TYÖTERVEYSHUOLLON KORVAUKSET TYÖTERVEYSYHEISTYÖN JA TYÖKYVYN HALLINNAN KANNUSTIMENA

Transkriptio

1 Arto Laine, työterveyspäällikkö Terveysosasto, Kansaneläkelaitos TYÖTERVEYSHUOLLON KORVAUKSET TYÖTERVEYSYHEISTYÖN JA TYÖKYVYN HALLINNAN KANNUSTIMENA Työkyky ja työkyvyttömyys ovat olleet suomalaisen sosiaaliturvan peruselementtejä vuosikymmenien ajan. Työelämän kannalta pääpaino on ollut työkyvyn heikentymisestä aiheutuneiden haittojen korjaamisessa, ansionmenetysten korvaamisessa ja työkykyä palauttavassa kuntoutuksessa. Keskeiset työmarkkinajärjestöt sopivat työpaikkojen työkykyä ylläpitävästä toiminannasta 1980-luvun lopulla ja tämän jälkeen keskellä 1990-luvun talous - ja tuotantoelämän syvää taantumaa työelämästä alettiin puhua laajemmin terveyden edistämisen ja työkyvyn ylläpitämisen foorumina. Toisaalta on näyttänyt siltä, että vasta 2010-luvulla työpaikat ja työterveyshuollot ovat asettumassa tukevammin työkyvyn turvaamisen keskikentälle. Myös Tasavallan hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestötkin ovat olleet yksimielisiä työurien pidentämisen tavoitteesta ainakin siltä osin, että keskimääräisen eläkkeelle siirtymisiän halutaan nousevan vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä (Työelämäryhmä 2010, Valtioneuvoston kanslia 2010). Keinoista sen sijaan ei ollakaan enää välttämättä yhtä mieltä. Madonlukuja eri toimien riittävyydestä esitetään tämän tästä väestön ikääntymiseen, kestävyysvajeeseen tai viime kädessä Suomen kilpailukyvyn heikentymiseen vedoten. Työurien pidentämisen suhteen esimerkiksi erilaiset eläkejärjestelmän muutokset ja muutostarpeet ovat olleet esillä erityisesti vuoden 2005 eläkeuudistuksen jatkona. Yksilöllinen varhaiseläke ja varhennettu varhaiseläke ovat mennyttä aikaa, osa-aikaeläkkeiden ikäraja nousi vuoden vaihteessa ja tuskin se tähän jää. Joidenkin mielestä tarvitaan uusi suuri eläkeremontti ja muita ns. kovia toimia, joilla työurien uskotaan pidentyvät. Eläkemuutosten ohella myös työurien alkupäähän kohdistuvat toimet ovat olleet mukana näissä keskusteluissa. Keskityn tässä esityksessä ennen muuta pehmeisiin keinoihin, kuten mm. työterveysyhteistyöhön ja kannustimien käyttöön työkyvyn ja työssä olevien terveyden edistämiseksi. Työterveysyhteistyö työterveyshuollon toimintatavaksi Työterveyslainsäädäntöön työkyvyn ylläpitäminen sisällytettiin ensimmäisen kerran vuonna Sen jälkeen on alan lainsäädäntöä ja toimintakäytäntöjä uusittu useampaan kertaan. Poikkeuksetta muutoksilla on pyritty vahvistamaan työterveyshuollon ehkäisevää toimintaa ja terveyden, toimintakyvyn ja työkyvyn edistämistä koskevia elementtejä. Näin tapahtui myös vuonna 2002, kun uudistettu työterveyshuoltolaki tuli voimaan. Työterveyslain muutoksilla haluttiin silloinkin korostaa työterveyshuollon merkitystä työkyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä työympäristön terveellisyyteen ja turvallisuuteen kohdistuvan toiminnan ohella. Vielä kymmenisen vuotta sitten uskottiin vahvasti asiantuntijuuden voimaan. Työterveyshuoltolain voimassa olevan periaatteen mukaisesti työnantajan tulee käyttää työterveyshuollon ammattihenkilöitä ja heidän tarpeellisiksi katsomiaan asiantuntijoita työterveyshuollon suunnittelua, toteuttamista sekä kehittämistä ja seurantaa koskevissa asioissa siten kuin hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaan on tarpeellista. Hyvä työterveyshuoltokäytäntö on kuulunut työterveyshuollon toimintarepertuaariin vuonna 1995 korvausjärjestelmään tehtyjen muutosten seurauksena. Työterveyshuoltolakiin tämä käsite tuli vuonna Asiantuntijavetoisen työterveyshuollon toimintakonsepti on pitkälti perustunut siihen ajatukseen, että asiat hoituvat kun työterveyshuolto tekee selvitystensä ja seurantojensa perusteella toimenpideehdotuksia työn terveellisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi sekä työntekijöiden terveyden ja toiminta ja työkyvyn edistämiseksi. Tämä hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaista prosessia on pitkään pidetty hyvänä toimintatapana, mutta vuosien varrella on kuitenkin nähty ja opittu ymmärtämään, ettei se vielä takaa toiminnan laadukkuutta ja tuloksellisuutta. Homma ei aina toimia 1

2 pohjalaisviisauden mukaan: kun hyvää tavoittelee, niin priimaa pukkaa! Osin tämän tapaisista syistä johtuen on sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltu pidempään hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteita ja sisältöä koskevan valtioneuvoston asetuksen (1484/2001) uusimista. Ja kuinka ollakaan, jälleen on tarpeen nostaa terveyden ja työkyvyn edistäminen ja työssä jaksaminen vahvasti framille, yhdessä muiden työterveystoiminnalle asetettujen tavoitteiden rinnalla. Työpaikkatasolla käsillä olevan uudistamisen tärkein viesti tullee olemaan, että työterveystoiminnalle asetettuja tavoitteita ei saada aikaan pelkästään asiantuntijatyönä. Onnistumiseen tarvitaan suunniteltua ja tavoitteellista työterveysyhteistyötä, jolla tarkoitetaan työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajiensa sekä työterveyshuollon suunnitelmallista ja tavoitteellista yhteistyötä työterveyshuoltolain tarkoituksen toteuttamiseksi. Hyvän työterveyshuoltokäytännön yleiset periaatteet ovatkin päivittymässä uudessa asetuksessa niin, että työterveysyhteistyö on jatkossa otettava huomioon kaikessa työterveyshuollon toiminnassa. Uusittavan asetuksen mukaan työterveyshuollon toimintaa suunniteltaessa on siten määriteltävä sekä työpaikan tarpeista lähtevän työterveysyhteistyön että työterveyshuollon oman toiminnan tavoitteet. Tässä esityksessä tarkastelen työterveyshuollon korvausjärjestelmän osuutta, roolia ja tehtäviä työterveyshuollon toteuttamisessa ja uudistamisessa kaikkien työelämässä mukana olevien terveyden ja työkyvyn edistämiseksi. Korvaukset terveyden ja työkyvyn edistämisen kannustimena Työterveyshuollon korvausjärjestelmän (SVL 1224/2004) tehtävänä on tukea työterveyslainsäädännön tavoitteiden toteutumista kattavasti kaikilla työpaikoilla niiden koosta, sijainnista ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Tämän takia korvaamisella tuetaan työnantajia, yrittäjiä ja työpaikkoja työterveyshuollon järjestämisessä niin, että työterveyshuollon toimintaedellytykset olisivat kunnossa ja että työterveyshuollon voimavaroja käytettäisiin työpaikkojen tarpeisiin monipuolisesti ja tehokkaasti. Korvauskäytäntöä on vuosien mittaan kehitetty siihen suuntaan, että sillä kannustetaan ja ohjataan työnantajia, työpaikkoja ja työterveyshuoltoja toimimaan hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteiden ja sisällön edellyttämällä tavalla. Hyvä työterveyshuoltokäytäntö ja työterveysyhteistyö korvaamisessa Vuoden 2011 alusta tuli voimaan sairausvakuutuslain 13 luvun 5 :ää koskevat muutokset, jolloin työterveyshuollon ehkäisevään toimintaan (korvausluokka I) säädettiin kaksi korvaustasoa (L 1056/2010, HE 67/2010). Lakimuutokset valmisteltiin kolmikantaisesti SATA- komiteassa tehtyjen linjausten ja ehdotusten pohjalta ( ). Muutosten jälkeen korvauksen määrä on 50 % hyväksytyistä kustannuksista edellyttäen, että työterveyshuoltolain 12 :n mukainen ennaltaehkäisevä toiminta on toteutettu työpaikkakohtaisiin tarpeisiin perustuen työterveysyhteistyössä hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti. Niin työterveyden kuin työ- ja toimintakyvyn edistämisessä tulee toiminnan suunnittelussa ja tavoitteiden asettamisessa lähteä työpaikan tarpeista. Työterveyshuollon toiminnan tulee perustua työolojen tuntemukseen ja työpaikkaselvitys on silloin sen perusta, jonka varaan toiminta on rakennettava. Työpaikkaselvitykset tulee tehdä yhteistyössä ja mm. niin, että niissä hyödynnetään mm. työpaikan riskinarviointeja ja vastaavia muita tietoja. Korvauskäytäntö lähtee jatkossa entistä yksiselitteisemmin siitä, että myös työpaikkaselvitykset tehdään työterveysyhteistyönä ja toteutetaan asianmukaisesti. Myös toimintasuunnitelmien pitää perustua työpaikkaselvityksiin. Ellei näin toimita, ei synny myöskään edellytyksiä toiminnan korvaamiselle. Lisäksi edellytetään, että toimintasuunnitelmat samoin kuin työterveyshuollon laatua ja työpaikkatason vaikutuksia koskevat selvitykset ja seurannat on käsitelty ja arvioitu työpaikalla yhteistyössä yhteistoimintamenettelyn mukaisesti. Työterveyslainsäädännössä lähdetään työkyvyn ylläpitämisessä jatkossakin siitä, että toiminta toteutetaan ensisijaisesti työpaikan sisäisin toimenpitein. Työkyvyn ylläpitämisessä painopisteen on oltava ehkäisevässä toiminnassa, jonka tulee koskea ja kohdentua kaikkiin työntekijöihin. Päävastuu 2

3 tästä toiminnasta on työnantajalla. Työnantajan on myös ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin työntekijän työkyvyn edistämiseksi, ylläpitämiseksi, palauttamiseksi ja seuraamiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Työkyvyn ylläpitämisen tulee kattaa terveydellisten ja muiden voimavarojen edistämisen siten kuin se on tarpeen kunkin työntekijän terveydentila ja työ- ja toimintakyky huomioon ottaen. Työterveysyhteistyön tarkoituksena on tukea työpaikkojen kaikkia niitä prosesseja ja toimintoja, joita tarvitaan työkykyjohtamiseen kuuluvien selvillä olemisen, varautumisen ja osallistumisen periaatteiden toteuttamiseen työpaikoilla (EK, 2011). Työterveyshuolloilta tämä edellyttää, että hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaiset prosessit suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä ja tätä kautta saadaan aikaan yhteinen ymmärrys työpaikkakohtaisista tarpeista ja haasteista, mutta myös keinoista ja mahdollisuuksista työterveyden ja työkyvyn tukemiseksi. Työkyvyn hallinta korvaamisen edellytyksenä Sairausvakuutuslakiin vuoden 2011 alusta tulleet muutokset ovat merkinneet sitä, että korvauskäytännössä 60 %:n korvaustason ehdoksi ennaltaehkäisevästä työterveyshuollosta tuli se, että työnantaja, työntekijät ja työterveyshuolto ovat yhteistyössä sopineet ja laatineet kirjallisen kuvauksen työpaikalla ja työterveyshuollossa noudatettavista käytännöistä, joilla työkyvyn hallintaa, seurantaa ja varhaista tukea toteutetaan työpaikan ja työterveyshuollon yhteisenä toimintana. Työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen toimintakäytännöllä (työkyvyn hallinta) tarkoitetaan työpaikan ja työterveyshuollon yhdessä sopiman ja laatiman työpaikan tarpeisiin perustuvan kirjallisen kuvauksen mukaisia käytäntöjä, joiden avulla työpaikalla ja työterveyshuollossa huolehditaan työntekijöiden läpi työuran jatkuvasta työkyvyn edistämisestä ja työkyvyttömyyden ehkäisemisestä. Korvaamisessa edellytetään, että kirjalliset työkyvyn hallinnan asiakirjat ovat todennettavissa sairausvakuutuslaissa säädetyn mukaisesti (67/2010). Työkyvyn hallintaa koskeva kuvaus laaditaan työpaikalla johdon, esimiesten, henkilöstön ja työterveyshuollon yhteistyönä. Yhteistyömenettely ja siitä tehdyt päätökset sekä tekijät ja ajankohdat tulee olla työpaikalla dokumentoituna, jotta työkyvyn hallintakäytäntö saadaan vakiinnutettua. Yhdessä laadittu kirjallinen kuvaus varmistaa eri osapuolten sitoutumisen sovittuun työkyvyn edistämiseen ja työkyvyttömyyden ehkäisemiseen. Työkyvyn hallintakäytännön tavoitteena on synnyttää luottamus siihen, että työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyönä edistetään aidosti työntekijöiden työssä jaksamista ja jatkamista. Kuvaus työkyvyn hallinnasta tulee laatia työpaikan tarpeisiin perustuen ja niin, että se sisältää käytännöt, joiden avulla työpaikalla hoidetaan työkykyä edistävät toimet ja tunnistetaan työkykyyn liittyvät tukitarpeet. Kuvauksen tulee sisältää myös yhdessä sovitut puheeksi ottamisen käytännöt ja varhaisen tuen antamisen keinot ja mahdollisuudet työpaikalla. Työpaikalla on lisäksi sovittava sairauspoissaolojen seurantajärjestelmästä. Tähän liittyen on sairausvakuutuslain perusteluihin kirjattu, että työnantaja on velvollinen toimittamaan sairaus- ja poissaolotiedot kattavasti työterveyshuollolle, ellei työntekijä ole erikseen kieltänyt yksittäisen todistuksen tai lausunnon luovuttamista. Pienillä alle 20 hengen työpaikoilla varhaisen tuen toimintatavoista voidaan sopia työpaikkaselvityskäynnin ja työterveyshuollon toimintasuunnitelman laatimisen ja vuosittaisen tarkistamisen yhteydessä. Näillä työpaikoilla ei edellytetä erillisen kirjallisen toimintatavan kuvausta. Myös yrittäjien ja työterveyshuoltojen tulee sopia yhdessä, miten yrittäjän työkyvyn hallintaa, seurantaa ja varhaista tukea voidaan edistää. yhteistyössä sovittu yrittäjän ja työterveyshuollon toiminta kirjataan työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan. Työpaikan työkyvyn hallintakäytännön laatimisen lisäksi työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan kirjataan hyvän työterveyshuoltokäytännön mukainen toiminta. Toimintasuunnitelmassa tulee myös kuvata miten työterveyshuollon työkykyseurantaan ja raportointiin sisältyvät vastuut ja tehtävät hoidetaan yhdessä työpaikan kanssa. Toimintasuunnitelmasta tulee esimerkiksi ilmetä miten työkykyseurannasta laaditaan yhteistyössä raportit ja miten ne käsitellään säännöllisesti työpaikalla 3

4 yhdessä työterveyshuollon kanssa. Työterveyshuolloilla on velvollisuus raportoida vuosittain työkykyseurannasta yli 20 hengen yrityksissä. Tätä pienemmillä työpaikoilla ei tätä velvoitetta ole, mutta niidenkin tehtävänä on seurata työkyky- ja sairauspoissaoloja seuranta ja ongelmien esiintyessä tulee ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon ja toimia yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Toimintasuunnitelmaan kirjataan myös työterveyshuollon yhteistyö ja työkyvyn tukemiseen liittyvät käytännöt työpaikan ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Korvauslainsäädännön lähtökohtana työkyvyn tukemisessa on saada työpaikat ja työterveyshuollot tehostamaan keskinäistä yhteistyötä työkyvyn hallinnan käytännön aikaansaamiseksi ja hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisen toiminnan toteuttamiseksi työpaikalla. Yhteistyöllä ja osapuolten vastuiden konkretisoinnilla edistetään ja tuetaan työkykyä ja ehkäistään työkykyongelmien syntymistä. Työterveyshuoltojen on omalta osaltaan huolehdittava, että työterveyshuollon asiantuntemus ja tietämys otetaan huomioon työpaikkojen toiminnan suunnittelussa. Työkyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä, kuten muussakin työterveystoiminnassa, työpaikan ja työterveyshuollon yhteiset tavoitteet ja yhdessä sovitut käytännöt ovat välttämättömiä edellytyksiä sille että toiminnassa onnistutaan ja että toiminta on vaikuttavaa. 4

5 5