutta yksittäiset akatemiat voivat tehdä tarkemman selvityksensä omin voimin, kuten tämä tutkielma pyrkii tekemään. Aineiston osalta tästä tutkielmasta jäi monta tilastollisen tutkimuksen työvaihetta väliin. Tiedonkeräysvälineen suunnittelu ja kehittäminen, tiedon kerääminen sen avulla ja aineiston syöttäminen havaintomatriisiin ovat vaiheita, joita valmiina saadun aineiston käyttöön saadessani ei tarvinnut enää tehdä. Tällä tavoin valmiina saatu aineisto nopeutti tutkielmani toteutusta huomattavasti.

14 Itse kerätyssä aineistossa olisi kuitenkin ollut se etu valmiiseen aineistoon verrattuna, että olisin voinut yrittää selvittää lisää tutkielmani kannalta mielekkäiksi kokemiani tietoja, kuten esimerkiksi yksilöiden iän. Yksilöiden iän mukaan saaminen aineistooni olisi mahdollistanut iän mukana tuomien kehitysvaiheiden yhdistämisen muun muassa opintojen kulkuun ja urheilijan tasoon, kuten Wylleman ja Lavallee (2004, 11) tekivät tutkimuksessaan. 4.2 Tutkimusmenetelmä Tutkielmani on tehty kvantitatiivista tutkimusotetta hyödyntäen. Kvantitatiivisella, eli määrällisellä tutkimuksella pyritään selvittämään lukumääriin, prosenttiosuuksiin, muuttujien välisiin yhteyksiin tai ilmiössä tapahtuviin muutoksiin liittyviä seikkoja. Lukuja ja prosenttiosuuksia selvennetään yleensä kuvioin ja taulukoin, joiden avulla pyritään saamaan käsitys jonkin asian sen hetkisestä tilasta. Kvantitatiivisen tutkimuksen puutteena on kuitenkin se, ettei sen avulla pystytä selvittämään asioiden syitä, josta syystä tutkijan ei pitäisi sortua tulosten ylitulkintaan. (Heikkilä, 2002, 16.) Tämän tutkielman tavoitteisiin nähden kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä oli ainoa vaihtoehto. Aineistooni kuului 371 akatemiaurheilijaa, joiden sijoittumista Itä-Suomen koulutuskenttään kartoitin. Lisäksi havaintoyksiköistä, eli urheilijoista, tehtiin selvitystä muuttujien riippuvuuden perusteella. Tutkielman tarkoituksena ei ollut selvittää yksilöiden syitä opiskeluvalinnoilleen tai opintojen edistymiseen liittyen. Aineiston käsittelyssä olen käyttänyt SPSS-ohjelmaa, joka oli apuna taulukoinnissa ja analysoinnissa. Taulukoita teen frekvenssijakaumista ja ristiintaulukoinneista. Taulukoiden tuloksia olen osittain pyrkinyt selkeyttämään tekemällä pylväsdiagrammeja Excel-ohjelmalla. Yksiulotteinen frekvenssijakauma kertoo muuttujien yleisyydestä jossain tietyssä luokassa. Frekvenssijakaumilla voi tiivistäen luokitella vain lukumääriä tai mukaan tarkas-

15 teluun voidaan lisätä myös prosenttiosuudet. Pelkät lukumäärät selkeyttävät hyvin ilmiön laajuutta, kun taas prosenttiosuuksilla pystytään helpommin tekemään vertailua kahden tai useamman eri ryhmän välillä. (Heikkilä, 2002, 149.) Omasta aineistostani tekemissä frekvenssijakaumissa oli melkein poikkeuksetta kaikissa myös prosenttiosuudet mukana. Ristiintaulukointi tarkoittaa kahden eri luokitellun muuttujan yhteyden tarkastelemista. SPSS-ohjelmalla tehdyissä taulukoissa toinen muuttuja asettuu sarakkeelle sarakemuuttujaksi ja toinen riveille rivimuuttujaksi. Taulukon solut kertovat kuinka monta yksilöä aineistosta löytyy, joilla on samoja ominaisuuksia. Ristiintaulukoinnilla voi siis selvittää onko joillakin kahdella asialla yhteyttä tai vaikutusta toisiinsa. (Heikkilä, 2002, 210.) Ristiintaulukointi oli apunani yrittäessäni selvittää esimerkiksi sitä, onko urheilijan tasolla vaikutusta opintojen etenemiseen tavoiteajassa. Dikotominen ristiintaulukointi tarkoittaa sellaisten muuttujien tarkastelua, jotka voivat saada vain kaksi eri arvoa. Esimerkki tällaisesta muuttujasta on henkilön sukupuoli. (Metsämuuronen, 2002, 30.) Tutkielman empiirisen aineiston kannalta merkittävin dikotominen muuttuja on jaottelu sen perusteella, onko urheilija suorittanut keskimäärin yli vai alle 60 opintopistettä lukuvuodessa. Ristiintaulukoinnilla saa kätevästi tietoa kahden eri muuttujan yhteydestä, mutta saadakseen tuloksista luotettavat on sattuman mahdollisuus poistettava tuloksista Khiin neliö-testillä, joka mittaa muuttujien välistä riippumattomuutta (Metsämuuronen, 2002, 31). Khiin neliö-testissä nollahypoteesina on muuttujien välinen riippumattomuus. Testin ideana on laskea nollahypoteesin mukaiset odotetut frekvenssit, eli solujen arvot niin ettei muuttujien välillä olisi yhteyttä. Testisuure taas kertoo sen, miten lähellä tai kaukana odotetut ja aineistosta havaitut frekvenssit ovat toisistaan. Mitä isommat luvun testisuure ilmoittaa, sitä kauemmaksi jakauman laidoille se siirtyy. Mitä suurempi luku testisuure on, sitä todennäköisemmin muuttujien välillä esiintyy riippuvuutta. Merkitsevyystaso ilmoittaa merkitsevyystasona sen, miten suuri todennäköisyys on että riippuvuus johtuu sattumasta. Khiin neliö-testin tekemiseen liittyy muutamia vaatimuksia. Enintään 20 % odotetuista frekvensseistä saa olla 5 pienempiä, ja jokaisen on oltava

16 suurempi kuin 1. Jos nämä kriteerit eivät aineiston kohdalla täyty, hylätään nollahypoteesi liian helposti, joka johtaa virheellisiin johtopäätöksiin. (Heikkilä, 2002, 212 213.) Tutkimuksen luotettavuuden arviointi jälkikäteen on siltä osin hankalaa, etten ole itse osallistunut aineiston keräämiseen, enkä itse syöttänyt sitä havaintomatriisiin. Aineistoa kerätessä ei ole tehty varsinaista otosta vaan tieto on kerätty koko perusjoukosta, joten aineiston osalta tutkimuksen luotettavuutta ei ole perusteltua epäillä. Käyttämäni aineiston analyysimenetelmät, frekvenssijakaumat ja ristiintaulukointi, ovat molemmat menetelminä tuttuja ja melko yksinkertaisia. Frekvenssijakaumien kohdalla luotettavuutta ei juuri tarvitse tarkastella, sillä ne vain selkeyttävät muuttujien jakautumaa tietyn luokan sisällä. Ristiintaulukoinnin luotettavuutta taas lisää tekemäni khiin neliö-testit, jotka arvioivat sattuman mahdollisuuden tuloksissa. Joidenkin muuttujien luokittelussa oli ongelmana, että joistain luokista tuli väkisinkin liian pieniä, jolloin niitä ei voinut hyväksyä mukaan tarkasteluun luotettavuussyistä. Liian pienet luokat ja niistä saatavat prosenttiluvut olisivat voineet vääristää tuloksia. Tutkielmani tuloksia analysoidessa olen myös pyrkinyt välttämään ylianalysointia tuloksien syistä, vaikka joitakin ehdotuksia olenkin antanut. Kuten missä tahansa tutkimuksessa, myös tämän tutkielman luotettavuutta olisi voinut parantaa aineisto-, menetelmä- tai tutkijatriangulaatiolla. Tämän laajuisessa opinnäytetyössä tällainen menetelmien yhdistely ei kuitenkaan olisi tarkoituksenmukaista. Ei ole mitään syytä epäillä, ettei aineisto olisi asianmukaisesti kerätty. Lisäksi aineistosta tekemäni testit ovat toistettavissa riippumatta siitä kuka ne tekisi. Yhdistämällä kvantitatiiviseen tutkimusotteeseeni kvalitatiivisen tutkimusotteen saisi epäilemättä lisättyä tuloksissa esiintyneiden ilmiöiden ymmärrystä.

17 5 TULOKSET Tämä luku tiivistää empiirisestä aineistosta esiin nousseen informaation. Sanallisen raportoinnin tueksi olen laatinut diagrammeja selkeyttämään tärkeimpiä kohtia tuloksista. 5.1 Koulutuskenttään sijoittuminen Frekvenssijakauma urheilijoista oppialoittain osoitti, että enemmistö Itä-Suomen alueen akatemiaurheilijoista opiskelee yliopistossa. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden osuus 371 akatemiaurheilijasta oli vain 36,7 %, kun yliopisto-opiskelijoihin kuului 63,3 %. Joensuun alueella erot ovat vielä hieman selkeämmät, sillä ammattikorkeakoulussa opiskelee 92 (37,4 %) ja yliopistossa 154 opiskelijaa (62,6 %). Vaikuttaako yliopistoopiskelun suurempaan kiinnostavuuteen sen vapaampi suoritustapa? Yliopisto-opiskelu on yleisesti vapaampaa aikataulullisesti ja kurssien suoritustavoiltaan. Ammattikorkeakouluissa taas opinnot on suoritettava melko strukturoidussa järjestyksessä ja opinnot on aikataulutettu valmiiksi. Lisäksi kursseilla on yleisesti suurempi velvollisuus osallistua kontaktiopetukseen. Yliopisto-opintojen niin sanottu akateeminen vapaus voi olla eräs vaikuttava tekijä yliopisto-opintojen vetovoimaisuuteen.

18 Prosentuaalisesti selkeästi suosituin oppiala koko aineiston joukossa oli yliopistopohjainen humanistinen- ja opetusala. Diagrammissa sen tosin ylitti muuttuja muut yliopistoopinnot, johon on laskettu yhteen tilastokeskuksen luokitukseen sopimattomia oppialoja. Sosiaali- ja terveysala oli suosituimpien alojen joukossa niin yliopisto- kuin ammattikorkeakoulupohjaisessakin koulutuksessa. Kaupan ja hallinnon ala nousi senkin edelle yo-koulutuksessa ja jääden ammattikorkeakoulutuksessa vain 1,4 % sosiaali- ja terveysalan taakse. Kuvio 2. selkeyttää suosituimpien oppialojen osuutta vertaamalla kaikkia tilastokeskuksen määrittämiä oppialoja toisiinsa. Prosenttijakaumat akatemiaurheilijoista tilastokeskuksen määrittämän oppialan mukaisesti 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 yo koulutus amk koulutus KUVIO 2. Prosenttijakaumat akatemiaurheilijoista tilastokeskuksen määrittämän oppialan mukaisesti. Akatemiaurheilijoiden urheilulajeista nousi esiin kaksi selkeästi muita suositumpaa lajia: yleisurheilu sekä hiihto- ja laskettelulajit. Koko aineistosta yleisurheilijoita on 16,2 % ja hiihto- ja laskettelulajin edustajia 17,8 %. Kyseisten lajien suuriin prosenttilukui-

19 hin voi tosin vaikuttaa se, että ne pitävät molemmat sisällään useamman lajin. Yleisurheilijoihin lasketaan kaikki pikajuoksijoista keihäänheittäjiin. Hiihto- ja laskettelulajitkin pitävät sisällään muun muassa ampumahiihdon. Kuvio 3. havainnollistaa akatemiaurheilijoiden osuudet lajeittain. 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Prosenttijakaumat akatemiaurheilijoista lajeittain KUVIO 3. Prosenttijakaumat akatemiaurheilijoista lajeittain. 5.2 Urheilijoiden opinnoissa eteneminen Havaintomatriisissa oli dikotominen muuttuja sille, onko urheilija suorittanut opintojensa aikana keskimäärin yli vai alle 60 opintopistettä lukuvuodessa. 60 opintopistettä lukuvuodessa olisi se tahti, jolla opiskelijan tulisi opinnoissaan edetä valmistuakseen viidessä vuodessa. 55 opintopisteen rajan ylittäneille ei ollut matriisissa valmiiksi omaa muuttujaa. Matriisista löytyi kuitenkin muuttuja todelliselle vauhdille lukuvuosittain, josta lukuvuosittaisista opintopistekertymistä oli vähennetty mahdolliset poissaololukukaudet ja vaihto-oppilaana vietetyt kuukaudet. Asetin tämän muuttujan arvot nousevaan järjestykseen ja sen jälkeen tein siitä frekvenssijakauman. Frekvenssijakauma ilmoitti nyt nousevassa järjestyksessä opintopistekertymät, sekä niiden vierellä kumulatiivisen prosentin urheilijoista. Näin sain selvitettyä myös prosenttisuhteen alle 55 opintopistettä

20 suorittaneiden ja 55 opintopistettä tai enemmän suorittaneiden välillä. Tämän oivalluksen myötä mahdollistui opintojen etenemisen tarkastelu suhteessa korkeakoulujen uuden rahoitusmallin mukaiseen rajaan, jonka perusteella korkeakoulut nykyään saavat osan rahoituksestaan. Aineistosta nousi esiin, että vain 22,6 % akatemiaurheilijoista suorittaa keskimäärin 60 opintopistettä tai enemmän lukuvuodessa (Kuvio 4.). Tämä tarkoittaa, sitä että jopa 77,4 prosentilla akatemiaurheilijoista opinnot venyvät tavoiteajasta, jonka mukaan yliopistosta tulisi valmistua viidessä vuodessa. Valmistuminen viidessä vuodessa tarkoittaisi sitä, että opintopisteitä pitäisi kertyä keskimäärin 60 lukuvuodessa. Frekvenssijakauma muuttujasta todellinen vauhti lukuvuodessa ilmoittaa lukuvuodessa keskimäärin kerääntyneet opintopisteet. Tästä keskiarvosta on kuitenkin vähennetty poissaololukukaudet ja vaihto-oppilaana vietetyt kuukaudet. Frekvenssijakauman kumulatiivisen prosentin avulla ilmeni, että 69 %:lla akatemiaurheilijoista todellinen vauhti on alle 55 opintopistettä lukuvuodessa. 55 opistopistettä tai enemmän suorittaneita urheilijoita on siis jo 31 % (Kuvio 5.). Yliopistojen rahoituksen kannalta tämä prosenttiluku on jo huomattavasti parempi, mutta kohdennetun opintojen tukemisen ja ohjauksen avulla sitä voisi varmasti nostaa huomattavasti.

21 100 80 60 40 20 0 "yli/alle 60 op keskimäärin lukuvuodessa" 60 op tai Alle 60 op enemmän 100 80 60 40 20 0 "Yli/alle 55 op keskimäärin lukuvuodessa" 55 op tai Alle 55 op enemmän KUVIO 4. Vertailu dikotomisesta muuttujasta yli/alle 60 op keskimäärin lukuvuodessa. KUVIO 5. Yli/alle 55 op keskimäärin lukuvuodessa Ristiintaulukoimalla keskenään muuttujat suorittanut keskimäärin yli vai alle 60 opintopistettä ja ammattikorkeakoulu- vai yliopisto-opiskelija sai selville, onko opintopisteiden kertymisessä eroa sen perusteella opiskeleeko urheilija yliopistossa vai ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakouluopiskelijoista 18,4 % ja yliopistoopiskelijoista 25,1 % suoritti 60 opistopistettä tai enemmän lukuvuodessa. Tilastollisesti merkitsevää eroa näiden väliltä ei löytynyt, sillä khiin neliö-testi osoitti P-arvon olevan 0,136, joka on >0,05. Tämä osoittaa taas sen, että nollahypoteesi jää voimaan ja ettei muuttujien välillä ole tilastollista yhteyttä. P-arvo tarkoittaa merkitsevyystasoa, joka selvittää sitä kuinka suuri riski on sille, että sattumalla on osuutensa riippuvuudessa (Heikkilä, 2002, 212.). Aineistosta sai laskettua keskiarvot lukuvuodessa kertyneille opintopisteille. Tämän opintopistekertymien keskiarvon laskin erottamalla aineistosta yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat omiksi luokikseen. Akatemiaurheilijoista yliopisto-opiskelijat suorittivat keskimäärin 44,5 opintopistettä, ja ammattikorkeakouluopiskelijat 47,9 opintopistettä lukuvuodessa. Mielekästä oli myös verrata näitä lukuja siihen keskiarvoon, jonka verran tutkinto-opiskelijat yleisesti ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa suorittavat opintopisteitä lukuvuodessa. Savonia-ammattikorkeakoulusta en onnistunut saamaan tietoja kyseisen oppilaitoksen keskimääräisistä opintopistekertymistä, mutta tiedon han-

22 kinta Karelia- ammattikorkeakoulusta sekä Itä-Suomen yliopistosta onnistui. Savonian opintopistekertymien puuttuessa joudun vertaamaan Karelia-ammattikorkeakoulun keskimääräisiä opintopistekertymiä koskemaan molempien, Joensuun sekä Pohjois-Savon, ammattikorkeakouluissa opiskelevia akatemiaurheilijoita. Lukuvuotena 2012 2013 Karelia- ammattikorkeakoulussa opiskelijat suorittivat keskimäärin 45,6 opintopistettä, ja Itä-Suomen yliopiston opiskelijat 47 opintopistettä (Kurula 2014; Widgrén-Sallinen 2014). Kuviossa 6 on esitetty tämän kappaleen sisältö graafisesti. 50 49 48 47 46 45 44 43 42 41 40 39 38 37 36 35 34 33 32 31 30 Akatemiaurheilijoiden ja tutkinto-opiskelijoiden vertailu opintopistekertymissä yliopisto ammattikorkeakoulu akatemiaurheilijat tutkinto-opiskelijat yleisesti KUVIO 6. Vertailu akatemiaurheilijoista ja tutkinto-opiskelijoista opintopistekertymien mukaan. Myöskään urheilijan tasolla ja opintopisteiden suorittamisella ei näyttänyt olevan tilastollisesti merkittävää eroa sen suhteen suorittavatko olympiatason urheilijat huomattavasti harvemmin opintopisteitä yli 60 opintopisteen rajan yli kuin kansainvälisen tai kansallisen tason urheilijat (P= 0,121>0,05). Pientä laskua suhteissa oli sen perusteella, mitä korkeammalla tasolla urheilija oli, mutta ei mitään tilastollisesti merkittävää. Huomioitavaa kuitenkin oli, että kansallisen tason urheilijoita oli aineistossa huomattavasti enemmän kuin kansainvälisen tai olympiatason urheilijoita. Kansallisella tasolla kilpailleita oli 235, kansainvälisellä tasolla 52 ja olympiatasolla vain 14 kappaletta. Osittain tämä selittyy varmasti sillä, että mitä korkeammasta urheilijan tasosta puhu-

23 taan, sitä vaikeampaa sinne on nousta. Olympiatason urheilijoita yksinkertaisesti vain on vähemmän kuin kansallisella tasolla kilpailevia. Kuitenkin osittain tulos voi kertoa myös siitä että mitä korkeammalla tasolla urheilija kilpailee, sitä enemmän aikaa urheilu-ura leireineen ja kilpailumatkoineen vie, jolloin aikaa opiskelulle ei yksinkertaisesti ole. Ehkä siitä syystä huipputason urheilijoita näkyykin aineistossa vähemmän. Sillä oliko lajina yksilölaji vai joukkuelaji ei näyttänyt olevan merkitystä opintojen etenemiseen P=0,273>0,05). Naisten ja miesten välinen ero yli 60 opintopistettä suorittaneissa sen sijaan oli merkittävä (P=0,000<0,05), kuten Kuvio 7. osoittaa. 31,3 % naisista suorittaa keskimäärin 60 opintopistettä tai enemmän lukuvuodessa, kun miesten osuus on vain 15,6 %. 40 30 20 10 Naisten ja miesten prosenttiero 60 op tai enemmän suorittaneista 0 naiset miehet KUVIO 7. Naisten ja miesten välinen ero 60 op tai enemmän suorittaneista. Lajien vaikutus opintopistekertymiin osoittautui vaikeammaksi tarkastella. Ristiintaulukoinnissa ongelmaksi muodostui se, etteivät testin edellytykset täyttyneet, koska liian suuri osa odotetuista frekvensseistä oli pienempiä kuin 5. Vaikka testin edellytykset eivät täyttyneetkään, tarkastelin silti analyysin tuloksia viiden suosituimman lajin osalta, jotka ovat suuruusjärjestyksessä hiihto- ja laskettelulajit (N=66), yleisurheilu (N=60), suunnistus (N=33), pesäpallo (N=31) sekä lentopallo (N=30). Nämä viisi lajia rajasin

24 tarkasteluuni mukaan sen perusteella, että niissä oli kaikissa vähintään 30 akatemiaurheilijaa. Yhdistelin opintopisteitä järjestyksessä kymmenen opintopisteen luokkiin, jotta vertailu niiden kertymistä eri lajien välillä olisi mielekkäämpää. Urheilijoiden pienestä määrästä lajia kohtaan johtuen, ei jokaiseen luokkaan tullut kovinkaan montaa urheilijaa. Lisäksi prosenttiosuudet voivat olla hieman vääristyneet lajiluokkien vaihtelevista kokoluokista johtuen. Erot lajien vaikutuksesta opintopistekertymiin ovat siis hyvin suuntaa antavat, eivätkä ole tilastollisesti merkittäviä. Ristiintaulukoinnin tuloksia havainnoidessa on huomattavissa, että kyseisten viiden lajien kohdalla eniten opintopisteitä näyttää kertyneen välille 41 60 opintopistettä lukuvuodessa. Vaihteluvälille 41 60 opintopistettä lukuvuodessa suorittaneista sijoittuu hiihto- ja laskettelulajien edustajista 50 %, yleisurheilijoista 46,6 %, suunnistajista 36,3 %, pesäpalloilijoista 48,4 % ja lentopalloilijoista 50 %. Tästä joukosta suunnistajat erottuvat muista, siten että heidän kohdallaan opintopistekertymät ovat hajonneet hieman suuremmalle vaihteluvälille. 5.3 Joensuun ja Pohjois-Savon vertailu Tässä kappaleessa vertailin Joensuun ja Pohjois-Savon akatemiaurheilijoita oppialoittain sijoittumisen, lajien harrastajien, opintopistekertymien, sekä urheilijan tason mukaan. Opintopistekertymissä Joensuun ja Pohjois-Savon akatemiaurheilijoiden kohdalla ei ilmennyt tilastollisesti merkittävää eroa. Joensuun akatemiaurheilijoista 24,8 % ja Pohjois-Savon akatemiaurheilijoista 18,4 % suoritti 60 opintopistettä tai enemmän lukuvuodessa. Vaikka tulokset eivät olekaan tilastollisesti merkittäviä, voidaan kuitenkin todeta, että Joensuun akatemiaurheilijat suorittavat opintoja hieman nopeammin. Aiemmin koko aineiston tarkastelussa kävi ilmi, ettei urheilijan tasolla ole merkittävää vaikutusta opintopisteiden kertymiseen. Urheilijoiden määrä kuitenkin vähentyi huo-

25 mattavasti mitä korkeampaa urheilijan tasoa tarkasteltiin. Verratessa Joensuun ja Pohjois-Savon akatemiaurheilijoiden määriä urheilun tasoon, on nähtävissä merkittävää eroa alueiden välillä. Valitettavasti melko suuren osan kohdalla urheilijan taso ei ollut tiedossa, mutta loppu aineisto osoitti, että Joensuussa on enemmän kansainvälisen tason urheilijoita kuin Pohjois-Savon urheiluakatemiassa. Olympiatasolla ero ei ollut merkittävä ja määrät olivat molemmilla alueilla melko pienet. 90,00% 80,00% 70,00% 60,00% 50,00% 40,00% 30,00% 20,00% 10,00% 0,00% olympiataso Prosenttiosuudet tason mukaan kansainvälinen taso kansallinen taso Joensuu Pohjois-Savo KUVIO 8. Prosenttiosuudet akatemiaurheilijoista urheilijan tason mukaan, sekä eroteltu akatemian perusteella. Koko aineiston osalta suosituimpien lajien, yleisurheilun sekä hiihto- ja laskettelulajien, harrastajia on molempia Pohjois-Savossa jonkin verran enemmän kuin Joensuussa. Pohjois-Savossa yleisurheilijoita on 20,8 %, kun Joensuussa osuus on 13,8 %. Hiihto- ja laskettelulajeissa Pohjois-Savon osuus 20 %, kun Joensuussa osuus on 16,7 % (Kuvio 9.) Joensuussa taas jääkiekon, jalkapallon, koripallon, pesäpallon ja suunnistuksen harrastajien määrät olivat huomattavasti suuremmat kuin Kuopiossa. Lajien harrastajamääriin alueittain vaikuttaa varmasti paljon alueen tarjoamat mahdollisuudet lajin harrastamiselle. Urheilijat varmasti valitsevat opiskelupaikkakuntansa pitkälti sen perusteella, missä on mahdollisuudet optimaaliselle harjoittelulle.

26 25,00% Prosenttiosuudet akatemiaurheilijoista suosituimpien lajien perusteella 20,00% 15,00% 10,00% Yleisurheilu Hiihto- ja laskettelulajit 5,00% 0,00% Joensuu Pohjois-Savo KUVIO 9. Prosenttiosuudet akatemiaurheilijoista suosituimpien lajien perusteella, sekä eroteltu akatemian perusteella. Pohjois-Savon urheiluakatemiassa taas on selvästi enemmän yksilölajien harrastajia kuin Joensuussa. Pohjois-Savossa yksilölajien harrastajien määrä on 65,3 %, kun Joensuussa osuus on 52 %. Joensuussa osuudet yksilö- ja joukkuelajien välillä ovat siis käytännössä samankokoiset, kun Pohjois-Savossa yksilölajin harrastajia on selkeästi enemmän. Alueiden akatemiaurheilijoiden vertailussa oppialojen mukaan näkyi selkeästi alueiden tarjoamat koulutusmahdollisuudet. Esimerkiksi yliopistopohjaista sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita ei Joensuussa ole kuin muutama, kun Pohjois-Savon alueella luku on 40. Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen tarjoama lääketieteen koulutus selittää tämän ilmiön. Koulutustarjonnan alueiden väliset erot näkyivät muutenkin tuloksissa vahvasti, jonka vuoksi tuloksia ei ole mielekästä vertailla enempää.

27 6 POHDINTAA Tutkielmani aihe on urheilunäkökulmallaan hieman aikuiskasvatustieteellisen tutkimuksen valtavirrasta poikkeava. Se tuo kuitenkin aikuiskasvatukselliseen ja yleisesti kasvatustieteelliseen tutkimukseen uutta näkökulmaa. Ikäluokaltaan korkeakouluopiskelijat ovat jo aikuisia, tai ainakin nuoria aikuisia, ja heidän elämässään taustalla vaikuttavat keskeisesti aikuisuuteen yhdistetyt siirtymävaiheet ja kehitystehtävät. Koulutukseen ja opiskeluun liittyvät ongelmat ja haasteet ovat kasvatustieteellistä tutkimusta omimmillaan. Tutkielmani myös osoittaa sen, että kasvatustieteellisellä tutkimuksella voisi olla paljon annettavaa urheilututkimukselle. Erilaisella tutkimuksellisella näkökulmalla saadaan tuoreita ideoita ja eri näkökulmia yhdistelemällä pystytään tarkastelemana ilmiöitä monelta eri kantilta. Tutkielman empiirisen osuuden tärkeimpiin tuloksiin kuuluvat selkeä ero ammattikorkeakoulun ja yliopisto-opiskelun välillä. Yliopisto-opiskelujen akateeminen vapaus ja opintojen suurempi joustavuus ovat varmasti ainakin osasyynä tälle ilmiölle. Urheilijoiden luonteenpiirteinen päämäärätietoisuus voi saada heidät tähtäämään korkeammalle myös opinnoissa ja tästä syystä ylempi korkeakoulututkinto yliopistosta on monella tavoitteena. Näyttäisi myös että naisten kunnianhimo opintoja kohtaan on hieman suurempi kuin miesten. Naisten ja miesten ero opintojen suorittamiseen tavoiteajassa oli merkittävä. Naiset suorittavat opintojaan siis keskimääräistä nopeammin, sillä keski-

28 määrin vain 22,6 % akatemiaurheilijoista suorittaa opintopisteitä 60 tai enemmän lukuvuodessa, kun naisten keskimääräinen osuus oli 31,3 %. Tutkielmaa työstäessä ehdin moneen kertaan harmitella aineistosta puuttuvaa dikotomista muuttujaa myös yli tai alle 55 opintopistettä keskimäärin vuodessa suorittaville. Loppumetreillä havaitsin kuitenkin kyseisen informaation selvittämisen aineistosta olevan mahdollista vähän vaivaa näkemällä. Havaintoyksiköiden jakaminen tämän informaation perusteella paljastikin hyödyllistä tietoa. Viiden opintopisteen ero 60 ja 55 opintopisteen välillä kätki sisäänsä melkein kymmenen prosenttia akatemiaurheilijoista. Tämä tarkoittaa ensiksikin sitä, että pienellä opintojen tukemisella ja ohjauksella olisi mahdollista nostaa tavoiteajassa valmistuvien määrää huomattavasti, sekä toiseksi sitä, että korkeakoulujen uuden rahoitusmallin näkökulmasta riittävästi opintopisteitä vuodessa suorittaneiden määrä on jo huomattavasti korkeampi verrattuna opintopisteisiin, joita tarvitaan valmistuakseen tavoiteajassa. Ennakko-oletuksiini nähden poikkeavin tutkimustulos oli kuitenkin se, ettei urheilijan tasolla ja opintojen etenemisellä ollut tilastollista yhteyttä. Oletettavaa kuitenkin oli, että mitä vaativammalla tasolla urheilija kilpailee, sitä haastavampaa opiskelu esimerkiksi ajankäytön kannalta on. Harjoittelu voi olla vaativampaa ja kilpailu- ja leirimatkat vievät varmasti enemmän aikaa olympiatason urheilijalta kuin kansallisella tasolla kilpailevalta. Näillä muuttujilla ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkittävää yhteyttä, vaikka prosenttiosuuksissa olikin pientä laskua opintopisteiden osalta mitä korkeampi urheilijan taso oli. Joensuun ja Pohjois-Savon akatemiaurheilijoiden vertailussa opintojen etenemisen suhteen ei näyttänyt olevan merkittävää eroa. Urheilijoiden määrissä luokiteltuna tasojen mukaan ilmeni sen sijaan eroja. Olympiatason urheilijoiden määrissä ei ollut merkittävää eroa, mutta Joensuussa oli selkeästi enemmän kansainvälisen tason urheilijoita kuin Kuopiossa. Akatemiaurheilijoiden määrissä esiintyi eroja oppialojen ja lajien mukaan. Erot voivat kuitenkin selittyä sen mukaan, millaiset mahdollisuudet alueella on harrastukselle tai opiskelulle. Esimerkiksi koripallon harrastajilla ei Pohjois-Savossa ole jouk-