Etelä-Suomen Yksikkö 16.1.2007 Espoo Maaperän rakennettavuusselvitys Lahdesjärvi-Lakalaiva Jaana Jarva, Ossi Ikävalko, Mikael Eklund & Heikki Säävuori
Lahdesjärvi-Lakalaiva Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 02150 Espoo Työn tilaaja: en kaupunki Yhdyskuntapalvelut Kaupunkisuunnittelu PL 487 33101 Tekijöiden yhteystiedot: Ossi Ikävalko Geologian tutkimuskeskus PL 96 02150 Espoo Puh. 020 550 2121 Fax 020 550 12 Sähköposti: ossi.ikavalko@gtk.fi Jaana Jarva Geologian tutkimuskeskus PL 96 02150 Espoo Puh. 020 550 2333 Fax 020 550 12 Sähköposti: jaana.jarva@gtk.fi
Lahdesjärvi-Lakalaiva Tiivistelmä en Lahdesjärvi-Lakalaivan osayleiskaava-alueen maaperä on rakennettavuudeltaan pääosin hyvää tai keskinkertaista. Alueella on runsaasti ohuen moreenipeitteen verhoamia kallioalueita, joiden rinteiden topografia vaihtelee. Moreeni on pääosin hiekkamoreenia, mutta siinä on runsaasti kiviä. Tämä heikentää moreenialueiden kaivettavuutta. Alueen pehmeiköt ovat pääosin ohuita savikoita. Savikkoalueilla on reilun metrin paksuinen kuivakuorikerros. Moreeni- ja savialueita verhoaa paksuimmillaan muutaman metrin paksuinen saraturvekerros. Nämä eloperäiset kerrostumat ovat muuta ympäristöä kosteampia ja ne ovat myös rakennettavuudeltaan muita alueita heikompia. Lisäksi tutkimusalueella on täytemaa-alueita joiden rakennettavuus on tulkittu heikoksi. Täytemaa-alueiden rakennettavuuteen vaikuttaa oleellisesti täytemaan geotekniset (kantavuus, kaivettavuus) ominaisuudet sekä mahdollinen pilaantuneisuus. Pääosa tutkimusalueesta, lähes 60%, on rakennettavuudeltaan hyvää. Hyvistä rakennettavuusalueista yli 55% on topografialtaan tasaisia kallio- ja moreenimaita. Rakennettavuudeltaan keskinkertaisia alueita on noin 18% koko tutkimusalueesta. Tutkimusalueesta on noin 4% savikoita, jotka ovat lentogeofysiikan mittausaineiston perusteella tehtyjen tulkintojen mukaan pääosin paksuudeltaan alle 2,5 metriä. Tulkitun paksuuden ja rinnekaltevuuden perusteella yli 60% savikoista on rakennettavuudeltaan hyviä ja noin 40% keskinkertaisia. Eloperäisiä kerrostumia ja täytemaaalueita on noin 11% koko tutkimusalueen pinta-alasta. Nämä alueet ovat rakennettavuudeltaan kaikkein heikoimpia.
Lahdesjärvi-Lakalaiva Sisällysluettelo Tiivistelmä 1 TOIMEKSIANTO 1 2 JOHDANTO 1 3 TUTKIMUSMENETELMÄ JA KÄYTETTY AINEISTO 1 3.1 1:20 000 maaperäkartoitusaineisto 1 3.2 Pehmeikköjen paksuustulkinnat 2 3.3 Korkeusmalli 4 4 TUTKIMUSALUEEN MAAPERÄ JA SEN RAKENNETTAVUUS 5 4.1 Maaperä 5 4.2 Rakennettavuus 6 KIRJALLISUUSLUETTELO LIITTEET: Liite 1 Maaperäkartta Liite 2 Rinnekaltevuuskartta Liite 3 Rakennettavuuskartta (rasteri) Liite 4 Rakennettavuuskartta (vektori)
Lahdesjärvi-Lakalaiva 1 1 TOIMEKSIANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on laatinut en Lahdesjärvi-Lakalaivan osayleiskaavaalueen rakennettavuusselvityksen en kaupungin toimeksiannosta. GTK:ssa työstä ovat vastanneet erikoisasiantuntija Ossi Ikävalko, geologi Jaana Jarva, tutkimusassistentti Mikael Eklund ja geofyysikko Heikki Säävuori. Tilaajan edustajana työssä ovat toimineet asemakaavaarkkitehti Ritva Kangasniemi ja katusuunnittelupäällikkö Kari Hietala. 2 JOHDANTO Maaperän rakennettavuus määräytyy pitkälti sen geologisen historian mukaan. Maalajit yhdessä pohjaveden kanssa muodostavat sen ympäristön, joka määrittelee maaperän käyttökelpoisuuden rakennusalustaksi. Niiden perusteella valittu perustamistapa puolestaan vaikuttaa rakennushankkeen pohjarakennuskustannuksiin (Johansson 2005). Maaperän rakennettavuutta määriteltäessä keskeisiä tekijöitä ovat: 1) maalajien kantavuus, routivuus, kokoonpuristuvuus ja kaivettavuus, 2) kantavan pohjan syvyys pehmeiköillä, 3) maanpinnan kaltevuus, 4) maa- ja kallioaineksen käyttökelpoisuus ja 5) pohjavesi (Kauranne et al. 1972). Tekijät 1-2 vaikuttavat perustamistapaan. Maanpinnan kaltevuus vaikuttaa tasauksiin, maa- ja kallioaineksen käyttökelpoisuus alueiden varaamiseen raaka-ainelähteeksi sekä pohjaveden esiintyminen rakennusalustan kuivatuksiin (Johansson 2005). Karkearakeiset lajittuneet maalajit, eli harjuihin ja muihin jäätikköjokikerrostumiin kerrostuneet sorat ja hiekat sekä soraiset ja hiekkaiset rantakerrostumat, ovat rakentamisen kannalta hyviä. Ne eivät roudi, ne kantavat hyvin eivätkä juurikaan painu kasaan. Rakentamisen kannalta ongelmallisia ovat usein näillä alueilla jyrkät maastonmuodot sekä lievealueiden mahdolliset saviset ja silttiset välikerrokset. Myös moreenimaalajit ovat usein hyvin kantavia. Moreenimaiden rakennettavuutta kuitenkin heikentävät kaivuvaikeus sekä hienoainesmoreenin routivuus ja mahdollinen stabilointitarve. Hienorakeisista maalajeista siltit kantavat heikosti ja routivat, kuormittaessa ne puristuvat kokoon. Savien kantavuus on heikko, eloperäisten maalajien kantavuus on lähes olematon. Siltti- ja savipohjat vaativat useimmiten paalutusta tai stabilointia. Hienorakeisten maalajien käyttökelpoisuus keveiden rakenteiden rakentamispohjana on parempi, mikäli kerrostuman pinnalle on muodostunut kuivakuori. (Geologian tutkimuskeskus 2005a) 3 TUTKIMUSMENETELMÄ JA KÄYTETTY AINEISTO 3.1 1:20 000 maaperäkartoitusaineisto Tutkimusalueen maaperän rakennettavuusselvitys on aloitettu kokoamalla alueelta olemassa oleva geologinen aineisto. Alueelta oli käytettävissä GTK:n tuottama 1:20 000 maaperäkartta sekä maaperäkartoitukseen liittyvät kenttähavainnot ja kairaustiedot. Varsinaiselta tutkimusalueelta ei kuitenkaan maaperäkartoituksen yhteydessä oltu tehty kairauksia tai otettu maanäytteitä. GTK:n tuottamaa 1:20 000 maaperäkarttaa varten maastotyöt on tehty 1:10 000 -mittakaavassa Maanmittauslaitoksen (MML) tuottamia matalalentoilmakuvia ja pohjakarttaa apuna käyttäen (Haavisto 1983). Alueen maaperästä on tehty alustava ilmakuva- ja karttatulkinta, jossa on huomioitu myös ennakkoon otettujen ja analysoitujen maanäytteiden antama tieto alueella esiinty-
Lahdesjärvi-Lakalaiva 2 vistä maalajityypeistä. Itse maaperäkartoitus on tehty maastossa metrin mittaista käsikairaa sekä lapiota hyväksi käyttäen (Geologian tutkimuskeskus 2005b). Maaperän kuvioiden vähimmäiskoko on yleensä 2 ha, erityisissä tapauksissa on voitu käyttää pienempiäkin kuvioita. Maaperäkartassa on esitetty 1,0 metrin syvyydessä oleva maalaji eli pohjamaa. Kalliokuvio käsittää avokalliot ja alle 1,0 metrin maakerroksen peittämät kallioalueet. (Haavisto 1983, Geologian tutkimuskeskus 1994) Maaperäkartoitusaineistoa on tässä työssä täydennetty Maanmittauslaitoksen maastotietokannan tiedoilla (Maanmittauslaitos 2006). Täytemaa-alueet sekä tutkimusalueen luoteisosassa sijaitseva kiviaineksen ottoalue ovat laajentuneet siitä, mitä ne ovat olleet maaperäkartoituksen aikana. Lisäksi työssä on hyödynnetty tietoa maastotietokannan soistumista, avokallioista ja jyrkänteistä. en kaupungin maastomalli (kantakartta 1:2 000) antaa tarkemman kuvan alueen pinnan muodoista. Maastomallissa on esitetty Maanmittauslaitoksen maastotietokantaa tarkemmin mm. avokalliot ja maastokuviot (esimerkiksi kosteikkoalueet). Lisäksi maastomallissa on korkeuskäyrät esitetty yhden metrin välein. Kantakartan avokalliohavainnot on lisätty maaperäkarttaan, mutta niiden perusteella ei ole tehty maaperäkartan kuviorajojen tarkistusta, koska kartan tarkistus edellyttää maastotutkimuksia. Tutkimusalueen maaperäkartta on esitetty liitteessä 1. 3.2 Pehmeikköjen paksuustulkinnat Maaperäkartoitusaineistoon pohjautuvaa maaperätietoa on täydennetty tutkittavalta alueelta tehdyillä pehmeiden maalajien eli pehmeikköjen paksuustulkinnalla, joka perustuu GTK:n geofysikaaliseen lentomittausaineistoon. Maaperän kerrosten ominaisuuksien selvittämiseen soveltuvat lentogeofysiikan radiometriset ja sähkömagneettiset mittaukset. Radiometriset mittaukset heijastavat maa- ja kallioperän kuivan, useimmiten alle yhden metrin paksuisen pintakerroksen ominaisuuksia. Sähkömagneettisilla lentomittauksilla saadaan tietoa maa- ja kallioperän sähkönjohtavuudesta useiden kymmenien metrien syvyyteen (Säävuori 2004). Geofysikaalisten menetelmien perusteella tehdyt pehmeikköjen paksuustulkinnat ovat viitteellisiä. Pehmeikköjen paksuustulkinta perustuu maalajien ja maakerrosten alla olevan kallioperän sähkönjohtavuusvaihteluihin. Käytetyssä tulkintamallissa savikon alla oleva kallioperä oletetaan resistiiviseksi eli huonosti sähköä johtavaksi. Lahdesjärvi-Lakalaiva osayleiskaava-alueelta käytettävissä olivat yhdellä taajuudella tehdyt lentogeofysikaaliset mittaukset vuodelta 1985. Tulkinta voidaan tehdä käyttäen yhdellä taajuudella tehtyjä mittauksia, mutta tarkkuus paranee, jos käytettävissä on useammalla taajuudella suoritettuja mittauksia (Säävuori 2004). Pehmeikköjen paksuustulkinta perustuu tutkimusalueella tehtyihin sähkömagneettisiin lentomittauksiin. Alueelle sijoittuu osia kuudesta etelä-pohjois-suuntaisesta mittauslinjasta, joiden keskimääräinen etäisyys on noin 200 metriä ja yksittäisten havaintopisteiden väli linjoilla on 10-15 metriä. Tulkinnassa on käytetty kolmikerrosmallia, jossa alimpana on resistiivinen kallioperä, sen päällä huonosti johtavaa moreenia ja päällimmäisenä johtava pehmeikkökerros. Tulkinnan onnistumisen edellytyksenä on, että johtavan kerroksen sähkönjohtokyky tunnetaan riittävällä tarkkuudella. Tutkittavalla alueella ei ollut mahdollista tehdä johtokykyluotauksia, vaan tulkinta tehtiin käyttäen johtokykyarviona muualta Etelä-Suomesta tehtyjen luotausten arvoja. Maaperäkartoituksen ja muutamien kairausten perusteella alueen pehmeiköt ovat pienialaisia ja sisältävät usein savisia silttejä ja turvekerroksia. Muualla tehtyjen luotausten mukaan tällaisten maakerrosten keskimääräinen sähkönjohtokyky vaihtelee välillä 5-10 ms/m. Tulkinnassa käytettiin pehmeikön keskimääräisenä johtokykyarvona arvoa 7 ms/m. Tarkempien johtavuushavaintojen
Lahdesjärvi-Lakalaiva 3 puuttuessa tulkinta kuvastaa parhaiten johtavan pintamaan paksuusvaihtelua eikä niinkään anna tarkkoja paksuusarvioita yksittäisissä kohteissa. Tutkimusalueella tulkintoja vaikeuttivat mittausalueen ns. kulttuurihäiriöt, kuten sähkölinjat ja suuret metalliset rakennelmat etenkin alueen länsiosissa. Lentogeofysiikan mittausten perusteella laadittu pehmeikköjen paksuustulkintakartta on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Pehmeikköjen paksuustulkintakartta tutkimusalueelta. Paksuimmat lentogeofysiikan mittaustulosten perusteella tulkitut pehmeikköpaksuudet on esitetty punaisella värillä. Rakennettavuustulkintaa varten savikot ja muut pehmeikköalueet on luokiteltu tulkitun paksuuden mukaan kahteen alaluokkaan. Käytetyt rajat pohjautuvat Suomen geoteknillisen yhdistyksen vuonna 1992 julkaisemaan Kunnallistekniikan pohjatutkimusohjeisiin (Suomen geoteknillinen yhdistys ry 1992): alle 2,5 m 2,5 4,5 m Alueen savikoista pääosa, noin 98%, on tulkinnan mukaan paksuudeltaan alle 2,5 metriä.
Lahdesjärvi-Lakalaiva 4 3.3 Korkeusmalli Tutkimusalueelta laadittiin vinovalaistu korkeusmalli en kaupungin tuottamista korkeuskäyristä (kuva 2). Korkeusmallista laskettiin rinnekaltevuudet, joiden avulla voidaan tarkentaa maaperän rakennettavuutta. Alueen rinnekaltevuudet luokiteltiin neljään luokkaan. Luokkien rajat pohjautuvat Suomen geoteknillisen yhdistyksen vuonna 1992 julkaisemaan Kunnallistekniikan pohjatutkimusohjeisiin (Suomen geoteknillinen yhdistys ry 1992): tasainen: alle 5 % loiva: 5 % - 15 % jyrkkä: 15 % - 30 % erittäin jyrkkä: yli 30 % Tutkimusalueen rinnekaltevuuskartta on esitetty liitteessä 3. Alue on topografialtaan melko tasainen. Noin 54% rinteistä on jyrkkyydeltään alle 5% ja loivia rinteitä, joiden jyrkkyys on 5%- 15%, on noin 40%. Maastomallissa ei ollut korkeustietoa alueen pohjoisosasta kiviaineksen ottoalueelta ja sen itäpuolella sijaitsevalta kallioalueelta. Tämän vuoksi näiden alueiden rinnekaltevuutta ei ole voitu huomioida rakennettavuustarkastelussa. Kuva 2. Tutkimusalueen viistovalaistu korkeusmalli
Lahdesjärvi-Lakalaiva 5 4 TUTKIMUSALUEEN MAAPERÄ JA SEN RAKENNETTAVUUS 4.1 Maaperä Tutkimusalueen korkeimmat kohdat sijaitsevat korkeustasolla 146 metriä mpy ja matalimmat 115 metriä mpy. Kallio- ja moreenimäkien suhteellinen korkeus on yleensä 5-10 metriä. Suurimmillaan suhteellinen korkeus on noin 18 metriä alueen pohjoispuolen kalliomäellä sekä Särkijärven rannassa. Rinnekaltevuus vaihtelee 0-32%:n välillä ja on keskimäärin noin 5% (liite 2). Jyrkimmät rinteet sijaitsevat kiviaineksen ottoalueen reunoilla alueen luoteisosassa sekä alueen kaakkoisosassa, Särkijärveen rajautuvalla kallioalueella. Tutkimusalueen maa-alasta noin 30% on kallioaluetta, josta pääosa on alle metrin paksuisen moreenin peittämää. Kallioperässä esiintyy pääkivilajina porfyyristä granodioriittia ja lisäksi tavataan vähäisessä määrin gneissejä (Matisto 1977). Kallioalueiden rinteiden topografia vaihtelee ja osa rinteistä on melko jyrkkiä. Rinteiden topografia tulee ottaa huomioon kallioalueille rakennettaessa. Tutkimusalueen vallitseva maalaji on moreeni, jota on noin 40% alueen pinta-alasta. Moreeni peittää kalliomuotoja laaksoissa paksumpana ja rinteillä ohuempana kerroksena. Moreeni on pääosin runsaskivistä hiekkamoreenia. Runsaskivisyydestä johtuen moreenin kaivettavuus saattaa paikoin olla heikko. Lisäksi kalliorinteitä verhoavien moreenialueiden jyrkähkö topografia saattaa paikoin heikentää rakennettavuutta. Muuten moreenialueet ovat rakennettavuudeltaan pääosin hyviä tai keskinkertaisia. Tutkimusalueen savikot ovat kerrostuneet painanteisiin ja niiden paksuus on noin 2-5 metriä (kuva 1). Savikerrostumien päällä on reilun metrin paksuinen kuivakuorikerros. Maaperäkartoituksen yhteydessä Lahdesjärven länsipuolelta otetun maanäytteen savespitoisuus on 43%. Ohuet ja topografialtaan tasaiset savikot ovat rakennettavuudeltaan hyviä tai keskinkertaisia. Tutkimusalueella on lisäksi saraturvetta, joka verhoaa jopa muutaman metrin paksuisena kerroksena savi- ja moreenialueita. Tutkimusalueelta oli käytettävissä en kaupungin tiedot neljästä painokairauspisteestä. Kairaukset oli tehty tutkimusalueen pohjoisosassa sijaitseville suoalueille. Kairausten perusteella maakerrosten paksuus näillä alueilla on 5-7 metriä. Ylimpänä kerroksena on 2-3 metriä turvetta ja tämän kerroksena alapuolella on 0,5-3 metrin paksuinen siltti/savikerros. Tämän kerroksen alla, ennen oletettua kallionpintaa, on 0,5-2 metrin paksuinen kerros moreenia. Lentomittausten perusteella laaditun ns. totaalisäteilykartan avulla voidaan paikantaa maaperän vesipitoisimmat alueet (kuva 3). Menetelmä perustuu kallioperästä lähtevän gammasäteilyn imeytymiseen veteen ts. säteilyn vaimenemiseen. Rakennettavuudeltaan eloperäiset turvekerrostumat ovat heikkoja.
Lahdesjärvi-Lakalaiva 6 Kuva 3. Totaalisäteilykartta tutkimusalueelta. Kosteimmat/vesipitoisimmat alueet näkyvät kartalla sinisellä värillä. 4.2 Rakennettavuus Lahdesjärvi-Lakalaivan osayleiskaava-alueelta on tehty 1:5 000 mittakaavainen maaperän rakennettavuuskartta. Tätä karttaa voidaan käyttää apuna maankäytön suunnittelussa, kun paikannetaan rakentamiseen soveltuvia tai soveltumattomia alueita. Lisäksi kartan avulla voidaan kohdentaa tarkempia pohjatutkimuksia kriittisemmille alueille. Ennen varsinaisten rakentamistöiden aloittamista tarvitaan kuitenkin tarkempia maaperätutkimuksia rakennusalustan laadun ja kantavan pohjan syvyyden varmistamiseksi. Tutkimusalueella rakennettavuuteen vaikuttavat erityisesti seuraavat seikat: Maaperä ja sen ominaisuudet: mm. moreenin kivisyys, tiiveys, kaivettavuus Maaperän kerrospaksuudet: kantavan pohjan syvyys, pehmeikön paksuus, kalliopinnan syvyys (ohuen moreenin alla) Topografia: rinnekaltevuus Eloperäisen kerroksen paksuus Pohjavesi maakerroksen vedenjohtavuus/routivuus
Lahdesjärvi-Lakalaiva 7 Täytemaa-alueet Kallioperä Tutkimusalueen maanpinnanmuotojen ja kalliopaljastumien perusteella voidaan olettaa, että moreenipeite on usein varsin ohut (alle 2 metriä, mm. maastomallin perusteella pieniä avokallioita on siellä täällä). Tehtäessä kaivantoja moreenimaalle tulee varautua siihen, että kalliopinnan syvyys saattaa vaihdella pienelläkin alueella. Moreeni on alueella varsin kivistä, mikä vaikeuttaa kaivamista. Moreenin tiiveydestä ei ole tietoa. Tutkimusalueella ei esiinny paksuja, hyvin vettä johtavia maakerroksia, joten muodostuvan pohjaveden määrä on vähäinen. Ohuet, hiekkaiset moreenialueet ovat melko hyvin vettä johtavia ja sadevedet suotautuvat näiden maakerrosten läpi osaksi pohjavesikiertoa. Alueella esiintyy kosteikkoalueita, jotka ovat todennäköisesti syntyneet huonosti vettä johtaviin (savipohjaisiin) painanteisiin. Niissä pintavesien imeytyminen alempiin maakerroksiin on hitaampaa ja kulkeutuminen ojien kautta pintavesialtaisiin on nopeampaa. Imeytettäessä kaava-alueen hulevedet moreeniin tapahtuu vesissä lyhytaikainen suodattuminen ja puhdistuminen ennen niiden valumista järviin. Imeytettäessä kosteikoille tulee varmistua turvekerroksen riittävästä suodattavasta vaikutuksesta ja välttää vesien johtamista suoraan kosteikkojen purkuojiin. Täytemaa-alueiden rakennettavuus on tulkittu heikoksi. Jos täytemaiden ominaisuuksia ei tunneta (pilaantuneisuus, kantavuus, kaivettavuus), on pidettävä lähtökohtana, että rakennukset joudutaan paaluttamaan tai mahdollisesti suorittamaan massanvaihto. Maaperäkartoitusaineistoon, tulkittuihin pehmeikköpaksuuksiin ja rinnekaltevuuteen perustuvassa rakennettavuusluokittelussa tutkimusalue on jaettu arvioidun rakennettavuuden mukaan viiteen luokkaan: hyvä, keskinkertainen, melko huono, huono ja heikko. Kiviaineksen ottoalueen rakennettavuuteen ei kartassa ole otettu kantaa. Alueelle laadittu maaperän rakennettavuuskartta perustuu Suomen geoteknillisen yhdistyksen vuonna 1992 julkaisemaan Kunnallistekniikan pohjatutkimusohjeisiin (Suomen geoteknillinen yhdistys ry 1992): Hyvä rakennettavuus (topografialtaan tasaiset kallio- ja moreenialueet sekä tasaiset, alle 2,5 metrin paksuiset savikot) Keskinkertainen rakennettavuus (topografialtaan loivat kallio- ja moreenialueet sekä loivat, alle 2,5 metrin paksuiset savikot ja 2,5-4,5 metrin paksuiset savikot) Melko huono rakennettavuus (topografialtaan jyrkät kallio- ja moreenialueet) Huono rakennettavuus (topografialtaan erittäin jyrkät kallio- ja moreenialueet) Heikko rakennettavuus (eloperäiset kerrostumat sekä täytemaa-alueet) Rakennettavuuslaskentaa ja -tulkintaa varten lähtöaineistot on muutettu 5*5 metrin grideiksi, jotka on yhdistetty ja käsitelty ArcGIS -ohjelmistolla. Rasterimuotoinen rakennettavuusaineisto on muutettu myös vektorimuotoon. Minimikuviokoko vektorimuotoisessa rakennettavuusaineistossa on 25m 2. Lopuksi aineisto on siirretty AutoCAD -formaattiin (.dwg). Maaperän rakennettavuuskartta on esitetty liitteissä 3 ja 4.
Lahdesjärvi-Lakalaiva 8 Pääosa tutkimusalueesta, lähes 60%, on rakennettavuudeltaan hyvää. Hyvistä rakennettavuusalueista yli 55% on topografialtaan tasaisia kallio- ja moreenimaita. Rakennettavuudeltaan keskinkertaisia alueita on noin 18% koko tutkimusalueesta. Tutkimusalueesta on noin 4% savikoita, jotka ovat lentogeofysiikan mittausaineiston perusteella tehtyjen tulkintojen mukaan pääosin paksuudeltaan alle 2,5 metriä. Tulkitun paksuuden ja rinnekaltevuuden perusteella yli 60% savikoista on rakennettavuudeltaan hyviä ja noin 40% keskinkertaisia. Eloperäisiä kerrostumia ja täytemaa-alueita on noin 11% koko tutkimusalueen pinta-alasta. Nämä alueet ovat rakennettavuudeltaan kaikkein heikoimpia. Espoossa 16.1.2007 Petri Lintinen Ossi Ikävalko Jaana Jarva Toimialapäällikkö Erikoisasiantuntija Geologi
Lahdesjärvi-Lakalaiva 9 Kirjallisuusluettelo Geologian tutkimuskeskus. 1994. Maaperän peruskartoitus. Kartoitusperusteet ja kuvausohjeet. Espoo. 19 s. Geologian tutkimuskeskus. 2005a. Maaperä rakennusalustana. http://www.gsf.fi/tutkimus/maapera/mp-kartoitus/mpkartoitus-rakennettavuus.htm Geologian tutkimuskeskus. 2005b. Maaperäkartan käyttöopas. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. Verkkojulkaisu ISBN 951-690-924-8. http://www.gsf.fi/aineistot/mp-opas/index.htm Haavisto, M. (toim.). 1983. Maaperäkartan käyttöopas 1 : 20 000, 1 : 50 000. Geologinen tutkimuslaitos. Opas 10. Espoo. 80 s. Johansson, P. 2005. Maaperä rakennusalustana. Julkaisussa: Johansson, Peter ja Kujansuu, Raimo (toim.) Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Espoo, Geologian tutkimuskeskus, 183-184. Kauranne, L. K., Gardemeister, R., Korpela, K. & Mälkki, E. 1972. Rakennusgeologia II. Otaniemi: Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta. 530 s. Maanmittauslaitos. 2006. Maastotietokanta. http://www.maanmittauslaitos.fi/default.asp?id=43 Matisto, Arvo 1977. en kartta-alueen kallioperä. Kallioperäkartan selitys 1 : 100 000. 50 p. + 1 app. map Suomen geoteknillinen yhdistys ry. 1992. KUPO 92. Kunnallistekniikan pohjatutkimusohjeet. Rakennustieto Oy, Helsinki. 65 s. Säävuori, H. 2004. Pehmeikköjen paksuustulkinnat. Julkaisussa: Kuivamäki, Aimo (toim.) 2004. KallioINFO -informaatiojärjestelmän kehittäminen yhdyskuntasuunnittelua ja kalliorakentamista varten. Vaihe 1: KallioINFO -käyttöliittymän prototyypin ja 1:20 000 rakennettavuusmallin luonnoksen valmistaminen. Loppuraportti. KallioINFO -projekti. Vaihe I 1.1.2003-30.9.2004. 68s., 40 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, K 21.42/2004/3. s. 47-52.
Maaperäkartta Liite 1
Rinnekaltevuuskartta Liite 2
Rakennettavuuskartta (rasteri) Liite 3
Rakennettavuuskartta (vektori) Liite 4