KIRJALLINEN KYSYMYS 964/2010 vp Oppilaitosten työharjoittelujaksot Eduskunnan puhemiehelle Ammattikorkeakoulut järjestävät monimuotoopetusta, jossa yhdistellään eri opetuskeinoja joustavasti keskenään. Esimerkiksi hoitoalan koulutuksen omaavat voivat hakeutua ammattikorkeakouluun täydentämään opintojaan tai pätevöitymään uuteen ammattiin hoitoalalle. Muun muassa sairaanhoitajan tutkinnon voi hankkia kyseisellä tavalla. Opetus tapahtuu tällöin työn ohessa ja on kestoltaan 3,5 vuotta. Koulutuksen kesto on melko pitkä. Erikoista on se, että koulutukseen kuuluu 50 opintoviikkoa palkatonta työharjoittelua. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miksi vain naisvaltaisilla aloilla on näin pitkät palkattomat koulutuksen työharjoittelujaksot ja miksi ihmisen vuosikymmenten työkokemusta hoitotyössä ei huomioida 50 opintoviikon työharjoittelussa? Helsingissä 19 päivänä marraskuuta 2010 Päivi Lipponen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Lipposen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 964/2010 vp: Miksi vain naisvaltaisilla aloilla on näin pitkät palkattomat koulutuksen työharjoittelujaksot ja miksi ihmisen vuosikymmenten työkokemusta hoitotyössä ei huomioida 50 opintoviikon työharjoittelussa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Korkeakoulutasoisessa monimuotokoulutuksessa opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opintosuunnitelma, jonka sisältöön vaikuttavat opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen ja suoritetut tutkinnot. Jos mahdollinen aiempi koulutus tai työelämässä hankittu kokemus eivät vastaa koulutusohjelman järjestävän korkeakoulun opinto-ohjelmaa, ei pitkäkään työkokemus ole aikuisopiskelussa hyväksiluettavissa. Työkokemuksen ja aiempien opintojen sekä aloitettavan koulutusohjelman sisällön mahdollisten vastaavuuksien selvittäminen ja hyväksyminen kuuluu korkeakoulun koulutuksen vapauden piiriin. Korkeakoulujen terveysalan opinto-ohjelmissa sovelletaan Euroopan yhteisön lainsäädäntöä toteuttamalla koulutus EY:n ammattipätevyysdirektiivin (2005/36/EY) mukaisesti. Ammattipätevyysdirektiivin minimivaatimukset koulutukselle koostuvat teoriaopinnoista ja kliinisestä koulutuksesta, jonka sairaanhoitajakoulutuksessa on kestettävä vähintään puolet koulutuksen kokonaiskestosta. Terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä säädetään lailla (559/1994), jossa vaaditaan potilasturvallisuuden varmistamiseksi terveydenhuollon ammattihenkilöltä tehtävän edellyttämä koulutus, muu riittävä ammatillinen pätevyys ja ammattitoiminnan edellyttämät muut valmiudet. Sairaanhoitajakoulutuksen harjoittelujaksojen pituus määräytyy edellä kuvatusti EY-tason ja kansallisten säännösten perusteella. Monimuoto-opetuksessa harjoitteluun käytetty opintopistemäärä määräytyy opiskelijan aiemman kokemuksen perusteella. Moniin muihin koulutusaloihin verrattuna pitkällä harjoittelujaksolla pyritään varmistamaan potilas- ja asiakasturvallisuus. Asianmukaisesti järjestetyt harjoittelujaksot ovat myös kouluttautujan etu. Kliiniselle opetukselle koulutusohjelman osana on direktiivitasolla asetettu monipuoliset vaatimukset liittyen niin hoito-, hoiva- kuin työnorganisointitoimenpiteisiin. Pitkä työkokemus koulutusalalta voi sisältää näitä komponentteja, mutta kokemus on pystyttävä todentamaan niin, että korkeakoulu voi hyödyntää tietoa päättäessään aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisesta osana henkilökohtaista opintosuunnitelmaa. Hyväksilukemisessa ei lähtökohtaisesti voida huomioida mitä tahansa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä hankittua kokemusta koulutusjaksoja korvaavaksi, vaan korvaavuuksia on harkittava opiskelijakohtaisesti. Kun harjoittelu on osa koulutusohjelmaa, kuten sairaanhoitajakoulutuksessa, on se osa pakollisia opintoja, joista oppilaitokset eivät maksa palkkaa. Harjoittelupaikan harkinnan ja käytänteiden mukaan palkkaa saa kuitenkin koulutusohjelmaan kuuluvasta harjoittelusta maksaa, missä tapauksessa harjoittelijan ja harjoittelupaikan välille solmitaan työsopimus. Tässäkin tapaukses- 2
Ministerin vastaus KK 964/2010 vp Päivi Lipponen /sd sa harjoittelupaikan on oltava koulutusorganisaation hyväksymä. Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 2010 Opetusministeri Henna Virkkunen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 964/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Lipponen /sd: Varför är arbetspraktikperioderna utan lön så långa bara inom utbildningen i kvinnodominerade branscher och varför beaktas inte tiotals år av erfarenhet inom vårdarbete vid en arbetspraktik som omfattar 50 studieveckor? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Inom flerformsutbildningen på högskolenivå får studeranden en individuell studieplan vars innehåll är beroende av studerandens tidigare kvalifikationer och avlagda examina. Om en eventuell tidigare utbildning eller arbetslivserfarenhet inte motsvarar studieprogrammet i den högskola som ordnar utbildningsprogrammet, kan inte ens en lång arbetserfarenhet räknas till godo inom vuxenutbildningen. Det hör till högskoleutbildningens friheter att utreda och godkänna eventuella motsvarigheter mellan innehållet i en persons arbetserfarenhet och tidigare studier och det utbildningsprogram som ska inledas. I högskolornas studieprogram på hälsoområdet tillämpas Europeiska gemenskapens lagstiftning genom att utbildningen genomförs i enlighet med EG:s direktiv 2005/36/EG om erkännande av yrkeskvalifikationer. Enligt direktivet är minimikravet för utbildning till sjukskötare teoretiska studier och klinisk undervisning som ska utgöra minst hälften av den föreskrivna minimitiden för utbildningen. Bestämmelser om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården finns i lag 559/1994. För att trygga patientsäkerheten ska enligt lagen yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården ha sådan utbildning som yrkesutövningen förutsätter, annan tillräcklig yrkeskompetens och andra sådana färdigheter som yrkesutövningen förutsätter. Praktikperiodernas längd inom utbildningen till sjukskötare bestäms så som anges ovan med stöd av bestämmelser på EG-nivå och internationella bestämmelser. Inom flerformsutbildningen bestäms det antal studiepoäng som anslås för praktik utifrån studerandens tidigare erfarenhet. Jämfört med många andra utbildningsområden har man gått in för att trygga patient- och klientsäkerheten med långa praktikperioder. Ändamålsenligt ordnade praktikperioder är till fördel också för den som utbildar sig. På den kliniska undervisningen inom utbildningsprogrammet har man på direktivnivå ställt mångsidiga krav som gäller åtgärder inom såväl vården och omvårdnaden som organiseringen av arbetet. Dessa element kan ingå i en lång arbetserfarenhet på utbildningsområdet, men erfarenheten måste kunna verifieras så att högskolan kan använda uppgifterna när den beslutar om godkännande av tidigare förvärvad erfarenhet som en del av den individuella studieplanen. I princip kan inte vilken erfarenhet som helst som förvärvats inom systemet med social- och hälsovårdstjänster räknas till godo som motsvarig till en utbildningsperiod, utan motsvarigheter måste prövas från fall till fall. En praktik som ingår i ett utbildningsprogram, såsom inom utbildningen till sjukskötare, är en del av de obligatoriska studierna för vilka läroanstalterna inte betalar lön. Efter praktikplatsens prövning och enligt den praxis praktikplatsen tillämpar får dock lön betalas för sådan prak- 4
Ministerns svar KK 964/2010 vp Päivi Lipponen /sd tik som ingår i ett utbildningsprogram. I sådana fall ska ett arbetsavtal ingås mellan praktikanten och praktikplatsen. Också då ska praktikplatsen ha godkänts av utbildningsorganisationen. Helsingfors den 14 december 2010 Undervisningsminister Henna Virkkunen 5