JOKIEN JA JÄRVIEN BIOLOGINEN SEURANTA NÄYTTEENOTOSTA TIEDON TALLENTAMISEEN

1 JOKIEN JA JÄRVIEN BIOLOGINEN SEURAA NÄYTTEENOTOSTA TIEDON TALLEAMISEEN Kristian Meissner, Jukka Aroviita, Seppo Hellsten, Marko Järvinen, Satu Maaria Karjalainen, Minna Kuoppala, Heikki Mykrä ja Kari-Matti Vuori INFO-laatikko Versio: 9.6.2016 (korvaa version 13.11.2013). Päivitykset: 1) Järvien litoraalin piileväseurannan näytteenottoon täsmennys, että näytteet eri kivikkorannoilta kerätään kukin omaan purkkiinsa. 2) http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Vesi/Pintavesien_tila/Pintavesien_tilan_seuranta/Biologisten_seurantamenetelmien_ohjeet SISÄLTÖ JOHDAO... 3 1. JOET... 5 1.1 JOKIEN PIILEVÄSEURAA... 5 1.2 JOKIEN POHJAELÄINSEURAA... 7 1.2.1 Näytteenottopaikkojen perustaminen ja POHJE-lomakkeen tiedot... 7 1.2.2 Näytteenotto... 9 1.3 JOKIEN VESIKASVISEURAA... 10 2. JÄRVET... 13 2.1 JÄRVIEN KASVIPLANKTONSEURAA... 13 2.1.1 Seurantafrekvenssit... 13 2.1.2 Näytteenotto havaintopaikalla... 14 2.1.3 Näytteenotto- ja näytetietojen tallennus sekä näytteenottopaikan perustaminen... 15 2.1.4 Laskentatulosten vienti rekisteriin... 16 2.2 JÄRVIEN LITORAALIN PIILEVÄSEURAA... 17 2.3 JÄRVIEN LITORAALIN POHJAELÄINSEURAA... 18 2.4 JÄRVIEN PROFUNDAALIN POHJAELÄINSEURAA... 20 2.5 JÄRVIEN VESIKASVIEN SEURAA... 21 2.5.1 Yleistä... 21 2.5.2 Tarkennettu päävyöhykelinjamenetelmä... 22 2.5.3 Tarkennus menetelmään säännöstelyjärvillä... 23 1

2.5.4 Tulosten tallentaminen ja jatkokäsittely... 24 LIITE 1. POHJAELÄINNÄYTTEIDEN POIMIA- JA OSITUSOHJE... 25 LIITE 2. POHJAELÄIEN TAVOITELTAVA TAKSONOMINEN TARKKUUS KOSKI- JA LITORAALI- JA PROFUNDAALINÄYTTEIDEN MÄÄRITYKSISSÄ... 28 LISTA 1. JOKIEN KOSKI- JA JÄRVIEN LITORAALIPOHJAELÄIEN MÄÄRITYSTARKKUUDEN VÄHIMMÄISVAATIMUS EKOLOGISEN TILAN SEURAAA VARTEN.... 29 LISTA 2. JÄRVIEN SYVÄNNEPOHJAELÄIEN MÄÄRITYSTARKKUUDEN VÄHIMMÄISVAATIMUS EKOLOGISEN TILAN SEURAAA VARTEN.... 38 LISTA 3. JÄRVIEN SYVÄEISSÄ, LITORAALEISSA JA VIRTAVESISSÄ ESIIYVÄT LAJIEN UHANALAISUUDEN ARVIOINNISSA LUOKITELLUT AKVAATTISET LAJIT.... 40 2 2

3 JOHDAO Ympäristöhallinnon jokien ja järvien biologinen seuranta palvelee mm. vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD, 2000/60/EY) toteutusta. Seurantaverkko on laadittu yhdistämällä valtakunnalliset ja alueelliset seurannat, ja täydentämällä biologista seurantaa. Tässä ohjeessa kuvataan jokien ja järvien biologisen seurannan ohjeistus näytteenoton toteutuksesta sekä näytteiden jatkokäsittelystä. Biologisen seurannan havaintopaikat on nähtävissä HERTTA-tietojärjestelmässä (OIVApalvelu) kohdassa Pintavesien tila - VHS Seuranta. Biologinen seuranta liittyy mm. seuraaviin hankkeisiin: jokien ja järvien vedenlaadun vertailuolot ja pitkäaikaismuutosten seuranta MMM:n rahoittama maa- ja metsätalouden hajakuormituksen ja sen vesistövaikutusten seuranta (ns. MaaMet-seuranta) vesistöjen tyypittelyn, ekologisen luokittelun ja seurannan periaatteiden valmistelu pintavesien tilan tietojärjestelmä ilmansaasteiden ja ilmastomuutoksen vaikutusten seuranta kaukokartoitus sekä useisiin EU-hankkeisiin. Seurantaverkon puitteissa on tavoitteena tuottaa tietoa jokien ja järvien vertailutilasta biologisten muuttujien (tässä kasviplankton, pohjan piilevät, pohjaeläimet ja vesikasvit) pitkäaikaisella havainnoinnilla. Vuosien 2009 2012 seurantaohjelma laadittiin uudelleen osana seurantojen kehittämisohjelman biologisten seurantojen kehittämistä (Vuori ym. 2008). Sen pohjalta on muokattu vuosien 2014-2016 seurantaohjeistus, joka huomioi seurannan nykyiset tarpeet ja resurssit (Meissner ym. 2013). Seurattavat järvet jaettiin eri näytteenottointensiteetillä seurattaviin: Vuosittain seurattavat (R1, kansallisesti tärkeissä intensiivikohteissa) Rotaatioperiaatteella 2 12 vuoden välein seurattavat (R2 R12) Kaikissa seurannoissa pyritään mahdollisimman monipuoliseen biologiseen seurantaan. Uuteen seurantaverkkoon on tehty monia tarkistuksia liittyen seurantojen kehittämishankkeeseen (Vuori ym. 2008, Meissner ym. 2013). Erityisesti on pyritty lisäämään seurantaa vähän edustetuilla joki- ja järvityypeillä sekä niiden biologisten muuttujien seurantaa, joita on aiemmin vähemmän seurattu. Kirjallisuus: Vuori, K-M., Hellsten, S., Järvinen, M., Kangas, P., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Meissner, K., Mykrä, H., Olin, M., Rask, M., Rissanen, J., Ruuhijärvi, J., Sutela, T., Vehanen, T. 2008. Vesienhoitoalueiden biologisten seurantojen järjestäminen ja määritysten hankinta - Työryhmän ehdotukset seurantaohjelman uudistamista varten. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35. 74 s. 3

Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen M., Kanninen, A. Karjalainen, S. M., Kauppila, P., Mannio, J., Pilke, A., Pitkänen, H., Rask, M.; Ruuhijärvi, J., Sojakka, P. ja T. Vehanen 2013. Ohje ympäristöhallinnon vesiseurantojen perusseurantaohjelman laatimiseksi 2014 2016: joet, järvet ja merialueet. 20 s. 4 4

5 1. JOET 1.1 JOKIEN PIILEVÄSEURAA Standardissa SFS-EN 13946 on ohjeistettu piilevänäytteenottoa. Näytteet tulee ottaa kaikissa näytteenottopaikoissa samanlaiselta alustalta. Ympäristöhallinnon perusseurannassa piilevänäytteet otetaan jokien koskipaikkojen kiviltä. Yhdenmukaisuuden vuoksi tulisi myös toiminnallisen seurannan ja velvoitetarkkailujen piilevänäytteenotto keskittää koski- tai virtapaikkojen kivipinnoille. Näytteenottopaikka Ympäristöhallinnon perusseurannassa kivet piilevänäytteitä varten kerätään 20 50 m pitkältä koskijaksolta (havaintoalue), jolta myös pohjaeläinnäytteet otetaan. Koskijaksolta valitaan näytteenottoon sopiva kivikkopohja, jolta löytyy noin 10 15 cm kokoisia kiviä. Virtausnopeuden tulisi olla kohtalainen tai nopeahko (0,2 0,5 m s -1 ) ja kerättävien kivien yläpinnaltaan mahdollisimman paljaita, vailla tiheää sammal- tai rihmaleväpeitettä. Niiden on myös tullut olla veden alla vähintään 6 viikkoa. Näytteen ottaminen Piilevänäytekiviä kerätään tutkittavalta koski/virtajaksolta kuvan 1 havainnollistamalla tavalla 5 kappaletta alajuoksulta yläjuoksulle etenevältä linjalta. Pohjaeläinnäytteet pyritään ottamaan samalla käyntikerralla. Tällöin tulee potkuhaavinäytteet ottaa ensin ja sen jälkeen piilevänäytekivet koskemattomilta pohjilta. Kivet kerätään puhtaaseen, reunalliseen muoviastiaan kiven yläpinta ylöspäin ja viedään rannalle, jossa ne asetetaan samassa asennossa tasaiselle alustalle. Kivien yläpinnat harjataan seuraavasti: astiaan lisätään pieni määrä vettä, johon puhdas hammasharja kastetaan. Kivi kerrallaan harjataan voimakkaasti hammasharjalla (kova hammasharja), välillä harjaa vedessä huljutellen, jolloin piilevät siirtyvät harjasta näyteveteen. Kiveä pidetään näyteastian yläpuolella, jotta pohjassa olevat kuolleet piilevät eivät siirtyisi näytteeseen. Näyte kaadetaan muoviastiasta näytepurkkiin tarvittaessa puhtaan, huuhdellun suppilon avulla. Näytepurkin tilavuus on oltava vähintään 50 ml ja näytetilavuuden tulisi olla sellainen, että siihen mahtuu laimentamatonta säilöntäainetta (etanoli) noin ¼ tilavuudesta. Hyvä näytepurkki on tiiviisti sulkeutuva, kierrekorkillinen, tilavuudeltaan noin 60 100 ml. Piilevänäytteet säilötään mieluiten jo maastossa tai sitä säilytetään kylmässä ja pimeässä ennen säilöntäaineen lisäämistä. 5

Näytepurkin tarraan merkitään huolellisesti terävällä lyijykynällä näytteenottopaikan nimi, koordinaatit, näytteenottopäivämäärä, kasvualusta ja näytteenottajan nimi/nimikirjaimet. Näytetiedot on syytä kirjata lyijykynällä myös purkin sisälle jätettävään paperilappuun. Näytepaikkatiedot sekä kaikki poikkeukset näytteenotossa (esim. sopivien alustojen vähyys) tulisi kirjata maastohavaintolomakkeelle. 6 Piilevänäytteet: havaintoalue ja näytteenottopaikat Kivinäyte, näytteenottopaikka kivikkopohjaa, mieluiten halkaisijaltaan 10 15 cm:n kiviä, kohtalainen/vuolas virtaus, pysyvästi veden alla oleva kivikko Havaintoalue (viitteellisesti 20 50 m:n koski-/virtajakso) kuvataan maastohavaintolomakkee seen 5. 4. 3. 2. 1. VIRTAUSSUUA Näytteenotto etenee alavirrasta ylävirtaan (1., 2., 3. jne.) Kuva 1. Piilevänäytteenotto perusseurannan koskipaikoilta Lisätietoja: Satu Maaria Karjalainen, SYKE, etunimi.toinen nimi.sukunimi@ymparisto.fi Menetelmäkirjallisuus Eloranta, P., Karjalainen S.M. ja Vuori, K-M. (2007). Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Ympäristöopas, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu, 58 s. 6

7 1.2 JOKIEN POHJAELÄINSEURAA Tässä ohjeessa on täsmennetty standardien mukaisia ohjeita ja hyödynnetty osin alueellisissa ympäristökeskuksissa tehtyjä ohjeita ja menettelytapakuvauksia. Ohje on tehty erityisesti ympäristöhallinnon seurantojen yhdenmukaistamiseksi. Näytteenotossa ja eläinten poiminnassa esiintyvä vaihtelu vaikuttaa suuresti kaikkien pohjaeläinanalyysien tuloksiin. Siksi olisi välttämätöntä että myös velvoitetarkkailuissa noudatettaisiin samoja käytäntöjä kuin ympäristöhallinnon seurannoissa. Pohjaeläinten poimintaohje ja lajinmäärityksessä tavoiteltava taksonominen tarkkuus ovat erillisinä liitteinä (liitteet 1 ja 2). Pohjaeläinseurannan näytteenotto toteutetaan mahdollisuuksien mukaan syyskuun loppupuoliskolla. Osa biologisen seurannan kohteista on kaukana jokien vedenlaadun seurantapaikoista tai niille ei taulukossa ole mainittu fysikaalis-kemiallista analyysiryhmää eikä niihin sisälly vakituista vedenlaadun seurantaa. Näiltä paikoilta on suositeltavaa ottaa pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä yksi koskialuetta edustava vesinäyte seuraavia määrityksiä varten: kiintoaine, sähkönjohtavuus, alkaliniteetti, ph, väri, COD sekä kokonaistyppi ja -fosfori (supistettu analyysiryhmä A). 1.2.1 NÄYTTEENOTTOPAIKKOJEN PERUSTAMINEN JA POHJE-LOMAKKEEN TIEDOT Paikat ja näytteenotot perustetaan HERTTAn pohjaeläintietojärjestelmään (POHJE) mieluiten jo näytteenoton suunnitteluvaiheessa. Kullekin seurantaan valitulle koskijaksolle perustetaan 2 paikkaa. Paikat edustavat erilaisia pohjanlaatutyyppejä, joissa pohja-aineksen raekoko ja / tai virtausnopeus vaihtelevat. Standardin (SFS 5077) mukaista pohjan kasvillisuustyyppiä ei erikseen huomioida. Mikäli koskessa esiintyy vesisammalia, ei näytteenottoa erikseen keskitetä niille, etenkään jos sammalpeitteisiä kiviä on vähän. Ajatuksena on, että satunnaistamalla näytteenotto pohjanlaatutyypeittäin, tulee näytteisiin mukaan sammalkiviä samassa suhteessa kuin niitä paikalla esiintyy. Jokivesimuodostumissa seurattavien koskijaksojen lukumäärä riippuu joen koosta seuraavasti: Pienissä ja keskisuurissa jokityypeissä (valuma-alueen koko 10 1000 km 2 otetaan yhdeltä koskijaksolta 2 rinnakkaisnäytettä/pohjanlaatutyyppi (paikka). Potkuhaavinäytteitä tulee tällöin yhdeltä koskijaksolta yhteensä 4 kappaletta. Suurissa ja erittäin suurissa jokityypeissä (>1000 km 2 ) näytteenotto suoritetaan kahdessa koskijaksossa. Kustakin koskijaksosta otetaan 2 rinnakkaisnäytettä /pohjanlaatutyyppi (paikka). Suurten ja erittäin suurten jokien koskijaksoista otetta- 7

vien potkuhaavinäytteiden kokonaismäärä on tällöin yhteensä 8 (aina yhteensä 4 kpl / koskijakso). Pohjanlaatutyyppejä saattaa esiintyä joissakin kohteissa vain pienialaisina laikkuina, jolloin sopivia kohteita voi joutua kartoittamaan koskijakson eri osista. Tällöin potkinta voidaan toteuttaa useammassa laikussa lyhytkestoisempana, mutta kuitenkin siten että aina näytekohtaisen potkinnan pituus on 1m ja kokonaisaika on 30 s. Näytemäärä pidetään aina vakiona. Mikäli kaikkia pohjanlaatutyyppejä ei koskijaksolta löydy, otetaan neljä rinnakkaisnäytettä siltä pohjalaatutyypiltä, jota jaksolta löytyy. Paikat tulee nimetä seuraavan esimerkin mukaisesti niin, että paikan nimi sisältää joen, koskialueen ja pohjahabitaatin koodin. Rinnakkaisnäytteiden otossa tulee noudattaa seuraavaa ohjeistusta (Kuva 2): 1) Lestijoki_Tornikoski_iKi rinnakkaisnäytteet karkean kivikon pohjilta, raekoko >6 cm, vuolas, nopea virtaus 2) Lestijoki_Tornikoski_pKi rinnakkaisnäytteet pikkukivikolta/soraikolta, keskinopea/hitaahko virtaus Vuodesta 2014 lähtien näytteitä ei enää oteta hienojakoisemmalta pohjalta (ns. H-näytteet), joka ei tuonut lisäinformaatiota pohjaeläinseurantaan (Meissner julkaisematon). Ennen näytteenoton toteutusta tulostetaan järjestelmästä kullekin näytteenotolle oma esitäytetty maastolomakkeensa. Kutakin paikkaa kohden otetaan 2 rinnakkaisnäytettä. Maastolomakkeen loppuun kohtaan "Pohjan laadun lisätiedot" merkitään valmiiksi rinnakkaisnäytteiden tunnukset seuraavasti: Lestijoki_Tornikoski_iKi1 Lestijoki_Tornikoski_iKi2 Lestijoki_Tornikoski_pKi1 Lestijoki_Tornikoski_pKi2 Maastossa rinnakkaisnäytteiden lisätietona kirjataan potkuhaavinta-alalla esiintyvän pohjaaineksen ja pohjakasvillisuuden vallitsevuus asteikolla 0 3. POHJE-rekisteriin tallennetaan paikkakohtaisena tietona näihin kohtiin (Pohja-aines ja Pohjakasvillisuus) tiedot rinnakkaisnäytteiden keskiarvona. Muina rinnakkaisnäytteiden lisätietoina on suositeltavaa ilmoittaa potkuhaavintakohdan syvyys sekä virrannopeus joko mitattuna tietona tai luokiteltuna seuraavasti: I: <20 cm/s, II: 20 40 cm/s, III: >40 cm/s. Tällöin paikan syvyys merkitään rinnakkaisnäytteiden syvyyden vaihteluvälinä. Virrannopeusnopeus ilmoitetaan ympäristöhavainnoissa keskiarvona vain jos rinnakkaisnäytteistä on mitattu virrannopeudet m/s. Paikan koordinaatit kirjataan maastossa esim. sille kohdalle josta (koskijakson alaosasta) potkuhaavinta aloitetaan. Eri pohjanlaatutyyppejä edustavien paikkojen koordinaattien tulee erota toisistaan esim. uoman pituussuunnassa noin 10 metrillä, jotta paikat erottuvat POHJE-järjestelmässä peruskartalla. Koordinaattien merkinnässä suositellaan GPS:n käyttöä. Rantakaistan kuvaus tehdään koko koskijakson pituudelle noin 5 metriä leveältä kaistaleelta kummaltakin rannalta. Puuston ja maankäyttötyyppien keskimääräinen vallitsevuus arvioidaan asteikolla 0 3 molempien rantojen keskimääräisenä tilanteena. 8 8

9 Kuva 2. POHJE-rekisterin mukaisia paikkoja perustetaan 2, yksi kutakin pohjanlaatutyyppiä (iki, pki) kohden. Kutakin paikkaa/pohjanlaatutyyppiä edustaa 2 rinnakkaisnäytettä (maastolomakkeeseen lisätietona näytteen tunnus numerokoodilla iki1,iki2). Näytteenotto etenee alavirrasta ylävirtaan. Rantakaistan kuvauksessa arvioidaan molempien rantojen keskimääräinen tilanne ja tiedot tallennetaan samanlaisena kaikille koskijakson paikoille. 1.2.2 NÄYTTEENOTTO Näytteenottomenetelmänä käytetään standardin SFS 5077 mukaista ns. potkuhaavintaa. Näytteenotto etenee alavirrasta ylävirtaan Kuvan 2 havainnollistamalla tavalla. Varsinainen näytteenotto tapahtuu syys-lokakuussa standardia SFS 5077 soveltaen siten, että haavin edustalla potkitaan alustaa kohtalaisen voimakkain, pyörittävin liikkein yhteensä 30 sekunnin ajan. Potkinnan kuluessa liikutaan noin metrin matka ylävirtaan päin. Pohjanlaatutyyppejä saattaa joskus esiintyä pienialaisina laikkuina, jolloin sopivia kohteita voi joutua kartoittamaan koskijakson eri osista. Tällöin potkinta voidaan toteuttaa useammassa laikussa lyhytkestoisempana, mutta kuitenkin siten että aina näytekohtaisen potkinnan pituus on 1 m ja kokonaisaika on 30 s. Haaviin jäänyt aines seulotaan 0,5 mm:n seulalla, seulos siirretään säilöntäastiaan (0,5 1 litran suuruinen vahva pakasterasia tai muu tiiviisti sulkeutuva astia) ja säilötään maastossa 9

etanolilla. Säilönnän lopullinen väkevyys tulee olla 70 %. Kiviä, isompia puun kappaleita yms. ei ole tarkoituksenmukaista siirtää säilöntäastiaan, vaan niiden pinnat huuhdellaan seulalle ja tarkistetaan. Makroskooppiset eläimet siirretään erikseen pinseteillä säilöntäastiaan. Myös haavin pinta tarkistetaan ja siirretään siihen tarttuneet eläimet säilöntäastiaan. Vesisammaleet huuhdotaan maastossa ämpäriä apuna käyttäen tai siirretään sellaisenaan säilöntäastioihin myöhemmin laboratoriossa tapahtuvaa huuhdontaa varten. Erityisesti runsaissa näytteissä (esim. vetiset, runsaasti kasvillisuutta sisältävät) on usein tarpeen jakaa näyte useampaan astiaan jotta lopullinen väkevyys olisi riittävä. Säilöntäastiaan merkitään päälle näytepaikan päivämäärä- ja paikkatiedot sekä näytteiden tunnistetiedot. Sama tieto merkitään myös astian sisälle jätettävään paperilappuun lyijykynällä. Näytepaikkaa valittaessa on kiinnitettävä huomiota turvallisuusnäkökohtiin ja paikan "potkittavuuteen". Vuolaimman virtauksen syviä alueita, lohkareikkoja ja kalliopintoja ei ole tarkoituksenmukaista valita näytepaikoiksi. Maastolomakkeelle kirjatut tiedot ja havainnot tallennetaan POHJE järjestelmään ja tarvittaessa samalla korjataan paikan ja näytteenoton tiedot, esim. koordinaatit. Näytteiden esikäsittely ja eläinten poiminta on ohjeistettu liitteessä 1. Lisätietoja: Näytteenoton ja näytteiden käsittely: Kristian Meissner, SYKE ja Jukka Aroviita, SYKE. POHJE-rekisteri: Jouko Rissanen, SYKE. etunimi.sukunimi@ymparisto.fi 10 1.3 JOKIEN VESIKASVISEURAA Jokien vesikasviseurannan menetelmää on testattu osana hanketta "Maa- ja metsätalouden kuormituksen ja sen vesistövaikutusten seuranta" vuosina 2009 ja 2010, jolloin kartoituksia on tehty n. 80 joessa. Menetelmä on standardin SFS-EN 14184 mukainen (Veden laatu. Ohje vesikasvien tutkimiseksi virtaavissa vesissä). Menetelmässä kartoitetaan vesikasvillisuus 100 metrin pituiselta jokijaksolta sekä sammallajisto jakson sisälle sijoitettavilta näytealoilta. Jokijakso tutkitaan jakamalla se viiteen 20 metriä pitkään osa-alueeseen (kuva 3), joilta kultakin arvioidaan vesikasvillisuuden (putkilokasvit ja näkinpartaiset levät) yleisyys ja peittävyys lajeittain prosenttiasteikolla (0,5, 1, 3, 5, 7, 10, 15, 20, 30,, 100 %). Jokien vesikasviseurantaan ei ole erillistä listaa seurannassa huomioitavista lajeista, vaan kohteesta tutkitaan koko uoman kasvillisuus eli kaikki lajit, jotka seurantahetkellä kasvavat vedessä (ainakin kasvin tyviosan oltava vedessä). Jos vesikasvilajilla on sekä veden pinnan ala- että yläpuolella kasvavia versoja, otetaan niistä tutkimukseen mukaan vain veden pinnan alapuolella kasvavat. Toisaalta veden ollessa korkealla tutkimukseen voi sisältyä myös muita kuin vesi- ja rantakasveja. Jos samasta lajista on eri elomuotoja (amfibiset lajit, esimerkiksi Persicaria amphibia), määritetään niiden peittävyys erikseen. Sammalista arvioidaan kokonaispeittävyys ja rihmamaisista levistä lajiryhmän runsaus kolmiportaisella asteikolla (0= ei havaittu, 1= jonkin verran, 2= runsaasti). 10

11 Kuva 3. Yksittäinen jokijakso jaetaan 20 metrin pituisiin osa-alueisiin. Jokijaksolle sijoitetaan kymmenen sammalnäytealaa kuvan esittämällä tavalla. Kartoitus tehdään matalissa uomissa kahlaamalla ylävirran suuntaan edeten. Joessa etenemistä helpottaa kahluusauva, jona voi käyttää myös haravaa. Jos vain pienehkö osa uomaa on liian syvä kahlaamiseen, voidaan arviointi tehdä rannalta ja uomasta kahluusyvyyteen asti (molemmat rannat), ja syvä uoma kartoitetaan apuvälinein (harava, heitettävä hara). Syvässä ja leveässä uomassa voidaan käyttää apuna venettä tms. Kunkin jokijakson alkupäästä otetaan valokuva ylävirran suuntaan ja loppupäästä alavirran suuntaan. Koordinaatit mitataan virtaosuuden aloituskohdasta ja suvanto-osuuden päättymiskohdasta. Uomasta kerättäviä tietoja ovat leveys ja keskikohdan syvyys, jotka mitataan jokijaksojen aloitus-, keski- ja päättymiskohdasta. Leveyksien mittaamisessa käytetään etäisyysmittaria tai mittakeppiä (esim. harava, jonka varteen on tehty mitta-asteikko). Sammallajisto ja lajien peittävyydet arvioidaan kymmeneltä uomaan sijoitettavalta rannansuuntaiselta 1 x 2 metrin näytealalta. Näytealat sijoitellaan vuorotellen vasemman ja oikean rannan läheisyyteen ja uoman keskelle kuvan 3 osoittamalla tavalla. Jokaiselle 20 m:n osuudelle tulee kaksi näytealaa. Sammalnäytealoilta huomioidaan sekä veden päällä että upoksissa kasvavat lajit. Näytteitä otetaan tarvittaessa myöhempää määritystä varten. Näytealoista merkitään ylös tieto sijoittumisesta vasemmalle tai oikealle rannalle (alavirtaan päin katsottaessa) ja etäisyys tästä rannasta. Seurannan tavoitteista riippuen tutkitaan 1-2 100 m:n pituista jokijaksoa. Jos on tarpeen arvioida jokikäytävän hydromorfologista tilaa RHS-menetelmällä (River Habitat Survey), voidaan 500 metrin pituisen RHS-jakson sisälle sijoittaa kaksi vesikasvillisuuden seurantajaksoa, joista toinen sijaitsee virta- ja toinen suvanto-osuudella (kuva 4). Jaksot sijoitetaan toisiinsa nähden siten, että suvanto-osuus sijaitsee virtajaksosta ylävirran suuntaan ja jaksojen väliin jää 300 metrin pituinen tutkimatta jäävä alue (kuva 4). Jos koskijakso jatkuu myös toiseen jokijaksoon saakka, voidaan tutkimuksessa edetä lähtöpisteestä alavirran suuntaan siten, että saadaan toinen jokijakso varmasti hitaammin virtaavaan suvantoon. 11

Mikäli on kyse seurannasta, jossa ei ole tarvetta RHS-menetelmän käytölle (toiminnallinen seuranta/velvoitetarkkailu), voidaan kartoittaa yksi 100 metrin jokiosuus seurannan kannalta mielekkäältä jokiosuudelta (ei siis välttämättä virtapaikasta, jos sellaista ei seuranta- tai vaikutusalueella tyypillisesti ole). 12 Kuva 4. Tutkittavien jokijaksojen sijoittuminen 500 metrin pituiselle RHS-jaksolle. Seurannan tulokset tallennetaan jokimakrofyyttien tallennuspohjalle (Excel-tiedosto) ja toimitetaan Seppo Hellstenille SYKEen. Lisätietoja: Seurantatulosten raportointi: Seppo Hellsten, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi Menetelmä: Juha Riihimäki, Minna Kuoppala, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi 12

13 2. JÄRVET 2.1 JÄRVIEN KASVIPLANKTONSEURAA Tässä kappaleessa kuvataan järvien kasviplanktonseurannan ja -näytteenoton nykysuositukset sekä näytteenotto- ja näytetietojen tallentaminen Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään kasviplanktonrekisteriin. Kasviplanktonseuranta toteutetaan vuosina 2014-2016 kuten tähän asti vedenlaadun näytteenoton yhteydessä, mutta huomioiden uuden seurantaohjeistuksen (Meissner ym. 2013) suositukset, mm. rotaatiokäytäntöjen muutoksista. 2.1.1 SEURAAFREKVENSSIT Kasviplanktonin seurantatiheys vaihtelee järvestä riippuen. Vesipuitedirektiivin ekologisessa luokittelussa käytetään järvikasviplanktonista kesä-elokuun tuloksia (a-klorofylli kesäsyyskuun tulokset). Kansallisesti tärkeitä seurantakohteita lukuun ottamatta, missä seurataan pitkäaikaismuutoksia, kasviplanktonin koostumusnäytteiden seurantaa voidaan tarvittaessa vähentää kesä-elokuu -jakson ulkopuolelta. Intensiivistä kasviplanktonin seurantaa, jossa näytteitä otetaan vuosittain 3 9 kertaa avovesikaudella, tehdään pienessä joukossa kansallisesti tärkeitä järviä pitkäaikaismuutosten havaitsemiseksi. Mukana on muutama hajakuormitettu kohde. Intensiiviseurannassa näytteet otetaan touko-syys(loka)kuussa (Taulukko 1). Intensiiviseurannassa osassa vertailujärviä voidaan siirtyä kahden viikon näytteenottovälistä kuukausittaiseen näytteenottoon. Vuosittaista kasviplanktonin näytteenottoa 3-4 kertaa kasvukaudella tehdään mm. Maa- Met-seurannan järvissä kesä-, heinä-, elo- ja syyskuussa (Taulukko 1). MaaMet-järvissä syyskuun näytteenotto on syytä tehdä jatkossakin, vaikka tuloksia ei voi klorofylliä lukuun ottamatta käyttää ekologisessa tilanarvioinnissa. Jos näytteenottokertoja on kolme, näytteet otetaan kesä-, heinä- ja elokuussa. Lisäksi osassa seurantajärviä kasviplanktonnäytteet otetaan vuosittain 1-2 kertaa kesässä (Taulukko 1). Rotaationäytteenotolla seurataan kasviplanktonia pääosassa järviä vedenlaadunseurannan näytteenoton yhteydessä. Rotaationväli vaihtelee yleensä kahdesta kuuteen vuoteen ja uudet suositellut rotaatiokäytännöt esitetään Meissner ym. (2013) ohjeistuksessa. Rotaatiojärvillä kasviplanktonnäytteet otetaan taulukon 1 mukaisesti. 13

14 Taulukko 1. Kasviplanktonin näytteenottoajankohdat eri seurantaintensiteetin järvissä. Kirjattuja ajankohtia on noudatettava. Vähäiset poikkeamat voidaan sallia vain logististen tai teknisten ongelmien takia. Elokuun näytteenottoa ei saa siirtää syyskuulle tavanomaista lämpimämmän kesän takia. Seurannan tyyppi Näytteitä Näytteenoton päivämäärä ± 3 pv krt/v 15.touko 20.kesä 10.heinä 31.heinä 20.elo 15.syys 15.loka Intensiivinen vuosittainen seuranta 6 (x) x x x x x ((x)) 3-4 x x x (x) Harva vuosittainen seuranta 1 x 2 x x Rotaatioseuranta (R2 - R6) 1 x 2 x x 3 x x x 2.1.2 NÄYTTEENOTTO HAVAIOPAIKALLA Näytteiden kestävöinnissä käytetään ainoastaan hapanta Lugol-liuosta, joka tulee lisätä ennen näytteenottoa näytepulloon (Järvinen ym. 2012). Formaldehydiä ei lisätä näytteeseen missään vaiheessa. Kasviplanktonnäyte otetaan vesinäytteenoton yhteydessä havaintopaikan vedellä huuhdellulla vedennoutimella. Vedennoutimella nostetaan eri kohdista havaintopaikkaa/eri puolilta venettä 0 2 m kokoomanäytettä varten noutimen ja kokooma-astian tilavuudesta riippuen 3 5 rinnakkaista noutimellista vettä (kultakin syvyydeltä), koska kasviplankton on jakautunut epätasaisesti vesimassaan. Vedennoutimen pitää olla rakenteeltaan sellainen, että sitä alas laskettaessa vesi pääsee kulkemaan estotta noutimen läpi (esim. Limnos-noudin), mikä takaa mahdollisimman häiriöttömän näytteen. Näytevesi tyhjennetään puhtaaseen, havaintopaikan vedellä huuhdeltuun saaviin. Tässä näytettä sekoitetaan huolellisesti ensin puhtaalla havaintopaikan vedellä huuhdellulla muovikauhalla, jolloin kasviplankton jakautuu tasaisesti veteen. Näytettä kaadetaan suppilon avulla näytepulloon niin, että pulloon jää ravisteluvara. Näytepulloihin lisätään jo laboratoriossa ennen näytteenottoa kestävöintiaineena käytetty hapan Lugol-liuos (0,5 ml / 200 ml näytettä). Näytteenotossa on varmuuden vuoksi hyvä olla mukana Lugol-liuosta. Näytepulloon kiinnitetään havaintotiedot sisältävä etiketti, josta ilmenee havaintopaikka, havaintopaikan koordinaatit, kunta, näytteenottosyvyys, päivämäärä ja tutkimus ja näytteenottajan nimikirjaimet sekä näytetunnus (ks. 2.1.3). SYKE toimittaa etiketit. Samasta kokoomanäytteestä (0 2 m) otetaan osanäyte a-klorofyllin mittaamista varten. Muut fysikaalis-kemialliset näytteet otetaan vedenlaadun seurannan ohjeistuksen mukaises- 14

ti. Järvien kasviplanktonin näytteenoton CEN standardi tulee valmistuessaan vuoden 2014 lopulla muuttamaan suosituksia kasviplanktonin näytteenottosyvyydestä. Suomen ympäristökeskus määrittää kasviplanktonnäytteitä lähinnä intensiiviseurantapisteiltä ja vertailujärvistä. Järvinäytteiden toimittamisesta SYKEeen sovittaan etukäteen Marko Järvisen (etunimi.sukunimi@ymparisto.fi) kanssa. Sovitut näytteet lähetetään osoitteella: Reija Jokipii/ Maija Niemelä Suomen ympäristökeskus /VK/VSI Mechelinkatu 34a 00260 Helsinki (PL 140, 00251 Helsinki) Muut kasviplanktonnäytteet toimitetaan kilpailutuksen jälkeen konsulteille analysoitaviksi. SYKE ohjeistaa kilpailutuksen toteutuksen. Kasviplanktonin tarjouspyyntöpohja löytyy netistä www.ymparisto.fi (ymparisto.fi > Vesi ja meri > Pintavesien tila > Pintavesien tilan seuranta > Biologisten seurantamenetelmien ohjeet). Näytteet tulee lähettää viimeistään näytteenottovuoden syyskuun loppuun mennessä. Lugol-säilötty näyte säilyy oikein varastoituna hyväkuntoisena noin vuoden ajan. Postituskulujen säästämiseksi näytteiden lähettäminen SYKE:en voi tapahtua keskitetysti. Suositeltavaa on, että laadunvarmistusnäkökohtien vuoksi varsinaisen kasviplanktonnäytteen lisäksi otetaan yksi rinnakkaisnäyte samasta kokooma-astiasta. Rinnakkaisnäytteet säilytetään ELY-keskuksen varastossa, kunnes varsinainen näyte on mikroskopoitu. Näin varmistettaisiin, että esim. pullojen rikkoontumisen tai näytteen laskeutuksen epäonnistumisen vuoksi ei menetetä tietoa. 15 2.1.3 NÄYTTEENOTTO- JA NÄYTETIETOJEN TALLENNUS SEKÄ NÄYTTEENOT- TOPAIKAN PERUSTAMINEN Kasviplanktontulokset tallennetaan SYKEn ylläpitämään kasviplanktonrekisteriin. Tämä edellyttää, että havaintopaikasta otetulle näytteelle on perustettu näytteenotto ja näytteellä on oma id-tunnus. Id-tunnuksen avulla tulokset yhdistyvät laskennassa EnvPhytolaskentaohjelmasta oikeaan näytteeseen kasviplanktonrekisterissä. On suositeltavaa, että näytteenottajat lisäävät näytteen rekisteriin jo ennen näytteenottoa. Näytepullon etikettiin on merkittävä yksityiskohtaiset havaintotiedot näytteenotosta (ks. 2.1.2) ja siinä on ilmoitettava myös näytteen id-tunnus. Jos kasviplanktonrekisterissä ei ole valmiina havaintopaikkaa (ts. havaintopaikasta ei ole aiempia kasviplanktontuloksia), uusi havaintopaikka voidaan lisätä vedenlaadun seurantapaikkatiedoista. Jos sieltäkään ei löydy kyseistä havaintopaikkaa, sen perustamista on pyydettävä Suomen ympäristökeskuksesta (Jouko Rissanen, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi). Näytteenoton ja näytteen lisääminen kasviplanktonrekisterissä avaa Hertassa kasviplanktonrekisteri siirry välilehdelle Tietojen haku, klikkaa Hakuehtojen valinta -kohdasta Paikka ja avautuvasta pudotusikkunasta Näytä vedenlaatupaikat... 15

16 lisää rasti Näytä myös ne vedenlaatupaikat, joissa ei aiempia kasviplankton näytteenottoja, ja paina Hyväksy hae vedenlaatun seurantapaikka, johon haluat lisätä näytteenoton: klikkaa Paikka > Paikan Nimi. Paikan nimen alkuosa -kohtaan kirjoita alkuosa paikan nimestä (esim. Pyhä), paina Hae ja siirrä Valittavat -ikkunasta lisättävä paikka Valitut -ikkunaan ja klikkaa alta Hyväksy palaa Valitut hakuehdot -välisivulle, jossa on ehtona Pyhäj Anians Aniansaari sekä Näytä myös ne vedenlaatupaikat, joissa ei aiempia kasviplankton näytteenottoja > klikkaa Paikat listana Hakutulos -sivun kohdassa näkyy paikka ja sieltä otetut aiemmat kpl-näytteet kohdassa KplankNotot (jos paikasta ei ole tuloksia lukee 0 nottoa ) lisää näytteenotto klikkaamalla 0 nottoa -linkkiä > siirryt välilehdelle Paikan näytteet > klikkaa painiketta Lisää näytteenotto välilehdellä Näytteenoton lisäys voi nyt lisätä uuden näytteenoton tiedot. Lomakkeen lopussa kohdassa Ylläpitäjäorganisaatio(t)* kannattaa valita Suomen ympäristökeskuksen lisäksi Valittavat -ikkunan avulla myös ELY-keskus sekä tiedonsiirtäjä/laskija. Tällä mahdollistetaan, että tuloksia voi tarvittaessa muokata tallennuksen jälkeen. tallenna lomake täytön jälkeen ja painikkeella Lisää uusi näyte täytetään näytteen tiedot. Tallennuksen jälkeen näyte saa id-tunnuksen, mikä siirretään myös näytepullon etikettiin. 2.1.4 LASKEATULOSTEN VIEI REKISTERIIN Tulokset tallennetaan SYKEn ylläpitämään kasviplanktonrekisteriin. Tulokset voidaan siirtää helposti rekisteriin laskennan jälkeen EnvPhyto-laskentaohjelmasta, kun näytteelle on ennen laskentaa luotu asianmukainen id-tunnus (ks. 2.1.3). Lisätietoja: Marko Järvinen, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi Järvinen, M., Forsström, L., Huttunen, M., Hällfors, S., Jokipii, R., Niemelä, M. & Palomäki, A. (toim.) 2012. Kasviplanktonin laskentamenetelmät. http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Vesi_ja_meri/Pintavesien_tila/Pintavesien_tilan_seuranta/Biologisten_seurantamenetel mien_ohjeet/kasviplanktonin_tutkimusmenetelmat. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen M., Kanninen, A. Karjalainen, S. M., Kauppila, P., Mannio, J., Pilke, A., Pitkänen, H., Rask, M.; Ruuhijärvi, J., Sojakka, P. ja T. Vehanen 2013. Ohje ympäristöhallinnon vesiseurantojen perusseurantaohjelman laatimiseksi 2014 2016: joet, järvet ja merialueet. 20 s. 16

17 2.2 JÄRVIEN LITORAALIN PIILEVÄSEURAA Standardissa SFS-EN 13946 on ohjeistettu piilevänäytteenottoa. Näytteet tulee ottaa kaikilta näytteenottopaikoilta samanlaiselta alustalta. Ympäristöhallinnon perusseurannassa piilevänäytteet otetaan järvilitoraalin avoimilta kivikkorannoilta. Yhdenmukaisuuden vuoksi tulisi myös toiminnallisen seurannan ja velvoitetarkkailujen piilevänäytteet keskittää avoimille kivikkorannoille. Näytteenottopaikka Piilevänäytteet otetaan järvilitoraalin avoimilta kivikkorannoilta. Ensisijaisesti näytteet pyritään ottamaan kolmelta eri kivikkorannalta eri puolilta järveä: yksi näyte/kivikkoranta pohjaeläinnäytteenoton tai makrofyyttiseurannan yhteydessä. Mikäli järvessä on vain yksi tai kaksi kivikkorantaa, otetaan näiltä yksi näyte/kivikkoranta. Mikäli järvi koostuu useammasta vesimuodostumasta, tulee jokaisesta vesimuodostumasta ottaa vastaavasti omat näytteet. Kerättävien kivien tulisi olla yläpinnaltaan mahdollisimman paljaita, vailla tiheää rihmaleväpeitettä. Lisäksi niiden on pitänyt olla edeltävät 6 viikkoa veden alla. Näytteenotto Piilevänäytekivet pyritään ympäristöhallinnon seurannassa ottamaan syksyllä pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä koskemattomilta pohjilta pohjaeläinnäytteenoton jälkeen. Piilevänäytteet voidaan ottaa myös makrofyyttiseurannan yhteydessä. Kultakin näytteenottoon valitulta kivikkorannalta otetaan oma piilevänäyte omaan purkkiin. Piilevänäytteet otetaan noin 20 40 cm syvyydestä otetuilta 5 10 kiveltä, joiden halkaisija on noin 10 15 cm ("nyrkkikoko"). Kivet kerätään puhtaaseen, reunalliseen muoviastiaan kiven yläpinta ylöspäin ja viedään rannalle, jossa ne asetetaan samassa asennossa tasaiselle alustalle. Kivien yläpinnat harjataan seuraavasti: astiaan lisätään pieni määrä vettä, johon puhdas hammasharja kastetaan. Kivi kerrallaan harjataan voimakkaasti hammasharjalla (kova hammasharja), välillä harjaa vedessä huljutellen, jolloin piilevät siirtyvät harjasta näyteveteen. Kiveä pidetään näyteastian yläpuolella, jotta pohjassa olevat kuolleet piilevät eivät siirtyisi näytteeseen. Näyte kaadetaan muoviastiasta näytepurkkiin tarvittaessa puhtaan, huuhdellun suppilon avulla. Näytepurkin tilavuus on oltava vähintään 50 ml ja näytetilavuuden tulisi olla sellainen, että siihen mahtuu laimentamatonta säilöntäainetta (etanoli) noin ¼ tilavuudesta. Hyvä näytepurkki on tiiviisti sulkeutuva, kierrekorkillinen, tilavuudeltaan noin 60 100 ml. Piilevänäytteet säilötään mieluiten jo maastossa tai sitä säilytetään kylmässä ja pimeässä ennen säilöntäaineen lisäämistä. Näytepurkin tarraan merkitään huolellisesti terävällä lyijykynällä näytteenottopaikan nimi, koordinaatit, näytteenottopäivämäärä, kasvualusta ja näytteenottajan nimi/nimikirjaimet. Näytetiedot on syytä kirjata lyijykynällä myös purkin sisälle jätettävään paperilappuun. Näytepaikkatiedot sekä kaikki poikkeukset näytteenotossa (esim. sopivien alustojen vähyys) tulisi kirjata maastohavaintolomakkeelle. 17

Näytteiden jatkokäsittelystä (preparaatin valmistus, määritys) vastaa mahdollisuuksien mukaan alueellinen ympäristökeskus. Lisätietoja: Satu Maaria Karjalainen, SYKE, etunimi.toinen nimi.sukunimi@ymparisto.fi 18 Menetelmäkirjallisuus Eloranta, P., Karjalainen S.M. ja Vuori, K-M. (2007). Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Ympäristöopas, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu, 58 s. 2.3 JÄRVIEN LITORAALIN POHJAELÄINSEURAA Järvien rantavyöhykkeen näytteenotto suoritetaan standardin SFS-EN 28265 tai SFS 5077 mukaisia menetelmiä soveltaen. Näytteenotto tulee suorittaa syksyllä (syys lokakuu), jolloin pääosa litoraalissa esiintyvistä hyönteislajien toukkavaiheista on lajimäärityksiin riittävän kokoisia. Näytteenottopaikaksi valitaan kustakin järvestä 3 erillistä avointa kivikkorantaaluetta, joista kustakin otetaan vähintään 2 rinnakkaista 20 sekunnin potkuhaavinäytettä 25 40 cm:n syvyydeltä. Näytteenottosyvyys voi olla suurempikin, mikäli järven vedenpinta on selvästi tulvakorkeudessa. Mikäli järvestä ei löydy kolmea erillistä kivikkoranta-aluetta, otetaan joka tapauksessa kaikkiaan 6 rinnakkaisnäytettä; joko kahdelta erilliseltä alueelta kolme näytettä, tai yhdeltä ranta-alueelta 6 näytettä. Potkintapaikkaa valittaessa tulee suosia rannan osia, joissa potkittava alue koostuu verrattain irtonaisesta, jalan alla liikkuvasta kivikosta/pikkukivikosta. Kukin erillinen näytteenottopaikaksi valittu kivikkoranta-alue perustetaan HERTTAn pohjaeläintietojärjestelmään yhdeksi havaintopaikaksi, jonka koordinaateiksi laitetaan rantaalueen keskipiste. Havaintopaikan tarkat koordinaatit määritetään maastossa GPS-laitteella ja merkitään muistiin ensimmäisellä näytteenottokerralla. Näytteenottohetkellä vallitseva tuulen suunta ja voimakkuus, ilman lämpötila ja pilvisyys merkitään pohjaeläintutkimuksen maastolomakkeeseen (HERTTA - Pintavesien tila - Pohjaeläinrekisteri). Myös veden lämpötila kirjataan jokaisella näytteenottokerralla. Jokaisesta havaintopaikasta suositellaan ottamaan muutama yleistilannetta kuvaava valokuva. Kivikkorantojen pohjaeläimille tärkeitä ympäristömuuttujia ovat rannan jyrkkyys, pohjan raekoko, syvyys ja vesikasvillisuuden peittävyysprosentti. Pohjan laatu, raekoko ja paikalla esiintyvä vesikasvillisuus sekä tiedot rantavyöhykkeestä kirjataan pohjaeläintietojärjestelmästä tulostettuun maastolomakkeeseen koko kivikkoranta-alueen keskimääräisenä arviona. Näytekohtaisena tarkentavana lisätietona kirjataan pohjan laatu ja yksittäisen näytteen syvyys lähimmän 5 cm tarkkuudella. 18

Havaintopaikan jyrkkyys tulee määrittää vähintään viidestä pisteestä. Maastolomakkeeseen kirjataan näistä paikoista syvyyskohdan 50 cm etäisyys rannasta (erittäin jyrkkien rantojen osalta 100 cm). Rannan jyrkkyys ilmaistaan kaltevuusprosentteina: jyrkkyys (%) = syvyys / etäisyys rannasta x 100 Mittakeppi lasketaan yksittäisen potkuhaavinäytealan viereen ja kirjataan pohjan laatu (noin 0,5 m leveydeltä x 1 m), raekoko ja paikalla esiintyvä vesikasvillisuus pohjaeläintietojärjestelmästä tulostettuun maastolomakkeeseen näytekohtaisena tarkentavana lisätietona. Haavi asetetaan ensin pohjaan ja aloitetaan pohja-aineksen häirintä haavin edustalla astumalla vuorojaloin kohtalaisen voimakkaasti pohjaan. Potkuhaavinäytteenoton aikana (20 sekuntia) kuljetaan selkä menosuuntaan yhden metrin matka rantaviivan suuntaisesti. Samanaikaisesti häiritään jaloilla pohja-ainesta ja liikutetaan haavia pohjan välittömässä läheisyydessä pyörivin S-liikkein, jonka ansiosta pohja-aines kulkeutuu haavipussin pohjaan. Isompien kivien joutumista pussiin tulisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan välttää. Yksittäisten rinnakkaisnäytteiden väliin tulee jättää riittävä välimatka. Haavinnan aloituspaikka valitaan tuuli- ja virtausolot huomioiden mukaan siten, että potkinnasta aiheutuva vesipatsaan samentuminen ei ulotu seuraavalle haavintapaikalle (ts. haavinnan kulkusuunta on vastatuuleen). Kustakin rinnakkaisnäytteestä huuhdotaan hienojakoinen aines pois pitämällä haavipussin suuaukkoa vesipinnan yläpuolella ja liikuttamalla haavipussin perää vedessä nykivin liikkein. Isot oksankappaleet ja kivet huuhdellaan puhtaaksi haavissa ja poistetaan ennen näytteen säilömistä. Näyte seulotaan standardin SFS 5077 ohjeita noudattaen 0,5 mm:n seulalla ja säilötään etanolilla siten, että lopullinen väkevyys on 70 %. Vähän kariketta sisältävät näytteet voidaan siirtää ja säilöä suoraan haavista näytepurkkiin seulomatta (eläimet säilyvät ehjempinä). Maastolomakkeelle kirjatut tiedot siirretään pohjaeläintietojärjestelmään mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Näytteet säilytetään ja jatkokäsitellään alueellisessa ympäristökeskuksessa. Näytteiden määritystä edeltävästä esikäsittelystä on erillinen ohje liitteessä 1. Näytteiden käsittelystä, säilytyksestä, pohjaeläinten määrityksistä ja tulosten viennistä POHJE-rekisteriin vastaavat alueelliset ympäristökeskukset. Määritys- ja rekisteriongelmien osalta pyydetään ottamaan yhteyttä Kristian Meissneriin (määritys) tai Jouko Rissaseen (POHJE). Lisätietoja: Kristian Meissner, Jukka Aroviita, Jouko Rissanen, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi 19 19

20 2.4 JÄRVIEN PROFUNDAALIN POHJAELÄINSEURAA Järvisyvänteiden pohjaeläinyhteisöjen lajikoostumusta seurataan syys-lokakuussa vähintään yhdellä järven pääaltaan syvännealueelta. Syvännealueella tarkoitetaan tässä pohjan laadultaan ja syvyyssuhteiltaan mahdollisimman homogeenista järvialtaan syvimpien vyöhykkeiden kattamaa aluetta. Näytteenotto suoritetaan pehmeille pohjille tarkoitetulla kvantitatiivisella ns. Ekman-näytteenottomenetelmällä, joka on kuvattu standardeissa SFS 5076 ja SFS 5730. Näytteenottopaikka suunnitellaan ja perustetaan ennen näytteenottoa HERTTAn pohjaeläintietojärjestelmään. Paikan koordinaateiksi merkitään syvännealueen keskipiste. Koska pienialaiset syvännepisteet saattavat edustaa eläimistöltään koko syvännealueella vallitsevia ympäristöoloja heikosti, tulee pyrkiä ottamaan satunnaistettuja rinnakkaisnäytteitä laajemmin syvännealueen eri osista, joiden syvyys on vähintään 90 % maksimisyvyydestä. Näytteenoton suunnitteluvaiheessa tulostettu maastolomake täytetään näytteenoton yhteydessä puuttuvien tietojen osalta. Maastossa kerätyt tiedot siirretään näytteenoton jälkeen pohjaeläintietojärjestelmään, jolloin voidaan tarvittaessa myös täsmentää paikalle suunnitteluvaiheessa määritellyt tiedot. Näytteenotossa tulee varmistaa, että kukin rinnakkaisnäyte otetaan riittävän syvältä sedimentistä ja että noudin sulkeutuu kunnolla. Mikäli näyte ei täytä standardissa määriteltyjä kvantitatiivisuuden kriteereitä (valitsevana aineksena esim. järvimalmi, vain vähän hienojakoista sedimenttiainesta, noudin ei sulkeutunut kunnolla jne.) se tulee hylätä ja ottaa uusi näyte. Ekman-noutimella pyritään ottamaan vähintään kuusi (6) rinnakkaisnäytettä. Aineistojen kansallisen vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi muiden näytteenottimien käyttöä järvisyvänteillä tulee välttää. Mikäli kuitenkin käytetään muuta noudinta (esim. putkinoudinta), tulee sillä otettujen rinnakkaisten näytteiden kattama pinta-ala vähintään vastata Ekman-noutimella otettujen näytteiden yhteispinta-alaa. Mikäli mahdollista, mitataan Ekmannoutimen sisällöstä pohjanläheinen lämpötila ja happipitoisuus sedimentin pinnasta, joita tallennetaan pohjaeläintietojärjestelmään ympäristöhavaintoina. Näytteet seulotaan 0,5 mm seulalla. Seulottaessa ei tule käyttää liian pitkää seulonta-aikaa ja voimakasta vesisuihkua, jotka voivat rikkoa osan eläimistä. Mikäli näytteet kuljetetaan rannalle seulontaa varten, tulee huuhteluvesi ensin seuloa, jottei näytteisiin tule rantavedestä selkärangattomia. Näytteiden kuivumisen estämiseksi käytetään näyteastioina hyvin sulkeutuvia purkkeja (mielellään kierrekorkillisia lasipurkkeja). Näytteiden kestävöinnissä ja säilytyksessä noudatetaan standardia SFS-ISO-EN 5667-3. Jokainen rinnakkaisnäyte säilötään erikseen etanoliin, siten että lopullinen väkevyys on 70 %. Näytteiden säilytyksestä, käsittelystä, pohjaeläinten määrityksistä ja tulosten viennistä POHJE-rekisteriin vastaavat alueelliset ympäristökeskukset. SYKEstä on saatavana suositus tarjouspyyntöjen sisällöksi. Näytteiden määritystä edeltävästä esikäsittelystä on erillinen ohje liitteessä 1. Määritys- ja rekisteriongelmien osalta pyydetään ottamaan yhteyttä Kristian Meissneriin (määritys) tai Jouko Rissaseen (POHJE). Lisätietoja: Kristian Meissner, Jukka Aroviita, Jouko Rissanen, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi SYKE 20

21 2.5 JÄRVIEN VESIKASVIEN SEURAA 2.5.1 YLEISTÄ Vesikasvien seuranta aloitettiin vuonna 2006 yhdellätoista järvellä, vuonna 2007 kartoitettiin kahdenkymmenenkolmen ja vuonna 2008 kolmenkymmenenkahden järven kasvit. Näiden 66 järven tiedot on saatu aluekeskuksilta tehdyn kyselyn perusteella syksyllä 2008. Lisäksi MMM:n rahoittamassa maa- ja metsätalouden hajakuormituksen seurantaohjelmassa on tehty pääsääntöisesti samalla menetelmällä 51 järven kartoitus vuosina 2007 2008. Näistä hajakuormituksen seurantaohjelman järvistä kuuluu ympäristöhallinnon yhteiseen seurantaan useita kohteita. Ympäristöhallinnon vesikasviseurannoissa on viime vuosina käytetty eniten ns. päävyöhykelinjamenetelmää (Leka ym. 2003), jossa käytetään 5 m:n levyisiä linjoja. Linja jaetaan osiin eli päävyöhykkeisiin rajaamalla ne kasvillisuuden pääelomuotojen perusteella ja jakoa voidaan tarvittaessa tarkentaa valtalajin tai -lajien mukaan. Päävyöhykelinjoilla yleisyys arvioidaan käyttäen prosenttiasteikkoa ja tämän jälkeen runsaus keskimääräisenä peittävyysprosenttina 1 m 2 alalta niiltä vyöhykkeen osilta (ruuduilta), joilla lajin yleisyyden arvioinnissa katsottiin esiintyvän (Vallinkoski ym. 2004). Menetelmän eduiksi on havaittu tarkkoihin paikkatietoihin perustuva sijainnin toistettavuus, tiedot kasvillisuuden vyöhykkeisyydestä, syvyystiedot sekä kohtuullisen vertailukelpoiset lajien runsausarviot. Huonoiksi puoliksi on todettu harvinaisten ja niukkojen lajien havaitsematta jääminen tutkittavan pinta-alan pienuuden vuoksi (Leka ym. 2003). Linjamenetelmän täydentämiseksi on käytetty ns. aluekartoitusmenetelmää, jossa tutkitaan sovitun pituisia (esim. 350 550 m) rantaviivan suuntaisia alueita, jotka leveyssuunnassa alkavat vesirajasta ja loppuvat vesikasvillisuuden päättymissyvyyteen. Alueelta merkitään muistiin kaikki havaitut lajit ja arvioidaan niiden runsaus ja/tai yleisyys. Menetelmän hyviä puolia ovat sen helppous ja nopeus. Paikallisten muutosten havaitsemista kuitenkin haittaa tarkkojen paikka- ja syvyystietojen puuttuminen. Uposkasvien osalta aluekartoitusmenetelmä on todettu epätarkaksi ja runsausarvioinnin virhemarginaalit suuriksi (Leka ym. 2003). Osana Syke laboratorion vetämää hanketta "Biologisen vertailulaboratoriotoiminnan laajentaminen" laadittiin verraten yksityiskohtainen ohjeistus vesikasvitutkimusten tekemisestä päävyöhykelinjan avulla (Kuoppala ym. 2008). PSA, ESA ja Syke järjestivät ensimmäisen koulutustilaisuuden kesällä 2006 Ukonvedellä, vuonna 2007 tilaisuus järjestettiin Oulun läänin Pyhäjärvellä ja 2008 Näsijärvellä. Tilaisuus on tarkoitus järjestää vuosittain ennen avovesikauden alkua. Aluekeskuksilta kesän 2006 aikana saadun palautteen perusteella päädyttiin pieniin muutoksiin, joiden toivotaan nopeuttavan maastotyötä. Seuraavassa on esitetty seurannoissa sovellettava, päivitetty päävyöhykelinjan suoritusohje, jossa noudatetaan pääosin aikaisempaa ohjeistusta (Kuoppala ym. 2008). 21

22 2.5.2 TARKENNETTU PÄÄVYÖHYKELINJAMENETELMÄ Tutkimusalueiden valinta Tarvittavien päävyöhykelinjojen suuri määrä on ollut aiemmin vahvan kritiikin kohteena. Aikaisemmat ehdotukset ovat perustuneet analyyseihin linjoilta kertyvän lajistotiedon riittäväksi arvioidusta määrästä (Leka ym. 2003). Kokemukset pienten järvien seurannasta kesiltä 2007 ja 2008 sekä tehdyt tutkimukset linjamäärän vaikutuksesta ekologisen tilan muuttujiin (Kanninen ym. 2013) osoittivat, että aikaisempia ohjeita voidaan tarkentaa. Uusi suositus on seuraava: Lopullinen minimilinjamäärä sidotaan järven kokoon ja suositusta sovelletaan suuremmissa järvissä myös edustavien osa-alueiden (otosalueiden) valinnassa. Suuret järvet jaetaan otosalueisiin, jossa maankäytön, kuormituksen tai eristyneisyyden mukaan valitaan edustavia alueita seurantaan ja linjat voidaan sijoittaa otosalueille noin yhdessä päivässä tehtäviin 6 linjan ryppäisiin. Pienillä järvillä (0,5-5 km 2 ) suositus on 6-8 linjaa, keskisuurilla järvillä (5-40 km 2 ) 12 linjaa (jako kahteen otosalueeseen, jos koko viitteellisesti yli 10 km 2 ) ja suurilla (> 40 km 2 ): 18 linjaa (kolme edustavaa otosaluetta). Linjojen paikan valinnassa tulisi keskittyä edustaviin puoliavoimiin ja verraten loiviin rantoihin, jotka antavat kuvan keskimääräisestä lajistosta ja joilla kasvillisuuden on mahdollista kehittyä ilmentämään suomalaisille järville tyypillistä vyöhykkeisyyttä (ns. yleislinjat). Näiden lisäksi tulisi tutkia joitakin ns. rehevöitymisherkkiä rantoja kultakin järveltä. Rehevöitymisherkkiä paikkoja ovat suojaisat ja loivat lahden pohjukat sekä tulouomien lähialueet. Rantoja, jotka ovat morfologialtaan epäsuotuisia kasvillisuuden kehittymiselle (hyvin avoimet, jyrkät ja kivikkoiset rannat) tulee välttää, sillä niiden tuottama tieto kasvillisuuden lajistosta ja runsaussuhteista on epäedustava. Periaatteena tulisi olla, että tutkittaessa 12 linjaa, 8 linjapaikoista olisi ns. yleislinjoja ja 4 rehevöitymisherkkiä paikkoja. Tutkittaessa 18 linjaa, 12 linjaa olisi yleislinjoja ja 6 sijoitettaisiin rehevöitymisherkille rannoille. Mikäli alueella on kunnostettu ranta (esim. uimaranta), niin siltä löytyvää usein oligotrofiaa ilmentävää lajistoa ei tule käyttää tila-arvioinnissa, mutta se, kuten myös muu linjojen ulkopuolelta kerätty havaintoaineisto kirjataan erikseen lomakkeeseen esimerkiksi monimuotoisuustutkimuksia varten. Linjapaikat valitaan aina karttatarkastelun perusteella, jotta vältytään mahdollisimman hyvin maastossa tapahtuvalta subjektiiviselta valinnalta. Mikäli maastossa havaitaan, että valittu rantatyyppi ei kuitenkaan vastaa valintakriteerejä (yleislinja/rehevöitymisherkkä paikka), uusi linjapaikka valitaan niin läheltä alkuperäistä paikkaa kuin mahdollista. Samoin toimitaan, mikäli ennalta valittuun paikkaan ei voida sijoittaa linjaa esim. paikan häiriintyneisyyden (niitot, ruoppaukset tms.) vuoksi. Linjat sijoitetaan mahdollisimman tasaisesti ympäri järveä tai otosaluetta (suuret järvet). Suurien järvien (yli 40 km 2 ) otosalueiden valinnassa voisi käyttää myös suhteellisen tasaista sijoittelua ympäri järveä ottaen huomion myös painealueet suhteessa järven "yleistä" tilaa 22

kuvaaviin alueisiin. Ainakin osa otosalueista on hyvä valita edustamaan suuren järven alueita, joilta on olemassa muuta seurantatietoa eli esimerkiksi järven syvännehavaintopaikan läheisyydestä. Mikäli kyseessä on vertailuvesistö, tulisi otosalueet valita välttäen mahdollisia paikallisia lähivaluma-alueen maankäytön muutoksia (esim. erillisiä, valuma-alueeltaan peltovaltaisia lahtia, jotka eivät tyypillisiä ko. järvelle). Otosalueiden tulisi kuitenkin kuvastaa järvelle tyypillisiä lähivaluma-alueen maankäyttömuotoja. Otosalueille tehdään 6 linjaa, (4 yleislinjaa, 2 rehevöitymisherkkää). Linjojen välinen etäisyys voi olla viitteellisesti 1000 metrin luokkaa. Menetelmä Päävyöhykelinjamenetelmä on kuvattu yksityiskohtaisesti julkaisussa Kuoppala ym. (2008). Aikaisemmin päävyöhykelinjassa kasvilajien yleisyys ja runsaus on määritetty joka vyöhykkeeltä erikseen. Menettelyn tarkoituksena on ollut saada edustava kuva eri elomuotojen kehittymisestä sekä helpottaa arviointia jakamalla tutkittava alue (linja) pienempiin osiin. Linjan tutkimista nopeuttaa jonkin verran, jos kunkin lajin yleisyys ja runsaus arvioidaan vain kerran koko linjalle. Tämä menettely yksinkertaistaa myös aineiston käsittelyä mutta vertailukelpoisuus alkuperäisellä päävyöhykemenetelmällä tehtyihin aineistoihin säilyy. Kasvillisuuden vyöhykkeisyys tulee lajiston runsausarviointimenetelmän yksinkertaistamisesta huolimatta kuvata mahdollisimman tarkasti. Ekologisesti tärkeimmät ja muutosherkimmät vyöhykkeet (suurten pohjalehtisten vyöhyke, uposlehtisten vyöhyke, ilmaversoisten vyöhyke sekä kelluslehtisten lajien vyöhyke, sarakasvillisuuden vyöhyke) kuvataan mittaamalla kunkin vyöhykkeen maksimiesiintymissyvyys sekä etäisyys linjan alkupisteestä (sekä GPS -mittaus aina kun mahdollista). Erityisesti pohjalehtisten maksimiesiintymissyvyys on useissa järvityypeissä käyttökelpoinen ekologisen tilan mittari ja pohjalehtisten maksimiesiintymissyvyys tulee määrittää jokaiselta tutkitulta linjalta myös tapauksissa, joissa pohjalehtiset eivät muodosta omaa vyöhykettä (vrt. maastolomake). 23 2.5.3 TARKENNUS MENETELMÄÄN SÄÄNNÖSTELYJÄRVILLÄ Säännöstelyjärvillä ja tekojärvillä tehtävässä vesikasvillisuuden seurannassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota vedenkorkeuden vaihteluvyöhykkeeseen ja sen kasvipeitteeseen. Erityisesti suuret pohjalehtiset ja ilmaversoiset ovat tärkeitä indikaattorilajeja. Vaakituskoneen tai differentaali-gps:n avulla voidaan määrittää myös vedenpinnan yläpuolisen alueen tasoa suhteessa vedenpinnan alapuoliseen vyöhykkeeseen. Tasot esitetään useimmiten NN60, NN43 tai NN-tasolla metreinä merenpinnan yläpuolella. Ennen maastotöitä tulee selvittää vallitseva vedenkorkeus ja myös vuosittain toistuva ylin vedenkorkeus (MHW) vedenkorkeuden vaihteluvyöhykkeen tason määrittämiseksi. Maastossa määritetään ensiksi linjoittain rantaviivan nollataso. Sara-, korte- ja ruokovyöhykkeiden ylärajat määritetään joko differentaali-gps:n tai vaakituskoneen avulla. Alarajan määrittäminen voidaan tehdä myös syvyysmitan avulla. Isojen pohjalehtisten (Isoëtes lacustris, Isoëtes 23