AVOIN VERKKO LUO UUDENLAISTA DEMOKRATIAA s. 29 ALLT AVHANDLAS VIA NÄTET sid 10 k a n s a n o p i s t o Folkhögskolan 2/2010 Sosiaalinen media Social media
82 Folkhögskolan kansanopisto - folkhögskolan 2/2010 82. vuosikerta/årgång 2/2010 sosiaalinen media social media Pääkirjoitus Jari Valtari 3 Mahdollisuus onnekkaisiin sattumiin kasvanut Katri Lietsalan haastattelu 4 Sosiaalinen media kansanopiston voimavarana Teemu Lehtonen 7 Ajankohtaista 8 Puheenjohtajan pöydältä Hannu Salvi 9 Ungdomarnas vardag finns på Internet Karin Nyström 10 Kahvilassa sarjakuva Jenni Heikkilä, opiskelija 2009-2010, sarjakuvalinja, Muurlan Opisto 12 Sosiaalisen median mahdollisuudet Tuomo Paananen 13 Kohti absurdimpaa ilmaisua Virpi Kirves 15 Keskustelua sivistyksestä 2.0 keskustelijoina Petri Salo ja Björn Wallén 16 Kansanopisto-opiskelijoita 2010 * Folkhögskolstuderande år 2010 18 Opiston sosiaalinen media Maarit Fred ja Juhani Lohikoski 20 Ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen sähköisen hakujärjestelmän kehitysnäkymiä Ritva Sammalkivi 22 Kansanopistokymppien sähköinen haku etenee Sähköisen Asioinnin ja Demokratia-hankkeen (SADe) aikataulussa Kaisa Lindström 23 Seurakuntaopiston Tyttöryhmässä opeteltiin: Kuinka katsoa itseään omin silmin Anne Tarsalainen 26 Sosiaalinen media matkalla kohti arkea ja sivistystä Ville Venäläinen 28 Kirjallisuutta 32 Keskustelua 36 Resumé 2/2010 37 Kuukauden ruokaohje 38 julkaisija / utgivare Suomen Kansanopistoyhdistys Finlands Folkhögskolförening päätoimittaja / chefredaktör Jari Valtari Rehtori Raseborg-opisto toimitussihteeri / redaktionssekreterare Sari.Virtanen@kansanopistot.fi puh. (09) 4542 3332 osoite / adress Annankatu 12 A 18 00120 Helsinki Puh. (09) 4542 330 Fax (09) 4542 3330 toimisto@kansanopistot.fi www.kansanopistot.fi/ kansanopistolehti toimitusneuvosto / redaktionsråd Jari Valtari Kirsi Blomberg Tytti Issakainen Leena Mattila Karin Nyström Hannu Patamaa Timo Sinivuori Aarni Tuominen Sari Virtanen tilausmaksu / prenumerationsavg. 15 euro vuosikerta/årgång ilmoitukset / annonser Sari Virtanen puh./tel. (09) 4542 3332 ISSN 0449-7597 kannen kuva: Suzana Bincl, valokuvauksen opiskelija 2009 2010, Lahden kansanopisto taitto: Marja-Liisa Laitala paino: Oriveden Kirjapaino 2010 Seuraavan numeron teema on hyvinvointiyhteiskunnan pahoinvointi. Lehti ilmestyy 3.6.2010. 2 kansanopisto 2 * 2010 Temat för nästa nummer är välfärdssamhällets illamående. Tidskriften utkommer 3.6.2010.
p ä ä k i r j o i t u s Sosiaalinen media sivistäjänä Sosiaalisen median (wikipedian) määritelmän mukaan sosiaalinen media on prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla. Sisältö on pääasiassa käyttäjien itsensä tuottamaa ja sisällön tuottamisen ja kuluttamisen välinen raja on jossain määrin hämärtynyt. Ennen tuottajat kirjoittivat esimerkiksi tietosanakirjoja ja kuluttajat ostivat niitä. Nykyään kuka tahansa voi kirjoittaa verkkoon mitä tahansa ja kuluttajan on oltava erittäin kriittinen suhteessa tiedon lähteisiin. Verkosta haetaan uutisia, reseptejä, erilaisia tavaroita sekä ohjeita elämää varten. Opiskelijat näyttävät tekevän oppilaitosvalintoja yhä enemmän nettikeskustelujen perusteella. Verkko on mainio väline tiedon ja miksei joidenkin tavaroiden ja palvelusten hankinnassa. Enää ei tarvitse käydä jonottamassa matkatoimistossa, pankissa tai verovirastossa vaan asiat voi hoitaa sujuvasti netissä. Kuluttajan ja myös julkishallinnon alamaisen elämä on helpottunut huomattavasti viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana. Kirjoja ja levyjäkin voi näppärästi ostaa verkosta mutta täytyy myöntää että kirjojen lukeminen verkossa kuulostaa vielä hieman vieraalta. Ehkä jonkin raportin lukeminen pdf -dokumenttina vielä menee mutta perinteisen kaunokirjan lukeminen verkkoversiona ei oikein innosta. Oikean kirjan lukemista ja oikean ihmisen kanssa keskustelua ei netti sentään vielä ole kyennyt korvaamaan. Sosiaalisessa mediassa juttujen julkaisukynnys on matala eikä niistä yleensä saa rahallista korvausta. Jutut leviävät välittömästi eikä niiden sisältöjä valvo kukaan. Politiikan näkökulmasta sosiaalinen media tarjoaa helpon vaikutuskanavan esimerkiksi poliittisille toimintaryhmille, yhden asian liikkeille tai yksittäisille toimijoille. Se voi toimia myös yksittäisen henkilön vaikutuskanavana toiseen yksilöön nähden. Verkkoadresseja tehtaillaan nykyään mitä ihmeellisimpien asioiden puolesta ja niitä vastaan. Anna Politkovskajan murhasta ei mennyt montaakaan tuntia, kun tuli tekstiviestejä, joissa kehotettiin lähtemään mielenosoitukseenvenäjän suurlähetystön edustalle. Ei tarvitse olla suuri ennustaja sanoakseen, että tulevissa vaaleissa myös poliittisia kampanjoita tullaan käymään entistä enemmän sosiaalisessa mediassa. Kansanedustajaehdokkaiden ja tukiryhmien kontaktointeja ja ystäväpyyntöjä on varmasti odotettavissa kaikille Facebookin, Twitterin, My Spacen ja YouTuben käyttäjille Barack Obaman viitoittamalla tiellä. Paljon kielteisiäkin esimerkkejä verkon vaikutuksesta on ollut. Netistä löytyvät ohjeet esimerkiksi pommin tekemiseen ja myös erilaiset ns. viha-ryhmät käyvät siellä aktiivista kansalaiskeskustelua. Erityisesti maahanmuuttajat ovat olleet näiden ryhmien kohteena. Esimerkiksi Sellon ampumistapauksen jälkeen keskustelupalstat täyttyivät ensin ampuma-aseiden lupakeskustelusta ja sitten maahanmuuttajia koskevasta keskustelusta. Yhteenvetona voi todeta että mielipiteet eivät pääsääntöisesti olleet kovin valistuneita. Se täytyy kyllä sanoa, että hämmästyttävän paljon islamilaisen ajattelun ja kunniakäsityksen asiantuntijoita Suomesta tuntui silloin löytyvän... Viime aikoina on ilmennyt myös uusia ammattiryhmiä: Kotkan satamassa oli AKT:n lakon aikaan töissä Facebook -ahtaajia. Ehkä seuraavaksi haetaan Facebook -lääkäreitä, opettajia tai miksei vaikka lentäjiä? Kyky käyttää sosiaalista mediaa kriittisesti on ehdottomasti yksi nykypäivän tärkeimmistä sivistyksellisistä haasteista. Jokaiselle kansanopistolaiselle olisi hyvä käydä välillä tutkimassa Googlesta vaikka oman opiston hakusanalla opistosta käytyä keskustelua. Sieltä voi löytyä vaikka mitä mielenkiintoista paljon muutakin kuin opiston virallista tietoa. Hyvällä onnella voi löytää myös sivistynyttä keskustelua. Jari Valtari jari.valtari@jhl.fi kansanopisto 2 * 2010 3
s o s i a a l i n e n m e d i a Mahdollisuus onnekkaisiin sattumiin kasvanut Sosiaalisen median sovellusten parissa liikkuville ja työskenteleville nimi Katri Lietsala on tuttu. Hän on sekä tutkinut aihetta että kirjoittanut siitä paljon. Hän on myös ollut perustamassa digitaaliseen mediaan keskittynyttä yritystä, jonka luova johtaja hän nykyisin on. Miten määrittelet sosiaalisen median? Muun muassa Kielikello -lehden numerossa 3/2009 siitä suositellaan käytettäväksi termiä yhteisöllinen media et kuitenkaan ole tämän ilmaisun kannalla? Ihminen voi olla sosiaalisessa mediassa sosiaalinen, mutta tuntematta kuuluvansa kyseiseen yhteisöön millään tavalla. Osa sosiaalisen median palveluista ei edes yritä olla yhteisöllisiä, vaan ne saattavat toimia säilöinä sisällöille tai auttaa yhdistelemään erilaisia sisältövirtoja. Siksi minusta on virheellistä puhua yhteisöllisestä mediasta. Sosiaalisuudessa on myös jo sanassa sellainen kaiku, joka viittaa vastavuoroisuuteen ja ehkä osin myös antamiseen. Siksikin se kuvastaa uuden ajan vuorovaikutteisia verkkopalveluja hyvin. Liikut sujuvasti twittereiden, blogien ja facebookien maailmassa ja tunnet omakohtaisesti myös kansanopistomaailman. Mitä opiskelu kansanopistossa on sinulle antanut? 4 kansanopisto 2 * 2010 Opistovuoteni vuosina 1993-1994 oli murrosvaihe omassa elämässäni aikuisuuden kynnyksellä lukion jälkeen ennen kuin siirryin yliopistoon lukemaan tiedotusoppia. Ilman opistoa olisi tullut mahdollisesti ihan turha välivuosi. Tavoitteenani oli oppia ja saada lisäpisteitä yliopistoon pääsyä varten. Sekin toki toteutui, mutta tärkeimpänä pidän henkilökohtaisia kokemuksia opistoelämästä. Opiskelin Oriveden Opistossa toimittajaksi Reijo Virtasen vetämässä ryhmässä, jossa oli useita eri-ikäisiä ihmisiä hyvinkin erilaisilla taustoilla. Kun siinä ohessa pääsi vielä mukaan sanataiteen kursseille ja sai mahdollisuuden tutustua muihinkin luoviin ihmisiin, en voisi olla tyytyväisempi opistolla vietettyyn aikaan. Kasvoin vuoden aikana ihmisenä paljon ja sain ystäviä, joihin pidän edelleen yhteyttä. Miten koukkuunnuit sosiaaliseen mediaan ja mitä puolia siitä olet tutkinut? Entä kirjallisuus? Tutkin sosiaalista mediaa ensimmäisten joukossa Tampereen yliopiston hypermedialaboratoriossa. Termi oli vasta tulossa Suomeen ja minua pyydettiin valmistelemaan iso kansallinen Tekestutkimushanke. Innostuin, koska olin jo kymmenkunta vuotta kehittänyt vuorovaikutteisia verkkopalveluja ja MindTrekin toiminnanjohtajana päässyt seuraamaan läheltä alan kehitystä Suomessa. Minulla oli tosin jo silloin kova intohimo lähteä yrittäjäksi. Lupasin johtaja Jarmo Vitelille, että annan kahden vuoden tutkimushankkeen aikana niin paljon kuin ikinä pystyn ja sen jälkeen perustan yrityksen. Hassuinta on ehkä, että olin jo pro gradussani miettinyt parasosiaalisia suhteita ja nyt pääsin sosiaalisen vuorovaikutuksen äärelle uudelleen. Fraasi tai ei, mutta kaikki vain tuntui loksahtavan paikalleen. Sosiaalisen median tutkimushankkeessa tavoitteenani oli avata, mitä sosiaalinen media oikeastaan tarkoittaa sekä selvittää, millaisia liiketoimintamahdollisuuksia sosiaaliseen mediaan voisi liittyä tai miten se mahdollisesti muuttaa perinteistä journalismia. Mitä enemmän tutustuin sosiaaliseen mediaan perustuviin verkkopalveluihin, sitä enemmän alkoi näyttää, että sosiaalisessa mediassa luodaan osallistumistaloutta. Enkä tässä viittaa taloudella vain rahalliseen arvoon, vaan idealistisemmin siihen kaikkeen, mitä arvoa on kaikilla niillä kokemuksilla, tunteilla ja oppimisella, jotka sosiaaliseen mediaan parhaimmillaan liittyvät. Oma erityinen tutkimuskohteeni olivat Star Wreck -elokuvan fanit. Vapaaehtoiset tekijät sitoutuivat elokuvan tekemiseen useiksi vuosiksi ja auttoivat tekemään elokuvan ilman isoa rahoitusta. Oli kiinnostavaa päästä tutustumaan elokuvan ydintiimiin ja tuottaja Samuli Torssoseen. Yhteisöllisissä tuotannoissa kannattaisi aina olla hänen kaltaisiaan demokraattisia diktaattoreja, jotka osaavat jakaa vastuuta riittävän pienissä paloissa, antavat hankkeelle kasvot ja osaavat koota tiimin sparraamaan tekemistä eteenpäin aidossa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.
Esimerkiksi Star Wreckin faneja motivoi yhteinen intohimo scifi-elokuviin ja se, että elokuvan tekemiseen oli mukava osallistua. Raha ei todellakaan motivoi kaikkea tekemistä. On huippua huomata, miten termi on noista ajoista jo yleistynyt. Silloin ei ollut tarjolla edes yhtään suomalaista kirjaa aiheesta, vain muutama ulkomaalainen. Mediakaan ei ollut järin monta artikkelia kirjoittanut. Kirjoitin wikissä loppuraportin kirjaksi yhdessä kollegani Esa Sirkkusen kanssa. Siitä on otettu jo toinen painos ja kirjaa myy Granum. Tulot Social media. Introduction to the tools and processes of participatory media -kirjasta menevät yliopistotutkimuksen hyväksi (http:// www.gemilo.com/socialmedia). Kannatan avointa tutkimusta. Minusta yhteiskunnassa tieteen tärkein tavoite pitäisi olla osaamisen tukeminen kaikin tavoin, jotta maailmassa asiat voisivat olla paremmin kuin ennen. Sosiaalisen median tutkimus ei ratkaise globaaleja ongelmia, mutta katson, että sen verran pitää ainakin varmistaa, että tieto on vapaasti saatavilla. Tähän sopii hyvin, että kirjan voi ladata ilmaiseksi luettavaksi Tampereen yliopiston sivuilta. Näin ei kirjan hinta ainakaan estä ketään saamasta tutkimustuloksia käyttöönsä toisin kuin maksullisissa julkaisuissa, joihin niin kovin usein piilotetaan uusin tutkimus. Mitä sosiaalinen media merkitsee itsellesi sekä ammatillisesti että yksityishenkilönä? Kun menen töihin, avaan heti Facebookin, Gemilo Social -intranetin ja Skypen. Useimmiten vielä tuossa järjestyksessä. Oli pakko perua sanomalehti niin kotoa kuin töistä, koska kukaan ei ehtinyt enää lukea niitä ja lehtiä kannettiin paperinkeräykseen. Kyllästyin iltapäivällä lukemaan asioista, jotka olin jo verkossa lukenut aamulla tai edellisiltana. En osaa vielä sanoa, alanko kaivata mustetta ja paperin kahinaa, koska päätös on varsin tuore. Säästän sosiaalisen median avulla päivittäin työaikaani niihin tehtäviin, joihin minusta työaikaa on järkevä käyttää. Olen saanut sosiaalisen median avulla uusia tuttavuuksia, löytänyt hengenheimolaisia ja mikä parasta, onnistunut vähentämään sähköpostin määrää. Pidän sosiaalisen median kautta paljon enemmän yhteyttä ihmisiin kuin ennen oli mahdollista. Olen myös lähempänä ihmisiä, joilta kysyä neuvoa tai apua kuin koskaan aiemmin. Jopa yli mannerten! Näen, että mahdollisuus onnekkaisiin sattumiin on samalla kasvanut huimasti. Miten näet sosiaalisen median hyödyn organisaatioille tai yksittäisille henkilöille? Sosiaalisen median keinoin yrityksen on mahdollista keskustella asiakkaiden kanssa, olla aidossa vuorovaikutuksessa pelkän yksisuuntaisen markkinointimonologin sijasta. Kaikki eivät ole siihen vain valmiita. On paljon helpompaa tuupata uutiskirje ja laittaa alaviite Tähän sähköpostiviestiin ei voi vastata. kuin kehottaa dialogiin. Työyhteisöissäkin voi olla yllättävän kova pala tehdä toiminnasta läpinäkyvämpää ja jakaa osaamista ja tietoa avoimesti kollegoiden kesken. Nykyaikaisessa organisaatiossa arvostus ei saisi perustua piilotetun tiedon varaan, mutta kummasti pelkäämme sanoa mielipiteemme, kaihdamme osallistumista, koska siihen sisältyy aina myös vastuu seurauksista. Yksi suosituimmista markkinointiviestintään liittyvistä koulutusteemoista näyttää nykyisin olevan sosiaalinen media ja markkinointi eri muodoissa. Millaisena näet sosiaalisen median merkityksen esimerkiksi yksittäisen kansanopiston markkinoinnissa? Miten liikkeelle, mitä otettava huomioon ja mitä pitää varoa? Kansanopistoilla on samat mahdollisuudet kuin yrityksilläkin. Suosittelen keskustelun herättäjäksi vuorovaikutteista verkkosivustoa, jossa sisältönä on asiantuntijuus, joka opistollanne on. Opistoissahan tapahtuu koko ajan vaikka mitä ja tehdään upeita juttuja. Tehkää toiminnasta näkyvää. Ei kannata vain sanoa opistonsa olevan vaikkapa taiteen tyyssija, sillä mainoslause kumisee tyhjää. Sen sijaan näyttäkää taide: kuka teillä luo taidetta, millainen luomisprosessi on, millaista jälkeä lopulta syntyy. Voitte tehdä tuon blogissa, mikroblogissa, podcastingilla, yhteisöalustalla. Teknologia ei ole este, ennemminkin puuttuu yleensä rohkeutta lähteä kokeilemaan ja tehdä päätös, mitä tavoitellaan ja miksi. Työyhteisön sisällä kannattaa ehdottomasti siirtyä yhteisten dokumenttien samanaikaiseen työstämiseen ja jakamiseen, jotta saatte sähköpostin määrää vähennettyä ja pääsette ylimääräisestä versiohistorian hallinnasta eroon. Samaa voi hyödyntää oppimisympäristössä. Parhaat yhteisöalustat mahdollistavat jo sen, ettei opisto oikeasti tarvitse Katri Lietsala neuvoo kansanopistoja: Suosittelen keskustelun herättäjäksi vuorovaikutteista verkkosivustoa, jossa sisältönä on asiantuntijuus, joka opistollanne on. Opistoissahan tapahtuu koko ajan vaikka mitä ja tehdään upeita juttuja. Tehkää toiminnasta näkyvää. s o s i a a l i n e n m e d i a kansanopisto 2 * 2010 5
s o s i a a l i n e n m e d i a Katri Lietsala alusti Allianssi-risteilyn avajaisseminaarissa Helsingissä maaliskuun puolivälissä. 6 kansanopisto 2 * 2010 sataa erilaista välinettä, vaan pystyy hoitamaan samat asiat yhdestä keskitetystä palvelusta. Facebookin fanisivu, tapahtumat ja mainokset ovat helppo tapa lähteä mukaan jo 1,5 miljoonan suomalaisen mediaan! Jos resursseja on enemmän, kannattaa myös miettiä, toisiko oma Facebooksovellus lisäarvoa toimintaan. Jos haluat ilmaisen sosiaalisen median palvelun, varmasti löydät sopivan ja se on ok. Työntekijät tai opiskelijat joutuvat todennäköisesti kirjautumaan moneen eri palveluun, mutta osalle se ei varmasti ole ongelma. Silloin voitte jättää valinnanvapautta kullekin tehdä työnsä ja opintonsa niillä työkaluilla, jotka henkilökohtaisesti koetaan parhaiksi. Jos ilmaispalvelujen haittoja mietitään, ongelmaksi voi muodostua, ettet omista itse palveluun laittamiasi sisältöjä; et tiedä, missä palvelimella palvelu toimii, ja jos palvelun omistaja päättää lopettaa palvelunsa, sinulla ei ole siihen sananvaltaa. Kieliversio on mitä luultavimmin englanti. Kehitystoiveita voi ehkä esittää, mutta niitä ei ole kenenkään pakko toteuttaa ja jos palvelu on alhaalla, ei sinulla oikeastaan ole valtuuksia valittaa. Jo noiden syiden vuoksi kehotan aina harkitsemaan, milloin kannattaa käyttää ilmaispalveluja ja milloin ilmainen onkin lopulta varsin kallista. Jos tarkoitus on kerryttää arvokasta tietoa koko opiston käyttöön ja rakentaa työnteko ja palvelutarjonta valitun sosiaalisen median työkalun varaan, oma suositukseni on ottaa tekninen toteutus ammattilaiselta. Toteutukset eivät ole niin kalliita enää, etteikö niihin olisi varaa. Entä tulevaisuus? Organisaatioissa työskentelee henkilöitä jotka ovat esimerkiksi sitä mieltä, että facebookit ja muut ovat ohimeneviä ilmiöitä? Sosiaalinen media voi olla terminä ohimenevä ilmiö, mutta sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuvat palvelut eivät. On tullut lyhyessä ajassa jo monta mahtavaa juttua, kuten syötteet, avainsanat ja personointi profiilien avulla. Tämä murroskohta on aivan samaa suuruusluokkaa kuin viimeksi, kun organisaatioissa vielä 1990-luvulla sanottiin, etteivät ne tarvitse www-sivuja tai ettei työntekijöillä tarvitse olla sähköposteja. Nyt se saattaa naurattaa. Silloin oli kyse samanlaisesta muutosvastarinnasta. Olen pahoillani, mutta opistonne on jo myöhässä, ellei se ole lähtenyt mukaan. Onneksi kiriminen onnistuu, kunhan ihmiset innostuvat. Ilman motivoituneita ihmisiä saadaan sosiaalisessa mediassa aikaiseksi vain tyhjiä virtuaalitiloja. Teknologiaa voi ajatella kuin se olisi keittiö. Tilana parhaimmillaan kutsuva ja lämmin, mutta jos kukaan ei mene tuohon huoneeseen, se jää vain huoneeksi, jossa on kätevä sisustus ja paljon koneita, mutta ei mitään porisemassa. D Kuvat: Sanna Hiltunen, kuvajournalismin opiskelija, Helsingin Evankelinen Opisto
Sosiaalinen media kansanopiston voimavarana Suomen teologinen opisto hyödyntää web-tekniikkaa kolmen kanavan kautta: opiston julkiset wwwsivut internetissä, verkko-oppimisympäristö Moodle sekä muu sisältäen ohjatun ja omaehtoisen tiedon hankinnan internetistä. Viimeisen parin vuoden aikana tämä muu on painottunut mielenkiintoisella tavalla sosiaalisen median puolelle, käytännössä Facebookiin. Mikä on siis sosiaalisen median suhde kansanopiston toimintaan? Facebookin etu suhteessa muuhun viestintään on se, että sinne pääsee miltä tahansa koneelta, jossa on internet-yhteys, siis myös ATK-luokan koneilta. Kännykkänumeroa tai sähköpostiosoitetta ei tarvitse muistaa, sillä henkilö löytyy nimellä ja naamalla. Ja vaikka ei naamakuvaa olisi, voi nimen ja yhteisten ystävien perusteella päätellä oikean henkilön. Viestintä onnistuu nopeasti. Facebookin suurin ja välittömin merkitys on yhteisöllisyyden vahvistuminen. Sosiaalinen media kytkee opiskelijat, entiset opiskelijat, vakituisen henkilöstön sekä muut sidosryhmät vahvasti yhteen olettaen että henkilö on mukana Facebookissa. Omassa kaveripiirissämme on nähty myös ystävällisen päättäväisiä painostuskampanjoita, joilla on aiemmin ulkona olleita ystäviä saatu mukaan Facebookiin. Joidenkin kohdalla on ollut hämmästyttävää nähdä miten kaveripiiri on kasvanut muutamassa päivässä useisiin kymmeniin, joista suurin osa on senhetkisiä opiskelutovereita. Sosiaalinen media antaa opiskelijalle ja henkilöstölle kurkistusreiän luokkahuoneen ulkopuolelle. Opiskelijat jakavat usein pieniä ilojaan ja surujaan Facebookissa, ja esimerkiksi harrastuksista tai kiinnostuksen kohteista saa yllättävää tietoa. Näistä voi jatkaa keskustelua tauolla tai jopa opetuksen osana havainnollistamisessa. Toisinaan on kiinnosta- vaa lukea, miten paine ennen lähestyvää tenttiä kasvaa. Viikonlopun tapahtumista saa vaivihkaa käsitystä. Facebookin näppärä piirre on nähdä yhteisten kaverien määrä. Tämä kertoo henkilön sijoittumisesta sosiaaliseen verkostoon. Hämmentävää on löytää henkilö, jolla on pitkälti yhteinen kaveripiiri, mutta jonka kanssa et ole koskaan keskustellut. Allekirjoittaneen tapauksessa suuri osa näistä on entisiä opiskelijoita, jotka todennäköisesti ovat vaikuttaneet siihen, että nykyiset opiskelijat ovat hakeneet juuri tähän oppilaitokseen. Mitä tapahtuu lukukauden tai koulutusohjelman päättymisen jälkeen? Oppilaitosyhteisössä vietetyn yhteisen ajan jälkeen on luontevaa jatkaa kuulumisten vaihtoa ja elämänvaiheiden seurantaa Facebookissa. Elämänpiiri monimuotoistuu ja suhteita tulee ylläpidettyä niidenkin ihmisten kanssa jotka muuten jäisivät unohduksiin. Sosiaalinen media on omiaan vahvistamaan myös koulutustavoitetta, joka tähtää muun muassa ammatillisten tukiverkostojen synnyttämiseen. Sosiaalisen median hyödyntäminen Millainen olisi opiston virallinen ohjelma sosiaalisen median hyödyntämiseen? Tähän voisi kuulua kaksi erillistä ryhmää. Ensinnäkin tulisi olla ryhmä opiston Sosiaalinen media antaa opiskelijalle ja henkilöstölle kurkistusreiän luokkahuoneen ulkopuolelle. nykyisille opiskelijoille. Tämän kautta voisi tiedottaa ilmoitustaulutyyppisesti, kysyä tietoja ja vaihtaa ajatuksia. Palautetta esimerkiksi yhteisestä tapahtumasta tai juhlasta voisi antaa ja kerätä spontaanisti. Varsinainen opetus tapahtuu luokissa ja verkko-oppimisympäristössä. Viralliset tiedotteet (esim. hakuajat) laitetaan ensisijaisesti www-sivuille, joihin voi laittaa linkin Facebook -ryhmän sivuilta. Joku saa vastuulleen tulostaa tai jäljentää ilmoitustauluasiat myös opiston aulan fyysiselle ilmoitustaululle, sillä kaikki eivät koskaan tule olemaan Facebookissa. Toinen ryhmä tulee suunnata entisille opiskelijoille (alumni). Tämän kautta voidaan pitää yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia. Alumni -ryhmä voi olla myös voimavara rekrytoinnissa. Facebook -viestintä voidaan ottaa osaksi opiston toimintaa, ja sen imu pitää huolen siitä, että ei kehitetä uutta ratkaisua, jota ei kuitenkaan osata hyödyntää. Sosiaalisessa mediassa mukana oleminen ei ole pakollista, mutta yllättäen maailma muuttui taas niin, että ulkopuolelle jääminen on se huonompi vaihtoehto. Ai niin: se on ilmainen. D Teksti: FT Teemu Lehtonen, monimuoto-opetuksen koordinaattori ja verkkokouluttaja, Suomen teologinen opisto KUVA: JARMO MOISIO s o s i a a l i n e n m e d i a kansanopisto 2 * 2010 7
a j a n k o h t a i s t a Nuorisotyön tunnustuspalkinto nuorisoverkosto Changemakerille Opetusministeriön myöntämän 10 000 euron nuorisotyön tunnustuspalkinnon sai tänä vuonna nuorisoverkosto Changemaker. Changemaker on Kirkon Ulkomaanavun yhteydessä toimiva itsenäinen nuorten verkosto, joka tarjoaa vapaaehtois- ja vaikuttamistoiminnan mahdollisuuksia kehityskysymyksistä kiinnostuneille nuorille. Changemaker -toiminnalla puututaan köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden rakenteellisiin syihin. Palkinnon luovutti kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin Allianssi-risteilyn avajaisseminaarissa Helsingissä maaliskuun puolivälissä. Tunnustuspalkinto jaetaan vuorovuosin nuorisotyössä ansioituneelle henkilölle tai yleishyödylliselle yhteisölle. Perusteluina todetaan, että Changemaker toimii globaalin oikeudenmukaisuuden edistämiseksi yhteiskunnassa sen kaikilla tasoilla. Viisivuotias Changemaker on nuorten järjestämää toimintaa nuorille. Toiminnan periaatteena on osallistujille ns. matalan kynnyksen toiminnan periaate. Changemakerin tavoitteena on vahvistaa nuorten osallisuutta sekä kirkossa että yhteiskunnassa. Changemaker on tietyllä tavalla myös erillään instituutiosta ja järjestörakenteista, joissa nuorisotyön on perinteisesti ymmärretty tapahtuvan. Tämän kaltainen uusi ja innovatiivinen ajattelu on aina tervetullutta, sanoi Wallin. Vuosittain myönnettävän nuorisotyön tunnustuspalkinnon myöntää kulttuuriministeri kuultuaan Nuorisotutkimussäätiön hallitusta. Nuorisotutkimussäätiön hallituksen muodostavat Allianssin työvaliokunta, professori Helena Helve ja opetusministeriön nuorisoyksikön päällikkö Olli Saarela. Kirjoitettua Ethän halua jäädä jälkeen, kuten maamme päättäjät, yritysjohtajat ja muut sedät? Virtuaalimaailmassahan seitsemänvuotias ownaa jokaisen keski-ikäisen päättäjän mennen tullen. Sedät yrittävät kuitenkin pysyä mukana. Paras esimerkki on setien lanseeraama nolo käsite sosiaalinen media, joka on noussut stiiknafuulia-arvoon arvaamattomaan. kirjoittaa toimittaja Henri Salomaa Metro-lehden kolumnissa 17.3.2010 8 kansanopisto 2 * 2010 KUVA: SANNA HILTUNEN, HEO Korkeakoulujen opiskelijavalintojen pullonkaulat poistettava Opetusministeriön työryhmä ehdottaa korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistamista. Uudistuksella nopeutetaan nuorten siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluopintoihin. Työryhmä ehdottaa, että opiskelijat valitaan pääosin ylioppilastai ammattitutkinnon arvosanojen perusteella. Ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien asemaa parannetaan luomalla erillisvalinta niille, joilla jo on opiskeluoikeus korkeakoulussa. Ehdotus mahdollistaa käytettävissä olevien opiskelijapaikkojen tehokkaan käytön, kun korkeakoulujen sisäinen liikkuvuus saadaan pois ensimmäistä opiskelupaikkaa hakeville tarkoitetusta yhteishausta. Ehdotuksiin kuuluu myös, että haku korkeakouluihin tapahtuisi laajempiin kokonaisuuksiin kuten tiedekuntiin tai koulutusaloille, ei suoraan oppiaineeseen kuten nykyisin. Tämä helpottaa korkeakoulujen opintotarjonnan ymmärtämistä. Työryhmä korostaa tavoitteellisen opinto-ohjauksen tärkeyttä - lukiosta ei lähdettäisi ilman jatko-opintosuunnitelmaa. Sen laatiminen on opiskelijan ja koulun yhteinen tehtävä. Hallitus sopi lisäbudjetista Hallitus sopi maaliskuun lopulla kuluvan vuoden lisätalousarvioesityksestä ja valtiontalouden menokehyksistä vuosille 2011-2014. Lisäbudjetin määrärahalisäykset suunnataan erityisesti työttömyyden lieventämiseen. Lisäystä kansanopistoille Vapaan sivistystyön oppilaitoksille osoitetaan lisäystä yhteensä 1,35 miljoonaa euroa. Tästä 0,9 miljoonaa euroa käytetään kansanopistojen opiskelijaviikkojen lisäämiseen koulutuksen järjestämiseksi 300:lle peruskoulun päättäneelle vailla jatkokoulutuspaikkaa olevalle nuorelle ja 0,45 miljoonaa euroa vastaaviin opintoseteliavustuksiin. Ammatillista koulutusta ja oppisopimuskoulutusta lisätään Ammatilliseen peruskoulutukseen osoitetaan lisäystä 4,4 miljoonaa euroa. Tällä summalla lisätään ammattistarttikoulutuksen opiskelijamäärää 1 000 opiskelijalla. Rahoitus suunnataan nuorille erityisesti perusopetusvaiheen jälkeiseen ammatilliseen koulutukseen ohjaavaan ja valmistavaan koulutukseen. Oppisopimuskoulutukseen hallitus lisää kaikkiaan 5,5 miljoonaa euroa. Lisäksi 1 miljoonaa euroa kohdennetaan oppisopimusmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen lisäämiseksi 250 opiskelijalla.
Ministeriön organisaatio muuttuu kesken Keho-prosessin p u h e e n j o h t a j a n p ö y d ä l t ä Opetusministeriössä (opetus- ja kulttuuriministeriö 1.5.2010 lähtien) valmistellaan aikuiskoulutuksen tehtävien organisoimista uudella tavalla. Nykyinen aikuiskoulutuksen tulosalue lopetetaan 1.5.2010 alkaen. Tulosalueen virkamiehet tehtävineen siirtyvät ministeriön muihin yksikköihin. Päävastuu vapaasta sivistystyöstä siirtyy yleissivistävän koulutuksen yksikölle. Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta vastaa jatkossa ammatillisen koulutuksen yksikkö. Avoimen yliopiston asiat kuuluvat jatkossa korkeakoulu- ja tiedeyksikölle. Vaikka organisaatiouudistuksen sanotaan antavan entistä paremmat mahdollisuudet aikuiskoulutuksen kehittämiseen, niin onhan tämä vapaan sivistystyön oppilaitosten kannalta menetys. Pelättävissä on, että meille tärkeät asiat jauhautuvat näkymättömiksi ministeriön isojen koulumuotojen yksiköissä. Yksinkertaisesti jo aikuiskoulutusta hoitavien virkamiesten määrän vähyyden takia vapaan sivistystyön asioiden esilläpito on vaikeaa. Kansanopistoyhdistyksen kannalta edunvalvonta on entistä haasteellisempaa. Vapaan sivistystyön kehittämisohjelman toimeenpano on vasta lähtenyt liikkeelle. Merkittäviä uudistuksia on laitettu liikkeelle luvaten niiden tapahtuvan vuorovaikutteisena prosessina. Isoimpina näistä rahoituksen uudistamistarpeiden selvittäminen, rakenteellinen kehittäminen, ylläpitämislupien uusiminen sekä monet laatuun ja kehittämiseen liittyvät kokonaisuudet. Kuka ministeriössä nyt hoitaa näitä? Kenen kanssa kansanopistojen ylläpitäjät keskustelevat? Kuka lukee meidän rake-selvityksemme, lake-suunnitelmamme, lake-avustushakemuksemme, ylläpitolupaesityksemme ynnä muut hakemuksemme? Vapaan sivistystyön rahoitusryhmä on saanut työnsä valmiiksi. Kansanopistojen kaksi suurta tavoitetta saivat ryhmän tuen: Käyttömäärärahaa lisäämällä kansanopistojen yksikköhinnan valtionosuusprosentin nostaminen 65 prosenttiin sekä investointien rahoituksen järjestäminen huomioimalla poistot kustannuspohjassa. Nämä ovat vasta ryhmän esityksiä. On vielä pitkä matka siihen, että nykyisessä valtiontalouden tilanteessa nämä esitykset saadaan lakiin. Päätösvalta on tietysti poliitikoilla, mutta tässäkin tapauksessa asiaa edistää, jos ministeriössä on kansanopistojen toimintaa tuntevia virkamiehiä. Koko Keho-prosessin ajan sellaisten asioiden edistäminen, mitkä olisivat tuoneet kansanopistoille jotakin uutta tai lisää, on vaatinut sinnikkyyttä. Huolimatta siitä, että yhteistyö vapaan sivistystyön tuntevien virkamiesten kanssa on ollut oikein hyvää. Kansanopistot on pidetty tiukoilla ja annettu peitellysti ymmärtää, että uutta resurssia ei tule. Jos jotakin lisää haluatte, kertokaa keneltä se otetaan pois. Kansanopistoyhdistys ei ole tietystikään voinut lähteä mukaan tällaiseen keskusteluun. Tuore rahoitusryhmän raportti näyttäisi palkitsevan Kansanopistoyhdistyksen sinnikkyyden. Vielä on kuitenkin viimeiseen asti vaikutettava siihen, että rahoitusryhmän esitys toteutuu. D Hannu Salvi hannu.salvi@ksopisto.com kansanopisto 2 * 2010 9
s o c i a l m e d i a Ungdomarnas vardag finns på Internet Mats bloggar om sitt alkoholfria liv Ungdomarnas vardag finns redan ute på internet. Det kan handla om skolan, olika förhållanden eller fester. Ja, egentligen allt avhandlas på internet. Det är på nätet som ungdomarna lever sitt liv, förklarar Mats Holmström, 20 år och hemma från Ekenäs. Mats tittar upp från dataskärmen i skolans datasal och menar att för hans generation är det inget märkvärdigt med att allt avhandlas via nätet. Det är numera lika naturligt som att använda en mobiltelefon. Mats Holmström studerar vid Axxell Finns i Esbo och skall bli ungdomsledare. Sedan ett par månader tillbaka har han också på allvar gett sig in i bloggvärlden. Sin blogg kallar han skämtsamt för: One Year Hell eller som han skriver på svenska Ett år utan cigg och alkohol. En blogg kan närmast beskrivas som ett slags dagbok på nätet. Bloggar har de senaste åren blivit mycket populära och fenomenet har vuxit lavinartat. Många ungdomar, speciellt flickor, har egna bloggar på nätet. Avsikten är att blogga om mina upplevelser i och med att jag lovat att avstå från tobak och alkohol under ett års tid. Jag har inte bestämt att jag måste blogga varje dag eller varje vecka utan bara när jag har tid och lust. På publiceringsdagar ägnar jag förstås mera tid åt att blogga, cirka tre timmar kan det bli då. Det finns omkring hundra enskilda ip-adresser som regelbundet brukar läsa min blogg, förklarar Mats Holmström. Bloggen har alltså rönt ett stort intresse bland vänner och bekanta. Han har också blivit intervjuad i radioprogrammet Pravda i radio X3M om sitt bloggande. Men han har inte tänkt göra som mode- och kändisbloggarna, nämligen att försöka förtjäna pengar på sin blogg. 10 kansanopisto 2 * 2010 Han får också en hel del skriftlig respons på sin sida. Såhär skriver signaturen Elin efter att han blivit intervjuad i radio: Det här är ju jättebra, Mats, hade ingen aning om att du har så många känslor i dig. Du ser alltid lugn ut som en filbunke. Modigt av dig att göra det här projektet. Tips för att inte vara så röksugen; drick mycket vatten! Det hjälper förvånansvärt bra. Egentligen fuskar du ju med nikotinplåster. Lycka till, ps. bra radiointervju! Hittills har alkohol- och tobaksstrejken lyckats bra. Strejken inleddes i november i fjol och skall som sagt pågå under ett års tid. Han vill ändå inte göra något stort nummer av sin nya präktighet utan är istället uppriktigt nyfiken på om han skall lyckas med sitt projekt. Det är inte bara datorer och bloggvärlden som är viktiga i hans liv. Musiken är minst lika viktig och han komponerar också egna låtar. Ofta ställer han också upp och jobbar som DJ. Lätt att använda Mats Holmström säger att han bara fick en fix idé om att under ett års tid avstå från tobak och alkohol och sedan gå ut för att berätta om saken. Det kom sedan att bli bloggens tema. Bloggens första sida visar en bild av en öppen spis med en flammande rödgul eld med Mats Holmströms profil i förgrunden. Så gott som alla har varit positiva till hans ovanliga strejk. De flesta säger att de stöder mig. Men jag uppmanar gärna min läsare att ifrågasätta vad jag sysslar med. Jag vill inte framstå som någon besserwisser. Jag brukar också sätta upp små gallupfrågor på min blogg som jag hoppas få svar på. Som en förebild i bloggvärlden har han rikssvenska Calle Schulman, vars far hade finländska rötter. Han påpekar att man inte skall förväxla namnet med brodern, kändisbloggaren Alex. Jag valde ett rikssvenskt forum eftersom det då fanns flera valmöjligheter i utformningen av bloggen. Enligt Mats Holmström skall en bra bloggsida vara lätt att använda. Den skall vara väldigt enkel. Du skall kunna gå in och läsa dagens inlägg utan att vara tvungen att navigera genom en massa reklam och andra länkar. Men om du vill så skall du också ha en möjlighet att gå in i arkivet och kolla igenom alla inlägg för en viss månad. Som tur är de flesta bloggar nuförtiden uppbyggda på detta vis. Alla har Facebook Naturligtvis hittas han också på den populära nätgemenskapen Facebook. Alla finns på Facebook och det är ett snabbt och enkelt sätt att hålla kontakt med alla, även de som bor längre bort. De flesta av mina vänner har Facebook, men jag har faktiskt även några vänner som helt enkelt vägrar att befatta sig med sajten. Facebook är en nätgemenskap som grundades år 2004 av en ung student och uppskattas idag ha över 250 miljoner medlemmar världen över. Den väx-
I det lilla internatsrummet på Axxell, Finns folkhögskola har ungdomsledarstuderande Mats Holmström, 20 år från Ekenäs, klämt in egna datorer. Det behövs säkert eftersom hans blogg behöver uppdateras med jämna mellanrum. Han tar också med datorn till cafèer för att uppdatera. Den hittas på adressen: www.oneyearhell.blogg.se er snabbast av alla sociala nätverk och communities. Facebook består av många tusentals intressegrupper och vem som helst kan skapa en egen grupp. Mats Holmström uppskattar att han tillbringar alltför lång tid med att följa med Facebook på nätet. Ibland kan det också ha sina avigsidor att aktivt finnas på Facebook och att ha en egen blogg. Till exempel kan det vara behändigt för nyfikna föräldrar att följa med vad den unga tonårssonen eller dottern sysslar med på nätet. Det kan vara lite trååkigt att mamma också finns med på nätet. Mammor behöver ju inte vet allt Men jag är i varje fall vän med min egen mamma på nätet. Men han upplyser också om att det går att spärra sidor så att inte alla kommer åt all information. Det känns nog lite häftigt för oss ungdomar att äldre tar efter och sysslar med samma saker på nätet som vi, konstaterar han. Nätets baksida är att bilder och skvaller snabbt sprids. Det kan inträffa att ungdomar mobbas på nätet genom nedsättande kommentarer av andra nätanvändare. Vid en snabbgallup i datasalen vid Axxell Finns uppger de flesta att de vet att det förekommer, men att det inte är något som de själva brukar syssla med. Skolans datasal är en populär samlingsplats även på fritiden. Nästan varje kväll sitter en grupp ungdomar mycket koncentrerade framför dataskärmen. Går man runt i salen ser man att några spelar, andra chattar eller tittar på Youtube. Jo, visst använder vi dagligen Facebook. Det hör liksom till att alla skall vara med. Eller så är man på Irc-Galleria eller radio X3M, förklarar ungdomarna. D Text och bilder: Karin Nyström, medielärare, Svenska Österbottens folkakademi kansanopisto 2 * 2010 11
12 kansanopisto 2 * 2010 Jenni Heikkilä, opiskelija 2009-2010, sarjakuvalinja, Muurlan Opisto
k o l u m n i Sosiaalisen median mahdollisuudet facebook, youtube, myspace tai twitter. Vanhemmille nuorten hömpötyksiä, mutta nuorille ajanvieton ykköskohteita. Paitsi, että nykyään kyseisten verkkosivustojen käyttäjien ikähaitari alkaa kirjoitustaidon oppimisesta ja venyy aina eläkeiälle asti. Varsinkin Facebook on niin nuorten, kuin heidän vanhempiensa suosiossa. Käyttäjämäärät lähtivät muutama vuosi sitten nousuun, kun sivuston tarjoamat yhteydenpito- ja vuorovaikutusmahdollisuudet havaittiin: ystävät tai kaukaiset sukulaiset tavoittaa helposti ja omista tuntemuksistaan voi kertoa linkittämällä tunnetilaan sopivaa musiikkia tai kirjoittamalla ajatuksiaan tilapäivitykseen. Sosiaaliset mediat ovat suosittuja juuri sen vuoksi, että itseään voi ilmaista saa olla oma sisällön tuottajansa mediassa. Mikä parasta, tai pahinta, tekemisistään voi ilmoitella sivustoille vuorokaudet ympäri. Joskus jatkuva pienistä elämän yksityiskohdista jauhaminen voi tosin puuduttaa verkon kanssaselaajia. Hyvien vuorovaikutusominaisuuksien, kuten päivän uutisten kommentoinnin lisäksi sivustot antavat käsiimme ainutlaatuisen tilaisuuden ärsyttää muita ihmisiä. Aloin aikoinani käyttää sosiaalista mediaa ennen kuin sen suosio räjähti kasvuun. Myspaceen sai kätevästi oman autotalliyhtyeen demoja kaikkien kuunneltaviksi ja kommentoitaviksi. Nykyään rekisteröityneiden käyttäjien on mahdollista levittää kappaleitaan ja videoitaan myös Youtubessa, joka on täyttänyt Suomessa Jyrki-ohjelman jättämän tyhjiön kotimaisten musiikkivideoiden levityksessä. Myspacen kommentointipuoli on supistunut viime vuosina. Sinne laitetut tuotokset onkin syytä linkittää Facebookiin tai Twitteriin. Linkittäminen on muutenkin kuuma sana sosiaalisten medioiden kesken, vielä ei ole kehitetty kaikkea yhteen kokoavaa sivustoa. Tosin tämän luulisi olevan vain ajan kysymys onhan mediamaailmassa muutenkin parin viime vuosikymmenen aikana ollut tapana haalia kasaan mahdollisimman suuria moniosaamisyrityksiä. Myös pikaviestimet voidaan laskea sosiaaliseksi mediaksi. Olen ollut viisitoistavuotiaasta asti vuorovaikutuksessa, vaihtanut tietokoneen näppäimillä kirjoitettua tekstiä jonkun kanssa reaaliajassa. Vaikka, ja juuri sen takia, että keskusteluja on paljon, ne ovat sirpaloituneita ja hajanaisia. Väittelyjä voidaan käydä monia tunteja putkeen, sillä messengerien kaltaiset viestimet ovat omiaan synnyttämään väärinkäsityksiä: ilmeet, eleet tai tunteet eivät nopeasti kirjoitetun tekstin mukana tahdo välittyä. Pidän oikeata, kasvokkain käytyä keskustelua edelleen parhaana viestinnän onnistumisen kannalta. Vuorovaikutteiset mediat tarjoavat alustan yhteisön tavoittamiselle myös yrityksille, jotka voivat perinteisten mainosbannereiden lisäksi esimerkiksi perustaa ryhmäsivuja Facebookiin. Firmat alkavat toden teolla herätä sosiaalisen median tarjoamille apajille. Ymmärsin tämän, kun ala-asteelta tuttu, Yhdysvalloissa töitä tekevä tuttavani ilmoitti menevänsä työpaikkansa koulutukseen, jossa käsiteltiin sosiaalisen median käyttöä markkinoinnissa. Mistäs sitten luin tämän ilmoituksen? En enempää, enkä vähempää kuin Facebookista, sosiaalisesta mediasta itsestään. Täytyy muistaa, että vaara joutua jonkin yrityksen kohdemarkkinointilistalle kasvaa, jos hiirellä klikkailee sokeasti kaikkea ruudulla olevaa. Huonoja mahdollisuuksia sosiaalinen media tarjoaa samoin kuin muukin verkkoympäristö, mutta internetiä on turha syyttää kaikista mönkään menneistä valinnoista se peilaa vain oikeaa todellisuutta ja elämää tietokoneiden ulkopuolella sellaisena kuin se joskus on epäonnista ja suuren yritysmaailman viitoittamaa. D Tuomo Paananen, lehtijournalismin opiskelija 2009 2010, Helsingin Evankelinen Opisto kansanopisto 2 * 2010 13
Tule vaisuus tutuk si! Facebook, Irc, Second Life, Sometu, ravinto, liikunta, luovuus, elämänhallinta? Uusi tapa tutustua sosiaaliseen mediaan. Kiljavan opiston uusi kansanopistolinja syksyllä 2010! Kurssin sisältönä mm. Liikunta, terveys ja ravinto Työelämän taidot Opiskelutaidot ja -mahdollisuudet Sosiaalinen media ja viestintä Itsensä toteuttaminen ja luovuus Taidelähtöiset menetelmät Lisätietoja opiston www-sivuilla www.kiljavanranta.fi Ota elämä haltuun livenä ja verkossa! www.kiljavanranta.fi Aloita yliopistotai amk-opintosi Alkio-opistossa Lukuvuosi 2010 2011 Antropologia ja kulttuurien tuntemus Bio- ja ympäristötieteet Historia Journalismi kasvatustieteet ja psykologia kauppatieteet kielet ja kansainvälisyys Lääketieteeseen suuntaavat opinnot Terveysliikunta valtiotieteet kevät 2011 kasvatustyö Lääketieteen valmentavat opinnot Mediapolitiikka sosiaali- ja hoivatyö sosiaali- ja terveysalan valmennus MonipuoLinen AinevALikoiMA pääsykoevalmennusta väylä JATko-opinToiHin Jyväskylän korpilahdella Puh. 020 786 2750, 020 786 2753 toimisto@alkio.fi www.alkio.fi
Kohti absurdimpaa ilmaisua k i r j o i t t a m i s e s t a Äitiys on opettanut aikoinaan Voionmaan opistossa opiskellutta kirjailija Miina Supista käyttämään lyhyet kirjoitusajat tehokkaasti hyväkseen. Helsinkiläisen kirjailijan Miina Supisen (33) esikoisteos Liha tottelee kuria sai innostuneen vastaanoton pari vuotta sitten. Usein puhutaan ensimmäisen kirjan jälkeisestä vaikeudesta aloittaa uutta kirjaa. Supisella syy on ollut hyvin luonnollinen. Kaksi lasta, vuoden ikäinen Kauko ja 3-vuotias Natalia ovat pitäneet huolta siitä, että äidillä ei ole jäänyt paljoa aikaa kirjoittamiseen. Supinen on kantapään kautta oppinut, että aikaa on itse otettava kirjoittamiselle. Hän on oppinut käyttämään lyhyet kirjoitusajat tehokkaasti hyväkseen. Tämän tuloksena keväällä on ilmestymässä novellikokoelma Apatosauruksen maa. Tulevan kirjan työnimenä Supinen käytti Oma rotta -nimeä, johon hän kiintyi kovin. Apatosauruksen maa vei kuitenkin voiton ja nyt Supinen on tyytyväinen, että suostui luopumaan omasta suosikistaan. Joskus sellainen, mikä on itselle tärkeää, osoittautuu huonoksi. Olen kill your darlings -linjalla, myös teatteria Ylöjärven Voionmaan opistossa opiskellut kirjailija kertoo. Tuolloin hän oli kiinnostunut teatterista, ja opinnoissa häntä kiehtoi varsinkin mimiikka ja akrobatia. Oppituntien jälkeen flipperin pelaaminen ja juhliminen kuuluivat usein osaksi opiskelijaelämää ja hän luonnehtiikin aikaa opistolla kivaksi vuodeksi. vaikeistakin aiheista rehellisesti Nykyisin kirjailija pohtii, haluaako hän paljastaa itsestään enää niin paljon kuin ennen. Viime aikoina hän on tehnyt myös viihteellistä jatkokertomusta naistenlehdelle. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö hän edelleen haluaisi kirjoittaa myös vaikeista aiheista rehellisesti. Lisäksi Supinen haluaa suunnata kohti absurdimpaa ilmaisua. Hän haluaa kirjailijana pitää kiinni myös pilkkeestä silmäkulmassa, mikä näkyi Liha tottelee kuria -kirjassa. On tyhjänpäiväistä, jos ei kirjoita siitä, mikä sattuu. Tuntuu falskilta kirjoittaa kaikille tutuista totuuksista, jos ei mene kirjoittamisessa siihen, miten asia on oikeasti. On aika epätavallista kirjoittaa vaikeista asioista suoraan. Omasta mielestään hän ottaa vasta ensimmäisiä askelia kirjailijana. Supinen ei ollut juurikaan kirjoittanut mitään kaunokirjallista ennen 27 vuoden ikää. Hän lukee yhtä lailla korkeakirjallisia teoksia kuin hömppää. Ei pilvissä leijumista Supinen luonnehtii omaa suhdettaan kirjoittamiseen asialliseksi. Hän ei tarvitse pilvissä leijumista kirjoittamiseen. Se on ennen kaikkea tekemistä. Uutistoimittajan työssä Suomen Tietotoimistossa Supinen on tottunut napakkaan ilmaisuun. Tärkeää on kertoa olennainen - myös romaanissa. Supinen onkin tottunut vaatimaan itseltään paljon. Häntä on miettinyt sitä, menettääkö kirjailija vanhetessaan nuoruuden intoa ja aitoutta, vaikka kokemus tuokin kehitystä. Supinen pitää myös omaa blogia, mikä kuuluu hänen mielestään osaksi nykykirjailijan työtä. On tärkeintä, että tekstistä tulee paras mahdollinen. Kirjailijan pitää itse nähdä, mitä tekstissä on. En ole siinä tilanteessa, että minun olisi pakko saada siitä leipäni. Supinen ei halua suunnitella tulevaisuuttaan liikaa etukäteen. Hoitovapaan jälkeen hän aikoo palata STT:lle toimittajaksi. Tällä hetkellä Supinen kirjoittaa myös novelleja antologioihin ja lehtiin. Hänellä on myös kolumnit Image- ja Hyvä Terveys -lehdissä. Liha tottelee kuria -kirja on juuri ilmestynyt pokkarina. D Miina Supisen blogi: www.sokeripala.blogspot.com Teksti ja kuva: Virpi Kirves Miina Supinen lukee yhtä lailla korkeakirjallisuutta ja hömppää. kansanopisto 2 * 2010 15
s o s i a a l i n e n m e d i a Keskustelua sivistyksestä 2.0 Keskustelijoina seuraavassa ovat Svenska Studiecentralen -opintokeskuksen, SSC, opintojohtaja Björn Wallén ja Vaasan Åbo Akademin kasvatustieteellisen tiedekunnan aikuiskasvatuksen tuore professori Petri Salo. Artikkeli on julkaistu SSC:n Mentora -lehden numerossa 1/2010 ruotsinkielisenä. Keskustelun teemoina ovat wikisivistys, uudet sosiaaliset mediat ja niiden merkitys elinikäiselle oppimiselle. Björn Wallén (BW): Nykyään puhutaan paljon Web 2.0:sta, joka perustuu Tim O Reallyn alkujaan kehittämään konseptiin. Joillekin Web 2.0 merkitsee teknologista paradigman muutosta, toisten mielestä se tuo webbiin päivitettyjä, hyviä konsepteja ja työkaluja. Olet pohtinut, mitä 2.0 voisi merkitä tiedon, oppimisen ja sivistyksen näkökulmasta. Voidaanko puhua eräänlaisesta wikisivistyksestä (prof. Juha Suorannan lanseeraama nimi) ja millaisesta siinä tapauksessa? Petri Salo (PS): Minulle wikisivistys on aikamme kansansivistystä. Kyse on edelleen ihmisenä ja kansalaisena kasvamisesta sekä sivistyksestä prosessina ja päämääränä. Yhteydet näiden monimutkaisten prosessien kesken ovat muuttuneet, ja meillä on nyt uusia työkaluja sivistääksemme itseämme yhdessä toisten kanssa. Minun maailmassani Web 2.0 tarkoittaa sitä, että huomio siirtyy työkaluista sisältöön, henkilökohtaisesta netissä olemisesta yhdessä tekemiseen ja toimimiseen. BW: Jos sinun pitäisi muotoilla netissä viisi tagia, siis avainsanaa, kansansivistykselle mitkä ne olisivat? PS: Ne ovat kaikille tuttuja englanniksi: accessibility, participation, collaboration, sharing ja user centered. Tuntuu kuin luettelisi käytetyimpiä ilmaisuja radikaalin kansansivistäjän pamfletista. Lähitulevaisuuden haaste on saada olemassa olevat instituutiot (yliopistot, kansansivistysjärjestöt) omaksumaan nämä periaatteet. Mielestäni liikaa aikaa ja energiaa kuluu perinteiseen edunvalvontaan. Voimavaroja kuluu asemien puolustamiseen, ei sen pohtimiseen, miltä maailma näyttää ja mihin olemme matkalla. Oletko samaa mieltä? BW: Olen samaa mieltä. On iso askel saada instituutiot toteuttamaan verkkodemokratian ja netiketin periaatteita: tässä suhteessa yliopistot ovat mielestäni päässeet pidemmälle kuin vapaan sivistystyön organisaatiot mitä tulee esimerkiksi avointen verkkokurssien järjestämiseen. Amerikkalaisella huippuyliopistolla MIT:llä on esimerkiksi OpenCourseWare, johon sisältyy paljon kiinnostavia, vapaita luentoja. Mielestäni vapaalla sivistystyöllä on samat mahdollisuudet, etenkin opintokerhoilla. PS: Tämä on uusi, kiehtova ja demokratiaa lisäävä esimerkki siitä, miten avoin tietoyhteiskunta toimii. Voin (Pohjanmaalla, kotikylässäni Sulvassa) opiskella MIT:ssä tai seurata reaaliajassa esim. talouden nobelistin Paul Krugmanin blogipohdintoja. BW: Opintokerho on historiallisessa muodossaan eräänlainen Facebook, eli siinähän kokoonnuttiin kasvokkain piireihin lukemaan kirjoja, sekä kaunoettä tietokirjallisuutta. Pioneeri Oscar Olssonille opintokerho oli oppimisen A ja O. Nykyään on myös sähköisiä opintokerhoja, joista meilläkin on SSC-opintokeskuksessa kokemusta, ja ihmiset kerääntyvät ryhmiin myös Facebookissa. Näetkö yhtäältä historiallisia yhtymäkohtia ja toisaalta uusia haasteita digitaalisen aikamme opintokerhossa? PS: Yhtymäkohdat ovat ilmeiset; opintokerho on laajentunut ja virtualisoitunut. Maailma on kutistunut ja tavoitamme sen nyt keittiön pöydältä jos olemme asettaneet verkossa olevan kannettavan pöydälle. Keskustelun tilalle on tullut yhdessä kirjoittaminen. Haasteet eivät ole muuttuneet eli tavoitteena on edelleen luoda luottamuksellisia tapaamisia, joissa ihmiset ovat valmiita kuunte- 16 kansanopisto 2 * 2010
lemaan muita ja tutustumaan toistensa kokemuksiin ja mielipiteisiin. Eli haasteena on saada aikaan deliberatiivinen nettidemokratia? Onko sinulla hyviä käytännön ohjeita? BW: Olemme opintokeskuksessa tehneet joukon kokeiluja, järjestimme esim. ydinvoimaa koskeneen kansanäänestyksen, jossa 70 % vastusti lisävoimaloiden rakentamista ja viime vuonna kysyimme kansalaisilta EU:sta. Äänestyksessä ihmiset saivat sanoa mielipiteensä EU:ssa ajettavista tärkeimmistä asioista. Tulos oli aika kammottava: kannabiksen laillistaminen koettiin tärkeimmäksi asiaksi ilmeisesti pieni ryhmä oli aktivoitunut netissä, mikä näkyi tuloksissa. Nettidemokratiaa, joka perustuu valistuneiden kansalaisten väliseen keskusteluun, ei siis ole helppo saavuttaa; keskustelusta tulee helposti juupas-eipäs -väittely, osallistuminen vääristyy ja pienet lobbausryhmät ottavat vallan. Yleisesti ottaen netin keskusteluilmapiiri näyttää olevan vihamielinen, jopa aggressiivinen tämä näkyy erityisesti maahanmuuttaja- ja rasismikysymyksissä. On kuitenkin tärkeää, että kansansivistysliike ei anna periksi: tällä hetkellä SSC on mukana pohjoismaisessa ilmastokampanjassa (www.ssc.fi/klimat), jossa pohjoismaiset opintokeskukset markkinoivat ideaa ilmastokahvitauoista työpaikoilla, yhdistysten kokouksissa ja vaikkapa kotona keittiön pöydän äärellä. Olemme saaneet mukaan myös erilaisia bloggareita poliitikkoja, neuvonantajia, ilmastoaktivisteja ja -skeptikkoja samaan blogiin käynnistääksemme kansalaisten keskustelua osoitteessa http:// www.klimatcirkel.blogspot.com PS: Tässä on uusi kansansivistystehtävä. En osaa sanoa, miten voisimme konkreettisesti puuttua vallitsevaan yhteiskunnallisen ilmapiiriin. Ehkä osallistumalla ja yrittämällä rakentavasti vaikuttaa vihamielisiin ja mustavalkoisiin puheenvuoroihin. BW: Pedagogiikkaan palatakseni: miten pedagogina näet kehityksen kohti Sivistys 2.0:ta? Helsingin Arbis järjesti vastikään mielenkiintoisen seminaarin teemasta Mitä kansansivistys on tänään? Alustajana oli aatehistorioitsija ja kasvatustieteen professori Bernt Gustavsson Örebron yliopistosta. Hän puhui tarpeesta modernisoida, demokratisoida ja yleismaailmallistaa aikamme sivistystä koskevat tulkinnat. Esityksen jälkeisessä keskustelussa eräs kollega totesi ironisesti, että oppilaat oppivat professori Googlen ja maisteri Wikipedian välityksellä. Mitä jää jäljelle klassisesta luokkahuonepedagogiikasta ja mikä on opettajan/ohjaajan rooli? PS: Web 2.0:n äärilaidan puolestapuhujat ovat sitä mieltä, että luokkahuonetta ja opettajaa ei enää tarvita. Minusta fyysinen ja virtuaalinen tila täydentävät toisiaan. Ainakin meillä vanhemmilla on tarve kohdata kasvokkain. Me aikuiset viihdymme edelleen luokkahuoneissa opettajan seurassa. BW: Voimme myös tehdä eron yleisten ja yksilöllisten sivistystarpeiden välillä. Vaikka koulutustaso asteittain nousee Suomessa ja koko EU:ssa, sivistystarpeet eivät häviä minnekään. Miten kykenemme luomaan kriittisen mutta myös rakentavan tavan, jolla kansalaiset voivat navigoida ajankohtaisten ja monimutkaisten kysymysten parissa, jotka jakavat usein myös tutkijoita, esim. ilmastokeskustelu, sikainfluenssa, rasvainen ruoka jne.? PS: Kokoontumalla olemassa olevien kansansivistysinstituutioiden opintopiireissä voimme yhdessä muiden kanssa työskennellä, pohtia ja suunnistaa ajankohtaisten ja vaikeiden kysymysten parissa. Yhdistämme perinteiset kansansivistysfoorumit netin foorumeihin. D Lue artikkeli ruotsiksi: www.ssc.fi/mentora Läs artikeln på svenska: www.ssc.fi/mentora Käännös: Juha Auvinen Kuvitus: Pia Pettersson s o s i a a l i n e n m e d i a
k a n s a n o p i s t o - o p i s k e l i j o i t a Kansanopisto-opiskelijoita vuonna 2010 Kansanopisto-lehden kysymykset viidelle tämän vuoden kansanopisto-opiskelijalle: 1. Kuka olet ja missä ja mitä opiskelet? 2.Miksi olet valinnut tämän opiskelualan ja paikan? 3. Mielipiteesi kansanopisto-opiskelusta? 4. Mitä aiot tehdä opiskelun jälkeen? Tidskriften Folkhögskolans frågor till fem detta års studerande i folkhögskolor: 1. Vem är du, var och vad studerar du? 2. Varför har du valt detta utbildningsområde och denna skola? 3. Din åsikt om folkhögskolstudier? 4. Vad kommer du att göra efter studierna? tuija 1. Olen Tuija Liiri, 47-vuotias lastenkoti- ja matkailuyrittäjä Toivakasta Jyväskylän naapurikunnasta. Teen Jyväskylän kristillisessä opistossa lasten- ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkintoa. 2. Olen valinnut Jyväskylän kristillisen opiston opiskelupaikaksi, koska opiskelin jo perustutkintoni siellä ja jäin ihan koukkuun opiston ystävälliseen ja rakastavaan ilmapiiriin. Myös kurssitarjonta ja laatu ovat mielestäni huipputasoa koko maassa. Tietysti Jyväskylä paikkana on lähellä, vain 30 km kotoani. 3. Kansanopisto on hyvä valinta aikuisopiskelijalle, joka on työmaailmassa. Tässä opistossa on kristillisyys yksi lisäarvo, joka sopii myös minulle sopivasti tarjottuna, ei kaikenkattavana elementtinä. 4. Opiskelun jälkeen jatkuu työ lastenkotiyrittäjänä. Olen ns. ammatinvaihtaja: matkailualan yrittäjänä toimin 25 vuotta ja 2007 aloitin uuden ammatin lastensuojelun parissa. Minulle on tärkeää saada tietoa uudesta ammatista ja kehittyä siinä, jopa sosionomiksi opiskelu pyörii mielessä, mutta saapa nähdä kestääkö kunto ja into! Lapset ovat tällä hetkellä kuitenkin ykkösprioriteetti! 1. Jag är Joel Snickars, 16 år, vid linje MIX!, Fria kristliga folkhögskolan. 2. Ett mellanår i den skola jag tyckte verkade bäst. 3. Roligt, praktiskt och omväxlande. 4. Jag har planerat att fortsätta på en yrkesutbildning i samma skola, alternativt studera företagsekonomi vid ett yrkesinstitut. 18 kansanopisto 2 * 2010 tanja
Folkhögskolstuderande år 2010 k a n s a n o p i s t o - o p i s k e l i j o i t a jaakko suvi 1. Olen Jaakko Helin. Olen 21-vuotias, Helsingistä kotoisin ja opiskelen Paasikivi-opistolla mediajournalismin linjalla. 2. Kun etsin journalismin alan kursseja, Paasikivi-opisto tuli hakutuloksena ensimmäisenä. Valinta johtui myös siitä, että muissa opistoissa oli haku päättynyt jo toukokuussa, mutta Paasikivi-opistolle pystyi ilmoittautumaan elokuuhun asti. Journalismi ja kirjoittaminen ovat kiinnostaneet aina ja vuoden mittainen yleissivistävä kurssi tuntui paljon paremmalta vaihtoehdolta kuin tehdä vuoden verran merkityksetöntä työtä, josta ei pidä. 3. Kansanopistolla vallitsee suhteellisen stressitön ilmapiiri, mikä on mukavaa. Töitä on vaihtelevassa määrin, mutta yleisesti työtahti on sopiva. Asuntola-asumisesta pidän erityisen paljon. Se on huomattavasti sosiaalisempaa kuin omassa yksiössä yksin asuminen. 4. Olen tänä keväänä hakemassa muutamaan eri paikkaan. Ensisijaiset hakukohteet ovat Helsingin teknillisen korkeakoulun informaatioverkostojen linja ja yliopiston biologian opettajan linja. Haen todennäköisesti myös ammatilliseen korkeakouluun medianomi-linjalle. 1. Olen Tanja Illikainen, 18 vuotta, ja opiskelen Pohjola-opiston peruskoululinjalla. 2. Haluan korottaa päättötodistuksen arvosanoja, jotta pääsisin siihen ammattikouluun, johon haluan. Pohjola-opistoon tulin, koska se on lähellä kotipaikkakuntaani ja eräs aiemmin täällä opiskellut kaverinikin oli tykännyt paikasta kovasti. 3. Opiskelu on todella kivaa ja rentoa, on ylittänyt odotukset täysin! 4. Hain yhteishaussa parturi-kampaajaksi ja nuoriso-ohjaajaksi; toivottavasti toinen edes tärppää. 1. Olen Suvi Salminen, 17 vuotta. Opiskelen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi Kanneljärven opistolla. 2. Olen valinnut tämän alan, koska haluan työskennellä lähinnä nuorten kanssa, mutta myös lasten kanssa. Haluan että työlläni on oikeasti jokin merkitys ja haluan tulevaisuudessa auttaa nuoria, joilla ei mene kaikki niin hyvin. Tykkään muutenkin työskennellä ihmisten kanssa. Kanneljärven opiston valitsin, koska tämä oli kaikkein lähinnä kotipaikkakuntaani, sekä täällä oli ilmainen asuntola. Halusin tänne myös sen takia, että täällä pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. 3. Kansanopisto-opiskelu on ihan kivaa, vaikka on siinä huonotkin puolensa. Tavallaan on oma pieni yhteisö jossa suurin osa ihmisistä on tuttuja, mutta aina tulee uusia, joihin voi taas tutustua. Koulu on vähän kuin toinen koti. Opettajillakin on yksilöllisempi ote oppilaisiin. Toisaalta välillä alkaa ärsyttää, kun ollaan niin tiiviisti yhdessä ja aina ei ole mahdollisuutta omaan rauhaan. 4. Kun valmistun täältä, niin yritän päästä heti töihin johonkin ja työskennellä ehkäpä vuoden pari ja sitten lähteä jatko-opiskelemaan. Heti en jaksaisi opiskelua jatkaa, kun olisi intoa mennä nyt jo työskentelemään, vaikkakin tällä alalla olisi parempi, kun olisi vähän vanhempi ennen kuin menee töihin. kansanopisto 2 * 2010 19
Sosiaalinen media tukee myös opiston yhteistoiminnallista oppimista ja kansalaisaktiivisuutta., toteavat kirjoittajat. Kuvassa luottamusmiesten jatkokurssilaiset maalari Johanna Elonen ja kirvesmies Pasi Huutola. Opiston sosiaalinen media Siikaranta siirtyi kertaheitolla sosiaaliseen mediaan viime syksynä. Tuolloin otettiin käyttöön Siikaranta-opiston oma sosiaalinen yhteisö. Sen ajatuksena oli koota opistolla käyviä kurssilaisia yhteen myös kurssien välissä. Heillä on mahdollisuus vaihtaa toistensa kanssa kuulumisia vaikka työtilanteesta tai kirjoittaa blogikirjoituksia kiinnostavista aiheista. Opiston näkökulmasta yhteisö tarjoaa myös hyvän kanavan sekä mainostaa tulevia kursseja, että käyttää sitä oppimisalustana. 20 kansanopisto 1 2 * 2010 Viime syksynä aloitettu Ning -tekniikkaa käyttävä opiston yhteisö ei ole ensimmäinen verkkopohjainen sovellus, jota Siikaranta-opistolla on käytetty. Jo 1990-luvun lopulta alkaen opisto on käyttänyt kurssilaisten kanssa ahkerasti Internetixin Ryhmixiä eri kursseilla. Lisäksi olemme käyttäneet Tuottamo -ympäristöä projektitöiden kirjoittamiseen. Tuottamo on verkkoympäristö tekstin, monimedian ja julkaisujen tuottamiseen yksin ja yhdessä. Ennen vuotta 2006 opiston omistajayhteisössä Rakennusliitossa oli ammattiryhmillä käytössä Ryhmix. Tämän jälkeen liitto avasi oman extranet-palvelun jäsenille. Suuri merkitys opistomme yhteisöllisen median kehittämisessä on ollut Sometun Ning -ryhmään osallistuminen, Maarit meistä on ollut jäsen syksystä 2007 alkaen. Toissa syksynä aloittanut rakennusliittolaisista koostuva Työelämän asiantuntija -tutkinto (Tat) -ryhmä 13 otti ensimmäisenä käyttöön uudenlaisen graafisella pohjalla toimivan sosiaalisen yhteisön Ningiin. Ajatuksena oli sitouttaa aktiivisesti ryhmäläisiä yhteen myös seminaarien välissä, olla tutorointikanavana, jossa kaikki ryhmäläiset voivat antaa palautetta ja auttaa yksittäistä ryhmäläistä