Vastaanottaja Talvivaara Sotkamo Oy Asiakirjatyyppi Ympäristölupahakemus Päivämäärä 16.3.2011 Viite 82132932 TALVIVAARA SOTKAMO OY URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS
TALVIVAARA SOTKAMO OY URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS Päivämäärä 16.3.2011 Laatijat Tarkastaja Kuvaus Riikka Tammivuori, Janne Kekkonen Eeva Ruokonen, Annika Hämäläinen Talvivaaran kaivoksen metallien talteenoton yhteyteen toteutettavan uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupahakemus Viite 82132932 Ramboll Terveystie 2 15870 HOLLOLA T +358 20 755 7800 F +358 20 755 7801 www.ramboll.fi
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS TIIVISTELMÄ Talvivaara Sotkamo Oy hakee ympäristönsuojelulain mukaista toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran kaivoksen tehdasalueelle toteutettavalle uraanin talteenottolaitokselle. Samalla haetaan lupaa aloittaa toiminta lupapäätöksen mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Uraanin talteenottolaitos tulee sijoittumaan kiinteäksi osaksi kaivoksen metallintuotantoprosessia. Laitosta tullaan käyttämään kaivoksen metallintuotannon pääprosessiliuoksessa epäpuhtautena esiintyvän uraanin erottamiseen liuoksesta. Tarkoitus on käsitellä koko metallintuotannon pääliuosmäärä, jonka virtaama nykytilanteessa on noin 1800 m 3 /h. Uraanin talteenotolla ei ole vaikutusta alueella nykyisin harjoitettavaan varsinaiseen kaivostoimintaan, kuten louhintamääriin tai kiviaineksen käsittelyyn. Uraanin talteenoton seurauksena kaivoksen kokonaisvedentarpeeseen tulee noin 8 % ja energiankulutukseen noin 7 % lisäys verrattuna vuoden 2010 kulutuslukuihin. Talteenotto toteutetaan käyttäen vakiintunutta ja yleisesti käytössä olevaa uuttomenetelmää. Uraanin talteenotossa käytettävät kemikaalit ovat osin samoja, joita kaivoksella jo nykyisinkin käytetään. Lisäksi uutossa tarvitaan myös joitakin kaivokselle uusia, mutta teollisuudessa yleisesti käytettyjä valmisteita. Uraanin talteenottolaitos tulee kaivoksen muun metallituotannon tapaan toimimaan jatkuvasti ja viikon jokaisena päivänä. Laitoksen tuotantomäärä tulee olemaan 350 500 tonnia uraania vuodessa. Vuosittaisesta tuotantomäärästä enintään 25 t on peräisin muualta tuotavasta uraanista. Uraanin talteenottolaitos työllistää suoraan noin 20 henkilöä, välillisesti noin 50 henkilöä ja lisäksi hanke tuo rakennusvaiheessa työtä usealle sadalle henkilölle. Uraanin talteenotto parantaa Talvivaaran metallituotteiden laatua, louhittavan malmin hyödyntämisen tehokkuutta ja nostaa siten koko kaivoksen liiketoiminnan kannattavuutta. Talteenottolaitoksesta ei normaalitilanteessa aiheudu puhdistettavien ilmanvaihdon poistohönkien lisäksi muita päästöjä ympäristöön. Ilmapäästöt puhdistetaan parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaisesti siten, ettei niistä aiheudu haittaa kaivosalueen ympäristössä. Uraanin talteenoton ympäristövaikutukset on arvioitu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lainsäädännön mukaisesti. Yhteysviranomaisen antaman lausunnon mukaan uraanin talteenoton ympäristövaikutukset ovat vähäisempiä kuin vaikutukset tilanteessa, jossa talteenottoa ei toteutettaisi.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ 1. YLEISET TIEDOT 1 1.1 Luvan hakijan tiedot 1 1.2 Luvitettava toiminta 1 1.3 Toiminnan aikataulu ja aloittaminen muutoksenhausta huolimatta 2 1.4 Sijainti ja liikennejärjestelyt 2 1.5 Sijaintipaikan ympäristön maankäyttö 2 1.6 Rajanaapurit ja muut asianosaiset 2 1.7 Kaavoitustilanne 3 1.7.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 3 1.7.2 Maakuntakaava 3 1.7.3 Yleiskaava 3 1.7.4 Asemakaava 3 1.8 Toimintaa koskevat muut luvat 3 1.8.1 Ydinenergialain mukainen lupa 3 1.8.2 Kemikaalilupa 3 1.8.3 Rakennuslupa 4 1.8.4 Uraanipuolituotteen kuljettamiseen liittyvät luvat 4 1.8.5 Euroopan atomienergiayhteisön valvonta 4 1.8.6 Säteilylain vaatimukset 4 1.9 Toimintaan liittyvät sopimukset 4 1.10 Ympäristövahinkovakuutus ja ympäristöjärjestelmä 4 2. YMPÄRISTÖN NYKYTILA 5 2.1 Talvivaaran ympäristön radiologinen tilanne 5 2.2 Maa- ja kallioperä 5 2.3 Pohjavesiolosuhteet ja pohjaveden laatu 6 2.4 Pintavedet ja vedenlaatu 6 2.4.1 Pintavesien ekologinen tila 7 2.4.2 Sedimentit 7 2.5 Ilmanlaatu 8 2.6 Melu ja tärinä 8 2.7 Luonnonolosuhteet 8 3. URAANIN TALTEENOTTOLAITOKSEN TOIMINTA 9 3.1 Pääprosessiliuos ennen uraanin talteenottoa 9 3.1.1 Uraanin liukeneminen pääprosessiliuokseen 9 3.2 Uraanin talteenottoprosessi 9 3.2.1 Uutto ja takaisinuutto 10 3.2.2 Saostus, selkeytys ja suodatus 10 3.2.3 Kuivaus, pakkaus ja varastointi 10 3.2.4 Uraanipitoisuus eri prosessivaiheissa 11 3.3 Tuotteet ja tuotantomäärät 11 3.4 Toiminta-aika 11 3.5 Raaka-aineet 11 3.5.1 Pääraaka-aine 11 3.5.2 Muualta tuotavat uraanipitoiset raaka-aineet 11 3.6 Kemikaalit, niiden käyttö ja varastointi 12 3.6.1 Kemikaalien käyttö prosessissa 12 3.6.2 Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n uraaniraaka-aineen valmistuksessa käytettävät kemikaalit 14 3.6.3 Kemikaalien varastointi 14 3.7 Uraanipuolituotteen ja kemikaalien kuljetukset 14 3.8 Veden ja energian kulutus 15 3.8.1 Energiatehokkuus 15 3.9 Uraanin talteenottolaitoksen vesi-, jätevesi- ja hulevesijärjestelyt 15
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 4. JÄTTEET, NIIDEN KÄSITTELY JA HYÖDYNTÄMINEN 16 5. PÄÄSTÖT JA NIIDEN VÄHENTÄMINEN 17 5.1 Päästöt ilmaan ja päästöjen vähentäminen 17 5.1.1 Uraanipäästöt kaivokselta nykytilanteessa 17 5.1.2 Rikkivetypäästö uraanin talteenottolaitokselta 18 5.1.3 Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) 18 5.1.4 Uraani 18 5.1.5 Puhdistuslaitteet 19 5.2 Päästöt veteen ja viemäriin sekä päästöjen vähentäminen 19 5.3 Melu 20 5.4 Muut päästöt 20 5.5 Päästöjen vähentämisen ristikkäisvaikutukset 20 5.6 Ehdotus päästöraja-arvoiksi 20 6. RISKIT, POIKKEUSTILANTEET JA NIIDEN HALLINTA 21 6.1 Prosessiliuos- tai kemikaalivuoto 21 6.2 Prosessihäiriö 21 6.3 Kuljetusonnettomuus 22 6.4 Tulipalo ja räjähdysvaara 22 6.5 Pesurien häiriö 22 6.6 Sähkökatko 23 7. PARAS KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA TEKNIIKKA (BAT) 23 8. YMPÄRISTÖN KANNALTA PARAS KÄYTÄNTÖ (BEP) 24 9. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 25 9.1 Päästöjen vaikutus ilmanlaatuun 26 9.2 Päästöjen vaikutus pintavesiin 26 9.3 Päästöjen vaikutus maaperään ja pohjaveteen 27 9.4 Päästöjen vaikutus ihmisten terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen 27 9.5 Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin 27 9.6 Vaikutus maankäyttöön, maisemaan ja rakennettuun ympäristöön 27 9.7 Vaikutukset kaivoksen sulkemistoimenpiteisiin ja sulkemisen jälkeen 28 10. TARKKAILU JA RAPORTOINTI 28 10.1 Käyttötarkkailu 28 10.2 Päästötarkkailu 29 10.2.1 Päästöt ilmaan 29 10.2.2 Päästöt vesistöön 29 10.2.3 Säteily 29 10.2.4 Jätteiden laatu 29 10.3 Vaikutustarkkailu 29 10.3.1 Vaikutukset ilmanlaatuun 29 10.3.2 Vaikutukset vesistöön ja pohjaveteen 30 10.4 Raportointi 30 10.5 Laadunvarmistus 30 10.6 Ehdotus tarkkailun järjestämiseksi 30
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS LIITTEET 1. Perustelut toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta 2. Sijaintikartta 3. Tiedot rajanaapureista ja muista asianosaisista (LUOTTAMUKSELLI- NEN) 4. Kaavakarttaotteet 5. Prosessikaavio 6. Asemapiirustus 7. Kemikaalitaulukko 8. Ympäristövaikutusten arviointiselostus 9. Yhteysviranomaisen lausunto ja muistutukset YVA-selostuksesta 10. Radiologisen perustilaselvityksen väliraportti 11. Kipsisakan kaatopaikkakelpoisuustutkimukset
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 1 1. YLEISET TIEDOT 1.1 Luvan hakijan tiedot Hakija: Yhteyshenkilö: Talvivaara Sotkamo Oy Talvivaarantie 66 88120 Tuhkakylä puh. 020 712 9800 faksi 020 712 9808 Y-tunnus 1852002-0 Eeva Ruokonen Ahventie 4 B 47 02170 Espoo puh. 040 569 9368 eeva.ruokonen(at)talvivaara.com 1.2 Luvitettava toiminta Talvivaara Sotkamo Oy hakee ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 mukaista toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran kaivoksen tehdasalueelle toteutettavalle uraanin talteenottolaitokselle. Uraanin talteenottolaitos on ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 1 kohdan 7 b) mukainen malmin ja mineraalin rikastamo. Uraanin talteenottoprosessissa tullaan käyttämään orgaanista uuttoliuotinta noin 380 t/a, jolloin toiminta on ympäristölupavelvollista myös asetuksen 1 kohdan 6 a) mukaisesti (laitos, jossa käytetään haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja jossa niiden kulutus on yli 150 kiloa tunnissa tai yli 200 tonnia vuodessa). Talvivaara Sotkamo Oy hakee lisäksi lupaa ottaa vastaan ja erottaa uraani muilta metallirikasteita tuottavilta tai jatkojalostavilta laitoksilta peräisin olevista uraanipitoisista raakaaineista. Toimivaltainen viranomainen ympäristölupa-asiassa on ympäristönsuojeluasetuksen 5 mukaisesti Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Kyseessä on uusi toiminta, jolle ei ole aiemmin myönnetty ympäristölupaa. Uraanin talteenottolaitos tulee sijoittumaan kiinteäksi osaksi kaivoksen metallintuotantoprosessia. Laitosta tullaan käyttämään kaivoksen metallintuotannon pääprosessiliuoksessa epäpuhtautena esiintyvän uraanin erottamiseen liuoksesta. Laitoksella on tarkoitus käsitellä koko metallintuotannon pääliuosmäärä, jonka virtaama nykytilanteessa on noin 1800 m 3 /h. Nykyisin pääosa uraanista päätyy kaivoksen kipsisakka-altaaseen ja osa metallirikasteiden mukana jatkojalostajille, joiden tuotantoprosessia rikasteissa oleva uraani häiritsee. Uraanin talteenottolaitos tulee kaivoksen muun metallituotannon tapaan toimimaan jatkuvasti ja viikon jokaisena päivänä. Laitoksen tuotantomäärä tulee olemaan 350 500 tonnia uraania vuodessa. Talteenottoprosessin lopputuote, uraanipuolituote, on kemialliselta koostumukseltaan uraanioksidien seos. Puolituote on olomuodoltaan kuivaa tai kosteaa hienojakoista jauhetta tai hiutaleita ja väriltään se on vaalean keltaista. Vuosittaisesta tuotantomäärästä enintään 25 t on peräisin muualta tuotavista uraanipitoisista raaka-aineista, kuten Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n prosessistaan erottamasta uraanista.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 2 Uraanin talteenottolaitos työllistää suoraan noin 20 henkilöä, välillisesti noin 50 henkilöä ja lisäksi hanke tuo rakennusvaiheessa työtä usealle sadalle henkilölle. Uraanin talteenotto parantaa Talvivaaran metallituotteiden laatua, louhittavan malmin hyödyntämisen tehokkuutta ja nostaa siten koko kaivoksen liiketoiminnan kannattavuutta. 1.3 Toiminnan aikataulu ja aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Laitoksen edellyttämät perustamis- ja maanrakennustyöt aloitetaan keväällä 2011. Laitos otetaan käyttöön, kun toiminnalle on saatu tarvittavat luvat. Arvioitu käyttöönottoaika on tammikuussa 2012 sen jälkeen, kun laitos on saanut kaikki tarvittavat luvat. Laitosta käytetään koko kaivoksen toiminta-ajan, joka tämän hetkisen arvioin mukaan on noin 46 vuotta. Hakijan perustelut toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta ympäristönsuojelulain 101 :n mukaisesti on esitetty liitteessä 1. Perusteluiksi 101 :n soveltamiselle esitetään samoja näkökohtia, kuin mitä on esitetty hankkeen edellyttämän ydinenergialain mukaisen valtioneuvoston päätöksen välittömälle täytäntöönpanolle. Uraanin talteenottolaitoksen ympäristövaikutukset ovat vähäisiä ja uraania liukenee malmista Talvivaaran pääprosessiliuokseen joka tapauksessa. Muutoksenhakijoille ei aiheudu sellaista seurausta, jota päätöksen välittömän täytäntöön panopäätöksen kumoamisen johdosta ei voisi saattaa ennalleen. 1.4 Sijainti ja liikennejärjestelyt Uraanin talteenottolaitos tulee sijoittumaan Talvivaaran kaivospiirin sisään kaivoksen tehdasalueen länsiosaan junaradan länsipuolelle (ks. sijaintikartta liitteessä 2). Liikenne laitokselle järjestetään kaivoksen olemassa olevia tie- ja raideyhteyksiä pitkin. Maantieliikenne kaivokselle tulee ja lähtee pääosin tietä 870 pitkin. Kaivoksen liikennemäärät ovat nykyisin keskimäärin 8 raskaan ajoneuvon sekä 100-150 henkilöauton käyntiä vuorokaudessa. 1.5 Sijaintipaikan ympäristön maankäyttö Hankealue sijaitsee Talvivaaran kaivosalueella, etäällä muusta yhdyskuntarakenteesta, noin 25 30 km Kajaanin keskustasta kaakkoon ja 20 25 km Sotkamon keskustasta lounaaseen. Kaivospiiriä lähin asutuskeskittymä on Tuhkakylä, joka sijaitsee kaivosalueen koillispuolella lähimmillään noin 1,5 km päässä kaivospiirin rajasta ja noin 9 km etäisyydellä uraanin talteenottolaitoksesta. Kaivospiirin läheisyydessä ei Tuhkakylän lisäksi ole muita asutuskeskittymiä eikä kaivoksen lisäksi muita teollisuuskeskittymiä. Kaivospiirillä tai sen välittömässä läheisyydessä ei myöskään ole tuotantokäytössä olevia peltoalueita. Lähin asuintalo sijaitsee noin 2,6 km päässä ja lähin loma-asuntokäytössä oleva rakennus noin 4,4 km päässä suunnitellusta uraanin talteenottolaitoksesta. Ympäristövaikutusten arviointia varten tehdyn väestörekisterijärjestelmän haun perusteella 12 km säteellä laitoksen sijoituspaikasta on 70 vakituista taloutta. 1.6 Rajanaapurit ja muut asianosaiset Tiedot rajanaapureista ja toiminnan kannalta muista asianosaisista on esitetty liitteessä 3. Rajanaapureiksi katsottiin kaivospiirin alueella sijaitsevat kiinteistöt, kaivospiirin rajanaapurikiinteistöt sekä kiinteistöt joilla on alueita välittömästi kaivospiirin rajan läheisyydessä, vaikka yhteistä rajaa ei olisikaan. Muiksi asianosaisiksi katsottiin lähimpien purkuvesiä vastaanottavien vesistöjen rantakiinteistöt. Liitteessä 3 esitettyjä kiinteistötietoja tulee käsitellä luottamuksellisina henkilötietosuojalain mukaisesti.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 3 1.7 Kaavoitustilanne 1.7.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Tarkistetuissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa (VAT, 13.11.2008) yhdyskuntarakenteen ja elinympäristön laadun eritystavoitteissa todetaan mm. että "haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille on jätettävä riittävän suuri etäisyys. Suuronnettomuusvaaraa aiheuttavat laitokset sekä vaarallisten aineiden kuljetusreitit ja niitä palvelevat kemikaaliratapihat on sijoitettava riittävän etäälle asuinalueista, yleisten toimintojen alueista ja luonnon kannalta herkistä alueista." Uraanin talteenottolaitoksen sijoittaminen kaivoksen tehdasalueelle on edellä mainitun erityistavoitteen mukaista. Muiltakaan osin hanke ei ole valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaista. 1.7.2 Maakuntakaava Valtioneuvoston 29.4.2009 vahvistamassa Kainuun maakuntakaavassa kaivosalue on merkitty kaivostoimintaan tarkoitetuksi alueeksi. Aluevarauksen suunnittelumääräyksessä todetaan, että: Alueen käyttöönottoa suunniteltaessa on otettava huomioon toiminnan aiheuttamat ympäristövaikutukset tuotannon aikana ja sen päätyttyä. 1.7.3 Yleiskaava Talvivaaran alueella ei ole voimassa yleiskaavaa. 1.7.4 Asemakaava Talvivaaran tehdasalueella on voimassa Sotkamon kunnanvaltuuston 29.8.2006 hyväksymä asemakaava. Uraanin talteenottolaitos tullaan sijoittamaan asemakaavan mukaiseen paikkaan teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueelle (kaavamerkintä T). Korttelialueen tehokkuusluku (kerrosalan suhde tontin pinta-alaan) on 0.4. Kaavassa teollisuudelle varatulle alueelle on jo nykyisin rakennettu metallien talteenottolaitos, huoltotilat, varastot ja toimistotilat. Uraanin talteenotto tapahtuu teollisuusrakennuksissa, jotka tulevat sijoittumaan asemakaavan mukaiselle teollisuusalueelle. Asemakaavalla ei säädellä niitä teollisia prosesseja, joita teollisuusalueella harjoitetaan. Yhteysviranomaisen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta antaman lausunnon perusteella uraanin talteenottolaitoksen rakentaminen Talvivaaran asemakaavoitetulle teollisuusalueelle on kaavan mukaista. Kaavakarttaotteet voimassa olevista maakunta- ja asemakaavasta on esitetty liitteessä 4. 1.8 Toimintaa koskevat muut luvat 1.8.1 Ydinenergialain mukainen lupa Uraanin talteenottoon tarvitaan ydinenergialain 8 :n 1. momentin mukainen lupa. Lupatarve koskee ydinenergialain (YEL 990/1987) mukaista lupaa YEL 2 :n 2. kohdassa mainittuun toimintaan eli kaivos- ja rikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tuottaminen. Talvivaara on jättänyt lupahakemuksen valtioneuvostolle 20.4.2010. Hakemus kuulutettiin 1.12.2010 ja siihen on pyydetty lausuntoja ja mielipiteitä 31.3.2011 mennessä. Ydinenergialain mukaisen lupahakemuksen kuulemiseen liittyy Sotkamossa ja Kajaanissa kaikkiin talouksiin jaettu yleispiirteinen selvitys hankkeesta. Yleispiirteinen selvitys sekä muut ydinenergialain mukaiseen lupahakemukseen liittyvät aineistot ovat nähtävillä Työ- ja elinkeinoministeriön Internet-sivuilla osoitteessa http://www.tem.fi/index.phtml?s=4237. 1.8.2 Kemikaalilupa Vaarallisten kemikaalien käsittelylle ja varastoinnille on saatava viranomaisen lupa ennen talteenottolaitoksen toiminnan aloittamista. Turvallisuus ja kemikaalivirasto (TUKES) valvoo kemikaalien laajamittaista teollista käsittelyä ja myöntää luvan. Lupaa talteenottolaitokselle on haettava viimeistään rakentamisen yhteydessä ennen laitoksen käyttöönottoa. Luvan myöntämisen jälkeen valvottaviin kohteisiin tehdään määräajoin tarkastuksia. Talvivaaran nykyiselle toiminnalle on myönnetty lupa vaarallisten kemikaalien laajamittaiseen käyttöön ja varastointiin 6.6.2008 30114/36/2008, (Kemikaalilupa).
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 4 1.8.3 Rakennuslupa Uusien rakennusten sijoittaminen laitosalueelle edellyttää rakennusluvan hakemista Sotkamon kunnan rakennusvalvontaviranomaisilta. Toiminnan, jolle haetaan rakennuslupaa, tulee olla asemakaavan mukainen. 1.8.4 Uraanipuolituotteen kuljettamiseen liittyvät luvat Suomessa kuljetusten turvallisuutta valvoo Säteilyturvakeskus. Uraanipuolituotteen kuljetus Suomessa ei edellytä erityistä lupaa, mutta sen kuljettamisessa tulee noudattaa vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettuja määräyksiä (VAK). EU-tasolla sen, joka kuljettaa toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon ydinainetta, jonka käyttötarkoitus perustuu ydinaineen säteilyominaisuuksiin, on tehtävä radioaktiivisten aineiden siirrosta jäsenmaiden välillä annetussa asetuksessa (Euratom) N:o 1493/93 määrätyt ennakkovarmistukset ja jälki-ilmoitukset (YEA 161/1988; 59 ). Ydinmateriaalien käsittelyä ja siirtoja valvoo kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA. 1.8.5 Euroopan atomienergiayhteisön valvonta Euroopan atomienergiayhteisön (EURATOM) perustamissopimuksen 37. artiklan tulkitsemista koskevan ohjeen 2010/635/Euratom mukaan uraanin talteenotto on artiklan soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa. Talvivaara Sotkamo Oy toimitti artiklassa ja sen soveltamisohjeessa edellytetyt hankkeeseen liittyvät tiedot Työ- ja elinkeinoministeriölle joulukuussa 2010 sekä täydennyksiä tietoihin maaliskuussa 2011. Lisäksi tarvitaan Euratomin perustamissopimuksen Artikla 41:n mukainen hankintakeskuksen hyväksyntä uraanituotteen myyntisopimuksesta. 1.8.6 Säteilylain vaatimukset Uraanin talteenottolaitoksen toimintaan sovelletaan myös eräitä säteilylainsäädännön määräyksiä. Säteilylain (592/1991) tarkoituksena on estää ja rajoittaa säteilystä aiheutuvia terveydellisiä ja muita haittavaikutuksia. Säteilyasetuksessa (1512/1991) säädetään mm. työntekijöiden säteilyaltistuksen enimmäisarvoista. Säteilylainsäädännön mukaisena valvontaviranomaisena toimii Säteilyturvakeskus (STUK). 1.9 Toimintaan liittyvät sopimukset Uraanipuolituotteen jatkojalostamisesta on tehty toimitussopimus Talvivaaran ja jatkojalostuksen toteuttavan yrityksen (Cameco Corporation) välillä. Cameco on yksi maailman suurimmista uraanin tuottajista. Yhtiöllä on useita uraanikaivoksia Pohjois-Amerikassa sekä yksi uraania tuottava kaivos Kazakstanissa. Cameco tuottaa tällä hetkellä noin viidenneksen kaikesta maailman uraanipolttoaineesta. Uraanipuolituote kuljetetaan jatkojalostettavaksi ulkomaille, jossa tuotteesta valmistetaan jatkojalostajan toimesta ydinvoimaloiden polttoainetta. Jatkojalostaja myy valmistamansa polttoaineen edelleen sopimuskumppaneilleen käytettäväksi ydinvoimaloissa. Mahdollisten muualta tuotavien uraanipitoisten raaka-aineiden vastaanotosta ja käsittelystä laaditaan sopimukset tapauskohtaisesti. 1.10 Ympäristövahinkovakuutus ja ympäristöjärjestelmä Talvivaara Sotkamo Oy:llä on olemassa ympäristövahinkovakuutus, joka ulotetaan kattamaan myös uraanin talteenottolaitoksen toiminta. Yhtiöllä on käytössä ISO 14001 mukainen sertifioitu ympäristöasioidenhallintajärjestelmä, joka tulee kattamaan myös uraanin talteenottotoiminnan.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 5 2. YMPÄRISTÖN NYKYTILA Tässä kappaleessa on kuvattu kaivospiirin sekä sen lähialueiden ympäristön nykytila lyhyesti. Tarkemmat kuvaukset ympäristöstä on esitetty hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa liitteessä 8. Säteilyturvakeskuksen tekemä Talvivaaran ympäristön radiologista perustilaa kuvaavan selvityksen väliraportti on hakemuksen liitteessä 10. 2.1 Talvivaaran ympäristön radiologinen tilanne Säteilyturvakeskus on selvittänyt luonnon radioaktiivisten aineiden määriä kaivosalueen ympäristössä alueella, johon kaivostoiminnalla ja uraanin talteenotolla voi olla vaikutusta. Selvityksen tuloksena saadaan yksityiskohtaista tietoa Talvivaaran ympäristön radioaktiivisuustasosta ennen uraanin talteenottotoiminnan aloittamista. Selvitys on kaksivuotinen ja se aloitettiin heinäkuussa 2010. Vuonna 2010 tehdyt näytteenotot ja mittaukset toistetaan vuonna 2011 ja perustilaselvityksen loppuraportti ilmestyy 2012 maaliskuussa. Hakemuksen liitteessä 10 olevassa väliraportissa esitetään eri ympäristönäytteiden radioaktiivisuustuloksia sekä paikan päällä tehtyjen gammaspektrometristen in-situ mittausten tuloksia vuodelta 2010. Näytteenottopaikkoja ja näytelajeja suunniteltaessa on otettu huomioon, että radionuklidit voivat levitä kaivos- ja rikastamoalueelta useita eri leviämisreittejä pitkin. Mahdollisia leviämisreittejä ovat leviäminen pinta- ja pohjavesien mukana joko veteen liuenneena tai hiukkasiin kiinnittyneinä, tuulen levittämän pölyn mukana tai kun kysymys on radonista, erittymällä jätteistä tai maaperästä kaasumaisena ilmaan. Näytelajeja suunniteltaessa otettiin myös huomioon luonnontuotteet sekä lähitilojen elintarvikkeet. Näytteenotto tehdään kahtena eri vuonna, koska luonnon radionuklidien aktiivisuuspitoisuuksissa esiintyy luonnollista vaihtelua. Selvityksessä tutkitaan aktiivisuuspitoisuuksia erilaisista ympäristönäytteistä kuten jokivesi, jokisedimentti, järvivesi, järvisedimentti, näkinsammal, kalanliha, sienet, marjat, hirvenliha, pohjavesi, maaperä, ulkoilman pöly, ulkoilman radon, mansikka, viinimarja ja peruna. Lisäksi alueella tehdään gammaspektrometrisia in-situ mittauksia. STUKin keräämät näytteet otettiin akkreditoiduilla näytteenottomenetelmillä. Kala-, rapu-, riista- ja osa marja-, sieni- ja elintarvikenäytteitä saatiin paikallisilta asukkailta. Tehtyjen analyysien tulokset osoittivat, että Talvivaaran alueella ympäristönäytteiden radioaktiivisuuspitoisuudet olivat luontaisten pitoisuuksien tasolla. Ruoka-aineista (marjat, sienet, peruna ja hirvenliha) mitatut aktiivisuudet olivat alhaisia ja lähellä mittalaitteistojen havaitsemisrajaa. 2.2 Maa- ja kallioperä Kaivosalueen maa- ja kallioperää on tutkittu useaan otteeseen 1930-luvulta alkaen. Maapeite on korkeilla maastonkohdilla moreenia ja alavilla suoalueilla turvetta. Moreenikerros mukailee alla olevan kallioperän muotoja ja maaperätutkimusten perusteella kallion päällä on vain ohut kerros maa-ainesta. Kaivosalueella ei ole harjuja eikä alueella esiinny lajittuneita maa-aineksia kuin paikallisesti pienialaisina rantakerrostumina tai sora- ja hiekkavaltaisina kumpumoreeneina. Alavilla alueilla turpeen paksuus vaihtelee alle metristä viiteen metriin asti. Turpeen alla on yleensä moreenia ja sen alla kallio. Kaivoksen tehdasalueen maanpinta on tasattu täyttömailla luonnollista maanpintaa ylemmäs. Uraanin talteenottolaitoksen alue tullaan tasaamaan täyttömaita käyttäen samalle tasolle tehdasalueen kanssa. Talvivaaran sulfidinen nikkelimalmi on mustaliusketta, jossa on keskimäärin nikkeliä 0,22 %, kuparia 0,13 %, sinkkiä 0,49 %, kobolttia 0,02 % ja mangaania 0,35 %. Malmin keskimääräinen rikkipitoisuus on 9 %. Uraania malmissa on keskimäärin 0,002 %. Kuusilammen ja Kolmisopen esiintymissä sivukivilajit ovat mustaliuske, metakarbonaattikivi, kiilleliuske ja kvartsiitti. Sivukivenä oleva mustaliuske eroaa hyödynnettävästä mustaliuskeesta lähinnä alhaisempien metallipitoisuuksien perusteella.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 6 STUK:n perustilaselvityksen väliraportin mukaan maaperän aktiivisuuspitoisuudet tutkituilla alueilla (tehdasalue, Ohra-aho ja Taattola) olivat pieniä. Aktiivisuuspitoisuudet vaihtelivat maaperänäytteissä uraani-238:n osalta välillä 7,2-54 Bq/kg ja radon-226:n osalta välillä 9,3-40 Bq/kg. Uraanin esiintymisestä ja käyttäytymisestä ympäristössä on tietoa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa liitteessä 8. 2.3 Pohjavesiolosuhteet ja pohjaveden laatu Kaivospiirin alueella tai sen lähialueella ei ole ympäristöhallinnon luokittelemia pohjavesialueita. Pohjaveden pinta kaivosalueella myötäilee alueen maanpinnan muotoja. Kaivosalueen pohjoisella puoliskolla pohjavedenpinta viettää pohjoiseen eli kohti Kolmisoppea ja vedet päätyvät lopulta pintavesiin Oulujoen vesistöalueella. Kaivosalueen eteläosissa pohjaveden virtaussuunta on yleisesti etelään tai itään myötäillen maaston muotoja. Vedenjakaja on eteläisemmän Kuusilammen eteläpuolella, josta alkavat Vuokseen laskevat vesistöt. Kolmisopen ja Kuusilammen malmiesiintymien ja alueen muiden köyhempien mineralisaatioiden tiedetään vaikuttaneen alueen moreenin ja pohjaveden laatuun. Malmiesiintymien ulkopuolella pohjavesi on yleensä metalleista vapaata. Kalliopohjavesi on mineralisaatioalueiden kohdalla metallipitoista ja talousvedeksi käyttökelvotonta. Mustaliuske sisältää sulfideja ja rapautuu sen vuoksi helposti. Rapautumisessa ympäristöön liukenee metalleja ja sulfidin hapettuessa vapautuu vetyioneja, jotka alentavat pohjaveden ph:n happamaksi. Pohjaveden uraanipitoisuuksia tarkkailtiin vuonna 2010. Uraanipitoisuudet kaivoksen malminliuotuskenttien tarkkailupisteissä olivat pieniä suurimman havaitun pitoisuuden ollessa 0,25 µg/l. Kaivosalueen ympäristön kaivovesien uraanipitoisuudet tutkittiin 14 kaivosta otetuista näytteistä toukokuussa 2010. Selvästi suurimat uraanipitoisuudet mitattiin kahdesta Lahnasjärven alueen tarkkailtavasta porakaivosta, joissa pitoisuudet olivat 10,4 µg/l ja 6,9 µg/l. Muissa tutkimuksen kaivoissa uraanipitoisuus oli alle 0,5 µg/l. WHO:n suositus juomaveden enimmäisuraanipitoisuudeksi on 15 µg/l (WHO 2008). Suomessa käytetään suositusarvoa 100 µg/l maaperän luontaisesti korkean uraanipitoisuuden vuoksi. Talvivaaran lähdevesien radonpitoisuus oli STUK:n perustilaselvityksen mukaan noin 70 Bq/l. Porakaivovesien radonpitoisuudet analysoitiin kolmesta kaivospiirin ulkopuolella sijaitsevasta kaivosta. Kahdessa kaivossa pitoisuudet olivat alhaisia (50 ja 134 Bq/l), mutta Lahnasjärven alueella sijainneesta kaivosta analysoitiin korkea radonpitoisuus 6180 Bq/l. Havaittu korkea radonpitoisuus on kuitenkin tyypillinen esimerkiksi Kajaanin graniittirikkaiden alueiden porakaivojen radonpitoisuuksiin verrattuna. 2.4 Pintavedet ja vedenlaatu Talvivaaran kaivospiiri sijaitsee Oulujoen ja Vuoksen vesistöalueiden vedenjakaja-alueella. Kaivosalue kuuluu osin Oulujoen vesistöalueeseen kuuluvan Jormasjärven valuma-alueelle sekä osin Vuoksen vesistöalueeseen kuuluvan Nurmijoen valuma-alueelle. Kaivospiiri sijoittuu Jormasjärveen laskevien Tuhkajoen ja Talvijoen sekä Laakajärveen laskevien Sopenjoen ja Kivijoen osavaluma-alueille. Kaivosalueen suurin järvi on Kolmisoppi ja muita pienempiä vesistöjä ovat mm. Salminen, Kuusilampi ja Kaivoslampi. Kaivospiirin läheisyydessä olevia järviä ovat mm. Kalliojärvi, Ylä-Lumijärvi, Kivijärvi, Hakonen ja Iso-Savonjärvi. Uraanin talteenottolaitos tulee sijoittumaan kaivoksen tehdasalueelle, joka sijaitsee Nurmijoen valuma-alueella. Tehdasalueen läheisyydessä ei ole pintavesimuodostumia. Lähimmät pintavesimuodostumat (Rasvalammit) sijaitsevat suunnittelualueesta noin 1,2 km päässä pohjoiseen. Lähimmät pintavesitarkkailun piiriin kuuluvat pintavesimuodostumat sijaitsevat talteenottolaitoksesta noin 1,8 km päässä länteen (Valkealampi) ja 2,0 km päässä pohjoiseen (Hoikkalampi). Mustaliuskealueen vesistöjen vesi on tyypillisesti humuspitoista ja hapanta. Tutkimusten mukaan happamuus oli jo ennen kaivostoimintaa alueella niin voimakasta, että vain keskikokoisten ja isompien järvien veden ph ylsi tasolle 6. Pienissä vesissä ja ojissa ph oli jopa alle 4. Happamuuteen liittyy alhainen tai jopa olematon puskurikapasiteetti. Mustaliuskealueen vesissä on myös luontaisesti korkeita metallipitoisuuksia.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 7 Talvivaaran vesistöjen uraanipitoisuuden tarkkailu aloitettiin helmikuussa 2010. Uraanipitoisuus Oulujoen vesistöalueella Salmisessa oli 0,05-0,10 µg/l, Kalliojärvessä 0,10 0,23 µg/l ja Kolmisopessa 0,11 0,23 µg/l. Jormasjärvessä uraanipitoisuus oli 0,06-0,11 µg/l. Vuoksen vesistöalueella uraanipitoisuudet helmi-elokuussa olivat Ylä-Lumijärvessä 0,05-0,68 µg/l, Lumijoessa 0,08-0,32 µg/l ja Kivijärvessä 0,05-0,15 µg/l. Suurin vesistön uraanipitoisuus mitattiin louhoksen lähellä olevasta Kuusilammesta, jossa uraanipitoisuudet olivat 1,02-1,64 µg/l. Pitoisuuksia voidaan suhteuttaa esimerkiksi juomaveden suositeltuun enimmäisuraanipitoisuuteen, joka WHO:n suosituksen mukaan on 15 µg/l. Geokemian atlaksen osan 3 (GTK 1996) mukaan purovesien uraanipitoisuudet ovat tavanomaisesti luokkaa 0,007-0,7 g/l. Eniten purovesissä uraania on Itä- ja Keski-Uudellamaalla, missä pitoisuudet ovat tyypillisesti 0,5-2,0 g/l. Kaivosalueen vesistöjen uraanipitoisuus on siten Suomen vesistöille tyypillisellä tasolla. STUK:N perustilaselvityksessä (2010) otettujen pintavesivesinäytteiden aktiivisuuspitoisuudet olivat suurimmassa osassa näytteitä havaitsemisrajan alapuolella. Uraanin aktiivisuuspitoisuuksien vaihteluväli näytteissä oli 0,007-0,08 Bq/kg ja radiumin ja toriumin vielä sitäkin pienempiä. 2.4.1 Pintavesien ekologinen tila Pintavesien ekologinen tila selvitettiin vuoden 2008 laajan tarkkailun yhteydessä. Tarkkailuun sisältyi vesistöjen osalta kasviplanktonlajiston ja -biomassan selvitys, piileväselvitys päällyskasvustosta, pohjaeläintutkimuksia, pohjaeläinten, kalojen ja rapujen metallipitoisuuksien selvitys sekä vesikasvillisuuden tilan selvitys. Alueen järvet ovat tyypillisiä humusjärviä, mistä johtuen kasviplanktonin määrä järvissä on suhteellisen alhainen melko suurista ravinnepitoisuuksista huolimatta. Järvet ovat pohjaeläimistön perusteella joko reheviä (Kivijärvi, Jormasjärvi ja Kolmisoppi) tai lievästi reheviä (Kalliojärvi). Kolmisoppi luokitellaan kasvillisuuden perusteella korteruokotyypin järveksi (valtalajeina järvikorte ja järviruoko), Kalliojärvi ulpukkatyypin järveksi (valtalajit ulpukka ja pullosara), Kivijärvi järvikortetyypin järveksi (ei valtalajeja) ja Jormasjärven Talvilahti järvikortetyypin ja korteruokotyypin järveksi (valtalajit järvikorte, järviruoko, vesisara ja pullosara). STUK:n perustilaselvityksessä 2010 (liite 10) tutkittiin vesi- ja sedimenttinäytteiden lisäksi kalanja ravunlihanäytteiden sekä näkinsammalen radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuuksia. Luonnon radioaktiivisten aineiden pitoisuudet kalan- ja ravunlihassa olivat pieniä ja hyvin lähellä mittalaitteistojen havaitsemisrajaa. Näkinsammalet tunnetusti keräävät tehokkaasti veden epäpuhtauksia itseensä. Näkinsammalnäytteiden aktiivisuuspitoisuuksien vaihteluvälit olivat uraani- 238:n osalta 40-130 Bq/kg ja uraani-235:n osalta alle 6 Bq/kg. Radiumin aktiivisuudet olivat näkinsammalessa korkeampia vaihteluvälin ollessa 35-537 Bq/kg (Ra-226) ja 37-233 Bq/kg (Ra- 228). 2.4.2 Sedimentit Kallioperän ominaisuudet heijastuvat järvisedimenttien kemiallisessa koostumuksessa. Kiilleliusketta ja mustaliusketta sisältävillä kivilajialueilla sijaitsevissa Jormasjärvessä ja Kolmisopessa metallipitoisuudet olivat moninkertaiset graniittigneissialueilla sijaitseviin Kivijärveen ja Kalliojärveen verrattuna. Jormasjärven ja Kolmisopen sedimentin nikkelipitoisuudet vastasivat Talvivaaran alueen kiilleliuske- ja mustaliuskealueella sijaitsevien järvisedimenttien taustapitoisuuksia. Sedimentin uraanipitoisuudet olivat vuonna 2008 tehtyjen tutkimusten perusteella Suomen oloihin tyypillisellä tasolla. Vuonna 2010 STUK:n perustilaselvityksen yhteydessä Jormasjärvestä ja Kivijärvestä otetuissa sedimenttinäytteissä todettiin sedimentin uraanin aktiivisuuspitoisuuksien olevan tasaisia eri syvyyksillä. Tutkimuksessa otettiin sedimenttinäytteitä lisäksi monista muista kaivospiirin vesistöistä. Pintasedimenttinäytteistä mitattujen aktiivisuuspitoisuuksien vaihteluväli oli uraani-238:n osalta 22-210 Bq/kg ja uraani-235:n osalta 1-11 Bq/kg. Radiumin osalta vaihteluväli oli 14-46 Bq/kg (Ra-226) ja 12-26 Bq/kg (Ra-228) ja toriumin 10-39 Bq/kg (Th-228) ja 12-26 Bq/kg (Th- 232). Sedimenttinäytteissä oli havaittavissa Tshernobylin onnettomuuden aiheuttaman cesium- 137-päästön vaikutus, sillä Cs-137:n aktiivisuuspitoisuudet olivat jopa 660 Bq/kg Jormasjärven sedimentin pintakerroksessa.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 8 2.5 Ilmanlaatu Kaivoksen sijainti on syrjäinen eikä lähialueilla ole muita merkittäviä ilmapäästöjä aiheuttavia toimintoja tai suuria teitä, joilla olisi vaikutuksia alueen ilmanlaatuun. Kaukokulkeumana alueelle voi kuitenkin kulkeutua energiantuotannon sekä teollisuuden päästöjä. Kaivospiirin nykyisistä toiminnoista aiheutuvat päästöt ilmaan koostuvat mineraaliaineksen pölyämisestä, pako- ja savukaasupäästöistä sekä tuotantoprosessin höngistä. Saostusreaktoreissa metallien saostamiseen käytetään rikkivetykaasua (H 2 S). Prosessin käynnistysten ja pysäytysten aikana rikkivetyä on puhdistuslaitteista huolimatta päässyt ilmaan ja kulkeutunut kaivoksen ympäristöön, jossa se on alhaisen hajukynnyksensä takia aiheuttanut hajuhaittoja melko kaukanakin kaivoksesta. Suunnittelualuetta lähimmät säähavaintoasemat ovat Kajaanin lentoasema 30 km luoteeseen, Vieremän Kaarakkala 35 km länsilounaaseen sekä Valtimon Kirkonkylä 45 km kaakkoon kaivosalueesta. Ilman lämpötilan vuosikeskiarvo havaintoasemilla on 1,7 2,0 astetta ja keskimääräinen vuosisadanta 532 700 mm. Vallitseva tuulen suunta alueella on etelästä. Lisäksi Sotkamossa on Ilmatieteenlaitoksen sääasema Kuolanniemessä. Pölyä alueella aiheutuu louhinnasta, malminkäsittelystä ja liikenteestä. Pölylaskeumaa tarkkaillaan kaivospiirin alueelle ja sen ympäristöön sijoitetuista 16 mittauspisteestä, joissa mitataan jatkuvatoimisesti pölylaskeuman määrää. Pöly pidättyy keräimien ionivaihdettuun veteen, josta määritetään ph, sähkönjohtavuus, kiintoaine, kiintoaineen hehkutushäviö sekä metalleista nikkelin, koboltin, kuparin ja sinkin pitoisuudet. Maaliskuusta 2010 lähtien pölystä määritettiin myös uraanin pitoisuudet, joiden perusteella laskettiin kuukausittain neliömetrin alalle pölyn mukana laskeutuvan uraanin määrä. Tarkkailun mukaan kaivospiirin ulkopuolella pölyn mukana laskeutuvan uraanin määrät ovat vähäisiä. Kaivoksella toteutettiin YVA-selostuksessa esitettyjen aiempien pölyntorjuntatoimenpiteiden lisäksi vuodenvaihteessa 2010-2011 malminkäsittelyn pölynpoistoa tehostavia laiteinvestointeja. STUK:n perustilaselvityksessä mitattiin vuonna 2010 ulkoilman radonpitoisuuksia kaivospiirillä ja sen ympäristössä yhteensä yli 40 mittauspisteessä. Ulkoilman radonpitoisuudet kaikissa mittauspisteissä olivat matalia ja hyvin lähellä menetelmän havaitsemisrajaa. Kaikkien mittauspurkkien radonpitoisuuden keskiarvo oli 5 Bq/m³, ja mittauspisteiden radonpitoisuuksien vaihteluväli oli 1-11 Bq/m³. Esimerkiksi Tampereen Pispalanharjulla 6.7.2008-19.5.2010 mitattu kuuden radonmittauspisteen pitoisuuksien keskiarvo oli 22 Bq/m³. STUK:n perustilaselvityksessä kerättiin lisäksi kahdesta kaivospiirin alueella sijaitsevasta havaintopisteestä pölylaskeumanäytteet, joista analysoitiin aktiivisuuspitoisuudet. Tuloksia verrattiin Kajaanin ilmapölykeräysaseman tuloksiin, jotka oli kerätty samalta ajanjaksolta. Suurimmat aktiivisuuspitoisuudet havaittiin kalium-40:n osalta, jonka pitoisuudet näytteissä olivat 0,9-1,8 mbq/m 3 (= tuhannesosa Beqcuerelia kuutiometrissä). Kalium-40 on luontaisesti kiviaineksessa esiintyvä radioaktiivinen isotooppi, joka ei ole peräisin luonnonuraanista. Muiden aineiden osalta aktiivisuudet olivat tätä alhaisempia. Kajaanin mittausasemalla kalium-40 aktiivisuuspitoisuus oli 0,1 mbq/m 3. 2.6 Melu ja tärinä Uraanin talteenottolaitos sijoittuu kaivoksen tehdasalueelle, jossa melua ja tärinää aiheutuu louhintaräjäytyksistä, käynnissä olevista rakennustöistä, koneiden ja laitteiden toiminnasta sekä liikenteestä. Tarkkailutulosten perusteella kaivostoiminnan melu ei ylitä meluohjearvoja lähimpien häiriintyvien kohteiden alueella, vaikka etenkin louhintaräjäytykset voidaan havaita melko kaukanakin kaivoksesta. 2.7 Luonnonolosuhteet Kaivospiirin alueella ei ole Natura -verkostoon kuuluvia luonnonsuojelualueita. Suunnittelualuetta lähimmät Natura-alueet ovat Talvivaara (FI1201010) ja sen kaakkoispuolella sijaitsevat Korsunrinne (FI1200621), Losonvaara (FI1201009), Ketrinsaari ja Noronvaara (FI1200602) sekä Isoaho (FI1202001). Uraanin talteenottolaitokselta matkaa Talvivaaran Natura-alueelle on yli 7 km, Losonvaaraan noin 8 km, Ketrinsaareen noin 11 km ja Isoaholle noin 12,5 km.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 9 Uraanin talteenottolaitoksen sijaintipaikkaa lähimpänä sijaitseva liito-oravan ydinalue on noin 1 km päässä suunnittelualueesta pohjoiseen (Rasvamäki) ja lähin potentiaalinen elinalue noin 800 m päässä luoteeseen (Haukimäentien länsipuoli). Uraanin talteenottolaitos sijoittuu tehdasalueelle, jolta kasvillisuus on pääosin poistettu jo aikaisemmin ja alue on muutettu teollisuuskäyttöön. Tämän vuoksi talteenottolaitoksen alueella tai sen lähiympäristössä ei ole erityisiä luontoarvoja. 3. URAANIN TALTEENOTTOLAITOKSEN TOIMINTA 3.1 Pääprosessiliuos ennen uraanin talteenottoa 3.1.1 Uraanin liukeneminen pääprosessiliuokseen Talvivaaran alueen kallioperä ja nikkelimalmi sisältävät luonnonuraania pieniä pitoisuuksia. Luonnonuraani koostuu kolmesta isotoopista, U-238 (99,2836 %), U-235 (0,7110 %) ja U-234 (0,0054 %). Uraani liukenee bioliuotuksessa Talvivaaran päämetallien tapaan PLS-liuokseen, joka on kaivoksen metallien talteenoton pääprosessiliuos. Liuoksen uraanipitoisuudet ovat alhaisia (noin 20 mg/l), mutta uraani voidaan ottaa talteen tarkoitukseen kehitetyllä uuttomenetelmällä. Tutkimusten perusteella malmissa esiintyvien muiden radioaktiivisten aineiden kuin uraanin liukeneminen bioliuotuksessa on vähäistä eikä niitä esiinny merkityksellisissä pitoisuuksissa pääliuoksessa. Esimerkiksi huhtikuussa 2010 tehdyissä tutkimuksissa mitattiin PLS-liuoksen uraaniisotooppien yhteenlasketuksi aktiivisuuspitoisuudeksi 214 Bq/kg. Radiumin aktiivisuuspitoisuus oli noin 1 Bq/kg. Lyijyn (Pb-210) ja poloniumin (Po-210) pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Talteenottoprosessiin otettava raaka-aine on metallien saostusprosessien prosessiliuos sinkkisulfidisakeuttimen ylitesäiliöstä, kuparin ja sinkin saostuksen jälkeen. Sinkin saostuksessa sakeutukseen käytettävät altaat sijaitsevat ulkotiloissa. Uraanilaitoksen alueella sijaitsevat liuosaltaat sisältävät samaa liuosta, kuin mistä otetaan talteen päämetallit nykyiselläkin laitoksella. Uraanin talteenottoon otettava syöttöliuos selkeytetään talteenottolaitoksen piha-alueella olevassa 40x80 m katetussa altaassa (ns. PLS-allas). Altaasta selkeytynyt liuos johdetaan uraanin talteenottoon putkia pitkin. Prosessiin käsiteltäväksi otettava määrä on mitoitettu PLS-liuosmäärän mukaisesti tasolle noin 1800 m 3 tunnissa. Laitoksen piha-alueella on toinen samankokoinen katettu uuton raffinaattiallas, johon johdetaan uraanin talteenottoprosessin uuttovaiheen läpikäynyt PLS-liuos. Metallituotannon liuos jatkaa raffinaattialtaalta nykyisen esineutraloinnin kautta seuraavaan metallinsaostusvaiheeseen, joka on nikkelin talteenotto. Uuton raffinaattialtaassa uraanipitoisuus on matalampi kuin uuton selkeytysaltaassa, mutta muutoin liuoksen koostumus pysyy samana. Altaiden pohjarakenteet vastaavat kaivoksen uusimpien liuosaltaiden rakennetta. Rakenteeseen kuuluvat seuraavat kerrokset pinnalta alkaen: muovikalvo(hdpe)-murske-muovikalvo(hdpe)- bentoniitti-murske ja maapohjan päälle lisäksi suodatinkangas. Rakenteeseen asennetaan tarkkailuputkisto, jonka avulla on mahdollista tarkkailla mahdollisia vuotoja mittaamalla putkistoon kertyvästä vedestä ph:ta tai johtokykyä. Lisäksi altaiden pohjien alle rakennetaan salaojat. Nykyisen laitoksen ulkona sijaitsevien sakeuttimien tapaan myös nämä ulkona sijaitsevat altaat katetaan, jotta liuoksesta mahdollisesti vapautuva rikkivety saadaan kerättyä talteen ja puhdistettua pesurissa. Pesurina käytetään venturityyppistä märkäpesuria, jossa pesuliuoksena käytetään natriumhydroksidiliuosta. 3.2 Uraanin talteenottoprosessi Uraanin talteenotto toteutetaan teollisuudessa yleisesti käytössä olevalla nestenesteuuttomenetelmällä. Vastaavia uuttolaitteistoja käytetään metallien talteenotossa lukuisilla tuotantolaitoksilla Suomessa ja ulkomailla. Uraanin talteenotto ei eroa muiden metallien talteenotosta kyseisellä menetelmällä lukuun ottamatta työntekijöiden säteilysuojauksen kannalta tarpeellisia toimenpiteitä. Prosessin ohjaus ja valvonta toteutetaan uusimman tekniikan mukaisella ohjausjärjestelmällä. Ohjaus- ja valvontajärjestelmän tarvitsema tieto prosessiolosuhteista kerätään jatkuvatoimisten mittausantureiden avulla.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 10 Uraanin talteenottolaitoksen prosessikaavio on esitetty liitteessä 5. Eri prosessivaiheiden sijoittuminen on esitetty asemapiirustuksessa liitteessä 6. 3.2.1 Uutto ja takaisinuutto Uraanin talteenottoprosessin ensimmäisessä vaiheessa vesiliuos (= PLS) sekoitetaan sekoitussäiliössä uuttoliuoksen kanssa, jolloin uraaniyhdisteet siirtyvät uuttoliuokseen. Tämän jälkeen vesiliuos ja orgaaninen liuotin erotetaan toisistaan selkeytysaltaassa aineiden fysikaaliseen tiheyseroon perustuen. Orgaaninen liuos asettuu kevyempänä vesiliuoksen päälle. Uutto on kaksivaiheinen, eli ensimmäisen vaiheen selkeytysaltaasta vesiliuos jatkaa toisen vaiheen sekoitussäiliöön ja edelleen toiseen selkeytysaltaaseen. Orgaaninen uuttoliuos johdetaan selkeytysaltaista takaisinuutettavaksi. Vesiliuos (PLS) johdetaan laitoksen pihalla sijaitsevaan uuton raffinaattialtaaseen, josta se jatkaa nykyiseen esineutralointivaiheeseen ja siitä edelleen nykyiseen nikkelin ja koboltin yhteissaostukseen. Takaisinuutolla tarkoitetaan vaihetta, jossa orgaaniseen uuttoliuokseen siirtynyt uraani uutetaan takaisin vesiliuokseen. Takaisinuutossa käytetään natriumkarbonaatin vesiliuosta. Takaisinuutossa vesiliuoksen ja orgaanisen liuottimen erotukseen käytetään uuton tapaan sekoitussäiliö- ja selkeytysallasyksiköitä, joita on prosessissa 2 kpl. Takaisinuutosta saatu uraanipitoinen vesiliuos johdetaan sekoitussäiliöissä tehtävän ph-säädön jälkeen uraanin saostusvaiheeseen. Orgaanisen liuoksen pääsy saostusvaiheeseen estetään jälkiselkeytyksellä ja tarvittaessa lisäksi aktiivihiilisuodatuksella. Käsiteltävä liuosmäärä on muutama kuutio tunnissa ja liuoksen sisältämä uraanipitoisuus on tässä vaiheessa 10 20 g/l. Uuttoliuosta käsitellään ennen takaisinuuttoa pesuilla, joissa liuoksesta poistetaan epäpuhtauksia rikkihappoliuoksella ja vedellä. Pesu tapahtuu vastaavissa sekoitin-selkeytinlaitteissa kuin uutto. Takaisinuuton jälkeen orgaaninen liuos palautetaan takaisin uuttovaiheeseen kahden käsittelyvaiheen kautta. Käsittelyt tehdään vastaavissa sekoitin-selkeytinlaitteissa kuin uutto ja takaisinuutto ja käsittelyliuoksina käytetään natriumhydroksidia ja rikkihappoa. Uuttoalueella takaisinuuttoliuoksen käsittelyssä erottuva vesiliuos johdetaan takaisin uuttoa edeltävään PLS-altaaseen. Uraanin talteenottoprosessista ei johdeta vesiä viemäriin. 3.2.2 Saostus, selkeytys ja suodatus Uraani saostetaan sekoitussäiliöreaktoreissa vetyperoksidilla. Saostuksessa vesiliuoksen ph säädetään lipeällä (natriumhydroksidilla) saostusreaktiolle sopivaksi. Uraani saostuu uraaniperoksidina, joka erotetaan vesiliuoksesta selkeyttämällä ja suodattamalla. Sakasta suodatuksessa erotettu liuos palautetaan ennen uraanin talteenottoprosessia olevaan PLS-altaaseen tai saostusvaiheen alkuun. 3.2.3 Kuivaus, pakkaus ja varastointi Uraaniperoksidisakka kuivataan lämmön avulla kuivausuunissa. Kuivausuuni on lämpöeristetty energiankulutuksen pienentämiseksi ja turvallisuussyistä. Kuivausuunin vesihöyry ja sen mukana irtoavat uraanihiukkaset imetään märkäpesurille, jonka poistoliete palautetaan saostusalueelle. Pesurissa puhdistettu ilma lisäksi suodatetaan pussisuodattimessa ennen kuin se päästetään ilmaan. Kuivausuunista uraanipuolituote siirretään suoraan syöttösuppiloon, josta se pakataan ilmatiiviisiin 200 l terästynnyreihin. Tynnyrit pestään ulkopuolelta, kuivataan ja punnitaan ennen siirtoa kuljetuslavoille. Tynnyrien pesuvesi kerätään talteen ja johdetaan uraanin saostusvaiheeseen. Lavat siirretään laitoksen sisätiloissa olevaan varastointitilaan odottamaan kuljetusta. Ennen kuljetusta tynnyrit pakataan laitoksen sisätiloissa merikuljetuskonttiin, joka kuormataan joko kuorma-autoon tai junaan. Talteenottolaitoksella kerrallaan varastoitava uraanimäärä on maksimissaan 50 tonnia, mikä vastaa enintään kahdeksan viikon tuotantomäärää. Uraanituotteen kuivaus-, pakkaus- ja varastointialueen ilmanvaihto on erillinen muista prosessitiloista. Alueen toiminnot ovat pitkälti automatisoituja ja sinne on henkilöstöllä vain rajallinen pääsy. Uraanin talteenoton lopputuote sisältää kuiva-aineelle laskettuna uraania noin 70-80 %. Pääosa uraanista on uraaniperoksidimuodossa ja sen lisäksi tuotteessa on vähäisiä määriä muita uraanioksideja ja kidevettä.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 11 3.2.4 Uraanipitoisuus eri prosessivaiheissa Eri prosessivaiheissa pilottikokeiden perusteella arvioidut uraanipitoisuudet on esitetty taulukossa 3-1. Taulukko 3-1. Uraanipitoisuus eri prosessivaiheissa. Prosessivaihe Keskimääräinen Yksikkö uraanipitoisuus Uuttoon tuleva PLS-liuos 20 mg/l Uutosta poistuva PLS-liuos 0,08-0,2 mg/l Takaisinuuttoliuos saostukseen 10-20 g/l Suodatettu sakka (uraanipuolituote) 70 % Kuivattu puolituote 70-80 % 3.3 Tuotteet ja tuotantomäärät Uuttoprosessilla saadaan talteen yli 90 % laitokselle syötettävän metalliliuoksen sisältämästä uraanista. Lopputuote tuotetaan ns. yellow-cake asteelle, joka on saanut nimensä sen keltaisen värin vuoksi. Syntyvä puolituote, uraaniperoksidi eli UO 4 xh 2 O on kosteaa tai kuivattua ja sen tyypillinen kuiva-aineelle laskettu uraanipitoisuus on 70-80 painoprosenttia (noin 20 % UO 4 :stä on happea). Puolituote sisältää myös muita uraanin oksideja, joita ovat UO 3 ja U 3 O 8. Puolituotteessa olevan kideveden määrä vaihtelee saostusolosuhteiden mukaan. Kuivatun uraaniperoksidituotteen koostumus riippuu kuivauslämpötilasta; matalammissa lämpötiloissa yhdiste on edelleen muotoa UO 4, ja korkeammissa lämpötiloissa voi syntyä enemmissä määrin muita oksideja, kuten UO 3 :a. Luonnonuraanin isotooppisuhde ei muutu talteenottoprosessin aikana. Ulkomuodoltaan kellertävää jauhetta tai hiutaleita oleva uraanipuolituote painaa 2-4 kiloa litralta. Uraanipuolituote on vain vähäisesti vesiliukoista. Uraanioksidit ovat vakaita erilaisissa ympäristöolosuhteissa. Uraanioksidit eivät ole palavia ja puolituotteen jatkojalostukseen kuuluukin usein aineen kuumentaminen usean sadan asteen lämpötilaan. Suunniteltu valmistusmäärä 350 500 tonnia uraania vuodessa tarkoittaa käytännössä sitä, että uraanipuolituotetta valmistetaan päivässä noin 1400-2000 kg. Päivän tuotanto mahtuu keskimäärin kolmeen tai neljään 200 l tynnyriin. Talvivaaran alueella kerrallaan varastoitava suurin uraanimäärä on 50 tonnia. Varastointi toteutetaan talteenottolaitoksen sisätiloissa. 3.4 Toiminta-aika Uraanin talteenottolaitos toimii kaivoksen tuotantoprosessin kiinteänä osana. Prosessin käyntiaika on muun kaivostoiminnan tapaan jatkuvaa ja ympärivuotista (8400 tuntia vuodessa). 3.5 Raaka-aineet 3.5.1 Pääraaka-aine Uraanin talteenoton pääraaka-aine on kaivoksen metallien talteenoton pääprosessiliuos (ns. PLSliuos). Uraanin talteenottolaitoksella suunnitellaan käsiteltäväksi koko kaivoksen metallintuotannon pääprosessiliuos, jonka virtaama on nykyisin 1800 m 3 /h. 3.5.2 Muualta tuotavat uraanipitoiset raaka-aineet Talvivaara Sotkamo Oy hakee oman uraanin talteenottonsa lisäksi lupaa ottaa vastaan ja käsitellä Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n prosessistaan talteenottamaa uraania. NNH on Talvivaaran nikkelirikasteiden pääasiakas ja yhtiön tuotantoprosessiin kertyvä uraani on peräisin Talvivaaran nikkelirikasteissa epäpuhtautena esiintyvästä uraanista. NNH:lta tuotavat uraanipitoiset raakaaineet toimitetaan Talvivaaraan samankaltaisessa liuosmuodossa, kuin missä Talvivaaran uraanin talteenottolaitoksella prosessiliuos on takaisinuuton jälkeen. Uraani voi olla jalostettu NNH:n toimesta myös valmiiksi puolituotteeksi, jonka koostumus vastaa Talvivaaran uraanipuolituotetta. Talvivaarassa tuotettavasta uraanista enintään 25 t/a tulee olemaan peräisin NNH:lta. Mikäli kaikki Harjavallasta tuotava uraaniraaka-aine toimitetaan Talvivaaraan liuosmuodossa, on vuosittain vastaanotettava liuosmäärä 625-1250 t liuoksen uraanipitoisuuden ollessa luokkaa 20 40 g/l.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 12 Harjavallan tehtaalta tuotava uraaniliuos tuodaan Talvivaaraan konteissa. Liuoksen uraanipitoisuus on 20-40 g/l ja ph noin 10. Liuos pumpataan suoraan kuljetussäiliöistä uraanin talteenottolaitoksen ph:n säätöreaktoreihin, jotka sijaitsevat laitoksen sisätiloissa. Liuos pumpataan hitaasti, jolloin lisävirtaamasta ei aiheudu prosessille ongelmia. Mikäli siirron yhteydessä ilmenisi vuoto, kerääntyisi vuoto laitoksen lattiakaivoihin, joista nesteet voidaan palauttaa takaisin prosessiin. Muualta tuotavat raaka-aineet eivät siten edellytä käsittelyä ennen siirtoa talteenottolaitoksen prosessilaitteisiin eikä aineiden käytöstä aiheudu ympäristövaikutuksia. Muualta liuosmuodossa tuotavat ja ph:n säätöreaktoreihin pumpattavat uraaniraaka-aineet lisäävät suunnitellulla vastaanottomäärällä 625-1250 t/a saostukseen johdettavaa liuosmäärää noin 1-5 % vuositasolla. Harjavallan tehtaan uraaniliuoksen tyypillinen koostumus on esitetty taulukossa 3-2. Taulukko 3-2. Norils Nickel Harjavalta Oy:n uraaniliuoksen tyypillinen koostumus. Aine Pitoisuus Yksikkö Uraani (U) 20-40 g/l Natriumkarbonaatti (Na 2 CO 3 ) 75-80 g/l Natrium (Na) 40-60 g/l Kloridi (Cl) max 1 g/l Kromi (Cr) max 50 mg/l Rauta (Fe) max 20 mg/l Kupari (Cu) max 10 mg/l Kalium (K) max 10 mg/l Lyijy (Pb) max 10 mg/l Kalsium (Ca) max 10 mg/l Kadmium (Cd) max 10 mg/l Muita aineita ei liuosnäytteistä tehdyissä analyyseissa ole havaittu. 3.6 Kemikaalit, niiden käyttö ja varastointi 3.6.1 Kemikaalien käyttö prosessissa Uraanin talteenottoprosessissa käytetään kaivoksella jo aiemmin käytössä olevia kemikaaleja (rikkihappo, natriumhydroksidi ja typpikaasu). Näiden kemikaalien käyttömäärät uraanin talteenottoprosessissa ovat kohtuullisen suuria, mutta vähäisiä verrattuna kaivoksen muuhun jo olemassa olevaan käyttöön. Lisäksi uraanin talteenotossa käytetään orgaanista uuttoliuotinta, uuttoreagenssia, modifiointiainetta, natriumkarbonaattia, vetyperoksidia ja flokkulanttia. Lisäksi uuttolaitteiden kaasutiloissa käytetään typpikaasua. Laitokselle tulee oma suljettu jäähdytysvesikiertonsa. Jäähdytysveden käsittelyyn kaivoksen olemassa olevalla vesilaitoksella käytetään mikrobiston kasvua ehkäiseviä vedenkäsittelykemikaaleja. Uraanin talteenottoprosessissa käytettävä uuttoliuos koostuu kolmesta ainesosasta: orgaanisesta liuottimesta, uuttoreagenssista bis(2-etyyliheksyyli)fosfaatista ja modifiointiaineesta, joka on fosfiinioksidiseos. Uuttoliuotin kiertää laitoksen putkistoissa ja prosessissa suljetussa kierrossa eikä sitä kulu merkittäviä määriä. Uuton apuaineet, uuttoreagenssi ja modifiointiaine, lisätään uuttoliuokseen omista varastosäiliöistä kulutuksen mukaan. Uraanin talteenotossa käytettävät kemikaalit ovat teollisuudessa yleisesti käytössä olevia valmisteita. Aineiden ominaisuudet ovat tunnettuja eikä niiden käyttöön liity tavanomaisesta kemianprosessiteollisuudesta poikkeavia riskejä. Tiedot laitoksella käytettävien kemikaalien luokituksista, ominaisuuksista ja määristä on esitetty kemikaalitaulukossa liitteessä 7. Rikkihappo (H 2 SO 4, 93 %) tulee uraanin talteenottolaitokselle putkea pitkin Talvivaaran nykyisistä varastosäiliöistä ja se laimennetaan vedellä noin 20-prosenttiseksi liuokseksi. Laimennetun rikkihapon varastosäiliön tilavuus uraanin talteenottolaitoksella on noin 15 m 3. Varastosäiliö sijaitsee laitoksen piha-alueella ja se sijoitetaan varoaltaaseen. Laimennetun rikkihapon kokonaismäärä talteenottolaitoksella (varastosäiliö + prosessilaitteet) on noin 200 m 3.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 13 Natriumhydroksidi (NaOH, 50 %) eli lipeä tulee uraanin talteenottolaitokselle rikkihapon tapaan putkea pitkin Talvivaaran nykyisistä varastosäiliöistä. Lipeä laimennetaan talteenottolaitoksella vedellä käyttö- ja varastointipitoisuuteen 10-30 %. Natriumhydroksidi laimennetaan vedellä käyttöpitoisuuteensa. Lipeän varastosäiliön tilavuus on alle 10 m 3 ja se sijaitsee laitoksen sisätiloissa. Lipeää käytetään laitoksella mm. liuosten ph:n säätöön sekä kaasunpesurien pesuliuoksena. Typpikaasua (N 2 ) käytetään uuttoalueella laitteiden kaasutilassa metalli-ionien hapettumisen ehkäisemiseksi. Tarvittava määrä on pyritty minimoimaan suunnittelemalla uuttolaitteet mahdollisimman pienen kaasutilan omaaviksi. Uuttoliuotin (esim. NESSOL-LIAV 270 tai muu vastaava valmiste) on maaöljypohjainen suoraketjuinen ja aromaattivapaa hiilivety. Liuottimen höyrynpaine on alle 0,01 kpa (20 C), joten se ei ole erityisen helposti haihtuvaa. Liuotin kiertää laitoksen putkistoissa ja sen määrä laitoksella on noin 1400 m 3. Käytön aikana lisättävä uuttoliuotin toimitetaan säiliöautolla noin 50 m 3 kokoiseen varastosäiliöön. Varastosäiliö sijoitetaan varoaltaaseen uraanin talteenottolaitoksen ulkopuolelle, erilleen laitoksesta. Uuttoliuotin kiertää laitoksen putkistoissa ja prosessissa suljetussa kierrossa. Uuttoreagenssia [bis(2-etyyliheksyyli)fosfaatti(c 16 H 35 O 4 P), D2EHPA] käytetään noin 5 til-% liuoksena laimennettuna edellä kuvattuun orgaaniseen liuottimeen. Käyttöönottovaiheessa uuttoliuoskiertoon sekoitettava määrä on noin 85 m 3. Toiminnan aikana ainetta lisätään tarpeen mukaan liuottimen suljettuun kiertoon. Aine toimitetaan liuoksena 1 m 3 kemikaalikonteissa ja varastoidaan laitoksen sisätiloissa. Reagenssin kulutus vuositasolla on vähäistä. Modifiointiainetta (esim. Cyanex 923 tai muu vastaava valmiste) sekoitetaan käyttöönottovaiheessa uuttoliuottimeen noin 70 m 3. Modifiointiaine on fosfiinioksidiseos sisältäen monooktyylidiheksyylifosfiinioksidia 28-32 p-%, tri-n-oktyylifosfiinioksidia 12-16 p-%, dioktyylimonoheksyylifosfiinioksidia 40-44 p-% ja triheksyylifosfiinioksidia 7,5-16 p-%. Aine toimitetaan laitokselle liuosmuodossa 1 m 3 kemikaalikonteissa ja varastoidaan laitoksen sisätiloissa. Myös modifiointiaineen kulutus on vuositasolla vähäistä. Natriumkarbonaatti (Na 2 CO 3 ) eli sooda toimitetaan Talvivaaraan kiinteänä jauheena ja sitä varastoidaan kiintoaineena enintään noin 45 tonnia riippuen kemikaalitoimittajan eräkoosta. Kiinteänä jauheena toimitettava natriumkarbonaatti liuotetaan sekoitussäiliössä demineralisoituun veteen ja käytetään vesiliuoksena. Natriumkarbonaattiliuoksen valmistus- ja varastosäiliön yhteenlaskettu tilavuus on noin 100 m 3 ja liuoksen kokonaistilavuus laitoksella on noin 140 m 3. Aineen pölyäminen estetään toteuttamalla varastointi suljetussa siilossa laitoksen sisätiloissa. Annostelu siilosta sekoitussäiliöön tapahtuu automaattisesti. Vetyperoksidia (H 2 O 2 ) käytetään uraanin saostamiseen uraanioksidiksi. Vetyperoksidi toimitetaan 30-50 % liuoksena säiliöautolla ja täytetään erilliseen 100 m 3 varastosäiliöön, joka sijaitsee uraanin talteenottolaitoksen piha-alueella varoaltaassa. Säiliöstä liuosta annostellaan putkia pitkin prosessin saostusvaiheeseen, jota ennen se laimennetaan putkisekoittimessa 15-30 massaprosenttiseksi liuokseksi. Flokkulantteja käytetään saostumista tehostavina apuaineina. Uraanin talteenotossa voidaan käyttää esimerkiksi FLOPAM-merkkisiä anionisia ja kationisia flokkulantteja tai muita vastaavia valmisteita. Flokkulantteja käytetään laajalti teollisissa prosesseissa, elintarvikkeiden valmistuksessa sekä vedenpuhdistamoilla. Flokkulanttia lisätään selkeytettävään ja suodatettavaan liuokseen vähäisiä määriä (alle 1 %). Flokkulantti voidaan toimittaa joko liuoksena konteissa tai kiintoaineena, jolloin se liuotetaan paikan päällä sopivaan pitoisuuteen. Käyttömäärät ovat pieniä, joten myös mahdollinen flokkulantin liuotuslaitteisto on pieni. Mikrobien kasvua estävää kemikaalia (esimerkiksi Acticide PT tai muu vastaava valmiste) käytetään suljetussa jäähdytysvesikierrossa. Nykyisellä laitoksella kemikaalia lisätään panoksittain jäähdytysveteen kun tarvetta ilmenee, eli kun jäähdytysvedessä on havaittavissa leväkasvustoa. Mikrobien kasvun estämiseksi ainetta annostellaan veteen noin kaksi kertaa viikossa siten, että pitoisuudeksi tulee 60-80 mg/l. Kemikaalin käyttöliuoksen pitoisuudella 2,5 % on aineen kulutus noin 0,3 m 3 /vko.
URAANIN TALTEENOTON YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS 14 3.6.2 Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n uraaniraaka-aineen valmistuksessa käytettävät kemikaalit Norils Nickel Harjavalta Oy:ltä tulevan uraaniraaka-aineen mukana ei Talvivaaraan tule vaarallisuusominaisuuksiltaan eroavia aineita. NNH:n uraanin talteenottoprosessi on samantyyppinen kuin Talvivaaraan tämän hankkeen mukaisesti on suunniteltu. Talteenotossa käytettävät kemikaalit ovat koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan samankaltaisia kuin Talvivaaran laitoksella. Uuttoreagenssi on sama ja toisena uuton apuaineena käytetään saman tuoteperheeseen kuuluvaa Cyanex 272-reagenssia. Uraanin takaisinuutto (poisto) suoritetaan käyttäen natriumkarbonaattia, jolloin syntyy natriumuraanikarbonaattiliuos. Liuoksesta valmistetaan natriumdiuranaattisakkaa. Sitä edelleen prosessoimalla saadaan puhtaampi uraanioksidisakka. 3.6.3 Kemikaalien varastointi Uusia ja yksinomaan uraanin talteenotossa käytettäviä kemikaaleja varten toteutetaan talteenottolaitoksen alueelle omat varastosäiliönsä ja siirtoputkistonsa. Kaivoksella jo nykyisin käytössä olevat kemikaalit (rikkihappo, natriumhydroksidi ja rikkivety) tuodaan uraanin talteenottolaitokselle olemassa olevista varastosäiliöistä putkia pitkin. Talteenottolaitokselle tulee rikkihapolle sekä natriumhydroksidille omat laimennus/varastosäiliönsä käyttöliuosten valmistamiseksi. Laimennetun rikkihapon varastosäiliö tulee laitoksen kemikaalisäiliöalueelle rakennuksen ulkopuolelle. Natriumhydroksidin laimennussäiliö sijoitetaan laitoksen sisään. Kemikaalien varastointi ja siirto toteutetaan voimassa olevia määräyksiä ja standardeja noudattaen. Vetyperoksidi sekä uuttoliuotin varastoidaan laitoksen ulkoalueelle toteutettavissa säiliöissä. Vetyperoksidin varastosäiliö on kooltaan 100 m 3 ja uuttoliuottimen 50 m 3. Säiliöt varustetaan lainsäädännön vaatimukset täyttävillä varoaltailla. Uuttoreagenssi [bis(2-etyyliheksyyli)fosfaatti], modifiointiaine (fosfiinioksidiseos), natriumkarbonaatti ja flokkulantti varastoidaan talteenottolaitoksen sisätiloissa. Kemikaalien siirtoputket kannakoidaan ensisijaisesti kulkemaan ilmassa, jolloin mahdolliset vuodot voidaan havaita nopeasti. Mikäli putkia sijoitetaan maan alle, toteutetaan putket kaksoisseinämäisinä tai ne sijoitetaan tiiviiseen kanavaan. Uuttoreagenssi sekä modifiointiaine toimitetaan laitokselle 1 m 3 kemikaalikonteissa. Kontit varastoidaan talteenottolaitoksen sisätiloihin toteutettavassa kemikaalivarastossa. Natriumkarbonaatti toimitetaan laitokselle kiinteässä muodossa ja varastoidaan käyttöä varten siilossa, josta ainetta annostellaan liuotettavaksi demineralisoituun (=vesi, josta on poistettu ionit) veteen sisätiloissa olevassa sekoitussäiliössä. Kiinteinä rakeina toimitettavaa flokkulanttia säilytetään laitoksella sisätiloissa kaupallisissa pakkauksissa, kuten 200 l tynnyreissä tai 1 m 3 konteissa. Jos flokkulantti toimitetaan liuoksena, ovat liuoskontit noin 1 m 3 kokoisia. Kemikaalien varastointi- ja käsittelyalueet varustetaan kemikaalilainsäädännön mukaisilla varoaltailla ja mahdollisten vuotojen keruujärjestelmillä. Altaiden ja laitoksen lattiat pinnoitetaan kemikaaleja kestävillä materiaaleilla. 3.7 Uraanipuolituotteen ja kemikaalien kuljetukset Uraanipuolituotteet kuljetetaan talteenottolaitokselta kuorma-autolla tai junalla Oulun tai Kokkolan satamaan ja edelleen meriteitse ulkomaiselle jatkojalostuslaitokselle. Kuljetuserä on kerralla noin 10 50 tonnia riippuen käytetäänkö auto vai junakuljetuksia. Uraanin varastointimäärä Talvivaaran alueella on enintään 50 tonnia, joten kuljetuksia tehdään säännöllisesti enintään muutaman kerran kuukaudessa. Prosessin apuaineet ja kemikaalit toimitetaan maanteitse tai junalla, kemikaalit niiden kuljetusmääräysten mukaisella kalustolla. Kemikaalikuljetuksia on noin 2-3 kuormaa viikossa. Harjavallasta tuotavasta uraaniraaka-aineesta aiheutuu noin 20-40 kuljetusta vuodessa, mikäli kerrallaan kuljetettava määrä on noin 30 tonnia. Uraanipuolituotteen ja uraanipitoisen raaka-aineen kuljetuksissa noudatetaan lakia vaarallisten aineiden kuljetuksesta (719/1994), vaarallisten aiheiden kuljetuksista annettuja ns. VAKmääräyksiä ja kuljetusmuotokohtaisia asetuksia. Koska uraanipuolituotteessa isotoopin (U-235) osuus ei ylitä yhtä prosenttia, ei sen kuljetuksiin sovelleta ydinvastuulain mukaista lupakäytäntöä. Kemikaalien purut tehdään valvotusti ja purkualueet varustetaan suoja-altailla.