Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia työterveyshuollon toiminnasta sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla

TEHYN JULKAISUSARJA 3 10 B S E LV I T Y K S I Ä Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia työterveyshuollon toiminnasta sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla Jotenkin uskomatonta, että vaikka olen sairaalassa töissä, on vaikea päästä lääkärille n Mervi Flinkman n

TEHYN JULKAISUSARJA B: 3/10 Jotenkin uskomatonta, että vaikka olen sairaalassa töissä, on vaikea päästä lääkärille Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia työterveyshuollon toiminnasta sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla Mervi Flinkman Tehy ry

Mervi Flinkman Jotenkin uskomatonta, että vaikka olen sairaalassa töissä, on vaikea päästä lääkärille Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia työterveyshuollon toiminnasta sosiaalija terveydenhuollon työpaikoilla Tehyn julkaisusarja B: 3/2010 Tehy ry ISBN 978-951-9172-78-1 Painopaikka: Multiprint Oy, Vantaa 2010

Lukijalle Työ sosiaali- ja terveydenhuollossa on usein fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa. Kiire on läsnä monella työpaikalla. Työnantajan tulee pitää työntekijöistä huolta, jotta he jaksavat vaativassa työssään koko työuran ajan. Työterveyshuoltoon kannattaa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa panostaa. Tulokset näkyvät työntekijöiden työkyvyssä, terveydessä ja työtyytyväisyydessä. Hyvin toimiva työterveyshuolto on työpaikan vetovoimatekijä niukkenevan työvoiman oloissa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevä henkilöstö ansaitsee hyvin toimivat työterveyshuollon palvelut. Tehyssä haluttiin selvittää työterveyshuollon toimintaa sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla. Tehyn päättäjiltä ja jäseniltä on kantautunut järjestöömme viestejä, joiden mukaan työterveyshuollon palveluissa on paikoin parantamisen varaa. Jotta Tehyn on mahdollista tehdä kehittämisehdotuksia työterveyshuollon toiminnan kehittämiseksi, päätettiin nykytilanne kartoittaa selvityksen avulla. Työterveyshuollon toimintaa selvittävää kyselyyn vastasi 82 tehyläistä työsuojeluvaltuutettua, 45 työsuojelupäällikköä ja 228 jäsentä. Haluamme kiittää lämpimästi kaikkia vastanneita, saimme paljon arvokasta tietoa työterveyshuollon toiminnasta sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla. Lisäksi haluan lausua kiitoksen Tehyn kehittämisyksikön asiantuntijoille kommenteista ja kehittämisehdotuksista, joita sain heiltä työn kuluessa. Esitän kiitokset myös Tehyn tutkimustyöryhmälle arvokkaista ja kannustavista kommenteista. Kiitokset kuuluvat myös terveydenhuollon ammattihenkilöille, jotka kommentoivat ja testasivat kyselylomaketta. Helsingissä 12.5.2010 Mervi Flinkman (sh, TtM) Työvoimapoliittinen asiamies, Kehittämisyksikkö Tehy ry 3

Tiivistelmä Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa tehyläisten työsuojeluvaltuutettujen ja työsuojelupäälliköiden näkemyksiä ja kokemuksia työterveyshuollon kattavuudesta, saatavuudesta ja toimivuudesta sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla. Toisena tehtävänä oli kartoittaa tehyläisten jäsenien näkemyksiä ja kokemuksia työterveyshuollon palveluista. Selvitys toteutettiin kyselynä ja se koski sekä kunta- että yksityissektoria. Työsuojeluhenkilöstölle (N = 335) tarkoitettuun sähköpostin kautta välitettyyn kyselyyn joulukuussa 2009 vastasi 82 työsuojeluvaltuutettua ja 45 työsuojelupäällikköä (sähköpostiosoitteet TTK:n rekisteristä). Vastausprosentti oli 39. Vastaajista puolet (50 ) ilmoitti työskentelevänsä kuntasektorilla ja puolet (50 ) yksityissektorilla. Jäsenille tarkoitettuun jäsensivuilla julkaistuun avoimeen Internet-kyselyyn vastasi helmikuussa 2010 yhteensä 228 Tehyn jäsentä. Jäsenistä neljä viidestä (82 ) ilmoitti työskentelevänsä kuntasektorilla ja alle viidennes (17 ) ilmoitti työskentelevänsä yksityissektorilla. Työsuojeluvaltuutetut ja työsuojelupäälliköt arvioivat työterveyshuollon toiminnan melko hyväksi. Yksityisellä sektorilla työsuojeluhenkilöstöstä 73 oli tyytyväisiä työterveyshuollon palveluihin kokonaisuudessaan, kun vastaavasti luku oli kuntasektorilla 62. Työsuojeluhenkilöstön mukaan työterveyslääkärin akuuttivastaanotolle pääsee kolmessa organisaatiosta neljästä (72 ) 1 3 päivän sisällä. Työsuojeluhenkilöstön mukaan joka viidennen organisaatiossa (19 ) työterveyshuollon palveluiden käyttöä on rajattu määräaikaisten työntekijöiden kohdalla. Lisäksi vain hieman yli puolessa organisaatioita (59 ) oli käytössä varhaisen tuen malli. Kaksi kolmesta työsuojelupäälliköstä ja -valtuutetusta toivoi lisäkoulutusta työterveyshuollon lainsäädäntöön (69 ) ja hyvään työterveyshuoltokäytäntöön (71 ) liittyen. Jäsenistä reilusti yli puolet (65 ) ilmoitti olevansa tyytyväisiä työterveyshuollon toimintaan kokonaisuudessaan. Noin kolmasosa jäsenistä (32 ) ei osannut sanoa mitä palveluita on oikeutettu saamaan työterveyshuollosta. Vain joka kolmas jäsen (31 ) ilmoitti että heidän työpaikallaan on näkyvillä työterveyshuoltolaki, sopimus työterveyshuollon palveluista sekä työpaikkaselvitys. Avoimissa vastauksissa tuli esille useita kehittämiskohteita työterveyshuollon toimintaan liittyen. Työsuojeluhenkilöstön ja jäsenten avoimissa vastauksissa nostettiin esille kehittämiskohteina työterveyshuollon resurssipula, työterveyshuoltopalvelun järjestäminen omalla työpaikalla sekä pitkä maantieteellinen etäisyys työterveyshuollon toimipaikaan. Avainsanat: Työterveyshuolto, työsuojeluhenkilöstö, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö. 4 Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia

Sammandrag Utredningens syfte var att kartlägga tehyanslutna arbetarskyddsfullmäktiges och arbetarskyddschefers syn på och erfarenheter av företagshälsovårdens täckning, tillgång och funktion på social- och hälsovårdens arbetsplatser. Ett annat syfte var att kartlägga tehymedlemmarnas syn på och erfarenheter av företagshälsovårdens tjänster. Utredningen gjordes som en förfrågan och den gällde både kommun- och privatsektorn. Förfrågan skickades till arbetarskyddspersonalen per e-post i december 2009 och 82 arbetarskyddsfullmäktige och 454 arbetarskyddschefer svarade (e-postadresserna togs från TTK:s register). Svarsprocenten var 39. Av svararna uppgav hälften (50 ) att de arbetade på kommunsektorn och hälften (50 ) på privatsektorn. På en öppen internetförfrågan till medlemmarna på medlemssidorna svarade i februari 2010 sammanlagt 228 tehymedlemmar. Av medlemmarna uppgav fyra av fem att de arbetade på kommunsektorn och under en femtedel (17 ) uppgav att de arbetade på privatsektorn. Arbetarskyddsfullmäktige och arbetarskyddschefer bedömde företagshälsovårdens funktion som ganska bra. På privatsektorn var 73 av arbetarskyddspersonalen nöjda med företagshälsovårdens tjänster som helhet, medan motsvarande siffra på kommunsektorn var 62. Enligt arbetarskyddspersonalen kommer man till en företagsläkares akutmottagning i tre organisationer av fyra (72 ) inom 1 3 dagar. Enligt arbetarskyddspersonalen har utnyttjandet av företagshälsovårdens tjänster begränsats för visstidsanställda i var femte (19 ) organisation. Dessutom använde bara något över hälften av organisationerna (59 ) modellen för tidigt stöd. Två av tre arbetarskyddschefer och fullmäktige önskade fortbildning i anslutning till företagshälsovårdens lagstiftning (69 ) och god företagshälsovårdspraxis (71 ). Av medlemmarna uppgav drygt hälften (65 ) att de var nöjda med företagshälsovårdens funktion i dess helhet. Cirka en tredjedel (32 ) kunde inte säga vilka tjänster man är berättigad att få av företagshälsovården. Bara var tredje medlem (31 ) uppgav att företagshälsovårdslagen, avtalet om företagshälsovårdens tjänster och en arbetsplatsutredning finns till påseende på deras arbetsplats. I de öppna svaren kom flera utvecklingsobjekt fram i anslutning till företagshälsovårdens verksamhet. I arbetarskyddspersonalens och medlemmarnas öppna svar lyftes fram som utvecklingsmål företagshälsovårdens resursbrist, företagshälsovårdsservice på den egna arbetsplatser samt långt geografiskt avstånd till företagshälsovårdsstationen. Nyckelord: Företagshälsovård, arbetarskyddspersonal, social- och hälsovårdens personal. Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia 5

Sisällys 1 Johdanto 8 2 Selvityksen tausta 10 2.1 Työterveyshuollon lainsäädäntö 10 2.2 Hyvä työterveyshuoltokäytäntö 13 2.3 Työterveyshuollon linjaukset ja kehittäminen 13 2.4 Työterveyshuollon toiminta Suomessa 15 2.5 Työterveyshuolto, sairauspoissaolot ja työperäiset sairaudet 16 2.6 Työterveyshuolto ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtyminen 16 2.7 Työterveyshuolto muutoksessa 17 3 SELVITYKSEN TARKOITUS JA TOTEUTUS 20 3.1 Kysely työsuojeluvaltuutetuille ja työsuojelupäälliköille 20 3.2 Kysely Tehyn jäsenille 21 3.3 Aineiston analyysi 21 4 TULOKSET 23 4.1 Työsuojeluvaltuutettujen ja työsuojelupäälliköiden kysely 23 4.1.1 Työterveyshuollon järjestäminen 24 4.1.2 Työterveyshuollon saatavuus 25 4.1.3 Tyytyväisyys työterveyshuoltoon ja sen henkilöstöön 27 4.1.4 Terveystarkastukset 28 4.1.5 Työterveyshuollon toiminta työkykyongelmissa 29 4.1.6 Työterveyshuollon ja henkilöstön edustajien yhteistyö 29 4.1.7 Työterveyshuollon lainsäädäntö 31 4.1.8 Avoimet vastaukset 31 4.2 Jäsenkysely 33 4.2.1 Työterveyshuollon järjestäminen 34 4.2.2 Työterveyshuollon saatavuus 34 4.2.3 Tyytyväisyys työterveyshuoltoon ja sen henkilöstöön 35 4.2.4 Avoimet vastaukset 37 5 POHDINTA 40 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 43 Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia 7

1 Johdanto Tehyn päättäjät ovat jo valtuustokaudella 2005 2008 nostaneet esille työterveyshuollon saatavuuteen ja toimintaan liittyviä kehittämishaasteita sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla. Lukuisissa yhteydenotoissa myös jäsenet ovat tuoneet esille huolensa työterveyshuollon saatavuudesta ja laadusta. Nämä Tehyn päättäjien esille tuomat työterveyshuollon kehittämishaasteet sekä jäsenten yhteydenotot ovat toimineet lähtökohtana tämän selvityksen tekemiselle. Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa, miten työterveyshuolto toimii sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikoilla sekä millaisia ovat tehyläisen työsuojeluhenkilöstön ja jäsenten kokemukset työterveyshuollon palveluista. Aineistokeruu toteutettiin selvityksessä kaksivaiheisesti. Ensimmäinen kysely lähetettiin sähköpostin välityksellä tehyläisille työsuojeluvaltuutetuille ja työsuojelupäälliköille. Kysely toteutettiin kuntasektorin työsuojeluvaltuutettujen nelivuotisen toimikauden päätteeksi joulukuussa 2009. Toinen kysely toteutettiin internet-pohjaisena jäsenkyselynä helmikuussa 2010. Selvityksen tuloksia tullaan hyödyntämään Tehyn edunvalvontatyössä, yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja mm. työsuojeluvaltuutettujen koulutuksessa. Myös paikallistasolla selvityksen antamia tietoja voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi silloin kun työsuojeluhenkilöstö osallistuu työpaikoilla työterveyshuollon palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Työterveyshuollon keskeinen rooli, työpaikkojen terveyden edistäminen ja työntekijöiden työkyvyn ylläpitäminen on nostettu esille useassa kansallisessa politiikka- ja strategia-asiakirjassa. Vanhasen II hallituksen ohjelmassa (2007 2011) on mainittu työterveyshuollon palveluiden kehittäminen ja työterveyshuollon mahdollisuuksien hyödyntäminen osana työpaikkojen kehittämistoimintaa (Valtioneuvosto 2007). Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) toteuttamassa Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa (2007 2011) nostetaan esille työterveyshuollon rooli työkykyä uhkaavien ongelmien tunnistamisessa ja hoitamisessa (Valtioneuvoston periaatepäätös 2007). Myös sosiaaliturvan uudistamista pohtiva SATA-komitea toteaa raportissaan, että työterveyshuollon toimintatapoja tehostamalla voidaan parantaa työoloja ja siten vaikuttaa sekä sairauspoissaoloihin että työurien pituuteen (STM 2009:62). Toimiva ja vaikuttava työterveyshuolto on nostettu julkisuudessa ja poliittisessa keskustelussa esille keinona pidentää suomalaisten työuria. Työmarkkinajärjestöt ja hallitus sopivat maaliskuussa 2009 eläkekiistan ratkaisussa yhteisestä tavoitteesta nostaa 25 vuotta täyttäneiden keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Työmarkkinajärjestöt valmistelivat esityksiä työurien pidentämiselle kahdessa työryhmässä, eläkeneuvotteluryhmässä sekä työelämäryhmässä. Työelämäryhmä antoi pääministeri Vanhaselle yksimielisen loppuraportin. Raportti sisältää lukuisia esityksiä, jotka koskevat työterveyshuollon toiminnan kehittämistä ja tehostamista. (Työelämäryhmä 2010.) Työelämätyöryhmä pitää raportissaan tärkeänä sitä, että aikaisemman työn terveysvaa- 8 Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia

rojen torjunnan rinnalle nostetaan työkyvyn edistäminen ja työssä jaksamisen tukeminen. Hyvän työterveyshuollon toimintaan kuuluu raportin mukaan tehokkaat ja vaikuttavat prosessit, varhainen puuttuminen ja ehkäisy, vaikuttavuuden mittaaminen sekä osaava yhteistyö. Työterveyshuollon saatavuutta ja laatua tulee nostaa ja varsinkin pienten työpaikkojen työterveyshuollon saatavuutta ja toimivuutta tulee tehostaa. Lisäksi määräaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden työterveyshuoltoa tulee kehittää. Konkreettisena tavoitteena työryhmä ehdottaa, että vuoteen 2014 mennessä käyttöön otettaisiin työterveystietoja sisältävä seurantaväline, joka helpottaisi erityisesti lyhyissä työsuhteissa työskentelevien työterveyshuollon saatavuutta ja seurantaa. Raportin esitysten pohjalta huhtikuussa 2010 perustettiin kaksi työryhmää, joissa kehitetään työterveyshuollon toimintaa. Työhyvinvointityöryhmän tehtävänä on kehittää varhaista puuttumista ja selvittää työhyvinvointitoiminnan mahdollisuuksia erityisesti pitkittyvissä työkyvyttömyystapauksissa. Toisessa työryhmässä tehdään esitykset työterveyshuollon kehittämiseksi ja kattavuuden parantamiseksi (STM 2010). Työterveyshuoltotoiminta on 2010-luvulla pääsääntöisesti laadukasta, mutta kehittämishaasteitakin on tuotu esille. Valtiontalouden tarkastusviraston 2008 tekemässä työterveyshuollon tarkastusraportissa todetaan työterveyshuoltojärjestelmän keskeiseksi haasteeksi se, että palveluiden saatavuudessa ja laadussa on ongelmia. Lisäksi työterveyshuolto painottuu liiaksi sairaanhoitoon, vaikka sen pitäisi työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaan olla ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa. Työterveyshuollon kustannukset ovat kasvaneet nopeasti ja tarkastusvirasto toteaakin raportissaan, että sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos ja Kansaneläkelaitos eivät ole kiinnittäneet riittävästi huomiota kasvaviin kustannuksiin (VTV 177/2008). Työsuojelupiirien toteuttamassa terveydenhuollon valvontahankkeessa (2004 2007) nousi esille useita työterveyshuoltoon liittyviä kehittämiskohteita terveydenhuollon työpaikoilla. Hankkeesta saatujen tietojen mukaan työpaikkaselvitykset puuttuvat useissa työpaikoissa tai niissä on puutteita. Terveystarkastuksia toteutetaan vaihtelevasti maan eri osissa. Haitallisen henkisen kuormittumisen vaaraa ei juurikaan arvioida, siirtoergonomisia analyyseja on harvoin ja niiden sijasta suositellaan vain apuvälineiden hankintaa. (STM 2008:3.) Näihin työterveyshuollon haasteisiin tulee löytää ratkaisuja kolmikantaisesti niin että kattava, laadukas ja vaikuttava työterveyshuolto on jokaisen työikäisen saatavilla. Väestön ikääntyminen, tuleva työvoimapula, terveyserojen kasvu ja työelämän muutos aiheuttavat toiveita ja vaatimuksia hyvin toimivalle työterveyshuollolle. Työterveyshuolto on erityinen suomalainen innovaatio; ennalta ehkäisevä toiminta ja sairaanhoito yhdessä, joka mahdollistaa terveemmät työolot ja ylläpitää työntekijöiden työkykyä. Erityisesti työvoiman ikääntyminen ja tuleva työvoimapula haastavat työterveyshuollon toimimaan tehokkaasti niin osatyökykyisten työntekijöiden tukijana, kuntoutuksen koordinaattorina kuin työolojen kehittäjänäkin. Suomalainen työterveysjärjestelmä, jossa sairaanhoito on oleellinen osa palvelua, antaa työterveyshuoltohenkilöstölle hyvät mahdollisuudet työkyvyn seurantaan, tietojen antamiseen, ohjaukseen ja neuvontaan sekä terveyden edistämiseen. Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia 9

2 Selvityksen tausta Selvityksen taustaosassa avataan työterveyshuollon toimintaan liittyvää lainsäädäntöä, työterveyshuoltoon liittyvää tutkimusta, työterveyshuollon kehittämishankkeita ja lopuksi vielä tulevaisuuden haasteita. 2.1 Työterveyshuollon lainsäädäntö Kansallinen lainsäädäntö Uusi työterveyshuoltolaki (1383/2001) tuli voimaan 1.1.2002. Työterveyshuoltolaki on puitelaki, jonka tarkemmasta sisällöstä säädetään valtioneuvoston asetuksilla (1484/2001 ja 1485/2001). Työterveyshuoltolaissa säädetään työnantajan velvollisuudesta järjestää kustannuksellaan työterveyshuolto sekä työterveyshuollon sisällöstä ja toteuttamisesta. Lain tavoitteena on vahvistaa työn ja työympäristön sekä työyhteisön terveellisyyden ja turvallisuuden kehittämistä. Työterveyshuollon sisältö on määritelty työterveyshuoltolain 12. :n hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti. Työterveyshuoltolain soveltamisala määräytyy työturvallisuuslain (738/2002) kautta. Työterveyshuoltolakia sovelletaan työhön, jossa työnantaja on velvollinen noudattamaan työturvallisuuslakia. Työterveyshuolto on järjestettävä, jos yrityksessä on yksikin työntekijä. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut oppaan työterveyshuollon soveltajille. (STM 2004:12). Työnantajalla on työterveyshuoltolain mukaan velvollisuus järjestää kustannuksellaan työterveyshuoltopalvelut henkilöstölleen siinä laajuudessa kuin työ, työjärjestelyt, henkilöstö, työpaikan olosuhteet ja niiden muu- tokset edellyttävät. Työterveyshuolto jaetaan lakisääteiseen toimintaan ja sairaanhoitoon. Ehkäisevä työterveyshuolto on lakisääteisesti määrätty koskemaan kaikkia palkansaajia. Työnantajat voivat vapaaehtoisesti järjestää työntekijöilleen sairaanhoito- ja muita terveydenhuoltopalveluita, mutta laki ei tähän velvoita. (STM 2004:3.) Työterveyshuoltolakiin on kirjattu työterveyshuollon henkilöstön pätevyysvaatimukset. Edellytettävästä koulutuksesta on säädetty tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa (1484/2001) hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta. Tämän asetuksen mukaan työterveyshuollossa päätoimisesti toimivan laillistetun lääkärin tulee olla työterveyshuollon erikoislääkäri ja osa-aikaisesti toimivalla lääkärillä tulee olla 10,5 opintopisteen edestä työterveyshuollon opintoja suoritettuna. Päätoimisesti toimivalla terveydenhoitajalla tulee olla ammattinsa pätevyys ja ammattikorkeakoulussa suoritetut työterveyshuollon erikoistumisopinnot tai vähintään seitsemän opintoviikon laajuinen työterveyshuollon koulutus kahden vuoden sisällä työterveyshuollon tehtäviin siirtymisestä. Työterveyshoitajien jatkokoulutuksen kehittäminen on käynnistetty. Kehittäminen tapahtuu yhteistyössä opetusministeriön, STM:n, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa jokaisessa työterveyshuoltoyksikössä olisi ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon suorittanut tai yliopistossa maisteritutkinnon suorittanut työterveyshoitaja. (Hiltunen ym. 2008.) 10 Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia

Sosiaali- ja terveysministeriö valvoo työterveyshuoltolain toteutumista. Se saa työterveyshuoltoa koskevia tietoja Työterveyslaitoksen kolmen vuoden välein toteuttamasta katsauksesta Työterveyshuolto Suomessa. Työmarkkinakeskusjärjestöt toimivat osaltaan aktiivisesti työterveyshuollon kehittämiseksi kolmikantayhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön työterveyshuollon neuvottelukunnassa. Neuvottelukunta seuraa työterveyshuollon yleistä kehitystä, kehittää työterveyshuoltoa koskevaa lainsäädäntöä, antaa lausuntoja sekä tekee esityksiä työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon kehittämisestä ja kustannusten korvausperusteista (lisätietoa www.stm.fi). Vuonna 2006 tuli voimaan kansanterveyslain (66/1972) muutos (5. ja 6. ), joka mahdollistaa työterveyshuollon järjestämisen erillään kansanterveystyöstä. Näin mahdollistetaan laajempi yli kunta- ja kuntayhtymärajojen ulottuva työterveyshuollon yhteistyö. Lainmuutoksen tavoitteena on luoda toimivia moniammatillisia kunnallisia työterveyshuollon yksiköitä, jotta palveluita voidaan tuottaa samanvertaisesti koko maassa. Vuonna 2007 astui voimaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta ohjaava puitelaki (169/2007), joka on voimassa vuoden 2012 loppuun. Puitelaki kannustaa kuntia järjestämään niin työterveyspalvelut kuin muutkin terveyspalvelut isommissa yksiköissä, jotta laadukkaita palveluja olisi saatavilla kaikkialla maassamme tasavertaisesti. Puitelainsäädännön tavoitteena on turvata terveys- ja sosiaalipalveluiden saatavuus, kattavuus ja laatu suurempien yksiköiden avulla kuten esimerkiksi kuntaliitosten ja yhteistoiminta-alueiden kautta. Tammikuussa 2010 työterveyshuoltolain 7. muutettiin siten, että työterveyshuollon palvelujen tuottaja voi jatkossa hankkia työterveyshuoltoon kuuluvia laboratorio- ja kuvantamispalveluita sekä kliinisfysiologisia tutkimuksia myös sairaanhoitopiirin toimintayksiköltä. Nämä sairaanhoitopiirin toimintayksiköltä ostetut työterveyshuollon tukipalvelut ovat näin osa työterveyshuoltolain hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaista toimintaa ja tulevat sairausvakuutuslain perusteella korvattaviksi osana työterveyshuollon hyväksyttäviä kustannuksia. Lakimuutoksen myötä arvioidaan, että laboratorio- ja kuvantamispalveluita tuottavat kunnalliset liikelaitokset todennäköisesti siirtyvät yhtiömuotoisiksi, jos ne myyvät palveluita oman sairaanhoitopiirin ulkopuolelle. Valmisteilla olevassa terveydenhuoltolaissa tavoitteena on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon saumaton yhteistyö ja asiakaslähtöisyys. Uudistuksen yhteydessä tarkoituksena ei ole muuttaa työterveyshuoltolakia tai siihen liittyviä velvoitteita. (Hiltunen ym. 2008.) Työterveyshuollon korvauksia koskeva lainsäädäntö Työterveyshuollon korvauksista säädetään sairausvakuutuksen korvauksia koskevassa lainsäädännössä (1224/2004, 1338/2004). Kansaneläkelaitos (Kela) suorittaa korvauksen työterveyshuollon kustannuksista työnantajalle. Korvaus on 60 ehkäisevän työterveyshuollon tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista (korvausluokka I) ja 50 sairaanhoidon tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista (korvausluokka II). Vuonna 2007 työterveyshuollon kustannukset olivat 499 miljoonaa euroa, mikä oli 8,7 enemmän kuin edellisvuonna. Työnantajille tästä korvattiin 237 miljoonaa euroa. Korvaukset rahoitetaan sairausvakuutuksen työtulovakuutuksella. Työterveyshuollon keskimääräiset kustannukset olivat työterveyshuollon piiriin kuuluvaa työntekijää kohden 267 euroa ja tästä työnantajalle maksetut korvaukset 127 euroa. Tilastoja tarkasteltaessa on todettavissa että mitä suurempi työpaikka, sitä enemmän Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia 11

työterveyshuolto maksaa työntekijää kohden. (Kelan työterveyshuoltotilasto 2007.) Työnantajalle maksettava korvaus ei voi ylittää laskennallista enimmäismäärää. Enimmäismäärät vahvistetaan vuosittain (lisätietoa www.kela.fi). Taulukossa 1 on esitetty kustannusten enimmäismäärä ja korvaukset vuodelta 2009. Taulukko 1. Kelan korvaamien työterveyshuollon kustannusten määrä vuonna 2009 (lähde www.kela.fi) Työntekijäkohtainen enimmäismäärä, vuosi 2009 Kustannusten enimmäismäärä/ euroa Korvauksen enimmäismäärä/ euroa Korvausluokka I 148,70 89,22 Korvausluokka II 223,10 111,55 Yhteensä 371,80 200,77 Työnantajan tulee hakea kaikista saman tilikauden aikana aiheutuneista työterveyshuollon kustannuksista korvausta yhdellä hakemuksella. Työnantajan on liitettävä hakemukseen työterveyshuollon toimintasuunnitelma sekä työsuojelutoimikunnan tai työsuojeluvaltuutetun lausunto hakemuksesta. (Rautio 2009.) Esimerkiksi Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin työterveyshuollosta aiheutuneet kustannukset olivat vuonna 2007 kaikkiaan 5,1 miljoonaa euroa. Summa sisältää kaikki toiminnasta aiheutuneet kulut. Jokaista Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) työntekijää kohden kustannukset olivat noin 242 euroa / vuosi. Kelalta saadut korvaukset kyseisenä vuonna olivat yhteensä noin 2,5 miljoonaa euroa. (HUS hallituksen kokous 18.6.2008.) Muutoksia korvauslainsäädäntöön Sairausvakuutuslain työterveyshuollon kustannusten korvaamista koskevaan säännökseen (SVL 13 luku 5. ) ollaan sosiaali- ja terveysministeriössä valmistelemassa muutosta. Jatkossa ennaltaehkäisevän työterveyshuollon 60 prosentin korvauksen edellytyksenä on se, että työpaikalla ja työterveyshuollossa on sovittu käytännöt miten työkyvyn hallintaa, seurantaa ja varhaista tukea toteutetaan työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyönä. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös toimenpiteet työkyvyn edistämiseksi ja sairauspoissaolojen hallitsemiseksi sekä toimintatavat sairauden pitkittyessä, kuntoutukseen ohjaamisessa ja hoitavien tahojen keskinäisessä tiedon kulussa. Muuten korvaus on matalampi (50 ). (STM 2009:62.) Euroopan unionin lainsäädäntö Neuvoston direktiivissä 89/391/ETY (annettu 12. päivänä kesäkuuta 1989) säädetään toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä. Tämä puitedirektiivi on pantu Suomessa täytäntöön työturvallisuuslailla ja työterveyshuoltolailla sekä alemman asteisilla säädöksillä. Komissio hyväksyi tiedonannollaan helmikuussa 2007 uuden työsuojelustrategian Työn laadun ja tuottavuuden parantaminen: yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2007 2012. Strategian tavoitteena on vähentää työtapaturmien kokonaismäärää 25. Strategia mainitsee kahdeksan eri keinoa tai välinettä, joiden avulla tavoite on määrä saavuttaa. Lähtökohtana on tuottavuuden parantaminen Lissabonin sopimuksen hengen mukaan. Kun yritykset investoivat työntekijöiden terveyden suojeluun ennaltaehkäisevin toimin, ne saavat näkyviä tuloksia: poissaolojen aiheuttamat kustannukset pienenevät, henkilöstönvaihtuvuus vähentyy, asiakastyytyväisyys kasvaa, motivaatio lisääntyy, laatu kohentuu ja yrityskuva kirkastuu. (STM 2007.) 12 Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia

2.2 Hyvä työterveyshuoltokäytäntö Hyvä työterveyshuoltokäytäntö tuli käyttöön käsitteenä vuonna 1995 voimaan tulleen korvauslainsäädännön uudistuksen yhteydessä (950/1994 valtioneuvoston päätös työnantajan velvollisuudeksi säädetystä sekä yrittäjän ja muun omaa työtään tekevän työterveyshuollosta). Hyvällä työterveyshuoltokäytännöllä tarkoitetaan työterveyshuollon järjestämisessä, toteuttamisessa ja kehittämisessä noudatettavia valtioneuvoston asetuksen periaatteita (A 1484/2001, 1 luku). Tässä asetuksessa säädetään hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta. Asetuksen 2. :n mukaan hyvään työterveyshuoltokäytäntöön kuuluu hyvä ammattikäytäntö, monitieteinen ja moniammatillinen toimintatapa, tarvittava tieto työpaikan työolosuhteista sekä työterveyshuoltolain 12. :ssä tarkoitettu yhteistyö ja -toiminta. Työterveyslaitos on julkaissut kirjan Hyvä työterveyshuoltokäytäntö konkretisoimaan ja selkiyttämään työterveyshuoltotoimintaa (Manninen ym. 2007.) 2.3 Työterveyshuollon linjaukset ja kehittäminen Vanhasen II hallitusohjelman (2007 2011) osana olevassa Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa (Valtioneuvoston periaatepäätös 2007) on vahvasti nostettu esille työelämän ja työikäisten terveyden parantaminen. Jos politiikkaohjelman linjaukset toteutuvat, ennaltaehkäisyä painottava työterveyshuolto lisää työhyvinvointia ja on sekä työnantajan että työntekijän etu. Työelämän muutokset edellyttävät työterveyshuollolta palvelujen kehittämistä ja yhteistyön tiivistämistä yritysten ja organisaatioiden kanssa. Työterveyshuollossa olisi kiinnitettävä huomiota erityisesti mielenterveyden ongelmien kasvuun sairauspoissaolojen syynä sekä lisääntyviin unihäiriöihin. Politiikkaohjelman osana työelämää kehitetään Työhyvinvointifoorumissa, joka sovittaa yhteen työhyvinvointia edistävät organisaatiot huomioiden erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset. Työhyvinvointifoorumi on jatkoa vuonna 2007 päättyneelle Veto-ohjelmalle (lisätietoa www.stm.fi). Kansallinen terveyshanke toteutettiin vuosina (2003 2007). Hankkeen tavoitteena oli taata väestön terveystarpeista lähtevän hoidon saatavuus, laatu ja riittävä määrä koko maassa asukkaan maksukyvystä riippumatta. Kunnallisen työterveyshuollon kehittäminen seudullisesti laajempina kokonaisuuksina mahdollistettiin lakiuudistuksella hankkeen aikana. Kansallisessa hankkeessa ei muuten merkittävästi käsitelty työterveyshuoltoa. (STM 2008:22.) KASTE (Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma 2008 2011) linjaa keskeiset toimenpiteet, joiden toteuttamiseen hallitus on sitoutunut sosiaalija terveydenhuollon kehittämiseksi. Ohjelman avulla tuetaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamista kunnissa. Työterveyshuolto on kytketty mukaan ohjelmaan esimerkiksi ohjelman puitteissa tehtävien hankkeiden yhteistyökumppanina. (STM 2008:6.) Työikäinen väestö on vahvasti esillä STM:n Terveyserojen kaventamisen toimintaohjelmassa 2008 2011, jossa määritellään käytännön toimintalinjat sosioekonomisten terveyserojen vähentämiselle. Toimintaohjelma kytkeytyy tiiviisti hallituksen Terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan. Toimintaohjelma näkee työpaikat terveyden edistämisen areenoina. Tavoitteena ohjelmalla on esimerkiksi terveyden edistäminen ja varhainen puuttuminen riskialoilla, työterveyshuollon kattavuuden parantaminen varsinkin pienissä yrityksissä ja yrittäjien kohdalla, pitkäaikaistyöttömien terveydenhuolto ja työhön liittyvien riskien sekä riskiryhmien tunnistaminen ja Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia 13

seuranta. Toimintaohjelmassa työterveyshuollon on jopa todettu edistävän terveyden eriarvoisuutta, koska työssäkäyvällä väestöllä on mahdollisuus käyttää ilmaisia työterveyshuollon palveluita sekä julkisia terveyspalveluita. Tavoitteena ei ole kuitenkaan lisätä terveyden tasa-arvoa heikentämällä työterveyshuollon asemaa, vaan vahvistaa perusterveydenhuoltoa jotta myös työelämän ulkopuolella olevilla olisi mahdollisuus riittäviin palveluihin. (STM 2008:16.) Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2015 -asiakirjassa työikäistä väestöä koskevaksi päätavoitteeksi on asetettu työ- ja toimintakyvyn ylläpito, jotta työelämässä voidaan jatkaa 2 3 vuotta nykyistä kauemmin. Strategian mukaan työterveyshuoltoa kehitetään Työterveys 2015 -linjausten pohjalta, työterveyshuollon ja kuntoutuksen yhteistyötä tiivistetään sekä edistetään opiskelijoiden, työttömien ja muiden työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden terveyttä. (STM 2006:14.) Valtioneuvoston periaatepäätös Työterveyshuolto 2015 linjaa työterveyshuollon kehittämisen suunnan ja strategiat seuraaville vuosille. Strategian pääpaino on (1.) työelämän laadun parantamisessa, (2.) työkyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä ehkäiseviä toimenpiteitä tehostamalla sekä (3.) kattavien ja laadukkaiden työterveyshuoltopalvelujen tur vaa misessa. Periaatepäätös sisältää yhteensä 10 kehittämislinjaa, joiden toteuttamiselle on määritelty ensisijainen vastuutaho, yhteistyötahot ja menettelytavat. (STM 2004:3.) Työterveyshuollon toimintaa on viimeisten vuosien aikana kehitetty useiden erilaisten käytännön kehittämishankkeiden kautta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö, Työsuojelurahasto ja Euroopan rakennerahasto ovat tukeneet työterveyshuoltoon liittyviä kehittämishankkeita. Myös työelämän kehittämisohjelma Tykesin (2004 2009) kautta on rahoitettu useita hankkeita, joissa työterveyshuolto on kytketty mukaan työpaikkojen kehittämistyöhön. Tässä kappaleessa esitellään muutamia viime vuosien aikana toteutetuista hankkeista, joista on saatavilla lisätietoa internetin välityksellä. Dragsfjärdin kunnassa toteutettiin vuosina 2002 2005 DRUVAN-hanke yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa. Hankkeen taustalla oli huoli kunnan työntekijöiden jaksamisesta ja sairauspäivien lisääntymisestä. Hankkeen aikana kunta investoi vuosittain henkilöstön terveyteen ja työhyvinvointiin 473 euroa/henkilö. Lähtötilanteessa summa oli 20 euroa, joten lisäys oli 20-kertainen. Hankkeessa sovellettiin alun perin metalliteollisuuteen kehitettyä Metal Age -menetelmää, jossa johto ja henkilöstö yhdessä suunnittelevat ja toteuttavat toimia työhyvinvoinnin parantamiseksi. Menetelmän tarkoituksena on parantaa työhyvinvointia ja siten vähentää sekä sairauspoissaoloja että varhaiseläkkeelle jäämistä. Kunta sai laskennallisesti sijoitukselleen 46 vuosittaisen tuoton vähentyneinä sairauspäivinä ja vähentyneinä työkyvyttömyyseläkkeinä. Työterveyshuoltoon investoitiin lisärahaa 45 000 euroa. Hankkeen ansiosta sairaus- ja eläkekuluina kunta säästi laskennallisesti 100 000 euroa. (Näsman & Ahonen 2007, Strann 2006a/2006b). SEITTI-hanke on sosiaali- ja terveysministeriön ja Työterveyslaitoksen rahoittama, PARAS-hankkeeseen liittyvä työterveyshuollon palvelujärjestelmän kehittämishanke, jota toteutetaan yhdessä Keski-Suomen työterveystoimijoiden kanssa. Hankkeen tavoitteena on kehittää kunnallista työterveyshuoltoa alueellisesti osana muuta terveydenhuoltoa. Alueellisella yhteistyöllä on tarkoitus saavuttaa toimivammat, kattavammat ja vaikuttavammat palvelut maakunnassa. Hanke ajoittuu vuosille 2008 2012. (Pulkkinen & Närhi 2009.) Verve, Työterveyslaitos ja Helsingin yliopisto ovat kehittäneet jo vuosikymmenen ajan työhyvinvointia edistävää työn kehittä- 14 Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia

mistapaa. Nyt lähestymistapaa jalostetaan ja levitetään TYÖLÄS-verkostossa. TYÖLÄS on oppimisverkosto, jossa työterveyshuollon ja kuntoutuksen ammattilaiset kehittävät asiakkaidensa kanssa työlähtöisiä menetelmiä. Oppimisverkostoon otetaan mukaan työterveys- ja kuntoutusyksikköjä, joilla on kiinnostusta kouluttautua työlähtöisten menetelmien käyttäjiksi. (lisätietoa: www.tyolas.fi.) 2.4 Työterveyshuollon toiminta Suomessa Työterveyshuollon seuranta- ja tutkimustietoa on runsaasti. Kelan tilastojen mukaan vuonna 2007 tehtiin hieman yli miljoona terveystarkastusta työterveyshuollossa. Sataa työterveyshuollon piirissä olevaa työntekijää kohden tehtiin 54 terveystarkastusta. Sairaanhoitokäyntejä työterveyshuollossa tehtiin 4,9 miljoonaa (keskimäärin 2,7 käyntiä työterveyshuollon piirissä olevaa työntekijää kohden). Laboratoriotutkimuksia tehtiin 6,5 miljoonaa ja radiologisia tutkimuksia 421 000. (Kelan työterveyshuoltotilasto 2007.) Työterveyslaitos on selvittänyt työoloja ja työterveyspalveluiden käyttöä laajalla tutkimussarjalla. Työ ja terveys -haastattelututkimus toteutetaan kolmen vuoden välein. Ensimmäinen haastattelututkimus tehtiin vuonna 1997. Vuoden 2009 haastattelututkimuksen (n = 2355) mukaan työnantaja oli järjestänyt työterveyshuollon palvelut 93 prosentille palkansaajista. Lähes kaikki (95 ) sosiaali- ja terveysalalla työskentelevistä kuuluivat työterveyshuollon piiriin. Palkansaajista valtaosalla (92 ) oli mahdollisuus käyttää myös sairaanhoitopalveluita. Kunta-alalla terveyskeskus tai kaupungin henkilöstön terveysasema oli yleisin palveluidentuottaja. Yli kahdelle kolmasosalle (70 ) vastaajista oli tehty terveystarkastus viimeisen kolmen vuoden aikana. Työterveyshuolto oli käynyt tutustumassa noin joka toisen vastaajan työpaikalla viimeisen kolmen vuoden aikana. Kolme neljästä vastaajasta (74 ) antoivat haastattelututkimuksessa kiitettävän tai hyvän arvioinnin työterveyshuollon toiminnasta. (Perkiö- Mäkelä ym. 2010 09 13.) Kuntien eläkevakuutus (Keva) selvitti työterveyshuollon toimintaa työnantajien arvioimana puhelinhaastattelulla vuonna 2001 (n = 407). Jäsenyhteisöjen välillä oli huomattavia eroja työterveyshuoltoon sijoitetuissa taloudellisissa resursseissa. Ehkäisevän työterveyshuollon ja työkykyä ylläpitävän toiminnan kustannukset vaihtelivat 30 eurosta (pienet kunnat) 90 euroon (sairaanhoitopiirit). Sairaanhoidon ja muun terveydenhoidon kustannukset vaihtelivat 53 eurosta 103 euroon. Kokonaisuudessaan työnantajapuolen tyytyväisyys työterveyshuollon palveluihin oli hyvä. Kehittämiskohteina nähtiin kunta-alan työterveyshuollossa voimavarojen lisääminen sekä yhteistyön parantaminen henkilöstöhallinnon, työsuojelun ja työterveyshuollon välillä. Lisäksi työterveyshuollolta toivottiin enemmän toimenpide-ehdotuksia ikääntyvien työssä jaksamiseen sekä tietoa henkilöstön hyvinvoinnista. (Töyry ym. 2001.) Kuntien eläkevakuutus on selvittänyt kunta-alan työntekijöiden työterveyshuoltopalvelujen käyttöä sekä tyytyväisyyttä työterveyspalveluihin osana Kuntatyö 2010-hanketta. Tutkimuksen työntekijäaineisto perustuu 5 146 kuntatyöntekijän seurantaan, joka aloitettiin vuonna 2003. Järviö on tehnyt pro gradu tutkimuksen vuoden 2003 aineistosta (n = 2615). Kuntatyöntekijät olivat tutkimuksen mukaan tyytymättömämpiä työterveyshuollon toimintaan kuin valtiosektorin ja yksityisen sektorin työntekijät. Vain noin puolet (56 ) vastanneista oli tyytyväisiä työpaikan työterveyshuollon toimintaan. Suurin osa kunta-alan työntekijöistä oli käyttänyt yhtä tai useampaa työterveyshuollon palvelua viimeisen vuoden aikana. Sairaanhoitoon kuuluvien Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia 15

työterveyspalveluiden käyttö oli suurempaa kuin ennaltaehkäisevään toimintaan kuuluvien palveluiden käyttö. (Järviö 2006.) Jatkotutkimuksen mukaan tyytymättömyys työterveyshuoltoon oli lisääntynyt kolmen vuoden seurantajaksolla (2003 2006). Ammattialoittain tarkasteltuna tyytymättömimpiä työterveyshuoltoon olivat terveysalalla työskentelevät kuntasektorin työntekijät, mutta erot ammattialojen välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tyytymättömyys oli lisääntynyt eniten nuorilla ja terveysalalla työskentelevillä. (Forma ym. 2007.) 2.5 Työterveyshuolto, sairauspoissaolot ja työperäiset sairaudet Pohjoismaissa käydään tällä hetkellä vilkasta keskustelua siitä, kuinka sairauspoissaolojen määrä saataisiin laskemaan ja näin säästettäisiin yhteiskunnan rajallisia taloudellisia resursseja. Työterveyshuolto on keskeisessä roolissa sairauspoissaolojen hallinnassa. Pohjoismaissa työntekijöiden sairauspoissaolot vaihtelevat laajasti. Ruotsissa sairauspoissaolot ovat alimmalla tasolla 27 vuoteen (2,5 ), Suomessa keskitasoa (4,5 ) ja Norjassa taas korkeimmillaan (7,7 ). Keskustelussa painotetaan varhaista puuttumista työkykyongelmiin ja huomio on käännetty entistä vahvemmin jäljellä olevaan työkykyyn. (Lindahl 2010b.) Myös lääkäreiden roolia korostetaan sairauspoissaoloista keskusteltaessa. Esimerkiksi Ruotsissa on erilaisille sairauksille määritelty standardipituisia sairauspoissaoloja, jotka ohjaavat lääkäreiden sairausloman myöntämistä. (Lindahl 2010a.) Norjassa on suunnitteilla, että kaikkien yli kahdeksan viikkoa sairauslomalla olleiden palkansaajien on palattava töihin osa-aikaisesti. Töihin on palattava joko 20-, 40-, 60- tai 80-prosenttisesti. Tätä pääsääntöä ehdottaa sairauspoissaolojen vähentämistä pohtinut norjalainen asiantuntijaryhmä. (Lindahl 2010b.) Suomessa työpaikkojen ja työterveyshuollon yhteistyöllä on saatu hyviä paikallisia tuloksia sairauspoissaolojen hallinnassa. Suurimmalla kuntatyönantajalla, Helsingin kaupungilla (40 000 työntekijää), on määrätietoisesti kehitetty kaupungin omia malleja, joilla ehkäistään pitkiä sairauslomia. Kaupungin tilastojen mukaan 2 4 viikon mittaisten pitkien sairauslomien määrä on saatu laskemaan viime vuosina. Lisäksi pitkillä sairauslomilla olevia työntekijöitä on erilaisin tukitoimin saatettu takaisin työelämään ja näin ehkäisty heidän ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä. Työterveyshuollossa työhön paluun toimintamallia on kehittänyt viisihenkinen työryhmä ja mallin kohdejoukkona on ollut 270 vaikeaongelmaista pitkäaikaissairasta työntekijää. Tulokset mallin kehittämisessä ovat olleet lupaavia. Työntekijät olivat olleet pois töistä keskimäärin puolitoista vuotta, pisimmillään peräti seitsemän vuotta. Käytyään läpi koko tukiketjun lääkärin, terveydenhoitajan, kuntoutussuunnittelijan, psykologin ja fysioterapeutin yli puolet pystyi palaamaan töihin ja muut löysivät uuden uran. (Lindén 2010.) 2.6 Työterveyshuolto ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtyminen Työterveyshuolto on tärkeässä roolissa kun pyritään vähentämään ennenaikaiselle eläkkeelle jäämistä ja pyritään pidentämään työuria. Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (TULES) ovat suurin sairausryhmä työkyvyttömyyseläkkeelle siirryttäessä. Niiden osuus vuonna 2009 oli 34. Mielenterveyden häiriöiden osuus oli 30. Mielenterveyshäiriöiden vuoksi myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet 16 Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia

ovat kuitenkin kestoltaan pidempiä, koska niille jäädään tyypillisesti nuorempina kuin TULES-vaivojen vuoksi. (ETK Faktasalkku 2010.) Masennukseen perustuvia työkyvyttömyyseläkkeitä alkoi vuonna 2006 puolitoistakertainen määrä vuoteen 1997 verrattuna. Naisten masennusperusteisten eläkkeiden alkavuus oli noin 40 prosenttia suurempi kuin mies ten. Naisten ammattiryhmistä masennusperusteisia eläkkeitä alkoi eniten mm. sairaanhoitajilla sekä perus- ja lähihoi tajilla. Hoitoalan ammateissa (sairaanhoitajat, perusja lähihoitajat) masennusperusteisten eläkkeiden alkavuus ylitti tilastollisesti merkitsevästi kaikkien naisten keskiarvon. (Pensola & Gould 2009.) Työterveyshuolloilla on tärkeä rooli työikäisen väestön masennuksen tunnistamisessa ja hoidossa. Vuonna 2004 valmistui ensimmäinen Depression Käypä hoito suositus. Depression Käypä hoito mallin avulla on mahdollista kehittää työkyvyttömyyttä ehkäiseviä hoitokäytäntöjä (STM 2005:1). Vuonna 2009 päivitetyssä hoitosuosituksessa työterveyshuollon keskeisempää roolia korostetaan sairauspoissaolojen pidentyessä. Työterveyshuollolla on keskeinen koordinoiva rooli etenkin jos masennuspotilaan sairauspoissaolo pitkittyy ja uusiutuu. Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti ministeri Liisa Hyssälän johdolla masennukseen liittyvän työkyvyttömyyden vä hentämiseksi nelivuotisen Mastohankkeen, joka edistää työhyvinvointia lisääviä käytäntöjä, masennuksen ehkäisyä, hyvää hoitoa ja kuntoutusta sekä työssä jatkamista ja työhön paluuta. Työterveyshuollolla on keskeinen rooli toimissa, joilla vähennetään työkyvyttömyyttä ja ennenaikaisia eläkkeitä. Masto-hankkeen tavoitteena on: (1.) edistää työhyvinvointia lisääviä käytäntöjä työelämässä, (2.) edistää masennuksen ehkäisyä, hyvää hoitoa ja kuntoutusta (3.) edistää työssä jatkamista ja työhön paluuta masennuksen yhteydessä (4.) vähentää masennusperusteista työkyvyttömyyttä. (Lisätietoa Masto-hankkeesta www.tartumasennukseen.fi.) Fyysisesti raskas työ sosiaali- ja terveydenhuollossa aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä. Työterveyshuollolla on tärkeä rooli TULESsairauksien ennaltaehkäisyssä, tunnistamisessa ja hoidossa. Työterveyshuollon merkitys tulee korostumaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ikääntymisen myötä. Työ ja terveys Suomessa 2009 haastattelututkimuksen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelualalla työntekijät kokevat työn fyysisesti raskaaksi useammin kuin monella muulla toimialalla. Lisäksi yli 25-kilon taakkojen nostelu on yleisempää kuin usealla muulla toimialalla. (Ketola & Perkiö-Mäkelä 2010.) Fyysisesti raskasta työtä tulee muokata työntekijälle paremmin sopivaksi ergonomian keinoin ja tässä työterveyshuolto voi toimia asiantuntijan roolissa. Taakkoja jatkuvasti käsitteleville henkilöille pitää järjestää riittävä koulutus turvallisesta nostamisesta. (Riihimäki & Takala 2006.) Esimerkiksi potilassiirtokorttikoulutus antaa valmiuksia tehdä työssä tapahtuvia nostoja turvallisesti ja potilasturvallisuuden vaarantumatta (Tamminen-Peter 2010). 2.7 Työterveyshuolto muutoksessa Työterveyshuolto Suomessa 2007 katsauksen mukaan 39 työterveysyksiköistä oli lääkärikeskuksissa, 29 terveyskeskuksissa tai kunnallisissa liikelaitoksissa, 26 oli työnantajan omia yksiköitä ja 6 työnantajien yhteisiä yksiköitä. (Manninen ym. 2009.) Vaikka yksityiset työterveyshuollon palvelutarjoajat ovat kasvattaneet osuuttaan, niin henkilöasiakkaiden määrä on lisääntynyt myös kunnallisissa työterveyshuollon yksiköissä. Valtiontalouden tarkastusvirasto arvioi raportissaan, että työ- Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia 17

terveyshuollon ulkoistaminen lisää työterveyshuollon sairaanhoitopainotteisuutta ja järjestelmän kustannuksia (VTV 177:2008). Kunnissa työterveysyksiköiden koko on rajus sa kasvussa, kun yksiköitä yhdistetään osana kuntien palvelurakennemuutoksia. PA RAShank keeseen liittyvien suunnitelmien mukaan kunnallisten työterveysyksiköiden määrä olisi putoamassa 211 yksiköstä 121 yksikköön (-43 ) vuoden 2012 loppuun mennessä. (Manninen & Pulkkinen-Närhi 2008.) Kunnallisessa työterveyshuollossa suunta on myös kohti kunnallisia työterveyshuollon liikelaitoksia, joista valtaosa toimii ns. isäntäkuntamallilla (vuonna 2008 liikelaitosten määrä oli 16 kappaletta). Myös kunnallisia työterveyshuollon osakeyhtiöitä on jo perustettu muutama (vuonna 2008 määrä oli 2 kappaletta). (Pulkkinen-Närhi ym. 2008.) Useimmat työterveyshuollon liikelaitokset toimivat isäntäkuntamallilla ja ovat kaupunkivetoisia. Kunnalliset työterveyshuollon liikelaitokset ovat paremmin resurssoituja kuin terveyskeskusten työterveysyksiköt (Peurala ym. 2010). Useissa kunnissa suunnitellaan tai jo toteutetaan terveydenhuollon palvelujen yhtiöittämistä. Osassa näistä terveydenhuollon yhtiöittämishankkeista on kyse työterveyshuollon palvelujen yhtiöittämisestä. Yhtiöittämisessä aikaisemmin kuntaan työsuhteessa olleet työntekijät siirtyvät uuden osakeyhtiön palvelukseen liikkeen luovutuksen periaatteita noudattaen. Tehyn edunvalvonnallisena tavoitteena on se, että tulevissa osakeyhtiöissä noudatetaan terveyspalvelualan työehtosopimusta (TP-TES). Case työterveyshuollon liikelaitos Joensuun Työterveydestä muodostettiin kaupungin liikelaitos vuoden 2007 alussa. Liikelaitos tehtiin yhdistämällä Joensuun, Enon, Kontiolahden ja Pyhäselän kunnalliset työterveysyksiköt. Vuoden 2008 alussa Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalveluiden kuntayhtymä liittyi liikelaitokseen. Liikelaitoksessa oli alkuvuodesta 2010 yli 14 000 henkilöasiakasta, joista maatalousyrittäjiä lähes 300. Liikelaitosta johtaa johtokunta, joka koostuu työterveyden ja talouden asiantuntijoista. Valtuusto raamittaa toiminnan, mutta johtokunta on vastuussa liikelaitoksen tuloksesta. Johtosäännöllä on määritelty toiminnan puitteet. Liikelaitoksen etuna on kunnan muita toimintayksiköitä itsenäisempi asema. Haasteena on henkilökunnan rekrytointi ja pysyvyys. (Spåre 2008, www.joensuuntyoterveys.fi.) Case työterveyshuollon osakeyhtiö Työsyke on Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin ja kuntien omistama osakeyhtiömuotoinen työterveyshuolto, jolla on lähes 15 000 asiakasta. Osakeyhtiön käynnistämisen taustalla oli krooninen pula työterveyshuollon lääkäreistä ja lisääntyneet työilmapiiriongelmat. Työsykkeen kuudessa toimipisteessä keskitytään ennaltaehkäisevään kansanterveystyöhön. Kun työterveyshuolto on järjestetty omassa yhtiössä, henkilökuntaa on saatu rekrytoitua riittävästi ja vaihtuvuus on ollut vähäistä. (Juhola-Puha 2010, www.tyosyke.fi.) Koko maakunnan kattavia työterveysyksiköitä on perustettu Päijät-Hämeeseen ja niitä on suunnitteilla Etelä-Karjalaan. Päijät-Hämeessä Työterveys Wellamo Oy perustettiin joulukuussa 2009. Wellamo Oy:n omistavat kaikki Päijät-Hämeen kunnat ja lisäksi Iitti, Pukkila ja Myrskylä sekä Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä ja Päijät-Hämeen koulutuskonserni. Omistajina on yhteensä 17 kunnallista organisaatiota. (lisätietoa: http://www. paijathameentyoterveys.net.) Tampereen seudulla on ollut maantieteellisesti laaja kunnallinen työterveyshuollon kehittämishanke. Keski-Suomessa on meneillään maakunnan kun- 18 Tehyläisten näkemyksiä ja kokemuksia