Lisäaineopas. Lukijalle



Samankaltaiset tiedostot
Mikä on lisäaine ja mikä ei?

MIKÄ ON LISÄAINE JA MIKÄ EI?

lisäaineet Elintarvikkeiden

Elintarvikkeiden lisäaineet

OVATKO LISÄAINEET TURVALLISIA?

Natriumvetyasetaatti. Askorbiinihappo. Natriumaskorbaatti. Kalsiumaskorbaatti. Kaliumlaktaatti. Sitruunahappo. Kalsiumsitraatit

Elintarvikeparanteisiin liittyvät pakkausmerkinnät

Marja- ja hedelmävalmisteiden koostumus ja pakkausmerkinnät ohje valvojille ja toimijoille

Luomutuotteiden valmistuksen erityispiirteet ja reseptiikka. Mikkeli Jaana Elo KoKo Palvelut

MAKEAT. Tampere talon 25v juhlaleivos (syksy 2015) (VL, G)

Marja- ja hedelmävalmisteiden koostumus ja pakkausmerkinnät ohje valvojille ja toimijoille

WIENERIT JA KAHVILEIVÄT:

TUOTESELOSTEET. RIISIPUURO Vesi, laktoositon kerma, puuroriisi, kasviöljy, suola. KAURAPUURO (tarjolla aamuisin) Vesi, kaurahiutale, suola

SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1995 N:o Asetus maatilatalouden kehittämisrahastosta.

RAVINNON LISÄAINEISTA JA SENIORIN RAVITSEMUKSESTA. Timo Espo Voimasenioreille

N:o Huomautus: Jälkiruoat, makeiset ja niiden kaltaiset tuotteet. vähäenergiaiset tai lisättyä sokeria sisältämättömät

WIENERIT JA KAHVILEIVÄT: RUOTSINWIENER

PUHDASTA JA TURVALLISTA RUOKAA?

Hedelmähillojen, hyytelöiden ja marmeladien koostumus ja pakkausmerkinnät ohje valvojille ja toimijoille

Hedelmä- ja marjajalosteiden merkinnät Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton Kaamosmarjapäivät

Elintarvikkeiden lisäaineet. Raportin tulokset ja johtopäätökset. Johanna Suomi, Riskinarvioinnin tutkimusyksikkö

SISÄLLYS. N:o 610. Asetus. elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä annetun asetuksen 7 ja 12 :n kumoamisesta

SISÄLLYS. N:o 691. Annettu Helsingissä 13 päivänä syyskuuta 1996

Osa 4, Ainesosaluettelo

Pakkausmerkintöjen. 500g. Määrä. Tuotteen nimi. Ainesosaluettelo. Säilyvyys. Valmistaja / Maahantuoja 06/2008

Elintarvikkeiden lisäaineet - terveyden uhka vai turvaaja?

SISÄLLYS. N:o 116. Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus

Lisäaineet ja muut elintarvikeparanteet. Lasten ruoat ja niiden valvonta koulutus Kirsi-Helena Kanninen

Lisäaineet luomutuotteissa

Julkaistu Helsingissä 14 päivänä helmikuuta /2011 Maa- ja metsätalousministeriön asetus

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

ETL / Margariiniyhdistys Helmikuu 2007 ( )

Lisäaineet ravintolisissä. Ravintolisäseminaari elintarvikealan toimijoille ja valvontaviranomaisille Kirsi-Helena Kanninen

LENKKI-, NAKKI- JA LEIKKELEMAKKAROIDEN LISÄAINEET SEKÄ MYYNTIPÄÄLLYSMERKINNÄT 1993

Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräitä elintarvikkeita koskevista vaatimuksista

TUOTEKATALOGI. Aidosti Orientaaliset Maut Suomesta.

Päiväkodit ja koulut (Alakylä, Tirinkylä, Ylikylä, Huttukylä, Lukio ja Jokiranta), Kiertävä viikko 5

Benecol Margariini Laktoositon 60 % 450 g Ainesosat: RAVINTOSISÄLTÖ Per 100 g Per suositeltava päiväannos (30 g)

SUURKEITTIÖVALIKOIMA MARGARIINIT, KASVIRASVALEVITTEET, KASVIÖLJYVALMISTEET, PAISTORASVAT JA KASVIÖLJYT tiedot perustuvat syyskuun 2004 tilanteeseen

SISÄLLYS. N:o 752. Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus

Benecol Voi & rypsiöljy Rasvaseos 60 % 225 g Ainesosat: voi maito RAVINTOSISÄLTÖ Per 100 g Per suositeltava päiväannos (25 g)

LEIPURIN KÄYTTÖVALMIIT KÄÄRETORTUT JA LEIVOSPOHJAT OMIIN RULLAUKSIIN

N:o Liite 1b

Margariinin. ainesosat ja valmistus

Ruoka-allergisen kannattaa lukea pakkausmerkintöjä

Mitä kaikkea elintarvikkeen pakkaus kertoo?

PAKKAUSMERKINNÄT Rovaniemi,

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

LIHAKEITTO Vesi, peruna, suomalainen naudanliha 18%, porkkana, lanttu, purjo, selleri, suola, mustapippuri

Tullin elintarviketutkimukset 2013

LEIPURIN KONDIS KAMPANJA KEVÄT 2010

21 RYHMÄ ERINÄISET ELINTARVIKEVALMISTEET. b) paahdetut kahvinkorvikkeet, joissa on kahvia, sen määrästä riippumatta (nimike 0901);

Leivän ABC. Mielenkiintoisia tietoiskuja leivästä kiinnostuneille

PAKKAUSMERKINNÄT PAKETTIIN! Mervi Louhivaara

Menu Lauantai lounas. Broileriruukku Curryä (M,G), Riisiä (M,G) Punajuuri-kauravuokaa (M, vegan)

Katsaus elintarvikeparanteista: Lisäaineet, aromit ja entsyymit

Kasvisravinto-opas. Vihjeitä viisaisiin valintoihin

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 13 päivänä tammikuuta 2006 annetun elintarvikelain (23/2006) 9 :n nojalla:

Laki. makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta annetun lain muuttamisesta

koristeluun, kuorruttamiseen ja täytteeseen

TUOTESELOSTEET VAASA 2015

KAHVILEIPÄ RESEPTIT Kurssiralli

TUOTESELOSTEET PYHÄJOKI 2014

MAKEAT. Tampere-talon leivos 8 (VL, G)

Osa 8, Ravintoarvoilmoitus

Copyright Lasse Lundqvist Oy 2008, Sosa-tuotteet saat Annostus Käyttö Sopivuus Tuotteet

Kananmuna sisältää muun muassa D-vitamiina ja runsaasti proteiinia

Lisäaineiden ryhmänimet käyttötarkoituksen mukaan ja ryhmänimien määritelmät

PAKOLLISET ELINTARVIKKEIDEN PAKKAUSMERKINNÄT JA RAVINTOARVOMERKINNÄT. Susanna Peltonen Hämeen ammattikorkeakoulu

Itämeren ruokavalio. Kaisa Härmälä. Marttaliitto ry

Leipomot ja viljateollisuus

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

Pohdi vierustoverin kanssa hetki, mitkä asiat vaikuttavat ostopäätökseen? Katsotko ostamasi tuotteen pakkausmerkintöjä, miksi/miksi et?

Benecol Margariini Maukas 60 % 250 g Ainesosat: RAVINTOSISÄLTÖ Per 100 g Per suositeltava päiväannos (30 g)

KAMPANJA LEIPURIN TALVI Kampanja-aika

Työhyvinvointia terveyttä edistämällä: Ravinto ja terveys Henna-Riikka Seppälä 1

Koostumus: Koostumus: Koostumus:

Voileipäkakkuaihiot. Valmiit voileipäkakkuaihiot pakasteena

Reuter & Stolt. Makuelämyksiä arkeen ja juhlaan

Julkaistu Helsingissä 9 päivänä syyskuuta /2011 Maa- ja metsätalousministeriön asetus. valmistuksen apuaineista elintarvikkeissa

URHEILIJAN RAVINTO Ravinnon laatu, suojaravintoaineet

Rasvat ruoanvalmistuksessa. Rakenne

PAIKALLISEN ELINTARVIKKEEN MATKAOPAS KAUPAN HYLLYLLE , Salo Johanna Mattila Turun yliopiston Brahea-keskus

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

Sydänystävällinen, terveellinen ravinto Ravitsemussuunnittelija, TtM, Kati Venäläinen, KSSHP

KOMISSION DIREKTIIVI 95/45/EY, annettu 26 päivänä heinäkuuta 1995, elintarvikkeissa sallittujen väriaineiden erityisistä puhtausvaatimuksista

Leipurin Pakasteet. valmispakasteet marjat

PALVELUMYYNTITUOTTEET

Tiedätkö mitä haukkaat? katso pakkausmerkinnöistä. Hyviä valintoja. pakkauksia lukemalla

SNACKS TUOTTEIDEN RESEPTIT Kurssiralli 2010

Benecol Hedelmämix tehojuoma 6 x 65 ml

SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1995 N:o Laki tekijänoikeuslain muuttamisesta.

Vikorn-leipä. Zeelandia

145* PUOLUKKAA BERRIE PUOLUKKA-KARPALO. Puolukan ja karpalon yhdistelmä herättää makuaistin syksyisillä aromeillaan.

Lasten ravitsemus ravitsemussuositusten näkökulmasta. Ravitsemussuunnittelija Salla Kaurijoki Kylän Kattaus liikelaitos Jyväskylän kaupunki

Nitriittilaukattujen lihatuotteiden hapettumisenestoaineet. Toimialaohje

Väreistä voimaa - Syö viittä väriä päivässä

Opas pienmeijereille Luomumaito- ja jalosteet. Jaana Elo KoKo Palvelut

Tiedätkö mitä haukkaat? katso pakkausmerkinnöistä. Hyviä valintoja. pakkauksia lukemalla.

Täydennettyjen elintarvikkeiden omavalvonta ja valvonta

Transkriptio:

1 Lisäaineopas Lukijalle Tämä opas elintarvikkeiden lisäaineista on tarkoitettu tiedonlähteeksi kuluttajille, mutta se sopii myös opetustarkoituksiin sekä lähdeaineistoksi kaikille lisäaineista kiinnostuneille. Oppaassa kerrotaan, mitä lisäaineita saa käyttää ja miten lisäaineet vaikuttavat elintarvikkeissa. Lisäaineiden sallitusta käytöstä kerrotaan esimerkkejä. Opasta päivitetään tarvittaessa ja viimeisin versio löytyy Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran internet-sivuilta. HUOM! Oppaan sisältämät tiedot eivät riitä elintarvikkeita ammattimaisesti käsitteleville. Lisäaineiden käytön ehdot on esitetty lisäainelainsäädännössä ja ne löytyvät Eviran internet-sivuilta www.evira.fi kohdasta Elintarvikkeet Elintarviketietoa Lisäaineet.. Päivitetty 3.8.2006 Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

2 Sisällysluettelo Miksi lisäaineita käytetään 3 Turvallisuusarviointi 5 Lisäaineet ja yliherkkyys 6 Pakkausmerkinnät 7 Lisäaineryhmät 7 Elintarvikevärit 10 Luokitus 10 Värien jaottelu alkuperän mukaan 10 Värien käytön yleisperiaatteet 11 Lista: Elintarvikevärit taulukko 12 Säilöntäaineet 19 Kemiallinen säilöntä 19 Säilöntäaineiden käyttö 19 Eri aineilla on eri vaikutus 19 Lista: Säilöntäaineet taulukko 20 Hapettumisenestoaineet 24 Hapettumisenestoaineiden synergistit, yhteisvaikutteiset aineet 24 Lista: Hapettumisenestoaineet taulukko 24 Emulgointi-, stabilointi-, sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet sekä muunnetut tärkkelykset 28 Emulgointiaineet 28 Sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet 28 Muunnetut tärkkelykset 28 Stabilointiaineet 29 Lista: Emulgointi-, stabilointi- ja sakeuttamisaineet taulukko 29 Makeutusaineet 37 Sokerit 37 Sokerialkoholit 37 Makeutusaineet, jotka eivät sisällä energiaa 37 Eri makeusaste 38 Makeutusaineryhmät 38 Lista: Makeutusaineet taulukko 39 Muut lisäaineet 43 Hapot ja happamuudensäätöaineet 43 Paakkuuntumisenestoaineet 43 Arominvahventeet 43 Pintakäsittelyaineet 44 Pakkauskaasut ja ponneaineet 44 Lista: Muut lisäaineet taulukko 44 Lisäaineiden alkuperä 54 Eläinperäisiä valmistus- ja lisäaineita 54 Eläinperäisiä valmistusaineita 55 Lisäaineet aakkosjärjestyksessä 57

3 Miksi lisäaineita käytetään? Lisäaineita käytetään ruoanvalmistuksessa elintarviketeollisuudessa, suurtalouksissa ja kotonakin. Lisäaineita käytetään elintarvikkeeseen tiettyä tarkoitusta varten, ja ne ovat osa tuotteen valmistusreseptiä. Teollisuudessa lisäaineita käytetään elintarvikkeisiin lähinnä viidestä syystä. Lisäaineiden avulla pyritään esimerkiksi: * lisäämään elintarvikkeen turvallisuutta estämällä mikrobien kasvua * parantamaan elintarvikkeen rakennetta esimerkiksi sakeuttamalla * tekemään elintarvike ulkonäöltään houkuttelevammaksi tai palauttamaan elintarvikkeelle sille ominainen väri elintarvikeväreillä * parantamaan makua makeutusaineilla ja arominvahventeilla * varmistamaan elintarvikkeen maun, rakenteen ja ravitsemuksellisen laadun säilyminen koko myyntiajan. Elintarvikelisäaineet palvelevat siten sekä kuluttajan että elintarvikkeiden valmistajan etuja. Osana monipuolista ja vaihtelevaa ruokavaliota lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden käyttö on turvallista. Kotonakin lisäaineita käytetään, usein ehkä huomaamatta ja monesti käyttövalmiina seoksina. Tuttuja ovat leivinjauheet leivonnassa ja kurkkusäilötteet tai hillosokeri kotisäilykkeiden valmistuksessa. Maun vuoksi käytetään makeutusnestettä ja aromisuolaa, värin vuoksi karamellivärejä ja hyytelön tekoon pektiiniä tai agaria. Mitä eroa eri aineilla? Lisäaineet Lisäaineet lisätään tarkoituksella elintarvikkeeseen, ja niillä on jokin haluttu teknologinen vaikutus valmistuksen aikana tai valmiissa elintarvikkeessa. Elintarvikelisäaineiden turvallisuus ja käyttötarve arvioidaan ennen kuin ne hyväksytään käyttöön, ja niiden käytöstä määrätään lainsäädännössä. Lisäaineet ilmoitetaan elintarvikkeiden pakkausten ainesosaluetteloissa. Ravitsemukselliset lisät

4 Joitakin elintarvikkeita täydennetään vitamiineilla, kivennäisaineilla tai muilla aineilla elintarvikkeen ravintoarvon parantamiseksi (jodi suolassa, vitamiinit margariinissa) tai korvaamaan valmistuksen aikana tapahtunutta ravintoaineen hävikkiä (C-vitamiini täysmehuissa). Näiden lisättyjen aineiden vaikutus ei kohdistu elintarvikkeisiin vaan niiden käyttäjiin. Lisätty ravintoaine ilmoitetaan pakkauksen ainesosaluettelossa ja sen määrä ravintoarvomerkinnässä. Valmistuksen apuaineet Elintarvikkeiden valmistuksessa apuaineita käytetään samoin tarkoituksellisesti halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi elintarvikkeessa. Valmistuksen apuaineilla ei ole enää vaikutusta lopullisessa elintarvikkeessa, johon niitä jää vain vähäisiä määriä tai ei lainkaan (esimerkiksi etyleenikaasu banaanien kypsytyksessä). Apuaineita ei ilmoiteta pakkausmerkinnöissä. Vieraat aineet Vieraat aineet joutuvat vahingossa elintarvikkeeseen esimerkiksi ympäristösaasteena (lyijy, dioksiini, PCB) tai pilaantumisen seurauksena (homemyrkyt). Niitä voi myös muodostua prosessin aikana (PAH) tai siirtyä pakkauksesta (tina). Vieraita aineita ovat myös eläinlääke- ja torjunta-ainejäämät. Vieraat aineet voivat tehdä elintarvikkeen ihmisen terveydelle vahingolliseksi tai elintarvikkeeksi kelpaamattomaksi. Elintarvikkeissa esiintyville vieraille aineille on siksi asetettu sallitut enimmäismäärät, joiden noudattamista viranomaiset valvovat. Vieraiksi aineiksi luetaan myös joissakin kasveissa luontaisesti esiintyvät myrkylliset aineet, joiden saantia pyritään rajoittamaan esimerkiksi viljelytekniikalla ja oikealla varastoinnilla (perunan solaniini) tai käsittelyohjeilla (korvasienten gyromitriini).

5 Turvallisuusarviointi Lisäaineen on läpikäytävä perusteellinen turvallisuusarviointi, ennen kuin se hyväksytään käyttöön. EU:ssa elintarvikkeiden lisäaineiden turvallisuutta arvioi Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA (European Food Safety Authority). Arviointiprosessin yhteydessä läpikäydään laaja tieteellinen tutkimusmateriaali, jossa kartoitetaan aineen mahdolliset haitalliset vaikutukset. Turvallisuusarvioinnin perusteella määritetään aineen hyväksyttävä päiväsaanti. Jos turvallisuustutkimuksissa ei havaita kielteisiä vaikutuksia ihmisen terveydelle suurissakaan käyttömäärissä, lisäaineelle ei anneta ADI-arvoa (ADI ns = not specified). Jos kielteisiä vaikutuksia havaitaan suurissa käyttömäärissä, lisäaineelle määritellään ADI-arvo. Kansainvälisesti lisäaineiden käyttöturvallisuutta arvioi Maailman elintarvike ja maatalousjärjestö FAO:n (Food and Agriculture Oraganisation) ja Maailman terveysjärjestö WHO:n (World Health Organisation) alainen asiantuntijakomitea JECFA (Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives). ADI (Acceptable Daily Intake) tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä enimmäissaantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa joka päivä koko elämänsä ajan ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa ja vuorokautta kohden. ADI-arvot pätevät niin lapsiin kuin aikuisiin. ADIarvot ylittyvät harvoin, koska ADI-arvolle annetaan suuri turvamarginaali. Lapsilla ADI-arvo voi kuitenkin helpommin ylittyä lasten pienemmän painon takia. Käytännössä ADI-arvo ylittyy vain silloin, jos yksittäistä lisäainepitoista elintarviketta nautitaan suuria määriä kerralla, tai jos lisäainepitoisten elintarvikkeiden osuus kokonaisruokavaliosta on suuri. Esimerkki: Bentsoehapon (E 210) ADI-arvo on 5 mg/kg/vrk. Mikäli bentsoehappoa on lisättymehuun suurin sallittu määrä (200 mg/l), voi 60 kg painava aikuinen juoda mehua 1,5 l ja 20 kg painava lapsi 0,5 l joka päivä ilman että ADI-arvo ylittyy. Esimerkki: Aspartaami ja asesufaami K ovat tavallisimpia kevytjuomien makeutusaineita. Nämä ovat 100-200 kertaa makeampia kuin tavallinen sokeri. Aspartaamin (E 951) ADI-arvoon 40 mg/kg ja asesulfaami K:n (E 950) 9 mg/kg. ADI-arvon perusteella laskien ja olettaen, että vähäenergiaiseen juomaan on käytetty suurin sallittu määrä makeutusaineita (aspartaami 600 mg/l, asesulfaami K 350 mg/l), voi 60-kiloinen henkilö juoda joka päivä 4 litraa aspartaamilla tai 1,5 litraa asesulfaami K:lla makeutettua juomaa. Tavallisesti juomien makeuttamiseen käytetään näiden yhdistelmää ja suhteellisesti pienempiä makeutusainemääriä.

6 Lisäaineet ja yliherkkyys Eräät lisäaineet saattavat aiheuttaa joillekin ihmisille yliherkkyysoireita. Lisäaineyliherkkyys on kuitenkin hyvin yksilöllistä sekä myös harvinaista verrattuna yleisimpiin ruoka-aineallergioihin, kuten kala-, pähkinä-, maito- tai vilja-allergioihin. Henkilöt, jotka ovat yliherkkiä aspiriinille (asetyylisalisyylihappo) ja sen sukuisille särkylääkkeille, voivat reagoida myös säilöntäaineina teollisuudessa ja kotitalouksissa käytetyille bentsoehapolle (E 210-E 219) ja sorbiinihapolle (E 200- E 203). Astmaatikolle hankalia säilöntäaineita ovat rikkidioksidi ja sulfiitit (E 220-E 228). Myös jotkin atsovärit sekä glutamiinihappo tai glutamaatit saattavat aiheuttaa yliherkkyysoireita. Jos tietää olevansa yliherkkä jollekin lisäaineelle, kannattaa välttää elintarvikkeita, joissa sitä on käytetty. Elintarvikkeen valmistuksessa käytetyt lisäaineet ilmoitetaan pakkauksen ainesosaluettelossa. Esimerkkejä lisäaineista, jotka saattavat aiheuttaa yliherkkyysoireita: Atsoväriaineet E 102 Tartratsiini E 110 Paraoranssi, oranssi S, Sunset yellow FCF E 122 Atsorubiini, karmosiini E 123 Amarantti E 124 Uuskokkiini, kokkeniilipunainen A, Ponceau 4R E 128 Punainen 2G E 129 Alluranpunainen AC E 151 Briljanttimusta BN, musta PN E 154 Ruskea FK E 155 Ruskea HT E 180 Litolirubiini BK Säilöntäaineet E 200 Sorbiinihappo ja sorbaatit E 202-E 203 E 210 Bentsoehappo ja bentsoaatit E 211-E 213 ja hydroksibentsoaatit E 214-E 219 E 220 Rikkidioksidi E 221-E 224 ja E 226-E 228 Sulfiitit Hapettumisenestoaineet E 320 Butyylihydroksianisoli (BHA) E 321 Butyylihydroksitolueeni (BHT) Aromivahventeet E 620 Glutamiinihappo E 621-E625 Glutamaatit

7 Pakkausmerkinnät Pakkausmerkinnät antavat kuluttajalle perustiedot elintarvikkeista. Elintarvikkeen valmistuksessa käytetyt lisäaineet ilmoitetaan ainesosaluettelossa ryhmänimellä, jota täydennetään lisäaineen nimellä tai E-koodilla. Ryhmänimi ilmaisee, miksi lisäainetta on elintarvikkeen valmistuksessa pääasiallisesti käytetty. Yksittäisellä lisäaineella voi olla monenlaisia vaikutuksia ja se voi siten kuulua eri ryhmiin eri elintarvikkeissa. Lisäaineryhmät Arominvahvenne Emulgointiaine Hapettumisenestoaine Happo Aine, joka tehostaa elintarvikkeen omaa makua ja/tai tuoksua. Aine, joka mahdollistaa tai säilyttää elintarvikkeessa kahden tai useamman toisiinsa sekoittumattoman olomuodon - kuten öljyn ja veden - tasaisen seoksen. Aine, joka pidentää elintarvikkeen säilyvyyttä suojaamalla sitä hapettumisen aiheuttamalta pilaantumiselta kuten rasvan eltaantumiselta ja värimuutoksilta. Aine, joka lisää elintarvikkeen happamuutta ja/tai antaa elintarvikkeeseen happaman maun. Happamuudensäätöaine Aine, joka muuttaa tai säätelee elintarvikkeen happamuutta tai emäksisyyttä. Hyytelöimisaine Jauhonparanne Kiinteyttämisaine Aine, joka antaa elintarvikkeelle hyytelömäisen rakenteen. Aine, jota lisätään jauhoon tai taikinaan parantamaan sen leipoutuvuutta. Aine, joka tekee hedelmän tai kasviksen solukon kiinteäksi tai rapeaksi tai säilyttää sen sellaisena tai joka yhdessä hyytelöimisaineiden kanssa muodostaa tai vahvistaa hyytelörakennetta. Kosteudensäilyttäjä

8 Aine, joka estää elintarviketta kuivumasta kosteuspitoisuudeltaan alhaisen säilytysilman vaikutuksesta tai joka edistää jauheen liukenemista nesteeseen. Makeutusaine Muunnettu tärkkelys 1 Nostatusaine Aine, joka antaa makua elintarvikkeeseen, mutta joka ei ole mono- tai disakkaridi. Aine, jota saadaan yhdellä tai useammalla kemiallisella käsittelyllä syötävästä tärkkelyksestä, joka voi olla fyysisesti tai entsymaattisesti käsiteltyä ja jota on voitu ohentaa tai valkaista happo- tai emäskäsittelyllä. Aine tai aineyhdistelmä, josta vapautuu kaasua ja joka siten lisää taikinan tilavuutta. Paakkuuntumisenestoaine Aine, joka vähentää elintarvikkeen yksittäisten hiukkasten taipumusta tarttua toisiinsa. Pintakäsittelyaine Ponneaine Sakeuttamisaine Stabilointiaine Sulatesuola 2 Säilöntäaine Aine, joka elintarvikkeen ulkopinnalla käytettynä lisää kiiltoa tai muodostaa suojaavan pintakerroksen. Kaasu, ei kuitenkaan ilma, joka työntää elintarvikkeen ulos pakkauksesta. Aine, joka lisää elintarvikkeen jähmeyttä. Aine, joka mahdollistaa elintarvikkeen fyysiskemiallisen tilan säilymisen. Aine, joka mahdollistaa kahden tai useamman toisiinsa sekoittumattoman ainesosan tasaisen seoksen säilymisen elintarvikkeessa. Stabiloi, säilyttää ja tehostaa elintarvikkeen omaa väriä. Aine, joka muuttaa juuston proteiineja sellaiseen muotoon, että ne aikaansaavat rasvan ja muiden ainesosien tasaisen jakautumisen. Aine, joka pidentää elintarvikkeen säilyvyyttä suojaamalla sitä mikroorganismien aiheuttamalta pilaantumiselta. 1 Käytettäessä ryhmänimeä muunnettu tärkkelys ei lisäaineen omaa nimeä eikä numerotunnusta tarvitse ilmoittaa. 2 Ryhmänimellä sulatesuola voi ilmoittaa vain sulatejuustojen valmistuksessa käytettävät sulatesuolat.

9 Täyteaine Vaahdonestoaine Väri Aine, joka lisää elintarvikkeen tilavuutta vaikuttamatta olennaisesti sen hyödynnettävään energiasisältöön. Aine, joka estää tai vähentää vaahdonmuodostusta. Aine, jolla lisätään tai palautetaan ennalleen elintarvikkeen väriä.

10 Elintarvikevärit Elintarvikevärejä käytetään elintarvikkeen alkuperäisen värin palauttamiseksi, jos väri on käsittelyn aikana muuttunut, tai jos elintarvike halutaan tehdä houkuttelevamman näköiseksi tai jos alun perin väritön elintarvike halutaan värjätä. Värien käytöllä ei saa johtaa kuluttajaa harhaan. Elintarvikevärejä käytetään myös lihan ja kananmunien leimoihin ja munankuorien koristevärjäykseen. Luokitus Värejä voidaan luokitella eri tavoin. Alkuperän ja valmistustavan perusteella erotetaan kolme ryhmää: luonnonvärit (luontaiset), osittain keinotekoiset ja keinotekoiset elintarvikevärit. Lisäksi väreinä käytetään joitakin metalleja ja metalliyhdisteitä. Värin tapaan vaikuttavia aineita E 579 ja E 585 käsitellään luvussa Muut lisäaineet. Luonnonvärit valmistetaan tavallisimmin uuttamalla väriaines kasvi- tai eläinperäisestä syötävästä raaka-aineesta. Eräitä luonnossa esiintyviä värejä voidaan valmistaa myös kemiallisesti. Tällöin lopputuloksena on väri, joka on rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan yhdenmukainen luonnonvärin kanssa. Osittain keinotekoisiksi sanotaan värejä, jotka saadaan luonnonväreistä käsittelemällä niitä kemiallisesti. Käsittely on tarpeen, jos väri muuten säilyisi huonosti, esimerkiksi klorofylli. Keinotekoiset värit valmistetaan kokonaan kemiallisesti, eikä niitä esiinny luonnossa. Värien jaottelu alkuperän mukaan Luontaiset elintarvikevärit E 160b E 163 E 160e E 160f E 161g E 120 E 160a E 140 E 100 E 161b E 160d E 160c E 162 E 101 Annatto Antosyaanit Beta-apo-8 -karotenaali* Beta-apo-8 -karoteenihapon etyyliesteri* Kantaksantiini Karmiinit Karotenoidit* Klorofyllit Kurkumiini Luteiini Lykopeeni Paprikauute Punajuuriväri Riboflaviini* * voidaan valmistaa myös keinotekoisesti (luontaisen kaltaisia) Osittain keinotekoiset elintarvikevärit

11 E 141 E 150 Klorofyllikuparikompleksit Sokerikulöörit Keinotekoiset elintarvikevärit E 129 E 123 E 122 E 151 E 133 E 127 E 132 E 104 E 180 E 110 E 131 E 128 E 154 E 155 E 102 E 124 E 142 Alluranpunainen AC (atsoväri) Amarantti (atsoväri) Atsorubiini (atsoväri) Briljanttimusta BN (atsoväri) Briljanttisininen FCF Erytrosiini Indigotiini Kinoliinikeltainen Litolirubiini BK (atsoväri) Paraoranssi (atsoväri) Patenttisininen V Punainen 2G (atsoväri) Ruskea FK (atsoväri) Ruskea HT (atsoväri) Tartratsiini (atsoväri) Uuskokkiini (atsoväri) Vihreä S Metallit, metalliyhdisteet ja puolimetallit E 173 E 153 E 175 E 172 E 170 E 174 E 171 Alumiini Lääkehiili (kasviperäinen) Kulta Rautaoksidit ja hydroksidit Kalsiumkarbonaatti Hopea Titaanidioksidi Värien käytön yleisperiaatteet Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös elintarvikkeissa ja alkoholijuomissa käytettävistä väreistä sisältää myös yleisperiaatteet värien käytöstä: - käsittelemättömiä ja vähän käsiteltyjä elintarvikkeita ei saa värjätä - useimpia värejä koskevat elintarvikekohtaiset tai yleiset käyttömääräiset rajoitukset - osaa väreistä saa käyttää ilman määrärajoituksia hyvän valmistustavan mukaan Käsittelemättömien elintarvikkeiden lisäksi värjäyskielto koskee suurta joukkoa valmisteita, joita ovat esimerkiksi maustamattomat maidot ja jogurtit, pullotettu vesi, ruokaleipä, jauhot, makaronit, kahvi, tee, lastenruoat, tomaattikastikkeet, hedelmämehut, säilötyt kasvikset ja hedelmät jne. Joitakin elintarvikkeita saa värjätä vain yhdellä tai muutamalla värillä, ja osaa väreistä saa käyttää vain joihinkin yksittäisiin elintarvikkeisiin. Värejä on kaikkiaan 40, niistä kymmenen käyttöalue on

12 hyvin suppea, yleisesti sallituista 18 värin käyttömääriä on rajoitettu ja 12 väriä saa käyttää hyvän valmistustavan mukaan. Yleisesti käytettyjä elintarvikevärejä ovat esimerkiksi sokerikulöörit, karoteenit, antosyaanit ja riboflaviini. Elintarvikkeita, joita yleisesti saa värjätä, ovat esimerkiksi syötävä juustonkuori, jälkiruoat, jäätelö, hedelmä- ja kasvistäyssäilykkeet, sokeroidut hedelmät ja kasvikset, makeiset, purukumi, kahvileivät, makkarankuori, kalapatee, kalanmäti, äyriäis- ja nilviäisvalmisteet, sinappi, keitot, liemet, kastikkeet, kalaa ja lihaa jäljittelevät kasviproteiinivalmisteet, erityisruokavaliovalmisteet, laihdutusvalmisteet, ravintolisät, virvoitusjuomat, siideri, maustetut viinit, hedelmä- ja marjaviinit, alkoholijuomat, maustetut suolapalat, koristeet ja kuorrutteet. Näihin saa käyttää suurinta osaa väreistä, tosin yleisesti käytetään vain osaa sallituista väreistä. Elintarvikevärit Numero- Nimi Väri Alkuperä ja käyttö tunnus E 100 Kurkumiini Keltainen-keltaoranssi Uutetaan Curcuma longa kasvin juuresta. Mausteena käytetty kurkuma on jauhettua juurta, josta noin 3 % on kurkumiiniväriä. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin, kahvileipiin, hedelmänmakuisiin aamiaismuroihin, margariiniin ja perunasosehiutaleisiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 1 mg/kg/vrk E 101 Riboflaviini, Keltainen-oranssi Riboflaviini-5 -fosfaatti Riboflaviini on sama kuin B 2 -vitamiini, jota esiintyy maksassa, kananmunissa, maidossa, vihanneksissa ja hiivassa. Väri valmistetaan kuitenkin yleensä kemiallisesti tai mikrobiologisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin, kahvileipiin, kasvissäilykkeisiin, sinappiin, keittoihin ja kastikkeisiin. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: 0,5 mg/kg/vrk, B 2 -vitamiinin yliannostus ei ole todennäköinen E 102 Tartratsiini Keltainen Atsoväri, valmistetaan keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin ja kahvileipiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 7,5 mg/kg/vrk E 104 Kinoliinikeltainen Keltainen Valmistetaan keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin ja kahvileipiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 10 mg/kg/vrk E 110 Paraoranssi, oranssi S Keltainen-oranssi-punainen

13 Sunset Yellow FCF Atsoväri, valmistetaan keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin ja kahvileipiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 2,5 mg/kg/vrk E 120 Karmiinit, kokkiniili, Punainen karmiinihappo Uutetaan kuivatuista Dactylopius coccus hyönteisen naaraista. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin, kahvileipiin ja hedelmänmakuisiin aamiaismuroihin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 5 mg/kg/vrk E 122 Atsorubiini, karmosiini Punainen Atsoväri, valmistetaan keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin ja kahvileipiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 4 mg/kg/vrk E 123 Amarantti Punaruskea Atsoväri, valmistetaan keinotekoisesti. Sallittu vain eräisiin mätivalmisteisiin ja alkoholijuomiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 0,5 mg/kg/vrk E 124 Uuskokkiini, kokkeniili- Punainen punainen A, Ponceau 4R Atsoväri, valmistetaan keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin ja kahvileipiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 4 mg/kg/vrk E 127 Erytrosiini Punainen Valmistetaan keinotekoisesti. Jodipitoinen. Sallittu vain sokeroituihin tai säilöttyihin kirsikoihin. Enimmäismäärärajoitus. ADI: 0,1 mg/kg/vrk E 128 Punainen 2G Punainen Atsoväri, valmistetaan keinotekoisesti. Sallittu vain muutamiin viljaa sisältäviin lihavalmisteisiin. Enimmäismäärärajoitus. ADI: 0,1 mg/kg/vrk E 129 Alluranpunainen AC Punainen Atsoväri, valmistetaan keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin ja kahvileipiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 7 mg/kg/vrk

14 E 131 Patenttisininen V Sininen Valmistetaan keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin ja kahvileipiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 15 mg/kg/vrk E 132 Indigotiini, Sininen indigokarmiini Valmistetaan keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin ja kahvileipiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 5 mg/kg/vrk E 133 Briljanttisininen FCF Sininen Valmistetaan keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin ja kahvileipiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 10 mg/kg/vrk E 140 Klorofyllit, Vihreä klorofylliinit Vihreistä lehdistä ja ruohoista uuttamalla valmistettu luontainen väri. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin ja kahvileipiin. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: ei ole tarpeen E141 Klorofyllikuparikompleksit Vihreä-sininen-musta Klorofylliinikuparikompleksit Valmistetaan klorofyllistä korvaamalla osa sen luontaisesta magnesiumista kuparilla, joka stabiloi värin. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin ja kahvileipiin. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: 15 mg/kg/vrk E 142 Vihreä S Vihreä Valmistetaan keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin ja kahvileipiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 5 mg/kg/vrk E 150a Sokerikulööri Punaruskea-tummanruskea-musta E 150b Emäksinen sulfiittisokerikulööri E 150c Ammoniummenetelmän sokerikulööri E 150d Ammoniumsulfiittimenetelmän sokerikulööri Valmistetaan sokeria kuumentamalla. Prosessissa voidaan lisätä eri aineita, esimerkiksi. ammoniakkia tai ammoniumsuoloja (ammoniummenetelmä) ja lisäksi rikkidioksidia tai sulfiitteja (ammoniumsulfiittimenetelmä). Eri menetelmillä saadaan väreille eri ominaisuuksia. Eniten

15 käytettyjä elintarvikevärejä. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin, kahvileipiin, sinappiin, viinietikkaan, keittoihin ja kastikkeisiin. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: sokerikulöörille 150a ei ole tarpeen, muilla 150-200 mg/kg/vrk E 151 Briljanttimusta BN, Musta musta PN Atsoväri, valmistetaan keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin ja kalanmätiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 1 mg/kg/vrk E 153 Lääkehiili, kasvihiili Musta Valmistetaan hiiltämällä eri kasviraaka-aineista. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin ja kahvileipiin. Ei enimmäismääräajoituksia. ADI: ei ole tarpeen E 154 Ruskea FK Ruskea Atsoväri, valmistetaan keinotekoisesti. Käyttö sallittu vain savusillisäilykkeisiin. Enimmäismäärärajoitus. ADI: 0,15 mg/kg/vrk E 155 Ruskea HT Ruskea Atsoväri, valmistetaan keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin ja kahvileipiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 1,5 mg/kg/vrk E 160a Karotenoidit Keltainen-oranssi Beta-karoteeni Esiintyy luontaisesti useissa elintarvikkeissa, esim. porkkanoissa, vihreissä lehtivihanneksissa, tomaateissa, aprikooseissa ja ruusunmarjoissa. Karotenoideja uutetaan kasveista, mutta väriä valmistetaan usein keinotekoisesti. Karoteenit ovat A-vitamiinin esiasteita, ja ne voivat muuttua kehossa A-vitamiiniksi. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin, kahvileipiin, margariiniin, sinappiin, keittoihin ja kastikkeisiin. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: 5 mg/kg/vrk E 160b Annatto, biksiini, Keltainen-oranssi norbiksiini Väri uutetaan trooppisen annattopensaan Bixa orellana keltaisista hedelmistä. Keltainen väri tulee uutteen biksiini- ja norbiksiini-karotenoideista. Saa käyttää mm. syötävään juustonkuoreen, jälkiruokiin, jäätelöön, kahvileipiin, hedelmänmakuisiin aamiaismuroihin ja margariiniin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 0,065 mg/kg/vrk E 160c Paprikauute, Keltainen-oranssi kapsantiini, kapsorubiini

16 Valmistetaan uuttamalla paprikasta, Capsicum annuum. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin, kahvileipiin, hedelmänmakuisiin aamiaismuroihin, sinappiin, keittoihin ja kastikkeisiin. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: ei ole arvioitu E 160d Lykopeeni Keltainen-oranssi Karotenoidi, joka voidaan valmistaa uuttamalla tomaateista tai keinotekoisesti. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin, kahvileipiin, keittoihin ja kastikkeisiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: ei ole määritelty E 160e Beta-apo-8 - Oranssi-punainen karotenaali Valmistetaan keinotekoisesti, mutta esiintyy luontaisesti mm. sitrushedelmissä ja pinaatissa. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin, kahvileipiin, sinappiin, keittoihin ja kastikkeisiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 5 mg/kg/vrk E 160f Beta-apo-8 - Keltainen-oranssi karoteenihapon etyyliesteri Valmistetaan keinotekoisesti, mutta väriä esiintyy myös luonnossa. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin, kahvileipiin, sinappiin, keittoihin ja kastikkeisiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 5 mg/kg/vrk E 161b Luteoliini, luteiini Keltainen-oranssi Valmistetaan uuttamalla kasveista ja hedelmistä, yleisimmin luonnossa esiintyvä väriaine. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin, kahvileipiin, sinappiin, keittoihin ja kastikkeisiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: ei ole määritelty E 161g Kantaksantiini Oranssi-punainen Valmistetaan keinotekoisesti, mutta väriä esiintyy mm. kantarelleissa ja eräissä äyriäisissä. Käyttö on sallittu vain yhteen ranskalaiseen makkaralajiin. Enimmäismäärärajoitus. ADI: 0,03 mg/kg/vrk E 162 Punajuuriväri, Punainen betalaiini, betaniini Uutetaan punajuuresta, jossa värin antaa betaniini-niminen yhdiste. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin, kahvileipiin, keittoihin ja kastikkeisiin. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: ei ole tarpeen

17 E 163 Antosyaanit Punasininen Uutetaan fysikaalisin menetelmin eri kasveista, etenkin viinirypäleen kuorista ja mustista viinimarjoista. Väriä esiintyy myös mansikoissa, retiiseissä, kirsikoissa, vadelmissa, karpaloissa ja mustikoissa. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, hilloihin, makeisiin ja kahvileipiin. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: 2,5 mg/kg/vrk E 170 Kalsiumkarbonaatti Valkoinen Kalsiumvetykarbonaatti Esiintyy luonnossa kalkkikivessä ja liidussa. Saa käyttää mm. makeisiin ja kahvileipiin. Käytetään myös paakkuuntumisenesto-, stabilointi- ja nostatusaineina. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: ei ole tarpeen E 171 Titaanidioksidi Valkoinen Valmistetaan titaanipitoisista mineraaleista. Saa käyttää mm. makeisiin, kahvileipiin ja ravintolisiin. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: ei ole määritelty E 172 Rautaoksidit ja Keltainen-keltaruskea-punaruskea-musta -hydroksidit Valmistetaan keinotekoisesti, esiintyy myös eri mineraaleissa. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin, kahvileipiin ja ravintolisiin. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: 0,5 mg/kg/vrk E 173 Alumiini Hopeanharmaa Saadaan eri mineraaleista, etenkin bauksiitista. Sallittu vain leivonnaisten koristeiksi tarkoitettujen makeisten pinnan värjäykseen. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: 7 mg/kg/vrk E 174 Hopea Hopea Saadaan eri mineraaleista. Sallittu vain makeisten kuorrutuksiin, suklaiden koristeisiin ja likööreihin. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: ei ole määritelty E 175 Kulta Kulta Saadaan eri mineraaleista. Sallittu vain makeisten kuorrutuksiin, suklaiden koristeisiin ja likööreihin. Ei enimmäismäärärajoituksia. ADI: ei ole määritelty E 180 Litolirubiini BK Punainen Atsoväri, valmistetaan keinotekoisesti. Sallittu vain syötävään juustonkuoreen. Ei enimmäismäärärajoitusta.

ADI: 1,5 mg/kg/vrk 18

19 Säilöntäaineet Pidempään säilytetty ruoka pilaantuu bakteerien, hiivojen tai homeiden vaikutuksesta. Vaikka elintarvikkeet säilytettäisiin kylmässä, pilaantumisprosessi on käynnissä, tosin hitaampana. Pilaantuminen aiheuttaa ruokaan makuvirheitä ja lisääntyneet bakteerit voivat sairastuttaa ihmisen. Pilaantunut ruoka voi olla terveydelle haitallinen ja elintarvikkeeksi kelpaamaton, jos bakteerit ja homeet ovat muodostaneet toksiineja eli myrkkyjä, bakteeritoksiineja ja mykotoksiineja. Ennen lisäaineiden käyttöä säilöntämenetelminä olivat esimerkiksi kuivaaminen, savustaminen, suolaaminen ja maitohappokäyminen (fermentointi). Uudempia elintarvikkeiden säilöntämenetelmiä ovat täyssäilykkeiden valmistus lämpökäsittelyllä, kemiallinen säilöntä ja pakastaminen. Pakattujen elintarvikkeiden säilyvyyttä voidaan parantaa myös pakkauskaasuilla, joita käsitellään luvussa Muut lisäaineet. Kemiallinen säilöntä Kemiallinen säilöntä tarkoittaa sitä, että elintarvikkeeseen lisätään jotakin kemiallista ainetta säilyvyyden parantamiseksi. Säilöntäaineet vähentävät mikro-organismien, kuten bakteerien, homeiden ja hiivojen kehitystä ja kasvua. Mikro-organismit aiheuttavat muuten mätänemistä, homeenmuodostusta ja käymistä. Kemiallinen säilöntä vähentää myrkyllisten aineiden syntymisriskiä, joita bakteerit ja homeet voivat muodostaa. Elintarvikkeiden säilymisaika pitenee kun säilöntäainetta on lisätty. Säilöntäaineiden käyttö parantaa erityisesti tuotteen säilyvyyttä sen jälkeen kun pakkaus on avattu. Elintarvikkeen maku ja ravintoainesisältö säilyvät myös paremmin. Pakkaustekniikalla ja kylmäsäilytyksellä sekä pakastuksella on voitu vähentää säilöntäaineiden käyttöä monissa elintarvikkeissa. Säilöntäaineiden käyttö Kauppa- ja teollisuusministeriön lisäaineasetuksessa on lähes kaikille säilöntäaineille asetettu joko elintarvikekohtaisia tai määrällisiä käyttörajoituksia. Kotisäilönnässä kemiallisia säilöntäaineita käytettäessä on aina syytä noudattaa tarkasti säilöntäaineen pakkauksessa annettuja käyttöohjeita. Säilöntäaineen annoksen pienentäminen voi heikentää elintarvikkeen säilymistä. Eri aineilla on eri vaikutus Elintarvikkeiden kemialliset ominaisuudet ja koostumus vaihtelevat, ja siksi tarvitaan eri säilöntäaineita. Säilöntäaineiden tehoon vaikuttavat esimerkiksi elintarvikkeiden rasvaisuus ja vesipitoisuus sekä happamuusaste. Saattaa olla myös niin, että samaan elintarvikkeeseen täytyy yhdistää useampia säilöntäaineita toivotun vaikutuksen aikaansaamiseksi, koska aineilla on toisistaan poikkeava vaikutus eri mikrobiryhmiin. Joissakin tapauksissa säilöntäaine lisätään elintarvikkeeseen jo valmistusprosessin varhaisessa vaiheessa. Lopputuotteessa sitä voi olla jäljellä vain merkityksettömiä määriä. Esimerkiksi juuston valmistuksessa maitoon lisätystä nitraatista jää suurin osa heraan ja vain pieni osa lopputuotteeseen, juustoon.

20 Varsinaisten lisäaineiden lisäksi elintarvikkeissa käytetään valmistusaineita, joilla on säilöntävaikutusta, kuten ruokasuolaa, sokeria, etikkaa ja etyylialkoholia. Niitä käytetään elintarvikkeissa myös muista syistä, kuten antamaan makua. Säilöntäaineet Numero- Nimi Alkuperä ja käyttö tunnus E 200 E 202 E 203 Sorbiinihappo Kaliumsorbaatti Kalsiumsorbaatti Valmistetaan kemiallisesti. Sorbiinihappoa esiintyy luontaisesti pihlajanmarjoissa. Happo ja sen suolat ovat tehokkaita hiivoja, homeita ja eräitä bakteereja vastaan erityisesti happamissa ja lievästi happamissa elintarvikkeissa. Saa käyttää mm. juustoihin, juomiin, jälkiruokiin, hilloihin, mehuihin, kuivattuihin hedelmiin, pakattuihin leipiin, kasvis- ja kalavalmisteisiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 25 mg/kg/vrk E 210 E 211 E 212 E 213 Bentsoehappo Natriumbentsoaatti Kaliumbentsoaatti Kalsiumbentsoaatti Valmistetaan usein kemiallisesti, mutta bentsoehappoa esiintyy luontaisesti marjoissa, erityisesti puolukoissa, karpaloissa ja lakoissa. Happo ja sen suolat ovat tehokkaita hiivoja, homeita ja eräitä bakteereja vastaan happamissa elintarvikkeissa. Natriumbentsoaattia käytetään yleisesti säilöntäaineena myös kotisäilönnässä. Saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, hilloihin, mehuihin, kasvispuolisäilykkeisiin ja kalavalmisteisiin. Enimmäismäärärajoituksia. ADI: 5 mg/kg/vrk E 214 E 215 E 216 E 217 E 218 E 219 Etyyli-p-hydroksibentsoaatti Natriumetyyli-p-hydroksibentsoaatti Propyyli-p-hydroksibentsoaatti Natriumpropyyli-p-hydroksibentsoaatti Metyyli-p-hydroksibentsoaatti Natriummetyyli-p-hydroksibentsoaatti Parabeeneiksi kutsuttuja lisäaineita E 214 219 valmistetaan kemiallisesti bentsoehaposta. Aineita esiintyy myös luonnossa kasvien väreissä. Aineet estävät hiivojen ja homeiden kasvua ja ovat muita säilöntäaineita tehokkaampia neutraalissa ympäristössä. Saa käyttää kuivattujen lihavalmisteiden pintakäsittelyyn, makeisiin, nestemäisiin ravintolisiin ja maustettuihin suolapaloihin. Enimmäismäärärajoituksia. RyhmäADI: 10 mg/kg/vrk aineille E 214, E 215, E 218 ja E 219. Sen sijaan aineille E 216 ja E 217 ei ADI-arvoa ole voitu asettaa. E 220 E 221 E 222 Rikkidioksidi Natriumsulfiitti Natriumvetysulfiitti