KIRJALLINEN KYSYMYS 505/2006 vp Linja-autoliikenteen polttoainevero Eduskunnan puhemiehelle Hallitus on vähentänyt joukkoliikenteen tukia, mistä on erityisesti kärsinyt harvaan asuttujen seutujen joukkoliikenne. Tämän lisäksi linjaautoliikenteen kustannukset ovat nousseet. Erityisesti polttoaineen hinta on kohonnut voimakkaasti, eikä ole näkyvissä, että hinnat olisivat laskemassa. Maatalouden harjoittajille hallitus on esittänyt ja eduskunta myöntänyt veronalennusta energian hintaan. Linjaliikenteessä ajaville linjaautoille polttoaineen hinta on merkittävä kustannustekijä, joka saattaa johtaa vuorojen supistamisiin. Hallitus on korostanut joukkoliikenteen merkitystä, mutta vaikuttavat toimenpiteet ovat jääneet juhlapuheitten tasolle. Kattavan säännöllisen vuoroliikenneverkon ylläpitäminen linja-autoliikenteessä edellyttää hallitukselta toimenpiteitä, joilla voidaan alentaa polttoaineiden hintaa. Alentamalla säännöllisessä linjaliikenteessä käytettyjen linja-autojen polttoaineveroa voidaan joukkoliikennepalvelut turvata myös tulevaisuudessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy säännöllisessä linjaliikenteessä käytettyjen linja-autojen polttoaineveron alentamiseksi? Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2006 Mikko Kuoppa /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Kuopan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 505/2006 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy säännöllisessä linjaliikenteessä käytettyjen linja-autojen polttoaineveron alentamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Polttoaineverotus on yhteisössä pitkälle yhtenäistetty. Neuvoston direktiivissä energiatuotteiden ja sähkön verotuksen uudistamisesta (2003/96/EY) on säädetty muun muassa polttoaineista kannettavan valmisteveron vähimmäismääristä. Dieselöljyn osalta vähimmäistaso on tällä hetkellä 302 euroa 1000 litralta. Suomessa dieselöljyn valmistevero on 31,94 senttiä litralta, eli 1,74 senttiä litralta yhteisön vähimmäistasoa korkeampi. Tieliikennekäytössä olevissa dieselajoneuvoissa edellytetään käytettäväksi dieselöljynä verotettua polttoainetta eikä esimerkiksi vähemmin verotettua lämmitysöljyä. Mainitun direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat tehdä eron ammattitarkoitukseen ja muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen välillä edellyttäen, että yhteisön vähimmäistasoja noudatetaan ja että ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoöljyn verokanta ei laske 1 päivänä tammikuuta 2003 voimassa olevan kansallisen verotason alle poiketen siitä, mitä direktiivissä säädetään tätä käyttötarkoitusta koskevista poikkeuksista. Artiklan 3 kohdan mukaan ammattitarkoitukseen käytettävällä dieselpolttoöljyllä tarkoitetaan muun muassa dieselöljyä, joka käytetään matkustajien kuljetukseen M2- tai M3-luokkaan kuuluvalla moottoriajoneuvolla eli linja-autolla. Direktiivi sallii siten dieselöljyn verotuksen eriyttämisen tietyissä ammattitarkoituksissa, mutta ei kuitenkaan alemmaksi kuin yhteisön vähimmäisverotaso eikä alemmaksi kuin jäsenmaan vuoden 2003 alussa voimassa ollut verotaso. Suomessa nykyinen verotaso oli käytössä jo vuoden 2003 alussa, joten direktiivin 7 artikla ei mahdollista meillä veron porrastamista. Tämän lisäksi direktiivin 19 artiklassa on säännös, jonka mukaan neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä. Jäsenvaltiolla on mahdollisuus tehdä tästä komissiolle hakemus. Komissio tarkastelee pyyntöä ottaen huomioon muun muassa sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan, tarpeen varmistaa tasapuolinen kilpailu sekä yhteisön terveys-, ympäristönsuojelu-, energia- ja liikennepolitiikan. Jos neuvosto myöntää luvan, se on joka tapauksessa määräaikainen. Neuvoston toimivalta on eräin myöntämisperusteita koskevin tiukennuksin suunnilleen sama kuin aikaisemman direktiivin artiklan 8 mukainen poikkeuslupien myöntämisvaltuus. Aikaisemman direktiivin mukaiset poikkeusluvat päättyvät vuoden 2006 lopussa. Komissio on juuri antanut selonteon suhtautumisestaan energiaverotuksen poikkeuslupiin jatkossa. Suhtautumisen voi katsoa olevan periaatteessa melko pidättyväinen taikka kielteinen. Komissio on jo aikaisemminkin ollut samalla linjalla. Tämä ei estä jäsenvaltiota jättämästä poikkeuslupahakemuksia. Lupakäytäntö tarkentunee vielä tämän vuoden aikana, jos jäsenvaltiot jättävät asiasta hakemuksia. 2
Ministerin vastaus KK 505/2006 vp Mikko Kuoppa /vas Hallitus pitää julkisen liikenteen toimivuutta tärkeänä tavoitteena. Poikkeusluvan saamiseen liittyvästä epävarmuudesta ja myönteisessäkin tapauksessa luvan määräaikaisuuden takia näyttäisi siltä, että jos joukkoliikenteestä halutaan huolehtia pitkäjänteisesti, olisi pyrittävä löytämään muita keinoja kuin linja-autoliikenteen polttoaineveron alentaminen. Helsingissä 4 päivänä heinäkuuta 2006 Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 505/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Kuoppa /vänst: Vilka åtgärder vidtar regeringen för att sänka bränsleskatten för bussar i reguljär linjetrafik? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bränslebeskattningen är i stor utsträckning samordnad i gemenskapen. I rådets direktiv om en omstrukturering av gemenskapsramen för beskattning av energiprodukter och elektricitet (2003/96/EG) bestäms bland annat om minimiskattesatsen för bränsle. För dieselolja är minimisatsen för tillfället 302 euro per 1 000 liter. I Finland är skattesatsen för dieselolja 31,94 cent per liter, dvs. 1,74 cent per liter högre än miniminivån i gemenskapen. För dieselfordon i vägtrafikanvändning förutsätts en användning av bränsle som beskattas som dieselolja och inte exempelvis eldningsolja som beskattas lindrigare. Enligt artikel 7 punkt 2 i nämnda direktiv får medlemsstaterna differentiera mellan yrkesmässig och icke-yrkesmässig användning av dieselbrännolja som drivmedel, under förutsättning att gemenskapens miniminivåer iakttas och att skattesatsen för dieselbrännolja för yrkesmässig användning som används som drivmedel inte är lägre än den gällande nationella skattenivån den 1 januari 2003, utan hinder av de eventuella undantag beträffande denna användning som fastställs i detta direktiv. Enligt punkt 3 i artikeln avses med dieselbrännolja för yrkesmässig användning som används som drivmedel dieselbrännolja som används som drivmedel för passagerartransport med motorfordon som hör till kategori M2 eller M3, dvs. buss. Direktivet tillåter sålunda en differentiering av beskattningen av dieselolja för visst yrkesbruk men dock inte lägre än minimiskattesatsen inom gemenskapen eller lägre än skattesatsen i medlemslandet i början av 2003. I Finland användes den nuvarande skattesatsen redan i början av 2003 vilket leder till att artikel 7 i direktivet inte gör det möjligt för oss att avlägsna skatten. Dessutom ingår i artikel 19 en bestämmelse enligt vilken rådet enhälligt, på förslag från kommissionen får ge varje medlemsstat tillstånd att av särskilda politiska hänsyn införa ytterligare skattebefrielser eller skattenedsättningar. Medlemsstaten har möjlighet att lämna in en ansökan om detta till kommissionen. Kommissionen skall pröva denna begäran, med beaktande av bl.a. den inre marknadens funktion, behovet av att säkerställa en sund konkurrens samt gemenskapens politik när det gäller hälsa, miljö, energi och transport. Om rådet beviljar tillstånd är det på viss tid. Rådets befogenheter är med åtstramning av vissa grunder för beviljande ungefär de samma som befogenheterna för beviljande av tillstånd till undantag i artikel 8 i det tidigare direktivet. Undantagen enligt det tidigare direktivet upphör i slutet av 2006. Kommissionen har nyligen lämnat en förklaring om sin inställning till undantag i energibeskattningen i fortsättningen. Inställningen kan anses vara i princip mycket avhållsam eller negativ. Kommissionen har redan tidigare varit inne på samma linje. Detta hindrar inte en medlemsstat från att lämna in ansökan om undantag. Praxis i fråga om beviljande av undantag förtydligas ytterligare i år om medlemsstaterna lämnar in ansökningar i ärendet. 4
Ministerns svar KK 505/2006 vp Mikko Kuoppa /vas Regeringen anser att en fungerande kollektivtrafik är ett viktigt mål. På grund av osäkerheten när det gäller beviljande av undantag och av att undantag även i positiva fall beviljas endast på viss tid ser det ut som om enda möjligheten att värna om kollektivtrafiken på lång sikt skulle vara att hitta på andra metoder än sänkning av bränsleskatten för busstrafiken. Helsingfors den 4 juli 2006 Finansminister Eero Heinäluoma 5