Näsin kartanon rakennushistoriallinen selvitys Henrik Wager Porvoon museo 20. 4. 2007
2 Sisällysluettelo Johdanto 3 Taustaksi 4 Näsin päärakennus arkkitehtuurin historiassa 6 Ajoittamisesta 20 Säilyneisyys ja suojelutavoitteet 20 Lähteet 22 Liitteet, pohjapiirustukset 24 Kansikuva. Näsin kartano. Natalia Linsén 1894. Porvoon museo.
3 Johdanto Selvityksen tarkoituksena on tunnistaa ja tuoda esille Näsin kartanon päärakennuksen ominaispiirteet, kerroksisuus ja säilyneisyys sekä näihin liittyvät arvot ja merkitykset. Selvityksen on tilannut Porvoon kaupungin tilakeskus. Inventointi on tehty Porvoon museossa ja se pyrkii palvelemaan sekä kaavoitusta että rakennuksen peruskorjauksen korjaussuunnittelua. Rakennuksen rakennushistoriaan liittyvää kirjallista tai piirustusaineistoa ei ole juurikaan säilynyt. Vanhin tavattu piirustus on A. Karlsin vuonna 1927 laatima pohjapiirustus. Tästä johtuen sen tarkka rakennusvuosi ei ole tiedossa. Seinäpinnoista löytyneet vanhimmat tapettifragmentit ja yhden huoneen kattomaalaus viittaavat voimakkaasti 1830-1840 lukuun. Ulkoarkkitehtuuriltaan ja pohjakaavaltaan päärakennus noudattaa kuitenkin 1700-luvun arkkitehtuuria. Näsin kartano tuli Porvoon kaupungin omistukseen vuonna 1883, minkä jälkeen se on ollut vuokrattuna asuinkäyttöön. Korjaus- ja muutostyöt ovat koskeneet lähinnä seinä-, lattia- ja kattopintoja. Rakenteelliset muutokset ovat olleet pienehköjä. Viimeisin suurempi korjaushanke tehtiin vuonna 1992, jolloin pohjoiskuistiin rakennettiin saniteettitilat ja ullakolle johtanut porras poistettiin eteisestä. Keskeisinä kirjallisina lähteinä arkkitehtuurin osalta ovat olleet Irma Lounatvuoren ja Henrik Liliuksen tutkimukset. Tärkeä lähde on ollut Näsin kartanoa ja Johan Holmia käsittelevä, perusteelliseen arkistotutkimukseen pohjautuva Martta Hirnin kirja Näse-Jutte. Hirnin kokoamaa aineistoa, joka käsittää mm. vanhoista asiakirjoista otetut kopiot säilytetään Porvoon museossa. Rakennushistoriaa on pyritty selvittämään Kansallisarkistossa, Porvoon kaupungin arkistossa, Porvoon rakennusvalvonnan arkistossa ja maakunta-arkistossa säilytettävistä dokumenteista. Löydetty aineisto on kuitenkin ollut niukkaa. Esimerkiksi Kansallisarkistossa säilytettävässä Brandförsäkringsverketin 1700-lukua käsittävässä palovakuutusaineistossa Porvoosta on asiakirjoja ainoastaan Kiialan kartanosta. Myös Porvoon kaupungin omistusajalta on käyty läpi kunnalliskertomusten pääpiirteet, mutta rakennushistoriaan liittyvää lisätietoa ei niistäkään ole ilmennyt. Teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden 1980-luvun alussa laatima lyhyt rakennushistoriallinen selvitys ja mittausleirillä laaditut tarkat mittapiirustukset ovat edesauttaneet tätä selvitystä. Tämän inventoinnin liitteenä on lisäksi konservaattori Katja Luoman laatima suuntaa antava analyysi päärakennuksesta löytyneiden kattomaalauksen ja varhaisen tapetin väriaineista. Historiallinen kuva- ja kartta-aineisto on Porvoon museon arkistosta ja Kansallisarkistosta sekä Maanmittauslaitokselta. Se on tarkoitettu vain tähän tutkimukseen. Kuva-aineiston julkaisemisesta ja käytöstä on pyydettävä erillistä lupaa mainituilta tahoilta. Kiinteistön rakennusvaiheet, muutokset
4 ja säilyneisyys on tarkennettu helmikuussa 2007 tehdyillä kenttätutkimuksilla, joiden yhteydessä otettiin mm. tapettinäytteitä. Pihapiirissä sijaitseva 1800-luvulle palautuva asuintalo sekä ulkorakennukset eivät kuuluneet inventoinnin piiriin. Tämä ei kuitenkaan vähennä niiden arvoa vaan ne tulee huomioida osana kartanon vanhempaa säilynyttä rakennettua ympäristöä tulevassa kaavoituksessa. Taustaksi Näsi mainitaan historiallisissa lähteissä ensi kerran vuonna 1421. Varhaisimmissa yleispiirteisissä Porvoon kartoissa kartanon paikka esiintyy mm. vuoden 1652 karttaluonnoksessa sekä Samuel Brotheruksen vuoden 1711 kartassa. 1 Kuva 1. Porvoo vuoden 1652 karttaluonnoksen mukaan. Panelius 1983. 1 Panelius 1983, Taulut I ja III; Rosendahl 2003, s. 35.
5 Näsin varhaisemmasta rakennuskannasta ei ole tietoa. Nykyinen päärakennus lukeutuu ulkoarkkitehtuuriltaan, vuoraustavaltaan ja pohjakaavaltaan 1700-luvun puolivälissä rakennettujen kartanoiden päärakennusten tyyppiin. Se perustui lähinnä sotilasvirkatalojen tyyppipiirustuksista vaikutteita saaneeseen kartano-arkkitehtuuriin. Perustyyppinä pidetään anonyymin suunnittelijan laatimaa karoliinisten pohjakaavojen, julkisivujen suhteiden ja katon muodon muodostamaa kokonaisuutta. 2 Kuva 2. Päärakennus 1900-luvun alussa. Kuvassa näkyvät T-ikkunat muutettiin myöhemmin nykyisenkaltaisiksi kuusiruutuisiksi ikkunoiksi. Porvoon museo. Nykyistä päärakennusta edeltävien päärakennusten vaiheista tiedetään, että kartanon päärakennus poltettiin isovihan aikana vuonna 1708. Kartanon omisti kenraali Georg Johan Maidel, ja hänen kuoltuaan vuonna 1710 tämän leski Helena Creutz. Näsi oli tuolloin vuokrattuna porvoolaiselle kauppias Strömille ja sitä viljeli kaksi torpparia. Uuden päärakennuksen rakentamisesta ei ole mainintaa. Näsissä käytiin taisteluita myös vuonna 1713. Vuonna 1724 kartanon omisti majuri Stigman ja 1730-luvun lopussa majuri Johan Albrecht von Schleier. Iso- ja pikkuvihan vuoksi rakennustoiminta oli Suomessa vähäistä 1730-luvulle saakka. 3 Näsin 1750-luvulta lähtien omistanut majuri Fredrik Adolf Ramsay kiinnitti kartanon Riksens ständers bankista ottamansa lainan vakuudeksi vuonna 1755. Kartano oli raatimies ja kauppias Johan Holm vanhemman antaman lainan vakuutena vuonna 1774 ja kauppias Johan Holm 2 Lounatvuori 1996, s. 98. 3 Allardt 1925, s. 301; Allardt 1928, s 206; Gardberg 2002, s. 135.
6 nuoremman antaman uuden lainan vakuutena vuonna 1779. Viimeinen maininta Ramsay suvusta Näsissä on vuodelta 1777, jolloin Fredrdik Adolf Ramsayn poika Christian Wilhelm Ramsay asui siellä. 4 Kauppias Holmin poika, varatuomari Johan Holm (1789-1866) sai kartanon haltuunsa perintönä vuonna 1813. Vuoden 1813 perukirjassa kartanosta todettiin, että Näse säteri, därå befintlig förfallen åbyggnad samt ett därunder lydande torp jämte invid bro kullen belägen krog med åbyggnad. Näsiin varatuomari Holm muutti vaimonsa kanssa vuonna 1830. Hän oli eronnut raatimiehen virastaan vuonna 1827 ja siirtynyt päätoimiseksi liiketoiminnan ja maanviljelyksen harjoittajaksi. Johan Holm kuoli vuonna 1866 ja kartanon peri hänen poikansa Karl Magnus Holm. Porvoon kaupunki sai mahdollisuuden lunastaa Näsin sekä Holmin omistamat Hornhattulan ja Johannisbergin kartanot varatuomari Holmin pojan, pormestari Karl Magnus Holmin kuoltua vuonna 1882. Näsi siirtyi kaupungin omistukseen 12. 4. 1883 ja se liitettiin kaupunkialueeseen vuonna 1927. Kaupunki vuokrasi päärakennuksen kruununvouti Berndt Fröbergille vuonna 1891. 5 Näsin päärakennus arkkitehtuurin historiassa Korkealle kiviperustukselle rakennetun mansardikattoisen ja pystylaudoituksella vuoratun hirsirunkoisen rakennuksen rakennusajankohta ei ole tiedossa. Sen rakennusajankohdaksi on esitetty 1700-luvun loppua 6 sekä 1810-1830 lukujen välistä aikaa. Rakennuttajaksi on epäilty vahvasti varatuomari Johan Holmia ja rakennusajankohdaksi viimeksi mainittua ajanjaksoa. 7 Rakennusaikaisista vaiheista ei ole tavattu kirjallista aineistoa. 1800-luvulle sijoittuva ajoitus perustuu yllä mainittuun Holmin aikaiseen vuoden 1813 perukirjaan ja A Brucen laatimaan vuoden 1747 karttaan sekä Porvoon kaupungin tonttikarttaan vuodelta 1792, joissa päärakennus on esitetty itä-länsisuuntaisena, pääty joelle päin. Nykyisen sijainnin on todettu esiintyneen karttaaineistossa ensi kerran Johan Fredrik Barckin vuoden 1833 Porvoon kaupungin mittauksessa. 8 Toisaalta Samuel Brotheruksen vuoden 1711 asemapiirroksessa Näsin päärakennus on esitetty nykyisellä paikallaan, pitkäjulkisivu joelle päin. Lisäksi 1700-1800-lukujen vaihteen kuninkaankartastossa Näsin kartanon paikalle on ryhmitelty kolme rakennusta karoliinisen sijoittelun mukaisesti, kuten myös Kiialan ja Strömsbergin kartanoiden kohdalla. 9 4 Hartman 1907, s. 265; Allardt 1928, s. 206-207; Hirn 1982, s. 20; Rosendahl 2003, s. 35. 5 Hirn 1982, s. 29; Kopio perukirjasta 19. 9. 1813, Porvoon museo; Selén 1996, s. 307; Hartman 1907, s. 684-685; Mäkelä-Alitalo 2004, s. 72. 6 Allardt 1928, s. 209; Selén 1996, s. 308. 7 TKK 1982, s. 2; Hirn 1982, s. 22. 8 Hirn 1982, s. 21; TKK 1982, s. 1. 9 Panelius 1983, Taulu III, PMA, Brotheruksen asemakaava 1711; Alanen & Kepsu 1989, s. 99.
7 Kuva 3. Samuel Brotheruksen asemapiirros vuodelta 1711. Asemapiirros on käännetty pohjoisnuolen suuntaiseksi. Panelius 1983.
8 Kuva 4. J. F. Barckin Porvoon mittaus vuodelta 1833. Maanmittaushallitus. Karttatarkastelusta voi esittää muutaman huomion. Vuoden 1747 kartta ei ole kovinkaan tarkka. Rakennus on siinä merkitty lähes raatihuoneen torin kohdalle, torin etelänpuoleisen korttelin rajalle. Vuoden 1792 kartta on tarkempi, ja päärakennus vaikuttaisi olevan suunnilleen nykyisen piharakennuksen paikkeilla ja sen eteläpuolella on sijainnut kartanon hyötypuutarha (plantagen). Karttoja voidaan pitää kartanon sijainnin ja asemoinnin osalta varsin suuripiirteisinä. Karl Magnus Holm teetti vuonna 1867 isänsä kuoleman jälkeen arvion kartanon arvosta 10. Vuonna 1867 laaditun arviopöytäkirjan mukaan päärakennus käsitti tuolloin kuusi asuinhuonetta, keittiön, kuistin (tambur), eteisen (förstuga), kellarin ja kaksi ullakkokamaria. Lisäksi kartanoon kuului erillinen sivurakennus (flygelbyggnad), jossa oli eteinen, pakaritupa ja kolme asuinhuonetta. Kaksi suurta holvattua kivikellaria. Kaksi suurta kaksikerroksista makasiinirakennusta. Yksi kaksikerroksinen lato. Vaunu ja puuliiteri sekä jääkellari. Pienempi vaunu- ja puuliiteri. Ett hemligit hus? Talli-, tarvike- ja lampolarakennus. Talli- ja latorakennus. Uudempi navettarakennus, jossa 10 Hämeenlinnan maakunta-arkisto (HMA), Porvoon maistraatin arkisto. Rakentamista ja kaavoitusta koskevat asiakirjat: Kaupungin tontit, pellot ja rakennukset (Hc:7).
9 kolme osastoa. Vanhempi navettarakennus, jossa kolme osastoa. Ett kokthus? för ladugårdens behov. Kolme riihirakennusta. Sepän paja. Työväenasuinrakennus(rakennuksia?). Pesutupa. Rannassa viisi suurempaa varastorakennusta (joista neljää voi aina vuokrata kaupungin tarpeisiin). 14 (fjortan?) eri ikäistä heinälatoa, jotka kaikki hyväkuntoisia. Erilaisia rakennuksia oli siis yli kaksikymmentä. Kartanon puutarhan mainitaan olevan merkityksetön (Trädgård finnes, men är obetydlig.) Näsin päärakennuksen mitat olivat vuoden 1887 palovakuutusasiakirjan mukaan 43 kyynärää x 13 1/3 kyynärää ja korkeus 16 kyynärää (n. 25m x 8m). Mitoiltaan rakennus ei ole muuttunut. Rakennuksessa oli kahdeksan asuinhuonetta, kaksi vinttihuonetta, neljä kaakeliuunia ja keittiöuuni. Huoneluku on kasvanut yhdellä 20 vuoden takaiseen. Tämä viittaisi siihen, eteinen on jaettu tuolloin nykyisenkaltaiseksi ja muodostettu keittiön viereinen huone 109. Toinen asuinrakennus oli 47 kyynärää x 11,5 kyynärää ja 12 kyynärää korkea. Siinä oli 4(?) asuinhuonetta. Näsiin kuului lisäksi seitsemän talous- ja makasiinirakennusta. Rakennusten määrä oli pudonnut Holmien ajoista lähes puolella. Näsin kartanon rakennusten sijoittelusta ei ole mainintoja. Perusratkaisuna kartanoiden rakennusten sijoittumisessa oli, että rakennuskanta muodostui yleisesti mies- ja talouspihalle. Ensin mainittuun sijoittui päärakennus ja sen ympärille pihapiiriä reunustamaan väentuvan ja leivintiloja sisältävät sivurakennukset. Talouspiha sijaitsi erillään miespihasta ja sinne sijoittuivat mm. tallit, navetat ja kalustovajat. Kustavilaisen klassismin ajalla 1800-luvun alussa kartanoiden päärakennusten molemmille sivuille karoliinisen mallin mukaan kulmittain sijoitetut siipirakennukset katosivat lähes poikkeuksetta kartanoarkkitehtuurista. 11 Päärakennuksen arkkitehtuuri noudattaa 1700-luvun sotilasvirkatalojen mallipiirustusten muokkaamaa kartanoarkkitehtuurin perinnettä. Rakennusten vuoraaminen yleistyi Suomessa kustavilaisella ajalla. Vuorauksena käytettiin 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa lähes poikkeuksetta pystylaudoitusta. Kalleimpana tyyppinä oli piiloponttilaudalla tapahtunut vuoraus, jolla pyrittiin saamaan kivirakennuksen vaikutelma. Tästä hyvän esimerkin Porvoossa tarjoaa Kirkkotorin varrella sijaitseva Solitanderin talo 1790-luvulta. Siinä on sama vuoraus, mutta nurkkapilasterit 1800-luvun jälkipuoliskolta. 12 Kattomuotona oli 1700-luvulla usein mansardikatto, mutta myös satula- ja aumakattoja rakennettiin. Katemateriaalina oli 1740-luvulta 1700-luvun loppuun tavallisesti kaksiuurteiseksi rihlattu tervattu lauta. Uusklassismin myötä, 1810-luvulta lähtien lautakattoa pidettiin vanhentuneena. Useissa kartanoissa oli kuitenkin vielä 1800-luvun puolivälissä 11 Lounatvuori 2001, s. 35. 12 Gardberg 2000. s.
10 punaiseksi maalattu lautakatto, kunnes päre- ja huopakatto syrjäyttivät sen. Seinävuorauksessa puolestaan uurteella varustettu vaakalaudoitus levisi Suomeen 1810-luvun lopussa Venäjältä uutena vuoraustyyppinä. Tyyppiä pidetään vallitsevana 1820- ja 1830-lukujen taitteessa. Kartanorakennuksen perustyypiksi muotoutui aumakattoinen, melko leveärunkoinen kuusiruutuisilla ikkunoilla varustettu rakennus. Ikkunoita ympäröivät klassistisesti, mutta varsin eri tavoin muotoillut kehyslaudat. 13 Kuva 5. Näsin kartanon ulko-oven listoitusta. Henrik Wager 2006. Itä-Uudellamaalla ainoastaan Porvoossa ja sen lähiympäristössä esiintyy 1700-1800 lukujen vaihteessa - verrattaessa esim. Loviisan pelkistetympään tyyppiin - veistoksellisia myöhäiskustavilaisia ikkunavuorauksia. Niiden tekijänä saattaa olla 1700-1800 lukujen vaihteessa Porvoossa vaikuttanut puuseppä Matts Sexlin. Hän työskenteli mm. Porvoon tuomiokirkossa vuosina 1791, 1794 ja 1800. Hän kuoli 1818. Samaa myöhäiskustavilaista ornamenttityyppiä esiintyy myös 1800-luvun alkupuolen Porvoolaiskotien sisäovien listoissa. Pidetään myös todennäköisenä, että Näsin, Stensbölen, Kialan ja Hedvigbergin kartanoiden ikkuna- ja ovivuoraukset olisivat saman mestarin tekemät. 14 13 Lilius 1985, s. 28, 35; Härö 1988, s. 228; Tomminen 1987 (teoksessa Talo kautta aikojen), s. 90. 14 Gardberg 2000, s. 133f, 143, 147.
11 Kuva 6. Stensbölen kartanon ikkuna. Henrik Wager 2005. Näsin kartanon ovi- ja ikkunalistoituksessa on käytetty samaa muotokieltä, mutta kylläkin vaatimattomampana toteutuksena. Natalia Linsénin vuonna 1894 ottamassa valokuvassa päärakennuksessa on empiren mukaiset kuusiruutuiset ikkunat (kts. kansikuva), joita suosittiin 1800-luvun alusta lähtien. Pihan puolen ikkunat on vaihdettu viimeistään 1890-luvun alussa T- ikkunoiksi, jotka sittemmin on muutettu nykyisenkaltaisiksi kuusiruutuisiksi naulaamalla ikkunanpuitteet lasien päälle karmeihin kiinni. Kuva 7-8. Näsin kartanon vanhempi ikkunaruutu. Henrik Wager 2007. Päärakennuksen pihan puolella ikkunat olivat T-malliset vuonna 1893. Daniel Nyblin 1893 (detalji). Porvoon museo.
12 Rakennuksen vintiltä löytyi 1810-luvun mallin mukaisia empireikkunoita, joissa on kolme ruutua ikkunalehteä kohti. Lisäksi ullakolla on yksi 1700-luvun luvulle tyypillinen kahdeksanruutuinen ikkunalehti. Jälkimmäisestä ei voi varmuudella sanoa, että onko se kuulunut nykyiseen rakennukseen. Kartanon arkkitehtuuria on verrattu mm. Mietoisissa sijaitsevan, vuoden 1773 palon jälkeen vuonna 1777 rakennettuun Saaren everstin uuteen virkataloon ja huonejakoa Mustion kartanoon. Saaren suunnittelijana oli Turun kaupunginarkkitehti Christian Friedrich Schröder. Hän laati myös Mustion kartanon ensimmäiset suunnitelmat, joita muutettiin sittemmin. Saaren mansardikattoinen rokokoota edustava rakennus rakennettiin palaneen talon perustuksen päälle. Pitkäjulkisivuun sijoitettiin kolmiopäädyllä varustettu portaali, jonne johti kaksipuoleinen porrasnousu. Keittiötä ei ollut, ja se sijaitsi samanaikaisessa siipirakennuksessa. Päärakennuksen yksityiskohdat muuttuivat empiren mukaisiksi 1800-luvun alussa tehdyissä muutostöissä. 15 Kokonsa puolesta Näsin päärakennus (43 kyynärää x 13 1/3 kyynärää) on samaa kokoluokkaa kuin Saaren päärakennus (41 kyynärää x 21 kyynärää). Rakennusten yhdenmukaisuus on ilmeinen. Kuva 9-10. Saaren kartanon päärakennus 1900-luvun alussa ja kopio Schröderin vuoden 1777 piirustuksesta. Originaali Museovirasto. Lounatvuori 1996. Tilaohjelmaltaan Näsin kartano noudattaa karoliinista pohjakaavaa. Pohjakaava palautuu 1600- luvulle, mutta suomessa siitä tuli suosittu kartanoissa ja varakkaan porvariston kaupunkitaloissa 1700- luvun puolivälin molemmin puolin. Perusmuodossaan se käsittää eteistilan, josta avautuu 15 Lounatvuori 1996, s. 50; Härö 1988, s. 223; TKK 1982, s. 7-8.
13 suuri sali, jonka molemmin puolin on kaksi huonetta. Perusmuotoa varioitiin etenkin kartanoissa, joissa perusmuotoisen pohjakaavan päätyihin lisättiin huoneita tarpeen mukaan. 16 Kuva 11. Tupa- ja karoliinisia pohjakaavoja. Lilius 1985. Itä-Uudeltamaalta tarjoaa 1760-luvun puolivälissä kenraali ja maaherra Anders Henrik Ramsayn uudelleen rakennuttama Jakkarilan kartanon päärakennus hyvän vertailukohdan 1700-luvun kartanoarkkitehtuurista. Varhaisempi päärakennus vaurioitui pahoin isovihan aikana. Uuden päärakennuksen suunnittelija ei ole tiedossa, mutta sitä pidetään rokokooklassismin hyvänä edustajana. Päärakennus rakennettiin Saaren päärakennuksen tapaan neljä holvattua kivikellaria käsittävän korkean perustuksen päälle. Rakennuksessa oli kaksi eteistä, jotka jakoivat rakennuksen kahteen osaan. Asuinhuoneita oli yhdeksän. Porvoosta Anders Henrik Ramsay sai vuonna 1763 haltuunsa Bergstan, Järnböle-Hornhattulan ja Domargårdin kartanot. Vuonna 1769 hän hankki omistukseensa vielä Johannisbergin kartanon. 17 Kuva 12. Jakkarilan päärakennus alkuperäisenkaltaisen mansardikaton palauttamisen jälkeen. Porvoon museo. 16 Lilius 1985, s. 17, 26. 17 Allardt 1928b, s. 109-116; Härö 1988, s. 229.
14 Arkkitehtuuriltaan Näsin kartanon päärakennus eroaa selkeästi 1800-luvun alusta 1830-luvulle Suomessa ja Itä-Uudellamaalla rakennetuista kartanoista. Ruotsalaisen linnoitusupseeri Pehr Granstedtin 1814-1815 suunnittelema Porvoon Stensbölen kartanon ensimmäinen vaihe on selkeästi uusklassistinen, kuten hänen vuonna 1804 suunnittelemansa Bromarvissa sijaitseva Riilahden kartanokin. Riilahden päärakennuksen vuoraus tosin noudattaa samaa ajalleen ominaista piilopontattua pystyvuorausta kuin Näsikin, mutta on edelleen huomattava, että vaakavuoraus tuli Pietarista Suomeen vasta 1810-luvulla. 18 Kuva 13. Stensbölen kartanon päärakennus. Henrik Wager 2005. Kuva 14. Riilahden kartano. Gardberg & Dahl 1989. Koska Näsin kartanosta ei ole säilynyt sen rakennusaikaisia eikä myöhempiä korjauksia koskevaa materiaalia muodostuu sen iän määrittely rakennusosien ja rakennustekniikan analysointiin. 18 Gardberg & Dahl 1989, s. 116, 139; Lilius 1985, s. 28.
15 Näsin päärakennuksen katon nykyisenä aluskatteena on käytetty osittain vanhaa kaksiuurteiseksi rihlattua lautaa. Kattotuoleissa on jäljellä ruodelautojen tapaiset puurakenteet, jotka viittaavat puukaton kiinnittämiseen. Tämä viittaa siihen, että rakennuksessa on alkujaan ollut puukatto. Nykyistä peltikattoa on edeltänyt ainakin 1880-luvulta lähtien huopakatto. 19 Kattorakenteet on tehty muualta puretusta rakennuksesta, mihin viittaavat hirsissä olevat lovet ja liitoskohdat. Vintillä on massiivinen ansasrakenne. Ansas on mahdollisesti tehty jälkeenpäin 1860- luvun tienoilla 20. Kattorakenteesta ei pysty sanomaan, onko nykyinen katto tehty korvaamaan varhaisempi katto vai onko kyseessä rakennusrungon alkuperäinen osa. Kuva 15. Vanhan puukaton lauta. Henrik Wager 2007. Kuva 16. Kattorakenteita ja ansas. Henrik Wager 2007. Rakennuksen varhaisista pintamateriaaleista on tavattu fragmentaarisia tapetin osia, josta vanhin on kirkkaan vihreä lumppupaperille painettu tapetti. Tapetti on ollut naulattuna suoraan hirteen, eikä sen alla ole havaittavissa taustapaperia tai pahvia. Vihreän tapetin päällä oli kuvioitu sininen tapetti, jossa on jäljellä lankoja. Langat liittyvät tapetin seinään kiinnittämiseen. Tapetti on ollut 19 KA, Palovakuutusasiakirja 1887. 20 Valokuvaan perustuva suullinen tieto, Yliarkkitehti Erkki Mäkiö, Museovirasto / RHO 18. 4. 2007.
16 kiinnitettynä seinässä oleviin nauloihin lankojen avulla. Tämä mahdollisti niiden siirtämisen pois ehjänä. Kuva 17. Varhaisimmat tapettikerrokset. Henrik Wager 2007. Tapetin kiinnittäminen naulaamalla seinään oli tyypillistä 1700-luvulla, mutta harvinaista 1800- luvulla. Tosin esimerkiksi Porvoossa Runebergin kodissa käytettiin samaa menetelmää 1850- luvulla. 21 Sinisen tapetin reunoissa on säilynyt valkoista paperinauhaa, jossa on sekä keltaista että viininpunaista viivaa. Museoviraston tapettiasiantuntijan Maire Heikkisen mukaan viivat ovat todennäköisesti painolaatan merkkiviivoja. Tämä viittaa siihen, että joko sinisen ja vihreän tapetin välissä on ollut tapetti tai reunanauha on leikatu jossain muualla olleesta tapetista ja sitä on hyödynnetty sinisen tapetin saumojen tukena. Huoneen 105 katosta löytynyt kattomaalaus on valokuvien perusteella Museoviraston ylikonservaattori Pentti Pietarilan mukaan todennäköisesti 1830-luvulta. Heikkinen arvioi valokuvien perusteella, että vihreä tapetti on mahdollisesti samanikäinen kattomaalauksen kanssa ja sininen tapetti todennäköisesti 1860-luvulta. 22 21 Flink 2006, s. 19. 22 Heikkinen 2007, sähköpostiviesti 1. 3. 2007.
17 Kuva 18. Huoneen 105 kattomaalausta. Henrik Wager 2007. Rakennuksen uusklassistiset ovet ovilistat on mahdollisesti siirretty rakennukseen muualta. Tähän viittaa se, että ovilistoja on kasvatettu vaakapuitteesta liitospaloilla. Ehjien rakennusosien siirtäminen vanhasta rakennuksesta uuteen oli tavallista 1700-1800-luvulla. Erityisesti 1800-1900- lukujen korjaus- ja muutostöissä esimerkiksi ovia ja ikkunoita listoineen sekä katto- ja jalkalistoja uusittiin. 23 Oletettavasti vanhimpia ovia on huoneiden 105 ja 106 välinen vintiltä löytynyt puolipeiliovi. Myös sen lukko lienee alkuperäinen. Vintin kesähuoneiden puolipeiliovet lukkoineen ja klassistisvaikutteisine listoineen ovat myös alkuperäiset. Malliltaan ne viittaavat 1800-luvun alkupuoleen. Pelkistetympi yläpuite eroaa asuinkerroksen listoista. Myös huoneiden 102 ja 109 sekä 106 ja 107 välisten ovien lukot lienevät alkuperäiset. Suurimmassa osassa ovia on massiivinen messinkilukko, joka lienee 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. 23 Jaatinen 1989, s. 128-129 (teoksessa Talo kautta aikojen)
18 Kuva 19. Asuinkerroksen ovi listoineen. Henrik Wager 2006. Kuva 20. Vintin ovi listoineen. Henrik Wager 2007.
19 Kaakeliuunit ovat todennäköisesti 1900-luvun alusta. Esimerkiksi Ruoholahti valmisti suuressa salissa olevan kaltaisia uuneja 1910-luvulla 24. Vintiltä löytyi malliltaan 1700-luvulle palautuvat kustavilaistyyliset uuninluukut kehikkoineen. Todennäköisesti ne ovat kuuluneet rakennuksesta purettuun uuniin. Sitä seikkaa, onko uuni kuulunut rakennukseen alun perin, vai oliko se siirretty sinne ei voida varmistaa. Rakennuksen pohjoiskuistin eikä pääsisäänkäynnin kuistin rakentamisajankohta ei ole tiedossa. Ne vaikuttavat kuitenkin myöhemmin, mahdollisesti 1800-luvun lopulla tehdyiltä. Kuva 21. Suuren salin uuni. Henrik Wager 2007. Kuva 22. Ruokolahden kaakelitehtaan 1910-luvun hinnaston uuni. 24 Ruoholahti 1910, Hinnasto.
20 Ajoittamisesta Rakennuksen 1700-luvun arkkitehtoninen ulkoasu ja pohjakaava sekä empireä noudattavat tapettilöydöt sekä löydetyt varhaisemmat 1800-luvun ikkunat ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Tämä saattaa yhtäältä viitata siihen, että Johan Holm kunnosti vanhan ränsistyneen rakennuksen rungon käyttäen 1820-1830-lukujen vaihteelle tyypillisiä ikkunoita ja tapetteja. Huoneen 103 katon lyhyet ja leveät kattolaudat on tyypillinen 1700-luvun ratkaisu, vaikka kattomaalaus todennäköisesti onkin myöhempi. Mutta mainitut seikat eivät myöskään sulje pois vaihtoehtoa, että rakennus valmistui kokonaisuudessaan vasta Holmin muuttaessa sinne vuonna 1830. Holm rakennutti ulkoasultaan 1700-luku -vaikutteisen rakennuksen, jonka interiööri oli 1830-luvun mieltymysten mukainen. Perustellusti voi toisaalta kysyä, että mikäli klassistisvaikutteiset ovet listoineen ovat Johan Holmin aikaisia, miksi oviaukkoja ei alkujaan tehty listoihin sopiviksi. Jos ne ovat Holmin hänen Näsiin muuttaessaan sinne siirrättämät viittaisi se siihen, että rakennus oli olemassa ennen listoja. On toki mahdollista, että ne on siirretty sinne muualta myöhemmin. Mutta kuka sen olisi tehnyt? Johan Holmin kuoleman ja kaupungille siirtymisen välisellä ajalla kartano oli toissijaisessa käytössä. Tuntuu vieraalta, että kaupunki tai joku muu olisi siirtänyt ne rakennukseen. Listoituksen myöhempää siirtämistä tukee myös se, mikäli eteinen olisi jaettu nykyisenkaltaiseksi myöhemmin. Kevytrakenteisessa väliseinässä olevan oven listoitus on samaa mallia kuin muissakin ovissa. Vintin puhtaammin uusklassistiset ovilistat on tehty olemassa oleviin oviaukkoihin. Vintiltä löytyneet 1700-luvulle tyypilliset uuninluukut ja pieniruutuiset ikkunat ovat saattaneet kuulua nykyiseen rakennukseen tai sitten ne on otettu talteen paikalla puretusta rakennuksesta. Katon rakenteen materiaali on selkeästi otettu muualta puretusta rakennuksesta. Kattotuoleja kannattava ansasrakenne vaikuttaa olevan pikemminkin 1800-luvulta kuin 1700-luvulta, mutta rakenteen ajoitusta ei pysty vahvistamaan aukottomasti. Säilyneisyys ja suojelutavoitteet Huolimatta siitä, että päärakennuksen valmistumisajankohtaa ei aukottomasti pysty vahvistamaan on rakennuksella kiistattomia hyvin säilyneitä arkkitehtonisia arvoja. Rakennuksen pystyvuoraus ja mansardikatto kattolyhtyineen noudattavat 1700-luvun kartanoarkkitehtuurille tyypillisiä piirteitä. Mikäli rakennus on nuorempi ovat nämä piirteet erittäin poikkeuksellisia rakennusajankohdalle maanlaajuisestikin. Vuoraus tulee ehdottomasti säilyttää eikä sitä saa peittää tai muuttaa. Katon muotoa, korkeutta eikä kattolyhtyjä saa muuttaa.
21 Rakennuksen huonejakoa ja oviaukotusta ei ole muutettu uusia ovia tekemällä eteistilaa mahdollisesti lukuun ottamatta. Eteinen (108) ja huone (109) ovat todennäköisesti muodostaneet vanhemman eteistilan. Niiden väliseinä vaikuttaa rankorakenteiselta. Huonetilan palauttaminen on mahdollista. Muilta osin rakennuksen pohjakaava noudattaa karoliinista pohjakaavaa, eikä huonejakoa tule muuttaa väliseiniä rakentamalla tai olemassa olevia seiniä purkamalla. Vintille eteisestä johtaneen portaan palauttaminen vanhalle paikalleen on mahdollista, ja jopa suotavaa. Huoneiden 104 ja 107 sekä huoneen 107 ja eteisen (108) väliset ovet on ummistettu myöhemmin. Mikäli ovet ovilistoineen ovat peitettyjen seinäpintojen alla tulee ne säilyttää. Sisäpinnat ovat lateksilla päälle maalattuja ja tapetoituja pahvi- ja kuitulevypintoja viimeiseltä vuokralaisajalta. Seinissä on kuitenkin säilynyt vanhempia tapettipintakerrostumia. Lattioissa oleva vanhempi linoleummatto on pääosin 1910-1920-luvulta. Matoista ja tapettikerroksista tulisi pyrkiä säilyttämään fragmenttikerroskaistaleet kussakin huoneessa, esimerkiksi niiden kulmissa. Vähintään ne tulee dokumentoida ja toimittaa näytteet Porvoon museoon. Huoneesta 104 löytynyt hyväkuntoinen, todennäköisesti 1830-luvulta oleva kattomaalaus tulee säilyttää. Sen mahdollisen konservoinnin ja restauroinnin yhteydessä tulee olla yhteydessä Porvoon museoon. Mikäli muista huoneista tavataan kattomaalauksia tulee niiden osalta menetellä samalla tavoin. Kaikkien huoneiden kattolistat vaikuttavat rakennuksen varhaiseen vaiheeseen kuuluvilta ja ne tulee säilyttää. Listat on paperoitu ja mikäli niitä otetaan esiin, tulee esille otto ja listojen kunnostaminen tehdä asiantuntevasti. Jalkalistojen malli vaihtelee huonetiloissa. Ne vaikuttavat olevan 1900-luvulta. Profiloinneiltaan vaatimattomien listojen arvo interiöörille on vähäinen. Ikkunalistat lienevät 1920-luvulta ja sen jälkeiseltä ajalta. Ikkunalistat tulee säilyttää osana rakennuksen historiallista kerrostumaa ja interiööriin soveltuvina. Hyväkuntoisilta vaikuttavat ikkunat ovat puitejaoltaan rakennukseen sopivat. Nykyiset kaakeliuunit ovat kuuluneet rakennuksen sisustukseen satakunta vuotta, eikä niitä saa hävittää. Rakennuksen iän mahdolliseen tarkentumiseen liittyen on tärkeää, että mahdollisissa laajojen seinä-, katto- tai lattiapintojen esille otoissa tai avaamisissa ollaan yhteydessä Porvoon museoon. Seinistä voi esimerkiksi löytyä vanhoja pintoja tai viitteitä esimerkiksi varhaisemmista pahvi- tai tapettikiinnityksistä.
22 Pihapiirissä sijaitseva 1800-luvulle palautuva asuintalo sekä ulkorakennukset eivät kuuluneet inventoinnin piiriin. Tämä ei kuitenkaan vähennä niiden arvoa vaan ne tulee huomioida osana kartanon vanhempaa säilynyttä rakennettua ympäristöä tulevassa kaavoituksessa. Lähteet Arkistot Kansallisarkisto (KA) Tarmon arkisto Brandförsäkringsverket Maakunta-arkisto (MA) Porvoon maistraatin arkisto, Rakentamista ja kaavoitusta koskevat asiakirjat Porvoon museon arkisto Martta Hirnin aineisto Porvoon kaupunki, Rakennusvalvonta Planritning av karaktärsbyggnaden på Näse gård. A. Karls 1927 Porvoon kaupunki, Tilakeskus Näsin kartano. Päärakennus. Talo-osasto. Työpiirustus 1992. Baarman, S., Lindh T., Lohikoski, E., Lonka, H., Mentu, S., Mikkola, M., Schildt, H. 1982. Mittapiirustukset (julkisivu, pohja, leikkaus 1/50). TKK, harjoitustyö 1981-1982. Painamattomat lähteet Baarman, S., Lindh T., Lohikoski, E., Lonka, H., Mentu, S., Mikkola, M., Schildt, H. 1982. Näsin kartano, Porvoo. Rakennushistoriallinen selvitys. TKK, Harjoitustyö 1982. Rosendahl, Ulrika 2003. Nyländska sätes- och kungsgårdar från medeltid och 1500-tal. Grundutredning och inventering. Museiverket / Byggnadshistoriska avdelningen Ruoholahden kaakelitehtaan osakeyhtiön hinnasto 1910. Heikkinen, Maire, Museovirasto. Sähköpostiviesti 1. 3. 2007 Mäkiö, Erkki, Museovirasto. Suullinen tieto 18. 4. 2007 Painetut lähteet Alanen, Timo & Kepsu, Saulo 1989. Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805. SKS:n toimituksia 505. Allardt, Anders 1925. Borgå sockens historia I. Flink, Selja 2006. Runebergin koti. Rakentamisesta restaurointiin. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 15. Gardberg, Carl-Jacob 2002, Gamla staden i Borgå. Bebyggelse och sociala miljöer intill mitten av 1800-talet. Gardberg, Carl-Jacob & Dahl, Kaj 1989. Finländska herrgårdar.