KIRJALLINEN KYSYMYS 561/2009 vp Palomiesten eläkeiän vaikutukset kuntatalouteen ja kansalliseen turvallisuuteen Eduskunnan puhemiehelle Suomalainen pelastustoimi on nykyisen hallitusohjelman alusta alkaen toiveikkaana palomiehistä pelastusjohtajiin saakka odottanut palomiesten eläkeikää koskevaa lopullista päätöstä. Hallituksen iltakoulussa 10.6.2009 asia on vihdoin linjattu. Hallitus ei ole laskemassa palomiesten eläkeikää muita ammattiryhmiä alemmaksi. Sen sijaan nyt tutkitaan, voitaisiinko ikääntyville palomiehille järjestää muita töitä. Suomen vakinaisilla palokunnilla on tänä päivänä yli-ikäisten, paljon sairaslomilla olevien tai toimintakyvyltään rajoittuneiden henkilöiden määrän kasvaessa vaikeuksia järjestää riittävät toimintakykyiset operatiiviset pelastustoimen yksiköt. Tämä on kansallinen turvallisuustasokysymys. Toimintakyvyltään rajoittuneet henkilöt ovat tulppana nuorempien pääsylle alan töihin, ja he pitävät sairastellessaan luonnollisesti virkansa kuin myös budjetoidut määrärahat. Lisäksi tunnettua on, että varhaiseläkkeen (sairaseläke) saamisen kriteerit ovat nykyisin sellaiset, että henkilön pitää ensinnäkin olla aluksi yksi kalenterivuosi sairauslomalla, ennen kuin hoitava lääkäri voi tehdä varhaiseläke-esityksen. Näiden sairauslomilla roikkuvien henkilöiden määrä lisääntyy sitä mukaa, kun aiemman eläkeiän (55 v) piirissä olleet henkilöt nousevat liukuvana voimaan tulevan 63 68 vuoden eläkeiän piiriin. Tällä hetkellä liukuma on edennyt siten, että vanhuuseläkkeelle siirrytään 59-vuotiaana. Edellä mainitun seikan vuoksi esimerkiksi Tampereen aluepelastuslaitos on esittänyt 30 uuden palomiesvakanssin perustamista täyttämään paitsi muuttovoittoisen Pirkanmaan lisääntyvää tarvetta myös suurelta osaltaan täyttämään muodollisesti "rivissä" olevien, mutta toimintakyvyltään rajoittuneiden ikääntyneiden palomiesten jättämää aukkoa henkilöresursseissa. Näin ollen voimassa oleva eläkepäätös aiheuttaa kuntasektorille kulupainetta, samalla kun organisaatioita tulisi tehostaa ja virtaviivaistaa. Pelastustoimen palvelutaso ja lakisääteiset vaatimukset on täytettävä. Käytännössä tämä tarkoittaa pelastuslaitoksien henkilöstön osittaista kaksoismiehitystä, kun toimintarajoitteisten osuus päivittäisessä hälytystoiminnassa paikataan henkilöresurssia lisäämällä. Uutena huomattavana kulueränä esiin ovat nousseet varhennetulle eli sairauseläkkeelle siirtyvien ns. varhemaksut. Maksun suuruus vaihtelee jossain määrin riippuen varhaiseläkkeelle siirtyvän henkilön iästä ym. taustoista, mutta on karkean arvion mukaan noin 100 000 euroa henkilöltä vuodessa. Kussakin tapauksessa eläkeyhtiö maksaa tätä maksua kolmen vuoden ajan eli noin 300 000 euroa palomieheltä/paloesimieheltä. Esimerkiksi Tampereen aluepelastuslaitoksessa nämä varhemaksut ovat päässeet yllättämään taloussuunnittelun jossain määrin suuruudellaan ja ennakoimattomuudeltaan. Puhutaanhan tässä vuosittain 500 000 600 000 euron kuluerästä, joka siis nykyisin voimassa olevalla eläkeikäpäätöksellä on lyhyellä tähtäimelläkin nopeasti vuosittain kasvava ja tarkoittaa kansallisella tasolla 22:lla pelastustoimen alueella tällä Versio 2.0
hetkellä yhteensä arviolta 6 8 miljoonan euron suuruusluokan ylimääräisiä kuluja kunnille maksettavaksi. Kuntatalouden kannalta ajatellen on kysymys siitä, maksavatko sairauseläkkeelle eläkeiän vuoksi yhä suurempana joukkona siirtyvien palomiesten ja operatiivisen toiminnan kaksoismiehityksen kustannukset kunnat, jotka eivät siihen ole varautuneet, vai eläkerahastot, joilla on varallisuus asian hoitamiseksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä tavoin hallitus aikoo huomioida eläkelinjauksessaan kuntatalouteen aiheutuvan paineen ja samalla kansallisen turvallisuuden tason säilyttämisen? Helsingissä 16 päivänä kesäkuuta 2009 Marko Asell /sd 2
Ministerin vastaus KK 561/2009 vp Marko Asell /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marko Asellin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 561/2009 vp: Millä tavoin hallitus aikoo huomioida eläkelinjauksessaan kuntatalouteen aiheutuvan paineen ja samalla kansallisen turvallisuuden tason säilyttämisen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Hallitus on iltakoulussaan 10.6.2009 ratkaissut hallitusohjelman luvussa 4 "Oikeuspolitiikka ja sisäinen turvallisuus" mainitun asian, jonka osalta mainitaan: "Turvataan pelastuslaitosten toiminta- ja palvelukyky pelastushenkilöstön epäedulliseksi muuttuneen ikärakenteen vaikutuksien varalta mm. tarkistamalla pelastushenkilöstön mitoituksen ja rakenteen perusteet sekä yksiköiden ja tehtäviin liittyvät suorituskykyvaatimukset. Hallitus ratkaisee pelastushenkilöstön eläkeikäkysymyksen." Päätöksessään hallitus teki 9 eri kannanottoa, joiden tarkoituksena on turvata pelastuslaitosten toiminta- ja palvelukyky mm. epäedulliseksi muuttuneen ikärakenteen takia. Nämä kannanotot ovat luettavissa hallituksen iltakoulun päätöksestä. Koska kansallisesta turvallisuudesta kysytään erikseen, toistettakoon tässä kannanotto numero 8: "Sisäasiainministeriön lakisääteisenä tehtävänä on valvoa pelastustoimen palvelujen saatavuutta ja tasoa. Pelastuslaki edellyttää, että pelastustoimen palvelutaso vastaa onnettomuusuhkia. Vastuu pelastustoimen palvelutasosta on pelastuslaitoksilla ja niitä ylläpitävillä kunnilla." Lisäksi kysyjä toteaa, että kuntatalouteen aiheutuu paineita, kun palomiesten eläkeikää ei alenneta. Asia on päinvastoin, sillä kunnat vastaavat kunnallisen eläkejärjestelmän rahoituksesta. Hallituksen iltakoulupäätöksen liitteessä esitettiin seuraava: "Kuntien eläkevakuutus on laskenut, että jos palomiesten eläkeikä alennettaisiin 55 vuoteen ja karttuma nostettaisiin 2,0 prosenttiin, vaikuttaisi tämä eläkekustannuksia nostavasti 5,2 miljoonaa euroa vuonna 2010. Lisäkustannukset nousisivat vuosittain, kunnes ne vuonna 2050 olisivat 54 miljoonaa euroa. Vuosina 2009 2050 olisivat yhteenlasketut lisäkustannukset nykyrahassa 1,1 miljardia euroa." Mitä tulee työnantajien maksamiin varhemaksuihin, voi työnantaja omilla toimenpiteillään vaikuttaa niihin. Tämä on juuri varhemaksujen tarkoitus. Hallituksen kannanoton numero 4 mukaisiin toimenpiteisiin ryhtymällä työnantaja voi vähentää varhemaksuja. Kannanoton numero 4 alkuosa kuuluu: "Pelastustoimesta vastaavien pelastuslaitosten sekä työnantajina toimivien kuntien ja kuntayhtymien tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota työaikamuotojen tarkoituksenmukaiseen valintaan ja työn kuormittavuuden joustavaan tasaamiseen sekä työhyvinvointiin. Työterveyshuollon toimivuutta ja ammatillista kuntoutusta sekä työsuojelua tulisi yhä tehostaa." Väärinkäsityksen välttämiseksi totean vielä, että ikääntyvien palomiesten ongelmaa ei ole tarkoitus hoitaa pelkästään kannanotolla numero 4, vaan kaikkien kannanottojen muodostamalla kokonaisuudella. 3
Ministerin vastaus Helsingissä 6 päivänä heinäkuuta 2009 Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi 4
Ministerns svar KK 561/2009 vp Marko Asell /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 561/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Marko Asell /sd: På vilket sätt ämnar regeringen beakta det tryck på den kommunala ekonomin som pensionslinjedragningen föranleder och samtidigt bevara nivån på den nationella säkerheten? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Regeringen har i sin aftonskola 10.6.2009 avgjort det ärende som nämns i kapitel 4 "Rättspolitiken och den inre säkerheten" i regeringsprogrammet, för vars del noteras: "Räddningsverkens funktions- och serviceförmåga säkerställs med hänsyn till konsekvenserna av räddningspersonalens ogynnsamma åldersstrukturutveckling bl.a. genom att räddningspersonalens dimensionering och de strukturella grunderna samt de krav på prestationsförmåga som ställs på enheterna och uppgifterna ses över. Regeringen avgör frågan om räddningspersonalens pensionsålder." I sitt beslut gjorde regeringen 9 olika ställningstaganden vilkas syfte är att säkerställa räddningsverkens funktions- och serviceförmåga bl.a. på grund av räddningspersonalens ogynnsamma åldersstrukturutveckling. Dessa ställningstaganden finns att tillgå i beslutet från regeringens aftonskola. Eftersom spörsmålet speciellt gäller den nationella säkerheten, må här ställningstagande nummer 8 upprepas: "Inrikesministeriets lagstadgade uppgift är att övervaka tillgången och nivån på räddningsväsendets service. Räddningslagen förutsätter att servicenivån hos räddningsväsendet motsvarar risken för olyckor. Ansvaret för räddningsväsendets servicenivå ligger hos räddningsverken och de kommuner som upprätthåller dem." Dessutom konstaterar frågeställaren att det uppstår tryck på den kommunala ekonomin när brandmännens pensionsålder inte sänks. Fallet är det motsatta, eftersom kommunerna ansvarar för finansieringen av det kommunala pensionssystemet. I bilagan till beslutet från regeringens aftonskola föreslås följande: "Kommunernas pensionsförsäkring har räknat ut att om brandmännens pensionsålder sänks till 55 år och intjäningen höjs till 2, 0 procent, har detta en förhöjande verkan med 5,2 miljoner euro år 2010 på pensionskostnaderna. De extra kostnaderna skulle stiga årligen tills de år 2050 vore 54 miljoner euro. Under åren 2009 2050 skulle de sammanlagda tilläggskostnaderna i nuvärde uppgå till 1,1 miljarder euro." Vad som gäller de förtidsavgifter som arbetsgivarna betalar kan arbetsgivarna genom sina egna åtgärder påverka dem. Detta är uttryckligen ändamålet med förtidsavgiften. I ställningstagande nummer 4 konstateras i början att: "De räddningsverk som ansvarar för räddningsväsendet samt de kommuner och samkommuner som verkar som arbetsgivare borde fästa mer uppmärksamhet än för närvarande på ändamålsenliga val av arbetstidsformer och på ett flexibelt balanserande av arbetsbelastningen samt på arbetshälsan. Företagshälsovårdens funktionalitet och den yrkesinriktade rehabiliteringen samt arbetarskyddet borde ytterligare effektiveras". För att undvika missförstånd konstaterar jag ytterligare att problemet med åldrande brandmän inte är avsett att skötas enbart genom ställningstagande nummer 4 utan genom en helhet som bildas av alla ställningstaganden. 5
Ministerns svar Helsingfors den 6 juli 2009 Förvaltnings- och kommunminister Mari Kiviniemi 6