MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN VAPAAVAHTI FRIVAKT 3/2014 MEPA Futis Finnhansan ja Ailan merenkulkijat baanalla M/s Marjatta på varv GE-sjömansträff 3 / 2014 Frivakt Vapaavahti 1
VAPAAVAHTI 3/14 FRIVAKT 3/14 Pääkirjoitus... 3 Kotkan Meripäivät... 4 Gustaf Erikson ilta Vuosaaressa... 10 Rolf Sandellin kokoelmat... 12 MEPA Olympiaterminaalissa... 16 Aila ja Finnhansa kartingradalla... 17 MEPA tuttu sisävesikipparillekin... 20 M/s Marjatta Teijon telakalla... 22 Hernesaaren palvelupiste... 28 BOREn kurssi kokkistuerteille... 30 Sylvänne pakina... 34 Kirjoja... 36 Merenkulkijoita urheilemassa... 40 Temmy purjehduskurssilla... 57 Kuvia Ylläsvaellukselta... 61 Suomen Merimieskirkon uusi pääsihteeri... 63 In Memoriam... 64 Ajankohtaista... 65 Ristikot... 68 Kannen kuva Pärmbild: Pekka Karppanen Takakansi Baksida: Jesse Laine Ledare... 3 Solgaranti under Kotka Havsdagar... 5 Utställningen på Kotka sjömanscenter lockade besökare... 7 Tians kaffe på Kotka Havsdagar... 9 Sjömansträff på Nordsjö sjömanscenter... 11 En lång sjömanskarriär lade grunden för samlandet... 14 SSB har blivit hemmastadd på Olympiaterminalen... 16 Sjömän på banan och i bastun... 17 Finnhansas personal i farten på gokartbanan... 19 Även insjöskepparen kände till SSB... 21 M/S Marjatta på Tykö varv... 25 Servicepunkten på Ärtholmen fick ett gott mottagande... 28 Kryssningsmanskap spelade basket... 29 Bore ordnade kurs i hälsosam matlagning för kökspersonalen... 32 Sjömännens strandfotbollsturnering spelades vid månadsskiftet juni-juli... 46 En stor sjömansidrottsfest upplevdes i Helsingfors... 52 Kymen Golf bjöd sjöfararna på en fin golftävling... 55 Finlands Sjömanskyrka får ny generalsekreterare... 63 In Memoriam Heikki Rantanen... 64 Korsord... 69 Julius Jännäri voitti Finnhansan kartingkisan, s. 18. Arto Tolsa ja Senna Mikkola vastasivat m/s Marjatan telakkaruokailusta, s. 22 Per-Martin Brunnsberg presenterade GE-rederites historia, s. 11. 2 Vapaavahti Frivakt 3 / 2014
Lyhyt eläke, suuret haasteet VAPAAVAHTI FRIVAKT Ehdin olla virallisesti eläkkeellä reilut kahdeksan kuukautta ja loman kanssa pidempään. Kun luin edellisen Vapaavahdin pääkirjoituksen, niin ei ollut vaikea arvata seuraajani vaihtavan työpaikkaa. Itse olisin paljon mieluimmin jatkanut eläkkeellä, mutta tässä ollaan. Työ jatkuu. Olen samaa mieltä kuin edeltäjäni, että Linnankatu 3 uudisrakennus on suuri haaste Mepalle. Samalla se on kuitenkin paljon suurempi mahdollisuus meille. Kiinteistöomaisuudesta on pidettävä huolta. Vanha rakennus oli tullut tiensä päähän. Sen korjaaminen olisi ollut huonoin vaihtoehto. Nyt toteutetaan sitä parasta ratkaisua ja se on vietävä kunnialla maaliin. Töitä on tehtävä entistä kovemmin sekä rahoituksen turvaamiseksi, että palvelutoiminnan kehittämiseksi vastaamaan muuttuvaa merenkulun toimintaympäristöä. Perinteinen lästimaksu on tarkoitus lakkauttaa vuoden vaihteessa. Merimiespalvelutoimiston osuus on tarkoitus siirtää työ- ja elinkeinoministeriön budjetista maksettavaksi. Toivottavasti toimii yhtä hyvin kuin lästimaksu, joka pienine valuvikoineenkin on ollut hyvä. Sen ovat ulkomaiset varustamot maksaneet 95%:sti. Kansainvälisen merimiespalvelusopimuksen mukaiset merimiespalvelut on tällä rahalla hoidettu mallikkaasti ja hoidetaan tietysti tulevaisuudessakin. Merimiespalvelumaksu on tärkein tulolähde Mepalle. Se on riippuvainen pitkälti Suomen lipun alla olevien merenkulkijoiden palkkasummasta. Björn Wahlroos kertoi 14.09 Helsingin Sanomien laajassa haastattelussa, että koko merenkulkuala elinkeinona on Suomesta hävinnyt, eikä suomalaisia laivoja juuri ole. Syykin oli hänellä hyvin tiedossa. Onneksi tieto ei pidä paikkaansa. Merimiesammattien työpaikat ovat jopa vähän lisääntyneet tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Tästä kiitos kuuluu kaikille suomalaisen merenkulun toimintaedellytysten eteen töitä tehneille. Mepan palvelutoimintaa on arvioita uudelleen ja tehtävä tarvittavat kurssimuutokset hallitusti. Kurssitoiminta on saatava uudelleen kasvuun viime vuoden ison notkahduksen jälkeen. Digitaalinen tulevaisuus, satamapalvelut ja työhyvinvointiasiat ovat ainakin niitä asioita, joiden kehittäminen on Mepan tulevaisuuden kannalta isoja asioita. Näihin asioihin on löydettävä pian oikeat tavat tehdä merimiespalvelutyötä. Vain sillä tavalla Mepan toiminnalla on edessään myös valoisa tulevaisuus. Rentouttavia syyspäiviä. Martti Karlsson Kort tid som pensionär, stora utmaningar Officiellt hann jag vara pensionerad drygt åtta månader, och litet längre om man räknar med semestern. Då jag läste ledaren i senaste Frivakt, var det inte svårt att gissa att min efterträdare skulle byta arbetsplats. Själv skulle jag mycket hellre ha fortsatt som pensionär, men här är jag. Arbetet fortsätter. Jag är enig med min efterträdare om att nybygget på Slottsgatan 3 utgör en stor utmaning för SSB. Samtidigt är det ändå en mycket större möjlighet för oss. Man måsta ta väl hand om fastighetsegendomen. Den gamla byggnaden hade kommit till slutet på sin väg. Det sämsta alternativet skulle ha varit att reparera den. Nu förverkligar vi den bästa lösningen och den måste föras i mål med heder. För att trygga finansieringen måste vi arbeta ännu hårdare, så att serviceutbudet utvecklas så att det anpassas till sjöfartens föränderliga verksamhetsmiljö. Man har avsikten att upphäva lagen om lästavgift vid årsskiftet. Sjömansservicebyråns andel av lästavgiften skulle därefter betalas ur arbets- och näringsministeriets budget. Förhoppningsvis fungerar det lika bra som lästavgiften, som varit bra, också med sina små gjutfel. Den har till 95 % bekostats av de utländska rederierna. Med de pengarna har sjömansservicen, enligt konventionen om sjömansservice, skötts mönstergillt, och sköts naturligtvis också i framtiden. För SSB är sjömansserviceavgiften den viktigaste inkomstkällan. Den är i hög grad avhängig lönesumman som betalas till sjöfararna som seglar under finsk flagg. I en stor intervju i Helsingin Sanomat den 14.9 berättade Björn Wahlroos att hela sjöfarten som näringsgren försvunnit i Finland och att finska fartyg knappt finns till. Orsaken till detta vet han också väl. Lyckligtvis stämmer uppgiften inte. Antalet sjöarbetsplatser har till och med ökat något trots det svåra ekonomiska läget. För det kan vi tacka alla dem som arbetat för att förbättra verksamhetsvillkoren för den finska sjöfarten. Vi måste göra en ny utvärdering av SSB:s serviceformer och göra nödvändiga, kontrollerade kursändringar. Vi måste få kursverksamheten att växa efter det senaste årets stora svacka. Den digitala framtiden, hamntjänsterna och arbetshälsofrågorna är verksamhet vars utveckling SSB måste satsa på med tanke på framtiden. För den här verksamheten måste vi snart hitta de rätta formera för sjömansservicearbetet. Bara på det sättet har SSB:s verksamhet också en ljus framtid. Avkopplande höstdagar Martti Karlsson 3 / 2014 Frivakt Vapaavahti 3
TAKUUVARMA AURINGONPAISTE KOTKAN MERIPÄIVILLÄ Merimiestapaaminen, näyttely ja muu ohjelma kiinnostivat merenkulkijoita. Kotkan Meripäivillä oli suurin piirtein saman verran väkeä kuin viime vuonna, jolloin kävijöitä oli noin 200 000. Perinteisen avajaisparaatiin torstaina osallistui yli 50 ryhmää, jotka vetivät kadut täyteen. Arvioiden mukaan jopa 32.500 ihmistä seurasi toinen toistaan hienompia ryhmiä katujen varsilla. Paraatin voittajaksi raati valitsi Rommi Rudolfin ja Tanssikoulu Vikmanin Merirosvot. Säät suosivat meripäivävieraita tänäkin vuonna. Järjestäjät jopa kehottivat yleisöä juomaan paljon kuumuuden vuoksi. Meriekologian tohtori Pentti Välipakka toimi tuoreena meripäiväneuvoksena ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri Sari Saukkonen oli meripäiväneuvoksetar. Molempia valittuja yhdistää pitkäaikainen sitoutuminen ympäristönsuojeluun ja työ merellisten aiheiden parissa. Kotkan kaupunki valitsee parin vuosittain tunnustuksena merkittävästä työstä Kotkan ja kotkalaisuuden hyväksi. Neuvospari julkistettiin torstaina Kotkan Meripäivien avajaisissa. Rajavartiolaitoksen uusi ulkovartiolaiva Turva kiinnosti kotkalaisyleisöä Kulttuuritarjontaa läheltä ja kaukaa Vuoden Merilaulu 2014 -sävellys- ja sanoituskilpailun voittajakappaleeksi tuomaristo valitsi tamperelaisen Jari Latomaan säveltämän ja ikaalislaisen Mirjam Paason sanoittaman kappaleen Rouva Virtanen. Kappaleen esitti konsertissa Annika Eklund. Ensimmäinen palkinto on arvoltaan 2000 euroa. Emilia Rinne sai parhaasta esityksestä Kotkan Ruusu -palkinnon. Kotkan Meripäivillä jaetaan perinteisesti Juha Vainio -palkinto merkittävälle suomalaiselle sanoittajalle. Vuonna 2014 tunnustus myönnettiin Timo Kiiskiselle. 6000 euron arvoinen palkinto luovutetaan Juha Vainion rahastosta, jota hallinnoivat Kotkan kaupunki sekä Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis -yhdistys. Monipuolista ohjelmaa oli järjestetty kaiken ikäisille vieraille. Päivittäin oli eri paikoissa hienoja konsertteja, joissa esiintyi kotimaan kärkiartisteja. S/s Hyöky ja muita laivoja Haminasta oli kantasataman laitureille saapunut kaksi arvokasta laivavierasta. Museolaiva Hyöky oli hinattu tutulle paikalleen. Patu Patanen arveli Hyökyn tulleen viimeistä kertaa Meripäiville. Laiva on myynnissä, eikä omasta jaksamisestakaan aina tiedä. Porukkaa poistuu vahvuudesta vuosi vuodelta, Patanen tuumi. Mies itse oli taannoisen leikkauksen jäljiltä huomattavasti paremmassa tikissä kuin edellisvuonna. Omilla koneillaan ja syystäkin ylpeän talkooporukan ohjastamana saapui m/s Merikarhu. Normandian maihinnousun, Suomen puolustusvoimien ja satamahinaajauran kautta seilaavaksi museoalukseksi päätynyt Merikarhu on Haminan kaupungin omistuksessa ja perinneyhdistyksen hoivissa. VHF -radiopuhelin on seuraava projekti. Nyt piti ilmoitukset alusliikennepalveluun hoitaa kännykällä, hienoon kuntoon saatettua hinaajaa kipparoinut Pekka Lappi Merikarhun Perinneyhdistyksestä kertoi. Torstaihin asti laitureilla oli myös Gangut regattaan osallistuneita purjealuksia sekä Rajavartiolaitoksen uusi ulkovartiolaiva Turva. Lähes satametrinen uutuuttaan hohtava alus keräsi runsaasti yleisöä, kun tiloja esiteltiin meripäivävieraille. Tutkimusalus Aranda sekä KYAMK:n ja EKAMI:n yhteinen koululaiva Katarina olivat myös auki yleisölle, jota riitti koko helteisen viikonlopun ajalle. Seuraavia Meripäiviä vietetään 23.-26.7.2015 toivotaan hyviä kelejä myös silloin! teksti ja kuvat: Pekka Karppanen Meripäivien yleisö kierteli torilla ja kantasatamassa Ile Vainio houkutteli porukkaa katukorikseen 4 Vapaavahti Frivakt 3 / 2014
SOLGARANTI UNDER KOTKA HAVSDAGAR Sjömansträffen, utställningen och det övriga programmet lockade sjöfarare Besökarantalet under Kotka Havsdagar var i stort sett detsamma som förra året: ungefär 200 000 besökare. Över 50 grupper deltog i torsdagens traditionella invigningsparad, som fyllde gatorna med publik. Längs gatorna följde uppskattningsvis 32 500 personer grupperna den ena än mer spektakulär än den andra. Juryn utsåg Rommi Rudolfi och dansskolan Vikmans sjörövare till vinnare av paraden. Även i år var vädret på havsdagsbesökarnas sida och arrangörerna uppmanade dem att dricka mycket på grund av hettan. Pentti Välipakka, doktor i marin ekologi, och Sari Saukkonen, magister i forstvetenskap, var havsdagarnas nyblivna råd respektive rådinna. De har båda visat ett långvarigt engagemang för miljöskydd och arbetar med marina frågor. Varje år utser Kotka stad ett rådspar som ett erkännande för parets betydelsefulla arbetsinsatser för Kotka och dess invånare. Paret offentliggjordes under torsdagens invigning av Kotka Havsdagar. Kulturutbud från när och fjärran Musikstycket Rouva Virtanen, med musik av Tammerforsbon Jari Latomaa och text av Ikalisbon Mirjam Paaso, utsågs av juryn till vinnande bidrag i kompositions- och sångtexttävlingen Årets Havssång 2014. Under konserten framfördes stycket av Annika Eklund. Första pris består av 2 000 euro. Emilia Rinne vann priset Kotkas Ros för bästa framträdande. Som traditionen bjuder delas Juha Vainiopriset ut till en betydelsefull finländsk textförfattare under Kotka Havsdagar. I år gick erkännandet till Timo Kiiskinen. Prispengarna på 6 000 euro kommer från Juha Vainios fond, som förvaltas av Kotka stad samt Elvis Föreningen för finska tonsättare och textförfattare. Det mångsidiga programmet innehöll något för alla åldrar. Varje dag gavs det utmärkta konserter av finländska toppartister på olika scener. S/s Hyöky och andra fartyg Två högt uppskattade, gästande fartyg hade lagt till vid stamhamnens kaj. Det ena av dem, museifartyget Hyöky, hade bogserats till sin vanliga plats. Patu Patanen befarade att det kunde vara Hyökys sista besök på Havsdagarna. 3 / 2014 Rami Lappalainen, Hannu Timonen och Mika Muhli framför bogseraren Merikarhu med flaggorna hissade. Fartyget är till försäljning, och man vet ju aldrig hur länge man orkar med. Styrkan blir allt mindre för varje år, konstaterade Patanen. Patanen själv var efter sin senaste operation i märkbart bättre skick än förra året. M/s Merikarhu anlände för egen maskin, styrd av ett med all rätt stolt talkogäng. Merikarhu var med vid landstigningen i Normandie och seglade för Finlands försvarsmakt samt som hamnbogserare innan hon slutade som museifartyg. Fartyget ägs numera av Fredrikshamn stad och står under Merikarhun Perinneyhdistys omsorg. En VHF-radiotelefon är nästa projekt. Nu var vi tvungna att sköta anmälningarna till fartygstrafikservicen via mobiltelefon, berättade Pekka Lappi från Merikarhun Perinneyhdistys, som förde befäl på bogseraren som nu är i gott skick. Fram till torsdagen låg även segelfartygen som deltog i Gangut Regatta vid kajen liksom Gränsbevakningsväsendets nya offshore-patrullbåt Turva. Det närmare hundra meter långa och skinande nya fartyget samlade en stor publik när havsdagsbesökarna fick en rundtur på fartyget. Museifartyget Hyöky och skolfartyget Katarina fotade från Turvas däck. Forskningsfartyget Aranda samt Kymmenedalens yrkeshögskolas och Södra Kymmenedalens yrkesinstituts gemensamma skolfartyg Katarina var också öppna för allmänheten, som visade stort intresse hela det gassande veckoslutet. Den 23 26 juli är det dags för 2015 års upplaga av havsdagarna vi hoppas på lika fint väder igen! text och bilder: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 5
KOTKAN MERIMIESKESKUKSEN NÄYTTELY KIINNOSTI YLEISÖÄ Esillä oli pienoismalleja, kuvia, taidetta ja kätevyystöitä. Maarianhaminasta oli saatu lainaksi Gustaf Erikson -varustamoon liittyvää materiaalia MEPA -näyttelyt Kotkassa olivat välillä tauolla, mutta kesällä 2013 Kirkkokadun tilat puunattiin ja koottiin näyttely Meripäiville. Kokemukset olivat hyviä, ja tämän vuoden Meripäiville päätettiin rakentaa uusi kattaus. Paikkakunnan merimiehet ja muut kiinnostuneet jo kaipailivat näyttelyä. Kotkalaisyleisöä kiinnostavat eniten laivamallit ja -taulut, kertoi Kotkan Merimieskeskuksen johtaja Risto Nikula. Hän vastasi näyttelyn pystyttämisestä ja kiitteli perinteisiä talkooapujaan. Meripäiväemäntinä toimivat Anu Ryökkynen ja Ritu Nikula. Rami Laakso ja Risto Honkaharju avustivat rakentamisessa ja toimivat näyttelyn valvojina. Tänä vuonna ei ollut virallisia avajaisia, mutta kahvia ja mehua tarjottiin kaikille näyttelyvieraille viikon aukiolon aikana. Helsingin MEPAssa ei ollut tänä vuonna harrastenäyttelyä, joten Pohjoismaisen valokuvakilpailun viime vuoden parhaat otokset olivat esillä vain Kotkassa. Kuvia ja pienoismalleja Gustaf Eriksonilta GE -varustamon perustamisen 100 -vuotisjuhliin koottiin viime vuonna runsaasti kuvamateriaalia ja merimiesten muisteluita laivoilla seilanneiden merenkulkijoiden perustaman Facebook -ryhmän avulla. GEgruppen Facebook -ryhmän puuhamiehet Krister A. Martell ja Per-Martin Brunnsberg ehdottivat materiaalin esittelyä myös Kotkan Meripäivillä. Miesten avustuksella saatiin Ahvenanmaan Merenkulkumuseolta lainaksi GE -varustamon juhliin valmistetut posterit. Mukaan saatiin myös muutamia konekäyttöisten laivojen pienoismalleja GE -talon käytäviltä. Käsittääkseni Styrsö, Grano ja Hamnö olivat sellaisia aluksia, joita kävi säännöllisesti Kotkan satamassa 1970- ja 1980 -luvuilla, kertoi Martell, joka on myös GE Gruppen Facebook -ryhmän ylläpitäjä. Laivat edustivat hyvin Erikson -varustamon konekäyttöisiä aluksia. Granö (1972) oli roro -alus ja Hamnö (1968) puolestaan kansinostureilla varustettu kappaletavaraalus. Vuonna 1962 rakennettu Styrsö oli puomilaiva, joka seilasi muiden varustamoiden hoidossa aina vuoteen 2010 asti. Jotkut Gustaf Eriksonilla seilanneet Gottfried Marjanen ja Krister A. Martell keskustelivat myös GE-varustamon muistojen tallentamisesta. kaipasivat GE-varustamon kylmälaivoja myös näyttelyyn. MEPA oli saanut näyttelyyn pienoismalleja myös Gustaf Erikson -varustamon purjelaiva-ajoilta. Herzogin Ceciliestä oli jopa kaksi mallia, joista toinen esitti laivaa haaksirikkoutuneena Devonin rannikolla. Lisäksi Erikssonilla seilannut Gottfried Marjanen toi näytille rakentamansa Sommarön pienoismallin. Toin mukaan myös tekemäni runkoaihion, josta voi rakentaa joko Sommarön, Eckerön tai Degerön pienoismallin. Aihio on myynnissä, Gottfried Marjanen kertoi. Näyttelyvierailla oli mahdollisuus selata GE -varustamon historiaa ja kuvia tietokoneelta, johon Per-Martin Brunnsberg oli ladannut valmiit esitykset. Yleisö ihaili Honkaharjun akvarelleja Merimiestaiteilija Risto Honkaharju on tuottelias maalari, jonka siveltimen vedoista saatiin jälleen nauttia Kotkan Merimieskeskuksessa. Vanha pursimies taitaa merten, laivojen, satamien ja merimieselämän kuvauksen. Esillä oli puolen tusinaa Riston tauluja. Kyllähän niitä tauluiksi voisi luonnehtia, tuumi Honkis vaatimattomana. Omasta mielestäni parhaiten onnistui s/s Kotka, Henry Nielsenin maineikasta höyrylaivaa kuvaava teos. Osa tauluista oli myynnissä. Ensimmäinen ostaja oli Honkaharjun seilauskaveri, Arandan yliperämies. Näyttelypaikan sijainti Kirkkokadulla keskellä Kotkaa on hyvä ja sopivan kokoinen. Materiaalia saadaan esille MEPAn omasta varastosta, sekä lainaksi yksityiskokoelmista ja museoista. Esimerkiksi Kotkan merenkulkualan oppilaitoksissa on paljon Jaakko Pielan ja muiden valmistamia pienoismalleja, jotka näin saadaan hienosti yleisön nähtäville, kiittelee Risto Nikula hyvää yhteistyötä KY- AMK- ja EKAMI -oppilaitosten kanssa. Runsas kävijämäärä todisti jälleen, että tällaiselle näyttelylle on tarvetta Meripäivien runsaan ohjelman lisänä. MEPA kiittää kaikkia vierailijoita, rakentajia sekä näyttelyyn esineistöä lainanneita henkilöitä ja tahoja! teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 6 Vapaavahti Frivakt 3 / 2014
UTSTÄLLNINGEN PÅ KOTKA SJÖMANSCENTER LOCKADE BESÖKARE Fartygsmodeller, fotografier, konst och hantverk visades upp. Från Mariehamn hade man fått låna material med anknytning till Gustaf Erikson-rederiet. Ett tag var SSB:s utställning i Kotka satt på paus, men sommaren 2013 ställde man i ordning lokalerna på Kirkkokatu och samlade ihop till en utställning till Havsdagarna. Den föll väl ut och i år bestämde man sig för att bygga en ny utställning till samma evenemang. Ortens sjömän och andra intresserade saknade redan utställningen. Kotkaborna är mest intresserade av fartygsmodeller och fartygstavlor, berättade Risto Nikula, chef för Kotka Sjömanscenter. Han ansvarade för att arrangera utställningen och tackade alla som hjälpt till. Anu Ryökkynen och Ritu Nikula tog på sig rollen som havsdagsvärdinnor, och Rami Laakso och Risto Honkaharju hjälpte till med bygget och vaktade utställningen. I år hade man ingen officiell invigning, men alla besökare bjöds på kaffe och saft under hela utställningsveckan. I år hade SSB Helsingfors ingen hobbyutställning, så de bästa bidragen från förra årets nordiska fototävling visades enbart i Kotka. Foton och fartygsmodeller från Gustaf Erikson Till GE-rederiets 100-årsjubileum samlade man förra året in mängder med bildmaterial och sjömansminnen via en Facebookgrupp som startats av sjöfarare som seglat med fartygen. Krister A. Martell och Per- Martin Brunnsberg, initiativtagarna till GE-gruppen på Facebook, föreslog att materialet skulle visas upp även under Kotka Havsdagar. Med deras hjälp fick man från Ålands sjöfartsmuseum låna affischer som tagits fram till GE-rederiets jubileum. Man fick även med några modeller av maskindrivna fartyg från GE-husets korridorer. Mig veterligen ska Styrsö, Granö och Hamnö ha hört till de fartyg som regelbundet besökte Kotka hamn på 1970- och 1980-talen, berättade Martell, som är administratör för Facebookgruppen GE-gruppen. Fartygen var goda representanter för Erikson-rederiets maskindrivna fartyg. Granö (1972) var ett roro-fartyg och Hamnö (1968) var ett bulkfartyg utrustad med lyftanordningar på däck. Styrsö, som byggdes 1962, var ett bomfartyg som seglade åt andra rederier ända fram till 2010. Vissa besökare saknade dock GE-rederiets kylfartyg i utställningen. Till utställningen hade SSB även fått tag på modeller från tiden då Gustaf Erikson hade segelfartyg. Herzogin Cecilie fanns det rentav två modeller av; den ena föreställde fartyget där hon havererat vid Devons kust. Därtill visade Gottfried Marjanen, som seglat för Eriksson, upp sin egenhändiga modell av Sommarö. Jag tog även med mig ett slags grundskrov som jag tillverkat. Det kan man använda för att bygga antingen Sommarö, Eckerö eller Degerö. Grundskrovet finns till försäljning, berättade Gottfried Marjanen. Per-Martin Brunnsberg hade gjort presentationer på datorn där besökarna kunde läsa om GE-rederiets historia och bläddra bland bilder. Besökarna beundrade Honkaharjus akvareller Sjömanskonstnären Risto Honkaharju är en produktiv målare och på Kotka Sjömanscenter fick vi åter njuta av hans penseldrag. Den före detta båtsmannen är skicklig på att avbilda fartyg, hamnar och sjömanslivet. Ett halvdussin av Ristos tavlor var med på utställningen. Nog skulle man kunna kategorisera dem som tavlor, begrundade Honkis blygsamt. Jag själv tycker att jag lyckades bäst med s/s Kotka, verket som avbildar Henry Nielsens berömda ångbåt. En del av tavlorna var till salu, och den första köparen var Honkaharjus seglingskamrat, tillika Arandas överstyrman. Utställningslokalen är lagom stor och har ett bra läge på Kirkkokatu i Kotka centrum. Materialet kommer dels från SSB:s eget lager, dels är det till låns från privata samlingar och museer. På sjöfartsskolorna i Kotka finns det till exempel många modeller av Jaakko Piela och andra personer. Det här är ett bra sätt Affischer och segelfartygsmodeller från materialet som GE-gruppen sparat. GE-rederiets maskindrivna fartyg. I förgrunden står ett grundskrov som man kan utgå ifrån för att bygga modeller av antingen Sommarö, Eckerö eller Degerö. att visa upp dem för allmänheten, säger Risto Nikula uppskattande om det goda samarbetet med Kymmenedalens yrkeshögskola och Södra Kymmenedalens yrkesinstitut. Det stora antalet besökare bekräftade ännu en gång att det finns efterfrågan på en sådan här utställning som komplement till Havsdagarnas späckade program. SSB tackar alla besökare, byggare samt de personer och parter som lånat ut föremål till utställningen! text och bilder: Pekka Karppanen 3 / 2014 Frivakt Vapaavahti 7
KYMPIN KAHVIT KOTKAN MERIPÄIVILLÄ Kantasatamaan s/s Hyökyn laiturille kerääntyi monikymmenpäinen joukko entisiä ja nykyisiä merenkulkijoita. Muutaman vuoden aikana on ollut tapana järjestää meripäivälauantaina merimiestapaaminen ja kympin kahvit s/s Hyökyn edustalla olevalla laituriterassilla. Tunnetun museoaluksen saapuminen varmistui heinäkuussa, jolloin sanaa merimiestapaamisesta alettiin levittää etenkin sosiaalisessa mediassa. Vieraita tuli Espanjasta asti. Tieto liikkuu hyvin Facebookissa ja merimiesten nostalgiasivuilla, kertoivat Espanjassa talvisin asuvat Jussi Varjosaari ja Hannu Teivonen, joita ei Kotkan helle pahemmin häirinnyt. Kumpikin on seilannut Henry Nielsenilla Teivonen lisäksi MEPAn toimitussihteerin kanssa samalla laivalla Finnlinesillä. Ystäviä ja kylänmiehiä oli saapunut laiturin täydeltä. Ai näin moni on vielä elossa, naurahti hyväntuulinen s/s Hyökyn monitoimikippari Jorma Patu Patanen nähdessään runsaan osallistujajoukon. Puheensorinaa kuului kaikista pöytäkunnista. Välillä siirryttiin seuraavaan pöytään ja käytiin läpi tuttuja. Moni tapasi vanhoja seilauskavereitaan vuosien takaa. Jotkut olivat jo jättäneet maat ja meret ja siirtyneet liitelemään albatrosseina. Haalausta ja maalausta Ennen pitkää puhe siirtyi vanhoihin, jo naulatehtailla oleviin laivoihin. Finnjettiä muisteltiin, White Rosea kehuttiin ja superliner - Finnsailoria kaivattiin. Puomeja rikattiin ja hernesoppaa keitettiin. Monet edelleen surkuttelevat Finnjetin kohtaloa ja tulevat juttelemaan ja muistelemaan, kertoi laivan pitkäaikainen konepäällikkö Juhani Puonti. Hän on vuonna 2008 romutetun Finnjetin jälkeen seilannut muun muassa Finnlinesin rahtilaivoilla ja työskentelee edelleen koulualus Katarinalla. Sanoista päästiin myös tekoihin. Viereisessä laiturissa oli museohinaaja Merikarhulla tarvetta pieneen sähkötyöhön Malleuksen Veikko meni apuun. Merikarhun talkooporukka ehti myös poiketa kympin kahvilla vuorotellen laiva oli auki yleisölle, ja jonkun piti olla stopparissa. Museolaiva Hyöky saattoi olla Meripäivillä viimeistä kertaa. Laivavanhus on toiminut monen tapahtuman isäntänä. Kympin kahvit Meripäivien lauantaina on jo vakiinnuttanut paikkansa merimiestapaamisten joukossa, joten paikka varmasti löytyy. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 8 Vapaavahti Frivakt 3 / 2014
TIANS KAFFE PÅ KOTKA HAVSDAGAR Flera tiotal tidigare och aktivt seglande sjöfarare samlades på s/s Hyöky som låg vid kajen i huvudhamnen. Under några års tid har det blivit en tradition att under havsdagarnas lördag arrangera en sjömansträff och tians kaffe på terrassen vid kajen där s/s Hyöky är förtöjd. Det berömda museifartygets ankomst bekräftades i juli, och informationen om sjömansträffen började spridas, främst i sociala medier. Gäster ända från Spanien mötte upp. Jussi Varjosaari och Hannu Teivonen som vintertid bor i Spanien, beättade att informationen löper snabbt i Facebook och på sjömännens nostalgisidor, dem störde hettan i Kotka inte nämnvärt. Båda har seglat hos Henry Nielsen och Teivonen dessutom på samma Finnlinesbåt som SSB:s redaktionssekreterare. Kajen fylldes av vänner och bekanta från när och fjärran. Aj, såhär många lever än, skrattade Jorma Patu Patanen, s/s Hyökys kom- 3 / 2014 biskeppare godmodigt, då han såg den stora deltagarskaran. Från alla bord hörde man sorlet av röster. Emellanåt flyttade man till följande bord för att hälsa på bekanta. Mången träffade gamla seglingskamrater från många år tillbaka. Några hade redan lämnat både jord och hav för att segla som albatrosser. Halning och målning Småningom blev det tal om gamla båtar som redan gått till upphuggning. Man mindes Finnjet, prisade White Rose och saknade superliner Finnsailor. Man riggade bommar och kokade ärtsoppa. Mången sörjer ännu Finnjets öde och kommer för att prata och minnas, berättade Juhani Puonti, under många år maskinchef ombord. Sedan Finnjet gick till upphuggning år 2008 har han igen seglat på bland annat Finnlines lastfartyg och jobbar fortfarande på skolskeppet Katarina. Man fick också tillfälle att gå från ord till handling. Vid kajen intill behövde man på museibogserbåten Merikarhu hjälp med ett litet elarbete och Veikko Malleus ställde genast upp. Talkogänget från Merikarhu hann också tura om och sticka sig in på tians kaffe, båten var öppen för allmänheten och någon måste vara i stopptörn. Det var kanske sista gången man såg museifartyget Hyöky på Havsdagarna. Det gamla fartyget har varit scen för många evenemang. Tians kaffe på lördagen under Havsdagarna har redan blivit en del av sjömansträffarna, så en plats kommer man säkert att hitta. Text och bild: Pekka Karppanen Frivakt Vapaavahti 9
MERIMIESTAPAAMINEN VUOSAAREN MERIMIESKESKUKSESSA MEPA ja Merimieskirkko järjestivät ensimmäisen yhteisillan merenkulkijoille helmikuussa, jolloin teemana oli Ariel-laiva. Kokemukset olivat hyvät, joten toimintaa päätettiin jatkaa. Elokuun merimiesillan teemana oli Gustaf Erikson -varustamo, etenkin yhtiön konekäyttöiset alukset Kotkan Merimieskeskuksesta oli juuri purettu Maarianhaminasta lainaksi saatua Gustaf Erikson -materiaalia, josta osa toimi rekvisiittana myös Vuosaaren merimiesillassa. Tapahtumasta tiedotettiin Vapaavahdissa, sekä Merimieskirkon ja MEPAn Facebookja kotisivuilla, sekä GE Gruppen Facebook -ryhmässä. Tilaisuuteen saapui reilut parikymmentä aiheesta kiinnostunutta henkilöä, valtaosa GE:n laivoissa seilanneita. Moni tapasi tuttuja merenkulkijoita, mutta edellisestä kohtaamisesta oli vierähtänyt melkoisesti aikaa. Todella hienoa, että tällainen tapahtuma järjestettiin. Tapasin seilauskavereita 42 vuoden takaa, kehui Matti Virtanen. Hän tarkoitti Per-Martin Brunnsbergia, jonka kanssa työskenteli m/s Järsössä vuosina 1971-1972. Laivalla seilasi tuolloin myös Pentti Virtanen, joka niin ikään osallistui merimiesiltaan. Kai Pärnänen aloitti viiden aikoihin kitaroineen soiton ja laulun, ja porukka istuutui kuuntelemaan. Muutaman kappaleen jälkeen oli vuorossa Per-Martin Brunnsbergin koostama esitys GE -varustamon konekäyttöisistä aluksista tietoineen ja kuvineen. Joukossa oli myös kiinnostavia kuvia menneestä merimieselämästä, mitkä herättivät muisteluita ja keskusteluita. Lohikeittoa ja nostalgiakuvia Ohjelma vedettiin läpi ruotsiksi. Tulkkauksesta luovuttiin, koska todettiin kaikkien ymmärtävän riittävästi toista kotimaista kieltä. Brunnsbergin esityksen aikana Merimieskirkon henkilökunta oli kattanut pöydän, jolla höyrysi maukasta lohikeittoa. Tämä on Kalevi Utriaisen valmistamaa taatusti hyvää keittoa. Palanpainikkeeksi on tietysti tummaa leipää, kehui Vuosaaren Merimieskirkon johtaja Heikki Huttunen ylpeänä yhteistyökumppaniaan. Keitto maistui hyvin ja tunnelma sen kun parani, kun yhteisiä laivoja ja tuttuja tuli esille. Seuraavana oli ohjelmassa Thure Malmbergin haastattelu. Hän julkaisi Kurt Winqvist haastatteli Thure Malmbergia. Kurre on seilannut GE:n s/s Hamnössa ja toiminut mm Finnlinesin konttorissa sekä Atlanticargon toimitusjohtajana. viime vuonna Gustaf Erikson -varustamon 100-vuotisjuhliin kirjan Kalla systrar från Åland yhdessä ruotsalaisen båtologin, Erik Hagin kanssa. Harmi, etten tiennyt Facebook -ryhmästä mitään, kun toimitin kirjaa, pahoitteli Malmberg häntä yleisön edessä haastatelleelle Kurt Winqvistille. Kirja toimii hienosti kunnianosoituksena suomalaiselle ja ahvenanmaalaiselle reefer -liikenteelle, monelle melko tuntemattomaksi jääneelle merenkulun alueelle. Kirja oli monelle merimiesillan vieraalle jo ennestään tuttu, mutta oli mukava kuunnella Malmbergin mietteitä kirjan synnystä. Musiikkia maailman meriltä ja satamista Nostalgiatunnelmaa viriteltiin lisää katsomalla filmi Lång resa till möte Kaukainen kohtaaminen, joka kertoi Gustaf Eriksonin m/s Degerön seilauksista 1950 -luvulla ja tuolloisen miehistön tapaamisesta Maarianhaminassa 2000 -luvulla. Entinen radiosähköttäjä Harry Blomqvist onnistui haalimaan miehistön kokoon Maarianhaminan Nautical Clubille. Yllättävän harva yleisöstä oli nähnyt filmin aikaisemmin. Merikapteeni ja musiikkimies Kai Pärnänen on usein esiintynyt MEPAn tilaisuuksissa, mutta melkein yhtä usein työkiireet ovat olleet esteenä. Tällä kerralla merimiesilta sopi Kaitsun kalenteriin, ja porukka sai nauttia todella viihdyttävästä ja ammattitaitoisesta musisoinnista. Tunnelma oli loistava. Kaikkien mielestä ohjelmaa oli sopivasti, aikaa jäi jutustelulle ja yhteystietojen päivittämiselle. Yleisö oli tyytyväistä ja tapahtuma sai kiitosta niiltäkin, jotka vain näkivät kuvat GE Gruppen Facebook -sivuilla. Oli hienoa tavata seilauskavereita. Tapahtuma oli hieno, hyvää ruokaa, ohjelmaa ja seuraa. Näitä tarvitaan lisää, hehkutti Kaj Kulju. MEPA ja Merimieskirkko kiittävät kaikkia mukana olleita ja tapahtumaa edistäneitä henkilöitä! teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 10 Vapaavahti Frivakt 3 / 2014
SJÖMANSTRÄFF PÅ NORDSJÖ SJÖMANSCENTER SSB och Sjömanskyrkan ordnade den första gemensamma kvällen för sjöfarare i februari då var temat fartyget Ariel. Med goda erfarenheter i bagaget beslöt man att fortsätta med evenemanget. Temat för sjömanskvällen i augusti var Gustaf Erikson-rederiet, i synnerhet bolagets maskindrivna fartyg. På Kotka Sjömanscenter hade man precis tagit ner Gustaf Erikson-materialet som man lånat från Mariehamn och som delvis använts som rekvisita även under sjömanskvällen i Nordsjö. Information om evenemanget gick ut i Frivakt, på Sjömanskyrkans och SSB:s Facebook- och webbsidor samt i GE-gruppen på Facebook. Drygt tjugo intresserade dök upp på evenemanget, varav de flesta hade seglat med GE:s fartyg. Många träffade bekanta sjöfarare som de inte sett på mycket länge. Det här evenemanget var ett riktigt trevligt initiativ. Jag träffade seglingskamrater från 42 år tillbaka, lovordade Matti Virtanen. Virtanen syftade bland andra på Per-Martin Brunnsberg, som han arbetat med på m/s Järsö 1971 1972. Pentti Virtanen seglade också med fartyget under denna period och även han deltog i sjömanskvällen. Vid femtiden slog sig deltagarna ner för att lyssna till Kai Pärnänen på gitarr och sång. Efter några låtar stod Per-Martin Brunnsberg på tur med sin fakta- och bildpresentation om GE-rederiets maskindrivna fartyg. Han visade också intressanta foton från det gångna sjömanslivet, vilka väckte minnen och diskussioner. Gustaf Erikson-rederiets 100-årsjubileum. Vad synd att jag inte kände till Facebookgruppen när jag arbetade med boken, beklagade sig Malmberg för Kurt Winqvist, som intervjuade honom inför åhörarna. Boken är en fin hyllning till den finländska och åländska reefertrafiken ett för många tämligen okänt område inom sjöfarten. Flera av dem som deltog på sjömanskvällen kände till boken sedan innan, men det var roligt att höra Malmbergs tankar kring bokens uppkomst. Musik från världens hav och hamnar Den nostalgiska stämningen höjdes ytterligare med filmen Lång resa till möte. Den handlar om Gustaf Erikson-fartyget m/s Degerös seglingar på 1950-talet och den dåtida besättningens möte i Mariehamn på 2000-talet, då den tidigare radiotelegrafisten Harry Blomqvist lyckades samla ihop besättningen till Nautical Club. Förvånansvärt få hade sett filmen tidigare. Sjökaptenen och musikern Kai Pärnänen har ofta framträtt på SSB:s evenemang, men nästan lika ofta har han hindrats av sitt arbete. Denna gång passade sjömanskvällen in i Kaitsus kalender, och deltagarna fick njuta av ett riktigt underhållande och professionellt uppträdande. Stämningen var på topp och alla tyckte att det var ett lagom långt program, som gav utrymme för småprat och utbyte av kontaktuppgifter. Deltagarna var nöjda och evenemanget uppskattades även av dem som bara såg foton på GE-gruppens Facebooksida. Det var roligt att träffa seglingskamrater och evenemanget kan man inte klaga på: bra mat, program och sällskap. Mer sådant här! sade en entusiastisk Kaj Kulju. SSB och Sjömanskyrkan tackar deltagarna och alla som hjälpte till med evenemanget! text och bilder: Pekka Karppanen Laxsoppa och nostalgiska foton Programmet genomfördes på svenska utan tolkning, efter att man hade konstaterat att alla förstod det andra inhemska språket tillräckligt bra. Under Brunnsbergs presentation dukade Sjömanskyrkans personal bordet och ställde fram en rykande het laxsoppa som fick det att vattnas i munnen. Det här är Kalevi Utriainens fantastiskt goda soppa, givetvis serverad med mörkt bröd, berömde Nordsjö Sjömanskyrkas direktör Heikki Huttunen stolt sin medarbetare. Soppan smakade utsökt åtföljd av den goda stämningen som uppstod när deltagarna upptäckte gemensamma fartyg och bekanta. Nästa punkt på programmet var en intervju med Thure Malmberg. Förra året gav han och den svenske båtologen Erik Hag ut boken Kalla systrar från Åland lagom till 3 / 2014 Det rådde en varm och gemytlig stämning under evenemanget. Programmet var lagom långt och lämnade utrymme för småprat. Frivakt Vapaavahti 11
Sandellien talon terassilta avautuu hieno merinäköala laivoja voi bongata kauempaa mereltä PITKÄ MERIMIESURA LOI POHJAN KERÄILYHARRASTUKSELLE Ahvenanmaalla asuvalla Rolf Sandellilla on hieno kokoelma eri varustamoiden tunnuksia, joista hän on tehnyt komeat taulut. Merkkien ja kokardien keräilyn hän aloitti vasta jäätyään eläkkeelle. Nyt on kasassa jo kunnon kokoelma. Mies muistetaan MEPAssa parhaiten pitkästä työrupeamastaan m/s Trendenin päällikkönä. Olin laivassa kaikkiaan 18 vuotta, eläkkeelle siirtymiseen asti. Trenden oli aluksi Engshipillä. Siirryin itsekin laivakaupan mukana Boren palvelukseen, Rolf Sandell kertoi kotonaan Järsön saarella. Hän on alun perin kotoisin Pohjan kunnasta Tammisaaren naapurista ja lähti merille vuonna 1963, jolloin ikää oli vasta kuusitoista. Suomen kieli ja varsinkin Turun murre ovat säilyneet hyvin, vaikka mies on asunut Ahvenanmaalla jo 44 vuoden ajan. Murre on tosiaan peräisin Turun ajoiltani. Kävin Åbo Navigationsinstituutissa perämiesluokan ja seilasin Siljan laivoilla perämiehenä, Sandell muisteli. Hän on työskennellyt myös Viking Linella, mutta pääosan työurastaan Sandell on tehnyt rahtilaivoilla. Sallyn kuivarahtilaivoja ja Gustaf Eriksonin kylmäaluksia Rolf Sandell kävi yliperämies- ja kapteeniluokat Maarianhaminassa ja valmistui 1973. Hän on seilannut GE-varustamoissa useilla reefer -aluksilla, sekä kuivarahdeissa, kuten Hamnö, Andersö ja Styrsö. Koreassa tehdyllä m/s Balderöllä olin uudesta asti. Liikennealue oli ympäri maapallon, worldwide, kuten silloin sanottiin, Rolf kertoi. Mies ei muista vierailemiensa valtioiden määrää, mutta kaikilla Eriksonilla seilanneilla luku nousee helposti useisiin kymmeniin. Rolf Sandellilla on takanaan 33 vuotta aluksen päällikkönä. Kokemusta kertyi Sallyn kuivarahdeista, Eriksonilta sekä pitkä Trendenin päällikkyys. Trenden kuului 1980 1990 -lukujen vaihteessa Hampurin Sietaksella rakennettuun suureen laivasarjaan. Valtion tukitoimet ja pientonnistosopimus paransivat suomalaisten ja ahvenanmaalaisten perhevarustamoiden toimintaedellytyksiä. Uudisrakennukset helpottivat työllisyystilannetta, kun monen suuren varustamon tonnisto oli laskussa. Meriaiheista materiaalia kodin seinillä Rolfin vaimo Anna-Lisa Sandell ei pane pahakseen miehensä keräilyharrastusta, joka alkoi toden teolla vasta viime vuosikymmenen lopulla. Hän tuntee itsekin merenkulkua erittäin hyvin. Työskentelin Sally -varustamossa ja Alandia Tanker Companylla, jonka konkurssin jälkeen siirryin matkatoimistoalalle. Siellä olen järjestellyt paljon merenkulkijoi- 12 Vapaavahti Frivakt 3 / 2014
m/s Gregersö: Seilauskaveri Viking Linen ajoilta Lars-Erik Eriksson kävi tervehtimässä Rolf Sandellia Turussa m/s Gregersöllä, kun laiva oli juuri vaihtanut omistajaa. Uusi isäntä ja Rolf tarjosivat ciiffin jobia laivaan, mutta Eriksson päätti jatkaa punaisilla laivoilla. Kuva: MEPAn arkisto M/s Gregersö: Lars-Erik Eriksson, seglingskamraten från Viking Line-tiden, hälsade på Rolf Sandell i Åbo med m/s Gregersö när fartyget nyligen hade bytt ägare. Den nya ägaren och Rolf erbjöd chiefen jobb på fartyget, men Eriksson bestämde sig för att fortsätta med de röda båtarna. 3 / 2014 den matkoja laivoille ja lomille, Anna-Lisa Sandell kertoo. Hän tuntee nimeltä melkoisen joukon tämän päivän merenkulkijoita, joiden matkoja hän on järjestellyt. Sandellin hienoista kokoelmista voi seurata esimerkiksi Suomen Höyrylaiva Oy:n tunnuksien muutosta vuosien varrella. Monilla maineikkailla laivoilla, kuten Ariadnella ja Aallottarella, oli myös omat merkit. Varustamon liput ja merkit tunnistaa lyhenteestä F.Å.A. mutta loppuaikoina käytettiin myös muotoa EFFOA. Oy Suomen Etelä-Amerikan Linjan laivoilla oli oma A.L. -merkki ja lippu. Linjaa hoitivat Suomen Höyrylaiva Oy:n ohella myös muut varustamot, kuten Bore ja Oceanfart. Kokoelmissa on Gustaf Eriksonin varustamomerkkejä myös ajalta ennen konekäyttöisiä aluksia. Niitä on kaksi erilaista, joissa kummassakin on kuvattuna purjelaiva. Nykyisestä tunnuksesta on kolme erilaista versiota. Muidenkin varustamoiden merkeistä on useita variaatioita. Useimmilta merenkulkijoilta varmaan löytyy merkkejä niiltä yhtiöiltä, joissa on seilannut. Mistä voi hankkia lisää? Tämä materiaali on peräisin Suomesta, Ruotsista ja Ahvenanmaalta. Valikoima karttuu vaihtamalla, ostamalla sekä varustamoilta ja merenkulkijoilta kyselemällä. Pikkuhiljaa myös verkosto ja yhteistyö laajenevat, totesi Sandell. Hän pitää harrastustaan mukavana ja mielenkiintoisena. Kokoelmat ovat komeat ja työ jatkuu. Rolf Sandellin keräämät ahvenanmaalaisten varustamoiden merkit löytyvät myös internetistä: http://www.rederimaerken.se/ aaland2.htm teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Rolf Sandell Suomen Höyrylaiva Oy:n kokardeja eri aikakausilta. Viimeisimmässä käytetään lyhennettä EFFOA Frivakt Vapaavahti 13
EN LÅNG SJÖMANSKARRIÄR LADE GRUNDEN FÖR SAMLANDET Rolf Sandell som bor på Åland har en fin samling rederimärken arrangerade i form av tjusiga tavlor. Rolf började samla på märken och kokarder först som pensionär, men har redan fått ihop en rejäl samling. I Rolf Sandells samlingar finns det rederimärken från finländska, åländska och svenska bolag. På SSB kommer man bäst ihåg Rolf från hans långa tjänstgöring som befälhavare på m/s Trenden. Jag arbetade på båten i 18 år, ända fram till pensionen. Trenden seglade till en början för Engship. I samband med att fartyget såldes till Bore följde jag själv också med till dem, berättar Rolf Sandell hemma på Järsö. Han är ursprungligen från trakterna kring Ekenäs i f.d. Pojo kommun och gav sig av till sjöss 1963, blott sexton år gammal. Trots att Rolf hunnit bo på Åland i 44 år pratar han bra finska, med Åbodialekten bevarad. Det stämmer att min dialekt härrör från tiden i Åbo. Jag utbildade mig till styrman på Åbo Navigationsinstitut och seglade som styrman på Siljas fartyg, drar sig Sandell till minnes. Han har även arbetat på Viking Line, men merparten av sin yrkeskarriär har Sandell avverkat på lastfartyg. Sallys torrlastfartyg och Gustaf Eriksons kylfartyg Rolf Sandell gick överstyrmans- och kaptensklasserna i Mariehamn och tog examen 1973. Han har seglat med flera av GE-rederiets reeferfartyg och med torrlastfartyg, såsom Hamnö, Andersö och Styrsö. På Koreabyggda m/s Balderö arbetade jag från det att hon var helt ny. Trafikområdet var jorden runt, worldwide, som man sade på den tiden, berättar Rolf. Han minns inte hur många länder han besökt, men alla som har seglat med Erikson kommer lätt upp i flera tiotalet länder. Rolf Sandell har 33 år bakom sig som fartygsbefälhavare. Han har samlat på sig erfarenhet från Sallys torrlastfartyg och Erikson samt från tiden som Trendens långvariga befälhavare. Trenden ingick i den stora fartygsserien som byggdes på Sietas i Hamburg i slutet på 80-talet och början på 90-talet. Statliga stödåtgärder och ett småtonnageavtal förbättrade verksamhetsförutsättningarna för finländska och åländska familjerederier. Nybyggnationerna skapade ett gynnsammare sysselsättningsläge, då många av de stora rederiernas tonnage var på nedåtgående. Marint material på väggarna i hemmet Rolfs fru Anna-Lisa Sandell har inget emot 14 Vapaavahti Frivakt 3 / 2014
Från Sandells terrass öppnar sig en fin havsutsikt här kan man skåda fartyg långt ute på havet. På SSB kommer man bäst ihåg Rolf Sandell från hans långa tjänstgöring som befälhavare på m/s Trenden. Trenden ingick i den stora fartygsserien som byggdes på Sietas i Hamburg i slutet på 80-talet och början på 90-talet. Bild: Jarmo Nordback I samlingen finns Gustaf Erikson-märken också från tiden innan rederiet hade maskindrivna fartyg. Av dessa finns det två olika varianter, men båda har en bild på ett segelfartyg. Den nuvarande beteckningen finns i tre versioner. Övriga rederiers märken finns också i flera varianter. sin mans samlarhobby, som började på allvar först i slutet av det förra årtiondet. Hon är själv också mycket väl bekant med sjöfarten. Jag har arbetat på Sally och Alandia Tanker Company, och när det gick i konkurs gick jag över till resebyråbranschen. Där har jag arrangerat många resor åt sjöfarare, både resor till fartygen och semesterresor, berättar Anna-Lisa Sandell. I egenskap av researrangör känner hon således en ansenlig grupp aktiva sjöfarare till namnet. I Sandells fina samlingar kan man till exempel se hur beteckningarna för Finska Ångfartygs AB har förändrats genom åren. Många av de namnkunniga fartygen, såsom Ariadne och Aallotar, hade dessutom egna märken. Man identifierar rederiets flaggor och märken på förkortningen F.Å.A., men 3 / 2014 den sista tiden användes även formen EF- FOA. Finland-Sydamerika Linjens fartyg hade sitt eget A.L.-märke och en egen flagga. Förutom Finska ångfartygs AB sköttes linjen även av andra rederier, till exempel Bore och Oceanfart. I samlingen finns Gustaf Erikson-märken också från tiden innan rederiet hade maskindrivna fartyg. Av dessa finns det två olika varianter, men båda har en bild på ett segelfartyg. Den nuvarande beteckningen finns i tre versioner. Övriga rederiers märken finns också i flera varianter. Många sjöfarare har säkert märken från bolagen som de har seglat med. Men var skaffar man sig andra märken? Detta material kommer från Finland, Sverige och Åland. Min samling växer genom byten och köp, och genom att jag ber rederier och sjöfarare om märken. Sakta men säkert ökar både nätverket och samarbetet, konstaterar Sandell. Han tycker att samlandet är en både rolig och intressant hobby. Samlingarna är fina och arbetet fortgår. Rolf Sandells samling med märken från de åländska rederierna finns även på webben: http://www.rederimaerken.se/aaland2.htm. Text: Pekka Karppanen bilder: Pekka Karppanen, Rolf Sandell Frivakt Vapaavahti 15
MEPA ON KOTIUTUNUT OLYMPIATERMINAALIIN Kesän aikaan suoritettiin melko suuri muutto, kun Linnankadun talo tyhjennettiin. Tavaraa oli paljon, osasta luovuttiin, osa säilytettiin. Materiaalia myös deponoitiin merimuseoihin ja siirrettiin sivutoimistoille. Olympiaranta 1:ssa toimisto avattiin heinäkuun 14. päivä. Ensimmäinen asiakas oli Vesa Tuomala, joka tuli hakemaan filmejä ja lehtiä m/s Midakseen. Vesalla oli edessään pitkä ja monivaiheinen matka Karibialle, joten oli pohdittava, mitä ottaa mukaan. Monilla muilla, kuten useimmilla tavarantoimittajilla oli vaikeuksia löytää uuteen toimistoon. MEPAn kirjasto jouduttiin ahtamaan melkoisesti pienempään tilaan, kuin mitä Linnankadulla oli saatavilla. Osa kirjoista on sataman varastossa, samoin kuin kuntosalilaitteet. Väliaikaisen kuntosalin perustaminen on vielä kesken, mutta merenkulkijat voivat käyttää Motivuksen Helsingissä sijaitsevia kuntosaleja vuoden loppuun 3 euron omavastuuhintaan. MEPAn tilapäistoimistossa on aikaisemmin toiminut muun muassa Tulli. Olympiaterminaalin tilat sijaitsevat TallinkSiljan terminaalissa, Roberts Coffee -kahvilan alakerrassa. Sisään pääsee ulkokautta Kaivopuiston puoleisesta päädystä. Tervetuloa katsomaan, täällä ollaan parisen vuotta! Jäänmurtajatauluille löytyi paikka pitkän käytävän seinältä. Kiinnitystöissä vikaeeraava asiamies Simo Pesola sekä työharjoittelija Mikael Valkama Solvallan urheiluopistolta. Videohyllyissä riittää katseltavaa SSB HAR BLIVIT HEMMASTADD PÅ OLYMPIATERMINALEN Under sommaren genomfördes den rätt omfattande flyttningen, då huset på Slottsgatan tömdes. Det fanns mycket saker, en del måste man avstå ifrån, en del bevarades. Material deponerades också på sjöfartsmuseer och flyttades till filialkontoren. Byrån på Olympiastranden 1 öppnades den 14 juli. Den första besökaren var Vesa Tuomala, som kom för att avhämta filmer och tidningar till m/s Midas. Vesa hade framför sig en lång och skiftesrik resa till Karibien, det gällde att noga överväga vad man bär med sig. Många andra, liksom flera varuleverantörer hade svårigheter att hitta till den nya byrån. SSB:s bibliotek måste trängas in i ett rätt litet utrymme, jämfört med vad man haft på Slottsgatan. En del av böckerna är placerade i hamnens lagerbyggnad, liksom gymutrustningen. Arbetet med att få till stånd ett temporärt gym är ännu på hälft, men till slutet av året kan sjöfararna använda Motivus gym i Helsingfors för en självkostnadsavgift på 3 euro. I SSB:s temporära byrå har tidigare bland annat Tullverket fungerat. Utrymmena på Olympiaterminalen ligger i TallinkSiljas terminal, under Roberts Coffee. Man kommer in från gaveln mot Brunnsparken. Välkommen på besök, vi är nog här ett par år! Bara en liten del av biblioteket kunde ställas fram 16 Vapaavahti Frivakt 3 / 2014
MERIMIEHIÄ RADALLA JA SAUNOMASSA M/s Ailan porukka sai hyvää vaihtelua telakointiajan arkeen. Edellisellä kerralla karting-autoilla sompailtiin Helsingissä, nyt kaasuteltiin Turussa. M/S Ailan laivaväki kävi rentoutumassa Turku Kartingissa. Vauhdikkaan tapahtuman jälkeen MEPA tarjosi porukalle saunanillan Maskun Saunaparonissa, jossa heille oli varattu holvisauna. Laiva on Naantalin telakalla asennuttamassa pakokaasupesuria ja päällikkö Jani Korpelaisen mielestä ilta katkasi kivasti harmaan telakka-arjen. Ikävä kyllä Jani itse ei päässyt mukaan, kun oli telonut kylkensä jalkapallo- ottelussa muutama päivä aikaisemmin. Ensimmäisessä osiossa radalla painelivat nopeimmin Teemu, Petri ja Joel. Illan toisen session vauhdikkaimmat olivat Teemu, Joel ja Timo. Myös nopein kierrosaika 21,79 merkittiin Teemun nimiin. Erot eivät olleet suuria toisella osiolla kaikki saivat parannettua aikaansa. Korjaustelakalla olevien alusten miehistöt kävivät aikaisemmin Ruissalon Mepalassa saunomassa ja uimassa. Koska Mepala myytiin, niin Turun MEPA pyrkii jatkossakin järjestämään telakkalaivoille saunaillan Saunaparonissa. Tilat testattiin ja hyviksi havaittiin jo huhtikuussa, kun MEPAn lätkäturnauksen jälkipelit ja -höyryt hoidettiin Saunaparonissa. teksti ja kuvat: Juha Toivanen Kuljettajakokous (briefing) ennen radalle menoa SJÖMÄN PÅ BANAN OCH I BASTUN Personalen på m/s Aila fick sig lite omväxling i vardagen under dockningstiden. Förra gången rattade man gokart-bilar i Helsingfors, nu gasade man i Åbo. M/s Ailas besättning besökte Turku Karting för att varva ner. Efter den fartfyllda aktiviteten bjöd SSB gänget på en bastukväll hos Saunaparoni i Masku, där man bokat valvbastun åt dem. Fartyget ligger på Nådendals varv för att få en katalysator installerad och befälhavare Jani Korpelainen tyckte att kvällen var ett välkommet avbrott i den gråa vardagen på varvet. Tråkigt nog kunde Jani själv inte följa med eftersom han hade skadat sig under en fotbollsmatch några dagar tidigare. Under första omgången var det Teemu, Petri och Joel som gasade runt banan fortast. De snabbaste under kvällens andra session var Teemu, Joel och Timo. Teemu hade dessutom den snabbaste varvtiden på 21,79. Men det var små marginaler under andra omgången förbättrade alla sina tider. Tidigare bastade och badade besättningarna från fartygen på reparationsvarvet vid Mepala på Runsala. Nu när Mepala är sålt vill SSB Åbo även fortsättningsvis ordna bastukvällar för varvsfartygen på Saunaparoni. Lokalerna testades och godkändes redan i april, när eftersnacket efter SSB:s hockeyturnering skedde på Saunaparoni. 3 / 2014 text och bilder: Juha Toivanen Ailas personal och bastubaronen själv, Pasi Niittymäki, redo för valvbastuns ångor. Frivakt Vapaavahti 17
FINNHANSAN VÄKI VAUHDISSA KARTING-RADALLA Laiva jäi yöksi Vuosaaren satamaan ja miehistöllä oli tilaisuus viettää vapaa-aikaa sataman ulkopuolella. Läheisellä Myllypuron sisäradalla vedettiin kunnon kisat harjoituksineen ja aika-ajoineen syyskuun alussa. Vuosaaren satamasta on kymmenen minuutin ajomatka Helsingin Formula Centeriin, jonne kokoontui 12 kilpailijaa Finnhansalta sekä kaksi vierailevaa tähteä Finnsea -alukselta, joka myös jäi satamaan yöksi. Ryhmä saatiin MEPAn ja porukan omilla autoilla paikalle hyvissä ajoin, joten saatiin rauhassa sovitella ajohaalareita ja kypäriä. Kuljettajakokouksen ja infon jälkeen kahteen seitsemän kuskin ryhmään jaettu porukka ajoi vapaat harjoitukset. Kierrosajat paranivat kaikilla, kun rata tuli tutuksi. Vuoron perään ajettiin myös aika-ajot, joiden perusteella jaettiin lähtöruudut A- ja B-finaaleihin. Kaasu pohjassa kurveihin Ensimmäisenä ajettiin B-finaali seitsemän kuskin voimin. Paalulla oli Jyrki Repo m/s Finnsealta. Useimmat pystyivät jo 30 sekunnin maagisen kierrosajan alitukseen. Keskivaiheilta startannut Jyrki Toivonen paranteli asemiaan kymmenminuuttisen kisan kestäessä ja voitti lopulta koko lähdön. Aikoinani ajoin jokamiesluokassa kisoja, jossa varmaan kehittyi kilpailusilmää. Hyvä lähtö, tarkat ajolinjat ja tilanteiden hyödyntäminen pohjustivat voiton, Jyrki korosti. Hänen voittonsa oli lopulta melko selvä, muut jäivät sekuntitolkulla. Naisten sarjan voitti Sissi. Hän ajoi kisassa hienosti, vaikka harjoitussessiossa osuikin kaiteisiin A-finaaliin paalupaikalta startannut Julius Jännäri otti hyvän lähdön ja alkoi heti kasvattaa eroa muihin. Kisa oli tiukkaa, kaiteet taipuivat ja autot kiilasivat kylki kyljessä kurveihin. Jarruja ei juurikaan käytetty. Julius sai rauhassa kaasutella kisan voittoon. Rauhassa muilta kilpailijoilta kyyti oli kovaa; illan nopein kierros jäi Juliuksen nimiin. Takana käytiin kova kisa pienine kolareineen ja reunakaiteisiin törmäämisineen. Kaikki seitsemän kuskia selvisivät sentään maaliin asti. Henrik Sunell oli lopulta kakkonen ja toiseksi viimeisestä ruudusta hienon nousun tehnyt Kenneth Österlund kolmonen. Ronny Nedermo m/s Finnsealta oli neljäs. Palkintopallilla ruiskuteltiin kuohujuomat ja otettiin yhteiskuvat. Kisan jälkeen palattiin m/s Finnhansalle saunomaan. Mukava tapahtuma. Laiva menee myyntiin ja merenkulkijat sijoittuvat kuka minnekin saatiin vielä viettää yhdessä vähän vapaaaikaa, tiivisti Timo Nummi porukan tunnelmia. Perjantain vapaailta meni vauhdikkaissa merkeissä. M/s Finnhansa lähti aamulla kohti Rostockia. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen 18 Vapaavahti Frivakt 3 / 2014
FINNHANSAS PERSONAL I FARTEN PÅ GOKARTBANAN När fartyget stannade i Nordsjö hamn över natten gavs besättningen tillfälle att tillbringa sin ledighet utanför hamnområdet en dag i början av september. På den närliggande inomhusbanan i Kvarnbäcken höll man en riktig tävling med träning och tidskörning. Från Nordsjö hamn är det tio minuters bilväg till Helsingfors Formula Center. Där samlades tolv tävlande från Finnhansa samt två gästande stjärnor från fartyget Finnsea, som också blev kvar i hamnen över natten. Med SSB:s och sina egna bilar var gruppen på plats i god tid, och hann prova overaller och hjälmar i lugn och ro. Efter förarmötet och informationen delades deltagarna in i två grupper om sju förare vardera och började träningsköra. Alla förbättrade sina varvtider när de lärde känna banan. En och en körde man också tidskörning, och dessa tider låg till grund för tilldelningen av startrutorna i A- och B-finalerna. Gasen i botten i kurvorna Först kördes B-finalen med sju förare. Jyrki Repo från m/s Finnsea startade från pole position. De flesta lyckades ta sig under den magiska varvtiden på 30 sekunder. Jyrki Toivonen, som startat från mitten, förbättrade sin position under det tio minuter långa racet och var först över mållinjen. Jag körde folkrace en gång i tiden, och då utvecklade jag förmodligen mitt öga för racing. Jag vann tack vare en bra start, snäva linjer och för att jag utnyttjade situationerna som uppstod, poängterade Jyrki. Han vann till sist en solklar seger, med konkurrenterna flera sekunder bakom sig. Julius Jännäri, som startade från pole position i A-finalen, fick en bra start och skapade genast en lucka till de andra. Loppet var tufft, sargen fick sig törnar och bilarna pressade sig genom kurvorna sida vid sida. Bromsarna användes knappt alls. Julius fick i lugn och ro gasa i mål som segrare. Det vill säga i lugn och ro från övriga tävlande farten var hög och Julius satte kvällens snabbaste varvtid. Bakom honom pågick en hård kamp med små kollisioner och törnar med sargerna. Alla sju förare klarade sig dock in i mål. Henrik Sunell slutade som tvåa och Kenneth Österlund, som startat från näst sista rutan, gjorde en fin upphämtning och slutade trea. Ronny Nedermo från m/s Finnsea blev fyra. På prispallen sprutade man mousserande och tog en gruppbild. Efter tävlingen åkte gruppen tillbaka till m/s Finnhansa för att basta. Det var en rolig aktivitet. Fartyget ska säljas och sjöfararna hamnar lite varstans nu hann vi tillbringa ledig tid tillsammans en sista gång, sammanfattade Timo Nummi gruppens känslor. Den lediga fredagskvällen gick i fartens tecken. På morgonen gav sig M/s Finnhansa av mot Rostock. text och bilder: Pekka Karppanen 3 / 2014 Frivakt Vapaavahti 19
Tapaaminen Heinäveden reitillä: Mepa oli tuttu sisävesikipparillekin - Suositan, että kuukausien autopilottiseilausten jälkeen tullaan piipahtamaan sisävesille. Täällä on nähtävää ja koettavaa. Syviltä vesiltä on aina tullut päällikköä ja chiiffiä heittämään keikkaa Saimaan maisemiin. Tosin tilanne on muuttunut nykyisen työtilanteen takia. Ei oikein ole varaa sanoa, että heitänpä tässä pienen sisävesikeikan. Näin jutteli kesällä Savonlinnan ja Kuopion välistä turistireittiä seilaavan m/s Puijon brygällä päällikkö, 37-vuotias Kari Vänttinen Savonlinnasta. Mepan muinaisina alkuaikoina eli vuonna 1976 tein merikapteeni Gerd Hornin kutsumana jutun Vapaavahtiin: Katamaraanilla Saimaan kanavalla riippakoivun alla. Gerd oli tullut m/t Finnystä Lappeenrannan ja Viipurin välistä turistireittiä seilanneen m/s Saimaan Helmen kippariksi. Chiiffi Seppo Järveläinen oli loikannut siihen m/s Finnbuiderista ja tunkki Jorma Okkola m/t Mistralista. Menneenä kesänä päätin täydentää yleissivistykseen kuuluvaa sisävesimatkailun tietämystäni matkustamalla Heinäveden reitin vastavirtaan. Myötävirtaan olin sen jo tehnyt. Mieleeni juolahti, että ehkäpä m/s Puijossa tapaan jonkun syvien vesien kotimaanloikkarin. No en aivan, mutta melkein. Kari Vänttinen tiesi heti kiitellä MePan kirjasto- ja videopalveluja. Ne olivat tulleet tutuksi harjoittelussa m/s Carissassa, koululaiva Katarinassa ja m/s Finnladyssa; Kari oli näet aloittanut perämiesluokan Kotkassa vuonna 2011. Tänä syksynä on suoritettava vielä viisi kurssia, sitten on haettava praktiikat täyteen. Mutta ennen Kotkan koulua Kari oli ehtinyt moneksi, eikä voida sivuuttaa hänen taustaansakaan. Ensinnäkin hän on sisävesikippari jo neljännessä polvessa: sekä isoisä että isoisän isä olivat edenneet Saimaan hinaajissa kannelta kippariksi. Karin isä työskentelee tällä haavaa Parkkonimisen työntöproomun päällikkönä. Jo 9-vuotiaana Kari sai oman perämoottorillisen veneen. Verenperintö ja ympäristötekijät sanelivat tulevaisuuden. Vuonna 1997 Kari tuli suoraan armeijasta Puijoon kansimies/ koneoppilaaksi. Vuonna 1998 hän meni Kotkaan kuljettaja/koneenhoitajakurssille ja opiskeli ohessa tradenomiaa. Vuonna 2003 plakkarissa oli laivurin paperit. Vuonna 2005 hän työskenteli Terramare-yhtiölle Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, mutta vaikka se oli myös merenkulkua, ei sitä hyväksytä praktiikaksi. Joka kesä hän on ottanut pestin m/s Puijoon ja heittänyt keikkaa myös m/s Ukossa ja m/s Salmettaressa. Päivän reissu Savonlinnasta Kuopioon kestää 10,5 tuntia. 175 kilometriä pitkällä Heinäveden reitillä on neljä sulkukanavaa Karvio, Kerma, Vihovuonne ja Pilppa sekä kolme avokanavaa Kortekannas, Vääräkoski ja Oravi. Paitsi kanavabongareiden toivekohde reitti on myös laivaharrastajien Eldorado: yhden päivän aikana kamerani muistikorttiin tallentuivat Puijon lisäksi seuraavat valkokyljet, museolaivat ja hinaajat: Punkaharju, Heinävesi, Savonlinnan, Paul Wahl, Turso, Rapid, Salama, Mikko, Johannes, Hans Nilsen, Hemppa, Karjalankoski, Panu ja Leppävirta. Eli vaihtelua on varmasti enemmän kuin samassa ajassa keskellä Atlanttia. Työtovereina Karilla oli vain kokki ja kaksi kansimies/tarjoilijaa. Heistä Kaisa Makkonen aloitti syksyllä merenkulun perustutkinto-opinnot Kotkassa. Suomen pisimmän sisävesireitin kauneus ja luonnon monimuotoisuus ovat vertaansa vailla. Ja vaikka laivaan ei pestiä saisikaan, niin menkää hyvät suolaisten vesien miehet ja naiset tutustumaan sisävesikollegoiden ainutlaatuiseen työmiljööseen! Lisätietoja: www.mspuijo.fi Nykyinen risteilyalus Puijo oli alun perin tasan 100 vuotta sitten Maaningalla valmistunut höyrylotja Heino, joka oli kunnostettu vuonna 1908 Muuruvedellä uponneesta Sorsa-nimisestä hinaaja/ rahtialuksesta. Heinon asteittainen muuttaminen moottorimatkustajalaivaksi alkoi 1970-luvun alussa Laitaatsillassa Savonlinnassa. Vuonna 1993 laiva sai nimen Puijo ja on siitä lähtien jatkanut risteilyjään Suomen pisimmällä, 175 kilometriä pitkällä Heinäveden reitillä. Korsteenin S tarkoittaa Saimaan Laivamatkat Oy:tä, jonka savonlinnalainen liikemies Jorma Vänttinen synnytti uudelleen vuonna 2007. Det nuvarande kryssningsfartyget Puijo var tidigare, för precis 100 år sedan, ångpråmen Heino som färdigställdes i Maaninka. Heino hade i sin tur renoverats av bogseraren/ lastfartyget Sorsa, som sjönk i Muuruvesi 1908. Heinos stegvisa förvandling till ett motordrivet passagerarfartyg inleddes i början på 1970-talet på Laitaatsilta varv i Nyslott. År 1993 fick fartyget namnet Purjo och har sedan dess fortsatt med sina kryssningar på Heinävesistråten, som med sina 175 kilometer är Finlands längsta rutt. Bokstaven S på skorstenen står för Saimaan Laivamatkat Oy, som affärsmannen Jorma Vänttinen från Nyslott väckte till liv igen 2007. Teksti: Sakari Karttunen Kuvat: Sakari Karttunen 20 Vapaavahti Frivakt 3 / 2014