KIRJALLINEN KYSYMYS 777/2013 vp Kaksikäyttöautojen saattaminen alv-vähennyskelpoisiksi yrityksille Eduskunnan puhemiehelle Eduskunta on aikoinaan autoverouudistuksesta päättäessään hallituksen esityksen HE 190/2004 vp käsittelyn yhteydessä hyväksynyt lausuman, jossa todetaan: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ajoneuvojen verotuksellisen luokituksen aikaansaamiseksi. Tässä yhteydessä tulee tarkastella myös mahdollisuuksia rajata yksinomaisessa työkäytössä olevat double cab- tai pick up -tyyppiset ajoneuvot kaksikäyttöautojen määrittelyn ulkopuolelle." Tilanne lienee edelleen lausuman tasalla. Nyt tähän olisi syytä viimein palata. Vaikutukset olisivat myönteisiä sekä valtiolle että yrityksille. Kun ns. kaksikäyttöautot eli takapenkilliset pakettiautot siirrettäisiin yritysten kannalta alv-vähennyskelpoisiksi, mahdollistaisi se monelle yritykselle kalliimman auton hankinnan, mikä puolestaan toisi valtiolle enemmän ajoneuvoverotuloja. Nykyään kaksikäyttöautoja ei osteta yrityksiin, koska ne eivät ole vähennyskelpoisia. Monet yritykset, kuten rakennusliikkeet, käyttävät pakettiautoja paljon myös työntekijöidensä kuljettamiseen. Yritykset ostavat tällä hetkellä noin 30 000 euron pakettiautoja, kun takapenkilliset vastaavat maksavat n. 50 000 euroa. Ostohintaero takaisi sen, ettei autoverotuotto ainakaan vähenisi. Työllisyyteen ja yrittäjyyteen panostamisesta puhutaan paljon. Tämän kyseisen epäkohdan korjaaminen olisi yksi konkreettinen kädenojennus etenkin pienyrityksille. Selviytyminen vähemmällä autokalustolla voisi siirtää resursseja esimerkiksi lisätyövoiman palkkaamiseen. Toisaalta autokauppa ottaisi mielellään vastaan pienenkin myynnin piristyksen. Lyhyesti sanottuna tässä on helposti toteuttava pieni muutos, josta hyötyisivät kaikki osapuolet. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin pikaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä saattaakseen ns. kaksikäyttöautot alv-vähennyskelpoisuuden piiriin yrityksille? Helsingissä 12 päivänä syyskuuta 2013 Jukka Kopra /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jukka Kopran /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 777/2013 vp: Mihin pikaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä saattaakseen ns. kaksikäyttöautot alv-vähennyskelpoisuuden piiriin yrityksille? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Arvonlisäverolain (1501/1993) 102 :n mukaan verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron. Lain 114 :n mukaan vähennystä ei saa tehdä, kun hankinta koskee henkilöautoja sekä niihin tai niiden käyttöön liittyviä tavaroita ja palveluja. Vähennysoikeuden rajoitus ei koske henkilöautoa tai kaksikäyttöautoa, joka on hankittu yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Kaksikäyttöautona pidetään N1-luokkaan kuuluvaa ajoneuvoa, joka on varustettu kuljettajan istuimen ja tämän vieressä olevien istuinten lisäksi muilla istuimilla tai niiden kiinnitykseen tarkoitetuilla laitteilla, lukuun ottamatta ennen 1 päivää huhtikuuta 2009 voimassa olleen autoverolain (1482/1994) 24 :n mukaisia tilapäiseen käyttöön tarkoitettuja istuimia tai ennen 30 päivää syyskuuta 1998 voimassa olleiden tieliikennesäännösten mukaisesti pakettiautoon hyväksyttyjä istuimia. Arvonlisäverolain kaksikäyttöauton määritelmä vastaa ajoneuvoverolain kaksikäyttöauton määritelmää. Myös autoverolain 8 :ssä kaksikäyttöautot on vastaavin edellytyksin säädetty tuon lainkohdan mukaan kokonaismassaltaan suurille pakettiautoille säädetyn veronalennuksen ulkopuolelle. Todettakoon vielä, että jos kyseessä on pick-up tyyppinen auto, joka on luokiteltu N1-luokan ajoneuvoksi ja jossa ei ole kuljettajan istuimen ja sen vieressä olevien istuinten lisäksi muita istuimia, siihen sovelletaan kaikissa kolmessa edellä mainitussa veromuodossa samoja säännöksiä ja menettelytapoja kuin muihinkin pakettiautoihin. Verotuksessa noudatettava kaksikäyttöauton määrittely on siten johdonmukaisesti samanlainen kaikissa niissä veromuodoissa, joissa sillä on merkitystä. Arvonlisäverotuksessa hankintoihin sisältyvää veroa ei saa vähentää siltä osin kuin tavaraa tai palvelua käytetään muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen. Henkilöautot ovat tavaroita, joita tyypillisesti käytetään myös yksityistarkoituksiin. Arvonlisäverolain henkilöautoja ja kaksikäyttöautoja koskevan vähennysrajoituksen tarkoituksena on selkeyttää verokohtelua sellaisissa tilanteissa, joissa vähennyskelpoisen liikekäytön osuus on hankalasti selvitettävissä ja joihin sisältyy perusteettoman veroedun tavoittelemisen riski. Vuonna 1998 ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annettuja säännöksiä muutettiin siten, että kaksikäyttöautoksi luokiteltu pakettiauto saattoi käytännössä vastata henkilökuljetusominaisuuksiltaan täysin henkilöautoa, vaikka se olisi rekisteröity pakettiautoksi. Muutetun luokittelun mukainen kaksikäyttöauto ei olisi pakettiautoluokkaan luettavana kuulunut arvonlisäverolain vähennysrajoituksen piiriin. Yritykset olisivat saattaneet arvonlisäverotuksessa saavutettavien veroetujen vuoksi hankkia kaksikäyttöautoja käyttötarkoituksiin, joita varten muutoin hankittaisiin vähennysrajoituksen piiriin kuuluvia henkilöautoja. 2
Ministerin vastaus KK 777/2013 vp Jukka Kopra /kok Tämä olisi ollut vastoin arvonlisäverolain henkilöautoja koskevan vähennysrajoituksen tarkoitusta, kaventanut vähennysrajoituksen tosiasiallista soveltamisalaa ja aiheuttanut verotuoton menetyksiä. Lisäksi yritysten henkilöautoihin kohdistuvan kysynnän siirtyminen kaksikäyttöautoihin olisi saattanut aiheuttaa autokaupalle veroedun tavoittelemisesta johtuvan kysynnän vääristymisen. Henkilöautoja koskevan vähennysrajoitussäännöksen tosiasiallisen soveltamisalan säilyttämiseksi ja edellä mainittujen kysynnän vääristymien syntymisen estämiseksi arvonlisäverolain 114 :ää muutettiin siten, että henkilöautojen hankintahintaan ja käyttökustannuksiin sisältyvien verojen vähennysrajoituksia sovelletaan myös kaksikäyttöautoihin. Arvonlisäverolaki ei sisällä kaksikäyttöautoja lukuun ottamatta ajoneuvojen määritelmiä. Ajoneuvoluokista säädetään ajoneuvolaissa (1090/2002) sekä autojen ja perävaunujen rakenteesta ja varusteista annetussa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksessa (1248/2002) sekä yhteisölainsäädännössä. Arvonlisäverolakiin ei ole syytä ottaa erillisiä ajoneuvojen määritelmiä, eikä kaksikäyttöautojen nykyistä eri verolakien mukaan yhtenäistä määrittelyä ole myöskään syytä muuttaa. Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon, että verovelvollinen saa jo nykyisin vähentää yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön hankitusta kaksikäyttöautosta suoritettavan veron, arvonlisäverolain säännöksiä ei hallituksen käsityksen mukaan ole tarvetta muuttaa. Helsingissä 3 päivänä lokakuuta 2013 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 777/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Jukka Kopra /saml: Vilka skyndsamma åtgärder tänker regeringen vidta för att göra det möjligt för företag att dra av momsen för så kallade bilar avsedda för två ändamål? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 102 1 mom. i mervärdesskattelagen (1501/1993) får en skattskyldig (momsskyldig) för skattepliktig rörelse dra av skatten på en vara eller tjänst som han köper av en annan skattskyldig. Enligt 114 i lagen får avdrag inte göras vid anskaffning av personbilar samt varor och tjänster i samband med dessa eller deras användning. Begränsningen av avdragsrätten gäller inte personbilar eller bilar avsedda för två ändamål som har anskaffats enbart för sådan användning som ger rätt till avdrag. Som bil avsedd för två ändamål anses ett fordon i kategori N1 som utöver förarsätet och de säten som finns bredvid detta är utrustat med andra säten eller anordningar för fastgörande av säten, med undantag av sådana säten som är avsedda för tillfälligt bruk och som avses i 24 i den bilskattelag (1482/1994) som gällde före den 1 april 2009 eller sådana säten som i enlighet med de vägtrafikbestämmelser som gällde före den 30 september 1998 har godkänts för paketbil. Definitionen på en bil avsedd för två ändamål i mervärdesskattelagen överensstämmer med motsvarande definition i fordonsskattelagen. Även i 8 i bilskattelagen har bilar avsedda för två ändamål under motsvarande förutsättningar lämnats utanför det skatteavdrag för paketbilar med stor totalmassa som anges i paragrafen. Vi kan vidare konstatera att det när det gäller bilar av pickuptyp som klassificerats som fordon i kategori N1 och som inte har andra säten än förarsätet och de säten som finns bredvid förarsätet, samma bestämmelser och förfaringssätt som för övriga paketbilar tillämpas i samtliga tre skatteslag som nämnts ovan. Definitionen av en bil avsedd för två ändamål är således samstämmig i fråga om alla skatteslag där den har betydelse. Mervärdesbeskattningen får mervärdesskatt som ingår i kostnader för anskaffningar inte dras av till den del användning av varan eller tjänsten inte berättigar till avdrag. Personbilar är varor som karakteriseras av att de vanligen också används för privata ändamål. Syftet med avdragsbegränsningen för personbilar och bilar avsedda för två ändamål är att göra behandlingen av dem vid beskattningen klarare i de fall där andelen av den användning som är ger rätt till avdrag är besvärlig att reda ut och där det finns risk för att användaren försöker skaffa sig en ogrundad skattefördel. År 1998 ändrades bestämmelserna om fordonens konstruktion och utrustning så att en paketbil som klassats som en bil avsedd för två ändamål i praktiken med tanke på sina egenskaper vid persontransport helt kunde motsvara en personbil även om den var registrerad som en paketbil. En bil avsedd för två ändamål i enlighet med den ändrade klassificeringen hörde då till kategorin paketbilar och omfattades därför inte av begränsningen i avdragsrätten enligt mervärdesskattelagen. Företag kunde på grund av möjligheten till skattefördelar inom mervärdesbeskattningen ha 4
Ministerns svar KK 777/2013 vp Jukka Kopra /kok skaffa bilar avsedda för två ändamål för användning för vilka de annars hade skaffat personbilar, vilka omfattas av avdragsbegränsningen. Detta hade stridit mot syftet med begränsningen av avdragsrätten för personbilar i mervärdesskattelagen, minskat det faktiska tillämpningsområdet för begränsningen i avdragsrätten och lett till minskade skatteintäkter. Dessutom skulle en förskjutning av efterfrågan bland företagskunderna från personbilar till bilar avsedda för två ändamål på grund av strävan efter skattefördelar ha kunnat medföra en snedvridning av efterfrågan inom bilhandeln. För att bibehålla det faktiska tillämpningsområdet för begränsningen i avdragsrätten för personbilar och för att förhindra den ovan nämnda snedvridningen av efterfrågan ändrades 114 i mervärdesskattelagen så, att avdragsbegränsningarna som gäller anskaffningspriset och användningskostnaderna för personbilar även ska tillämpas på bilar avsedda för två ändamål. Mervärdesskattelagen innehåller inga andra definitioner av fordon än definitionen av fordon för två ändamål. Bestämmelser om fordonskategorier finns i fordonslagen (1090/2002) och i kommunikationsministeriets förordning om bilars och släpvagnars konstruktion och utrustning (1248/2002) samt i gemenskapslagstiftningen. Det är inte befogat att införa separata definitioner av fordonstyper i mervärdesskattelagen, och det finns inte heller anledning att ändra de samstämmiga definitionerna av bilar avsedda för två ändamål i de olika skattelagarna. På grund av det som sagts ovan och med beaktande att en skattskyldig redan nu får dra av skatten för en bil avsedd för två ändamål som anskaffas enbart för användning som ger rätt till avdrag, finns det enligt regeringens uppfattning inte behov att ändra bestämmelserna i mervärdesskattelagen. Helsingfors den 3 oktober 2013 Finansminister Jutta Urpilainen 5