KIRJALLINEN KYSYMYS 751/2004 vp Osa-aikalisän nykyistä joustavampi käyttö hoivatyössä Eduskunnan puhemiehelle Osa-aikalisä antaa työntekijälle mahdollisuuden lyhentää työaikaansa määräaikaisesti. Työnantajan suostumuksella voi työntekijä tehdä työtä 40 60 % kokoaikaisesta työajastaan. Työnantajan tulee palkata työvoimatoimiston osoittama työtön henkilö niin, että osa-aikalisällä olevan työntekijän ja työllistetyn työntekijän yhteenlaskettu työaika on vähintään kokoaikatyön pituinen. Osa-aikalisää maksetaan tällä hetkellä työllistämismäärärahoista. Työministerin linjausten mukaisia hoivatyöhön sopivia työttömiä sijaisia ei työvoimatoimistossa ole juurikaan tarjolla. Työttömiä, vailla vakituista tointa tai virkaa olevia esim. hoitoalan ammattilaisia työttömyyskortistoista löytyy varmasti, mutta he ovat tottuneet tekemään lyhyitä sijaisuuksia. Harvalla täyttyy työministeriön vaatimus viiden kuukauden totaalityöttömyydestä kuuden kuukauden ajalta. Ongelmia on varsinkin naivaltaisissa hoivaalan työtehtävissä. Työ on raskasta, ja se on muuttunut viime vuosien aikana paljon rankemmaksi. Osa-aikatyö toisi monelle mahdollisuuden estää ennenaikaista uupumista. Pitkään työelämässä olleiden ammattilaisten työssä jaksaminen on myös potilasturvallisuuskysymys. Työministeriön tulisi tarkistaa linjauksiaan kuuden kuukauden totaalityöttömyydestä ja sallia naisvaltaisissa hoiva-alan tehtävissä mahdollisuus lyhyemmänkin työttömyysjakson jälkeen tulla työllistetyksi osa-aikalisälle siirtyvän sijaiseksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen naisvaltaisessa hoivatyössä olevien työntekijöiden uupumuksesta ja sijaispulasta sekä mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä parantaakseen hoivatyössä olevien työntekijöiden ja hoiva-alan työttömien mahdollisuutta hyödyntää osa-aikalisäjärjestelmää nykyistä enemmän? Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 2004 Minna Lintonen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Minna Lintosen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 751/2004 vp: Onko hallitus tietoinen naisvaltaisessa hoivatyössä olevien työntekijöiden uupumuksesta ja sijaispulasta sekä mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä parantaakseen hoivatyössä olevien työntekijöiden ja hoiva-alan työttömien mahdollisuutta hyödyntää osa-aikalisäjärjestelmää nykyistä enemmän? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Osa-aikalisäjärjestelmä on työnjakomalli, jonka kokeilu alkoi vuonna 1994 ja joka vakinaistettiin vuoden 1997 alusta lukien. Osa-aikalisän perustarkoituksena on edistää osa-aikatyöhön siirtymistä työntekomahdollisuuksien aikaansaamiseksi työttömille. Tuen myöntämisen edellytykset ovat työvoimapoliittisia ja sidoksissa nimenomaan työttömien työllistämiseen. Toimenpiteellä edistetään vapaaehtoista työnjakoa, jossa yhtenä näkökohtana on myös työssä jaksamisen edistäminen. Osa-aikalisäjärjestelmä rahoitetaan työllisyysmäärärahoilla. Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 7 luvun 5 :n 2 momentin mukaan voidaan osa-aikaisten työntekomahdollisuuksien lisäämiseksi kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön vapaaehtoisesti siirtyvälle työntekijälle myöntää ansiovähennyksenä korvausta (osa-aikalisä), jos työnantaja samalla sitoutuu vastaavaksi ajaksi palkkaamaan työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana olevan työvoimatoimiston osoittaman henkilön. Julkiseen työvoimapalveluun kuuluvista etuuksista annetun asetuksen 5 luvun 18 :n mukaan osa-aikalisää voidaan maksaa samalle henkilölle kerrallaan enintään 12 kuukauden ajalta. Osa-aikalisän myöntämiseen liittyy samanlainen työvoimapoliittinen harkinta ja samat tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat kuin tukityöhönkin. Työministeriö antaa vuosittain ohjeita määrärahojen käytöstä. Työministeriö on rajannut TE-keskusten työvoimaosastoille lähettämällään ohjeella osa-aikalisän käyttöä vuonna 2004. Sen mukaan osa-aikalisäjärjestelmän käytön työvoimapoliittisen tarkoituksenmukaisuuden parantamiseksi osa-aikalisän myöntämisessä tulee huomioida paitsi työtilaisuuksien luominen työttömille myös ikääntyvien työntekijöiden työssä jaksamisen parantaminen ja tätä kautta eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen. Osa-aikalisäsijaiseksi tulee osoittaa henkilöitä, jotka ovat olleet viimeisen kuuden kuukauden aikana vähintään viisi kuukautta työttömänä työnhakijana tai jotka ovat yli 55-vuotiaita. Vuonna 2003 osa-aikalisäsijaisuuden aloitti yhteensä 3 870 henkilöä. Naisten osuus osa-aikalisäsijaisista oli noin 90 %. Ammattiryhmistä terveydenhuoltoala ja sosiaalityö oli suurin sen osuuden ollessa 62 %. Palvelualalla työskenteli 13 % ja hallinto- ja toimistotyössä 11 %. Osa-aikalisää on käytetty työuupumuksen ehkäisyyn, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen sekä merkittävässä määrin myös jatko- ja täydennysopintoihin. Vuosina 2001 2004 (6 kk) osa-aika- 2
Ministerin vastaus KK 751/2004 vp Minna Lintonen /sd lisäsijaisten määrä on ollut oheisen taulukon mukainen. Vuosi Osa-aikalisäsijaisena aloittanut Näistä yli 55-vuotiaita Osuus (%) Näistä kuusi kuukautta työttöminä Osuus (%) Näistä pitkäaik.tyött. Osuus (%) 2001 5 000 438 8,8 1 816 36,3 1 053 21,1 2002 4 431 517 11,7 1 511 34,1 909 20,5 2003 3 870 564 14,6 1 169 30,2 797 20,6 2004 (6 kk) 1 331 241 18,1 443 33,3 278 20,9 Osa-aikalisä maksetaan työaikaansa lyhentävälle henkilölle samoista määrärahoista kuin työttömien työllistäminenkin, mistä johtuen työllisyysmäärärahojen käyttöä koskevat säädökset, käytettävissä olevat määrärahat ja työvoimapoliittiset seikat, muun muassa työttömyyden rakenne, tulee ottaa huomioon määrärahojen käyttöä koskevia linjauksia tehtäessä. Lainsäädännön mukaan työllistämistukia kohdistetaan ensisijaisesti pitkäaikaistyöttömiin, nuoriin ja vajaakuntoisiin työttömiin. Osa-aikalisän kautta syntyvät työpaikat ovat pääasiassa kuntien terveydenhuolto- ja sosiaalialalla tehtävissä, joissa lainsäädännön mainitsemia työttömiä työnhakijoita ei juurikaan ole. Hoiva-alan työttömiä työnhakijoita ei voida työllisyysmäärärahoja käytettäessä asettaa muita työttömiä parempaan asemaan työllistämällä heitä lyhyen työttömyyden jälkeen. Osa-aikalisän käyttöä voidaan lisätä nykyisestä, jos samalla voidaan huolehtia siitä, että osaaikalisän avulla edistetään niiden työttömien työllistymistä, jotka eivät ilman työllisyysmäärärahoja työllistyisi. Hoivatyössä olevien työntekijöiden työssä jaksamista voidaan edistää muun muassa vuorotteluvapaajärjestelmällä, jossa rahoitusjärjestelmästä johtuen tilalle palkattavaa henkilöä koskevat edellytykset eivät ole työttömien kohderyhmien osalta yhtä tiukat kuin osaaikalisäjärjestelmässä. Työvoimapoliittinen tukijärjestelmä uudistetaan kokonaisuudessaan. Siinä yhteydessä tarkennetaan, mitä tukia ja minkälaisin ehdoin ja rajauksin niitä voidaan käyttää. Helsingissä 12 päivänä marraskuuta 2004 Työministeri Tarja Filatov 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 751/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Minna Lintonen /sd: Är regeringen medveten om den utbrändhet och vikariebrist som råder bland anställda inom det kvinnodominerade vård- och omsorgsarbetet och vilka åtgärder ämnar statsrådet vidta för att de anställda inom vård- och omsorgsarbetet och de arbetslösa inom branschen skall få bättre möjligheter än nu att utnyttja systemet med deltidstilllägg? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Systemet med deltidstillägg är en arbetsdelningsmodell som infördes på försök 1994 och blev permanent från början av 1997. Huvudsyftet med deltidstillägget är att främja övergång till deltidsarbete för att skapa arbetsmöjligheter för arbetslösa. Förutsättningarna för beviljande av stödet är arbetskraftspolitiska och uttryckligen bundna vid att skapa sysselsättning för arbetslösa. Genom åtgärden främjas frivillig arbetsdelning, där också främjande av bättre ork i arbetet utgör en aspekt. Deltidstilläggssystemet finansieras med sysselsättningsanslag. Enligt 7 kap. 5 2 mom. i lagen om offentlig arbetskraftsservice kan man i syfte att öka arbetsmöjligheterna för deltidsanställda bevilja arbetstagare som frivilligt övergår från heltidsarbete till deltidsarbete sysselsättningsstöd som ersättning för inkomstbortfall (deltidstillägg), om arbetsgivaren samtidigt förbinder sig att för motsvarande tid anställa en arbetslös arbetssökande som anvisats av arbetskraftsbyrån. Enligt 5 kap. 18 i förordningen om förmåner som hör till offentlig arbetskraftsservice kan deltidstillägg betalas till samma person i högst 12 månader i sänder. Vid beviljande av deltidstillägg tillämpas likadan arbetskraftspolitisk prövning och samma ändamålsenlighetssynpunkter som ifråga om stödd sysselsättning. Arbetsministeriet meddelar årligen anvisningar om användning av anslagen. Arbetsministeriet har genom sin anvisning till TEcentralernas arbetskraftsavdelningar dragit upp gränser för användningen av deltidstillägg under 2004. För att förbättra den arbetskraftspolitiska ändamålsenligheten med användningen av deltidstilläggssystemet skall man enligt anvisningen beakta förutom att det skapas arbetstillfällen för arbetslösa även att man därigenom förbättrar äldre arbetstagares möjligheter att orka i arbetet och den vägen samtidigt kan skjuta fram pensioneringen. Som ersättare för de arbetstagare som får deltidstillägg skall anvisas personer som under de senaste sex månaderna har varit arbetslösa arbetssökande i minst fem månader eller som har fyllt 55 år. Under 2003 började sammanlagt 3 870 personer arbeta som ersättare för arbetstagare som får deltidstillägg. Kvinnornas andel av dessa deltidsvikarier var ungefär 90 %. Hälsovård och socialt arbete var störst av yrkesgrupperna med en andel av 62 %. Inom servicebranschen arbetade 13 % och i administrativt arbete och kontorsarbete 11 %. Deltidstillägg har använts för att förebygga utbrändhet i arbetet, sammanjämka arbetsliv och familjeliv samt i betydande grad också för fortsatta och kompletterande studier. Antalet del- 4
Ministerns svar KK 751/2004 vp Minna Lintonen /sd tidsvikarier under 2001 2004 (6 mån.) framgår av följande tabell. År Nya deltidsvikarier Av dem personer som fyllt 55 år Av dem arbetslösa sex månader Av dem långtidsarbetslösa 2001 5 000 438 8,8 1 816 36,3 1 053 21,1 2002 4 431 517 11,7 1 511 34,1 909 20,5 2003 3 870 564 14,6 1 169 30,2 797 20,6 2004 (6 mån.) 1 331 241 18,1 443 33,3 278 20,9 Deltidstillägg som betalas till arbetstagare som förkortar sin arbetstid finansieras med samma anslag som sysselsättningen av arbetslösa. När man drar upp linjer för användningen av dessa anslag skall man därför beakta vad som föreskrivits om användningen av sysselsättningsanslag, det anslag som finns till förfogande och de arbetskraftspolitiska aspekterna. Enligt lagstiftningen inriktas sysselsättningsstöd i första hand på långtidsarbetslösa samt unga och handikappade arbetslösa. De arbetsplatser som uppstår med hjälp av deltidstillägg finns huvudsakligen inom hälsovårdsoch socialsektorn i kommunerna i uppgifter där det knappast alls finns sådana arbetslösa arbetssökande som åsyftas i lagstiftningen. Vid användningen av sysselsättningsanslag kan man inte favorisera vård- och omsorgsbranschens arbetslösa arbetssökande framom andra arbetslösa genom att sysselsätta dem redan efter en kort arbetslöshet. Användningen av deltidstillägg kan ökas från den nuvarande nivån, om man samtidigt kan se till att man med hjälp av deltidstillägget främjar sysselsättningen av de arbetslösa som inte skulle kunna sysselsättas utan sysselsättningsanslag. Man kan främja bättre ork i arbetet för dem som arbetar inom vård- och omsorgsarbete bland annat via systemet med alterneringsledighet, där det beroende på finansieringssystemet inte ställs lika strikta kriterier vad gäller arbetslöshet för dem som skall anställas som ersättare för alterneringslediga som i deltidstilläggssystemet. Det arbetskraftspolitiska stödsystemet reformeras i sin helhet. I detta sammanhang blir det preciserat vilka stöd som finns och på vilka villkor och med vilka begränsningar som de kan användas. Helsingfors den 12 november 2004 Arbetsminister Tarja Filatov 5