DNA OY:N LAUSUNTO SÄHKÖISEN MEDIAN VIESTINTÄPOLIITTISESTA OHJELMASTA

1 (6) Liikenne- ja viestintäministeriö kirjaamo@mintc.fi DNA OY:N LAUSUNTO SÄHKÖISEN MEDIAN VIESTINTÄPOLIITTISESTA OHJELMASTA Liikenne- ja viestintäministeriö (jäljempänä LVM) on pyytänyt DNA Oy:ltä (jäljempänä DNA) näkemyksiä ja lausuntoa asioista, joita sähköisen median viestintäpoliittisessa ohjelmassa (jäljempänä ohjelma) tulisi käsitellä. DNA kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä asiassa ja lausuu kunnioittaen seuraavaa: Yleistä Hallitusohjelman mukaisesti laaditaan sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma, jossa arvioidaan televisio- ja radiotoimintaa kokonaisuutena, mukaan lukien toimilupajärjestelmä (verkko- ja ohjelmistoluvat), taajuuksien tarve ja vaihtoehtoiset jakelutiet. Ohjelmassa käsitellään maanpäällisen television tulevaisuutta, televisiotoiminnan markkinakehitystä sekä nykyisen toimilupajärjestelmän mahdollisia kehittämistarpeita. DNA:n käsityksen mukaan ohjelmassa otetaan kantaa mm. yllä mainittuihin asioihin vuodesta 2017 eteenpäin, kun pääosa nykyisistä toimiluvista päättyy. DNA haluaa kuitenkin korostaa, että ohjelmassa tulisi tarkastella myös nykyhetkeä ja ottaa kantaa niihin toimenpiteisiin, joilla toimiva kilpailu antenniverkossa voidaan käynnistää, jotta aito verkkokilpailu olisi olemassa silloin, kun toimiluvat jaetaan uudelleen. [ ] Suomen kaltaisessa pinta-alaltaan suuressa ja suhteellisen harvaan asutussa maassa langattomilla ratkaisuilla tv- ja laajakaistapalveluissa on suuri rooli. Tämän takia on oleellista, että viranomaiset kannustavat ja toisaalta vaativat radiotaajuuksien tehokasta käyttöä. DNA uskoo, että maanpäällisellä televisioverkolla on Suomen kaltaisessa maassa hyvin tärkeä merkitys pitkälle tulevaisuuteen. Antenniverkon kilpailukyky muihin jakelutekniikoihin verrattuna vaatii kuitenkin riittävän monipuolista sisältöä. DNA:n näkemyksen mukaan antenniverkossa tarvitaan sekä UHF että VHF- taajuusalueen tehokasta hyödyntämistä, jotta antenniverkolla voidaan oikeasti tarjota katsojille riittävä määrä houkuttelevaa sisältöä sekä toisaalta mahdollistaa hallittu siirtymä T1- teknologiasta T2-teknologiaan ilman kansalaisten pakottamista hankkimaan uusia päätelaitteita. DNA katsoo, että pelkästään verkkotoimilupia myöntämällä ei synnytetä kunnon kilpailua, vaan myös ohjelmistotoimiluvat ovat tällä hetkellä merkittävässä roolissa. Ohjelmistotoimiluvilla tulee taata keskeisten sisältöjen tasapainoinen jakautuminen eri verkko-operaattorien kanavanippuihin. Tämä edesauttaa kilpailun syntymistä. Ohjelmistotoimilupakäytännöllä LVM voi ohjata katsojia myös VHF-verkkoon myöntämällä sinne ohjelmistotoimilupia katsotuimmalle sisällölle. DNA katsoo lisäksi, että HD-kanavien ohjelmistotoimilupien osalta on erittäin tärkeää, että VHF-alueelle jo myönnetyt HD- ohjelmistotoimiluvat pysyvät VHF-alueella, eikä toimilupia siirretä UHF-alueelle. Verkkotoimilupien ja sisällön jako DNA kannattaa toimenpiteitä, joilla siirtymää T1-teknologiasta voidaan nopeuttaa kohti T2-teknologiaa kuitenkin niin, että siirtymä ja päätelaitteiden hankinta perustuu vapaaehtoisuuteen. DNA:n mielestä suunnitelman DNA Oy Puhelin Y-tunnus 044 0440 0592509-6 www.dna.fi Ansatie 6a B PL 41 Kotipaikka 01741 Vantaa Vantaa

2 (6) lähtökohtana tulee olla tilanne, jossa vuoden 2017 alusta kaksi kauneuskilpailulla jaettavaa kanavanippua olisi varattu pääkanavien jakeluun: toinen T1-teknologialla nykyisen A-kanavanipun tapaan peittoaluevaatimuksineen ja toinen T2-teknologialla sisältäen pääkanavien HD-versiot. T2-teknologialla toteutetun kanavanipun peittoaluevaatimuksena tulisi olla kaupalliset lähtökohdat, jossa peittoalue optimoitaisiin toisaalta huomioiden jakelukustannukset ja toisaalta saavutettava katsojamäärä. Minimitasona toimiluvan ehdoissa voitaisiin kuitenkin pitää vähintään 90 % väestöpeittotasoa. Tämä voitaisiin ylittää, mikäli se kaupallisesti nähtäisiin järkeväksi. DNA pitää erittäin tärkeänä, että yllä mainitut kaksi kanavanippua, joihin sijoittuisi katsotuin sisältö, myönnetään sekä UHF että VHF -alueelle siten, että T1-teknikka olisi UHF-alueella ja sama sisältö T2-tekniikalla VHF-aluella. Tämä on välttämätöntä tasapainoisen sisältöjakauman syntymiselle eri taajuusalueille ja taajuuksien tehokkaan käytön mahdollistaville verkkokilpailulle. DNA myös näkee, että nimenomaan VHF-alue on merkittävässä roolissa antenniverkon tulevaisuudessa, kun UHF-alueelta ryhdytään asteittain vapauttamaan taajuuksia mobiililaajakaistakäyttöön. Tämänkin vuoksi on välttämätöntä, että viranomaistoimin edistetään VHF-alueen käyttöönottoa ja verkkotoimilupien lisäksi katsotuimman sisällön sijoittuminen VHF-alueelle T2- tekniikalla edistää mm. kuluttajien antenniasennuksia ja VHF-alueen laajamittaisempaa käyttöönottoa. T1-teknologialla toteutetulla kanavanipulla ja riittävän pitkällä siirtymäajalla T2-teknologiaan voitaisiin varmistaa, että pääkanavat tavoittaisivat kaikki suomalaiset ilman pakkoa vaihtaa päätelaitetta. DNA:n näkemyksen mukaan on realistista, että vuoteen 2020 mennessä valtakunnallinen T1-kanavanippu voitaisiin vaihtaa T2- teknologiaan, jolloin kanavanippuun mahtuisi pääkanavien SD versioiden lisäksi myös uutta sisältöä. DNA kannattaa yleisesti kauneuskilpailuja kaikkien verkkotoimilupien jakotavaksi, koska verkkotoimilupiin on jo investoitu. Lisäksi esimerkiksi VHF-alueen verkkotoimiluvat ovat olleet voimassa vain vähän aikaa ja verkkotoimilupien mahdollinen tuleva huutokauppaaminen voisi vähentää investointihalukkuutta. DNA katsoo, että jos verkkotoimiluvat myönnetään kauneuskilpailulla, tulisi hallinnollisten maksujen heijastella taajuustehokkuutta ja maksujen tulisi olla sitä korkeammat, mitä tehottomammin taajuuksia käytetään. Tämä motivoisi verkkoyhtiöitä taajuuksien tehokkaaseen käyttöön, jolloin niukkoja taajuusvarantoja ei käytettäisi tehottomasti. Jos verkkotoimiluvat myönnetään osittain huutokaupalla, pitää DNA välttämättömänä, että huutokaupassa huomioidaan mahdollisesti kauneuskilpailulla saadut toimiluvat ja tällainen toimija saisi huutaa vastaavasti vähemmän toimilupia huutokaupassa. DNA vastustaa AIP-maksujen käyttöönoton aloittamista televisio- ja matkaviestintaajuuksilla. DNA katsoo, että taajuudet ovat tehottomimmin käytössä taajuusalueilla, jotka eivät ole kaupallisten toimijoiden hallussa. Nämä taajuusalueet muodostavat huomattavan osan kokonaistaajuusvarannosta ja näin ollen kokonaistaloudellisesti tehokkainta olisi muodostaa kokonaiskatsaus kaikkiin taajuuksiin ja verrata näiden käytön tarvetta ja tehokkuutta kokonaisuudessaan. Perusteltua olisi aloittaa taajuusvarannon kokonaiskartoitus ja liittää tämän selvityksen osaksi AIP-maksujen käyttöönoton vaikuttavuusanalyysi, jotta voitaisiin perustellusti tarkastella AIPmaksujen käyttöönoton tehokkuuden vertailua eri taajuusalueiden välillä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa tarkastelua ja käyttöönottoa on suoritettu jo yli kymmenen vuotta ja TV-taajuudet ovat olleet viimeisten joukossa, joille AIP-maksut suunnitellaan käyttöönotettavaksi. Ohjelmistotoimiluvat DNA katsoo, että ohjelmistotoimilupakäytännöstä voidaan pääosin luopua vuoden 2016 jälkeen, jos aito verkkokilpailu on ennen sitä saatu syntymään. Siihen asti ja myöhemminkin, jos antenniverkon kilpailu ei ole toimivaa, DNA näkee ohjelmistotoimilupakäytännön erittäin tärkeänä ja katsoo, että sitä tulisi käyttää keinona aidon kilpailun syntymiselle ja ylläpitämiselle.

3 (6) Verkkotoimijoiden määrän vaikutus verkkokilpailun syntymiselle LVM on useaan otteeseen todennut, että se katsoo kolmen verkkotoimijan takaavan aidon antenniverkon kilpailun. DNA pitää tätä hyvänä tavoitteena, mutta katsoo, että kilpailun synnyttäminen on erittäin haasteellista, jos toimiluvat ja sisältö jakautuvat heti alkuvaiheessa liian monen toimijan kesken. DNA perustelee näkemystään myös sillä, että maanpäällisen televisioverkon haastavat myös muut TV:n jakelutiet, kuten IPTV, OTT ja kaapelitelevisio. Tämä pienentää maanpäällisen televisioverkon markkinakokoa ja useamman verkkotoimijan elinkelpoisuutta. DNA katsookin, että LVM:n tulisi nyt kaikin tavoin edistää kilpailun syntymistä antenniverkkoon, jotta antenniverkko olisi tulevaisuudessa kustannustehokas ja kilpailukykyinen jakeluverkko. DNA katsoo, että nimenomaan VHF-taajuusalue on erittäin merkittävä antennitelevisioverkon tulevaisuudelle, mutta vain aidon kilpailun kautta VHF- taajuusalueesta on saatavissa riittävästi kapasiteettia käyttöön. DNA katsoo, että aidolla verkkokilpailulla on saavutettavissa merkittäviä etuja. Jo nyt DNA on pystynyt rakentamaan antenniverkon, joka on taajuustehokkuudeltaan huippuluokkaa. Alun perin myönnetyn kahden toimiluvan lisäksi DNA on pystynyt käyttämään VHF-taajuuksia erittäin tehokkaasti siten, että VHF on alueelle on pystytty myöntämään jo kolmas verkkotoimilupa ja tämäkin on jo otettu käyttöön. [ ]. DNA haluaa lisäksi korostaa, että vain kilpaillussa markkinassa toimijoilla on intressiä innovoida uusia ratkaisuja, jotka hyödyntävät niukkoja taajuusresursseja optimaalisesti. DNA:n toteutustavalla antenniverkkoon on mahdollista järjestellä jopa sadan HD-kanavan kapasiteetti ja silti samanaikaisesti UHF-aluetta voidaan ottaa myös mobiililaajakaistan käyttöön. [ ] Taajuustarve ja UHF-taajuuksien vapauttaminen mobiililaajakaistalle LVM on alustavasti esittänyt, että kaksi kanavanippua varattaisiin T1 ja T2 -tekniikoille siten, että sama sisältö lähetettäisiin molemmilla tekniikoilla vielä vuodesta 2017 eteenpäin, jotta vältettäisiin digisiirtymän kaltainen menettely. Tavoitteena kuitenkin on, että T1-tekniikka vähitellen syrjäytyisi T2-tekniikan tieltä. DNA katsoo, että LVM:n tulisi ottaa ohjelmassa kantaa siihen, miten siirtymä saataisiin toteutettua mahdollisimman nopeasti, koska saman sisällön lähettäminen kahdella eri tekniikalla vie turhaan taajuuskapasiteettia sekä aiheuttaa kaksinkertaiset maksut kanaville samasta sisällöstä. Teknologisen kehityksen edistäminen ja nopeuttaminen tulee olla merkittävässä roolissa ohjelmassa. DNA kannattaa LVM:n lähestymistapaa siinä, että yhtäkkinen siirtymä ei ole kannatettavaa, mutta DNA katsoo, että T1-tekniikasta tulisi luopua viimeistään vuonna 2020. Lisäksi uuden teknologian käyttöönottoa edistäisi se, että T1-tekniikalle varataan vain alkuvaiheessa välttämätön kapasiteetti. DNA katsoo, että yksi kanavanippu riittää tähän ja vastaavasti toinen kanavanippu saman sisällön T2-jakelulle. Mahdollisimman nopeaa siirtymää T2-tekniikkaan tukee myös se, että tämän tekniikan käyttö vähentää antennitelevisiotoiminnassa tarvittavaa taajuusmäärää ja taajuuksia (UHF-kaistan yläpää) saataisiin vapautettua kasvaviin mobiililaajakaistatarpeisiin. DNA katsoo, että TV-toiminnan taajuustarvetta, taajuustehokkuutta ja mahdollisen ylimääräisen taajuuskapasiteetin vapauttamista mobiililaajakaistatarpeisiin tulisi käsitellä ohjelmassa. DNA katsoo, että kansainvälisesti mobiililaajakaistan kasvava taajuustarve ja liiketoiminnan suuruus on jo siirtänyt UHF-alueen taajuuksia LTE-tekniikan käyttöön aina n. 700 MHz taajuudesta ylöspäin. Näin on tapahtunut jo ainakin USA:ssa ja Australiassa ja asiaa käsitellään myös ITU:n WRC-kokouksissa. 700 MHz:n mobiililaajakaistakäyttö on todennäköisesti ITU WRC 2015:ssa päätösesityksenä. Osaltaan tämä luo paineita siirtää antennitelevisioverkkoja UHF-alueelta VHF-alueelle hyvinkin globaalisti.

4 (6) Lisäksi DNA katsoo, että ohjelmassa tulisi muutenkin ottaa kantaa nykyisten taajuuksien taajuustehokkuuteen ja edistää taajuuksien tehokasta käyttöä. Yhtenä esimerkkinä on SFN-verkkotekniikan käyttö antennitelevisioverkoissa. Yhden kortin periaate Viestintämarkkinalain 136 :ssä säännellään ns. yhden kortin periaatetta. Pykälän 1 ja 2 momentin mukaan: "Suojauksen purkujärjestelmää käyttävä yritys on velvollinen huolehtimaan siitä, että suojauksen purkujärjestelmä ei estä toisen yrityksen televisio- tai radio-ohjelmistojen taikka niihin liittyvien oheis- tai lisäpalveluiden jakelua tai vastaanottoa digitaalisessa televisio- tai radioverkossa. Suojauksen purkujärjestelmää käyttävä yritys on tarvittaessa velvollinen antamaan toiselle yritykselle edellä mainitun jakelun edellyttämiä teknisiä palveluita kustannussuuntautuneeseen ja syrjimättömään hintaan. Edellä 1 momentissa tarkoitettua velvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos velvollisuuden täyttäminen olisi teknisesti epätarkoituksenmukaista tai muutoin kohtuutonta yrityksen kannalta." DNA näkee 1 momentin erittäin tarpeellisena tulevaisuudessakin, koska korttilinkitys ja ns. yhden kortin periaate edistää kilpailua ja kuluttajien mahdollisuuksia vaihtaa palveluntarjoajia. DNA katsoo, että LVM:n tulisi muutenkin ohjelmassa varmistaa, että lain velvoitteet täytetään. Lisäksi DNA ehdottaa, että pykälän 2 momentin kohtuullisuusarvioinnin tarpeellisuutta harkitaan, koska sen soveltaminen estää kilpailua. IP-multicast DNA katsoo, että verkkojen välinen IP-multicast -yhdysliikennettä ei ole järkevä toteuttaa, koska suuri osa laajakaistaliityntäverkoista ei kuitenkaan tue multicast-lähetystä ja lisäksi toteutus muodostuisi mahdollisissa tapauksissa niin kompleksiseksi, että vastuurajapintojen hahmottaminen olisi ainakin asiakasnäkökulmasta äärimmäisen vaikeaa. Tekijänoikeusasiat ja must carry Tekijänoikeudet kuuluvat OKM:n hallinnonalaan, mutta DNA katsoo, että ohjelmassa tulisi käsitellä myös tekijänoikeuksia siltä osin, kun ne vaikuttavat sähköiseen mediaan. DNA katsoo, että tekijänoikeusasiat eivät saisi hidastaa teknologian kehitystä. Tekijänoikeusjärjestelmän tulisi olla kilpailuneutraali eri toteutustapoja kohtaan. Nykyinen lainsäädäntö on kuitenkin osin vanhentunutta eikä huomioi kaikkia teknologian kehittämisen mahdollistamia uusia palveluita ja kuluttajien erilaisia käytöstapoja ja niiden kehittymistä. Lainsäädännöllä tulisi varmistaa, että oikeuksien hankinta olisi yksinkertaista ja että oikeuksien hankkija saisi hyödyntää samalla korvauksella kaikkia jakeluteitä. Ns. must carry sääntelyä tulisi tutkia ohjelman yhteydessä tarkkaan ja sääntely tulisi siltä osin rajoittaa välttämättömään. Ohjelmassa tulisi ottaa kantaa siirtovelvoitteen ulkopuolelle jäävien kanavien osalta tekijänoikeuksiin siltä osin, kun antenniverkossa lähetettävää ohjelmaa lähetetään muissa verkoissa samanaikaisesti ja signaalia muuttamatta. Tällaisessa tapauksessa tulisi selkeästi todeta, ettei samanaikainen ja muuttamaton lähettäminen saisi aiheuttaa korvausvelvollisuutta tai muita tekijänoikeusjärjestöjen ylimääräisiä veloitusmekanismeja. Erityisen ongelmallisena DNA pitää viimeaikaisia verkko-pvr ja IPR enforcement -linjauksia. DNA katsoo, että ohjelmassa tulisi ottaa selkeästi kantaa pelkkää siirtotoimintaa harjoittavien operaattoreiden vastuuvapauteen

5 (6) sisällöstä, siten kuin siitä on säädetty tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta säädetyssä laissa. DNA katsoo, että ohjelmassa tulisi ottaa myös myönteinen kanta kuluttajien oikeuteen käyttää vastaanottamiensa tvlähetysten tallentamiseen yksityisen kopioinnin puitteissa valitsemaansa mekanismia myös siinä tapauksessa, että tallennus tapahtuisi palveluntarjoajan laitteistolla ja tiloissa ja välitettäisiin katsojalle internet-verkon välityksellä. Vaihtoehtoiset jakelutiet TV-palveluiden muut jakelutavat kuin maanpäällinen antenniverkko vaikuttavat merkittävästi antennitelevisioverkon tulevaisuuteen ja ohjelman linjauksiin. Muita jakelutapoja ovat mm. kaapeli, satelliitti, IPTV ja OTT - jakelutavat. Erityisesti IPTV:n ja OTT-jakelun kehittymisellä on merkittävä rooli antennitelevisioverkon kannalta. DNA katsoo, että LVM:n tulisi ohjelmassa tutkia eri jakelutapojen kehitystä erityisesti vuodesta 2017 eteenpäin ja huomioida tämä ohjelman linjauksissa. Muiden jakelutapojen kehittyminen vaikuttaa merkittävästi mm. siihen, kuinka elinkelpoisena antennitelevisiomarkkina säilyy ja kuinka monta toimijaa sinne tulevaisuudessa mahtuu. Muiden jakelutapojen kehitys voi myös nopeuttaa UHF-taajuuksien vapautumista antennitelevisioverkon käytöstä. DNA katsoo, että LVM:n tulisi tässä yhteydessä ottaa huomiota myös kuidun sääntely, koska kuituyhteydet vaikuttavat merkittävästi muihin jakelutapoihin ja nopeiden laajakaistayhteyksien leviämiseen. Tällä hetkellä kuitusääntely on Suomessa puutteellista ja komission NGA-suosituksen vastaista. Kuidulle ei ole asetettu samoja velvoitteita kuin kuparille ja pelkkä syrjimättömyysvelvollisuus ilman velvollisuutta kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun ei takaa sellaisia kuituhintoja, joita vuokraamalla olisi mahdollista edistää laajakaistatarjontaa. Monen päällekkäisen kuituverkon rakentaminen ei puolestaan ole kansantaloudellisesti järkevää. Häiriökysymykset LVM on todennut 27.10.2011 julkaisemassa TV-palvelujen kuluttajakysymykset -julkaisussa seuraavasti: "DNA:n lähetysten käynnistyminen on aiheuttanut joissakin tapauksissa ongelmia olemassa oleviin UHFantenneihin. Syynä on ollut se, että DNA:n lähettimet ovat eri paikoissa kuin Digitan. Jos digisiirtymän yhteydessä tapahtuneessa UHF-antennin kunnostuksessa on käytetty 47-862 MHz laajakaistavahvistinta selektiivisemmän antennivahvistimen sijaan, lähemmäksi tullut VHF-lähetin saattaa häiritä UHF-vastaanottoa. Ratkaisu tähän on se, että laajakaistaiset antennivahvistimet korvataan taajuusaluekohtaisilla vahvistimilla tai niistä luovutaan kokonaan, ellei välttämätöntä tarvetta niille ole. Vastuu näistä muutoksista on kuluttajan/taloyhtiön. Asiasta on ohjeistettu sekä SANTin sivuilla että myös Viestintäviraston kautta." DNA katsoo, että uusien taajuusalueiden käyttö tulee vastaisuudessakin aiheuttamaan jonkin verran häiriöitä, jotka johtuvat pääsääntöisesti kuluttajien virheellisistä antenneista tai antenniasennuksista. DNA katsoo, että ohjelman yhteydessä tulisi käsitellä häiriöasioita ja Viestintäviraston tulisi tehdä velvoittava määräys oikeiden antenniasennuksien suhteen. DNA myös katsoo, että vastuu kiinteistön sisäverkosta on kuluttajalla/taloyhtiöllä ja kyseisellä taholla on velvollisuus mahdollisten häiriöiden poistamiseen. Lisäksi DNA esittää, että mahdollisista huutokauppatuloista voitaisiin varata osa häiriökysymysten ratkaisemiseen ja edistää tällä kuluttajien ja taloyhtiöiden oikeita antenniasennuksia. DNA pitää antenniasioita eritäin merkittävässä roolissa mm. VHF-taajuusalueen käyttöönoton ja kilpailun syntymisen kannalta ja linjaukset näihin tulisi olla sellaisia, että ne edistävät uusien taajuusalueiden ja teknologioiden käyttöönottoa, olisivat ennakoitavia ja lisäisivät kilpailua markkinoilla, joka loppukädessä koituu kuluttajien eduksi. Lisäksi DNA katsoo, että linjaukset häiriökysymyksiin ovat erittäin tärkeitä senkin vuoksi, että myös 800 MHz:n taajuusalueen ja mahdollisesti myös 700 MHz:n taajuusalueen LTE-käyttö saattaa aiheuttaa häiriöitä UHF-

6 (6) alueen televisiokäytölle. Tämänkin vuoksi on tärkeää, että Viestintävirasto aloittaisi pikaisesti asiaan valmistautumisen ja määräysten laadinnan, jotta virheelliset antenniasennukset vähenisivät, mikä puolestaan pienentäisi huomattavasti häiriöriskiä. Kunnioittavasti, DNA OY Anna Tsakirakis Lakimies