KIRJALLINEN KYSYMYS 198/2010 vp Suomen osallistuminen XVIII kansainväliseen aidskonferenssiin Wienissä Eduskunnan puhemiehelle Yli 33 miljoonalla ihmisellä maailmassa on hivtartunta, ja aidsiin kuolee vuosittain lähes 3 miljoonaa ihmistä. Noin 2,5 miljoonaa ihmistä saa vuosittain hiv-tartunnan. Yli puolet uusista tartunnoista kohdistuu nuoriin, 15 25-vuotiaisiin, ja näistä nuorista tartunnansaajista noin 60 prosenttia on tyttöjä. Vaikka epidemia on keskittynyt Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, se kasvaa nopeimmin Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa. Venäjällä 80 prosenttia tartunnan saaneista on alle 30-vuotiaita ja noin 60 prosenttia tartunnoista on suurimmissa kaupungeissa, kuten Pietarissa. Suomessa on 2 627 hiv-positiivista ja tartunnan saa vuosittain noin 200 uutta suomalaista. Hiv-tartunnan saaneista on Suomessa kuollut 497. Kehittyneiden hoitomenetelmien ansiosta hiv-positiivisuus ei Suomessa enää tarkoita välitöntä hengenvaaraa tartunnan saajalle. Toisin on kuitenkin monessa muussa maassa. Suomen hiv-tilastot saattavat kuitenkin muuttua nopeastikin, sillä muiden sukupuolitautien suuri määrä erityisesti nuorten keskuudessa kertoo kasvaneesta riskikäyttäytymisestä. Yli 13 000 nuorella todetaan Suomessa vuosittain klamydia. Muun muassa klamydian levinneisyys osoittaa, että kondomia ei ole käytetty yhdynnässä, mikä lisää myös hiv-tartuntariskiä. Globaalisti ja myös meillä Suomessa hiv-tartunta johtaa ihmisoikeusrikkomuksiin sekä naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kaltaisten marginalisoitujen ryhmien diskriminointiin. Tämä siitä huolimatta, että kaikkialla maailmassa sekä hiv-positiivisten että hiv-negatiivisten henkilöiden ihmisoikeuksien turvaaminen ja edistäminen yhdessä yleisen terveyden edistämisen kanssa tuottavat myönteisiä tuloksia uusien tartuntojen ehkäisyssä. Myös lainsäädännön tulisi tukea ihmisoikeuksia edistävää ennaltaehkäisy- ja hoitotyötä. Hivin tartuttamisen tai tarttumisen kriminalisointihan ei ehkäise uusia tartuntoja, mutta uhkaa vakavasti ihmisoikeuksien toteutumista. Kriminalisoinnin sijaan tutkimustuloksiin perustuva hivin ennaltaehkäisy on osoittautunut tehokkaaksi. Tutkijoiden mukaan ainoa keino torjua taudin leviämistä on tarjota tietoa ja riittävästi ehkäisyvälineitä sekä taata kaikille oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan. Vaikka Suomessa aidsin leviäminen on maailmanlaajuisesti toistaiseksi vähäistä, uhkaa tiedon puute myös meillä sen torjuntaa. Taudista ei puhuta eikä sen vaaroista valisteta riittävästi. Lisäksi hiv-työltä uupuu lähes kokonaan korkean tason poliittinen johtajuus. Monessa muussa EUmaassa poliittinen johto on osoittanut omilla kasvoillaan tukevansa hiv-työtä ja ymmärtävänsä tämän työn merkityksen. Viime syksynä esimerkiksi Ison-Britannian pääministeri Gordon Brown julkaisi videon englantilaisissa nettilehdissä, joissa hän ilmoitti sitoutuvansa hiv-työhön. Poliittista johtajuutta tarvitaan, sillä jos jokaista uutta sukupolvea ei erikseen valisteta, hivtyöhön ei kiinnitetä riittävästi huomiota tai tähän Versio 2.0
työhön ei myöskään poliittisesti sitouduta, seuraukset ovat vakavat. Sekä Suomessa että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa poliittinen ja korkeamman tason johtajuus, kansalliset hiv- ja aidsohjelmat, riittävä rahoitus ja eri yhteisöjen ottaminen mukaan vaikuttavat myönteisellä tavalla uusien hiv-tartuntojen ehkäisyyn ja hiv-tartunnan saaneisiin kohdistuvan syrjinnän ja leimaamisen vähenemiseen. Joka toinen vuosi pidettävien aidskonferenssien sarjassa järjestetään XVIII International AIDS Conference 18. 23.7.2010 Wienissä. Tämä konferenssi kokoaa yhteen hivin ja aidsin parissa työskentelevät henkilöt, tutkijat, poliitikot ja päätöksentekijät, hiv-positiiviset ja muut hiv-pandemian voittamiseen sitoutuneet henkilöt. Konferenssissa on mahdollista kuulla uusinta tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, missä vaiheessa tieteellinen kehitys on ja mitä matkan varrella on opittu, ja yhteisesti kartoittaa tietä eteenpäin. Konferenssissa pyritään lisäämään maailmanlaajuista poliittista sitoutumista hivin taltuttamiseen. Vuosi 2010 on kansainvälisen yhteisön asettama takaraja hivin ennaltaehkäisyn, hoidon, lääkityksen ja tuen saamiseksi kaikkien ulottuville. Talouskriisin uhatessa hiviin suunnattu julkinen investointi on vaarassa vähentyä. Konferenssi pyrkii pitämään hivin vahvasti agendalla ja tarjoaa mahdollisuuden tuoda esille, miten hiviin suunnattu jatkuva panostus on keskeistä laajempien terveys- ja kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Suomi on sitoutunut vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen, joista hivin vastainen taistelu on yhtenä niistä. Tämä edellyttää asian hoitamista sekä kansallisella että globaalilla tasolla. Hivin vastainen taistelu on myös yksi Suomen kehityspoliittisen ohjelman läpileikkaavista teemoista. Korkean tason poliittinen näkyvyys hiviin liittyvissä asioissa osoittaa asian ottamista vakavasti. Kansainvälinen aidskonferenssi tarjoaisi erinomaisen foorumin tähän. Siksi on valitettavaa, että Suomen virallinen näkyvyys muista Pohjoismaista sekä monesta EU-maasta poiketen on aikaisemmissa konferensseissa ollut lähes olematon. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten Suomi tulee näkymään kansainvälisessä konferenssissa XVIII International AIDS Conference Wienissä 18. 23.7.2010, aikooko hallitus lähettää ministeritason delegaation Wienin aidskonferenssiin ja miten hallitus aikoo edistää sekä kansanedustajien että kansalaisjärjestöjen osallistumista Wienin aidskonferenssiin? Helsingissä 18 päivänä maaliskuuta 2010 Minna Sirnö /vas 2
Ministerin vastaus KK 198/2010 vp Minna Sirnö /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Minna Sirnön /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 198/2010 vp: Miten Suomi tulee näkymään kansainvälisessä konferenssissa XVIII International AIDS Conference Wienissä 18. 23.7.2010, aikooko hallitus lähettää ministeritason delegaation Wienin aidskonferenssiin ja miten hallitus aikoo edistää sekä kansanedustajien että kansalaisjärjestöjen osallistumista Wienin aidskonferenssiin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vuoden 2009 loppuun mennessä Suomessa oli todettu yhteensä 2 592 hiv-tartuntaa. Viime vuonna tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 180 uutta tartuntaa, mikä on 32 enemmän kuin edellisenä vuonna ja samaa luokkaa kuin epidemian huippuvuosina 2006 ja 2007. Aikuisväestössä hivin esiintyvyys Suomessa on noin 0,1 prosenttia. Luku on länsieurooppalaisittain matalaa tasoa ja samaa luokkaa kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa on kuitenkin ollut tasaista kasvua todetuissa hiv-tartunnoissa; 80-luvulla todettiin keskimäärin 28 tartuntaa vuodessa, 90-luvulla 81 ja 2000-luvulla 150. Etenkin hiv-seksitartunnat (miesten välinen seksi ja heteroseksi) ovat lisääntyneet 2000-luvulla, kun taas ruiskuhuumeisiin liittyviä tartuntoja on todettu varsin vähän. Hiv-epidemian alkuvaiheessa, 1980-luvulla, valtaosa tartunnoista saatiin miesten välisessä seksissä (MSM). MSM tartuntojen määrä laski 1990-luvulla kääntyen kuitenkin uuteen nousuun 1999. Hivin esiintyvyys onkin MSM keskuudessa useita kertaluokkia suurempi kuin väestössä keskimäärin. Myös miesten ja naisten välisessä seksissä saadut hiv-tartunnat ovat lisääntyneet vähitellen, eikä niitä ole missään vaiheessa onnistuttu saamaan merkittävään laskuun. Ennen vuotta 1998 Suomessa todettiin vuosittain vain yksittäisiä ruiskuhuumeisiin liittyviä hiv-tartuntoja. Vuonna 1998 hiv-tapausten määrä lähti rajuun nousuun ruiskuhuumeiden käyttäjien keskuudessa, mutta tehokkaiden torjuntatoimien avulla tartunnat saatiin laskuun ja ne on myös onnistuttu pitämään matalalla tasolla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tekee Suomessa hiv-työtä yhdessä muiden viranomaistahojen ja kansalaisjärjestöjen kanssa. THL:n tehtävänä on seurata, ennakoida ja mahdollisuuksien mukaan rajoittaa Suomen hiv/aids -epidemiaa. THL toteuttaa valtakunnallista tartuntatautien seurantaa ylläpitämällä tartuntatautirekisteriä, johon myös kaikki hiv/aids tapaukset ilmoitetaan. Hivin esiintyvyydestä Suomessa saadaan tietoa myös erityisryhmiin suunnattujen (ruiskuhuumeenkäyttäjät, MSM) esiintyvyystutkimusten avulla. Lisäksi THL tukee tiettyjen erityisryhmien matalan kynnyksen hiv-testausta ja tutkii äitiysneuvoloiden hiv-seulontanäytteet. Laitos myös suunnittelee, toteuttaa ja arvioi kansainvälisiä hiv/aids -kehitysohjelmia ja -projekteja. THL toteuttaa tehtäviään myös kansainvälisen yhteistyön kautta (esim. ECDC, EMCCDA, WHO) ja osallistuu aktiivisesti hiv-käsitteleviin tärkeimpiin kansallisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin. Hiv/aids-epidemia on yksi Suomen kehityspoliittisen ohjelman läpileikkaavista teemoista. Suomi osallistuu hiv/aidsin vastaiseen työhön 3
Ministerin vastaus erityisesti monenvälisen kehitysyhteistyön kautta. The Joint United Nations Programme on hiv/aids (UNAIDS) on YK:n perustama organisaatio, joka johtaa ja koordinoi YK:n hiv/aidsin vastaisia ponnistuksia. Se koostuu kymmenestä YK-järjestelmän organisaatiosta (UNICEF, UN- DP, UNFPA, UNODC, UNESCO, WHO, ILO, WFP, UNHCR ja Maailmanpankki). UNAIDS:n tehtävänä on hiv/aids-tietoisuuden lisääminen sekä hiv/aids-strategioiden laatiminen. Suomi on tukenut UNAIDS:a sen toiminnan alusta asti vuodesta 1996 ja on pitkään ollut ohjelman 10 suurimman rahoittajan joukossa. Osallistumisensa kautta Suomi seuraa teemaan liittyvää globaalitason poliittista dialogia ja monenvälisten järjestöjen hiv-työn tuloksellisuutta. Vuosina 2010 2011 Suomi on UNAIDS:n ohjelmaneuvoston jäsen. Suomi liittyi Globaalirahastoon aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseksi vuonna 2006. Vuonna 2009 Suomi antoi UNAIDS:lle yleisavustusta 9 miljoonaa euroa ja Globaaliin terveysrahastoon 3,5 miljoonaa euroa. Noin kolmannes Suomen hiv-työhön osoittamasta tuesta kanavoidaan kansalaisjärjestöjen kautta. Suomi osallistuu aktiivisesti hiv/aids työhön myös EY:n budjetin ja Euroopan kehitysrahaston kautta ja pyrkii johdonmukaisesti edistämään hiv/aids-teeman läpileikkaavuutta ulkosuhteisiin liittyvissä sopimuksissa, rahoitusinstrumenteissa, alue- ja sektorikohtaisissa strategioissa ja toimeenpanosuunnitelmissa. EU:n tutkimusohjelmien kautta Suomi tukee epäsuorasti myös uuden teknologian kuten ehkäisevän ja terapeuttisen hiv-rokotteen ja lääkehoidon kehittämistä. Monenvälisessä hiv/aids-työssä Suomi on keskittynyt ennaltaehkäisyyn, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin ja tasa-arvoon. Suomen vahvoja vaikutusalueita ovat myös lapsen oikeuksien toteutuminen ja globaalin sosiaaliturvan vahvistaminen. Näillä on merkittävä rooli hiv-epidemian pitkän tähtäimen vaikutusten, kuten köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämisessä sekä uusien hiv-tartuntojen ennaltaehkäisyssä. XVIII International AIDS Conference järjestetään Wienissä 18. 23.7.2010. Konferenssin järjestäjänä toimii the International AIDS Society partnereinaan muun muassa Euroopan Komissio ja UNAIDS. Suomi (THL) on mukana järjestämässä yhteispohjoismaista symposiumia koskien miesten välistä seksiä ja hiv tartuntaa osana konferenssin oheisohjelmaa. Osallistun itse konferenssiin. Sosiaali- ja terveysministeriön sekä ulkoasiainministeriön virkamiesten lisäksi THL osallistuu konferenssiin neljällä asiantuntijalla kahdesta eri yksiköstä (Tartuntatautien torjuntayksikkö, Kansainvälisten asiain yksikkö). UM:llä tai STM:llä ei ole budjetoitu varoja kansanedustajien matkakustannuksiin kansainvälisiin kokouksiin. Eduskunta voi nimetä edustajansa Suomen delegaatioon omalla kustannuksellaan. Suomi on perinteisesti tukenut kansalaisjärjestöjen osallistumista osana Suomen delegaatiota, ja kansalaisjärjestöille lähetetään pyyntö nimetä edustajansa myös tähän kokoukseen. Delegaatiota ei ole vielä asetettu. Konferenssiin ilmoittautuminen päättyy 5.5.2010. Helsingissä 8 päivänä huhtikuuta 2010 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4
Ministerns svar KK 198/2010 vp Minna Sirnö /vas Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 198/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Minna Sirnö /vänst: Hur kommer Finland att synas på den internationella konferensen XVIII International AIDS Conference i Wien 18 23.7.2010, har regeringen för avsikt att sända en delegation på ministernivå till aidskonferensen i Wien och hur ämnar regeringen göra det lättare för såväl riksdagsledamöter som medborgarorganisationer att delta i aidskonferensen i Wien? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Fram till slutet av år 2009 fanns det i Finland sammanlagt 2 592 konstaterade fall av hiv-smitta. I fjol anmäldes 180 nya fall av smitta till registret över smittsamma sjukdomar, vilket är 32 flera än året innan och av samma storleksordning som under åren 2006 och 2007 då epidemin kulminerade. Bland den vuxna befolkningen är prevalensen av hiv i Finland cirka 0,1 procent. I en västeuropeisk jämförelse är talet lågt och av samma storleksordning som i de övriga nordiska länderna. I Finland har det ändå skett en jämn ökning av antalet konstaterade fall av hiv-smitta; på 80-talet konstaterades i genomsnitt 28 fall per år, på 90-talet 81 och på 2000-talet 150. Särskilt har antalet fall av sexuellt överförd hiv-smitta (sex mellan män och heterosex) ökat under 2000-talet, medan det har konstaterats relativt få fall som haft samband med intravenöst narkotikamissbruk. I det inledande skedet av hiv-epidemin, på 1980-talet, inträffade de flesta fallen av smittöverföring vid sex mellan män (MSM). Antalet fall av MSM-smitta minskade på 1990-talet för att åter börja stiga 1999. Prevalensen av hiv är många gånger högre bland MSM än bland befolkningen i genomsnitt. Också antalet fall av hiv-smitta som överförts vid sex mellan män och kvinnor har gradvis ökat och man har inte i något skede lyckas få dessa fall att minska nämnvärt. Före år 1998 konstaterades årligen endast enskilda fall av hiv-smitta som hade samband med intravenöst narkotikamissbruk. År 1998 skedde en drastisk ökning av antalet hiv-fall bland sprutnarkomaner, men tack vare effektiva bekämpningsåtgärder minskade antalet fall av smitta och man har också lyckats hålla dem på en låg nivå. I Finland arbetar Institutet för hälsa och välfärd (THL) med bekämpning av hiv tillsammans med andra myndigheter och medborgarorganisationer. Institutet för hälsa och välfärd har till uppgift att följa upp, förutsäga och, i den mån det är möjligt, begränsa hiv-/aids-epidemin i Finland. Institutet genomför den nationella uppföljningen av smittsamma sjukdomar genom att föra ett register över smittsamma sjukdomar, till vilket också alla fall av hiv/aids anmäls. Information om prevalensen av hiv i Finland fås också med hjälp av prevalensundersökningar riktade till specialgrupper (sprutnarkomaner, MSM). Dessutom stöder Institutet för hälsa och välfärd lättillgänglig hiv-testning för vissa specialgrupper och undersöker screeningprover för hiv från rådgivningsbyråerna för mödravård. Institutet planerar, genomför och utvärderar dessutom internationella utvecklingsprogram och -projekt mot hiv. In- 5
Ministerns svar stitutet fullgör sina uppgifter också genom internationellt samarbete (t.ex. ECDC, EMCCDA, WHO) och deltar aktivt i de viktigaste nationella och internationella evenemangen kring hiv. Hiv-/aids-epidemin är ett att de genomgripande temana i Finlands utvecklingspolitiska program. Finland deltar i arbetet mot hiv/aids särskilt genom det multilaterala utvecklingssamarbetet. The Joint United Nations Programme on hiv/aids (UNAIDS) är en organisation som har grundats av FN för att leda och samordna FN:s ansträngningar mot hiv/aids. Den består av tio organisationer inom FN-systemet (UNICEF, UNDP, UNFPA, UNODC, UNESCO, WHO, ILO, WFP, UNHCR och Världsbanken). UNAIDS har till uppgift att öka medvetenheten om hiv/aids samt att utarbeta strategier mot hiv/aids. Finland har stött UNAIDS ända sedan organisationen inledde sin verksamhet år 1996 och har länge hört till de tio största finansiärerna av programmet. Genom sitt deltagande följer Finland den politiska dialog kring temat som förs på den globala nivån och resultaten av de multilaterala organisationernas arbete mot hiv. Åren 2010 2011 är Finland medlem av programrådet för UNAIDS. Finland anslöt sig år 2006 till den globala fonden för att bekämpa aids, malaria och tuberkulos. År 2009 gav Finland UNAIDS ett allmänt understöd på 9 miljoner euro och den globala hälsofonden ett understöd på 3,5 miljoner euro. Cirka en tredjedel av det stöd som Finland har anvisat för arbetet mot hiv kanaliseras via medborgarorganisationer. Finland deltar aktivt i arbetet för att bekämpa hiv/aids också genom EU:s budget och Europeiska utvecklingsfonden och strävar målmedvetet att verka för att hiv/aids ska vara ett genomgripande tema i avtal, finansieringsinstrument, områdes- och sektorspecifika strategier och verkställandeplaner som rör de yttre relationerna. Genom EU:s forskningsprogram stöder Finland också indirekt utvecklingen av ny teknologi, såsom ett förebyggande och terapeutiskt hiv-vaccin och läkemedelsbehandling. I det multilaterala arbetet mot hiv/aids har Finland koncentrerat sig på det förebyggande arbetet samt sexual- och fortplantningshälsa och hithörande rättigheter och jämlikhet. Till Finlands starka influensområden hör också tillgodoseendet av barnets rättigheter och en stärkning av den sociala tryggheten globalt sett. Dessa spelar en viktig roll när det gäller att minska hiv-epidemins långsiktiga effekter, såsom fattigdom och utslagning, och att förebygga nya fall av hivsmitta. XVIII International AIDS Conference hålls i Wien 18 23.7.2010. Arrangör för konferensen är the International AIDS Society med bl.a. Europeiska kommissionen och UNAIDS som samarbetspartner. Finland (Institutet för hälsa och välfärd) deltar i arrangemanget av ett samnordiskt symposium kring sex mellan män och hiv-smitta, som en del av det program som ordnas vid sidan om konferensen. Jag deltar själv i konferensen. Förutom tjänstemän från social- och hälsovårdsministeriet och utrikesministeriet deltar Institutet för hälsa och välfärd i konferensen med fyra sakkunniga från två olika enheter (Enheten för bekämpning av smittsamma sjukdomar, Enheten för internationella ärenden). Utrikesministeriet och social- och hälsovårdsministeriet har inte budgeterade medel för kostnader för riksdagsledamöters resor till internationella möten. Riksdagen kan utse en representant till Finlands delegation på egen bekostnad. Finland har traditionellt stött medborgarorganisationers deltagande som en del av Finlands delegation, och en begäran om att utse representanter också till detta möte kommer att skickas till medborgarorganisationerna. Delegationen har ännu inte tillsatts. Anmälningstiden till konferensen går ut 5.5.2010. Helsingfors den 8 april 2010 Omsorgsminister Paula Risikko 6