FCG Finnish Consulting Group Oy Rovaniemen kaupunki SINETÄN OIKEUSVAIKUTTEINEN OSAYLEISKAAVA Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita koskeva selvitys 150-P14649 30.11.2011
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 30.11.2011 SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 1 2 Sanasto... 2 3 OYK-alueen sekä tarkastelualueen sijainti ja perustiedot... 4 4 Hydrologia ja vesistöalueet... 4 4.1 Ounasjoen valuma-alue... 5 4.2 Sinettäjoen vesistöalue... 7 4.3 Hydrologiset mittaukset ja vesistöennusteet Ounasjoen vesistöalueella... 7 4.4 Maankäyttö/maanpeite... 10 4.5 Topografia ja sadanta... 11 5 Tulvariskien alustava arviointi... 14 6 Tulvariskien väheneminen ja hulevesien hallintaa... 19 7 Yhteenveto... 20 8 Lähteet... 21 8.1 Kirjalliset lähteet... 21 8.2 Internet... 21
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 1 (21) ROVANIEMEN KAUPUNKI SINETÄN OIKEUSVAIKUTTEINEN OSAYLEISKAAVA 1 Johdanto Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita koskeva selvitys on Rovaniemen Sinetän osayleiskaavoitusta palveleva raportti. Tavoitteena on selvittää sekä tarkastelualueen että OYK-alueen hydrologiset ominaisuudet sekä määritellä mahdolliset tulva- ja hulevesien riskit. Analyysit perustuvat eri aineistoihin, esim. Maanmittauslaitoksen Maastotietokannasta saatuihin korkeussuhteisiin ja SYKE:n tulvalaskentoihin. Työssä on myös ehdotettu erilaisia ratkaisuja tulvariskien vähenemiseksi ja hulevesien hallintaan.
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 2 (21) 2 Sanasto (SYKE, 2011) Hulevesi Hulevedellä tarkoitetaan taajaan rakennetulla alueella maan pinnalle tai muille vastaaville pinnoille kertyvää sade- tai sulamisvettä. Hydrologia Hydrologia on geofysiikan osa-alue, joka tutkii veden esiintymistä, ominaisuuksia ja kiertokulkua maapallolla. Jääpato Jääpato on veden virtausta joessa rajoittava jään kasautuma. Yleensä jääpadolla tarkoitetaan jäänlähdön aikaista jäälauttojen kasautumaa, mikä saattaa nostaa vedenpintaa joessa. Topografia, korkeusmalli Topografialla tarkoitetaan maan pinnanmuotojen yksityiskohtaista kuvaamista. Korkeusmalli on avaruuskoordinaatistoon (x, y, z) sijoitettujen pisteiden muodostama verkko. Verkolta voidaan määrittää mielivaltaisen maanpinnan x,y-pisteen z-koordinaatti. Tulvariski Tulvariskillä tarkoitetaan tulvan esiintymisen todennäköisyyden ja tulvasta ihmisten terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle, infrastruktuurille, taloudelliselle toiminnalle ja kulttuuriperinnölle mahdollisesti aiheutuvien vahingollisten seurausten yhdistelmää. Tulvariskien hallinta Tulvariskien hallinnalla tarkoitetaan sellaisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä ja estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tulvariskikartta Tulvariskikartoissa esitetään erisuuruisilla todennäköisyyksillä esiintyvien tulvien leviämisalueet (tulvavaara-alueet) sekä näillä alueilla olevien asukkaiden määrä, erityiskohteet, infrastruktuuri, ympäristöriskikohteet, kulttuuriperintö ja muut tarpeelliset tiedot, joista ilmenevät tulvista mahdollisesti aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Tulvariskien hallinta Tulvariskien hallinnalla tarkoitetaan sellaisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvien esiintymisen todennäköisyyttä ja/tai tulvien vahingollisia seurauksia. Tulvavahinkoja pystytään vähentämään merkittävästi suunnittelemalla maankäyttöä järkevästi ja ohjaamalla rakentamista tulva-alueiden ulkopuolelle. Suomessa on tehty tätä tukevaa järjestelmällistä tulvakartoitustyötä, jonka avulla lisätään viranomaisten ja kansalaisten tietoisuutta tulva-alueista. Vedenkorkeus, W Vedenkorkeus ilmoitetaan korkeutena merenpinnasta jossakin korkeusjärjestelmässä. Keskivedenkorkeus (MW) tarkoittaa tietyn havaintojakson keskimääräistä vedenkorkeutta ja ylivedenkorkeudella (HW) tarkoitetaan havaintojakson suurinta vedenkorkeutta.
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 3 (21) Vesistöalue, valuma-alue Vesistöalue on alue, josta kaikki pintavalunta virtaa puron, järven, joen tai suistoalueen kautta mereen. Valuma-alueella tarkoitetaan tietyn uomaverkoston kohdan yläpuolista, vedenjakajan rajaamaa aluetta, joka määritellään tavallisesti järven luusuaan, jokien yhtymäkohtaan, valtakunnan rajalle tai meren rantaan. Valuma-alueella voidaan tarkoittaa myös vesistöaluetta Virtaama, Q Virtaamalla tarkoitetaan uoman poikkileikkauksen läpi kulkevan vesimäärän tilavuutta aikayksikössä (m 3 /s). Keskivirtaama (MQ) on tietyn havaintojakson keskimääräinen virtaama ja ylivirtaama (HQ) tarkoittaa havaintojakson suurinta virtaamaa.
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 4 (21) 3 OYK-alueen ja tarkastelualueen sijainti ja perustiedot 4 Hydrologia ja vesistöalueet Rovaniemen kaupungin Sinetän kylä sijaitsee n. 20 km keskustasta luoteeseen kantatie 79:n varrella Ounasjoen varrella. Sinetässä oli vuoden 2010 alussa 640 asukasta. Kyläalueen tärkeimmät tiet ovat kantatiet 79 ja 83 sekä Sinetänsalmentie (19685). Kylän länsipuolisen osan halkaisee Sinettäjoki, joka laskee Ounasjokeen. Sinetän naapurikylät ovat Lehtojärvi, Tapionkylä, Norvajärvi ja Nivankylä. Sinetän OYK-alue (kuvat 1-3) sijaitsee Ala-Ounasjoen valuma-alueella sekä Sinettäjoen vesistöalueella, joka muodostuu Sonkajärven valuma-alueesta, Sinettäjärven valuma-alueesta sekä Sinettäjoen valuma-alueesta. Yllämainitut valuma-alueet rajaavat tarkastelualuetta pohjoisesta, lännestä, etelästä ja osittain idästä. Seututie 934 rajaa osan tarkastelualueen itärajasta. Selvitysalue, kuten koko Ounasjoen vesistöaluekin, kuuluvat Kemijoen vesistöalueeseen. Kuva 1. Tarkastelualueen sijainti. (Lähde: OIVA/SYKE)
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 5 (21) 4.1 Ounasjoen valuma-alue Ounasjoen valuma-alue (kuva 2) muodostuu Ylä-Ounasjoen valuma-alueesta (65.5) ja Ala-Ounasjoen valuma-alueesta (65.6). Ounasjoki (pohjoissaameksi Ovnnesjohka) on Kemijoen suurin sivujoki ja samalla Suomen pisin yksittäinen sivujoki. Sen pituus on 280 km ja valuma-alue on 13 968 m 2 eli 27 % koko Kemijoen vesistöalueesta. Joen latvavedet saavat alkunsa Norjan ja Suomen väliseltä erämaa-alueelta. Ounasjoki saa alkunsa Ounastunturin juurella sijaitsevasta Ounasjärvestä, joka sijaitsee Enontekiön kunnassa. Ounasjoen valuma-alueen pinta-ala on Sinetän kohdalla 13 384 km 2 ja järvisyys 2,7 %. Kuva 2. Ounasjoen ja Sinettäjoen valuma-alueet. (Lähde: OIVA/SYKE 2011 ja pohjakartta ESRI Bing Maps 2011)
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 6 (21) Ounasjoen virtaaman keski- ja ääriarvot Sinetän jätevesipuhdistamon kohdalla ovat seuraavat: HQ 1 468 m 3 /s MQ 141 m 3 /s NQ 22 m 3 /s MHQ 1 076 m 3 /s MNQ 33 m 3 /s Kemijoen vesistöön kuuluvan Ounasjoen tulviminen on normaali joka kevät tapahtuva ilmiö. Ounasjoki on säännöstelemätön ja sen kohdalla tyypillinen tulvan aiheuttaja on jääpato. Lähes kaikki Ounasjoen tulvat (pl. v. 2005) ovat olleet jääpadon aiheuttamia 1. Vuoden 1984 jääpatotulva Ounasjoella vastasi suuruudeltaan kerran 100 vuodessa tapahtuvaa tulvaa. Jäitä oli patoutunut Nivankylän ja Tapionkylän välille sekä Kittilän Kaukoseen. Tulva on aiheuttanut monia vahinkoja jokivarren asukkaille (Kurkela 1985). Rovaniemellä ja Kittilässä suurempia tulvavuosia 1900-luvulla ovat olleet ainakin vuodet 1929, 1932, 1934, 1944, 1950, 1954, 1964, 1971, 1977, 1984, 1987, 1993, 1997 ja 1998 (Oja 2002; Kurkela 1985). Ounasjoesta on laadittu tulvamalli, jonka yläpuolisena reunaehtona on virtaama Sinetän kohdalla 1 234 m 3 /s ja kesävirtaama 138 m 3 /s. Ounasjoen vesipinta Sinetän kohdalla on kesävirtaamalla 74,87 mpy ja tulvavesipinta HQ 1/100 79,63 mpy (erotus 4,76 mpy) 2. Kuva 3. Osayleiskaava-alueen vesistöt. (Lähde: OIVA/SYKE 2011, Pohjakartta: MML 2011) 1 Lapin ELY-keskus (2011). Tulvariskien alustava arviointi Kemijoen vesistöalueella 2 Lapin Ympäristökeskus (2005). Ounasjoki HQ 1/100 tulvalaskenta. Raattama-Rovaniemi sekä Kemijoki HQ 1/100 tulvalaskenta. Seitakorva-Isohaara.
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 7 (21) 4.2 Sinettäjoen vesistöalue Sinettäjoen vesistöalue muodostuu Sonkajärven valuma-alueesta (65.515), Sinettäjärven valuma-alueesta (65.514) sekä Sinettäjoen valuma-alueesta (65.513). Sinettäjoki on 6,5 km pitkä Ounasjoen sivujoki, joka kulkee Sinetän kylän läpi. Sinettäjoki saa alkunsa 4,5 km kylästä sijaitsevasta Sinettäjärvestä. Sinettäjoen vesistöalue on 342 km 2 eli 2,6 % koko Ounasjoen vesistöalueesta. Joella on kaksi isompaa koskea: Välikoski ja kylässä sijaitseva Sahankoski. Pessousjoki on Sinettäjoen ainoa sivujoki. Osayleiskaava-alueella sijaitsee hieman yli 2 metriä syvä Sinettälampi (91,3 mpy), jonka pinta-ala on 23,5 ha. 4.3 Hydrologiset mittaukset ja vesistöennusteet Ounasjoen vesistöalueella SYKE:n vesistömalli laskee vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia sekä useita muita hydrologisia suureita tietyllä aikajaksolla säähavaintoihin ja - ennusteeseen sekä mahdolliseen säännöstelyyn perustuen. Ennusteajo koostuu kolmesta osasta. Historiajaksolla laskennassa käytetään havaintoja toteutuneesta vedenkorkeudesta, virtaamasta ja säästä. Nykyhetkestä 10 vuorokautta eteenpäin käytetään sääennustetta ja loput vuoden pituisesta ennusteesta tehdään käyttäen 52 vuoden säähavaintoja. Kuva 4. Ounasjoen alueen vesistöennustepisteet. (Lähde: SYKE 2011) Jokien vedenkorkeushavainnoista määritetyt virtaamahavainnot voivat olla talvella ja keväällä jään padottavan vaikutuksen takia liian suuria. Laskettu
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 8 (21) virtaama on lähempänä todellista arvoa (SYKE 2011). Sinetän lähimmät vesistöennustepisteet ovat: Sinettäjärvi Vuosien 1965 ja 2008 välisenä aikana keskimääräinen vuoden maksimivedenkorkeus on ollut 96.67 m. Suurin havaittu vedenkorkeus on 97.25 m, joka on havaittu 24.05.1973. Pienin havaittu vuoden maksimivedenkorkeus on 96.29 m. Havainnot ovat asemalta 6503720 Sinettäjärvi. Kuvat 5 ja 6. Sinettäjärven vesistöennusteet (vedenkorkeus ja virtaama). (Lähde: SYKE 2011)
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 9 (21) Marraskoski Vuosien 1919 ja 2009 välisenä aikana keskimääräinen vuoden maksimivirtaama on ollut 940.15 m 3 /s. Suurin havaittu virtaama on 1655.00 m 3 /s, joka on havaittu 06.05.1922. Pienin havaittu vuoden maksimivirtaama on 330.00 m 3 /s. Vahinkoraja Marraskoskella on 1500m 3 /s, eli lähes HQ 1/50. Kuva 7. Vesistöennusteet (virtaama) Ounasjoen Marraskoskella. (Lähde: SYKE 2011) Vuosien 1961 ja 1990 välisenä aikana Marraskosken maksimivirtaama on ollut keskimäärin 992 m3/s. Kevään 2005 suurin virtaama oli 1486 m3/s, joka oli suurin koskaan Marraskosken kohdalla havaittu virtaama (kuva 8). Marraskosken kohdalla suurimmat havaitut vedenkorkeudet ovat olleet jääpatojen aiheuttamia. Kuva 8. Ounasjoen Marraskosken asemalla mitatut korkeimmat virtaamat ja vedenkorkeudet vuosilta 1961-2008. (Lähde: HYD-valikko 2010) Hydrologiset mittaukset ja vesistöennusteet antavat tärkeitä tietoja hulevesien hallintaa varten ja tulvariskien ennustamiseksi, esim. tulvan esiintymisestä, jakaumasta ja suuruudesta.
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 10 (21) 4.4 Maankäyttö Maankäyttö ja maanpeitteen lajit vaikuttavat merkittävästi alueen hydrologiaan (vesistön virtaamat ja niiden jakauma). Valuma-alueen kasvipeitteellä, metsillä ja soilla (kuva 9) on myönteisiä vaikutuksia valuma-alueen hydrologisiin olosuhteisiin. Kasvipeite hidastaa pintavaluntaa estämällä veden virtausta ja kuohkeuttaa maaperää. Tällöin imeytys kasvaa sekä kasvipeite nostaa vettä syvältä maaperästä poistaen sitä transpiraation kautta. Metsät vähentävät pintavaluntaa samoin kuin kasvipeite, mikä kasvattaa veden varastoitumista. Suot toimivat veden välivarastona ja niiden haihdunta on useampi suurempaa kuin metsässä. Kielteisiä vaikutuksia voi syntyä rakentamisesta ja maataloudesta. Suuri osa rakennetulle alueelle satavasta vedestä muodostaa läpäisemättömillä pinnoilla nopeasti hulevettä. Lisääntynyt ja nopeasti muodostuva hulevesi aiheuttaa vastaanottavassa vesistössä ylivirtaaman kasvua ja suuria virtaamavaihteluja lisäten muun muassa tulvia ja eroosiota. Kuva 9. OYK-alueen ja tarkastelualueen CORINE 2006: maankäyttöpeite. (Lähde: OIVA/SYKE 2011) Suomen ympäristökeskuksen CORINE Land Cover 2006 (CLC2006) maankäyttö- ja maanpeitemateriaalin mukaan (kuva 10) tarkastelualueesta 79,2 % kuuluu luokkaan 3 eli Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat; 10,3 % luokkaan 4 eli Kosteikot ja avoimet suot; 1,9 % luokkaan 2 eli Maatalousalueet ja 2,2 % luokkaan 1 eli Rakennetut alueet. OYK-alueesta 64,9 % kuuluu luokkaan 3 eli Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat; 1,2 % luokkaan 4 eli Kosteikot ja avoimet suot; 9,7 % luokkaan 2 eli Maatalousalueet ja 20,4 % luokkaan 1 eli Rakennetut alueet.
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 11 (21) 90,0 % 80,0 % 70,0 % 60,0 % 50,0 % 40,0 % 30,0 % 20,0 % 10,0 % 0,0 % Rakennetut alueet Maatalousalueet Metsät sekä avoimet kankaat ja kalliomaat Kosteikot ja avoimet suot Vesialueet OYK-alue tarkastelualue Sinettäjoen vesistöalue Ounasjoen valuma alue Kuva 10. OYK-alueen sekä tarkastelualueen CORINE 2006: maankäyttöpeite prosentteina ja niiden vertailu Sinettäjoen sekä Ounasjoen valuma-alueisiin. (Lähde: OIVA/SYKE 2011) CORINE2006:een perustuva yleinen maankäyttöanalyysi osoittaa, että maankäyttöön ja maanpeitteeseen liittyvät hydrologiset olosuhteet tarkastelualueella sekä Sinettäjoen ja Ounasjoen valuma-alueilla ovat hyviä. OYK-alueella korkeampi rakennettujen alueiden osuus voi lisätä tai muuttaa hulevesien muodostumista alueella. 4.5 Topografia ja sadanta Maanpinta tarkastelualueella nousee idästä länteen ja maanpinnan korkeus vaihtelee 74 318 mpy välillä (kuva 11). Maasto OYK-alueella muodostuu Ounasjoen ranta-alueesta sekä Sinettäjoen matalasta laaksosta ja Lamminvaaran luoteis-, pohjois- ja koillisrinteistä. Alueella maanpinnan korkeus on tasovälillä 74-165 mpy. Maanpinnan korkeusolosuhteisiin liittyvä maaston kaltevuus (kuva 12) voi nopeuttaa eroosiota ja lyhentää veden kerääntymisaikaa. Kaltevuuteen liittyvät ongelmakohteet voivat sijaita erityisesti OYKalueen rakennetulla alueella tai maatalousalueella.
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 12 (21) Kuvat 11 ja 12. OYK-alueen sekä tarkastelualueen topografia ja maaston kaltevuus vaikuttavat vesistörakenteeseen sekä hydrologisiin ominaisuuksiin. (Lähde: OIVA/SYKE 2011, MML 2011)
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 13 (21) Vuotuinen sademäärä Rovaniemen seudulla on 500 600 mm, ja tarkastelualueella 500 540 mm. WorldClim:n laskennan mukaan alueen sademäärä keskittyy tarkastelualueen ylämaahan: Tyypyrän alueelle sekä Sinettäjärven ympäröiville ylänteille (kuva 13). Kuva 13. OYK-alueen sekä tarkastelualueen sadanta (Lähde: OIVA/SYKE 2011 ja WorldClim 3 ). Rovaniemen ja Kittilän alueilla lumen vesiarvo vaihtelee keskimäärin 150 mm:n molemmin puolin. Alkutalvesta vesiarvo on alle 100 mm, kun lunta on vielä niin vähän. Myöhemmin keskitalvella vesiarvo on paikoin jopa yli 200 mm. Suurimmillaan lumen vesiarvot ovat keväällä huhtikuussa 4. 3 Hijmans, R.J., S.E. Cameron, J.L. Parra, P.G. Jones and A. Jarvis, 2005. Very high resolution interpolated climate surfaces for global land areas. International Journal of Climatology 25: 1965-1978. 4 Kurkela, A. (2010) Tulviin varautuminen Rovaniemellä ja Kittilässä, Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulviin. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 06/2010.
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 14 (21) 5 Tulvariskien alustava arviointi Tulvavaarakartat (kuva 14) ovat olennainen osa suunniteltaessa tulviin varautumista sekä tulvien torjuntaa. Tulvavaarakarttoja voidaan käyttää apuna maankäytön suunnittelussa sekä tiedottamisessa. Tulviin varautuminen aloitetaan tulvariskialueiden tunnistamisella. Tunnistetuille alueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat. Kuva 14. Tulvavaarakartan tulvasyvyydet saadaan määritettyä vähentämällä vedenpinnan korkeusmallista maaston korkeusmalli. (Lähde: Sane ym. 2006) Selvitysalueen kohdalla tulvavaara aiheutuu lähes täysin Ounasjoesta. Sinettäjoen vaikutus tulvan laajuuteen tai kestoon on hyvin pieni ja rakennetun alueen hulevesien vaikutus olematon. Ounasjoen tulvakartoitusta varten on määritettävä vedenpinnan korkeusmalli, jolla käytetään seuraavia tulvalaskennan (HQ 1/100) mukaisia tietoja 5 : Sinettä: 79,63 mpy Nivakylä: 78,99 mpy Tapiokylä: 80,69 mpy Maaston korkeusmalli perustuu Maanmittauslaitoksen Maastotietokannasta saatuihin korkeussuhteisiin (1:10 000). Korkeusmallin yleistysaste kuvaa tulvamallinnuksen tarkkuutta. Sinetän OYK:n tulvakartoituksen resoluutio on x = 10 m, y = 10 m, z = 0,5 m. Paikkatietojärjestelmien avulla ja eri tietolähteitä yhdistelemällä tulvavaarakarttojen (kuva 15) avulla voidaan tarkentaa mahdolliset ongelmakohteet sekä määritellä mahdolliset rakentamattomat alueet OYK-aluella (kuvat 16 18). Mahdolliset rakentamattomat alueet perustuu Ounasjoen HQ 1/100 vedenpinnan korkeusmallista sekä Sinettäjoen lähirannoista (joen rantaviiva + 2 mpy). 5 Lapin Ympäristökeskus (2005). Ounasjoki HQ 1/100 tulvalaskenta. Raattama-Rovaniemi sekä Kemijoki HQ 1/100 tulvalaskenta. Seitakorva-Isohaara.
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 15 (21) Kuva 15. Ounasjoen tulvavaarakartta OYK:n lähialueella (HQ 1/100). Tulvariskit tulee ottaa huomioon alueiden suunnittelussa. Osayleiskaavaalueen etelä-osassa tulvariski on suurin. Muualla Rovaniemellä Kemijoen ja Ounasjoen rannoilla vesi voi nousta matalien rantojen kosteikkoalueille rakennusten läheisyyteen. Tulvat voivat aiheuttaa monenlaisia vahinkoja. Tulvatilanteissa kustannuksia aiheutuu esimerkiksi kastuneiden rakennusten, teiden ja siltojen korjaamisesta. Korjauskustannukset nousevat suuriksi, mikäli tulvavesi syövyttää teiden ja siltojen rakenteita ja aiheuttaa vyörymiä (Ollila ym. 2000.).
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 16 (21) Kuva 16. OYK:n pohjoisosan mahdolliset ongelmakohteet Ounasjoen tulvavaarakartalla on esitetty numeroin. Vahinkoarviot rakennuskantaan Yksittäisiä vahinkoja syntyy OYK-alueella Ounasjoen rannoilla. Alustava arviointi määrittelee yhdeksän ongelmakohdetta. Karttaan on merkitty alueet (1-4 ja 6-10), joilla syntyy vahinkoja olemassa olevaan rakennuskantaan. Ongelmakohde 1: Lomarakennus sekä muu rakennus Ongelmakohde 2: Teollinen rakennus Ongelmakohde 3: Lomarakennus (2x) sekä muu rakennus (5x) Ongelmakohde 4: Asuinrakennus sekä teollinen rakennus Ongelmakohde 6: Asuinrakennus (3x) sekä muu rakennus (6x) Ongelmakohde 7: Asuinrakennus sekä muu rakennus Ongelmakohde 8: Muu rakennus Ongelmakohde 9: Asuinrakennus, lomarakennus sekä muu rakennus (2x) Ongelmakohde 10: Asuinrakennus sekä muu rakennus (7x)
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 17 (21) Kuva 17. Mahdolliset ongelmakohteet Ounasjoen tulvavaarakartalla. Kartalla on esitetty kirkonkylän alue ja Sinettäjoen alue. Vahinkoarviot tiekantaan Kerran 100 vuodessa esiintyvässä tulvassa tulvavahinkoja tiekantaan esiintyy kahdella alueella, mutta myös useissa kohteissa, joissa tulvaraja peittää paikalliset tiet. Tulvavesi nousee tielle (VT 79) Hannalan ja Pitkärannan välillä. Ongelmakohde 11: Kittiläntie (VT 79), arviolta 0,5 km:n pituudelta Ongelmakohde 12: Kittiläntie (VT 79), arviolta 1,1 km:n pituudelta
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 18 (21) Vahinkoarviot jäte- ja viemäriverkostoon Merkittävimpiä ympäristöllisiä vahinkoja aiheutuu silloin, kun tulvavesi pääsee jäte- ja viemäriverkostoon, jolloin jätevesi kulkeutuu vesistöön (Kurkela, 2010). Merkittävät tulvilta suojeltavat kohteet ovat Sinetän jäteveden puhdistamo ja paikalliset vedenottamot. Tarkastellussa tulvatilanteessa (HQ 1/100) tulvavesi uhkaa vaikuttaa useisiin jäte- ja viemäriverkoston kohteisiin. Ongelmakohde 4: Jäteverkostoon tarkastuskaivot Ongelmakohde 5: Jäteverkostoon tarkastuskaivot sekä jätevesipuhdistamon alue Ongelmakohde 6: Jäteverkostoon tarkastuskaivot Ongelmakohde 12: Jäteverkostoon tarkastuskaivot ja sulkuventtiili Kuva 18. OYK:n eteläosien mahdolliset ongelmakohteet Ounasjoen tulvavaarakartalla. Muut vahinkoarviot Muita vahinkoja voi syntyä, mikäli tulva vahingoittaa paikallisia ulkoilureittejä, polkuja tai sähköverkkoon liittyvää infrastruktuuria.
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 19 (21) 6 Suosituksia tulvariskien vähentämiseksi ja hulevesien hallintaan Tarkastelualue Tarkastelualueen tulvahallintamenetelmien toimintavarmuutta voidaan tehostaa hyvällä ja toimivalla vesialueen hallinnalla ja nykyisten hydrologisten ominaisuuden säilyttämisellä. Seuraavat toimet voivat aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia: o kaupunkimainen rakentaminen Ounasjoen ja Sinettäjoen rantaalueilla o laajamittainen metsäkato OYK-alue o o soiden kuivattaminen tai muuttaminen turvetuotantoon hydrologisiin ominaisuuksiin kielteisesti vaikuttavat maatalouskäytännöt Alueellisten hulevesien ja tulvahallintamenetelmien toimintavarmuutta voidaan tehostaa jokien suojavyöhykkeiden perustamisella, erillisillä viherpainanteilla ja imeytysojilla sekä esim. vähentämällä katetun pinta-alan määrää korttelialueilla (kuva 19). Laadultaan puhtaampien kattovesien imeyttäminen on suositeltavaa. Seuraavat toimet voivat aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia: o laajamittainen rakentaminen Ounasjoen sekä Sinettäjoen rantaalueella o laajamittaista metsäkatoa o väärät maatalouskäytännöt Seuraavat toimet saavat aikaan myönteisiä vaikutuksia: o jokien suojavyöhykkeen perustaminen o tulva-altaat o viherpainanteet ja imeytysojat o imeytyskaivot ja kaivannot o läpäisevät päällysteet o viherkatot OYK-alueella tehtävillä toimenpiteillä ei ole varsinaista vaikutusta Ounasjoen tulvan laajuuteen tai kestoon, mutta niillä voidaan vähentää tulvan aiheuttamia haittoja, kuten eroosiota ranta-alueilla. Varsinkin Sinettäjoen jyrkillä rannoilla hulevesiä viivyttävillä ja vähentävillä toimenpiteillä voitaisiin saavuttaa selviä myönteisiä vaikutuksia.
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 20 (21) 7 Yhteenveto Sinetän kaava-alueella tehtiin elokuussa 2011 tulvariskien alustava arviointi, jonka tavoitteena oli analysoida tarkastelualueen hydrologiset ominaisuudet sekä arvioida mahdollisia tulvavahinkoja OYK-alueella. Tarkastelualueen hydrologiset ominaisuudet ovat hyvät, mikä auttaa pienentämään tulvavahinkoja OYK-alueella. Laajamittainen metsäkato, soiden käyttötarkoituksen muuttaminen sekä hydrologisille ominaisuuksille haitalliset maatalouskäytännöt tarkastelualueella voivat lisätä tai muuttaa tulvariskejä OYK-alueella. Alustavassa arvioinnissa on myös esitetty suositukset alueista Ounasjoen tai Sinettäjoen rannoilla, joille ei tulisi kohdistaa rakentamista. Mahdolliset tulviin liittyvät ongelmat ja kohteet tulee huomioida OYK:n laatimisessa ja suunnitella toimenpiteitä tulvavahinkojen vähentämiseksi tulevaisuudessa. OYK-alueen tulvariskit liittyvät lähes yksinomaan Ounasjoen tulvimiseen ja Sinettäjoen tai rakennettujen alueiden hulevesien vaikutus tulvimiseen laajuuteen tai kestoon ovat hyvin vähäiset. FCG Finnish Consulting Group Oy Hyväksynyt: Perttu Hyöty dipl.ins., toimialajohtaja Laatinut: Jan Tvrdý M.Sc., maisemasuunnittelija
FCG Finnish Consulting Group Oy Hulevesien hallintaa sekä tulvariskialueita selv. 21 (21) 8 Lähteet 8.1 Kirjalliset lähteet Hijmans, R.J., S.E. Cameron, J.L. Parra, P.G. Jones and A. Jarvis (2005). Very high resolution interpolated climate surfaces for global land areas. International Journal of Climatology 25: 1965-1978. Kurkela, A. (2010) Tulviin varautuminen Rovaniemellä ja Kittilässä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2010 Kurkela, A. (2010) Tulviin varautuminen Rovaniemellä ja Kittilässä, Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulviin. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 06 2010. Kurkela, R. (1985) Selvitys jääpatojen aiheuttamista tulvista Ounasjoella. Vesihallituksen monistesarja nro 309. Helsinki. Lapin Ympäristökeskus (2005). Ounasjoki HQ 1/100 tulvalaskenta. Raattama- Rovaniemi sekä Kemijoki HQ 1/100 tulvalaskenta. Seitakorva-Isohaara. Oja, S. (2002). Jääpadot riskitekijänä Ounasjoella Suomen Lapissa. Pro gradu tutkielma. Maantieteen laitos, Helsingin yliopisto. Ollila, M., Virta, H., & Hyvärinen, V. (2000) Suurtulvaselvitys. Arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamista vahingoista Suomessa. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Sane, M. Alho, P., Huokuna, M., Käyhkö, J. & Selin, M. 2006. Opas yleispiirteisen tulvavaarakartoituksen laatimiseen. Ympäristöopas 127. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 8.2 Internet Sadanta http://www.worldclim.org/methods Tulvasanasto http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=379667&lan=fi&clan=fi#a21 Vesistöennusteet http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/65/index56.html