Peruspalvelut Etelä-Suomen alueella 2011 Basservicen i Södra Finland 2011 18/2012 Etelä-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja Publikationer från Regionförvaltningsverket i Södra Finland
Etelä-Suomen aluehallintovirasto / Regionförvaltningsverket i Södra Finland Peruspalvelut Etelä-Suomen alueella 2011 Basservicen i Södra Finland 2011 ISSN 1798-8314 (PDF) ISBN 978-952-5890-31-0 (PDF) Taitto: Paula Karjalainen / Juvenes Print Hämeenlinna 2012
Etelä-Suomen aluehallintovirasto Julkaisuja 18/2012 Etelä-Suomen aluehallintovirasto Julkaisuaika 14.5.2012 Toimeksiantaja(t) Etelä-Suomen aluehallintovirasto Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Peruspalvelut Etelä-Suomen alueella 2011. Aluehallintoviraston arviointiraportti peruspalvelujen tilasta. Tiivistelmä Peruspalvelujen arviointi on aluehallintovirastoja koskevassa laissa määritelty yhdeksi niiden perustehtävistä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset osallistuvat arviointiin niille säädettyjen arviointikohteiden osalta. Peruspalvelujen arviointikohteina ovat palvelut, jotka koskevat suurta määrää ihmisiä ja vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Vuoden 2011 arvioinnissa olivat teemoina syrjäytymisen ehkäisy sekä harvaanasuttujen alueiden turvallisuuden kannalta keskeisten peruspalvelujen saatavuus. Arviointitehtävät on jaoteltu teemoittain ja aluehallintovirastojen ydinprosessien mukaisesti. Etelä-Suomessa etäisyydet ovat lyhyitä, joten palvelut olivat yleensä varsin hyvin kansalaisten käytettävissä. Etelä-Suomen kunnista 32 on maaseutumaisia kuntia, joissa lähes puolet väestöstä asuu haja-asutusalueilla. Kuntaliitokset ovat kasvattaneet kuntien kokoa ja monessa kunnassa onkin sekä harvaanasuttuja alueita että tiiviitä taajama-alueita. Harvaan asuttujen alueiden palveluja on raportissa tarkasteltu erityisesti turvallisen yhteiskunnan näkökulmasta. Syrjäytymisen ehkäisyä tarkastellaan mm. koulutuksen saavutettavuutta, nuorisoasioita ja ehkäisevää päihdetyötä koskevissa arvioinneissa. Arviointiaineistona on käytetty pääosin Tilastokeskuksen ja muiden tilastoviranomaisten tietoja. Osa tiedoista on hankittu suoraan kunnista kyselyillä tai asiantuntija-arvioina. Arviointiasetelmat ja tietolähteet on kuvattu tarkemmin jokaisen arviointikohteen yhteydessä. Asiasanat Etelä-Suomi, peruspalvelut, arviointi, syrjäytymisen ehkäisy, harvaan asutut alueet, tasa-arvo, hyvinvointi. turvallisuus ISSN (painettu) ISBN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) ISBN (verkkojulkaisu) - - 9178-8314 (PDF) 978-952-5890-31-0 (PDF) Kokonaissivumäärä 250 Julkaisija Etelä-Suomen aluehallintovirasto Kieli Hinta suomi/ruotsi - Paino -
Regionförvaltningsverket i Södra Finland Publikationer 18/2012 Regionförvaltningsverket i Södra Finland Utgivningsdatum 14.5.2012 Uppdragsgivare Regionförvaltningsverket i Södra Finland Datum för tillsättandet av organet Publikationens namn Basservicen i Södra Finland 2011. Regionförvaltningsverkets utvärderingsrapport om basservicen. Resumé Att utvärdera basservicen hör till regionförvaltningsverkens centrala uppgifter enligt lagen om regionförvaltningsverken. Närings-, trafik- och miljöcentralerna deltar i utvärderingen av tillgängligheten av vissa bestämda serviceformer. Utvärderingen gäller basservice som berör ett stort antal människor och som påverkar medborgarnas dagliga liv och som kan innebära betydande problem om den saknas. I 2011 års utvärdering låg fokus på förebyggande av marginalisering samt på tillgången till basservice som är viktig för säkerheten i glesbygden. Utvärderingsuppgifterna har indelats enligt teman och regionförvaltningsverkens kärnprocesser. De korta avstånden i Södra Finland innebär i regel relativt tillgängliga tjänster för invånarna. Av kommunerna i Södra Finland är 32 landsbygdskommuner där nästan hälften av befolkningen bor i glesbygdsområden. I och med kommunsammanslagningarna har kommunerna blivit större, vilket lett till att det i många kommuner finns såväl glesbygd som tätorter. I rapporten granskas servicen i glesbebodda områden särskilt ur ett säkerhetsperspektiv. Hur marginalisering har förebyggts iakttas bland annat i de utvärderingar som gäller tillgänglighet till utbildning, ungdomsfrågor och missbruksförebyggande arbete. Utvärderingsmaterialet har främst bestått av uppgifter från Statistikcentralen och andra statistikmyndigheter. En del av uppgifterna har inhämtats direkt från kommunerna genom enkäter eller som expertutvärderingar. Utvärderingens upplägg och informationskällor finns närmare beskrivna i samband med varje utvärderingsobjekt. Ämnesord Södra Finland, basservice, utvärdering, förebygga marginalisering, glesbygd, jämlikhet, välfärd, säkerhet ISSN (tryckt) ISBN (tryckt) ISSN (webbpublikation) ISBN (webbpublikation) - - 9178-8314 (PDF) 978-952-5890-31-0 (PDF) Antalet sidor, totalt 250 Julkaisija Regionförvaltningsverket i Södra Finland Språk Pris finska/svenska - Paino -
Sisällys Innehåll Peruspalvelujen turvaamista tarkasteltava yli kunta- ja aluerajojen...7 Utbudet av basservice bör granskas över kommun- och regiongränserna...8 1 Toimeksianto ja työn organisointi...10 1 Uppdraget och organisering av arbetet...12 2 Toimintaympäristö...16 3 Arvioinnin keskeiset tulokset...32 3 Utvärderingens centrala resultat...44 4 Tiedonhankinta ja arviointimenetelmät...58 5 Tasa-arvoinen yhteiskunta...62 5.1. Yhteispalvelun kattavuus...62 5.1.1. Paikallishallinnon keskeisten palvelujen tarjonta ja saatavuus... 64 6 Hyvinvoiva yhteiskunta - Ett välmående samhälle...76 6.1. Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus...76 6.2. Regional tillgänglighet till svenskspråkig grundläggande utbildning... 88 6.3. Toisen asteen koulutuksen saavutettavuus...97 6.4. Regional tillgänglighet till svenskspråkig utbildning på andra stadiet... 107 6.5. Kuntien taloudelliset resurssit ja henkilöstö liikunnan peruspalvelujen tuottamisessa...119 6.6. Yleisten kirjastojen verkkoaineistojen hankinta ja käyttö...124 6.7. Anskaffning och användning av nätmaterial vid de allmänna biblioteken...132 6.8. Kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja valtionosuuslaitosten palvelut... 143 6.9. Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, työpajat ja etsivä nuorisotyö... 158 6.10. Ehkäisevän päihdetyön toteutuminen kunnissa...167 6.11. Joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyn peruspalvelutaso... 175
7 Turvallinen yhteiskunta...190 7.1. Poliisitoimi...190 7.1.1. Ennalta estävä toiminta... 190 7.1.2. Nopean avun saanti... 194 7.1.3. Tutkintapalvelut... 198 7.2. Pelastustoimi...202 7.2.1. Ennalta ehkäisevä toiminta... 202 7.2.2. Nopean avun saanti... 211 7.3. Tieverkon kunto...217 7.4. Elintarvikevalvonta...229 7.5. Eläinlääkintähuolto...237 7.6. Paikallinen turvallisuusyhteistyö...243
Peruspalvelujen turvaamista tarkasteltava yli kunta- ja aluerajojen Aluehallintovirastot ovat yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kanssa arvioineet kansalaisten peruspalvelujen saatavuutta ja yhdenvertaisuuden toteutumista palvelujen saatavuudessa. Peruspalvelujen arvioinnin teemoina olivat tällä kerralla syrjäytymisen ehkäisyn ja harvaanasuttujen alueiden turvallisuuden kannalta keskeiset palvelut. Alueelliset raportit on laadittu valtakunnallisen raportin jälkeen. Valtakunnallisen arvioinnin tuloksia on käytetty vertailupohjana ja syvennetty alueellisissa arvioinneissa. Raportti tarjoaa varsin laajan tilannekuvauksen peruspalvelujen toteutumisesta Etelä-Suomessa. Peruspalvelujen saatavuuden arviointi tuottaa jatkuvaa seurantatietoja osittain samojen peruspalvelujen toteutumisesta. Vuoden 2011 peruspalvelujen arvioinnissa arviointikohteet on ensimmäistä kertaa jaoteltu aluehallintovirastojen strategia-asiakirjassa määriteltyjen ydinprosessien mukaan. Yhteispalvelun kattavuutta on näin ollen arvioitu tasa-arvoisen yhteiskunnan näkökulmasta. Koulutuksen saavutettavuutta, nuorten, liikunnan, kirjaston, kulttuurin, ehkäisevän päihdetyön ja joukkoliikenteen palveluja on tarkasteltu hyvinvoivan yhteiskunnan näkökulmasta. Turvallinen yhteiskunta ydinprosessi pitää sisällään poliisin, pelastuksen, tieverkon, elintarvikevalvonnan, eläinlääkinnän ja turvallisuusyhteistyön. Etelä-Suomessa etäisyydet ovat varsin lyhyitä, joten pääosin palvelut ovat kohtuullisen hyvin kansalaisten käytettävissä. Monissa palveluissa on kuitenkin suuria alueellisia ja kuntakohtaisia eroja. Palvelujen kysyntä- ja käyttäjävolyymit keskittyvät kuntien taajamiin ja väestökeskuksiin. Peruspalveluverkon rakentaminen palvelemaan mahdollisimman tasapuolisesti pinta-alaltaan entistä laajempien kuntien asukkaiden tarpeita on haasteellista. Harvaanasuttuja alueita on Etelä-Suomessa kuten muuallakin maassa entistä useammin kuntarajojen sisällä. Asukkaiden tasapuolisia mahdollisuuksia peruspalvelujen saavuttamiseen olisikin entistä enemmän tarkasteltava kunta- ja aluerajat unohtaen. Palvelujen saavutettavuuden takaamiseen tarvitaan niin toimivia liikenneyhteyksiä kuin kunnossa olevaa tieverkkoa, mutta myös sähköisten palvelujen vaivatonta käyttömahdollisuutta. Arvioinnin toinen teema syrjäytymisen ehkäisy on nykyisen hallituksen hallitusohjelman yksi keskeisistä linjauksista ja myös juuri virkaan astuneen Tasavallan Presidentti Sauli Niinistönkin esiin nostamista huolen aiheista. Teema on aina ajankohtainen. Erityisen suuri huolenaihe on nuorten syrjäytyminen. Tärkein keino ehkäistä nuorten syrjäytymistä on huolehtia siitä, etteivät nuoret jää koulutuksen ulkopuolelle. Työmarkkinoille pääsyn edellytys on koulutus. Koulutuspaikan saamisen turvaamiseen tarvitaan riittävästi koulutustarjontaa, mutta myös jo perusopetuksessa saatuja valmiuksia. Etelä-Suomen erityispiirteenä on muuta maata suurempi maahanmuuttajien osuus. Erityisen suuressa syrjäytymisvaarassa ovat maahanmuuttajanuoret, etenkin pojat. Aluehallintovirastojen tehtävänä on arvioida peruspalvelujen saatavuutta ja koordinoida alueellista arviointityötä. Etelä-Suomen alueellisen raportin laatimiseen ovat osallistuneet aluehallintoviraston lisäksi Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ruotsinkielinen yksikkö, Poliisihallituksen edustaja Itä-Suomen alueelta sekä opetusja kulttuuriministeriö. Lämpimät kiitokset kirjoittajille, kartantekijöille ja muille arvioinnin toteuttamiseen osallistuneille henkilöille. Toivon, että tähän raporttiin kirjatut ehdotukset toteutuvat ja että jatkossa arviointituloksia hyödynnetään entistä laajemmin. Anneli Taina Ylijohtaja Etelä-Suomen aluehallintovirasto 7
Basservicen i Södra Finland Utbudet av basservice bör granskas över kommun- och regiongränserna Regionförvaltningsverken har tillsammans med närings-, trafik- och miljöcentralerna utvärderat medborgarnas tillgång till basservice och om tillgången är jämlik. Denna gång har utvärderingens fokus legat på hur marginalisering förebyggs samt på basservice som är viktig för säkerheten i glesbygden. De regionala rapporterna har sammanställts efter den riksomfattande rapporten, vars resultat de regionala utvärderingarna har använt som jämförelse och fördjupat. Rapporten ger en omfattande bild av hur basservicen tillgodoses i Södra Finland. Utvärderingen av basservicen ger fortlöpande information om hur delvis samma grundläggande tjänster tillgodoses. I 2011 års utvärdering har utvärderingsobjekten för första gången indelats enligt regionförvaltningsverkens kärnprocesser, som finns definierade i regionförvaltningsverkens strategidokument. Samservicen har utvärderats ur perspektivet ett jämlikt samhälle. Tillgången till utbildning samt ungdoms-, idrotts-, biblioteks- och kulturväsendet, det missbruksförebyggande arbetet och kollektivtrafiken har utvärderats ur perspektivet ett välmående samhälle. Till kärnprocessen ett tryggt samhälle hör utvärderingen av polisen, räddningsväsendet, vägnätet, livsmedelstillsynen, veterinärvården och säkerhetssamarbetet. De relativt korta avstånden i Södra Finland innebär i regel relativt tillgängliga tjänster för invånarna, men i fråga om många tjänster finns det dock stora regionala och kommunala skillnader. Efterfrågan på och användningen av olika tjänster är som störst i tätorter och befolkningscentrum. I de till ytan allt större kommunerna är det en utmaning att bygga upp servicenätet så att det tillgodoser invånarnas behov så jämlikt som möjligt. I Södra Finland, precis som på andra håll i landet, finns det inom en kommuns gränser allt oftare också glesbygdsområden. Invånarnas jämlika tillgång till basservice borde således i allt strörre utsträckning granskas utan hänsyn till kommunala eller regionala gränser. För att säkra en tryggad tillgång till tjänsterna behövs såväl fungerande trafikförbindelser som ett vägnät i bra skick, men också möjligheter att enkelt och smidigt använda elektroniska tjänster. Utvärderingens andra tema, förebyggande av marginalisering, är en av de centrala riktlinjerna i den nuvarande regeringens regeringsprogram och ett viktigt ämne som också republikens president Sauli Niinistö lyft fram. Temat är alltid aktuellt, och särskilt oroväckande är marginalisering bland unga. Det viktigaste sättet att förhindra att unga marginaliseras är att se till att de inte ställs utanför utbildning, eftersom utbildning i sin tur är en förutsättning för att komma in på arbetsmarknaden. För att detta ska uppnås behövs ett tillräckligt utbildningsutbud, men också färdigheter som eleverna får från grundskolan. I Södra Finland finns en större andel invandrare än i resten av landet, och unga invandrare, speciellt pojkar, löper en särskilt stor risk att marginaliseras. Regionförvaltningsverkens uppgift är att utvärdera tillgången till basservice och koordinera det regionala utvärderingsarbetet. Denna rapport som gäller Södra Finland har sammanställts av regionförvaltningsverket, närings-, trafik- och miljöcentralerna i Sydöstra Finland och Nyland, svenska enheten vid Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland, Polisstyrelsens representant från Östra Finland samt undervisnings- och kulturministeriet. Ett varmt tack till författarna, dem som tagit fram kartorna och andra som deltagit i utvärderingen. Jag hoppas att åtgärdsförslagen i denna rapport kommer att genomföras och att resultaten av utvärderingen i fortsättningen utnyttjas allt mer. Anneli Taina Överdirektör Regionförvaltningsverket i Södra Finland 8 Regionförvaltningsverket i Södra Finland
1 Toimeksianto ja työn organisointi Uppdraget och organisering av arbetet
Peruspalvelut Etelä-Suomen alueella 2011 1 Toimeksianto ja työn organisointi Peruspalvelujen arviointi on aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 4 :n 2 momentissa säädetty aluehallintovirastojen tehtävä. Ohjaavat ministeriöt ja keskushallinnon virastot vastaavat arvioinnin ohjauksesta toimialoillaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset osallistuvat liikenteen sekä kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointiin. Aluehallintovirastot vastasivat nyt kolmannen kerran alueellisen raportin kokoamisesta ja arviointityön koordinoinnista. Aluehallintovirastojen 15.9.2011 allekirjoitettu strategia-asiakirja vuosille 2012 2015 määrittelee aluehallintovirastojen tavoitteeksi seurata, valvoa ja arvioida peruspalvelujen saatavuuden alueellista ja yhdenvertaista toteutumista. Vuoden 2011 peruspalvelujen arvioinnin teemoina ovat syrjäytymisen ehkäisyn ja harvaanasuttujen alueiden turvallisuuden kannalta keskeiset palvelut. Valtionvarainministeriö antoi ohjeet arvioinnin toteuttamisesta sekä ohjaavien ministeriöiden ja keskusvirastojen kanssa yhteisesti määritellyistä arviointikohteista kirjeessään 3.11.2011. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat osallistuneet kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen sekä liikenteen peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on vastannut kulttuuripalvelujen arviointikohteiden alueellisten raporttien toteuttamisesta. Vuotta 2011 koskevalla arviointikierroksella arviokohteet on ensimmäistä kertaa määritelty aluehallintovirastojen ydinprosessien mukaisesti. Arviointikohteiden taustatietoina on sekä valtakunnalliseen raporttiin että alueellisiin raportteihin koottu seuraavat tiedot: väestötiedot ja väestönkehitys koulutettujen osuus väestöstä työttömyysaste tulotaso asunnottomuus perusasteen päättäneiden sijoittuminen koulupudokkaiden määrä. Toimeksiannossa edellytettiin lisäksi, että raporteissa käytetään hyväksi olemassa olevaa tietoa erityisopetuksen saatavuudesta, oppilashuollon palvelujen saatavuudesta sekä työpajatoiminnasta ja etsivästä nuorisotyöstä. Peruspalvelujen saatavuutta arvioidaan, mikäli siihen on saatavissa riittävä tietopohja. Erityisopetuksen ja oppilashuollon palvelujen saatavuutta on käsitelty opetustoimen arviointikohteissa syrjäytymisen ehkäisy -teeman yhteydessä. Työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö sisältyvät nuorisotoimen arviointikohteeseen. Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen alueellisesta saavutettavuudesta on raportoitu erikseen suomen- ja ruotsinkielinen koulutus. Lisäksi kirjastoimesta on laadittu erillinen ruotsinkielinen raportti. Alueelliseen raporttiin sisältyvät arviointikohteet ovat valtionvarainministeriön ohjauskirjeen mukaan: Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta keskeiset palvelut Hyvinvoiva yhteiskunta hyvinvointiprosessit Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus Kuntien taloudelliset resurssit ja henkilöstö liikunnan peruspalvelujen tuottamisessa Yleisten kirjastojen verkkoaineistojen hankinta ja käyttö Kuntien yleinen kulttuuritoimi ja valtionosuuslaitosten palvelut Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, työpajat ja etsivä nuorisotyö sosiaalisen vahvistamisen välineitä Ehkäisevän päihdetyön toteutuminen kunnissa Turvallinen yhteiskunta turvallisuusprosessit Ennalta ehkäisevä toiminta (poliisi) Harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden kannalta keskeiset palvelut Tasa-arvoinen yhteiskunta oikeusturvaprosessit Yhteispalvelun kattavuus Hyvinvoiva yhteiskunta hyvinvointiprosessit Joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyn peruspalvelutaso Turvallinen yhteiskunta turvallisuusprosessit 10 Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Toimeksianto ja työn organisointi Nopean avun saanti (poliisi ja pelastus) Tutkintapalvelut (poliisi) Ennaltaehkäisevä toiminta (pelastus) Tieverkon kunto Elintarvikevalvonta Eläinlääkintähuolto Turvallisuusyhteistyö Etelä-Suomen raporttiin ei sisälly toimeksiannossa mainittuja arviointikohteita peruspalvelujen saatavuus osana kotouttamispalveluja ja nuoriin kohdistuvien edunvalvontapalvelujen saatavuus. Raportin on laatinut arviointiryhmä, johon ovat kuuluneet koordinaattorina erikoissuunnittelija Aino Pyöriä (Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat vastuualue) sekä jäseninä kunkin arviointikohteen vastuukirjoittajat, joiden tiedot ovat arviointikohteittain raporttien yhteydessä. Turvallisuuden poliisitoimen osuudesta vastasi Poliisihallitus. Ruotsinkieliset opetustoimen ja kirjastotoimen raportit laadittiin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastasi kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen arvioinneista. Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat yhteistyössä laatineet liikenteen arviointikohteita koskevat osuudet. Opetus- ja kulttuuriministeriö/ Jyväskylän yliopisto vastasi kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja valtionosuuslaitosten palvelujen arvioinnista. Pelastusylitarkastaja Markku Kirvesniemi (Pelastus ja varautuminen -vastuualue) on vastannut raportin kartoista. Etelä-Suomen aluehallintoviraston viestintäyksikkö on toimittanut raportin julkaistavaan muotoon. Etelä-Suomen aluehallintoviraston johtoryhmä toimi arviointityön ohjausryhmänä. 11
Basservicen i Södra Finland 1 Uppdraget och organisering av arbetet Enligt 4 2 mom. i lagen om regionförvaltningsverken (896/2009) ska regionförvaltningsverken utvärdera tillgången till basservice. De behöriga ministerierna och centrala ämbetsverken styr utvärderingen inom sina respektive verksamhetsområden. Närings-, trafik- och miljöcentralerna deltar i utvärderingen av den regionala tillgången till basservice när det gäller trafiktjänsterna samt biblioteks-, idrotts- och ungdomsväsendets tjänster. Regionförvaltningsverken sammanställde nu för tredje gången den regionala rapporten och koordinerade utvärderingen. Enligt regionförvaltningsverkens strategidokument för 2012 2015 som undertecknades 15.9.2011 hör det regionförvaltningsverken till att följa upp, övervaka och utvärdera den regionala tillgången till basservice och om tillgången är jämlik. I 2011 års utvärdering har fokus legat på hur marginalisering förebyggs samt på basservice som är viktig för säkerheten i glesbygden. Finansministeriet formulerade i ett brev 3.11.2011 anvisningar om utvärderingens genomförande samt utvärderingsobjekten som definierats tillsammans med de behöriga ministerierna och de centrala ämbetsverken. Närings-, trafik- och miljöcentralerna har deltagit i utvärderingen av den regionala tillgången till basservice när det gäller trafiktjänsterna samt biblioteks-, idrotts- och ungdomsväsendets tjänster. Undervisnings- och kulturministeriet har ansvarat för de regionala rapporterna om utvärderingen av kulturtjänsterna. I 2011 års utvärdering har utvärderingsobjekten för första gången indelats enligt regionförvaltningsverkens kärnprocesser. Både den nationella och de regionala rapporterna innehåller följande bakgrundsinformation: befolkningsuppgifter och befolkningsutveckling andelen utbildade av befolkningen andelen arbetslösa inkomstnivån bostadslöshet hur de som gått ut grundskolan placerat sig antalet som hoppat av skolan. Uppdraget förutsatte dessutom att rapporterna använder existerande information om tillgången till specialundervisning, elevvård samt om ungdomsverkstäderna och det uppsökande ungdomsarbetet. Tillgången till basservice utvärderas om den statistiska grunden är tillräcklig. Tillgången till specialundervisning och elevvård har behandlats i utvärderingen av undervisningsväsendet i anslutning till temat förebyggande av marginalisering. Ungdomsverkstäderna och det uppsökande ungdomsarbetet ingår i utvärderingen av ungdomsväsendet. Den regionala tillgången till grundläggande utbildning och utbildning på andra stadiet har utvärderats i separata rapporter om finskspråkig och svenskspråkig utbildning. Om biblioteksväsendet har dessutom en särskild rapport upprättats på svenska. Utvärderingsobjekten i den regionala rapporten är i enlighet med finansministeriets anvisningar: Service som är viktig för att förebygga marginalisering Ett välmående samhälle välfärdsprocesserna Regional tillgång till grundläggande utbildning Regional tillgång till utbildning på andra stadiet Kommunernas ekonomiska resurser och personal i produktionen av grundläggande idrottstjänster Anskaffning och användning av nätmaterial vid de allmänna biblioteken Kommunernas allmänna kulturväsende och kulturinrättningar som får statsandelar Koordinerande nätverk för vägledning av och tjänster för unga, ungdomsverkstäder och uppsökande ungdomsarbete redskap för att stärka ungas sociala identitet Missbruksförebyggande arbete i kommunerna Ett tryggt samhälle säkerhetsprocesserna Förebyggande arbete (polisen) Service som är viktig för säkerheten i glesbygden Ett jämlikt samhälle rättsskyddsprocesserna Samservicens omfattning Ett välmående samhälle välfärdsprocesserna 12 Regionförvaltningsverket i Södra Finland
Uppdraget och organiseringen av arbetet Kollektivtrafikens basservicenivå Ett tryggt samhälle säkerhetsprocesserna Tillgången till snabb hjälp (polisen och räddningsväsendet) Utredningstjänster (polisen) Förebyggande arbete (räddningsväsendet) Vägnätets skick Livsmedelstillsynen Veterinärvården Säkerhetssamarbetet I rapporten för Södra Finland ingår inte de i uppdraget formulerade utvärderingsobjekten basservice som en del av integreringen och intressebevakning för unga. Rapporten har sammanställts av en utvärderingsgrupp med specialplanerare Aino Pyöriä (Ansvarsområdet för basservicen, rättsskyddet och tillstånden) som koordinator. Medlemmarna i utvärderingsgruppen är de ansvariga skribenterna som anges i anslutning till respektive utvärderingsrapport. Ansnittet om säkerhet i delen om polisväsendet har sammanställts av Polisstyrelsen. Regionförvaltningsverket i Västra och Inre Finland har utarbetat rapporterna om det svenska utbildningsväsendet och biblioteksväsendet. Närings-, trafik- och miljöcentralen i Nyland har sammanställt utvärderingarna av biblioteks-, idrotts- och ungdomsväsendet. Närings-, trafik- och miljöcentralerna i Sydöstra Finland och Nyland har tillsammans sammanställt avsnitten om trafiken. Undervisningsoch kulturministeriet/jyväskylä universitet ansvarade för utvärderingen av kommunernas allmänna kulturverksamhet och de kulturinrättningar som får statsandelar. Räddningsinspektör Markku Kirvesniemi (Ansvarsområdet för räddningsväsendet och beredskapen) har sammanställt kartorna i rapporten. Informationsenheten vid Regionförvaltningsverket i Södra Finland har redigerat rapporten för publikation. Regionförvaltningsverkets ledningsgrupp tjänade som styrgrupp för utvärderingsarbetet. 13
2 Toimintaympäristö
Peruspalvelut Etelä-Suomen alueella 2011 2 Toimintaympäristö Väestö ja asutusrakenne Etelä-Suomen aluehallintoviraston toiminta-alueeseen kuuluvat Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen, Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Itä-Uudenmaan maakunta yhdistettiin vuoden 2011 alussa Uudenmaan maakuntaan. Alue on kaksikielinen. Vuoden 2011 alussa alueella oli edellä mainittujen viiden maakunnan ohella 12 seutukuntaa, viisi sairaanhoitopiiriä ja yhteensä 67 kuntaa. Kuntien määrä vähentyi edellisestä vuodesta yhdelle, kun Artjärvi liitettiin Orimattilaan vuoden 2011 alussa. Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella toimii kolme elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta (ELY-keskus), joista Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat täydenpalvelun eli kolme vastuualuetta käsittäviä ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kahden vastuualueen ELY-keskus. Vuoden 2011 päättyessä Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueen väkiluku oli 2 241 664 asukasta. Tämä oli 41 prosenttia koko maan väestöstä. Väestömäärä kasvoi 0,8 prosenttia edellisestä vuodesta. Väestöstä 69 prosenttia asui Uudellamaalla. Väestä kasvoi Uudenmaan maakunnassa ja molemmissa Hämeen maakunnissa, mutta väheni Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa (-0,3 %). Pääkaupunkiseutu on maan tiheimmin asuttua metropolialuetta, mutta toisaalla Etelä-Suomen alueella on myös harvaan asuttuja ja yhä harvenevia alueita. (Kuva 2.1.) Kuva 2.1. Etelä-Suomen väestö neliökilometrin ruuduissa 31.12.2010 Lähde: Tilastokeskus, Väestöruutuaineisto 31.12.2010 16 Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Toimintaympäristö Koko maassa oli vuoden 2011 lopussa kahdeksan yli 100 000 asukkaan kuntaa. Näistä puolet, Helsinki, Espoo, Lahti ja Vantaa sijoittuivat Etelä-Suomeen. Vähintään 20 000 asukkaan kuntia Etelä-Suomessa oli 22. Yhdessä kunnassa, Suomenniemellä, oli alle tuhat asukasta ja kahdeksassa kunnassa oli asukkaita alle 3000. Väestön keskittyminen eteläiseen Suomeen ja erityisesti pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin asutuskeskuksiin osoittaa vahvojen keskusten vetovoimaisuutta. Väestötilastot osoittavat varsin hyvin kehityksen suunnan ja melko suuret erot kuntien kesken. Etelä- Suomen alueen väkimäärä on kasvanut 2000-luvulla kahdeksan prosenttia eli noin 160 000 hengellä. Muuttoliike niin maan sisällä kuin maan rajojen ulkopuolelta on kohdistunut erityisesti pääkaupunkiseudun metropolialueelle. Erot kuntien välillä ovat suuria (kuva 2.2.). Etelä-Suomessa luonnollisen väestönlisäys (elävänä syntyneiden ja kuolleiden erotus) ja muuttoliikettä kuvaavan nettomuutto keskittyvät pääkaupunkiseudulle ja pääliikenneväylien varrella oleviin Uudenmaan kuntiin.(kuvat 2.3 ja 2.4). Kuva 2.2. Väkiluvun muutos 2000 2011 (vuoden 2011 kuntarajoin) Lähde: Tilastokeskus, Väestö, Väestörakenne 2011 17
Peruspalvelut Etelä-Suomen alueella 2011 Kuva 2.3. Syntyneiden enemmyys 2008 2010 kunnittain Lähde: Tilastokeskus,Väestö, Väestörakenne 2011 Kuva 2.4. Muuttotase 2008 2010 kunnittain Lähde: Tilastokeskus, Väestö, Väestörakenne 2011 18 Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Toimintaympäristö Asutus- ja väestörakenne havainnollistuu asuttujen ja asumattomien neliökilometriruutujen kautta (kuva 2.5). Vaikka Etelä-Suomessakin löytyy harvaanasuttuja alueita, täysin asumattomia alueita on varsin vähän. Silti asutusrakenteen keskittyminen, alueellisesti eriytyvä väestö- ja tulorakenne sekä taloudellinen tilanne tuovat oman haasteensa myös Etelä-Suomen palvelutason ylläpitämiselle ja palvelujen tasapuoliselle saavutettavuudelle. Pitkien välimatkojen ohella palvelujen saatavuutta pitää tarkastella myös niiden riittävyyden kannalta. Lähelläkin olevia palvelujen laatu voi kärsiä määrällisen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuden seurauksena. Pidemmän aikavälin ennusteissa suomalaisten määrän on laskettu vähenevän tämän vuosisadan aikana ennen kaikkea alhaisen syntyvyyden johdosta noin 1,4 miljoonalla hengellä. Vielä muutama vuosi sitten ennustettiin, että väkiluvun määrä kääntyisi laskuun ennen vuotta 2030. Lisääntyneestä maahanmuutosta ja pidentyneestä eliniän odotteen noususta johtuen on arvioita tarkistettu, ja kasvun uskotaan jatkuvan aina vuoteen 2040 saakka (Ikääntymisraportti.2009). Tilastokeskuksen vuonna 2009 julkistetun väestöennusteen mukaan väkiluvun kasvu jatkuu tulevaisuudessa. Väestökehitys vaihtelee kuitenkin voimakkaasti maan eri osissa. Tämän hetken väestöennusteiden mukaan väkimäärä kasvaa Etelä-Suomen alueella kokonaisuudessa edelleen, mutta erot alueen sisällä ovat suuret. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnissa väkimäärä vähenee, kun taas erityisesti Uudellamaalla kasvu on voimakasta. Vaihtelu ei kuitenkaan ole suurta vain maakuntien välillä, vaan myös niiden sisällä on alueiden välillä eroja. (Kuva 2.6.) Kuva 2.5. Etelä-Suomen asutut ja asumattomat neliökilometriruudut 31.12.2010 Lähde: Tilastokeskus, 1 km x 1 km väestöruutuaineisto 31.12.2010 19
Peruspalvelut Etelä-Suomen alueella 2011 Kuva 2.6. Väestöennuste kunnittain vuoteen 2020 (vuoden 2010 kuntarajoin) Lähde: Tilastokeskus, Väestö, Väestöennuste 2009 Kuva 2.7. Väestöennuste alle 15-vuotiaista kunnittain vuoteen 2020 (vuoden 2010 kuntarajoin) Lähde: Tilastokeskus, Väestö, Väestöennuste 2009 20 Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Toimintaympäristö Nuorimpien ikäluokkien osuus väestöstä on Etelä- Suomessa ennusteen mukaan suurin kasvavissa kunnissa ja pienenee väestökatoalueilla. Ennuste noudattaa koko väestön ennusteiden suuntaa (kuva 2.7). Ikärakenne on Etelä-Suomen alueella vielä edullinen. Lasten ja nuorten määrä ja osuus on muuttovoittoalueilla tappiollisia alueita suurempi. Työikäisen väestön (15 64-vuotiaat) osuus on samoin suurin kasvavissa kunnissa (kuva 2.8.). Suurimmat työikäisten osuudet olivat Helsingissä ja Järvenpäässä (70 %), jotka sijoittuivat myös koko maan tarkastelussa kärkeen. Väestö ikääntyy kuitenkin kaikilla alueilla. Vuonna 2010 Etelä-Suomen väestöstä 65 vuotta täyttäneitä oli 15,9 ja 2011 jo 16,6 %. Ennusteen mukaan vuonna 2025 yli 65-vuotiaiden osuus on noussut 22,5 %:in. Ennusteen mukainen kasvu lähtövuoteen 2008 olisi siten 7,5 prosenttiyksikköä. Vuodesta 2008 vuoteen 2011 yli 65-vuotiaiden osuus on kasvanut 1,5 prosenttiyksikkö. Määrällisesti vanhusväestön ennustetaan lisääntyvän vuoden 2008 lukumäärästä 330 740 vuoteen 2025 mennessä 553 384 henkilöön, mikä merkitsee lähes 68 %:n kasvua. Lasten (0-14-vuotiaat) osuus laskee ennustejakson 2008 2025 aikana 16,7 %:sta 16,2 %:in ja työikäisen väestön osuus laskee samalla aikajaksolla 68,2 %:sta 61,3 %:in. Väestörakenne tulee muuttumaan vuoteen 2025 mennessä kaikissa alueen maakunnissa nykyistä vanhuspainotteisemmaksi. Koko maan väestöstä oli vuoden 2011 lopussa miehiä 49,1 ja naisia 50,9 %. Etelä-Suomessa miesten osuus oli 48,6 ja naisten 51,4 %. Tyttöjä syntyy poikia vähemmän, ja nuorimmat ikäluokat ovat miesvaltaisia. Miesten enemmyys supistuu noin 50 ikävuoden vaiheilla, ja vanhimmat ikäryhmä ovat selkeästi naisenemmistöisiä kaikissa maakunnissa. Kuva 2.8. 15 64-vuotiaat kunnittain 2011 Lähde: Tilastokeskus, Väestö, Väestörakenne 2011 21
Peruspalvelut Etelä-Suomen alueella 2011 Etelä-Suomen väestörakenne on monikulttuurinen. Ruotsinkielisen väestön osuus on erityisen merkittävä Uudellamaalla. Ruotsinkielisten osuus vuonna 2011 oli 6,1 % Etelä-Suomen koko väestöstä. Koko maan ruotsinkielisestä väestöstä lähes puolet asui Etelä-Suomessa. Vuoden 2011 lopussa koko maan väestöstä oli ulkomaan kansalaisia 3.4 %. Etelä- Suomessa heitä oli 5,1 % väestöstä. Ulkomaan kansalaisten osuus on noussut vuosittain. Maakunnista ulkomaan kansalaisia oli eniten Uudellamaalla (6,1 %) ja Kymenlaaksossa (3,3 %). Puolet koko maan ulkomaalaisväestöstä asuu Uudellamaalla ja yli 60 prosenttia koko Etelä-Suomen alueella. Suurimmat ulkomaalaisryhmät ovat virolaiset, venäläiset ja somalit. Venäläisiä on paljon etenkin Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella, kun taas somalit ovat keskittyneet Uudellemaalle. (Taulukko 2.1.) Elinkeinot Etelä-Suomen aluehallintoviraston toiminta-alueella tuotetaan lähes puolet maamme bruttokansantuotteesta. Etelä-Suomen elinkeinorakenne poikkeaa koko maan elinkeinorakenteesta erityisesti siten, että rahoitus-, kiinteistö ja vastaavat palvelut, kauppa, majoitus ja ravintolatoiminta sekä hallinto työllistävät enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Sen sijaan alkutuotanto ja teollisuus työllistävät alueella maan keskiarvoa vähemmän. Palvelut ja hallinto työllistivät yli kolme neljäsosaa Etelä-Suomen työllisestä väestöstä, eniten Uudellamaalla. (taulukko 2.2. ). Taulukko 2.1. Ruotsinkielinen ja ulkomaalainen väestö maakunnittain 2011 Väkiluku 31.12.2011 Ulkomaan kansalaisia % Tilastokeskuksen tuoreen työvoimatutkimuksen mukaan työllisyysaste parani hieman 2011 ja oli koko maassa 68,6 prosenttia. Vuonna 2008 alkanut työl- Ruotsinkielisiä % Vieraskielisiä yhteensä Uusimaa 1549058 94966 6,1 133992 8,6 133407 8,6 Kanta-Häme 175230 3356 1,9 666 0,4 4203 2,4 Päijät-Häme 202236 5263 2,6 649 0,3 6988 3,5 Kymenlaakso 181829 5978 3,3 1425 0,8 7722 4,2 Etelä-Karjala 133311 3924 2,9 204 0,2 5356 4,0 Etelä-Suomi 2241664 113487 5,1 136936 6,1 157676 7,0 Manner-Suomi 5401267 183133 3,4 291219 5,4 244827 4,5 Koko maa 5372913 180573 3,4 265860 4,9 243204 4,5 Lähde: Tilastokeskus, Väestö, Väestörakenne 2011 % Taulukko 2.2 Työlliset toimialoittain ja maakunnittain 2009 Työlliset yht Alku-tuotanto % työllisistä Teollisuus % työllisistä Uusimaa 736309 0,7 16,5 81,7 Kanta-Häme 74346 4,0 26,2 68,9 Päijät-Häme 80878 3,3 27,2 68,4 Kymenlaakso 71376 3,7 24,7 70,5 Etelä-Karjala 51959 4,4 24,9 69,6 Etelä-Suomi 1014868 1,5 19,1 78,3 MANNER-SUOMI 2276288 3,7 22,3 72,9 KOKO MAA 2289975 3,7 22,2 72,9 Lähde: Tilastokeskus, Väestö, Työssäkäynti Palvelut % työllisistä 22 Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Toimintaympäristö lisyysasteen lasku pysähtyi 2010 aikana tuotannon kääntyessä uudelleen kasvuun. Työllisten määrän nousu alkoi kasvaa 2011 useimmissa maakunnissa. Työllisyysaste oli Etelä-Suomen kaikissa maakunnissa hieman parempi kuin 2010. Työttömyysaste oli korkein Kymenlaaksossa 10,6 %. Kymenlaakson työttömyyslukuihin heijastuvat alueella tapahtunut rakennemuutos suuryrityksen lopettaessa toimintansa ja teollisuuden työpaikkojen vähentyessä sen seurauksena. (taulukko 2.3) Työvoiman liikkuvuudesta ja elinkeinoelämän rakennemuutoksista johtuen tilastollista työttömyyttä on aina jonkin verran olemassa. Erityisen huolestuttavia ovat kuitenkin nuorten työttömyys ja kaikenikäisten pitkäaikainen työttömyys, jotka vaikeuttavat integroitumista yhteiskuntaan ja ovat näin merkittävä syrjäytymisen riskitekijä. Nuorten työttömyys kasvoi voimakkaasti varsinkin vuoden 2009 aikana ja erityisesti se on tapahtunut nuorten miesten työllisyyden vähentymisenä. Tilastokeskuksen vuoden 2011 työvoimatutkimuksen mukaan nuorten (15 24-vuotiaat) työttömyys oli koko maassa 20,1, miehillä 21,9 ja naisilla 18,4 %. Nuorten työttömyys on hieman vähentynyt vuosiin 2009 ja 2010 verrattuna, mutta oli edelleen varsin korkea. Taulukossa 2.3. on kuvattu työttömyyslukuja Etelä-Suomen maakunnissa vuosina 2009 ja 2010. Koulutuksen puuttuminen vaikeuttaa työllistymistä kaikissa ikäryhmissä, mutta varsinkin nuorilla. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 15 24-vuotiaiden osuus oli Etelä-Suomessa maan keskiarvoa korkeampi. Taulukko 2.3. Työllisyys- ja työttömyysaste maakunnittain 2009 2011 Työvoimaosuus (%) Työllisyysaste (15-64-v. % ) Työttömyysaste (%) 2009 2010 2011 2009 2010 2011 2009 2010 2011 Uusimaa 71,9 71,1 71 73,9 73,2 73,9 6,2 6,4 5,8 Kanta-Häme 64,2 65,6 65,1 67,5 67,5 68,9 7,2 9,1 6,4 Päijät-Häme 63,2 63,4 62,4 65,9 66 65,3 8,7 8,9 9,1 Kymenlaakso 62,2 61,9 63,1 65,3 62,8 65 7,9 11 10,6 Etelä-Karjala 62,4 60,7 61,4 64,3 63,1 64 10,7 10,1 9,7 Koko maa 66,5 66,1 66,1 68,3 67,8 68,6 8,2 8,4 7,8 Lähde: Tilastokeskus, Työmarkkinat, Työvoimatutkimus 2011 Taulukko 2.4 Työttömyys, nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys vuonna 2009 ja 2010 Työttömät, % työvoimasta Pitkäaikais-työttömät, % työttömistä Nuorisotyöttömät, % 18-24-vuotiaasta työvoimasta Koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17-24 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 2009 2010 2009 2010 2009 2010 2009 2010 Uusimaa 7,2 7,5 15,0 20,0 7,8 7,5 14,4 14,2 Kanta-Häme 10,0 10,0 16,6 22,4 14,7 14,4 12,5 12,2 Päijät-Häme 13,0 12,9 18,9 24,1 17,3 16,6 13,7 13,2 Kymenlaakso 12,4 12,4 19,0 23,2 19,1 18,1 12,8 13,6 Etelä-Karjala 12,9 12,3 15,0 18,5 19,8 17,8 9,9 10,4 Etelä-Suomi 8,6 8,8 16,1 20,9 10,5 9,9 13,8 13,7 Koko maa 10,3 10,2 15,7 20,4 13,8 13,0 11,4 11,4 Lähde: Â ; THL,Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005 2012 23
Peruspalvelut Etelä-Suomen alueella 2011 Kuva 2.9. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuudet kunnittain 2010 Lähde: Tilastokeskus, Koulutus, Väestön koulutusrakenne Tutkinnon suorittaneiden osuuden kasvu koko väestöstä jatkuu. Vuonna 2010 koko maassa perusopetuksen jälkeisen tutkinnon oli suorittanut 67 % 15 vuotta täyttäneestä väestöstä. Kasvua oli vajaa prosenttiyksikkö. Etelä-Suomessa tutkinnon suorittaneiden osuus oli edellisvuoden tasolla 67,6 %:ssa. Suurin tutkinnon suorittaneiden osuus oli Kauniaisissa (79,2 %) ja pienin Miehikkälässä (49,1 %). Väestön koulutustaso nousee koko ajan ja nuoremmat ikäluokat ovat edeltäjiään korkeammin koulutettuja. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on suurin 30 40 -vuotiaiden ikäryhmissä. Ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osuus on suurin vanhimmissa ikäryhmissä. Taloudellinen huoltosuhde kuvaa työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien määrää yhtä työllistä kohden. Luku voidaan ilmaista myös sataa työllistä kohden. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 sataa työllistä kohden oli keskimäärin 131 työtöntä ja työvoiman ulkopuolella olevaa koko maassa. Vuoteen 2009 verrattuna huoltosuhde oli hieman parantunut. Etelä-Suomessa huoltosuhde oli 106. Espoossa, Helsingissä, Järvenpäässä, Keravalla ja Vantaalla huoltosuhde oli paras. (Kuva 2.10) Peruspalvelujen tuottaminen Kansalaisten lakisääteisten peruspalvelujen tuottamisesta vastaavat pääosin kunnat ja niiden yhteenliittymät sekä julkista sektoria täydentävä kolmas sektori. Perustuslaki ja erityislainsäädäntö sekä muut annetut ohjeet ohjaavat palvelutuotantoa. Kunnilla on kuntalaissa määritelty itsenäinen toimivalta päättää, miten palvelut tuotetaan. Tarvittava rahoitus saadaan kunnan verotuotoista, asukasperusteisista valtionosuuksista ja harkinnanvaraisista tilapäisistä valtionavuista. Kunnat perivät lisäksi palveluistaan itse määräämiään palvelumaksuja. Palvelutuotantoa mitoitetaan ja kohdennetaan jatkuvasti väestön tarpeiden, avoimen talouden vaatimusten ja elinolojen muuttumisen 24 Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Toimintaympäristö Kuva.2.10. Taloudellinen huoltosuhde kunnittain 2010 Lähde: Tilastokeskus, Väestö, Väestörakenne muodostamaan kokonaisuuteen. Kuntien yhdistymisten tavoitteena on ollut turvata kuntapalvelujen saatavuus ja samalla tehostaa palvelujen tuottamisesta tiukkenevassa taloudellisessa tilanteessa. Kunnat tai niiden yhteenliittymät tuottavat lähes kaksi kolmasosaa kansalaisten lakisääteisistä peruspalveluista. Valtio tuottaa noin kolmanneksen näistä palveluista. Julkisen sektorin palvelutuotantoa täydentää kolmas sektori. Peruspalveluihin luetaan kuuluvaksi väestön usein tarvitsemat välttämättömät palvelut, joiden toimivuus ja saatavuus ovat hyvän ja turvallisen elämän perusta. Julkisen sektorin palvelut liittyvät ihmisen elinkaaren eri vaiheisiin, kuten neuvola-, päivähoito-, koulutus-, kirjasto-, nuorisotoimi-, liikunta-, terveyden- ja sairaanhoito-, julkiset liikenne- ja vanhuspalvelut. Elinkeinoihin liittyviä ovat eläinlääkäri-, ympäristöterveydenhuolto-, elintarviketarkastus-, kuluttajansuoja- ja lupapalvelut. Toimivan yhteiskunnan tarvitsemia palveluja ovat erilaiset rekisteripalvelut sekä kuluttaja- ja velkaneuvonta. Valtion päävastuulla ovat turvallisuus-, järjestys- ja lupapalvelut. Julkisten palvelujen lisäksi tarvitaan avoimen sektorin tuottamia peruspalveluja kuten kaupan, postin, pankin ja liikenteen palvelut. Palvelujen tuottamisessa on merkitystä sillä, missä ne tuotetaan. Metropolialueella, keskeisillä kaupunkiseuduilla ja maaseutualueilla palvelujen tuottamisen painopisteet eroavat toisistaan. Kasvukeskuksissa keskeiset palvelutarpeet kohdistuvat lasten, nuorten ja työikäisten palveluihin sekä sosiaalisten muutosten aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen liittyviin palveluihin. Väestökatoa kokevilla alueilla ovat palvelutuotannon keskeisinä kohteina vanhusten tarvitsemat palvelut, logistiikan turvaaminen sekä palvelujen yhteistuotanto. Kuntien taloudellinen tilanne on viime vuosina ollut tiukka. Vuosikatteella mitattu taloudellinen tilanne vahvistui aina vuoden 2008 alkupuolelle asti. Vuosikatteen kasvu on perustunut lähinnä kuntien saamien verotulojen kasvuun. Taloudellisen taantuman 25
Peruspalvelut Etelä-Suomen alueella 2011 seurauksena kuntien taloudellinen tilanne heikkeni vuonna 2009. Kuntien menojen kasvu hidastui vuonna 2009. Vuonna 2010 talous Kuntien taloudellinen tilanne oli edelleen tiukka, mutta joiltain osin edellisvuotta parempi (taulukko 2.4). Kunnallisveroprosenttia on kuitenkin nostettu monessa kunnassa ja erilaisia kustannusten säästöön tähtääviä toimenpiteitä on tehty tai suunniteltu lähes kaikissa kunnissa. Valtaosa kuntien kustannuksista koostuu koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen menoista. Kuntien erilaisesta väestörakenteesta, asutusrakenteesta, palvelujen tarpeesta ja niiden toteuttamistavoista johtuen menojen suuruus ja jakautumat vaihtelevat alueellisesti. Valikoivat muuttoliike voimistaa alueellisia eroja ei vain koko maassa vaan myös Etelä-Suomessa. Taloudellinen tilanne on johtanut tai johtamassa kuntia tarkastelemaan tai tinkimään opetustoimen sekä terveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelujensa toteuttamista. Väestö ikääntyy Suomessa lähivuosina nopeammin kuin useimmissa muissa maissa. Tämän vuoksi terveydenhuollon menoihin ei ole odotettavissa alenemista. Ikääntymisen vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaan. Liikenneverkko luo perustan useimpien peruspalvelujen saavutettavuudelle. Liikennemäärät Etelä- Suomessa ovat korkeat ja tekevät alueesta myös liikenteellisen painopistealueen. Etelä-Suomen alueen halki kulkevat koko maan kannalta tärkeät tie- ja raideliikenneväylät. Alueen sisäinen reitistö on Helsinki-keskeistä. Helsinki on melko helposti saavutettavista alueen eri osista, mutta poikittaisyhteydet reuna-alueiden välillä eivät aina toimi yhtä sujuvasti. Etelä-Suomessa on Helsinki-Vantaan lentoasema sekä suuria matkustaja- ja tavaraliikenteen satamia. Erityispiirteenä on myös mainittava pitkä maaraja Venäjään vilkkaine rajanylityspaikkoineen sekä pitkä meriraja matkustaja- ja tavaraliikennesatamineen. Tällä on merkitystä mm. tasokkaiden turvallisuuspalvelujen, elintarvikevalvonnan ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntään ja tarjontaan. Taulukko 2.5. Kunnallistalouden tunnuslukuja maakunnittain 2010 Uusimaa Itä-Uusimaa Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Asukasluku 1437927 94382 174555 201772 182382 133703 31.12.2010 Verotettavat tulot 19381 16320 14387 13848 14611 13994 2009, /asukas Tuloveroprosentti 2009 ka 17,93 19,14 18,65 19,24 19,28 18,64 Tuloveroprosentti 2010 ka 18,16 19,27 19,38 19,51 19,3 19,38 Tuloveroprosentti 2011 ka 18,63. 19,38 19,78 19,78 19,38 Verotulot, /asukas 4157 3728 3173 3120 3268 3174 Valtionosuudet, 529 1130 1386 1453 1579 1511 /asukas Vuosikate /asukas 584 461 276 387 299 363 Lainakanta 31.12., 2017 2639 2373 2547 2545 2139 /asukas Kertynyt ali-/ylijäämä, 2722 844 244 749 74 908 /asukas Omavaraisuusaste, % 71,8 48,5 57 57,7 56,3 56,8 Sosiaali- ja terveystoimen 3101 2954 3047 2987 3191 3125 nettokustannukset, /asukas Opetus- ja kulttuuritoimen 1401 1469 1138 1202 1328 1109 nettokustannukset, /asukas Opetustoimen nettokustannukset, 1115 1234 907 932 1050 875 /asukas Lähde: Tilastokeskus, Julkinen talous, Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta 26 Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Toimintaympäristö Teemana syrjäytymisen ehkäisyn kannalta keskeiset palvelut ja harvaanasuttujen alueiden turvallisuuden kannalta keskeiset palvelut Vuoden 2011 peruspalvelujen arvioinnille oli määritelty kaksi palvelujen tuottamisen kannalta tärkeää teemaa. Syrjäytyminen ilmiönä on moniulotteinen ja laaja. Yleisimmin sen nähdään eri tekijöistä johtuvana yhteiskunnan, yhteisön ulkopuolelle jäämisenä. Pitkäaikainen tai toistuva työttömyys, heikko taloudellinen tilanne, varattomuus, koulutuksen puute tai sen riittämättömyys ja huono-osaisuuden kasaantuminen ylipäätään voivat johtaa syrjäytymiseen. Lasten ja nuorten nähdään olevan erityisen suuressa syrjäytymisen vaarassa. Myös nuorten syrjäytyminen nähdään yleensä yksilön ja yhteiskunnan välisten siteiden heikkenemistä ja yksilön sulkeutumista sosiaalisesta elämästä. Keskiöön nousee silloin koulutuksesta syrjäytyminen. Syrjäytymisen ehkäisy on käsitteenä samoin hyvin moniulotteinen ja sille on olemassa runsaasti sisällöllisiä määritelmiä. Myös syrjäytymisen ehkäisyn kannalta keskeiset palvelut ovat moninaiset. Periaatteessa lähes kaikkien peruspalvelujen avulla voidaan vaikuttaa syrjäytymisen ehkäisyyn. Siten syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvien palvelujen määrittely kytkeytyy siihen, miten syrjäytyminen määritellään. Syrjäytyminen ei ole vain johonkin tiettyyn ikään liittyvä asia, vaan se voi kohdistua kaikenikäisiin ihmisiin. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan erityisiä riskiryhmiä ovat pitkäaikaistyöttömät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret henkilöt, asunnottomat, pitkäaikaissairaat ja vajaakuntoiset, päihdeongelmaiset, toimeentulovaikeuksissa olevat, rikokseen syyllistyneet, syrjäytymisvaarassa olevat maahanmuuttajat sekä vahvasti köyhyyteen ja huono-osaisuuteen kytköksissä olevat henkilöt. Taulukossa 2.6 on Etelä-Suomen maakuntien osalta joitain muuttujia, joilla voidaan katsoa olevan liittymäkohtia syrjäytymiseen tai syrjäytymisriskin kasvamiseen. Etelä-Suomen alueen keskiarvot ovat kyseisten muuttujien osalta valtakunnallista keskiarvon yläpuolella, mikä tässä yhteydessä merkinnee syrjäytymisen ja syrjäytymisriskin hieman suurempaa todennäköisyyttä. Yksittäisillä muuttujilla kuvattuna saadaan kuitenkin varsin vaillinainen kuva moniulotteisesta kokonaisuudesta. Yksittäisten muuttujien tarkastelu ei myöskään kerro asioiden välisistä riippuvuuksista eikä syy-seuraus -suhteista. Syrjäytyminen ja yhteiskunnan eriarvoistuminen on kuitenkin nähtävä yhtenä keskeisenä ongelmana, joka on tavalla tai toisella pyrittävä ratkaisemaan. Pitkään jatkunut alueellinen keskittymiskehitys on johtanut harvaan asuttujen alueiden muodostumiseen. Valtakunnallisessa raportissa on tarkasteltu Tilastokeskuksen kuntaryhmitystä, jossa kunnat on jaettu kaupunkimaisiin, taajaan asuttuihin ja maaseutumaisiin kuntiin. Kuntaryhmitys määräytyy kunnan taajamaväestön osuuden ja suurimman taajaman väkiluvun perusteella. Etelä-Suomen kunnista 32 eli lähes puolet on maaseutumaisia kuntia. Näistä yhdeksän on Uudenmaan kuntia ja loput 23 muissa maakunnissa. Etelä-Karjalassa kahdeksan kuntaa kymmenestä on maaseutumaisia kuntia. Syrjäytymisen tavoin myös turvallisuus on moniulotteinen ilmiö. Samoin turvallisuuden edistämistä lisäävien palvelujen kirjo on moninainen. Turvallisuuden tunteen kokeminen on yksilöllistä. Turvallisuuden tilaan vaikuttavia tekijöitä ovat Turvallisuus harvaan asutuilla alueilla tilanneraportin 2009) mukaan: Väestön määrä vähenee edelleen Nopean avun saaminen voi kestää kauankin Ensivastetehtävien toimintavalmius Vapaaehtoisten palokuntien rooli ja henkilökunnan riittävyys Poliisitoimen toimintavalmiusaika Rajavartiolaitoksen rooli Laajakaistaliittymien käyttömahdollisuus Joukkoliikennepalvelujen saatavuus Terveyspalvelujen saatavuus Koulutuspalvelujen saatavuus Saaristoalueiden erityispiirteet. 27
Peruspalvelut Etelä-Suomen alueella 2011 Taulukko 2.6. Joitakin syrjäytymistä kuvaavia muuttujia vuosilta 2009 2010 Uusimaa Kanta- Häme Päijät- Häme Kymenlaakso Etelä- Karjala Etelä- Suomi Koko maa Huostassa olleet 0-17-vuotiaat viimeisimmän sijoitustiedon mukaan, % vastaavan ikäisestä väestöstä Poliisin tietoon tulleet omaisuusrikokset / 1000 asukasta Poliisin tietoon tulleet henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset / 1000 asukasta Nuorisotyöttömät, % 18-24-vuotiaasta työvoimasta Pitkäaikaistyöttömät, % työttömistä Päihdehuollon avopalveluissa asiakkaita / 1000 asukasta Asunnottomat yksinäiset / 1000 asukasta Ulkona, yömajoissa, tilapäis-suojissa ja laitoksissa olevat yksinäiset asunnottomat / 1000 asukasta 2009 1,2 65,2 8,1 7,8 15,0 11,0 3,3 1,0 2010 1,2 64,8 7,9 7,5 20,0 10,3 3,2 0,9 2009 1,1 40,3 6,3 14,7 16,6 11,1 1,2 0,6 2010 1,1 40,1 5,4 14,4 22,4 10,8 1,1 0,4 2009 1,3 56,2 6,0 17,3 18,9 9,3 0,9 0,5 2010 1,3 45,6 5,9 16,6 24,1 8,0 0,9 0,2 2009 1,1 53,1 5,3 19,1 19,0 17,0 1,0 0,4 2010 1,2 43,4 5,7 18,1 23,2 16,9 0,9 0,2 2009 1,1 37,4 5,4 19,8 15,0 8,3 0,4 0,0 2010 1,2 40,7 5,4 17,8 18,5 7,0 0,5 0,0 2009 1,2 59,7 7,3 10,5 16,1 11,2 2,6 0,8 2010 1,2 57,9 7,2 9,9 20,9 10,5 2,5 0,7 2009 1,0 47,8 6,7 13,8 15,7 9,8 1,5 0,6 2010 1,1 46 6,6 13,0 20,4 9,3 1,5 0,5 Lähde: Â ; THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005-2012 28 Etelä-Suomen aluehallintovirasto